Elämässä on välillä hetkiä, jolloin aika matelee tai menee liian äkkiä. Kuopuksen hoidon aloitus tuntui hetkellisesti melkein siltä kuin olisin joutunut viemään hänet ikuisiksi ajoiksi päiväkotiin. Lopulta tuli silti jokin helpotus ja rauha. Oma tulevaisuus jännitti myös. En tiedä vieläkään, mihin olen palaamassa.

 

Mitä kaikkea tapahtui kahden viikon aikana ennen päiväkotiin menoa? Miltä se tuntui?

 

 

Kaksi viikkoa ennen hoidon alkua: Saan päiväkodinjohtajalta soiton. Minun pitäisi hyppiä onnesta ja olla kiitollinen. Kuopus sai paikan samasta päiväkodista, jossa isosisko on. Asia on selvä, me otamme paikan. Se on peruutuspaikka ja hoito alkaa jo kahden viikon päästä. Tuntuu hurjalta, miten äkkiä hoidon aloitus tulee. Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Illalla itkettää.

 

Kerroin päiväkodinjohtajalle, että oma tilanteeni on vielä ihan auki. Voi olla, että palaan nopeasti töihin tai sitten teen keikkaa koko kevään. Tähän väliin tulevaisuutta ennustava kristallipallo olisi ollut loistava.

 

Viikko ennen hoidon alkua: Yritin olla viime viikon ajattelematta kuopuksen hoitoonmenoa. Jos ajattelin, käänsin sen positiiviseksi. Työnsin kaikella mielen voimallani negatiiviset tunteet syrjään ”Onpa hienoa, että saimme paikan!” -tyylillä. Moni ihmettelee, miten nopeasti hoidon aloitus tulee. Joku sanoi, onpa kuopuksemme vielä pieni päiväkotiin.

 

Päiväkodilla kuopuksen tuleva hoitaja kyselee, koska aloitamme ryhmässä. Se tekee tästä kaikesta todellista. Todellisempaa kuin aiemmin. Melkein pelottaa, vaikka hymyilen iloisesti hoitajalle.

 

Viisi päivää ennen hoidon alkua: Kurkkua kuristaa. Tuntuu kuin olisin nielaissut jotain liian isoa ja se on jäänyt jumiin kurkkuuni. Tiedän kyllä, mistä tunne johtuu. Tunne vain vahvistuu, kun katson suloista kuopusta nukkumassa päiväunia. En enää ole kohta ottamassa pientä unista taaperoani vastaan päiväunien jälkeen. Kyyneleet polttavat silmiä.

 

En haluaisi vielä laittaa häntä ”isoon maailmaan” pärjäämään ilman äitiä ja isiä. Mietin kaikkea mahdollista lähtien päiväkodin aloituksen vaikutuksesta kiintymyssuhteeseen. Satuin lukemaan illalla Facebookista professori Liisa Keltigas-Järvisen haastattelun Suomenkuvalehdestä, missä hän oli sitä mieltä etteivät alle 2-vuotiaat kuulu päiväkotiin. Uni ei meinannut tulla silmään syyllisyyden tunteiden takia.

 

Kolme päivää ennen hoidon alkua: Olemme puhuneet murun kanssa hoitoon menosta melkein joka ilta lasten mentyä nukkumaan. Murullakin on samanlaisia surun ja haikeuden tunteita. Yritämme tukea toisiamme.

 

Nyt on vain pakko tehdä näin taloudellisista syistä. Kotihoidontuki ja pienet lisätuloni eivät vain riitä. Helsingissä asuminen kolmen lapsen kanssa on kallista. Se on ihan perseestä, mutta ei voi mitään. Minun piti olla alun perin kuopuksen kanssa kotona syksyyn 2017 asti. Käyn läpi luopumisen lisäksi pettymystä. Onneksi saan murulta hellyyttä lohdutukseksi.

 

Päivä ennen hoitoon menoa: Koko viikko on mennyt haikeissa tunnelmissa. Emme ole tilanteessa ensimmäistä kertaa. Tiedämme murun kanssa molemmat, että surulliset vanhemmat eivät ole avuksi päiväkodissa aloittavalle lapselle. Kuopus tarvitsee meiltä rohkaisevia katseita ja uskoa siihen, että hän pärjää. 1,5-vuotiaalle se ei tarkoita sanoja, vaan koko olemusta.

 

Pakkaan illalla kuopuksen päiväkotitavaroita, nimeän vaatteita, etsin varavaatteita ja isosisko valitsee pikkusiskolle unilelua hartaudella. Isosisko on ainoa meistä, joka on superinnoissaan kuopuksen päiväkodin aloituksesta. Hän on odottanut pikkusiskon hoidon aloitusta, kuin odottaisi joulua.

 

Oma oloni alkaa rauhoittua. Hyväksyn tilanteen ja yritän nähdä tilanteen hyviä puolia. Pakko on myöntää, että minuakin jännittää oman itseni puolesta. Minulla ei ole työpaikkaa mihin palata. Kelpaanko? Löydänkö oman alani töitä?

 

Lähden työnhakuun ja tekemään keikkatöitä nyt aluksi. Juuri tällä hetkellä oman yrityksen perustaminen ei ole järkevää. Tulevaisuudessa on odottamassa kuitenkin paljon jänniä juttuja. Pari neuvottelua on kesken. Keväällä tulee minun ja Samin kirja. 

 

Taidan olla salaa sisimmässäni innoissani tulevasta, kaiken haikeuden keskellä. Täytyy luottaa siihen, että tulevaisuus kantaa. Kyllä me molemmat löydämme paikkamme. <3

 

 

 

* Miltä sinusta tuntui hetki, jona hoidon aloitus varmistui? Olitko innoissasi vai surullinen? Minkä ikäisenä lapsesi aloitti hoidossa? Miten sinun töihin paluusi tai työnhaku sujui? Blogini kommentteihin voi laittaa omia kokemuksia. Ollaan silti reiluja toisillemme, eikä arvostella kenenkään valintoja.

Kommentit (6)

Minä ja Morris

Voih, tuo sama on edessä tammikuun lopulla. Pelottaa jo etukäteen. On haikeaa, tunnen syyllisyyttä jne jne. Mietin jatkuvasti, onko lapsi sittenkin liian pieni päivähoitoon (1v 4 kk). Monet sanoo, että päivähoidon aloitus on vaikeampaa äidille kuin lapselle. Ehkä se pitää paikkaansa, en tiedä, mutta ei helpota oloani yhtään :D

Puhu muru

Ei se helpolta ole tuntunut. Mutta uskon myös tuohon, että se voi olla äidille vaikeampaa kuin lapselle. Jos vain suinkin pystyt niin kannattaa yrittää mahdollisimman pehmeää aloitusta lapselle. Samalla itsekin saa tutustua hoitajiin ja päiväkotiin. Sen jälkeen on itsekin helpompi jättää pieni hyvillä mielin. Tsemppiä sullekin. Ollaan me äidit vertaistukena toisillemme. Jos se ees vähän helpottaisi turhaa syyllisyyttä. <3

Justina

Ymmärrän niin hyvin tunteesi. Meillä on kuopuksen hoidon aloitus edessä tammikuussa, jolloin hän on melkein 1v 7kk. Olemme tällä kertaa hakeneet paikkaa vain päiväkodista. Kaksi koululaistamme ovat aikanaan aloittaneet perhepäivähoidossa.
Tunnen jo nyt haikeutta vaikka pitäisi kai vaan nauttia viimeisistä kuukausista kotona...
Meilläkin oli tarkoitus olla kotona vielä kesä 2017, mutta toisin kävi. Olen nyt kuitenkin aloittamassa kolmepäiväisellä työviikolla, vaikka tiedän ettei ole helppoa omassa työssäni. Onneksi kuitenkin tuo mahdollisuus järjestyi.
Tsemppiä teille, sitä varsinkin äiti alkuun tarvitsee!

Puhu muru

Kiitos Justina. Sanasi tuntuivat erityisen hyvälle tuossa viime viikon tunnemyrskyssä. Nyt olo on jo erilainen, luottavaisempi. Julkaisen tänään tai huomenna kirjoituksen, miten viikkomme meni. Voin silti paljastaa, että se outo haikeus jäi vielä minuun. Huokailenkin normaalia enemmän...

Tsemppiä teillekin koko perheelle hoidon aloitukseen tammikuussa. Ja erityis tsemppiä äidille. <3 Yritä nauttia rauhallisin mielen viimeisistä viikoista kotona. Ja onneksi. Ei lasta tarvitse kokonaan antaa päiväkodille vaan hän tulee kyllä aina kotiin. =)

Tuo kolme päiväinen viikko kuulostaa todella kivalle. Meillä on nyt nelipäiväinen viikko, mutta jos mahdollista se voi olla vähemmänkin. Todennäköisesti teille ja meillekin käy niin, että jossain vaiheessa lapsille tulee jopa ikävä päiväkotiin. Siellä kun on kaverit. =)

RiikkaPauliina

Asuin lapsen kanssa syntymästä asti kahden ja töihin oli palattava kun poika oli 1 v 1kk. Pelkillä Kelan tuills ei asuntolainaa juuri lyhennetty :( Päiväkodilla esitin iloista kun heilutin itkevälle lapselle ja ensimmäiset viikot itkin aina kun pääsin päiväkodin ovesta ulos. Meillä poika oli n. 1-2 krt viikossa päiväkodissa, parissa kuukaudessa tottui äiti, lapsi nopeammin. Vuorotyön hyviä puolia kun pystyi sumplimaan niin ettei tarvitse olla kovin pitkiä päiviä eikä montaa päivää viikossa.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi RiikkaPauliina. Tuo aika oli varmasti sinulle rankkaa ja olit kyllä todella urhea, kun jaksoit esittää päiväkodilla iloista. Siitä oli varmasti lapsellesi hyötyä. Täälläkin on ollut kyyneleet silmissä muutamana aamuna.

Elämässä tosiaan tulee hetkiä, kun ei aina pysty tekemään niin kuin toivoisi. Minusta niinä hetkinä asiat tuntuu vielä hieman vaikeammilta. Mutta en voi valittaa vaikka olo on surullinen. Minusta tuo meidän lähipäiväkoti hoitaa lapset ammattitaitoisesti ja rakkaudella. Ja uskon, että siellä on hyvä kasvaa kodin rinnalla.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat