Kun näin hänet, ajattelin: ”Tuo mies on niin komea, että sen on pakko olla idiootti.” Ei ollut. Sen sijaan hän tuli ja vei sydämeni jo samana iltana. Niin monien netissä sovittujen harjoitustreffien jälkeen tulivat NE yhdet treffit, jotka johtivat rakkauteen.

 

Juttelimme, tanssimme ja lähdimme illan päätteeksi baarista hänen luokseen. Ensimmäisenä hän antoi minulle villasukat, jotta minulla olisi mukava olla. Sitten sain vielä kollegehousut. Tuntui kuin olisin tullut kotiin, vaikka olin vieraan miehen yksiössä.

 

Seuraavana päivänä tuli totuuden hetki. Minulla ei ollut aikaa eikä kiinnostusta alkaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Hän tiesi, että minulla oli 2-vuotias poika ja sanoin, että voimme vain pitää hauskaa tai alkaa tapailla ”tositarkoituksella”.

 

Menin hänen luokseen heti seuraavana päivänä uudelleen. Aivoni menivät ihan pehmeiksi siitä hormonimyrskystä, mitä ihastus aiheutti. En voinut ajatella muuta. Kävin katsomassa hänen facebook-kuvaansa ja odotin hänen seuraavaa tekstariaan. Unelmoin hänestä.

 

Kolmansien treffien päätteeksi hän tapasi poikani. Pieni ujo taapero kurkki mummon jalkojen välistä ihmetellen kuka meidän kodissa oli. Pian he leikkivät olohuoneessa junaradalla ja minä olin haljeta onnesta. Olisi tehnyt mieli hyppiä ja huutaa ilosta. En voinut uskoa, että näkemäni oli totta.

 

Asiat etenivät nopeasti.

 

Hänen yksiöönsä muutti potta ja kasa vaippoja. Minä aloin opetella vanhemmuuden jakamista. Tapasimme aina kun se onnistui, vaikka asuimme eri paikkakunnilla.

 

Oli hassua, miten poikani ja hän löysivät toisensa. Meidän aikuisten alkuhuuman ohi ajoi heidän alkuhuumaansa. Olin kuin kolmas pyörä välillä. Välillä olo oli melkein mustasukkainen,  mutta tajusin, miten tärkeää se oli heille. Ja minulle.

 

Tuon kuuden vuoden takaisten tapahtumien muistelu saa hymyn huulilleni. Tunteet olivat niin vahvoja, että tuntui kuin halkeaisi. Muistan, miten sekä minä että poikani itkimme eräänä sunnuntai-iltana linja-autoasemalla, kun hän lähti kotiin. Kaikki vain tuntui niin oikealta. Samaan aikaan pelotti. Oli pakko vaan antaa mennä.

 

Ja niin se meni. Hänestä tuli muruni. Syntyi pikkusisko. Menimme naimisiin. Muru adoptoi perheen sisäisellä adoptiolla poikani. Syntyi toinen pikkusisko. Olemme hioneet toisiamme ja opetellet yhdessä oloa. Toki on riidelty, itketty ja pyydetty anteeksikin. Mutta rakkaus on pysynyt vahvana. Me olemme päättäneet olla yhdessä. Me haluamme nähdä myös sen kun rypistymme yhdessä.

 

Millainen on teidän rakkaustarinanne? Rakkauden etsiminen netistä on kuin lottoamista, mutta päävoiton saaminen on mahdollista.

* Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

Kommentit (6)

Ei ensisilmäyksellä

Löysin rakkaan nykyisen puolisoni netistä. Olin itse lyöty ja nuijittu maahan edellisen eron jälkeen. En kelpaisi tällaisena kuin olen, kenellekään. Ja en sitten ihastunutkaan ensisilmäyksellä. Mutta ensisuudelmalla sillä tapasimme jos viikon päästä ensimmäisestä sananvaihdostamme ja keskusteluyhteytemme on vain niin maagisen hyvä. En vaihtaisi häntä mihinkään ja välimme ovat uskomattomat. Hän on tutustuttanut minua omiin harrastuksiini ja pidän niistä ja olen miettinyt niitä aiemminkin mahdollisuuksina ja myös minä tutustuttanut häntä omiin harrastuksiini ja myös hän on pitänyt niistä.

Puhu muru

Kiitos "ei ensisilmäyksellä" tarinastasi. Vaikka sinulla on ollut ikäviä kokemuksia takana olet rohkeasti uskaltanut rakastaa.

Mainitsemasi harrastukset voivat tosiaan olla kuin suhteen liima. Ihana kuulla, että keskusteluyhteytenne on maagisen hyvä. Vaalikaa sitä ja hoitakaa rakkauttanne tulevaisuudessakin. ❤️❤️❤️

jannamaria87

Mulla oli joskus nuorempana tavoite että viimeistään 25-vuotiaana pitäisi olla perhe perustettua. Sitten kun 23-vuotiaana sitä elämäni miestä ei ollut löytynyt, päätin että nyt riittää odottelu ja haaveilu, hain ulkomaille opiskelijavaihtoon. Sain 3 kuukaudeksi työharjoittelupaikan keski-Euroopasta ja osittain harkitsin sinne jäämistä pidemmäksikin aikaa. Ennen vaihtoon lähtöä oli edessä vielä työharjoittelu Suomessa ja kesäkuukaudet töiden merkeissä. Työharjoittelun toisena päivänä nykyinen aviomieheni palasi sairaslomalta töihin, kaksi viikkoa töiden ohessa tutkiskeltiin toisiamme ja "haisteltiin", sitten tuli mieheltä facebookissa kaveripyyntö ja siitä kolmen viikon päästä asuttiin yhdessä. Ehdittiin tuntea toisemme 4 kuukautta ennen kuin minä lensin kolmeksi kuukaudeksi Eurooppaan. Skype oli kovassa käytössä tuon ajan ja kun paluupäivä viimein koitti, mies haki kentältä ja kosi kun päästiin kotiin. Muutaman kuukauden päästä tulee yhteistä elämää täyteen 6 vuotta ja sylissä tuhisee 7 kuukauden ikäinen tyttäremme. Oli ikimuistoinen työharjoittelu 😁.

Puhu muru

Teidän tarina on niin suloinen jannamaria87! Sehän voisi olla melkein jonkun leffan käsikirjoituksesta.

Tuo kuullostaa niin tutulta, että kun antaa olla niin palaset loksahtaa kohdilleen. Tekin etenitte rohkeasti suhteessa uskoen rakkauteen. Hassua kun mekin ollaan oltu kans 6v yhdessä ja tuo meidän nuorimmainen on huomenna 9kk. 😀

Jatkakaa samaan malliin. Ja onnea vuosipäivän ja vauvanne johdosta. 😍 ❤️❤️❤️

Yksiltä ikuisuuteen

Olin ollut kolme vuotta sinkkuna ja keskellä todella riipivää elämäntilannetta. En halunnut kuolla, mutta tuntui ettei syytä elämäänkään enää ole. Alkoholi maistui ja menojalka vipatti liikaa, kunnes tuli se kaiken pysäyttävät tindertreffit. Nämä "yhdet" päättyivät jatkoille ja mikä herrasmies kyseessä olikaan! Seuraavana päivänä olin valmis "katoamaan" tapani mukaan, mutta mies kovasti kyseli tulisinko kuitenkin viettämään toisenkin illan heidän kanssaan. Tunti meni kotona vaatteiden vaihtoon ja taksilla takaisin. Muutaman viikon jälkeen alkoi miehen tavaroita löytyä nurkista ja koirani olivatkin meidän koirat. Näistä treffeistä on nyt 2 vuotta, 2kk vanha poika sylissä ja ensi kesänä sanomme toisillemme tahdon. Yksi viikonloppu antoi todellakin syyn elää. ❤

Puhu muru

Voi, että miten ihana rakkaustarina. <3 Kiitos tästä kommentista. Teidän kohtaaminen oli melkein kuin leffakohtaus! Ja on upeaa, että uskalsit heittäytyä rakkauteen. Rakkaudessa on kyllä jotain niin ihmeellistä, kun se voi melkein kuin hiipiä elämään. Ja mikä voima siinä onkaan. Niin kuin itsekin sanoit: "Yksi viikonloppu antoi todellakin syyn elää."

Onnea ihan valtavasti teille vauvanne johdosta. Teistä on tullut perhe. Nyt vain vaalikaa rakkauttanne, koska se on lapselle paras koti. Ja rakkaudesta saa voimaa väsyneenäkin. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat