Pitkä nainen kuulee elämänsä aikana useita kertoja: ”Kuinka pitkä sä oikein olet?” Se loukkaa monia, vaikka kysyjä ei edes sitä tarkoittaisi loukkaavaksi. Kuitenkin tilanne on samankaltainen kuin, jos kyseessä olisi pyöreä ihminen.  Heitä loukkaa kysymys: ”Kuinka paljon sä oikein painat?” On selvää, ettei niin saisi kysyä toiselta ihmiseltä.

 

Pituus aiheuttaa helposti naiselle häpeän tunteita, mikä on mielestäni väärin. Nainen saattaa pohtia kelpaako hän naisena. Onko hän ruma, pelottava tai epäsopivan kokoinen? Kelpaamattomuuden tunne johtaa helposti siihen, että ryhti menee kumaraan ja nainen yrittää olla lyhyempi.

 

Olisi tärkeää saada olla ylpeä itsestään kaiken kokoisena. Pitkiä naisia on koko ajan enemmän, mutta silti se on joillekin ongelma.  Voi olla hyvin, että nainen on itse tyytyväinen ulkomuotoonsa, kunnes joku kommentoi ilkeästi hänen pituuttaan. Se voi olla joku ventovieras mummu, joka sanoo: ”Ai kauhee ku sää oot pitkä! Mistäs luulet miehen löytäväs?”

 

Monia pitkiä naisia huolettaakin seurustelukumppanin löytäminen. Moni pelkää kelpaanko, löytyykö minua pidempää kumppania, voinko olla itseäni lyhyemmän kumppanin kanssa tai mitä muut ajattelee. Treffeillä saattaa kuulla typeriä kommentteja pituudesta ja niitä alvariinsa viljelevät kannattaa jättää kahvilan pöytään yksin istumaan. Kengän kokoa tai housujen lahkeen pituutta kyselevät dillet eivät ole useinkaan elämänkumppanimateriaalia. Voit vastata iloisesti, ettet aio kutistua lähivuosina ja sitten vain lähdet.

Olen itse 180 cm pitkä. Olen kuullut monenlaisia kommentteja ja mielipiteitä pituudestani elämäni aikana. Miksi käytän korkokenkiä tai mitä olen oikein syönyt, kun minusta tuli näin pitkä. Baarissa useampi vastakkaista sukupuolta edustava ”känni-urpo” on tullut inttämään, etten saisi käyttää korkokenkiä. Paras kommentti on ollut ehdottomasti: ”Et kuuletko sä ees pieruas?”

 

Toiset taas ovat suorastaan palvoneet pituuttani ja ihailleet pitkiä sääriäni. Heistä pitkä nainen saa sukat pyörimään jaloissa ja kiinnittää huomion paikassa kuin paikassa. Erityisesti on ihana kuulla, kun toinen nainen ihailee rohkeutta näyttää naisellisuutensa 110 prosenttisesti.

 

Murrosiässä ei ole helppo olla pitkä nuori nainen. Pojat laahaavat perässä pituuskasvussa ja suurin osa tytöistäkin on pienempiä. Sitä pohtii helposti, miksi ihmeessä minua rangaistaan pituudella. Tulee olo, ettei kuulu joukkoon tai on jotenkin vääränlainen. Itse kuulin huutelua kirahviksi ja amatsoniksi. Se tuntui todella pahalta ja teki lommon herkkään nuoren naisen itseluottamukseen.

 

Minun onneni oli, että pelasin koripalloa. Siellä pituus oli hyvä asia ja siitä oli hyötyä. Sain olla pitkien naisten ympäröimä positiivisella tavalla. Olen tavannut niin monta upeaa pitkää naista! Kukaan heistä ei varmaan ole aikuiseksi kasvanut ilman omaa kipuilua pituuden kanssa, mutta jokainen heistä on saanut voimaa huomatessaan, ettei ole ainoa.

Viime keväänä kuuntelin ostoksilla ollessani äidin ja teini-ikäisen tyttären keskustelua. Tyttö oli varmaan minun pituiseni ja äiti muistutti häntä koko ajan, ettei kannata ostaa mitään kenkiä, joissa on korkoa. Olin järkyttynyt. Miten tuo äiti ajatteli? Voi olla, että hän ”suojeli” tytärtään. Samaan aikaan hän epäsuorasti sanoi, että tytär ei kelpaa.

 

Minun oli pakko mennä äidin ja tyttären luokse. Sanoin ystävällisesti, että kannattaa ihmeessä ostaa sellaiset kengät, joista tykkää. Pitkät naiset ovat upeita korkokengissä. Kerroin myös, että itsekin ujostelin nuorempana käyttää korkokenkiä, mutta nykyään käytän niitä aina juhlissa ja muulloinkin. Tyttö hymyili minulle arasti, myyjä nyökytteli ja äiti katsoi poispäin.

 

Jokaisella vanhemmalla onkin tärkeä rooli pitkän tytön ja nuoren naisen itsensä hyväksymisen tiellä. Jos kotoa tulee viesti, että sinä olet upea, on muun maailman kommentit helpompi kestää. Vanhemmat voivat myös opettaa oikeanlaista asennetta ottaa vastaan kaikki ”lannistaja-siat”. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä kaikkia kannata kuunnella.

 

Älkää siis sisaret ikinä lopettako korkokenkien käyttöä! Ainakaan kenenkään miehen takia.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (7)

Linda

Mä pystyin samaistumaan tähän tekstiin NIIN hyvin! Oon tosin sitä toista ääripäätä, eli todella lyhyt. Samat kipuilut on silti käyty pituuden suhteen, ja samallai saa kaikkialla kuulla kommenttia ja kyselyitä siitä miks oon näin lyhyt ja miten muka pystyn tekee asian xyz ja näin. Ihanaa et kerroit sille tuntemattomalle tytölle että sil on oikeus käyttää just semmosia kenkiä ku tykkää, ja et ite oot rohkeesti pituutes kaa niin korkkareilla ku ilmankin.

Ja haluun viel lisätä tähän että siinä missä pitkä nainen on ihan yhtä oikeutettu korkkareihin ku lyhyemmätkin yksilöt, ni myös lyhyillä on oikeus olla käytämättä niitä korkkareita ja kulkea tasan niin matalapohjaisissa kengissä ku haluaa. Ei oo kerta eikä kaks ku ihmiset on tullu sanomaan et mun kannattais käyttää korkkareita et näyttäisin pidemmältä. En tajuu miks ihmisten pitää kulkea ympäriinsä kertomassa muille että et oo tarpeeks hyvä noin ja tekisit ny jotain ettei muut huomaa sun kamalaa "vikaas" (joita varmaan löytyy ain pituudesta ja leveydestä hiusten väriin ja ties mihin). Mut ihana et on sit niitäki jotka näkee muissa sen ainutlaatuisen kauneuden eikä yritä tunkee ketään ahtaisiin muotteihin.

Puhu muru

Kiitos Linda kommentistasi. ❤️ Mielenkiintoista, että pystyit samaistumaan tähän. Olen itsekin nuorempana lukenut kirjailija Anna-Leena Härkösen kirjoituksia hänen "lyhyydestään" ja olen kokenut samoin kuin sinä nyt. Niissä on ollut jotain tuttua ja lohduttavaa. Samaan aikaan toisen kokemus jopa syrjinnästä, sai minut suuttumaan.

Se on väärin, että ihmisen pituus antaa oikein suositella korkokenkiä - tai kieltää niiden käytön, niin kuin mainitsit. Ihan kuin keskiarvo mitasta poikkeaminen muuttaisi ihmisen "vapaaksiriistaksi" - ihmiseksi jonka ulkomuotoa voi kommentoida avoimesti.

Siksi on tärkeää tietää, ettei ole yksin. Eikä ikävää käytöstä tarvitse sietää. Kannattaa pitää puoleensa ja yrittää nauttia elämästä.

Toivon myös, että ne ikävien kommenttien sanojat miettisivät omia puheitaan. Eivät kaikki tarkoita sitä pahalla - mutta silti heitäkin pitää vähän ravistella. Sanokaa mieluummin jotain kaunista ja kannustaa pitkälle - tai lyhyelle. 😀

Se pitkä tyttö

En yleensä liikutu mistään teksteistä, mutta nyt silmät kostuivat.

Omaa pituutta (joitakin senttejä yli 180, se liene niin tarkkaa enää) on tullut murehdittua ja harmiteltua. Toisinaan on ollut kyllä myös päiviä, kun on ollut omasta pituudestaan tyytyväinen ja ylpeä. Jotenkin vain typerää, että omaan fiilikseen vaikuttaa ratkaisevasti se, onko viimeisin kommentti pituuteeni liittyen ollut se, että äiti on sanonut minun oleva ihana juuri tällaisena, vai onko kaupan kassalla joku tehnyt minusta kuin sirkuseläimen, jota ruvetaan sitten yhdessä ihmettelmään ja kommentoimaan. Toivottavasti muiden ihmisten ajatusten vaikutus vähenee, kun vielä vähän vanhenen ja kasvan.

Sehän on selvää, että harvinaisempi pituus, oli se sitten normaalia (no, kuka nyt on normaalia määrittelemään, mutta kuitenkin) huomattavasti pidempi tai lyhyempi, tuo omat lisähaasteensa, mutta ne eivät harmita niin paljon, kuin julkinen kommentointi ja lähes pituudelle naureskelu.

Joskus huomaa myös sen, että etenkin puolitutuille ja muille ihmisille, joita ei tunne jne. (joskus myös sukulaiset ja läheisemmätkin ihmiset, you know) olen usein "se pitkä tyttö" tai muuta vastaavaa. Eihän siinä, minä olen pitkä, se on osa identiteettiäni ja varmaan siitä minut tunnistetaan, mutta olisihan se mukavaa olla joskus muutakin kuin vain pitkä. Mukava, fiksu, kaunis, taiteellinen, musikaalinen, lukutoukka, urheilullinen, ihan mitä vaan, mikä on osa itseä. Tähän voivat samastua varmasti monet muutkin, kuin vaan pitkät tai lyhyet. Sokeat, kehitysvammaiset, gootit (yms. tyylisuunnalle uskolliset), oikeastaan kaikki, joilla on jokin (etenkin ulkoisessa olemuksessa näkyvä) selkeä "erityis"piirre. Siitähän meidät tunnistetaan ja muistetaan.

Toisinaan tuntuu myös hieman hupsulta, että sellainenkin asia kuin pituus aiheuttaa ihmisissä edelleen niinkin paljon hämmennystä, että sitä (pituutta) on pakko jäädä kommentoimaan. Annettaisiin ihmisten olla ja elää ihan rauhassa. Maailmankaikkeutta ajatellen se on sitä paitsi ihan sama, sattuuko joku ihminen olemaan 130cm, 140cm, 150cm, 160cm, 170cm, 180cm, 190cm, 200cm, 210cm, 220cm, vai jne.

Että kun tämmöstä älyllistä elämää tänne on nyt sattunut syntymään, niin olisi kiva elää se elämä tuntematta itseään huonoksi tai kykenemättömäksi johonki vain, koska sattuu olemaan 15cm keskivertoa naista pidempi.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Se pitkä tyttö. Ja ihan ensiksi haluan pahoitella, että vastaan sinulle vasta nyt. Pidän jokaista kommenttia arvokkaana ja sinun kirjoituksesi kosketti myös minua.

Nuo tunteet, mitä olet kokenut pituutesi takia kuulostavat niin tutuilta. On kurjaa olla aina se "pitkä tyttö", kun toivoisi että ihmiset näkisivät muutakin. Ja on todellakin epäreilua, että joudut tuntemaan itsesi huonoksi tai kykenemättömäksi pituutesi takia. Ihmisten pitäisi ymmärtää, mikä rikkaus se on kun olemme erilaisia. Onneksi jokainen meistä voi omilla teoillaan, muuttaa ihmisten käsityksiä.

Toivottavasti voit pikku hiljaa alkaa nauttimaan upeasta pituudestasi useammin ja useammin. Koska sinä olet upea juuri sellaisena kuin olet. <3

Vierailija

Minä saavutin nykyisen pituuteni, 176cm, jo 14 vuotiaana. Olen varsinkin äitini puolelta tosi pitkästä suvusta. En ole koskaan kokenut pituuttani ongelmana ja käyttänyt aina halutessani korkkareita. Olen melkeimpä ajatellut olevani parempi, kuin muut, koska pituus on ylivoimaa. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan se, että myöskin pitkä äitini, on aina ollut todella sinut otsensä kanssa, ja tosiaan omassa suvussani olen lyhyimmästä päästä. :D

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Vierailija oman kokemuksesi jakamisesta. Aina on ihana kuulla, että pitkä nainen nauttii pituudestaan. Minusta jokainen sinun kaltainen kannustaa, meitä luottamaan enemmän itseemme, kenelle se on ollut vaikeampaa. 

Äitisi hienolla esimerkillä on varmasti ollut osuutensa siihen, että olet noin itsevarma. Toivottavasti itse jatkat tuota kaunista tapaa omille tai joillekin lähipiirisi lapsille. Jokainen pitkä tyttö kaipaa rinnalleen aikuisen naisen, joka on ylpeä pituudestaan.

Koko kirjoituksestasi huokui ylpeys pituudesta ja pitkien ihmisten sukuun syntymisestä. Se on kaunista. <3

Tessu

Eihän nyt kai kukaan korkokenkiä jätä käyttämättä jos mies käskee? aika outo on ollu mieskin koska itse pidän naisista jotka niitä käyttävät.
jos nainen vaan voi käytää niin sen kun vaan käyttää ja antaa toisten ihmetellä

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat