On lapsen perhetausta ja kasvatus millainen tahansa, tulee lapsen tehtyä tyhmiä. Kaikki ei mene aina hyvin. Lapsi tai nuori ei edes ehkä huomaa, miten ajautui ongelmiin. Mokailun ja hölmöyksien kierre voi alkaa pikku hiljaa tai siihen voi ajautua hyvin nopeasti.

 

Yritän luoda lapsilleni rohkeuden pyytää apua. Niin myös oma äitini opetti minulle. Se oli minulle iso voimavara nuoruuden myrskyissä.

 

Päiväkoti-ikäisten lasten kanssa on vielä helppoa, kun lapsen lisäksi vaihdetaan myös kuulumiset tuttujen hoitajien kanssa. Päivän kaveririidat tai muut törttöilyt on jo selvitetty päiväkodin hoitajien kanssa.

 

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin sitä isommiksi ongelmat ja haasteet kasvavat.  Koululaisen kanssa saattaa olla aivan pihalla siitä, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Wilmaviestejä tulee, kun tulee, koska ei opettajakaan tiedä kaikkea, mitä lapselle koulupäivän aikana tapahtuu. Vanhemman mahdollisuus jutella opettajan kanssa on vain vanhempainilloissa ja vanhempainvartissa. Jos lapsi ei avaudu vanhemmilleen, ei vanhempi tiedä paljoakaan lapsen kuulumisista.

 

Joten puhua pitäisi ja mieluiten ajoissa! Siksi yritän kysellä joka päivä kuulumisia. Vastaukset ovat usein varsin ”yksitavuisia” murahduksia, etenkin jos kavereita on kylässä. Esikoisen olemus paljastaa sanoja paremmin, jos jokin asia painaa mieltä. Levottomuus ja kiukku kertovat usein, että nyt on jokin vinossa.

 

Kävimme läpi meidän neljäsluokkalaisen kanssa ensimmäisen hieman isomman haasteen tänä syksynä. Hänelle oli valtava kynnys pyytää apua.

Ilta meni kokoajan jotain riitaa selvitellessä hänen kanssaan. Itselläkin meinasi mennä hermot. Komentaminen ja kiukustuminen vei tilannetta vain pahemmaksi. Vasta kun pienet saatiin nukkumaan, valot sammuivat ja rauhoituin itsekin, tilanne muuttui.

 

Ensin alkoi lohduton nyyhkytys. Sohvatyynyjen alta hän sai sanottua, miksi ei halua enää mennä kouluun. Minä otin heti yhteyttä opettajaan ja asia lähti aukeamaan. Mikä helpotus näkyi lapsen kasvoilta!

 

Opettaja, minä ja lapseni muodostimme vahvan tiimin, jossa lapsen oli turvallista olla heikko ja pyytää apua. JA HÄN SAI APUA.

 

Olin niin valtavan iloinen, että lapseni näki konkreettisesti, että silloinkin pitää puhua, kun nolottaa tai on itse toiminut väärin. Hän oppi, että aikuisiin voi luottaa ja avunpyyntö kannattaa. Suurkiitos lapseni ihanalle opettajalle hyvästä kasvatuskumppanuudesta!

 

Toivottavasti saamme olla murun kanssa lapsiemme turvatyynynä vaikeissakin paikoissa. Haluamme olla vanhemmat, joille voi tulla kertomaan mistä vain. <3

 

 

*Millaisia kokemuksia sinulla on itse avunpyytämisestä tai oman lapsen avunpyynnöistä? Keneltä sinä pyysit apua lapsena tai nuorena vaikeissa tilanteissa? Vai ajatteletko, että lapsen pitää oppia pärjäämään itse? Jos sinulla on joku oma hyväksi koettu kasvatusvinkki, niin kirjoita se ihmeessä tähän.

*Kuvat Pixabay

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat