Tämä on lukijani tarina eli vieraskynäkirjoitus. Kiitoksia tarinasi jakamisesta. <3 

Tutustuin mieheen alkuvuodesta Tinderissä. Olin vastikään itse eronnut pitkähköstä suhteesta ja elin itseni löytämisvaihetta: tutustuin itseeni uudelleen ja tarkoituksenani oli opetella olemaan itsekseni, tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, harrastaa seksiä ja nauttia elämästäni.

 

Suhde alkoi pikkuhiljaa. Viestittelimme toisillemme parin viikon ajan ja juttelimme elämistämme, avauduimme. Hän kertoi olevansa naimisissa naisen kanssa, mutta suhde ei toiminut; oli kommunikaatio-ongelmia ja henkinen läheisyys puuttui. Pystyin samaistumaan hänen tilanteeseensa. Olinhan itse juuri eronnut suhteesta, jossa oli ollut paljon samanlaisia elementtejä. Hän ehdotti tapaamista mutta kieltäydyin. Mies oli naimisissa ja kahden lapsen isä.  

 

Tyrmäyksestäni huolimatta hän jatkoi viestien lähettelyä pienen tauon jälkeen ja haastoi keskustelemaan. Keskustelumme olivat rikkaita ja monipuolisia, niiden aikana ja niiden jälkeen aloin pikkuhiljaa kokea suurta yhteyttä häneen. Aloin vähitellen tuntea, että hänessä on jotain erityistä, myös arvomme ja ajatuksemme kohtasivat. Yhteenkuuluvuuden tunne pelotti, mutta kiehtoi samalla suunnattomasti. 

 

Keskustelut johtivat siihen, että hän lopulta sai tahtonsa läpi. Tapasimme luonani ja siitä alkoi varsinaisesti suhteemme. Hyvin nopeasti olin myyty, kemiamme kohtasivat täydellisesti myös makuuhuoneen puolella. Tuntui epäreilulta, olin tavannut unelmieni miehen mutta hänen elämäntilanteensa vuoksi suhteemme tulevaisuus oli synkkä.

 

Mies kertoi suhteistaan aiempiin kumppaneihinsa. Kaksi lasta olivat eri suhteista, joihin liittyi omat oudot tarinansa. Kaikki hänen kertomansa tarinat elämästään kuulostivat järkeviltä, vaikka ne olivatkin erikoisia. Silti pieni ääni päässäni sanoi jo tuossa vaiheessa, että jotain on pielessä.

 

Mies otti lopulta avioeron, olimme tunteneet muutaman kuukauden. Ero oli riitaisa. 

 

Arkemme alkoi ja pääsimme vihdoin pois kaikesta salailusta, pääsimme aloittamaan yhteisen elämämme rakentamisen. Hänellä oli suhteemme "virallistuttua" kova kiire edetä. Itse halusin tutustua rauhassa. Rauhallisuuteni turhautti miestä. Hän oli esimerkiksi valmis muuttamaan yhteen kanssani lähes heti. Pidin kuitenkin pääni enkä suostunut hänen painostukseensa asian suhteen. Tästä olen yhä edelleen kiitollinen.

 

Keskustelimme paljon ja kiivaasti esimerkiksi hänen entisistä suhteistaan ja yleisesti ihmisten käyttäytymisestä. Kyseenalaistin hänen toimintaansa, vaadin selityksiä, perusteluja, koska alitajuntaisesti havaitsin hänessä vilppiä. Mies kertoi lopulta pettäneensä ex-vaimoansa useiden muiden naisten kanssa, vaikka olikin kertonut suhteemme alussa, että olen hänen ainoa "syrjähyppynsä" ikinä. 

 

Pettämistunnustuksen lisäksi suhteemme oli jo alkanut muuttua. Hän alkoi muuttua. Hän oli kertonut jo aikaisemmin pahasta tavastaan rikkoa tavaroita suuttuessaan, tapaa, jota hän ei ollut saanut yrityksistään huolimatta kitkettyä pois. Ensimmäisen kerran tavaraa rikkoutui noin kuuden kuukauden kuluttua tapaamisestamme. Yritin keskustelun avulla avata näitä tilanteita hänen kanssaan jälkikäteen mutta ilman menestystä. Halusin keskustella ja analysoida tapahtunutta. 

Hän löi nyrkillä puurolautasen halki lasten ollessa samassa pöydässä, toisella kerralla oman tietokoneensa. Nämä "riidat" johtuivat nalkuttamisestani ja havaitsinkin tuntevani syyllisyyttä, kun hän oli rikkonut tavaroita. Hän sai minut tuntemaan, että vika on minussa. 

 

Arkemme oli kiivasta ja perustui hyvin pitkälti hänen tunnetiloihinsa. Jos hän oli hyvällä tuulella, arki oli ihanaa, aivan mahtavaa ja parasta, mitä olen koskaan kokenut. Jos hän  oli  huonolla tuulella, joutui hänen kanssaan olemaan ikäänkuin "varpaillaan". Pian aloinkin huomata itsessäni fyysisiä oireita: päänsärkyä, painon tunnetta rinnassa ja unettomuutta. Lisäksi olin hyvin itkuherkkä ja syytin kaikesta hormoneita. Välillä mietin, että olen tulossa hulluksi. 

 

Lopulta fyysiset oireet herättivät minut. Ymmärsin etten ole se ihminen, joksi olen muuttunut hänen kanssaan. Kehoni viestitti minulle, etten voi hyvin. Oikeasti olen iloinen, vahva ihminen enkä onneton "parka", joksi olin muuttunut. Tein päätöksen ja jätin hänet. Kerroin hänelle, että en aio jatkaa suhdetta, jossa joudun elämään pelossa. 

 

Eroilmoitukseni jälkeen tapasimme kahvilassa. Paikan olin valinnut mahdollisimman julkiseksi, sillä pelkäsin hänen olevan arvaamaton. Hän saapui tapaamispaikkaan naama mustelmilla, tyynenrauhallisena. Hän kertoi voineensa niin huonosti, että hänen oli pakko ollut satuttaa itseään. Tämän tapaamisen jälkeen hän lähetti minulle painostavia viestejä noin viikon ajan. En vastannut viesteihin. 

 

Eron jälkeen laitoin viestiä hänen molemmille ex-kumppaneilleen ja lapsiensa äideille. Paljastui, että suhde molempiin oli toistanut samaa kaavaa kuin minun suhteeni häneen. Näissä suhteissa hän oli myös pahoinpidellyt molemmat naisensa, vaikka oli minulle väittänyt ettei koskaan ole satuttanut ketään. Aikaisemmissa suhteissaan hänen alkoholinkäyttönsä oli ollut runsasta ja seksuaalikäyttäytymisensä holtitonta. 

Keskustelujen perusteella lähes kaikki, mitä hän oli kertonut edellisistä suhteistaan oli ollut muunneltua totuutta. "Väkivaltainen" ex-tyttöystävä, hänen esikoisensa äiti, paljastui esimerkiksi pelottomaksi naiseksi, joka oli noussut vastustamaan kumppaninsa mielivaltaa. Tämä oli aikaisemmissakin suhteissaan käyttäytynyt itsetuhoisesti, jos ei ollut saanut tahtoansa läpi. Suhteissa oli ollut pelkoa, manipulointia, henkistä väkivaltaa.

 

Olin tyrmistynyt kuulemastani, toisaalta ymmärsin ja näin kaiken nyt kirkkaasti. Kaikki merkit olivat olleet edessäni. Intuitio varoitti minua jo suhteen alussa, mutta en kuunnellut. Suhteen jälkeen kärsin paniikkikohtauksen tapaisista pelkokohtauksista ja unettomuudesta noin kuukauden, laihduin muutaman kilon. Olin hyvin ahdistunut, sillä nyt ymmärsin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi pitäytynyt omassa tahdossani. Olisin muuttanut yhteen hirviön kanssa, olisin jossain vaiheessa joutunut pahoinpidellyksi ja petetyksi. Hän olisi etsinyt tämän jälkeen itselleen uuden naisen, uuden "uhrin" ja kaava olisi toistunut.

 

Suhde opetti minulle sen, että pystyn rakastamaan. Koskaan en ole tuntenut olevani yhtä onnellinen ja toisaalta niin onneton kuin hänen kanssaan suhteen alussa. Opin myös kuuntelemaan itseäni ja luottamaan omaan fiilikseeni ihmisistä. Intuitio kertoo paljon, kun siihen luottaa, asioilla on aina kaksi puolta eikä kaikki ole sitä, miltä se vaikuttaa tai  miltä sen"halutaan vaikuttavan”.

 

VINKKI: Suhteen jälkeen luin kaksi kirjaa, joista oli mieletön apu itselleni. Ne käsittelivät narsistin kumppanin tai muun lähellä eläneen ihmisen kokemusta. Ensimmäinen oli  Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren Sata tapaa tappaa sielu (2013)  ja toinen Outi Nevalinnan Juoksukengät (2016).

 

 

*Voit kommentoida vieraskynäkirjoitukseni nostamia fiiliksiä. Oletko itse ollut  vastaavanlaisessa suhteessa? Jos haluat jakaa oman tarinasi blogissani vieraskynäkirjoituksena, laita minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com ja jutellaan lisää.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

*Kuvat Pixabay

Kommentit (4)

Huono homma

Kurja juttu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että syypää löytyy peilistä. Tiesithän alkavasi suhteeseen varatun miehen kanssa. Jos mies on valmis pettämään nykyistä puolisoaan, miksi hän olisi rehellinen sinulle? Toivoisin syvästi, että varatut ihmiset jätettäisiin rauhaan, kyllä ensin on kyettävä eroamaan ja sitten saa toimia kuten haluaa. Tuossa vain alentaa itsensä ja aiheuttaa suurta tuskaa sivullisille, todennäköisesti myös itselle.

Puhu muru

Ymmärrän pointtisi Huono homma. On kuitenkin ikävää, että lähdet tuomitsemaan ihmisiä. Asioita kannattaa aina tarkastella monesta näkökulmasta ja ottaa avuksi empatia. Jokainen olkoon toki vastuussa omasta elämästään. Ja niinhän kokemuksensa jakanut nainen toimikin. On hyvä muistaa, että virhearviointeja sattuu kaikille. 

Vierailija

Eikö teot voi tuomita, vaikkei ihmistä tuomitsi? Kärsimyksen tuottaminen sivullisille ei ole eettistä toimintaa ja on sekin voitava sanoa ääneen.

Puhu muru

Kyllä teon voi tuomita. Usein se vaan muuntuu täällä netissä hyvin henkilökohtaisiksi syytöksiksi ja asiallinen linja unohtuu. Olen myös blogissani halunnut pitää linjan, missä ei tuomioita jaella. Ne voi kirjoittaa sitten jonnekin muualle. 

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat