Tämä on jatkoa Marjan ja Samin seksisuhteelle. Viime viikolla julkaisimme kolmannen osan ja nyt tulee neljäs osa, jossa utelemme toisiltamme murrosiän ihmeistä. Juttusarja jatkuu läpi kevään vuoron perään Puhu muru ja Havaintoja parisuhteesta –blogeissa.

 

Marja: Milloin sulla alkoi murrosikä omasta mielestäsi? Lähtikö ääni kimenemään ja madaltumaan yllättäen vai kasvoiko karvoja outoihin paikkoihin?

 

Sami: Mä sanoisin, että se alkoi kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välisenä kesänä. Mä kasvoin kesän aikana pituutta yli kymmenen senttiä. Anttilan kuvastot alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Sitä ennen lähinnä neppailin pikkuautoilla pihassa.

 

Marja: Oliko se siis yksi kaunis päivä ja sä näit kaikki tytöt uudessa valossa? Ja neppailu autot laitettiin kirppikselle? Kerro lisää!!!

 

Sami: Kyllä! Voi hyvänen aika, kun koulussa alkoi katse harhailla tytöissä. Muistan yhden tanssin koulun diskossa. Tanssin tytön kanssa, johon olin suunnattoman ihastunut. Kirjoitin hänen nimeä vihkooni kymmeniä kertoja. Kuvittelin, että hän on nainen kuvastossa. En uskaltanut sanoa hänelle koskaan, että olen ihastunut. Hänen myötä menetin sydämeni tytöille. Häntä ajatellessa tuli outo olo. Naamaan puhkesi finnejä.

 

Sami: Milloin sä huomasit, että sun kehossa tapahtuu jotain uusia jänniä juttuja?

 

Marja: Kolmannella luokalla jo sain kommentteja äidiltä ja muilta aikuisilta et jalka kasvoi ennen tyttöä. Käytin äidin kenkiä vaikka olin päätä lyhyempi. Silloin en tajunnut et se liittyy murrosiän alkamiseen.

 

Nelosluokalla huomasin, et ei hitto mulla kasvaa kainalokarvat. Hain äkkii äidin sheiverin ja ajoin ne pois. Olin kyllä jo aiemmin katsellut koristreenien jälkeen pukkarissa isompia tyttöjä ja tiesin, mitä odottaa. Se oli jännittävää aikaa. Karvoja alkoi tulla pikku hiljaa lisää muuallekin. Tarkkailin itseäni tosi paljon.

 

Sami: Miltä tuntui kun sulla alkoi menkat?

 

Marja:  Olin aivan innoissani! Niin hullulta kun se kuulostaakin. Olin odottanut myös menkkojen alkua. Olin ottanut selvää ja tiesin mitä oli tulossa. Halusin olla NAINEN.

 

Muistan sen hetken täysin kirkkaasti. Olin yläkerran vessassa ikää 11v. kun huomasin verisen tahran pikkareissa. Juoksin alakertaan ja pyysin äitiä sivummalle. Oli veljeni nimipäivä ja meillä oli vieraita. Äiti kaappasi minut syliin ja halasi minua, onnitteli ja kertoi olevansa ylpeä kun minusta on tullut nainen. Se oli hämmentävää ja ihanaa. <3

 

Marja: Vasta kysymys. Koska sulla alkoi siemensyöksyt? Näitkö yöllä niitä kuuluisia märkiä unia?

 

Sami: Mä muistan mun ekan. Luulin että kuolen. En tiennyt että mitä teen. Makasin mahallani sängylläni. Olin hereillä. Liikutin itseäni patjaa vastaan, koska se tuntui jännältä. Yhtäkkiä jotain tapahtui. Säikähdin valtavasti. Pelkäsin oikeasti että sain jonkun kohtauksen. Ajattelin huutaa äitiä apuun. Onneksi en huutanut. Olisi myöhemmin hävettänyt. Pikku hiljaa tajusin, että mun liikkeellä oli vaikutus siihen mitä sen jälkeen tapahtuu. En enää säikähtänyt.

 

Sami: Ootko koskaan ajatellut, että pojat ois huomannut että susta oli kuoriutumassa nainen niiden kaikkien tyttöjen keskellä, joilla ei ollut vielä menkat alkaneet?

 

Marja: Kyl mä luulen et kyl ne huomasi. Keho muuttui muutenkin. Tissiliivejä paukuteltiin ja katseet muuttuivat. Olo oli itsellä erilainen. Mä näin pojat eri tavalla. Ehkä siksi aloin myös haaveilemaan vanhemmista pojista. Oman ikäiset pojat tuntuivat niin lapsilta vielä ja olivat päätä lyhyempiä. Oli tyttöjenkin joukossa ekoja kenellä alkoi murrosikä, niin pojat tulivat vielä enemmän jäljessä. Joskus tuntui, että olin väärän ikäinen. Niihin aikoihin onneksi koin sen ihanan ja ikimuistoisen ensimmäisen kunnon suudelman. Se muutti mua. Lapsuus alkoi jäädä taakse.

 

Marja: Miten sulla kävi tyttöjen kanssa kun olit ollut heidän ystävänsä ja sitten näitkin heidät erilailla? Onnistuiko ystävänä olo sen jälkeenkin?

 

Sami: Mä en koskaan lähestynyt sillai tyttöjä. Onneksi tytöt olivat aloitteellisia. Mä olin vähän kuin lelu, jolla oli helppo leikkiä. Se sopi minulle hyvin. Ja täytyy sanoa, että sitten kun pääsin lähelle tyttöä, mikään ei saanut minua pois siitä.

 

Sami: Onko jotain mitä sä kaipaat varhaisnuoruudesta, jolloin seksuaalisuus alkoi herätä? Jotain asiaa, tunnetta tai tunnelmaa, joka olisi ihana lisä aikuisuuden seksuaalisuudessasi?

 

Marja: Mä olin silloin varhaisnuoruudessa niin ihanan naiivi ja itsevarma. Mä jotenkin näin itseni tosi ihana, enkä ollu epävarma. Olisi ihana nähdä itsensä edelleen yhtä kokonaisena ja hyvänä juuri sellaisena kun on. Itsensä rakastaminen kaikkine virheineen ei oo aikuisena aina niin helppoa.

 

Ei se ihan yhdessä yössä tapahtunut, mutta nopeasti kuitenkin. Kaikki muuttui. Juuri me olimme niitä viattomia ja suloisia lapsosia.  Marja sai olla riehakas poika tyttö ja Sami herkkä poika, joka ymmärsi tyttöjä. Sitten vierus pulpettien kaverit alkoivat kiinnostaa uudella tavalla ja omaan kehoon tuli uusia muotoja. Mielessä myllersi ja elämä alkoi maistua jännemmältä.

 

Ensi viikolla jatkamme muistelua pidemmälle kohti villejä teinivuosia Havaintoja parisuhteesta -blogissa.

 

*Neliökuva on Kroppa koppa kirjasta, jonka ovat toimittaneet Stina Andersson ja Håkan Östlundh. Kroppa koppa kirja oli Marjan ”matkaopas” murrosiän ihmeellisyyksiin ja sitä luettiin kannesta kanteen koko kaveriporukan voimin. Pyysin sen papaltani joululahjaksi vuonna 1996. Valitsemani kuva nuoresta tytöstä, joka odottaa rintojen kasvua kuvastaa hyvin sen ajan fiiliksiä.

Kommentit (2)

Elna

Siis jutteletteko te sun miehen kasn oikeesti tollain keskenänne, vai onko tää juttusarja lähinnä sellasta kuvitteellista dialogia? (Mä niin toivon et nää keskustelut on ihan täyttä totta!)

Itse oon seurustellut saman miehen kanssa kohta 6 vuotta, joista kaksi oltu naimisissa ja voi kuinka oonkaan koittanut saada sitä juttelemaan mun kanssa jostain tämmösistä, pienistä, mutta kiinnostavista jutuista elämän varrelta. Mutta ei kun ei. Se vaan kiusaantuu eikä nää mitään pointtii jutella tommosista "turhanpäiväisyyksistä".

   No, kommentin pointti joka tapauksessa oli, että nää dialogit saa hymyn mun huulille. Kiitos.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi ja palautteestasi Elna. Siitä tuli hyvä mieli. ❤️

Nää on aivan aitoja keskusteluja. Osa on käyty kasvotusten ja osa mesessä, koska asutaan eri paikkakunnilla. Havaintoja parisuhteesta -bloggari Sami Minkkinen ei tosiaan ole mun mies. Muru on täällä kotona, tuossa vieressä sohvalla. Käydään tätä keskustelua pikku hiljaa lapsuudesta tähän päivään saakka Samin kanssa vuoronperään meidän blogeissa. Vielä ei itsekään tiedetä, mitä jännää on edessä.

Me toivotaan, et tää herättäisi ihmiset pohtimaan omaa seksuaalihistoriaansa ja sen vaikutuksia parisuhteeseen. Juuri niin ku sä toit esille. Ja jos vielä lisäksi saa lukijalle hymyn huulille ja välillä nauramaan ollaan onnistuttu hienosti. 😀

Parisuhteessa voi olla monesta syystä vaikea puhua omasta seksuaalihistoriasta. Toista ei kannata siihen painostaa, mutta voi kertoa, että sinusta se tuntuisi hyvälle. Voit pyytää kumppaniasi selittämään tarkemmin, mitä hän tarkoittaa "turhanpäiväisyydellä". Jos asia painaa ettekä pysty keskustelemaan asioista, voi apua etsiä esimerkiksi seksuaaliterapeutilta.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat