Suloinen viikonloppu aamu. Illalla on mennyt nukkumaan onnellisena ajatellen rentouttavaa viikonloppua. Klo 6.15 pirteä ja kimakka tyttäreni ääni huutaa: ”Äitiiiii! Mä oon hereillä.” Samalla hetkellä kuulen vauvan inahduksen ja hänkin herää. Alkaa iloinen jokellus. Ja kun tassuttelen huoneeseen unisena koululainen kysyy: ”Saanko mä jo pelata? Mul on pelipäivä.” 

 

Ihana aamu kölliminen murun kainalossa on tipotiessään. Olisin halunnut olla iho ihoa vasten, nauttia hiljalleen valoisammasta aamusta. Ehkä oltaisi ehditty nauttia rakastelusta ennen kuin lapset heräävät. Ei, tänään ei ole se aamu. Ryhdyn paimentamaan ihmistaimiamme kohti aamupissaa ja olohuonetta. Vaihdan vauvalle kuivan vaipan ja kyselen miten on nukuttu. Käyn huikkaamassa murulle, että hän saa nukkua. Onnellinen hymyn häivähdys käy murun huulilla ja hän vaipuu takaisin unimaahan.

 

En minä kuitenkaan aina herää. Luulenpa, että olisin pahasti häviöllä, jos aamut tasattaisiin murun kanssa. Etenkin kun meillä on ollut pieni vauva, muru on antanut minun nukkua aamulla yön valvomisia pois. Aamu-unista on tullut meille osa rakkauden osoittamista teoin.  Se luo sanattomasti tunteen, että tuo toinen rinnallani kulkeva ihminen välittää minusta. Minun uni on hänelle tärkeä. Ja luo halun antaa hänenkin nukkua aamulla pitkään. Hyvä lisää hyvää.

 

Usein se kumpi on saanut nukkua herää kahta tai jopa kolmea tuntia myöhemmin kuin toinen. Aamupala saattaa olla myös valmiina ja ilahduttaa entisestään. Miten siitä voikaan olla onnellinen, että saa nukkua ja herää kahvin sekä munakkaan tuoksuun. Silloin rakkaus pursuaa minusta.Voin ilomielin siivota aamupalan jälkeen pöydän ja viedä lapset ulos, kun minua on hemmoteltu koko aamun.

 

Rakkautta on myös aito sanominen. On tärkeää saada kuulla, että olen edelleen sinulle tärkeä. Tai miten paljon toinen rakastaa. Vaikka ne on kuuden vuoden aikana kuullut, eivät ne haalene. Se tuntuu aina yhtä hyvälle kuulla syntymäpäivänä, että ei minua haittaa sinun vanheneminen kun haluan vanhentua kanssasi. Jo pelkkä muru sanan käyttö on tärkeää. En halua olla rakkaalleni äiti tai Marja. Haluan olla muru, kulta, rakas, honey….

 

Sanat menevät syvälle. Kauniit sanat menevät niin syvälle, että ne ovat kuin joku olisi kirjoittanut ne sydämeeni. Muru sanoi minulle kuopuksemme synnytyksessä, kun vauva nostettiin syliini: ”Sinä olit ihmeellinen”. Minä muistan sen aina. Juuri hänen silmissä haluan olla ihmeellinen, haluan olla rakkauden arvoinen. Ja silti oma itseni ilman mitään teflon pintaa.

 

 

Kotitöissä rakkauden osoittaminen on myös helppoa. Minua vaivaa helposti suuri pyykkivuori tai pesemätön vessa. Kun muru hoitaa ne tiedän, miten hän on ajatellut minua. Ja minultakin konkreettisesti putoaa taakkaa harteilta. Toisen ei toisaalta tarvitse tehdä aina yksin. Yhdessä kotitöiden teko voi olla hyvinkin hedelmällistä ja hauskaa, kun siihen vain on sopiva hetki. Siinä huomaa miten hyvä ja tehokas tiimi me ollaan. Ja se kannattaa sanoa ääneen. Kehu kumppaniasi! Sitä et voi tehdä liikaa.

 

Mistä voisin olla enemmän kiitollinen arjessa murulleni kuin ruuanlaitosta. Onko lukijoissani muita, joiden miehet tykkäävät tehdä ruokaa ja se on hyvää? Se on ihana, ihmeellinen taito. Ruuanlaitto on lapsiperheessä iso homma ja kun muru hoitaa sitä, minä pystyn lepäämään. Se on suurta rakkautta.  

 

Rakkaus ei vaadi matkaa Pariisiin tai satojen eurojen arvoisia lahjoja. Se ei vaadi ravintola-illallista tai pitsi alusvaatteita. Toisen huomioiminen ei vaadi äitien päivää tai isän päivää. Olisiko mahdollista nostaa toinen maailman tärkeimmäksi joka päivä? Tehdä arjessa niitä pieniä, maailman tärkeimpiä tekoja. Silloin tiistaikin tuntuu siltä, että loman jälkeen sitä oikein odottaa.

 

Rakkaus vaatii sinut ja minut, aavaamaan silmät  ja toimimaan. Joka päivä sopivassa suhteessa ja vuoronperään. Rakkaus on pikkulapsiperheen liima. Älkää antako rakkausliimanne korkin jäädä auki ja kuivua. <3

Kommentit (2)

Vierailija

Hyvä kirjoitus, mutta minua kyllä häiritsivät kovasti nuo kirjoitusvirheet - erityisesti yhdyssanavirheet. Ehkä joku ulkopuolinen voisi tarkistaa tekstin ennen julkaisua?

Puhu muru

Kiitos palautteestasi Vierailija. Ikävä kuulla, että yhdyssana virheet häiritsevät sinua. Oikolukijaan ei harmillista kyllä ole taloudellisia mahdollisuuksia. 

Olen kerran jo aiemmin maininnut täällä, että minulla on lukihäiriö. Aion silti jatkaa kirjoittamista ja samalla kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi. Olen myös kolmen lapsen äiti, työssäkäyvä kotiäiti ja uni on välillä kortilla. Se vaikuttaa omalta osaltaan kognitiivisiin kykyihini. Parhaani siis yritän. Koitathan sinäkin kestää. =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat