Kirjoitukset avainsanalla siirikirjat

Kaupallinen yhteistyö Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

 

”Kirjan tarinan syntyyn vaikuttivat kirjailija Tiina Nopolan naapurin tytöt, joita kiitetään kirjan kansissa. He toivoivat, että keppihevosleikeistä tehtäisi Siiri-kirja.”

 

Tämä kirja ei vaatinut ”myyntipuheita”. Tyttäreni pyysi minua heti lukemaan sen, kun näytin kirjaa. Ensimmäisen aukeaman jälkeen myös esikoinen tuli kuuntelemaan. Ei sitä aina aikuisena taida käsittää, mutta kyllä keppihevosissa on taikaa.

 

Siiri ja Heppa Huoleton –nousi heti meidän perheen lastenkirjojen TOP-10 listalle. Tiesin jo ensimmäisen lukukerran jälkeen, että tulen lukemaan tätä uudelleen ja uudelleen murun kanssa. Hyvä niin!

Tiina Nopolan ja Mervi Lindmanin -kirjasarja löytyi vuosia sitten kirjastosta. Esikoinen oli silloin 4-vuotias ja kahlasimme nopeasti läpi kaikki kirjaston Siiri-kirjat. Jopa joulupukki toi Siiri-kirjan sinä vuonna. Siirin elämästä kertovat tarinat vievät mukanaan lasten maailmaan, leikin ja kavereiden äärelle. Kuvitus on ihanan tavallinen ja samalla yhtä rikas kuin elämä.

 

Siiri ja Heppa Huoleton käsitteli minusta hienosti ”tyttö- ja poikaleikkien maailmaa” keppihevosten kautta. Pojat niin usein nauravat tyttöjen heppaleikeille vaikka he samaan aikaan haluaisivat itsekin kokeilla, miltä tuntuu kiitää oman keppihevosen kanssa kerrostalon pihalla.

Toinen kirjan hieno teema oli naapuruston uusi tyttö. Miten paljon mekin olemme miettineet omien lastemme sopeutumista uuteen paikkaan, kun olemme miettineet muuttoa. Ja niin ovat miettineet lapsetkin. Eikä se olekaan pieni asia. Tarina saa jokaisen kuulijan pohtimaan, miltä uudesta lapsesta tuntuu.

 

Tämän enempää en halua tarinaa teille paljastaa, mutta kerron kirjan hauskasta lieveilmiöstä teille. Pieni ”varoitus” vanhemmille siis.

 

Meillä ainakin ensimmäinen lause Siiri ja Heppa Huoleton-kirjan jälkeen oli. ”Minä haluan tehdä äiti oman keppihevosen!” Kirjan tekijät Sinikka ja Mervi ovat hienosti ottaneet keppihevosen teko innon huomioon ja kirjan kansista löytyy loistavat ohjeet kuvien kera keppihevosen tekoon.

Sain itse tyttäreni kanssa kutsun keppihevostyöpajaan Annantalolle viime viikolla. Mikä oli kyllä ehkä minun pelastukseni. Terveisiä vain vanhoille käsityönopettajilleni, parhaanne te todellakin yrititte. Kiitos kärsivällisyydestä.

 

Oma tyttö, kun tappittaa vieressä ja näkee äidin kaiken osaavana esikuvana, niin silloin on pakko vaan ryhtyä itsevarmasti hommiin. Oli veikeää tehdä keppihevonen yhdessä, tytär sanoi mitä hän haluaa ja minä tein. Välillä hän harjoitteli neulalla napin laittoa tai korvan kiinnitystä. Yhtä tärkeää oli lankojen värien valinta.

 

Pääsimme tapaamaan myös kirjan kuvittajaa Merviä, tarinoiden kirjoittaja Sinikka oli valitettavasti kipeänä. Se oli melkein liian jännää ja tyttö istui varsin hiljaa Mervin vieressä. Kotona hän sitten uskalsi kysellä jo enemmän.

Parasta päivässä oli hetki, kun Bella oli valmis. Tyttäreni ja Bella löysivät heti yhteisen sävel. Annantalo täyttyi nopeasti pienistä tytöistä laukkaamassa silmät innosta säihkyen keppihevosillaan. Bellasta tuli tytölle niin rakas, että hän on nukkunut Bellan kanssa siitä lähtien.

 

Minusta on ihanaa, jos kirja saa lapsen leikkimään. Leikeissä tarinat lähtevät elämään ja koskettavat lasta vielä syvemmin. Lämmin suositus Siiri ja Heppa Huoleton-kirjasta. Se kannattaa lukea. <3

Joten, jos kaipaat pojallesi, tytöllesi, kummilapsellesi tai lapsenlapsellesi hauskaa ja innostavaa luettavaa vaikka joulupukin konttiin osallistu kirja-arvontaan. Arvon kolme Siiri ja Heppa Huoleton -kirjaa arvontaan osallistuneiden kesken.

 

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa joku tarina liittyen keppihevosiin tai oikeisiin hevosiin. Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Voit myös jättää sähköpostiosoitteesi, mikä auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu viikon päästä sunnuntaina 23.10. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Onnea kaikille arvontaan! =)

Kommentit (26)

Satu

Oi oi, Siiri-kirjat on ihania! Keppihevoset myös! Esikoinen (täyttää just 5v.) sai 1-vuotiaana joululahjaksi pehmustetun "keppi"hevosen, josta kuuluu hevosen hirnumista nappia painamalla. Tuolla on leikitty niin paljon, ja nyt 1-vuotias pikkuvelikin on ihan hulluna siihen ja vieläkin toimii ääniefekti myös loistavasti. Meidän kaksi keppihevosfania tykkäisivät kirjasta aivan varmasti :)

Sallahaa

Taisin olla 12-vuotias, kun menin silloisen ystäväni mukaan heppatallille seuraamaan hänen ratsastustuntiaan. Siitä samasta hurahdin hevosiin totaalisesti ja aloitin itsekkin ratsastuksen. Huoneen seinät oli täynnä pelkkiä heppajulisteita, raapustelin heppoja ja leikittiin kavereitten kanssa hevosleikkejä. Hurahdus laantui kuitenkin ehkä vuoden sisällä, joten totaalisesti eivät hevoset onnistuneet sydäntäni viemään. Joskus olisi kuitenkin vielä kiva nousta hevosen selkään, ja on ollut hauska seurata 11v nuoremman pikkusiskoni heppahulluutta vierestä :) Sitä on kestänyt jo paljon kauemmin kuin minulla!

Anloka

Kiitos kivasta kirjavinkistä! Me siskon kanssa leikittiin heppaleikkejä usein fillarien kanssa. Niillä oli tallit ja niitä syötettiin ja tietysti ratsastettiin ympäri kylää. Mukavia muistoja :)

Kurpitsa

Olen ratsastanut tasan yhden kerran: Aikuisiällä uskaltauduin hevosen selkään, mutta valitettavasti heppa ei tykännyt minusta. Hyvin päättäväisesti se ravisti minut pois kyydistä ja niin mätkähdin likaiseen maahan.

Sininen00

Lapsi ihastui vuosi sitten synttäreillä hirnuvaan keppihevoseen. Oma on vielä ostamatta. Äidin hevoskokemukset ovat jääneet pariin tallilla käyntiin ja Merja Jalon hevoskirjojen lukemiseen.

Suvi

Meidän Siiri rakastaa keppihevostaan ja tykkää Siiri-kirjoista, tämähän olisi siis ihan nappijuttu :)

Karoliina_92

Olisipa ihana saada tämä kirja nyt vuoden täyttävälle tyttärelle. :) Ekaa kertaa kun pääsi koskemaan hevosta ja istumaan selkään niin pääsi kyllä ihan hirveä itku! Ei taida hevosnaista tulla, mutta onneksi sentään äänikeinuhevonen kelpaa. 😄

Heidi

Hepoista ei juuri kokemusta, mut Siiri kirjat tuttuja samannimisen tyttären myötä. 😊

Sinttu78

Ihana kirja olisi meidän heppahullun Siirin kokoelmaan. Meidän kepparitallissa asustaa tällä hetkellä 5 heppaa!

sikkuralla

Poikamme sai pari vuotta sitten kummityttöni tekemän keppihevosen synttärilahjaksi ja se on ollut kovassa käytössä. Samanlainen itselläni oli pienenä tyttönä.

Elinainen

Itse en ole koskaan ollut heppatyttö, hevoskirjoja olen kyllä nuorena lukenut, mutta tallit ja oikeat hepat eivät koskaan ole olleet minun juttuni. Nyt 6- ja 3-vuotiaiden tyttöjen kanssa olemme lukeneet kaikki Siiri-kirjat monia kertoja, mieheni on niitä myös ahkerasti metsästänyt Huuto-netistä ja meillä onkin jo kaikki muut Siirit hyllyssä. Myös viimeisin olisi kiva siis saada täydentämään sarja!

Sanna P

En ole itse pahemmin hevosiin tutustunut allergian vuoksi, mutta yksi elämäni upeimmista hetkistä oli vuosia sitten Tunisiassa päästä arabianhevosen selkään, jolla sitten kiidettiin huimaa vauihtia aavikolla. En ole varmaan koskaan tuntenut olevani yhtä vapaa :)

Lauriina

Olen ratsastanut koko pienen ikäni - aina siihen asti että tulin raskaaksi ja synnytyksen jälkeenkään ei ole tullut enää lähdettyä tallille. Muka niin kiire aina. Täytyykin tehdä vaikka uuden vuoden lupaus että alottais rakkaan harrastuksen uudestaan😊

Aina Siiri sydämessä

Itse en koskaan päässyt ratsastamaan tai muutenkaan tutustumaan lähemmin hevosiin allergioiden takia. Mut omat kolme ihanaa rakkauspakkaustani ovat päässeet isovanhempiensa kautta tutustumaan ravihevosiin ollen mukana tallitöissä, katsellen kisoja ja syötteän porkkanoita.

Meidän ainut keppihevonen onkin nykyään kovassa käytössä kun sillä ravataan pitkin asuntoa. :)

Siiri -kirjat ovat meille todella tuttuja niin äänisatuina kuin kirja kirjoina. Esikoisemme Siiri on niistä erityisen kiinnostunut. Kiitos blogikirjoituksesta ja antoisia hevosleikkejä teille. ❤️

Käyttäjä8047
Liittynyt14.7.2017

Meidän Siiri rakasta omaa keppihevostaan. Sillä ravataan pitkin taloa ja se kainalossa nukutaan välillä öitäkin.
Siiri-kirjoja luetaan paljon. Syntymäpäivälahjaksi on saanut nyt 3 vuotena uusimman, tiedän siis mitä seuraavaan synttäripakettiin ostetaan :)
Ja ne mitä ei omana ole, lainataan kirjastosta ahkerasti.

Käyttäjä11946
Liittynyt12.11.2017

En lapsena ollut erityisen kiinnostunut hevosista. Kerran olisin halunnut lähteä ratsastamaan ystäväni kanssa, mutta äiti ei päästänyt. Vanhemmiten olen alkanut ihailla hevosia enemmän ja haluaisin edelleen aloittaa ratsastusharrastuksen.

Kirjoja meillä luetaan aina ennen nukkumaanmenoa ja nää vaikuttaa juuri sellaisilta ihanilta, että A tykkäis varmasti. =)

Keppiheppa-äiti

Omat keppiheppailu-muistoni juontavat lapsuuteen 80-luvulle, kun meillä oli autotallissa kullakin hepalla omat pilttuut, hoitovälineet, suitset sun muut. Ihania, eläviä, mielikuvituksekkaita muistoja ja leikkejä. :) Omat kaksi lastani myös keppiheppailuiässä, joten kirja olisi tosi mieleinen meillekin.  

Terhi J.

Lapsuudesta jäänyt erityisesti mieleen eräs heppajuttu kun sain ratsastaa naapurin hevosella ja vielä ilman satulaa. Se oli jotain niin jännää ja ihanaa.

KirsiH

Lapsena tuli paljon leikittyä keppihevosilla, koska ukkini oli puutöitten harrastaja ja teki minulle ja siskoilleni useita keppihevosia, joilla ratsastettiin ja joita hoidettiin kuin oikeita hevosia :D Nyt poikani ovat myös kiinnostuneet keppihevosista, kolmevuotias  ratsastaa lähes päivittäin ja välillä käyttää keppihevosia sählymailana jos maila on häveissä.. Ja tuo kirja vaikuttaa aivan ihanalta, varmasti olisi poika mielissään :)

tarumaru

Lapsena harrastin ratsastusta tätini opastuksella. Heppa oli kovin säikky, sitä kun oli aiemmassa kodissaan kohdeltu huonosti. Heppa heitti minut pariin kertaan maahan ja hermostui aina, kun otin edes raipan käteen. Siihen pikkuhiljaa tyssäsi se harrastus. Aikuisiällä olen kerran päässyt ratsastamaan, ja palo siihen on siitä lähtien kytenyt. Ehkä vielä joskus aika antaa myöten ja pääsen ratsastuskurssille! Tämän postauksen innostamana taidankin kaivaa vanhan keppihevoseni esille ja antaa sen poikani leikkiin, ehkä saan vielä hänet innostettua kanssani tallille. :)

Helena86

Meidän tyttö varmasti pitäisi tästä mahtavasta kirjasta! Itse ratsastelin lapsena isäni tekemällä puuhevosella ☺️

LauraK

Esikoistyttö 6v. on hullaantunut kaikesta hevosiin liittyvästä. Keppihevosia meiltä löytyy jo useampi, ja niille on askarreltu ihan tallikin pahvista tytön huoneeseen. Kaikilla keppareilla on tietysti nimet, omat luonteenpiirteet, koulutustaso jne. Tyttö aloitti myös ratsastustunnit tänä syksynä, ja ne ovatkin viikon odotetuin tapahtuma 4H:n järjestämän heppakerhon lisäksi. Myös perheemme poikaan ja nuorimpaan tyttöön on hevosinnostus selvästi myös alkanu tarttua.

Siiri-kirjat ovat meille vielä ihan uusi ja outo juttu, eipä olla taidettu yhtäkään lukea ja olisi kyllä varmasti mieluisia nyt kun niistä vähän tietoja googlettelin.

anna s.

Meidän perheessä ei ole koskaan oikein innostuttu hepoista. Kummilapseni on kyllä kova ratsastamaan :)

Puhu muru

Blogiarvonnassa Siiri ja Heppa Huoleton kirjan voittivat tällä kertaa numero 2 Sallahaa, numero 5 Sininen00 ja numero 17 Sannamarianna. Laitan kaikille voittajille erikseen vielä sähköpostia, jossa pyydyn yhteystiedot niin saadaan kirjat postiin. Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille. =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat