Kaupallinen yhteistyö Reloven kanssa. 

 

Keskiviikkoiltana suurin työ oli jo takana. ”Luopumistyö” oli edennyt siihen vaiheeseen, että vaatteeni olivat kauniisti pakattuja ja valmiina kohti Reloven rekkiä nro 34.  Lähdimme melkein juhlavissa tunnelmissa kohti määränpäätä. Minulla oli perhosia vatsassa.

 

Meihin teki vaikutuksen ihan pikku asiat Relovessa. Meidät otettiin vastaan iloisesti hymyillen ja myyjä tuli näyttämään paikan heti meille. Samalla hän neuvoi, miten homma etenee. Tulostetut hintatarrat, samanlaiset henkarit kaikilla ja paikkaan kuuluva jokapäiväinen rekin huolto.

 

Tiedät varmaan sen yleisongelman, että kirppiksellä pitää kokoajan käydä laittamassa kirppispaikkaa tai se on kuin kaatopaikka. Eikä silloin saa myytyä mitään.

Ensimmäinen vinkkini teille, jotka intoudutte menemään myymään vaatteita kirppikselle. Varatkaa aikaa esivalmisteluihin tai muuten tulee olo kuin lukisi tenttiin viimeisenä iltana.

 

Minä en todellakaan tajunnut, miten iso työ vaatteiden sortteeraamisessa ja hinnoittelussa on. Teimme kaiken yhtenä iltana - aloittelijan moka. Olen tosin kerran ennenkin laittanut tavarat kirpputorille myyntiin, mutta siitä on jo vuosia aikaa. Ilman naapurin tehonaista, ihanaa äitikollegaani, olisi tullut varmaan jo asumusero murun kanssa. (naurua)

 

Toki meillä oli pikkulapsiperheen lottoarvonnassa tuuria ja saimme syyslomaviikoksi kuopukselle enterorokon. Se hieman hidasti esivalmisteluja. Kaikki yöt meni imettäessä lähes tauotta. Muru ei kelvannut edes syliksi. Minun pääni oli sen seurauksena sumuinen ja olo kuin olisin hieman vajaa.

 

Koko ilta meni pikavalmisteluissa, mutta työ kannatti! Illalla olo oli huojentunut. Ehkä me selvitään tästäkin.

 

Naapurin tehonainen tuli mukaani myös Reloveen. Mikä ihana haltijakeiju! Me halusimme laittaa vaatteet kauniisti esille kuin vaatekaupassa. Siihen Relove on loistava miljöö – niitä harvoja kirpputoreja, joissa on se on mahdollista. Paikka on tyylikäs, ei liian täynnä. Myynnissä on muutakin kuin kirppistavaraa, mikä tekee hyvää.

Torstaina myynti alkoi. En uskaltanut käydä koko päivänä paikan päällä. Olin niin paljon miettinyt vaatteitani, että ne tulivat uniinikin! Yöllä kun imetin tyttöä tajusin miettiväni treenitrikoita, jotka laitoin myyntiin. Jos kuitenkin hakisin ne pois sieltä. Sadattelin siinä keskellä yötä mielessäni, miten tyhmä olin ollut! Päätin aamulla hakea housut pois.

 

Arvatkaa hainko? No en. Muistutin itseäni ääneen, miksi haluan luopua juuri niistä treenitrikoista. Puhuin siksi murulle hassuista ajatuksistani. Muruni onkin paras tukihenkilö naapurin tehonaisen lisäksi. Molemmat haastavat heti miettimään, tarvitsenko jotain OIKEASTI.

 

Torstai oli silti hankala päivä. Tuntui kuin olisin kiemurrellut henkisesti. Toivoin mielessäni, että koko pirun rekki olisi jo tyhjä. Sitten tämä loppuisi! Viimeisenä hullutuksena alan aina miettiä, että jos laihduttaisin pari kiloa – sitten ne vaatteet olisivat hyviä. Ei!!!!!

 

Perjantaina rohkaistuin ja keräsin kassiin lisää vaatteita myyntiin. Ehkä saisin jotain lisättyä rekkiini.

Tässä kohtaa muuten toinen kirppisvinkki, jonka kokeneempi Reloven rekkivuokraaja kertoi minulle. Omaa myyntirekkiä ei saa ikinä laittaa liian täyteen. Vaatteita pitää pystyä katsomaan kunnolla. Totta.

 

Menin rekkini luo hieman jopa arastellen. Mitä sieltä olisi myyty? Melkein kaikki laukut olivat menneet, kaikki housut (yllättävää), biletoppeja oli mennyt, miesten kauluspaita, mekkoja – eli aika paljon kaikkea. Myös ne rakkaat treenitrikootkin olivat menneet. Huokaus. Todellinen luopumisen hetki koitti.

 

Lähdin kuitenkin kotiin hyvillä mielin. Pieni, ihana leivos Reloven kahvilapuolelta hellii mieltä kummasti. Sitten kun univelka hieman helpottaa, teen vielä kunnon treeni päälle. Hien mukana luopumisenkin tuska helpottaa. Tulee kevyempi olo monessa mielessä.

 

Oletteko te käyneet Relovessa? Käykää. Minulle melkein liian lähellä - kysykää vaikka murulta. Mikä ihana paikka. <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat