Kirjoitukset avainsanalla imetyksen lopetus

Yksi ajanjakso on päättynyt minun ja kuopuksen elämässä. Kirjoitin Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta -postauksen syyskuun alussa ja nyt olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. Imetys on loppunut. Minun kohdallani se tarkoitti viimeistä imetystä elämässäni, sillä lapsilukumme on nyt täynnä. 

 

Mutta miten kaikki meni?

 

Suurimman henkisen työn kävin itseni kanssa . Blogipostauksen tekeminen oli kirjoitus myös itselleni, avointa pohdintaa miksi päädyin lopettamaan imetyksen juuri nyt. Sydän pakahtui kaikkien niiden äitien kirjoituksista ja kommenteista, joita luin täällä blogissani sekä keskustelupalstoilla.

 

Toisten saman kokeneiden sanat halasivat minua, lohduttivat – antoivat sanoja sille, mitä vain tunsin kehossani. Luopuminen ja suru oli minulle siellä ytimessä. Ymmärsin ja annoin luvan itselleni sanoa ääneen, miten tärkeää imetys oli minullekin. Sitä yhteyden, yhdeksi tulemisen kokemusta imetyshetkistä jään kaipaamaan. Toivottavasti muistan sen aina.

 

Taas kyyneleet nousevat silmiini. Ikävä tuntuu sisälläni, kun palaan muistoihini.

 

Ne päivät kun vähensin imetystä sattuivat henkisesti. Kun kuopus olisi halunnut rinnalle ja minä kielsin lempeästi ohjaten häntä kohti uusia seikkailuja. Aluksi jätin pois päiväimetykset – voi miten paljon olisin halunnut imettää häntä pitkän päiväkotipäivän jälkeen niin kuin aina ennenkin. Siirryin määrätietoisesti päätökseni voimalla vain aamu- ja iltaimetyksiin. 

 

Muru otti nukkumaanmenot haltuun, mikä oli meillä avaintekijä. Kaava oli selkeä, imetin sohvalla ennen nukkumaanmenoa, kunnes jätin senkin pois. Yöimetykset jäivät luonnostaan pois, kun iltaimetys jäi. Sain nukkua jo muutaman yön jälkeen koko yön, kuopus nukkui omassa sängyssään ja tuli vasta aamulla luokseni. Muutama äiti kertoi samanlaisesta kokemuksesta, mutta en uskonut silloin, että se voisi mennä näin helpolla. 

 

Vain yhtenä yönä kuopus kapinoi enemmän, muuten hän nukahti nopeasti viereeni ilman rintaa. Meillä peruskaava oli aina ennen, että kuopus herää jossain vaiheessa yötä ja tulee viereeni, ottaa vähän maitoa ja nukahtaa. Huonompina öinä hän otti rintaa useamman kerran, mikä teki yöuneni todella katkonaisiksi. 

 

Viimeiseksi jäi aamuimetys.

 

En edes tarkkaan enää muista, mikä aamu oli viimeinen kun sain tuon pienen lämpimän ihmisen taimen kainalooni ja rinnalle viimeisen kerran. Sitä lopullista, ”nyt tämä loppuu kertaa” en nimennyt. Tuli vain aamu jolloin otin hänet kainaloon, mutten rinnalle. Ja me molemmat hyväksyimme sen haikein mielin. 

 

Yhteiset hetket eivät ole onneksi loppuneet. Me sylittelemme, halittelemme ja suukottelemme – vieläkin enemmän. Alkuun hän halusi aina välillä kaivaa rinnan esiin ja antaa suukon, silitellä. Voi miten hellyyttävää se oli, kun hän sanoi, miten rakastaa rintojani ja maitoa. Tai miten hänellä on ikävä maitoa. Viimeksi kuopus silitteli onnellinen ilme kasvoillaan rintojani saunassa viikonloppuna. 

 

Yhteinen pitkä imetysmatkamme on jättänyt meille syvän yhteyden ja kauniin muiston. Ehkä osa sitä kauneutta piilee siinä, että tämä oli meille oikea hetki. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että imetys loppui kivuttomasti ja me molemmat olimme valmiit siihen. 

Pientä myrskyäkin on ollut ilmassa. Kolmevuotiaan kuopuksen uhma sai aivan uuden vaihteen imetyksen loputtua, etenkin minua kohtaan. Kuopus selvästi irtaantui minusta ja se vei voimia meiltä molemmilta. Päiväkotiin lähteminen on ollut erityinen koetinkivi, lähes kiirastuli. Mikään ei kelvannut, vaatteet ovat lennelleet ja itku-potku-raivareita on käyty läpi. Onneksi tästäkin minulle kerrottiin teidän lukijoideni toimesta. 

 

On ollut ihanaa huomata, että muru tuli isänä vieläkin tärkeämmäksi. Me olemme nyt samanarvoisia, omanlaisia ja yhtä rakkaita kuopukselle. Samalla se on tasoittanut kaikkien kolmen lapsen suhdetta minuun. He ovat kaikki irtautuneet ja levittävät siipiä kohti omaa elämää. Tunnen sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. <3

 

 

*Minkälaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Jos haluat kysyä jotain imetyksen lopettamisestani, niin saa kysyä. Tämä on tosiaan vain minun kokemukseni, oma tarinani. Jokaisella meillä on ainutlaatuinen oma kokemus, jota jokaisen täytyy kunnioittaa.

*Kuvat Muru <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä. 

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (9)

Tarjuska

Terveydellisistä syistäni loppui imetys 4v2kk ulkopuolisen "käskystä". Olin halunnut lopettaa lapsentahtisesti ja se oli järkyttävän suuri suru itselle ja myös ihanalle, rakkaalle tissihirmulle. Pahin tuska ja itku kesti itsellä 2 viikkoa ja vieläkin toisinaan koen haikeutta. Se side minkä imetys saa aikaan on ihmeellinen. Olen toki onnellinen imetyksen kestosta, kun se vihdoinkin kolmannen kohdalla onnistui❤
Tsemppiä teille!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Tarjuska. Oli varmasti järkytys joutua lopettamaan imetys "käskystä" niin kuin mainitsit, etenkin kun olit ajatellut ihan muuta. Haikeus jää varmaan jollain tavalla, uskoisin. Tuntuu kuin se kertoisi omalla tavallaan niistä syvistä tunteista, mitä imetykseen liittyy. En tiedä lähdettä, mutta luin joskus miten intiaanit sanovat että imetys luo elinikäisen siteen ihmisten välille. 

Kahteen aiempaan imetykseen lopettamiseen verrattaessa lapsen ikä tekee oman juttunsa. Yli kolme vuotiaan kanssa surua ja luopumista käydään läpi myös yhdessä. Me voimme puhua ja halia, toki kuopus välillä suuttuu kun joudun tuottamaan pettymyksen. Toivottavasti mekin pääsisimme eteenpäin tuollaisella kahden viikon suru ja tuska ajalla. Haikeus saa jäädä. Nyt tälle itkulle ei ole vielä loppua. <3

-TIINA-

Juuri lopetin imetyksen kun vuosi tuli mittariin kuopukselle. Lopettamisen kanssa kipuilin, mutta varmasti osittain myös siksi että pieni joutui päivähoitoon kun minulle tarjoutui unelmaduuni. Imetin kuopusta yhtä pitkään kuin esikoista, mutta se harmittaa etten hänen kanssaan saanut ollakaan kotona niin kauan kuin esikoisen. Vieroitus taisi lopulta olla tuskallisempaa äidille kuin lapselle, vaikka melkoinen tissitakiainen olikin. Vieroitusta tehtiin pitkään, kerrasta en olisi pystynyt lopettamaan. Nyt kun iskä oli lasten kanssa kotona minun lähdettyä töihin, on ollut ihana nähdä miten pienin saa lohdutusta myös tasavertaisesti isältään kun äitin tarjoamaa lohtumaitoa ei ole enää saatavilla!<3 Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin kuitenkin yhden vuoden tavoitteeseeni töistä huolimatta!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta -TIINA-. Sinulla olosuhteet vaikuttivat imetyksen lopetukseen. Siihen varmasti liittyi kipuilua, luopumista ja uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä. Minusta on hienoa, että otit unelmatyön vastaan ja kumppanisi on nyt kotona. Ja imetys taipaleesi oli hieno, voit olla oikein ylpeä siitä.

Odotan itsekin innolla tuota, miten imetyksen loppumisen jälkeen kuopus saa lohtua meiltä tasavertaisesti. Uskon, että murukin huomaa eron. <3

Jaana

Kahden lapseni kohdalla molemmilla suurin syy imetyksen lopetukseen on ollut halu saada vauvat nukkumaan paremmin öisin. Tyttö söi rintaa kymmenen kertaa yössä tai söi ja söi kuhan vain olin hänelle tuttina. Lähdin töihin hänen ollessa vuoden joten oli helppo lopettaa imetys sen myötä. Poikaa imetin vuoden ikäiseksi ja sitten väsyin yöheräilyihin. En ole osannut lopettaa pelkkiä yösyöttöjä vaan olen hiljalleen lopettanut koko imetyksen. Minulle imetys on aina aika kuluttavaa että jos en huolehdi syömisistä laihdun helposti liikaa. En voi kuin ihmetellä miten voi imettää monta vuotta, mutta hienoa ja ihan kunnioitettava asia kuitenkin!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos oman imetyskokemuksesi jakamisesta Jaana. Imetys on hyvin yksilöllinen asia ja kokemus, joten niitä ei kannata verrata. Olet toiminut minun mielestäni täysin oikein, kun olet kuunnellut itseäsi. Omien voimien puntaroiminen on äärimmäisen tärkeää. 

Minulle tämä oli oikea hetki lopettaa imetys. Yöheräilyjä on ollut, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus olen jopa nukkunut kokonaisen yön. Kolmen lapsen kanssa käy helposti niin, että kun jokaisen herää johonkin kerran niin siinä onkin jo kolme herätystä... 

Äitien jaksaminen ja uni ovat tärkeitä. Joten ei podeta syyllisyyttä! <3 

Vierailija

Kiitos kun jaoit tämän! Pitkä, yli 1,5 vuoden kestävä imetys on edelleen suhteellisen harvinaista ja vielä, väittäisin, pieni tabu. Minulla 2 v 9kk poika, imetys jatkunut tähän asti. Nyt, mikä saa pohtimaan lopettamista, on tahtoikäisen kovat paineet antaa "tissiää, tissiäää" milloin missäkin tilanteessa. Toki eniten kotona, sohvalla, mutta otteet voi olla aika raisut, ja rinnalla haluttaisiin oleilla vähän pidempäänkin. Isoksi kasvamisessa tuttu tissi tuo lohtua, ja sehän juuri on hellyyttävää.

Yöimetys ei ole ongelma. Poika nukkuu samassa sängyssä ("sivulaiva"-systeemillä) vieressä, joten satunnaiset "tissiäää" pyynnöt öisin eivät väsytä. Tissi suuhun, hetki kainalossa ja taas nukutaan.

Mitenhän tämä päättyy? Nyt olen alkanut jutella pojalle, että kun ollaan aika isoja, ei enää ole tissiä. Oma haikeus on suuri. Tuntuu luopumiselta, juuri kuin otsikossa kirjoitat.
Ja kuva kertoo kaiken: pörröpää taapero äidin kainalossa, turvassa, äiti läheisyydestä nauttien. Haikeaa ajatella, että joskus se on ohi!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Ihana kuulla, että koit kirjoitukseni tärkeäksi. <3 Ja kiitos itsellesi, että kirjoitit palan teidän imetysmatkaa. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ei pitkistä imetyksistä kauheasti puhuta ellei olla "oikeassa" seurassa. Minun onneni oli eräs ystävä joka imetti molempia tyttöjään yli 3-vuotiaaksi. Hän oli niin läheinen, että se normalisoi minullekin pitkän imetyksen. Myöhemmin tutustuin vielä Imetyksen tuen työntekijöihin ja tukiäiteihin - heiltä olen saanut paljon tietoa sekä vahvistusta. Kun epäilijöitä tuli tiesin, että tämä on oikein vaikka muut sanoisivat mitä. 

Luopuminen on ollut todella haikeaa, tunne menee luihin ja ytimiin. Jokin niin tärkeä vaihe on loppu. Nytkin alkaa kyyneleet kohoamaan silmiin. Tästä viikosta tulee ensimmäinen kokonainen viikko kun en enää imetä. Ja voi miten ikävä minulla meidän yhteisiä hyviä hetkiä. Tissi on ollut kovin rakas pienellekin ja välillä kuopus haluaa taputella "ihanaa tissiä". Sydän pakahtuu onnesta silloin, näen ja tunnen miten rakas muisto imetyksestä on hänelle jäänyt.

Anna sinä ajan kulua ihan rauhassa. Unohda "ikärajat", kuuntele kehoasi ja lasta. Imetys on kaunis ja luonnollinen asia, mille pitäisi antaa sille kuuluva arvo. Vapaus valita. Ja uskon, että hyvän imetyskokemuksen jälkeen jokin ikävä jää. Nauttikaa te yhteisistä imetyshetkistä, etenkin niistä hyvistä ja rauhallisista. <3

Vierailija

Kauniisti kirjoitettu vastaus, kiitos! Tiesin kyllä ennen vauvan saamista, että pitkäkin imetys on biologiselta kannalta normaalia, jopa kuuteen vuoteen asti. Koin kuitenkin outona ajatuksen isommasta lapsesta tissillä, liian "hippinä" minulle. Kun imetys vain jatkui, ja ongelmitta, en kuitenkaan halunnut sitä väkisin lopettaa...ja aika vierähti. Nyt taas on seesteisempi kausi, rajuimmat tissin vaatimiset ovat ohi (pari kuukautta sitäkin kesti), ja imettely on taas mukava yhteinen hetki ennen ja jälkeen päiväkotipäivien. Vielä hetkinen tätä onnea riittää <3 Kiitos neuvosta, koetan tuulettaa päästäni pois ikärajat ja kuunnella kehoa ja lasta. Ei muuta. 

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat