Yksi ajanjakso on päättynyt minun ja kuopuksen elämässä. Kirjoitin Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta -postauksen syyskuun alussa ja nyt olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. Imetys on loppunut. Minun kohdallani se tarkoitti viimeistä imetystä elämässäni, sillä lapsilukumme on nyt täynnä. 

 

Mutta miten kaikki meni?

 

Suurimman henkisen työn kävin itseni kanssa . Blogipostauksen tekeminen oli kirjoitus myös itselleni, avointa pohdintaa miksi päädyin lopettamaan imetyksen juuri nyt. Sydän pakahtui kaikkien niiden äitien kirjoituksista ja kommenteista, joita luin täällä blogissani sekä keskustelupalstoilla.

 

Toisten saman kokeneiden sanat halasivat minua, lohduttivat – antoivat sanoja sille, mitä vain tunsin kehossani. Luopuminen ja suru oli minulle siellä ytimessä. Ymmärsin ja annoin luvan itselleni sanoa ääneen, miten tärkeää imetys oli minullekin. Sitä yhteyden, yhdeksi tulemisen kokemusta imetyshetkistä jään kaipaamaan. Toivottavasti muistan sen aina.

 

Taas kyyneleet nousevat silmiini. Ikävä tuntuu sisälläni, kun palaan muistoihini.

 

Ne päivät kun vähensin imetystä sattuivat henkisesti. Kun kuopus olisi halunnut rinnalle ja minä kielsin lempeästi ohjaten häntä kohti uusia seikkailuja. Aluksi jätin pois päiväimetykset – voi miten paljon olisin halunnut imettää häntä pitkän päiväkotipäivän jälkeen niin kuin aina ennenkin. Siirryin määrätietoisesti päätökseni voimalla vain aamu- ja iltaimetyksiin. 

 

Muru otti nukkumaanmenot haltuun, mikä oli meillä avaintekijä. Kaava oli selkeä, imetin sohvalla ennen nukkumaanmenoa, kunnes jätin senkin pois. Yöimetykset jäivät luonnostaan pois, kun iltaimetys jäi. Sain nukkua jo muutaman yön jälkeen koko yön, kuopus nukkui omassa sängyssään ja tuli vasta aamulla luokseni. Muutama äiti kertoi samanlaisesta kokemuksesta, mutta en uskonut silloin, että se voisi mennä näin helpolla. 

 

Vain yhtenä yönä kuopus kapinoi enemmän, muuten hän nukahti nopeasti viereeni ilman rintaa. Meillä peruskaava oli aina ennen, että kuopus herää jossain vaiheessa yötä ja tulee viereeni, ottaa vähän maitoa ja nukahtaa. Huonompina öinä hän otti rintaa useamman kerran, mikä teki yöuneni todella katkonaisiksi. 

 

Viimeiseksi jäi aamuimetys.

 

En edes tarkkaan enää muista, mikä aamu oli viimeinen kun sain tuon pienen lämpimän ihmisen taimen kainalooni ja rinnalle viimeisen kerran. Sitä lopullista, ”nyt tämä loppuu kertaa” en nimennyt. Tuli vain aamu jolloin otin hänet kainaloon, mutten rinnalle. Ja me molemmat hyväksyimme sen haikein mielin. 

 

Yhteiset hetket eivät ole onneksi loppuneet. Me sylittelemme, halittelemme ja suukottelemme – vieläkin enemmän. Alkuun hän halusi aina välillä kaivaa rinnan esiin ja antaa suukon, silitellä. Voi miten hellyyttävää se oli, kun hän sanoi, miten rakastaa rintojani ja maitoa. Tai miten hänellä on ikävä maitoa. Viimeksi kuopus silitteli onnellinen ilme kasvoillaan rintojani saunassa viikonloppuna. 

 

Yhteinen pitkä imetysmatkamme on jättänyt meille syvän yhteyden ja kauniin muiston. Ehkä osa sitä kauneutta piilee siinä, että tämä oli meille oikea hetki. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että imetys loppui kivuttomasti ja me molemmat olimme valmiit siihen. 

Pientä myrskyäkin on ollut ilmassa. Kolmevuotiaan kuopuksen uhma sai aivan uuden vaihteen imetyksen loputtua, etenkin minua kohtaan. Kuopus selvästi irtaantui minusta ja se vei voimia meiltä molemmilta. Päiväkotiin lähteminen on ollut erityinen koetinkivi, lähes kiirastuli. Mikään ei kelvannut, vaatteet ovat lennelleet ja itku-potku-raivareita on käyty läpi. Onneksi tästäkin minulle kerrottiin teidän lukijoideni toimesta. 

 

On ollut ihanaa huomata, että muru tuli isänä vieläkin tärkeämmäksi. Me olemme nyt samanarvoisia, omanlaisia ja yhtä rakkaita kuopukselle. Samalla se on tasoittanut kaikkien kolmen lapsen suhdetta minuun. He ovat kaikki irtautuneet ja levittävät siipiä kohti omaa elämää. Tunnen sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. <3

 

 

*Minkälaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Jos haluat kysyä jotain imetyksen lopettamisestani, niin saa kysyä. Tämä on tosiaan vain minun kokemukseni, oma tarinani. Jokaisella meillä on ainutlaatuinen oma kokemus, jota jokaisen täytyy kunnioittaa.

*Kuvat Muru <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat

Instagram