Heinäkuussa minulle riitti sateinen kesä ja murulle riitti minun matkasurffailu. Varasimme lennot Rodokselle. Silloin oli keskiviikko aamu ja lähdön piti olla sunnuntaina. 

Puoli tuntia ehdimme juhlia, että lähdemme lämpöön. Kunnes aloin katsoa lähtöpäivää. Se oli keskiviikko. Siinä oli jotain mätää. Ei voinut olla totta... Lento oli varattu väärään kuukauteen! Lennot olisivat heinäkuun sijasta elokuussa. (Paljon hiljaisia kirosanoja!)

 

Tunsin itseni maailman tyhmimmäksi. Olisin halunnut tehdä jotain asialle, mutta se oli mahdotonta. Lipuista ei olisi saanut penniäkään takaisin, jos emme olisi käyttäneet niitä. Ja se olisi ollut vielä pahempi moka - heittää rahaa taivaan tuuliin.

 

Totuus oli pakko sanoa ääneen, vaikka hävetti.

 

- Ei lähdetä vielä. Kuukauden päästä vasta. Äiti varasi lentoliput väärään kuuhun.

 

Parisuhde joutui puntariin. Minä vaikeroin ja pyysin anteeksi. Muru oli ihan hiljaa, ei huutanu vaikka siihen olisi ollut erityisen hyvä syy. 5-vuotias alkoi itkemään eikö me lähdetäkään?!!! Pikku sisko yhtyi itkuun. Koululainen totesi vain: "Ai jaa, harmi. Saanko siis olla koulust viikon pois?"

 

Petin koko perheen ja yritin niellä pettymyksen karvaita kyyneliä epäonnistuen siinäkin. Olisin vain halunnut kadota jonnekin syyllisyyteni tunteiden kanssa. 

 

Yhden päivän kotona oli hieman apea tunnelma. Sitten kesäloma vei taas voiton. Itse syyttelin itseäni muutaman päivän. Käänteen teki puhelu kollegalleni. Hän oli ensimmäinen "ulkopuolinen" kenelle myönsin mokani. Hänen aito reaktionsa oli, että noita sattuu kaikille kaiken aikaa! Ja sitten hän vielä kertoi omasta lentolippumokastaan. Miten helpottavaa se oli! 

Nyt matka on jo takana ja mieli täynnä hauskoja muistoja. Pienemmille ulkomaanmatka oli ensimmäinen, esikoiselle kolmas ja sitä odotettiin kovasti. Oli pakko askarrella heille "joulukalenteri", mistä seurasimme koska lähtöpäivä tulee. Se säästi vanhempien hermoja kummasti - suosittelen muillekin!

 

Megamokani on annettu anteeksi. Myös minä annoin sen itselleni anteeksi. Sille on naurettu! On ollut vapauttavaa kertoa mokastani tutuille vaikka olisi tehnyt mieli olla vain hiljaa. Syyllisyyteen on auttanut empatia, jolloin toinen ihminen on tavoittanut kokemani mokan aiheuttaman tunnevyöryn. 

 

Ja Rodos oli ihana ja lämmin elokuussakin.  <3

 

*Suosittelen lukemaan Me Naisten jutun Mokasin, kelpaan silti - myötätunto itseä kohtaan tekee sinusta rennomman. Se sai minut hymyilemään. =)

.

*Millainen on sinun megamokasi? Oletko sinä laittanut perheesi lomat uusiksi varaamalla liput väärälle päivälle? 

Kommentit (8)

Mirvan Menomatkat

Mä mokailen koko ajan! Viimeksi maanantaina en ollut tajunnut, että tyttären harrastus olikin siirtynyt alkamaan jo klo 16 eikä 16:45. Seurasi säntäilyä ja sadattelua mutta ehdittiin vain 10min myöhässä.
Lomalla mokasin pienesti kun olin laittamassa karavaanin seuraavaan kohteeseen päivää liian aikaisin. Seurasi taas säntäilyä ja sadattelua mutta lopulta onnea yhdestä "ylimääräisestä" lomapäivästä.
Olen myös kerran varannut liput väärille päiville, mutta onneksi huomasin mokani heti ja sain liput korjattua oikein ja pääsin reissuun ystäväni kanssa.
Ihan perussettiä siis.
Pahinta mokissa mun mielestä on se, että jos itse jo ruoskii itseään asiasta niin toiselta kaipaisin asian laittamista mittasuhteisiin ja empatiaa. Että ei tämä maata kaada. Hiljainen kiukuttelu ja tuhahtelu on pahempaa kuin se huutaminen.

Puhu muru

Kiitos Mirva kokemuksesi jakamisesta! Nuo sinun kokemukset voisi hyvin olla juuri sitä samaa, mitä minäkin täällä säädän! Aina on joku koulun Wilma viesti, joku päiväkodin retki tai oman ohjelman muutos, mikä menee "vähän ohi".

Selkeästi myös asenne ratkaisee - kuulostat positiiviselta vaikka "moka" olisi kirvellyt. Tuohon, minäkin yritän pyrkiä vaikkei se aina onnistu. Sillä olet niin oikeassa. Ei nuo mokat maata kaada ja hiljaisuus ei satuta niin paljoa kuin huutaminen. Isossa mittakaavassa nuo mokat ovat ihan pikkujuttuja. =)

Ihanasti Sopivan Noora

Mokaaminen tosiaan tekee meistä inhimillisiä.

Olen kerran varannut meille matkan väärälle VUODELLE. Siitä tuli pitkä odotus, mutta lopulta täysin sen arvoista.

Omat mokani liittyvät usein perhe-elämän arjen aikatauluihin. Niihin, että on luullut toisen hakevan pienen päiväkodista ja kotona tajuaa pienen odottavan yhä päiväkodin pihalla. Niitä pieniä juttuja, joista syyttää itseään salaa pitkään. Sellaisetkin saa onneksi anteeksi.

Kuinka tärkeä taito onkaan oppia antamaa itselleen anteeksi. Sitä opettelen vielä. ❤

Puhu muru

Kyllä. Ja se inhimillisyys tekee meistä ihmisiä. Ihan valtavan tärkeä taito kaikenikäisille. <3

Sinullekin on sattunut sama! Ja lopputuloksessa jotain samaa - odotus kannatti. Jälkikäteen ajateltuna ehkä se oli todella tärkeää, että odotimme. Siitä tuli vielä isompi ja tärkeämpi juttu koko perheelle. <3

Ehkä se meidän vanhempien itselle anteeksi antamisen taidon opettelu on hyvää mallia lapsillekin. Ja aikaa meillä on kehittyä ja kasvaa koko elämä. Kiitos ihanasta kommentistasi Ihanasti sopiva Noora ja tsemppiä arkirumbaan. <3

Jennavain

Pakko myöntää että minulle on käynyt lentolippujen kanssa melkein samoin.. Varasin menon ja paluun, harmi vaan että paluupäivä meni monen kuukauden päähän menopäivästä, kun tavoitteena oli vain pitkä viikonloppu. Lisäksi huomasin paluupäivän virheen vasta lähtöpäivänä, oli "hieman" kallis paluumatka.. Et siis ole ainoa :). Sattuuhan näitä, itselle pitää olla myös armollinen :).

Puhu muru

Ai sinullekin on sattunut samaa! Tuokin varmasti otti päähän. Eihän se kivaa ole, että muillekin on sattunut samaa - mutta hyvää siinä on se, että se vähentää oman itsensä soimaamista. Mokia tosiaan sattuu ihan kaikille ja kaiken aikaa! Kiitos kokemuksesi jakamisesta Jennavain ja yritetään olla armollisia itsellemme mokienkin keskellä. <3

Erityisenisi

Huh, mitään ihan noin isoa mokaa en (tietääkseni) ole ainakaan pitkään aikaan tehnyt! Lokakuussa olisi tiedossa eka lomamatka koko perheen kanssa, saas nähdä miten tulee menemään...

Pikkumonia sattuu päivittäin, viimeksi eilen unohtui tärkeä meno, onneksi tapaamisen toinen osapuoli soitti ja kysyi oletko tulossa, nopeasti muuttui päivän suunnitelmat!

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Hyvä, ettei sinulle ole sattunut samaa! Olihan se aika ikävää hetken aikaa ja harmitti valtavasti. Pikku mokia sattuu ja tapahtuu, onneksi ne saa sulatettua helpommin. Ja joskus käy hyvä tuurikin, niin kuin mainitsit. Silti, aina on hyvä muistaa myötätunto itseä kohtaan.

Ihanaa, että te olette lähdössä myös matkalle. Suosittelen lämpimästi lukemaan Mirvan Menomatkat - bloggarin postauksia. Hänellä oli hyvä kirjoitus lentokoneeseen valmistautumisesta, mikä rauhoitti minuakin. Jännitti meinaa ihan hulluna, miten muksut jaksaa. Yllättävän hyvin meni.

Oikein kivaa lomaa teille  ja seikkailumieltä. Siitä tulee varmasti hauska muisto! =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat