” Pahinta on tämä masennus, jonka pettäminen sai aikaan. Nyt syön masennuslääkkeitä, unilääkkeitä ja rauhoittavia, että pystyn jotenkin toimimaan. Hajosin ihan kokonaan ja tuntui että elämältä meni pohja. Töissä kaikki menee päin persettä. Yhdessä ollaan oltu 20 vuotta ja olen uskonut ja luottanut mieheeni kuin kallioon. Ja valetta kaikki.”

(Suora lainaus vauva.fi -keskustelupalstalta)

 

”Olen ihan rikki repäisty :'( . Meillä on 2lasta ja tuntuu että pää halkeaa. Muutama vuosi sitten mies petti ollessani raskaana ja terapioiden ja muun ulkopuolisen avun kanssa pääsimme siitä yli. Mies oli niin katuvainen ja vannoi ettei tee toiste enää ikinä koskaan milloinkaan....ja minä hölmö uskoin.”

(Suora lainaus anna.fi -keskustelupalstalta)

 

Onko pahempaa se, ettei tiedä pettämisestä? Vai se että saa toisen rysän päältä kiinni? Tai mitä jos on aavistellut jo pitkään, mutta toinen ei ole myöntänyt mitään? Pelkäätkö perheen hajoamista?

 

Kun kumppani pettää. luottamus kumppaniin murskataan. Usein tieto tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Äsken kaikki oli vielä ihan hyvin ja sitten mikään ei ole enää hyvin. Pettäminen saattaa johtaa myös eroon, jolloin menettää vielä enemmän.

 

Petetyllä on edessään usein kriisi. Kaikkonen (2016) mainitsee kirjassaan Uskottomuus - syyt ja seuraukset, että uskottomuuden aiheuttama kriisi voi olla jopa samanlainen traumaattinen kriisi kuin väkivaltainen tai hengenvaarallinen kokemus. Erityisesti pienten lasten äidit kokevat petetyksi tulemisen traumaattisena.

 

Olen pitkään jo pohtinut pikkulapsivaiheen uniikkia luonnetta ja sen haastavuutta. Parisuhde joutuu erityiselle koetukselle, jonka olen tuntenut itsekin. Toisinaan olen pelännyt, että muru pettää minua. Olenhan ollut vain ”hompsuinen” ja väsynyt kotiäiti useamman vuoden.  Muru varmasti löytäisi jonkun paremman, on joku pikku piru huudellut olkapäälläni.

 

Murun työmatkat ovat ehdoton kipupisteeni. Tiedän ammattini takia, että työmatkoilla petetään todella paljon. Tieto on lisännyt tuskaani ja mieli on maalaillut rumia kuvia. Olen peloissani syytellyt, raivonnut, itkenyt ja huutanut. Toisinaan esittänyt, että ei tässä mitään.

 

Onko se auttanut? Ei. Se mikä on auttanut on ollut puhuminen ja peiliin katsominen. Olen yrittänyt puhua peloistani ja miettiä, mistä ne pelot todella kumpuaa.

 

Kamalinta mielestäni olisi, että minä en tietäisi mitään ja muut tietäisivät. Että olisin tyhmä. Naiivi.

 

Olen nyt paljon haavoittuvaisempi kuin aiemmin. Olen murun kanssa antanut itsestäni paljon enemmän kuin kenellekään muulle. Kun toisen päästää katsomaan syvintä minää, voi toinen myös satuttaa kovempaa. Ja meillä on kolme lasta. Pelissä on paljon!

Kirjoitin postauksen Pettämisen helppous - baarit pehmentää sopimuksia viime syksynä, koska on tärkeää puhua suhteen rajat selviksi. Ja se ei riitä, että puhuu kerran. Suhteen sääntöjä täytyy päivittää vuosi toisensa perään. Ja erityisissä elämäntilanteissa vieläkin useammin.

 

Esimerkki 1. Mitä teemme, jos edessä on puolen vuoden kuiva kausi? Se voi johtua raskaudesta, synnytyksestä, työmatkasta tai jostain ihan muusta syystä. Riittääkö itsetyydytys ja porno? Häiritseekö ne jo jompaakumpaa? Voiko toista tyydyttää muilla tavoin kuin vain yhdynnällä? Vai saako olla muita kumppaneita?  Voiko toista vaati odottamaan?

 

Esimerkki 2. Suhteessa on jo pidempään ollut hiljaisempaa. Toinen ei välttämättä huomaa edes, toinen kaipaa läheisyyttä ja huomiota arjen keskellä. Huomiota kaivannut puoliso tapaa hurmaavan ihmisen harrastuksen kautta. Samaan aikaan tyytymättömyys kasvaa omaa suhdetta kohtaan. Hän ihastuu. Voimmeko puhua tästä hämmentävästä tilanteesta? Etäännymmekö vai voimmeko lähentyä uudelleen?

 

Nämä keskustelut todennäköisesti eivät ole helpoimpia, mutta vievät eteenpäin. Jos patoatte tunteet ja kysymykset, olette kuin tikittäviä aikapommeja. Kumpi mahtaa pamahtaa ensin? Ja miten?

 

Pienten lasten vanhemmat ovat kovan rasituksen alla ja alttiita pettämään sekä tulemaan petetyksi. Jos yhteyden kumppaniin on kadottanut, voi yhteyttä ja läheisyyttä lähteä turhaan etsimään toiselta ihmiseltä. Se voi tarkoittaa myös omistautumista työlle tai kodille rakkauden kustannuksella.

 

Kaikkosen (2016) kirjassa joku haastateltavista sanoi: ”En ihastunut toiseen, vaan siihen että toinen ihastui minuun.”  Tämä lause tiivistää minusta ruuhkavuosia elävän vanhemman rakkauden kaipuun. Voisiko kumppanisi ihastua sinuun uudelleen? Voisiko hän hurmata sinut uudelleen?

 

On hyvä kysyä, mitä minä tarvitsen. Mitä me tarvitsemme. Mitä me voimme tehdä. Pettäminen satuttaa niin paljon toista, että ennen kuin sille tielle lähtee kannattaa kääntää muut kivet.

 

Missään ihmissuhteessa, et pääse ilman ongelmia eteenpäin. Jos kaipaat jotain, PUHU kumppanillesi. Tulkaa vaikka terapiaan yhdessä miettimään, miten voisitte mennä yhdessä eteenpäin. Menkää parisuhdeleirille. Älkää luovuttako liian helposti houkutusten edessä, vaan opetelkaa nauttikaa elämästä yhdessä. <3

 

 

*Kirjallisuus: Anneli Kaikkonen Uskottomuus - syyt ja seuraukset (2016) 

*Voit jakaa omia ajatuksia peloistasi liittyen pettämiseen tai pettämisen kokemuksen. Muistattehan, että aihe on arka ja jokaisen kommentti on arvokas. Kunnioitetaan toinen toisiamme.

Kommentit (14)

Huonoko?

Meillä on juuri nyt tilanne niinsanotusti päällä. Sain kaksi viikkoa sitten tietää että mieheni on minua pettänyt. Se sattuu. Sattuu niin h*lvetisti ja tuntuu että kaikki on ollut pelkkää valhetta. Rankinta on se itseinho mikä tulee, mikä minussa on vikana? Olenko liian lihava, ruma, huono sängyssä, muuten vain huono ja kun petetyksi tulemisen jälkeen katsoo itseään peilistä näkee kaikki maholliset viat mitä itsessä on. Itkettää. Sitten se viha. Viha miestä kohtaan siitä ettei hän koskaan kysynyt tai ymmärtänyt miksi olen niin väsynyt. Miksi en jaksa. Hän valitsi mieluummin toisen naisen. Miten voi rakastaa ja vihata samaan aikaan? Tunteet heittelee laidasta laitaan, koko ajan epäilyttää ja illalla itken itseni uneen miettien mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Miksi se toinen on parempi kuin minä? Olen hoitanut kodin, lapset, lasten harrastukset, opiskelut ja työt, tehnyt kaikkeni että kaikilla olisi hyvä olla ja toinen päättää antaa kiitoksena sen pahimman mahdollisen. Asia hävettää eikä sitä kehtaa ottaa puheeksi. Mietin vain itse että miksi? Saa nähdä selviääkö tästä koskaan.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi ja oman kokemuksesi jakamisesta nimimerkki Huonoko?. Ensinnäkin, et ole huono. Olet joutunut pettämisen aiheuttaman kriisin pyörteisiin ja tunteesi ovat varmasti sekavat. Ei sinulle olisi saanut tehdä noin, kumppanisi rikkoi yhteistä sopimustanne. Ja rikkoi luottamuksesi.

Mielessäsi pyörii varmasti monenlaisia asioita, niin kuin kuvailit. Onko sinulla ketään kenen kanssa voisit keskustella? Jos haluat keskustella ammattilaisen kanssa, Sexpo-säätiöllä on tarjolla esimerkiksi ilmaista seksuaalineuvontaa puhelimitse sekä neuvontatapaamisia. Sexpolla on myös seksuaaliterapia palveluita ja minutkin löytää sieltä.

Olisi hyvä, jos et jäisi yksin kriisin kanssa. Vaikka suhteenne päättyisi, pettämisen kokemuksen käsitteleminen on tärkeää sinun tulevaisuutesi kannalta. Voimia sinulle. <3

Jen

Kun naisesta tulee äiti, hän saa niin paljon läheisyyttä ja rakkautta pieneltä ihmiseltä, että se oma naiseus ja seksuaalisuus unohtuu. Kun miehestä tulee isä, se ei vähennä miehuutta ja seksuaalisia haluja. Tämän olen todennut 2 lapsen myötä. Eikä näistä asioista osaa puhua ennen lapsia. Ymmärtää vasta, kun kokee. Pettäminen on surullisen yleistä etenkin, kun pieniä lapsia. Miesvaltaisella alalla kyllä kuulee ja huomaa miten miehet eivät vaan saa kotona. Eivät läheisyyttä eivätkä seksiä. Minua ei ole petetty enkä ole pettänyt, mutta tietty vaara pettämiseen on ollut ihastumisen myötä. Tunteille ja haluille ei voi mitään, mutta tekoja pystyy vastustamaan. Itse olen vastustanut ja tällä hetkellä oma mies tuntuu kiinnostavan eniten ja seksiä en voisi kuvitella kenenkään muun kanssa, koska se on tällä hetkellä täydellisen tyydyttävää. Ja siitä yhteydestä saa voimaa niihin heikkoihin hetkiin.
P.s. Tykkään sun kirjoituksista, todella tärkeitä asioita, tekis mieli aina kommentoida😆

Puhu muru

Kirjoitit viisaasti lapsen saamiseen liittyvästä parisuhteen ja vanhempien seksuaalisuuden muuttumisesta Jen. Kiitos siitä. =) Hormonitoiminnan muutokset vaikuttavat naiseen läpi raskauden ja synnytyksen jälkeen naisen keho on yksilöllisen ajan vaihdevuosien kaltaisessa tilassa. Silloin voi olla ylipäätään vaikea edes kiihottua vaikka tekisi mitä ja kipeääkin tekee helposti. Miehen hormonitasoissa tapahtuu myös muutoksia, kun testosteroni tasot laskevat hieman ennen kumppanin synnytystä. 

Ja niin kun sanoit kaikki ei ole vain seksi. Äiti todella saa paljon rakkautta ja läheisyyttä lapsilta. Kumppani voi jäädä sivuun ja hellyyttä vaille. Vauvan tulo voi lisätä ulkopuolisuuden tunnetta ja nostaa mustasukkaisuutta. Ylipäätään vauvan tulo muuttaa parinsuhteen dynamiikkaa ja edessä on aivan uusi elämäntilanne, mikä altistaa pettämiselle.

On tärkeää oivaltaa tuo mitä kirjoitit, että jokainen voi ihastua eikä tunteille voi aina mitään. Mutta jokaisen on tärkeää ymmärtää, että tekoja voi hallita. Pettämiseen johtaa usein useampi hetki, jolloin voi valita kuljenko tätä reittiä. 

Ihanaa, että teille menee hienosti ja olet löytänyt seksuaalisuuden mahtavan voiman. Nauttikaa rakkaudesta. Se todella vahvistaa parisuhdetta ja keskinäistä yhteyttä. <3

Ja loppuun vielä kiitokset ihanasta palautteestasi! <3  Kiva kuulla, että tykkäät. Hyvä palaute lämmittää aina mieltä. Ja kyllä tänne voi kommentoida vaikka joka kerta. Anna mennä vaan. =)

Vierailija

Meiltä ei seksiä puuttunut. Näytin aina hyvältä ja laittauduin. Raskaana ollessanikin . Lapsen syntymän jälkeen noin 3kk selvisi että mieheni oli kaikilla seuran etsinta sivustoilla ja käynyt huorissa monta kk. Järkilähti

Puhu muru

Kiitos Vierailija kokemuksesi jakamisesta. En varmasti voi ymmärtää tuskaasi, mutta se oli varmasti suuri. Olit vasta saanut vauvanne, kun kuulit että miehesi on pettänyt luottamuksesi. Olit yrittänyt parhaasi parisuhteenne eteen. Silti näin kävi. Se oli varmasti järkytys ja suuri pettymys myöskin.

 Toivottavasti ympärilläsi on ollut ihmisiä tukenasi, kun olet käynyt läpi kaikkea sitä pahaa oloa, mitä tilanne aiheutti sinulle. Ammattiapu voi olla myös paikallaan, jos paha olo kasvaa liian suureksi. Voimia. <3

Vierailija

Pettäminen ei satu pelkästään siihen ihmiseen ketä petetään, se sattuu koko perheeseen, myös pettäjään itseensä.

Tietysti petetyksi tuleminen sattuu, se lyö ilmat pihalle ja vetää maton alta. Se tekee niin kipeää ettei uskonut että niin paljon voi sattua. Kokemusta on.

Tietysti lapset kärsivät siitä että vanhemmilla on isoja ongelmia ratkottavana ja ilmapiiri kotona on parhaimmillaankin jäinen. Kokemusta on tästäkin.

Mutta usein ihmiset unohtavat, että myös pettäjään sattuu.

Se tunne että on pettäjä, että on "sellainen ihminen, joka kykenee pettämään" on aivan kauhea. Se tunne voi johtaa masennukseen ja pohtimaan itsemurhaa ratkaisuna pohjattomaan häpeään jota kokee tehtyään jotain sellaista, jonka tekijät leimataan huonoiksi ja pahoiksi ihmisiksi kyselemättä syitä, miksi niin teki.

Siitä suosta on vaikea päästä pois ja siihen tarvitsee apua. Muilta ihmisiltä pitää kuulla että ei ole paha, vaikka onkin toiminut typerästi, että kannattaa vielä yrittää. Kannattaa yrittää selvittää asiat puolison kanssa, kannattaa yrittää selvittää itselleen miksi päätyi tekemään jotain mitä ei itsekään hyväksy, kannattaa vielä yrittää elää ja toimia oikein. Sillä kyllä se kannattaa!

Minä olin aina kuvitellut etten voisi olla ihminen joka satuttaa toista tällä tavalla. Enhän minä ole ilkeä, enkä nauti toisen tuskasta. Olen niin rehellinen etten valehdellut edes pettämisestä, kerroin siitä itse. Häpeäni oli todella julkinen, kaikki tiesivät siitä. Tuskaani ei tuntunut näkevän kukaan, eikä kukaan kysynyt miksi tein niinkuin tein. Olin syyllinen, enkä halunnut väkisin alkaa selvittää omaa puoltani asiasta, tuntui ettei ole siihen oikeutta. Masennuin. Tiesin että kaikki vihaavat minua. Tiesin sen noin vuoden, kunnes joku kertoi minulle minulle ettei se ole totta. En tullut itse kysyneeksi. Siitä alkoi pitkä matka ylös suosta.

Omasta suostani on jo yli kymmenen vuotta, enkä ole silloiselta puolisolta saanut vieläkään anteeksi, lapsia ei onneksi ollut silloin kuviossa mukana. Siitä huolimatta olen päässyt suosta ja olen onnellinen, parisuhteessa ja aivan mielettömän ihanan pienen ihmisen äiti. Olen oppinut paljon siitä miksi päädyin tilanteeseen jossa en osannut toimia edes omasta mielestäni oikein, olen oppinut paljon siitä millainen on toimiva parisuhde ja miten sellainen pidetään toimivana. Ennen kaikkea olen oppinut etten ole huono ihminen yhden virheen takia ja minulla on edelleen oikeus olla onnellinen.

Voimia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville, tiedän että niitä tarvitaan paljon, mutta elämää on täällä toisellakin puolella, kannattaa jaksaa vielä <3

Puhu muru

Kiitos hyvin tärkeästä kommentistasi Vierailija. <3 On todella hienoa, että kerroit omasta kokemuksestasi pettäjänä. Se varmasti valaisi monelle lukijallenikin uuden puolen tähän keskusteluun. On tärkeää muistaa, että pettäjä on ihminen. Ihminen joka on tehnyt virheen. Ihminen, joka ansaitsee saada anteeksi.

On aivan totta, että pettäjäänkin sattuu. Ja voi sattua niin paljon, että häpeän takia masentuu tai harkitsee jopa itsemurhaa. Mainitsit pohjattoman häpeän. Ihmiset voivat olla ympärillä hyvin tuomitsevia ja ehdottomia. Silloin unohtuu kysyä, mikä johti tähän tekoon. Joskus syyt voivat olla paljon kauempana kuin suhteessa, missä ihminen elää. 

Anteeksi antamiseen voi olla pitkä tie. Sen tien läpikäymiseksi tarvitaan usein terapiaa avuksi ja molemmat puolisot joutuvat kohtaamaan vaikeita tunteita. Jää yhteen tai eroaa, pettämiskokemuksen jälkeen kannattaa hakea apua. Oli sitten pettäjä tai petetty. Niin kuin sanoit Vierailija kommentissasi, elämää on edessä. Sinun tarinasi jo todistaa, miten paljon hyvää virheesi toi myös elämääsi. Opit itsestäsi paljon ja se on tuonut varmasti nykyiseen suhteeseen ja äitiyteesi paljon hyvää. Sinulla on todellakin oikeus olla onnellinen. <3

Marikki

Ajattelin aina, että pettäminen on asia jota en voi antaa anteeksi ja parisuhde päättyisi siihen. Pettämistä en osannut edes epäillä kun meillä oli kaikista huonoin jakso kahden lapsen pikkulapsivuosien jälkeen. Väsymystä ja riitaa oli jatkuvasti ja parisuhde tuntui vauvan käsistämme jonnekin. Havahduin siihen, että jotain on tehtävä ja aloin määrätietoisesti työskennellä parisuhteelle eteen. Hain apua ja yritin kaikin keinoin toimia rakentavammin. Kuitenkin kun mies lopulta tunnusti pettäneensä ja pitkään jatkunut ongelmien vyyhti alkoi selvitä, järkytys oli aivan hirveä. Rakastamani ihminen oli toiminut törkeimmällä mahdollisella tavalla kun minä olin ollut sidottuna kahden pienen lapsen kanssa kotiin. Silti ajatus erosta ei tullutkaan mieleeni vaan halusin taistella perheemme puolesta. Miehen avoin ja rehellinen katumus ja halu pyytää anteeksi ja pysyä yhdessä tuntuivat niin suurilta että halusin antaa mahdollisuuden. Monta yötä puhuttiin ja itkettiin, olin pitkään todella rikki mutta etsin koko ajan tietoa ja pirin tuntoja hyvälle ystävälle. Luin jostain että uskottomuudesta toipuminen voi viedä kaksi vuotta aikaa ja annoin itselleni sen ajan. Kipu hellitti vähän kerrassaan ja lopulta huomasin antaneeni anteeksi. Kaikesta pahasta huolimatta uskottomuuden käsittely opetti meidät puhumaan asioista suoraan ja rehellisesti ja kertomaan toiveistamme ja ajatuksistamme paremmin toisillemme. Nyt meillä on mennyt jo monta vuotta paremmin. Perheessä on taas vauva ja pelot uskottomuudesta nostavat välillä päätään mutta puhumme toisillemme ja mies vakuuttaa että kaikki on hyvin eikä mitään pahaa enää tapahdu. Haluan uskoa ja luottaa koska olen päättänyt antaa anteeksi. Olen miehelleni kiitollinen siitä että hän uskalsi olla rehellinen koska valheellinen suhde tuskin olisi kestänyt.

Puhu muru

Kiitos Marikki kokemuksesi jakamisesta. <3 Kerroit rehellisesti, mitä teille tapahtui ja miten selvisitte siitä. Kirjoituksestasi huomaa, että olet todella käsitellyt pettämiskokemustasi ja sen vaikutuksia parisuhteeseenne. Hankit itse tietoa, puhuit ystäväsi kanssa ja kohtasit kumppanisi uudella tavalla. Ikävää, että jouduit kokemaan petetyksi tulemisen, mutta te olette omalla työllänne kääntäneet sen suhteenne vahvuudeksi. 

Olet aivan oikeassa, että pettämiskokemuksen käsittely voi viedä kaksikin vuotta. Anteeksi ei voi antaa vaan sanomalla anteeksi, vaan aito anteeksi antaminen vie aikaa ja se on jotain isompaa. Ja pettäjän on osallistuttava toisen prosessiin rehellisenä ja kuunnella toisen kipua. Mutta niin kuin teidän suhteenne osoittaa, pettäminen ei aina riko suhdetta. Pettäminen sattuu kovaa, mutta siitä voi selvitä jos on valmis tekemään kumppanin kanssa töitä. Tarvittaessa vaikka terapeutin avustuksella.

Toivon teille kaikkea hyvää ja oikein ihanaa vauva aikaa. Puhu nytkin rohkeasti peloistasi ja luo yhteys mieheesi joka päivä uudelleen. Teillä on selkeästi paljon rakkautta. <3

Hämmentynyt mies

Mitä jos saa tietää olevansa pettäjä? Reilun puolen vuoden suhteen jälkeen sain tietää pettäneeni koko ajan rakasta ihmistä katsomalla pornoa. Asian tuoma ahdistus uhkaa tuhota suhteen eikä asiasta voi keskustella. Minua on petetty oikeasti aiemmin pitkässä suhteessa ja itselläni on todella tiukat rajat miten voi olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tämä johtuu siitäkin, että ajattelen aina mitä itse ajattelisin jos kumppani toimisi samoin. Lopetin tietenkin pornon katsomisen siihen, muuta vieläkin melkein vuoden kuluttua tapahtuneesta saan kuulla asiasta. Porno on siis tässä tapauksessa sama kuin olisi ollut toisen ihmisen kanssa.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Hämmentynyt mies. Olet joutunut tilanteeseen, joka varmasti aiheuttaa ristiriitaa. Kerroit myös, että asian tuoma ahdistus uhkaa tuhota suhteen eikä siitä voi keskustella. Suosittelisin, että hakeutuisit yksin tai puolisosi kanssa seksuaaliterapiaan, minulla on vastaanotto Sexpo-säätiössä. Jos se ei ole mahdollista taloudellisista syistä Sexpo-säätiöllä on myös ilmaisia seksuaalineuvontapalveluita.

Olisi tärkeää, että pääsisitte keskustelemaan tuntemuksistanne. Ja aidosti kuulemaan, mitä toinen ajattelee. Hiljaisuuden muurin takana tulee helposti oletuksia, jotka alkavat syödä suhdetta vielä entisestään. Jotta suhteen voi jatkua tilanne täytyisi saada selvitettyä ja sovittua, sillä jatkuva asiaan palaaminen rikkoo vain lisää.

 Yritä olla lannistumatta ja katso vielä saisiko tilannetta selviämään. Voimia. <3

Vieläkin surun murtama

Meillä uskottomuuden paljastumisesta kulunut aikaa nyt 1,5 vuotta, ja en vieläkään ole päässyt siitä yli. Olen usein lukenut, että siihen voi hyvinkin mennä aikaa 2-6 vuotta eli omalla kohdallani tämä kriisi ei kyllä tule olemaan ohi vielä pitkään aikaan. Meillä oli mieheni kanssa syvä keskinäinen luottamus, siis täysin molemminpuolista enkä iki-ikipäivänä olisi voinut kuvitella, että kumpikaan meistä ikinä voisi pettää toista - tietynlainen arvostus ja kunnioitus tässä asiassa (ainakin minulla oli se tunne...) oli uskomattoman korkealla...kunnes asia tuli ilmi syksyllä 2015 ja putosin korkealta ja kovaa. Olen edelleen todella katkera, en voi ymmärtää, miksi mieheni PYSTYI tekemään minulle jotain tuollaista ja rikkomaan kaiken - anteeksi en myöskään ole pystynyt vielä antamaan...sain asian myös selville 3 osapuolen kautta eli en ollut miehelleni edes sen verran arvoinen, että olisi itse kertonut. Tuska oli fyysistä n.vuoden ajan ja tuntui koko ajan rinnassani. Kysyn edelleen miksi? Ja kuten aiemmin jo todettiin, miten voi rakastaa ja vihata samaan aikaan? Se on myös todella absurdia, että sama ihminen, joka on aiheuttanut tuon suuren tuskan lohduttaa sinua. Olen käsitellyt asiaa jo todella paljon, puhunut ja puhunut mieheni kanssa, lukenut ja ahminut kaiken mahdollisen tiedon sekä käyn terapiassa...olen myös erityisherkkä ja uskon sen vuoksi asiasta ylipääsemisen olevan vielä paljon vaikeampaa ja ahdistavampaa. Suhteemme on toisaalta paljon parantunut ja molemmilla suuri halu pysyä yhdessä, en vaan tiedä enää miten päästä kunnolla eteenpäin...Tuollainen käytös ei edes millään lailla sovi mieheni luonteenpiirteisiin, aina ollut todella aito ja rehellinen ihminen kaikkia kohtaan - ei ikinä missään tilanteessa edes ole millään lailla osoittanut olevansa kiinnostunut muista, mutta oli silloin itse vaikeassa tilanteessa - varmaan kävi läpi omaa henkilökohtaista kriisiä johon liittyi mm. pitkään jatkunut syvä työuupuminen, omien tarpeiden pois sulkeminen ja kykenemättömyys puhua niistä (juontaa juurensa lapsuudesta) sekä parisuhteemme hoitamattomuus. Hän katuu ja sanoo tuon olleen hänen elämänsä suurin virheensä eikä itsekään tajua, miksi pystyi tekemään jotain tuollaista. Hän todella yrittää tehdä kaikkensa oloni parantamiseksi. Kuitenkin mielestästäni pettäminen on ihmiselämän hirveimpiä asioita, mitä toiselle ihmiselle sillä voi aiheuttaa.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vieläkin surun murtama. <3 Luottamuksesi on todella rikottu ihan pirstaleiksi ja sen uudelleen kokoaminen on pitkä vuosien prosessi, niin kuin mainitsit. Anteeksi antaminen ei tapahdu vain sanomalla. Olet onneksi osannut hienosti kumppanisi kanssa puhua vaikeasta asiasta, hakenut itse tietoa ja käyt terapiassa. Menette eteenpäin pikku hiljaa askel askeleelta.

Kipu on varmaan silti suuri. Mutta niin kuin sanoit, kaiken ikävän keskellä suhteeseenne on tullut myös paljon hyvää. Tiedätte, että haluatte olla yhdessä. Toivon kaikkea hyvää teille ja voimia ponnistella kohti uutta syvää luottamusta. Onneksi rakkaudella on vahva voima. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat