-Mitä poikasi harrastaa?

-Hmm. Ei mitään. Hän on vasta 3-vuotias.

-Me käymme temppujumpassa, perheuinnissa ja muskarissa.

-Päiväkodin lisäksi?

-Kyllä. Harrastukset on tärkeää aloittaa ajoissa.

 

Kävin tämän keskustelun reilut kuusi vuotta sitten. Se jäi hyvin vahvasti mieleeni. Olin untuvikko, esikoinen oli juuri aloittanut päiväkodissa. Heti ensimmäisistä viikoista lähtien kiinnitin huomiota, miten paljon lapset harrastavat. Ja miten vähän minun lapseni harrastaa muuta kuin kotoilua. 

 

Kunpa olisin silloin uskonut enemmän itseeni tai lukenut Yle uutisten jutun Lastenpsykiatri: Pikkulapsi ei tarvitse harrastuksia. Haastattelussa lastenpsykiatri Janna Rantala muistuttaa vanhempia, että pikkulapselle tärkeintä on kiireetön yhdessä olo eikä harrastuksia tarvita välttämättä lainkaan ennen kouluikää. 

 

En olisi stressannut yhtään niin paljoa! Tuntui välillä, että olen ihan huono äiti. Iltaisin puhuimme tästä monet kerrat murun kanssa.

 

Muiden esimerkkiä noudattaen aloitimme 4-vuotiaana temppujumpan. Se oli kerran viikossa ja ihan mahtavaa! Siellä poika oppi sulavasti kaikki kuperkeikasta volttiin ja sai paljon ystäviä. Kävimme temppukoulua kouluikään saakka.

 

Kokeilimme myös jalkapalloa. Paska nakki. Ei sopinut meidän pojalle, vaikka näimme, että hänellä olisi ollut kaikki edellytykset olla hyvä. Se oli ensimmäinen kerta, kun minä ja muru jouduimme kohtaamaan helpolta kuulostavan tilanteen. Oma lapsi viis veisaa tai ei pidä yhtään lajista, joka on sinulle rakas.

 

Ei ollut helppo katsoa jalkapallopeliä, jossa oma lapsi hölkkäsi vastustajan rinnalla ja hymyili iloisesti, mutta ei ottanut palloa. Tai hyppeli vain muuten vain sammakkohyppyjä. Kun pelin jälkeen kysyin, mitä siellä tapahtui poika vastasi, että hän halusi leikkiä. Mitä siihen enää voi sanoa? Hän oli silloin 5-vuotias. Joten jalkapallo jäi meidän osalta.

 

Ennen kouluun menoa kävimme terveystarkastuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kyseli kaikkea perheemme arjesta. Kun aloimme puhua harrastuksista, sanoin hieman nolona, että tällä hetkellä meillä ei ole harrastusta.

 

Terveydenhoitaja vastasi:"Hienoa!" Hän kertoi näkevänsä usein pienia poikia ja tyttöjä, jotka uupuvat, kun koulu alkaa ja harrastuksia on liikaa. Tästä on ollut myös Yle uutisissakin juttua: ”Harrastaako lapsesi liikaa?” Haastattelussa kasvatustieteiden professori Juha.T Hakala ilmaisi huolensa nykypäivän suorituskeskeisestä maailmasta myös lasten osalta. 

 

Keskustelimme harrastuksista ja olimme samaa mieltä, että yksi harrastus voisi olla hyvä.

 

Poika kokeili sählykerhoa, futiskerhoa ja liikunnallisia kesäleirejä parina kesänä. Mikään ei kuitenkaan ”iskenyt”. Aina sai olla vähän patistamassa.

 

Samaan aikaan pelien maailma veti poikaani ja hänen kavereitaan puoleensa aina vain enemmän. Välillä on tuntunut, että eivät he muusta puhukaan. Ja aina kysytään, koska saa pelata. Onneksi leikit ovat vielä olleet pelien rinnalla.

 

Hieman jo huolestutti, että joku hyvä harrastus löytyisi ennen murrosikää. Ja se löytyi!

Tammikuussa poikani kaverin äiti keksi karaten. Saimme houkuteltua sinne kaveripiiristä useamman pojan.

 

Mikä muutos! Näen poikani iloiset silmät ja kuulen innostuneen höpötyksen, ennen karateen lähtöä. Hän syö reippaasti, tekee läksyt ilman mutinoita ja lähtee karateen. Takaisin hän tulee tyytyväisenä ja alkaa heti opettaa pikkusiskoille karatea. Viime viikolla hän sai ensimmäisen vyönsä, keltaisen vyön ja into vain kasvaa.

 

Kuulin puistossa viime viikolla, miten poikani sanoi kavereilleen: ”Vitsit, mä olen iloinen, että olen aloittanut karaten.”

 

Minun sydän meinasi sulaa onnesta. Pojan lauseeseen tiivistyi, mitä hyvä harrastus voi tuoda. Iloa elämään. Uusia värejä, joita ei ole aiemmin nähnyt. Vihdoinkin hän löysi oman juttunsa. Ihka oman. <3

 

*Olen itse entinen maajoukkue koripalloilija ja urheiluhullu. Omat lapseni ovat todella olleet oppikouluni. He eivät ole erityisen kiinostuneita palloista. Poika rakastaa nyt karatea, tytär haaveilee tanssista, baletista ja karatesta. Kuopus on vielä arvoitus. On ollut hyvä huomata, että minä en voi valita. Voin korkeitaan antaa mahdollisuuksia ja auttaa heitä matkallaan. 

 

*Miten te olette löytäneet lapsille oikeat harrastukset? Koska olette aloittaneet? Millaisia kokemuksia teille on kertynyt? Nyt voi myös jakaa positiivisessa hengessä omia vinkkejä tähän monimutkaiseen harrastusasiaan. =)

Kommentit (2)

Puhu muru

Kyllä! Olen täysin samaa mieltä Westend Mum. =)  Itse ainakin voi yrittää olla avoin ja kannustaa lasta etsimään rauhassa omaa juttua. Se on vaan harmillista, että monet harrastukset ovat yllättävän kalliita. Mikä eriarvoistaa lasten mahdollisuuksia harrastaa.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat