Lauantaina suuntasin Prahaan Seksuaaliterveyden maailmanjärjestön konferenssiin Prahaan. Työmatkalle lähtiessäni olin saanut syyllisyyden tunteen sivuun ja olo oli jännittynyt. Ilmassa oli silti erilaista haikeutta kuin vain ikävää. Se haikeus oli surua. Suru liittyi pohdintaan, loppuuko minun ja kuopuksen kaksivuotinen imetystaival tähän.

 

Itkin tällä viikolla lähes jokaisena iltana, kun imetin kuopusta hänen mennessään nukkumaan. 

 

Olen oppinut rakastamaan imetystä ja noita ihania yhteisiä läheisyyden hetkiä pitkin päivää. Yhteys, joka välillämme on imetyshetkinä, on jotain, mitä ei muuten ole. Kun kuopus katsoo silmiini, tuntuu kuin hän katsoisi sydämeeni. Annamme toinen toisillemme läheisyyttä ja rauhoitumme. Me vain olemme yhdessä.

Toki on ärsyttäviäkin imetykseen liittyviä hetkiä, kun taapero vain vaatii ja vaatii maitoa. Kovaa ja uhmakkaasti. Käyttäen kaikki keinot, jotka hän vain keksii. Kyllä yleensä pieni maitosuu voittaa. Tai jos hän puree. Auts! Tai huutelee läpi yön: ”Maitoooo!” Noita hetkiä ei tule ikävä.

 

Hyvät hetket ovat silti voittaneet. Aina. 

 

En itse ajatellut edes, että lopettaisimme vielä. Enemminkin olin ajatellut, että ainakin tämä kesä menee vielä imettäen.

 

Työreissuni tuli nopealla aikataululla ja erossaoloaikamme on niin pitkä, että voi olla, että imetys jää. Minulla on mukana rintapumppu, enkä sinänsä pelkää maidon loppumista. Tiedän, että se riittää.

 

Toisen lapsemme kanssa kävin Berliinissä kuuden päivän työmatkalla ja imetys jatkui lentokentällä kuin en olisi ikinä ollutkaan poissa. Tyttö oli silloin hieman yli 2-vuotias, niin kuin kuopus nyt.  Mutta lapset ovat erilaisia, joten en ihan uskalla luottaa tuohon aiempaan kokemukseeni.

 

Lisähaikeutta tähän tuo tällä kertaa lopullisuus. Voi olla, että en enää koskaan imetä. Lapsilukumme voi hyvin olla tässä. Ajatuskin siitä nostaa silmiini uudelleen ja uudelleen kyyneleet. Enkö oikeasti ikinä enää imetä? Nytkö jo tämä vaihe on ohi?

 

Voihan olla, että tästä seuraa helpotuksen tunne. Kun päästää irti, saa ehkä tilalle jotain, niin kuin kirjailija Tommy Hellsten sanoo. Onko se vapautta? Mitä se on?

Imetyksen yllättävä loppuminen voi olla helpompi kuin pitkä ja kivulias taistelu. Eikö?

 

Lopullisesti tähän saan vastauksen vasta, kun palaan kotiin huomenna. Voi toki olla, että imetän heti lentokentällä tai sitten huomaan, että tämä oli nyt tässä. Tirautan murun sylissä muutaman kyyneleen ja katson kuopusta ylpeänä. Me teimme sen, kaikista alun imetysvaikeuksista huolimatta. Me imetimme WHO:n suositteleman 2 vuotta!

 

Ehkä voin kaivaa hymyillen vintiltä esiin kaikki ne mekot, joita en ole voinut käyttää imetyksen takia? Ehkä, ehkä, ehkä. Katsotaan, mitä kuopus tekee. Olen aina halunnut edetä lapsentahtisesti imetyksessä ja niin teen nytkin.

 

I  <3 imetys 

 

LISÄYS:

Eipä loppunut imetys työmatkaani. Heti lentokentällä pikkuinen säntäsi syliini ja huusi: "Äidin maitoo!" Se oli kyllä suloista ja ihanaa. Sydän suli rakkaudesta. <3

 

*Oletko sinä tehnyt pidempiä reissuja ilman lasta kesken imetyksen? Miten meni? Jatkuiko imetys sen jälkeen?

*Onko sinulla jotain vinkkejä minulle tai muille äideille, ketkä pohtivat tätä samaa?

*Tietoa imetykseen liittyvistä asioista saat Imetyksen tuki ry. sivuilta. Suosittelen tutustumaan myös Laktivistiäitiin Facebookissa.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

Kommentit (13)

Vierailija

Taapero imetys tuntuu olevan äidille tärkeää ja lapselle vain tapa. Noin iso osaa jo rauhoittua ilman rintaa ja saa kyllä tarvitsemansa läheisyyden. Eihän 2-vuotiaana enää syödä tuttiakaa .

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Olen eri mieltä kanssasi imetyksestäni, mutta arvostan erilaisia näkökulmia ja perusteluja suuntaan ja toiseen. Tässä hieman perusteita taaperoimetyksen hyödyistä.

"Kyllä se on lapselle tapa, hyvä tapa, tietäähään lapsi itse mikä hänelle on parasta ravintoa, juuri hänelle valmistettua❤️  Kyllä moni lapsi osaa muutenkin rauhoittua, mutta miksi käyttää muita tapoja, kun tämä on nopein ja helpoin tapa❤️  Nimenomaan, tutti on tissin korvike, ei päinvastoin. Tutista on esim haittaa lapsen purennalle, rinnan imemisestä taas päinvastoin.😉  " 

-Eräs äiti taaperoimettäjien ryhmästä-

Suosittelen myös tutustumaan faktatietoihin taaperoimetyksen hyödyistä lapsille, ennen kuin alat syyllistämään äitiä. WHO:n suositus on, että imetys jatkuu 2-vuoteen saakka.  Ja onhan se ihana asia, että imetys on äidillekin tärkeää. <3

Olen itsekin kirjoittanut aiemmin blogipostauksen taaperoimetyksestä: "Olen ylpeä taaperoimettäjä - ole sinäkin". Siihenkin voit tutustua ja pohtia asiaa laajemmin. 

Vierailija

Maailman helpoin tapa kesyttää taaperon uhma on vilauttaa tissiä :D Harmi, kun tämän kehtaa tehdä vain kotioloissa. Toivottavasti tehdän imetystaival ei lopu tähän. T. Taaperoimettäjä

Vierailija

WHO suosittelee taaperoimetystä siksi että suurimmassa osassa maailmaa puhdas ja terveellinen ruoka on harvinaisuus ja ilman inetystä lapsen ravinnon saanti vaikeutuisi.

Ei lapsi tarvitse enää sitä maitoa noin vanhana, mutta äiti haluaa jatkaa itsenaä vuoksi. Hyvin erikoista minusta.

Vierailija

tosi ällöttävää imettää noin isoa lasta..! ymmärrän vielä vauvvan kun se ei tarvitse eikä halua muuta mutta että vielä sellanen omin jaloin temmeltävä ISO lapsi! imetä samantien vaa aikuis iälle asti, ihan varmasti toimii edelleen hyvänä rauhotus muotona siellä teini uhmissakin! XD YÖK! järkevä äiti osaa päästää siitä imetyksestä irti oikeaan aikaan kun ei se taapero enää TARVITSE sitä tissiä!

Vierailija

Ihana kirjoitus <3 Luonnollisesti asiaa kokemattomat eivät voi ymmärtää, miten tärkeää imetys voi olla vielä taaperollekin. Meillä ei nukuttaisi ja rauhoituttaisi ollenkaan ilman rintaa - en ikinä olisi raskausaikana voinut kuvitella, miten paljon suuremmasta asiasta kuin ruokkimisesta onkaan kyse... :) (Vaikka yhä edelleen nyt 2-vuotiaana veikkaisin, että äidinmaito on n. 20% ruoastakavaliosta, joten se on yhä merkittävä ravinnon- ja tietysti mm. immuniteetin lähde.)

On kamalaa huomata, miten kauas olemme kulttuurina ajautuneet biologisesta normaalista, kun taaperoimetys aiheuttaa niin suurta ihmetystä... ja ilmeisesti imetys on hyvä juttu vain silloin, jos äiti kärsii siitä ja vain uhrautuu lapsensa vuoksi? :-) Yllättävän sitovaa ja toisinaan äärettömän kuluttavaahan imetys on, mutta aivan upea kokemus myös, jota en vaihtaisi mihinkään :)

Tsemppiä sinulle ja kiitos ihanasta blogista <3

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta ja palautteesta Vierailija. Taaperoimetys on tosiaan ihan oma juttunsa. Kaikkien ei sitä tarvitse ymmärtää, mutta olisi tärkeää että jokaisen valintaa kunnioitetaan. Tieto auttaa usein ihmistä ymmärtämään asioita laajemmin.

 Äiti ja lapsi valitkoon heille sopivan hetken imettää ja joskus sitten lopettaa imetys. Imetys on kaunis ja hieno asia. <3

Heidi A

Onpas surullista luettavaa nuo imetysvastaiset kommentit. Olen myös miettinyt, mitä ihmiset ajattelevat kommentoidessaan taaperon julki-imetystä kovaan ääneen... 2-vuotias ymmärtää jo puhetta ja kuulee sen "NOIN ISO JA TISSILLÄ"-kommentin.

Voin luetella montakin asiaa, joita lapsi ei ravitsemuksellisesti kaksivuotiaana tarvitse, mutta yleisesti ottaen hänelle niitä silti tarjotaan. Yleensä ne ovat riskitekijä terveydelle, hampaille.. en ymmärrä miksi imetys nähdään pahana asiana kun sen hyödyt ovat niin valtaisat. Onko tässä oikeasti kyse kateudesta, tietämättömyydestä, omasta imetyspettymyksestä?

Oli miten oli, imetys on jokaisen oma asia. Lapsen luonnollinen vieroittautumisikä on 2-7 vuotta ja 7 ikävuoteen mennessä varsinainen imuote on yleensä myöskin kadonnut. Tämäkin fyysisen kehityksen askel tukee imetyksen luonnollisuutta lapsentahtiseen vieroitukseen asti.

Oma kuopukseni on 8 kk ja toivon että pääsemme ainakin kaksivuotispäivään asti imetystaipaleellamme. :)

Puhu muru

Kiitos viisaasta kommentistasi Heidi A ja tiedonannosta. Taaperoimetykseen liittyy varmasti monella tiedon puutetta ja koko asiaan mennään tunteella mukaan. Järjellä ajatellen jokainen osaa ottaa asioista selvää, nojata faktatietoon ja antaen rauha äidille sekä lapselle. Imetys ei kuulu muille. 

Itse imetän silloin, kun lapsi sitä kaipaa. Kuten päiväkodin pihalla, Kampin ostoskeskuksessa, kirjastossa tai keskellä Aleksanterinkatua Sambakarnevaalien vilskeessä. Rohkeutta sinulle imettää teille sopivalla rytmillä. <3

Toivon sinulle onnea imetystaipaleelle jatkossakin. Vertaistuki auttaa ja muilta saa hyviä vinkkejä. Facebookin Taaperoimettäjät, Laktivisti äiti ja Imetyksen tuki ry. ovat ihan huippuja. Ja toki täällä minun blogissakin aina välillä imetysjuttuja. =) 

Vierailija

Mä tein taaperoa imettäessäni pari viikonloppureissua ja tais olla joku kerta niinkin päin että lapsi oli pari yötä mummolassa ja imetys jatkui kotiin tultua ihan niinkuin ennenkin. Meillä 2-vuotias kävi 1-2 kertaa päivässä rinnalla, vähän isompana enää parin päivän välein.

Ja piti mun olla muutama päivä poissa kotoa kun synnytin kuopuksen - sairaalasta vauvan kanssa kotiuduttuamme isompi lapsi (jota siis imetin läpi raskauden) kävi vielä pari kertaa rinnalla, pikkuveljeään suloisesti kädestä pitäen, mutta lopetti omasta halustaan niihin aikoihin. Meni hienosti ja lapsi sai itse päättää kuinka kauan se sitä maitoa tarvitsi. Lapsi on itse nyt jo iso, ja voi että miten lämpimät muistot sille pitkästä imetyksestä jäi! <3

Puhu muru

Voi. <3 Tuli kyyneleet silmiin, kun luin imetystarinastanne. Tuossa on se jokin - kaiken sen ravitsemuksen ja muun lisäksi. Se yhteys ja kaunis muisto äidin sekä lapsen välillä. <3 

On kamalan surullista, että kauniista asiasta tehdään rumaa ja ällöttävää. Pitäisi muistaa aina kunnioittaa äidin ja lapsen valintaa. Ja tämä sinun esimerkkisi on kaunis tarina siitä, miten imetyksen lopetus on yksilöllistä ja parhaimmillaan se tapahtuu lapsen ehdoilla. <3

Nyt tuli paljon sydämiä!!! <3

Vierailija

Tämä oli muuten herttainen kirjoitus, mutta lopun "Me teimme sen" -hehkutus voi tuntua syyllistävältä äidistä, joka ei esim. onnistunut selättämään alkuvaikeuksia ja se tyssäsi alkuunsa.

Luin näitä kirjoituksia äsken bussissa tuoreimmasta lähtien ja tämä sai kyyneleet silmiin. 48-vuotiaana lapsettomana naisena tuntuu, että olen jäänyt paljosta paitsi. Ehkäpä elämä vielä tuo eteen rakkauden, jotta ei tarvitsisi tuntea itseään niin monella tapaa osattomaksi.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Ja kiitos palautteesta. En ajatellut postausta kirjoittaessani, että voisin loukata esim imetyspettymyksen kokenutta äitiä. Mutta olet aivan oikeassa, tekstini saattaa loukata vaikka en sitä mitenkään haluaisi tehdä.

Tähän imetyspostaukseen liittyi ennen kaikkea paljon tunnetta ja omaa elämää. Se oli meinaa karvas pettymys, että jouduin alkaa antamaan kuopukselle korviketta 3 kk iässä imetyksen ohella. Tuntui melkein, että se mitätöi kaksi edellistä imetystä taivaltani. Siksi tässä on läsnä ylpeys - sanan positiivisessa merkityksessä. Ja minusta äitinä saa olla omista onnistumisista ylpeä. <3

Jokaisen meidän elämässä on monenlaisia käänteitä. Jos esimerkiksi meidän kahden polkuja katselisi rinnakkain näkisi ihan eri maailmat. Silti niistä löytyisi ihania ja surullisia hetkiä, monenlaisia tunteita. En tiedä miltä tuntuu olla lapseton nainen 48-vuotiaana, mutta uskon että se aiheuttaa haikeutta. Onneksi rakkauden voi löytää minkä ikäisenä vain ja samalla löytää maailmasta ihan uusia värejä. <3 <3 <3

Jos haluat kertoa minulle tarinasi, kuulisin sen mielelläni. Se voisi olla tärkeä kirjoitus perheellisille ihmisille, jotta he ymmärtäisivät hitusen verran paremmin lapsetonta. Jos innostuit asiasta, voit laittaa minulle meiliä puhumuru@gmail.com 

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat