Marja ja Sami ovat alkaneet seurustella tahoillaan ensimmäistä kertaa. Rakkaus muuttaa ihmistä ja saa hormonit hyrräämään. Tulee se hetki, kun tekisi mieli jo muutakin kun vain suudella. Uskaltaako tuon rajan yli mennä? Seuraava postaus tulee Samin Havaintoja parisuhteesta –blogiin.

 

Marja: Muutuitko sä jotenkin kun aloit seurustella?

 

Sami: Varmasti muutuin. Sain lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Aloin olla enemmän poissa kotoa. Uskalsin rikkoa rooliani, jonka olin itse itselleni kirjoittanut. Halusin olla kaiken sen rakkauden arvoinen, jonka olin saanut. Aloin samoihin aikaan kirjoittaa enemmän. Kirjoitin runokirjan, jonka näytin tyttöystävälleni ja lopulta äidilleni. Muutuin paremmaksi ihmiseksi.

 

Sami: Mitä sinun sisälläsi ja elämässäsi tapahtui, kun aloit ensimmäisen kerran seurustella?

 

Marja: Mä rauhoituin, kun pääsin pois kotikylän piireistä. Kun olin mun poikaystäväni kanssa sain olla oma itseni ilman mainetta. Pääsin myös olemaan ilman omaa perhettäni, koska poikaystäväni asui eri paikkakunnalla. Se oli 15-vuotiaalle tosi jännää ja ihanaa. Heidän kodissaan oli muutenkin lepsummat säännöt.

 

Toisaalta kävin läpi suurta myrskyä. Seurustelu oli uutta ja siinä oli paljon opittavaa. Olin välillä tosi mustasukkainen, toisinaan kuolla ikävään tai niin rakastunut, ettei millään muulla ollut väliä paitsi koripallolla. Rakkaus kuohusi mun sisälläni ja ulkopuolella.

 

Marja: Millainen oli sun uusi roolisi? Ja millainen poikaystävä sä olit?

 

Sami: Mun elämään tuli ihminen, josta ei tarvinnut kantaa huolta. Uskalsin luottaa tilanteeseen niin paljon, että en pelännyt, että kaikki otetaan minulta pois. En ollut suhteessa huolehtija, jonka pitää vain olla kiltti ja miellyttää. Olin ehkä enemmän oma itseni hänen kanssaan kuin olin kotonani. Tulin rohkeammaksi ja avoimemmaksi hänen seurassaan ja häpeä väistyi kauemmaksi. Olin poikaystävänä toki todella kiltti ja huomaavainen.

 

Muistan, kun tyttö aloitti lukion. Hän meni eri lukioon kuin minä. Olin usein häntä vastassa, kun hän tuli bussilla kotiin. Halusin olla häntä todella lähellä. Janosin suorastaan hellyyttä. Me tulimme erilaisista oloista ja se kiehtoi meitä molempia. Näimme toisissamme paljon sellaista, jota emme ennen olleet missään nähneet. Minä olin se rikkinäisissä farkuissa kulkeva rokkipoika ja hän koulussa hyvin menestyvä tyttö. Me olimme täydellinen pari.

 

Sami: Kerroit saaneesi olla poikaystäväsi kanssa oma itsesi. Minkälainen oli naiseksi kasvava  Marja, kun hän sai olla oma itsensä ja miten se erosi siitä Marjasta, jolla oli jokin rooli?

 

Marja: Se, ettei mulla ollut roolia antoi mahdollisuuden rakastua. Sain olla villi ja vapaa, kokeilla uusia tapoja olla minä. Ei tarvinnut olla kovaa kuorta, vaan sai näyttää myös herkkyyden. Mun ei myöskään tarvinnut peitellä seksuaalisuuttani. Huoran maine sai mut varomaan kaikkea. Mä sain luvan haluta ja sanoa kyllä. Se sai mut janoamaan rakkautta ja hellyyttä. Oli ihana olla lähekkäin. Niin kun säkin äsken sanoit.

 

Tuntui, että kaikki ne vuodet kun haaveilin Sinä & minä -lehden rakkausnovellien poikaystävistä eivät menneet hukkaan. Sain jutella toisen kainalossa tulevaisuuden suunnitelmista. Sai nuuhkia poikaystävää, suudella huulet rikki, tuntea kihelmöivää halua ja nauttia siitä. Tässä suhteessa musta kasvoi nainen.

 

Marja: Mulle tulee väkisin kysymys. Miksi te ette oo viekin yhdessä kun kuulostaa niin ihanalle? Oliko hän eka tyttö mikä sai Samin housujen napit aukeamaan?

 

Sami: Todellakin oli ensimmäinen tyttö! En mä ennen häntä edes ajatellut, että housuista voi aueta napit ilman, että menee pissalle. Se oli pitkään todella viatonta. Sellaista hapuilua ja kokeilua. Vaatteita ei edes otettu pois. Hiljalleen rohkaistuimme ja aloimme tunnustella toisiamme vaatteiden alta. Voisi sanoa, että meillä oli muutaman vuoden esileikki ennen varsinaista toimintaa. Silti se kaikki muu ennen sitä varsinaista toimintaa oli todella ihanaa.

 

Jäin totaalisesti siihen koukkuun. Halusin vielä lähemmäksi ja vielä useammin. Tuntui hyvältä tuntea tyttö sormenpäissään. Se oli nuoruuden rakkautta, viatonta ja puhdasta. Harvoin ne kestävät. Me kokeilimme toisiamme uudestaan yli kaksikymppisinä vuoden ajan, mutta se oli lähinnä enemmän tottumusta ja vanhan muistelua kuin mitään muuta. Näin on tarkoitettu. Jäi hyvät muistot. Jäi nuoruudesta enemmän kaunis kuin synkkä kuva, Ja se oli pelkästään ensirakkauteni ansiosta.

 

Sami: Marja, sun sanojesi mukaan, sun ei tarvinnut peitellä seksuaalisuuttasi. Kerro miltä se tuntui, kun ensimmäisen kerran paljastit sen konkreettisesti? Tuntuiko se siltä, miltä arvelit sen tuntuvan?

 

Marja: Se itse asiassa tapahtui edellisenä kesänä ennen kuin tapasin ekan poikaystäni... Olin jälleen poissa kotikonnuiltani. Menin juhannusfestareille vanhempieni kanssa. Sain mennä omia menojani onneksi. Istuskelin nurmikolla kun ihan super komea, pitkä sinisilmäinen nuori mies tuli luokseni. Ne silmät porasivat minuun jäljet ikuisiksi ajoiksi. Ne huulet meinasivat viedä minulta tajun. Taisin ekan kerran tajuta tuon miehen käsivarsilla, että nyt tekee todella mieli. Sinä iltana me vain nukuimme sylikkäin teltassa.

 

Tapasimme kuitenkin samana kesänä uudelleen, niin kuin olimme sopineet. Hän oli luvannut olla minulle hellä ja antaa hyvän muiston. Ja minä luotin siihen. Jo ekalla kerralla sain kokea jotain syvempää kuin panemisen. Muistan miten itkin ilosta ja hämmennyksestä sen jälkeen. Sain kauniin muiston ja luvan nauttia. Naiseus puhkesi kukkaan ja tulin kotiin aivan liian leveä hymy huulillani. Toisen lähellä olo iho ihoa vasten oli juuri niin ihmeellistä kuin ounastelin. Tosin silloin en vielä tiennyt, miten vähän tiesin. Kaikki oli niin suloisen viatonta. Ensimmäisen poikaystävän kanssa pääsin sitten harjoittelemaan lisää kaikkea ihanuuksia. 

 

Seksuaalisuus on yksi elämän kantavia voimia. Se on meissä kaikissa, jokaisessa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Teinivuosina seksuaalisuus muuttuu ja sen voima vavisuttaa maata jalkojemme alla. Se pelottaa, jännittää, kiinnostaa ja saa meidät tekemään hullujakin asioita. Me olimme Samin kanssa onnekkaita. Saimme kokea kauniita ensi kosketuksia ja kohtaamisia iho iholla. Niitä voi muistella vieläkin rakkaudella. Aina se ei mene niin, mutta onneksi seksuaalisuus on meissä läpi elämän uusia korjaavia kauniita kokemuksia voi saada missä vaiheessa elämää tahansa. Omaa ja toisen seksuaalisuutta pitäisi aina kohdella silkkihansikkain, sillä silloin olla hyvin lähellä ihmisen ydintä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat