Marjan ja Samin seksisuhde syvenee. Tämä on sarjan kuudennessa osassa olemme yläasteella, molemmilla omat surunsa ja voimista vahvin rakkaus. Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja Parisuhteesta -blogissa.

 

Sami: Miten sun kaverisuhteet muuttuivat kun mentiin yläasteelle?

 

Marja: Mulla oli ala-asteella bestis ja muutamia hyviä kavereita. Korisjoukkue oli oma porukkansa. Silloin sitä aatteli, että mä ja mun bestis ollaan aina parhaat ystävät. Mikään ei ikinä tulisi meidän väliin ja ystävyys olisi väki vahvaa. Toisin kävi.

 

Luokkajaot muuttuivat yläasteelle mennessä ja me jouduttiin eri luokille. Kaveripiirit muuttuivat ja me molemmat löydettiin uusia kavereita. Vasta jälkikäteen mä ymmärsin sen pidemmän ystävyyden vahvuuden. Olin ehkä vähän hukassakin. Etsiydyin pikku hiljaa "kovistyttöjen" porukkaan. Kai mä aloin hakemaan itseäni uudella tavalla murrosiän myllerryksessä. Kiltti-Marja sai lentää roskakoriin. Iltaisin olin korisharkoissa ,nuokkarilla ja himassa.

 

Marja: Muuttuiko sulla kaverisuhteet kun menit yläasteelle?

 

Sami: Mulla on kaverit pysynyt melko samoina koko kouluiän. Yläasteella kouluun tuli paljon uusia toisen ala-asteen käyneitä oppilaita, joten sitä kautta tuli joitakin uusia kontakteja, mutta hengailin silti samojen tyyppien kanssa ja koulun ulkopuolella mä en kauheesti hengaillut kenenkään kanssa, ennen kuin aloin seurustella. Mua ei kiinnostanut notkua yhtään "mestoilla". Ehkä sekin johtui siitä kiltin pojan roolista.

 

Sami: Mitä tapahtui kun "Kiltti-Marja" lensi roskakoriin? Mitä aloit tehdä toisin?

 

Marja: Mä aloin pukeutumaan erilailla. Toisena päivänä olin urheilija ja toisena ”pissis-kovis”. Aloin meikkaamaan enemmän ja jossain vaiheessa polttamaan salaa. Pojat kiinnosti päivä päivältä enemmän ja siideriä teki mieli maistaa. Se pahis tuli musta esiin pikku hiljaa. Kapina mieltä aiheutti myös salakavalasti alkanut koulukiusaaminen. Kukaan ei oikein kiinnittänyt huomiota siihen, vaik mua huoriteltiin ja haukuttiin amazoniksi. Ja koko kiusaaminen alkoi vaan juorusta. Se sattui. Koviksena olo oli kuin haarniska pahaa vastaan. Mustaksi meikatut silmät olivat äänetön sotahuuto. Halusin esittää, et muhun ei sattunut eikä mikään tuntunut miltään.

 

Marja: Vaikuttiko yläastetta elävään kiltin pojan roolia toteuttavaan Samiin sun perhetilanne? Ja sullahan oli isosisko?

 

Sami: Tietenkin se vaikutti. Mä en halunnut pahimmissa tilanteissa tuoda meille kotiin ketään kavereita. Halusin, että kaikki ongelmat pysyy piilossa. Mulla on kolme vuotta vanhempi sisko ja oon ajatellut jälkeenpäin, että mä oon ottanut mun siskosta mallia mun valintoihin. Mun sisko alkoi seurustella ja mä aloin seurustella. Mun sisko meni lukioon, mä menin lukioon. Ei se kaikki todellakaan ollut itsestään selvää. Olisin voinut valita huonomminkin ja vaarallisempia polkuja kuljettavakseni. Mä halusin jonkun, joka näyttää mulle tietä. Ja kun yhdeksännellä luokalla aloin seurustella, niin mä tunsin, että olen löytänyt oikean tien.

 

Sami: Puuttuiko kukaan koulukiusaamiseen ja kerroitko siitä kenellekään?

 

Marja: Se mun koulukiusaaminen hyväksyttiin hiljaa. Syy siihen löytyi koko homman aloittaneesta juorusta. Olin pussaillut diskossa mua reilusti vanhempaa poikaa ja joutunut lähtemään kotiin ajoissa äidin määräyksestä. Poika kertoi muille et oltiin pantu discon vessassa. Tästä lähti juoru, mikä aloitti kiusaamisen. Ja sen jälkeen oli ihan okei sanoa mua huoraksi. Mä en kyl ikinä ymmärtänyt, miksi se olisi syy haukkua vaikka olisinkin tehnyt niin. Nuoren naisen seksuaalisuus vaan aiheuttaa lähes raivoa kanssa ihmisiin.

 

Suurin ei osa tiennyt totuudesta mitään. Luulen et monet mun kavereistakin uskoi koko homman. Opettajat eivät pahemmin puuttuneet. Kaverit olivat vain hiljaa ja katsoivat muualle. Mä yritin selviytyä "mikään ei tunnu miltään" -strategialla. Vasta kun mun pikku veli tuli yläasteelle mun mennessä ysille ja kiusaamisen muuttuessa myös fyysiseksi satuttamiseksi tuli raja vastaan. Ei itseni takia, vaan sen takia et mun veljeä  en antanut kenenkään satuttaa. Se oli syytön. Kerroin äidille ja sit se otti yhteyttä kouluun. Osa opettajista vähätteli asiaa loppuun asti. Rehtori hoiti homman hyvin. Mun ois pitänyt tehdä rikosilmoitus, mutta en jaksanut. Kiusaaminen onneksi loppui. Niin kuin yläastekin.

 

Marja: Ootko ikinä miettinyt, mitä sä oisit halunnut ihan Oikeasti valita? Jos sulla ei olisi ollut siskoa? Ja miten sä jaksoit kantaa teidän kodinongelmia hiljaa sisälläsi?

 

Sami: Ehkä mä olisin ollut vähän rohkeempi jos mä oisin saanut valita, eikä mun ois tarvinnut kantaa huolta mistään, mistä ei sen ikäisenä edes kuuluisi kantaa huolta. Ehkä olisin käynyt enemmän muualla vapaa-ajallani, tai harrastanut jotain isommin tai uskaltanut olla enemmän näkyvillä. Mulla oli omat tapani kantaa ongelmia sisälläni, joista jo kerroinkin, mutta ehkä mun kapinani olikin sitä, että yritin olla mahdollisimman kunnollinen, Mä päätin teininä, että en juo alkoholia koskaan elämässäni ja taisin ollakin jo 18-vuotias, kun ensimmäisen kerran join.

 

Sami: Miten sä selvisit sun koulukiusaamisesta. Mikä oli se voima aikuistuvalle Marjalle jaksaa eteenpäin?

 

Marja: Mä pelasin korista. Taisin hikoilla kipua pois. Siellä mut hyväksyttiin ja oli lapsuudesta asti samana pysynyt joukkue täynnä kavereita. Samoihin aikoihin pääsin nuorten maajoukkueeseen, mikä oli mun unelma. Urheilu antoi mulle vapauden. Se teki musta vahvan ja piti pois pahimmista hölmöilyistä. Koripallo meni kaiken edelle noina vuosina.

 

Niin hullulta kun se kuullostaakin, niin mä päätin olla niin kaunis et saan kenet vaan. Silloin kiusaajien puheilla ei olisi väliä. Aloin seiskan lopulla koristreenien lisäksi lenkkeillä, värjäsin tukan blondiksi ja kasvatin siitä pitkää. Aloin ostamaan vaatteita Hesasta kesätyörahoilla.

 

Ensimmäiset seurustelusuhteet veivät mut onneksi pois omalta kylältä. Rakkaus oli valtava voima. Sain rakastaa ja olla rakastettu. Sain olla oma itseni. Mä selvisin koulukiusaamisesta, vaikka haavoja tuli. Kun yläaste loppui mä suuntasin Helsinkiin urheilulukioon. Oli helpotus päästä pois ja olla lukiossa ilman historiaa.

 

Marja: Sä aloit seurustella ysillä. Miten rakkaus ja seurustelu muutti sua?

 

Sami: Mä aloin seurustella tytön kanssa, joka tuli "sillan toiselta puolelta". Mä pääsin katsomaan toisenlaista perhe-elämää läheltä. Mä koin samalla ylpeyttä omista juuristani ja samalla mä olin kateellinen niille olosuhteille, joissa tyttöystäväni sai elää. Silloin mä ekaa kertaa elämässäni ymmärsin, että mistä minä tulen ja olin siitä tavattoman ylpeä, vaikka perheeni sisällä oli suuria ongelmia. Halusin, että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen ja en halunnut lähteä mielistelyn tielle.

 

Ehkä mä koin, että ihan täysillä mua ei hyväksytty. Mun tyttöystävä hyväksyi minut. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän eli kanssani kivuliaat nuoruusvuodet. Mä en häpeillyt hänen edessään mitään. Mun sisällä asui hakatalot silloin ja vieläkin ne asuvat. Sen lisäksi että mä ymmärsin juureni, mä ymmärsin, että rakkaus on se mun juttu. Mä haluan käteeni mieluummin jonkun tytön kuin pullon. Mä sain valtavasti voimaa ja itseluottamusta ja mikään ei sen jälkeen voinut viedä mua väärille poluille.

 

Murrosikä on herkkää aikaa. Jokainen luo itsensä silloin uudelleen ja etsii elämälleen suuntaa. Vanhemmat voivat tukea, mutta valinnat tekevät nuoret itse. Mitä olisi tapahtunut Marjalle ilman koripalloa? Miksei kukaan aikuinen puuttunut kiusaamiseen? Tai miten Samin olisi käynyt ilman isosiskon näyttämää mallia tai ensi rakkauden voimaa? Jokainen meistä on kiikkunut huteralla riippusillalla teininä. Jollekin se on liian hutera ja hän putoaa. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei tuo nuori putoaisi. Aikuisten pitää olla rohkeita ja puuttua, jos he näkevät kiusaamista. Nuorille pitää opettaa tunnekasvatuksessa empatian merkitystä ja paikkoja mistä saa apua. Kukaan meistä ei ole kasvanut aikuiseksi yksin. Ja sinä voit olla se, kuka ojentaa auttavan käden nuorelle.

Kommentit (4)

Vierailija

Ihana tää tein sarja :-) itellä kans ollu tota kiusaamista, just huorittelua (ja minulla ei edes ollu mitään juoruja syyksi), ja lisäks alkoi olemaan fyysistä, meilläkään ei opettajat puuttuneet, kun huorittelu alkoi mennä siihen että koko perheemme naiset pitävät huorayritystä, sai äitini tarpeeksi ja vaati toimia, josta sitten opettaja luokan edessä ilmoitti että sellainen on rumaa, mikä taas vaan lisäsi kiusaamista.. minulla keino oli vain padota kaikki sisään..

Puhu muru

Kiitos Vierailija palautteestasi. =) Ikävä kuulla, että sinäkin olet joutunut kärsimään kiusaamisesta. Se satuttaa ja jättää arvet jokaiseen kiusattuun. Kerroit, että olet padonnut kaikki sisääsi. Toivon, että jossain vaiheessa elämää tulee hetki, että voit purkaa tuntojasi. Se tekee hyvää mielelle. <3

Vierailija

Toivottavasti et Marja pahastu kommentistani, mutta en malta olla kysymättä. Miksi et avoimesti tuonut tässä ilmi rooliasi myös kiusaajana yläasteella? Ehkä se oli ns. pakollinen osa tuota mainitsemaasi kovikseutta, mutta yhtälailla se näitä kiusattuja satutti . Vaikea kuvitella, ettei sillä ollut mitään vaikutusta sinuun.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. En voi kommentistasi päätellä, mitä tarkoitat, mutta olen pahoillani, jos olen sinua kiusannut. Kiusaaminen ei ole ikinä oikein, oli sitten syy, mikä vain. Jos haluat asiasta jutella lisää, niin voit laittaa minulle sähköpostia puhumuru@gmail.com osoitteeseen.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat