Rakkaus on yksi niistä asioista, miksi työni seksuaaliterapeuttina on niin järjettömän mielenkiintoista. Jokainen uusi asiakas, joka astuu terapiahuoneeseeni, tuo mukanaan uniikin oman tarinansa. Tiedän, ettei ole olemassa yhtä tarinaa tai yhtä tapaa rakastaa. Ja silti minutkin voi vielä yllättää housut kintuissa siviilissä ihmettelemässä jotain rakkauden muotoa.

 

Todennäköisesti nyökyttelet. ”Kyllä, ei ole olemassa yhtä tapaa rakastaa.”

 

Mutta samaan aikaan olemme valmiita tuomitsemaan ihan helvetin kovaa ihmiset, jotka rakastuvat tai rakastavat hieman eri tavalla kuin minä itse. Tästä on lukuisia esimerkkejä jo pelkkä some pullollaan. Olet varmasti kauhistellut jonkun parin suurta ikäeroa? Tai jonkun ylivilliä viriiliyttä rakastaa useampaa ihmistä? Tai jotain ihmistä, joka on rakastunut uuteen ihmisen, vaikka on parisuhteessa? Saatat olla aivan nokka rullalla, jos joku väittää olevansa itsellinen ja kaipaavansa vain seksiä ystävien lisäksi.

Kukaan meistä ei tiedä miksi nuo ihmiset ovat rakastuneet. Millaista suhdetta tai rakkautta he kaipaavat elämäänsä. Millainen heidän taustansa on, ja mitä siitä on syntynyt kun nuo ihmiset ovat löytäneet toisensa.

 

Silti moni meistä on valmis jopa vihaamaan noita itselle tuntemattomia ihmisiä.

 

Mitä jos kääntäisit katseesi peiliin. Ja pohtisit, miltä sinusta tuntuu, kun katsot itseäsi silmiin? Nouseeko vihan tunteet muiden rakkauden näkemisestä omasta rakkauden kaipuustasi? Kivusta, jonka koet kun ei ole ketään ketä rakastaa. Ehkä yksinäisyyden pelosta? Oman elämän ajatteleminen ja kivun tai pelon myöntäminen voi sattua niin paljon, että haluat työntää asian kokonaan mielestäsi. Vihaaminen on helpompaa.

Voit yrittää työstää noita vihan tai pelon tunteita itseksesi ja ystävien kanssa tai voit lähteä hakemaan apua terapiasta. On hyvä myös kiinnittää huomio siihen, mitä voi itse tehdä tässä ja nyt. Vastalääkkeenä toimii myös rakkauden tuomat onnellisuushormonit, joita voi lisätä itsekin elämäänsä. Rakkauslääkäri Emilia Vuorisalmi  kirjoitti tänään Istangram-tililleen Docemiliaan ohjeita, miten sinäkin voit nauttia dopamiinin, serotoniinin, oksitosiinin ja endorfiinien tuomasta hyvästäolosta.

 

”Muutamia vuosia sitten sain rakkaus­tieteisiin perehtyessäni ahaa-elämyksen. Ymmärsin, että rakkauden kaipuu johtuu siitä, että onnellisessa parisuhteessa saamme optimaalisen määrän onnellisuushormoneja eli dopamiinia, serotoniinia, oksitosiinia ja endorfiineja.

Tämä perustila luo meille levollisuuden ja turvallisuudentunteen. Se auttaa meitä nukkumaan paremmin sekä suojaa stressiltä ja monilta sairauksilta. Tällöin ajatuksemme ovat kirkkaat ja pelot pysyvät helpommin taka-alalla.

Mietin miten tuohon tasapainoiseen tilaan voisi päästä ilman parisuhdetta?

Ensimmäinen askel oli pysähtyminen ja ­itsensä kuunteleminen. Kuka olen ja mitkä asiat ovat ­minulle tärkeitä? Mistä lapsena haaveilin ja mitä tekisin, jos rahalla ei olisi merkitystä? Mitä haluaisin arkeeni lisätä ja missä näen itseni viiden vuoden päästä?”…

…Kun elämä tuntuu raskaalta, mieti, mitkä pienet asiat voisivat lisätä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta. Pelkän ajatuksen voimalla saatamme käynnistää positiivisen kierteen. Se voi nostaa meidät ­tasolle, josta emme uskaltaneet edes haaveilla. <3”

-Emilia Vuorisalmi

 

Sinäkin todennäköisesti haluat rakastaa enemmän kuin vihata. Eikö niin? <3

 

*Kuvat Pexel ja Panu Pälviä

*Herättääkö postaus sinussa ajatuksia? Voiko viha muiden suhteista johtua omasta rakkauden kaipuusta? Kommentoi rohkeasti, mutta olethan asiallinen.

*Rakkaustieteestä kiinnostuneen kannattaa tutustua Emilia Vuorisalmen kirjaan Sekaisin LOVEsta. Emiliaa voit seurata myös Instagramissa nimellä Docemilia.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Voit linkata kommenteissa myös oman instatilisi, etsin aina uusia seurattavia! 

Kommentit (2)

Vierailija

Tunsin usein haikeutta sinkkuna kun näin pariskuntia. Nyt olen onnellisesti naimisissa, mutta tunnen haikeutta nähdessäni lapsiperheitä, koska meillä ei ole lapsia. Harvoin viha on pelkkää vihaa vaan siellä taustalla on paljon ja juuri siksi sitä tunnetta kannattaa pohtia. Usein sieltä taustalta löytyy pettymystä, pelkoa, surua. Mitä rakkaushormoneihin tulee niin hormonit voivat myös johtaa harhaan. Minä tunsin edellisessä parisuhteessani välillä aivan uskomatonta symbioosia ja tuntui, että jos olen tämän toisen kanssa niin mikään ei voi minua satuttaa. Se oli petollinen tunne, koska oikeasti suhde oli onneton ja väkivaltainen. Noiden omituisten hormonien ja tunteiden takia kesti niin kauan päästä siitä irti. En nykyisessä suhteessani tunne tuollaista kaikkinielevää symbioosia, mutta mietin, että ehkä se onkin hyvä asia. Meillä on hyvä suhde. Välittämistä, lämpöä, läheisyyttä. Tulemme hyvin toimeen ja riitelemme harvoin. Silloinkaan en ikinä pelkää, että toinen kävisi käsiksi. Minä en ollut tässä suhteessa aluksi omalla mukavuusalueellani ollenkaan. Oli vaikea käsittää, että asiat voivat olla hyvin. Eikä mikään parisuhde oikeasti suojaa meitä sairauksilta tai onnettomuuksilta, mikäli ne ovat tullakseen. Mutta hyvässä suhteessa tuollaiset asiat pystyy käsittelemään paremmin. Varsinkin jos on taipuvainen läheisriippuvuuteen tai on ollut ongelmallisissa suhteissa niin rakkaushormonit voivat tehdä tepposet. Tämä oli minun oivallukseni.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. On äärimmäisen rohkeaa myöntää, että on tuntenut haikeutta muiden onnesta. Moni meistä on varmasti kokenut noita samoja tunteita. Itse olen huomannut keskellä lapsiperheen ruuhkavuosia, että katson haaveillen lapsettoman pariskunnan perään. Se miten kipeää tuo haikeus tekee riippuu aina ihmisestä.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että harvoin viha on vain vihaa. Ja parisuhteessa, jos missä erilaiset pelot vaivaavat meitä. Mitä enemmän yritämme kätkeä niitä ja selviytyä, sitä enemmän ne tulevat esiin jonkun toisen tunteen mukana kuin valeasussa.

Hienoa, että olet omassa elämässäsi tehnyt havaintoja ja oppinut tunnistamaan, millaisten asioiden kanssa sinun kannattaa olla tarkkana rakkaushormonien keskellä. Olet ehdottomasti ansainnut turvallisen rakkauden, jossa oman kumppanin kanssa saa vain olla. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat