Kesäkuussa pikku hiljaa koko perhe murua lukuun ottamatta aloitti lomailun. Päivät kuluivat vauhdilla ja olemme tehneet myös muutaman retken. Heinäkuun lähestyessä alamme kaikki jo odottamaan murun loman alkua. Ensimmäinen taka-isku oli kun loman alku siirtyi viikolla. Lapset alkoivat käydä malttamattomiksi ja minä väsyä. Ilmassa leijui hiljaa: ”Koska se pirun loma alkaa. ” Suoraan sanottuna alkoi ketuttaa.

 

Loma alkoi. Ja niin alkoi riitelykin. Lapset aloittivat aamulla kinastellen ja vuoron perään parkuen. Vuoroin minulla paloi pinna ja sitten murulla. Mutta ei sekään riittänyt, riitelimme myös keskenämme. Välillä ”kevyesti” kinaten ja toisinaan jopa huusimme. Tyttömme kysyikin ensin murulta: ”Miksi sinä isi huudat niin paljon?” Ja sitten minulta: ”Miksi sinä äiti olet niin herkkä?”

 

Tilanne harmitti. Aivot olivat puolitehoiset ja pehmeät väsymyksestä. Kuopus on valvottanut ja kolmen kanssa yksin olo on vienyt voimia. Odotin valtavasti murun loman alkua ja lepoa. Ja piru se mitään lepoa ollut! Muru tuli ja sekoitti koko rytmin. Sen päälle piti vielä riidelläkin! Olin valmis ottamaan salaa äkkilähdön etelään aivan yksin.

 

 

Kaksi päivää tappelimme joka välissä. Miksi? Googlailin lomariitely artikkeleita mielenkiinnosta ja niitähän löytyi. Itsekin olisin niitä osannut nimetä, mutta joskus on hyvä lukea muiden neuvoja. Väsymys on yleinen riidan aihe lomilla ja minä olin keskittynyt vellomaan vain omassa väsymyksessäni. Oletukset ja puhumattomat odotukset nousevat myös riidan aiheiden kärkikahinoihin. Sopii meidänkin tilanteeseen.

 

Pieni häpeänpuna nousi poskilleni, kun aloin tajuamaan miten lapsellisesti käyttäydyin. Ei sekään vielä silti auttanut. Muru sanoi erään riidan päätteeksi: ”Anna minunkin olla väsynyt.” Olin ihan raivona, mutta tajusin silti olevani varsin itsekäs. Tanssin intohimoisesti vain oman väsymykseni kanssa.

 

Illalla muru tuli pyytämään anteeksi sanomisiaan ja minä sain kakistettua ulos, että sinäkin saat olla väsynyt. Me molemmat olimme väsyneitä. Sen ääneen sanominen auttoi. Takana on ollut rankka vuosi. Kolmannen lapsen vauva vuosi ja vaikka olin kotona, me molemmat teimme silti töitä. Välillä rahahuolet ovat painaneet harmaita pilviä yllemme ja vyötä on kiristelty. Hoitoapua ei ole ollut liiaksi ja keväällä lapsetkin sairastelivat enemmän. Ei mikään ihme, että olemme väsyneitä!

 

 

Odotimme molemmat lepohetkiä niin kovasti, mutta emme silti puhuneet siitä toisillemme. Me oletimme vain toisen tietävän sekä ymmärtävän. Totuus on kuitenkin se, että pitää puhua ja kolmen lapsen kanssa lepohetkiä pitää järjestää. Ne pitää sopia, vuorotella ja pyytää vielä ulkopuolista apuakin. Päätimme muuttaa ”riitelyloman” oikeaksi lomaksi.

 

Aamuisin muru on antanut minun nukkua, sillä hoidan pääosin yöheräilyt sillä jatkan vielä imetystä. Silti yritän välillä antaa murunkin nukkua pidempään. Aamun pidemmät unet vaikuttavat heti mielialaan. Päivällä on pakko alkaa jakaantua eikä mennä aina yhdessä, jotta saa levättyä. Meillä on kolme lasta ikäjakaumalla 1-vuotiaasta 9-vuotiaaseen. Silloin pitää myös miettiä toden teolla mitä voi tehdä ja miten rytmittää päivä.

 

Päätimme myös lähteä kaupungista mummolaan, jossa elämä on rauhallisempaa. Lapset vain ulos pihalle ja trampoliinille. Välillä pyöräilyä, uimaan tai serkuille kyläilemään. Apuna on mummo, pappa ja välillä isomammakin. Kuopuskin tuntuu nukkuvan pidemmät päiväunet ja yöt paremmin mummolassa. Omakotitalo antaa myös tilaa olla välillä yksin ja ottaa vaikka päiväunet kahden murun kanssa, jos mummo vahtii lapsia.

 

Loputon oletuksien viidakko on pakko selvittää ja olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet mitä haluamme tehdä. Mihin rahat riittävät. Ja mikä oikeasti on meille tärkeää. Mitkä asiat ovat lapsille tärkeitä. Mitä parisuhteemme tarvitsee ja mitä me itse tarvitsemme. Se on auttanut ja tietty kireys on alkanut helpottaa. Selkeästi meille sopii, että loman alussa otetaan ihan rauhassa ja totutella lomaan ennen kuin säntäämme kaiken maailman rientoihin.

 

Emme lähde tänäkään vuonna ulkomaille, ehkä emme edes vuokraa mökkiä mutta syömme paljon mansikoita, herneitä, olemme yhdessä ja nautimme. Lapset haluavat kaikkea, mutta minusta tuntuu, että hauskinta niiden mielestä on kastella aurinkoa ottavat äiti kylmällä vesisuihkulla. Sen he muistavat lopun ikäänsä! Ihan sairaan halpaa huvia!

 

 

Ja mitä muruun, minuun ja rakkauteen tulee on toive olla yksi yö kahden. En tiedä tanssimmeko taas villisti yökerhossa, lähdemmekö minikaupunkilomalle, olemmeko vain kotona alasti vai lähdemmekö metsään patikoimaan. Ei sillä ole edes väliä. Haluan vain saada aidosti murun itselleni, katsoa häntä syvälle silmiin, kuulla jokaisen lauseen loppuun ja uppoutua rakkauteen. Höpöttää niin kauan, että yö pimenee ja aamu taas valkenee. Maistaa viinin murun huulilta ja nukahtaa hänen syliinsä.

 

Yksi yö kahden tekee ihmeitä pienten lasten vanhemmille. Onko se sinunkin toiveesi? Sano se kumppanillesi. Kerro, mitä haluaisit tehdä. Yrittäkää järjestää lapset hoitoon ja olla kahden. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta vaivan näkö kannattaa. Hymyilevät vanhemmat ovat lasten kesälomamuistojen aatelia. <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat