Kirjoitukset avainsanalla Vauva sairastaa

Sinä vanhempi, oletko koskaan miettinyt lapsen sairastuessa pitäisikö lähteä lääkäriin, kun lapsen yleistilaan tulee muutos? Vanhemmat käyvät päässään läpi erilaisia ristiriitaisiakin tunteita: lähdenkö turhaan, huolehdinko turhaan, nauraako joku minulle tai tulkitseeko joku huoleni ylihysteriaksi? Tämän vieraskynä postauksen kirjoittanut äiti pohti myös tätä. Onneksi hän lähti sairaalaan pienen vauvansa kanssa.

 

Tarinallani haluan rohkaista muita vanhempia lähtemään herkästi lapsen kanssa lääkäriin, varsinkin pienen lapsen kanssa, jos yhtään on sellainen tunne, että jotakin on pielessä. 

 

Hieman ennenaikaisesti syntynyt tyttäremme oli tapahtuman aikaan paria päivää vaille kuukauden ikäinen. Laskettu aika olisi virallisesti vasta viikon kuluttua. Olimme syntymän jälkeen kotiutuneet sairaalasta nenämahaletkun kanssa, ja se oli lopulta poistettu, kun tyttö jaksoi jo syödä itse, ja paino oli noussut yli vaaditun kolmen kilon. Kontrollit oli lopetettu.

 

Ensimmäinen asia johon vauvan voinninmuutoksessa kiinnitin huomiota oli, että vauva on todella väsynyt. Aamupäivällä hän oli vielä virkeä ja normaali oma itsensä. Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle, vauva vain nukkui, eikä herännyt itse syömään, kuten hän tavallisesti oli tehnyt. Yritin syöttää lastani, jopa vähän väkisin, mutta hän ei jaksanut syödä, oli vetelä eikä reagoinut käsittelylle. Lapseni ei itkenyt. Mitään muuta oiretta ei ollut.

 

Mietin, että pitäisikö lähteä lastenpäivystykseen näytille, tarvittaisiinko sittenkin nenämahaletku takaisin? Onko kyse siitä, että vauva ei ole syönyt tarpeeksi ja on sen takia väsyneen oloinen? Odottaisinko kuitenkin seuraavaan päivään ja seurailisin vielä? Olin kahden vaiheilla. Lopulta päätin noin kuuden aikaan illalla, että kyllä me lähdetään käymään lastenpäivystyksessä. Ihan sama, vaikka ne nauraisi meidät ulos sieltä.  

 

Pakkasin tytön autoon ja lähdin köröttelemään kohti sairaalaa. Sairaalalla otin tytön autosta, kaikki oli normaalisti. Laskin kaukalon vaunuverhon alas, koska ulkona oli viileää. Päivystykseen päästyäni menin kanslian eteen ja painoin soittokelloa. Odota-valo paloi, kun hoitajalla oli toisen potilaan paperit kesken. Ajattelin, että alan riisua tyttöä valmiiksi. Avasin vaunuverhon ja kauhukseni huomasin, että rakas pieni tyttäreni oli eloton, hengittämätön ja sininen

 

Ryntäsin odotusvalosta huolimatta kansliaan ja työnsin vauvan kaukaloineen päivineen ilmoittautumisluukusta sisään hoitajan syliin ja huusin, että nyt on muuten kiire! Apua, auttakaa!

 

Hoitaja juoksi tytön kanssa lääkärin huoneeseen ja hälytti elvytystiimin. Tyttö saatiin virkoamaan ja tilanne laukeamaan tehokkaan elvytyksen ja henkilökunnan toimesta. Oli hienoa huomata, että hätätilanteen sattuessa henkilökunta tiesi täysin, mitä pitää tehdä.

Päivystyksestä lapseni joutui suoraan teholle hoitajan ja lääkärin saattelemana. Vauva oli todella huonossa kunnossa. Hänen pienet keuhkonsa eivät jaksaneet kovasta hengitystyöstä huolimatta tuulettua ja tästä syystä elimistössä oli liikaa hiilidioksidia eli hänellä oli respiratorinen asidoosi. Siirryttiin tehokkaampiin viiksiin ja sen jälkeen vielä ylipainenasaaliin eli cpapiin. Oli viittä vaille, että pieni lapseni olisi joutunut hengityskoneeseen.

 

Vauva sai usein apneoita eli hengityskatkoksia, joiden aikana saturaatio ja syke laskivat liian matalalle. Välillä apnea saatiin korjattua herättelemällä ja koskettamalla, mutta useamman kerran jouduttiin ventiloimaan eli käyttämään hengityspalkeita, joilla hoitaja manuaalisesti puhalsi ilmaa vauvan keuhkoihin. 

 

Lapsella ei missään vaiheessa ollut kuumetta ja limaisuus sekä muut huomattavat oireet alkoivat vasta myöhemmin sairaalassa.

 

Mikä oli aiheuttanut vauvalleni näin vakavan, jopa henkeä uhkaavan tilanteen? Kyseessä oli rhinoviruksen aiheuttama infektio eli aivan tavanomainen flunssa.

 

Vanhemmat, luottakaa vaistoonne! Älkää jääkö odottamaan kuumetta, koska kuume ei välttämättä nouse. Menkää herkästi näytille, jos lapsenne yleisvointi äkillisesti huononee. Jos itse olisin jäänyt seurailemaan tai odottamaan, olisi lapseni mahdollisesti kuollut kotiin. Tutustukaa lasten elvytysohjeisiin, että tilanteen vaatiessa osaatte toimia, koska aina apu ei ole lähellä ja ambulanssin tulo voi kestää.

 

Meidän tarinamme päättyi onnellisesti. Pahin on jo ohi ja vauva toipuu. Odotamme pääsyä osaston puolelle jatkamaan paranemista ja ennen kaikkea odotamme, että pääsemme kotiin perheen luokse. 

 

<3 Niinamari ja Aamu-vauva <3

*Kiitos vieraskynä kirjoituksen tehneelle Niinamarille kokemuksenne jakamisesta. Tämä aihe on hyvin tärkeä. Kaikkea hyvää pienen parantumiseen ja voimia koko perheelle. <3

*Kaksi kuvaa Niinamarin perhealbumista ja yksi kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

Kommentit (10)

Vierailija

Ihanaa että kaikki päättyi hyvin. Todellakin on vaikeaa arvioida milloin lähteä lääkäriin pienen kanssa,tämä kirjoitus rohkaisi kyllä nopeaan päätöksentekoon. Turhaa lääkärireissua ei olekaan kun on pienen terveydestä kyse.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Niinamarin hieno vieraskynä kirjoitus on onnellinen tarina, mutta muistutus siitä miten tärkeää on erityisesti pienten lasten kanssa lähteä ajoissa lääkäriin. Joskus myös isompienkin kanssa. Äidinvaisto. <3

Äiti-75

Oman vauvani hengen pelasti 12 vrk:n iässä äidinvaistoni. Halusin mennä "mielenrauha"-käynnille vauvan kanssa, koska hän hengitti niin nopeasti.
Lääkärin kuunteli sydänääniä, nosti katseensa ja sanoi "ette tulleet turhaan".
Sieltä lasten päivystykseen, josta Lastenklinikalle teholle.
Vauvalla oli ollut pahoja rytmihäiriöitä jotka vaikutti hengitykseen, oli jo munuaisten ja sydämen vajaatoiminta.
Taisteli hengestään teholla useamman vuorokauden. Onneksi selvisi.

On nyt terve ekaluokkalainen.

Lääkärin joka ensimmäisenä vaivan tutki, näin kuukausia tapahtuneen jälkeen. Hän muisti minut ja tuli sanomaan että jos olisimme jääneet kotiin, vauva olisi kuollut seuraavan yön aikana nukkuessaan.

Eläköön äidinvaisto ja rohkeus toimia sen mukaan ❤️

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Äiti-75. Meni ihan kylmät väreet, kun luin tarinasi. Olipa todella hurja tilanne, mikä onneksi päättyi vauvan sinnikkyyden ja sinun äidinvaistosi takia onnellisesti. Voit olla ylpeä itsestäsi. <3

Äitikätilö

Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Yleistilan lasku varsinkin noin nuorella vauvalla on aina hälyttävää. Vaikka kyse olisi aliravitsemuksesta, jota ko. äiti alkuun epäili, kertovat oireet siitä, että tilanne on jo liian pitkällä, ja sairaalahoitoa tarvitaan pikimmiten. Ja vaikka vauvan elvytyksen opettelu voi kuulostaa karulta, en pidä sitä lainkaan liioiteltuna.
Hienoa lukea näitä kertomuksia, joissa sekä maallikot että ammattilaiset ovat toimineet ripeästi ja tehokkaasti! Ja onneksi pienet kullanmurumme osaavat olla todella sitkeitä selviytyjiä!

Puhu muru

Kiitos palautteestasi Äitikatilö. Olen ihan samaa mieltä, että tämä oli tärkeä kirjoitus. Vaikka itselläni ei ole enää vauvaa, oli hienoa saada jakaa kaikille lukijoille Niinamarin ja Aamu-vauvan kokemus. Jokainen äiti, joka saa vahvistusta sille, että äidinvaistoa kannattaa kuunnella hyötyy siitä. Niin kuin mainitsit heidän tarinassaan äiti toimi rohkeasti, hoitohenkilökunta todella hienosti ja pikkuinen oli hyvin sitkeä. <3

Ja toisaalta, äidinvaistoa voi tarvita vielä isompienkin lasten kanssa. Tai jopa aikuisten. <3

Vierailija

Ihana, että teillä kävi lopulta onnellisesti! Olen myös aina kehottanut vanhempia luottamaan vaistoonsa. Sukulaisillani oli vähän vastaava tilanne. Olivat mökillä, jossa lapsi veti pähkinän kurkkuun. Hetken yskittyään tilanne meni ohi, perhe siivosi mökin ja ajoi muutaman sata kilometriä kotiin. Illalla nukkumassaan mennessä perheen äiti alkoi huolestua kun pojan hengitys vinkui. Samoja ajatuksia miettien ajattelin, lähteäkö vai ei. Lopulta päätti niinkuin sinä, että lähdetään käymään vaikka naurettaisiin pihalle. Tutkittuaan lääkäri kertoi, että pähkinä oli juuttunut kurkkuun ja ajan kanssa oli kerännyt limaa ympärilleen ja hiljalleen tukkinut hengitystien. Sanoi, ettei lapsi olisi selvinnyt aamuun asti. Onneksi äiti uskoi vaistoonsa ja tämäkin päättyi onnellisesti.

Puhu muru

Kiitos palautteestasi ja sukulaistesi tarinan jakamisesta. Ihanaa tosiaan, että Niinamarilla ja Aamu-vauvalla on kaikki hyvin. <3 

Tuo kertomasi tarina on pysäyttävä, niin kuin muidenkin perheiden tarinat joita tämä postaus on nostanut esiin. Miten pelottava se ajatuskin on, että kotiin jääminen olisi muuttanut kaiken lopullisesti. On ollut rohkaisevaa kuulla näitä onnellisia loppuja. Toivon myös kovasti voimia kaikille heille, joiden perheessä kaikki ei olekaan mennyt hyvin. <3

Anscu

Tuli ihan kyyneleet silmiin tästä, onneksi kerkesitte ajoissa sairaalaan! !♡♡♡

Puhu muru

Niinamari toimi upeasti ja he onneksi ehtivät sairalaan. <3 Hurja tarina, mutta onneksi onnellinen. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat