Kirjoitukset avainsanalla unelmatyö

Kaupallinen yhteistyö WSOY:n kanssa

Oletko sinäkin kova innostumaan? Olet utelias ja innokas oppimaan uutta? Jaksat painaa töitä sen eteen, että teet jotain millä on sinulle merkitystä? Onko sinullakin unelmia, mitä pidät sisälläsi etkä ole ihan varma, voiko niihin uskoa?

 

”Kutkuttava tunne on vain puoli ruokaa. On tärkeää kuunnella mieleen juolahtelevia ajatuksia, mutta vähintään yhtä tärkeää on analysoida niitä.”

(Suoralainaus Unelmahommia kirjasta s. 21 – Satu Rämö)

 

Lähde unelmatyötäsi kohti, jos sinulla on sellainen, mutta et tee sitä vielä. Jos mietit, mihin suuntaan lähteä, hyvä! Tai oikeastaan hienoa! Matkasi on alkanut. Jos tarvitset matkaopasta, Unelmahommissa -kirja voisi olla juuri se.

 

Avaan sinulle vähän sitä, mitä tämä uuden uutukainen kirja on minulle antanut. Mutta mennään aluksi M.o.w -ravintolaan, jossa sain kirjan.

 

Olin viime viikolla kahden upean naisen uuden kirjan julkistustilaisuudessa.  Salamatkustaja bloggaaja alias Satu Rämö ja Lähiömutsi bloggaaja alias Hanne Valtari kirjoittivat kirjan Unelmahommissa.

 

Kappas, että se puhutteli minua!

 

Sadussa ja Hannessa oli läsnä jotain, mikä sai rinnassani ilon läikähtämään. He uskalsivat olla rohkeita. He ovat menneet eteenpäin luoden oman unelmien työpolun, joka puhuttelee heitä syvemmin kuin vain työura. Se on vaatinut heiltä epävarmuuden sietoa ja uskoa omiin kykyihin. Ja ikäviä juttuja, onneksi he kertovat myös haasteistaan kirjassa.

 

”Tajusin, että vaikka kuinka rakastaa työtään voi silti väsyä. Voi kulua niin loppuun, että täytyy pysähtyä pariksi viikoksi vain jotta saa oman hengityksen tasaantumaan.”

(Suoralainaus Unelmahommia kirjasta s. 230 -Hanne Valtari)

Olen itse lähtenyt kohti omaa unelmatyötäni aivan keskellä ruuhkavuosia, eli toisen lapseni syntymän jälkeen. Epävarmuuden tunne ja vuorokaudessa loppuvat tunnit – niin tuttua. Oli helpotus kuulla Hannen ja Sadun pohdintaa samoista teemoista kirjassa.

 

Minulla on ollut oma visioni unelmahommistani jo pitkään. En ole silti halunnut kahlita itseäni, vaan antaa innostuksen johdattaa.

 

Unelmahommissa -kirja muuttui minun käsissäni reflektoinniksi omasta matkastani tähän asti ja suuntaviivoista kohti tulevaa. Pääsin sen avulla katselemaan omia valintojani vähän kauempaa, mikä on ollut antoisaa. Se on synnyttänyt oivalluksia ja uusia suunnitelmia.

 

Unelmahommissa -kirja on tietokirja. Mutta ei yhtään sellainen tylsän kalsa opus, josta osan voi mennä ohi, jos ei tunne alan sanastoa. Kiitos tästä! On tärkeää, että tietokirjojakin on monenlaisia.

 

Elämä on vahvasti läsnä kirjassa tiedon rinnalla. Elämänmaku tulee Sadun ja Hannen poluista, mutta myös lukuisista muista äärettömän kiinnostavista kirjan sivurooleja vetäviltä ihmisiltä. Yksi näistä hurmaavista ihmisistä on esimerkiksi Maaretta Tukiainen.

 

Arvostan myös oikeita luku, joita kirjassa on esimerkiksi bloggarien palkkioista, vaikka niitä olisi voinut olla enemmänkin. Osa kirjasta on hieman liian hattaraa, mutta se sopii hyvin niille, jotka vasta haaveilevat unelmahommastaan.

Olen itse jo tosi toimissa tekemässä ja menossa aina vain lähemmäs unelmahommiani. Siksi varmaan kaipasin jossain kohti lihaa luiden ympärille vieläkin enemmän.

 

Onni on, että Unelmahommissa -kirjaa voi lukea sekaisin, viimeisistä luvuista alkuun päin tai siellä täällä innostuksen mukaan hyppien. Ruuhkavuosia elävänä arvostan tällaista joustavuutta suuresti. Ja se myös ruokkii innostusta. Kirja mahtuu myös hyvin laukkuun!

 

Aina kun avaan Unelmahommissa -kirjan, voin kysyä itseltäni. Mikä minua tänään puhuttelee? Ja sitten vain inspiroidun! Suosittelen tätä jokaiselle, jolla on kutkuttava tunne, että jossain on se haaveiden työ, joka saa sinut hymyilemään.

 

Lopuksi vielä yksi kirjan suurista opeista minulle:

 

 ”Anna siis pään kohota pilviin, mutta pidä jalat maassa ja taskulaskin taskussa!”

(Suoralainaus Unelmahommissa kirjasta s.337 - Satu Rämö)

 

 

*Millaisesta työstä sinä haaveilet? Tai mitä työtä sinä teet, jos olet jo unelmahommissa? Olisi ihana kuulla teidän lukijoiden tarinoita ja haaveita.

Kommentit (0)

Oletko sä SEKSIterapeutti on yksi yleisimpiä kysymyksiä, jota kuulen. Seksuaaliterapeutin työhön liittyy paljon ”mystisyyttä”, ennakkoluuloja ja jopa virheellistä tietoa.

 

Seksuaaliterapeutit ovat koulutettuja sosiaali-, terveys tai kasvatusalan ammattilaisia, jotka ovat käyneet seksologian opinnot täydennyskoulutuksena. Ikävä kyllä seksuaaliterapeutti nimike ei ole suojattu.  Siksi auktorisoinnit ovat tärkeitä, koska niitä ei saa ilman oikeita koulutuksia.

 

Minulle tuli pyyntö blogiin kertoa polustani seksuaaliterapeutiksi. Ei ole sattumaa, että minusta tuli seksuaaliterapeutti. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisyydestä ja aika nuoresta myös seksuaalisuudesta. Meillä kotona vallitsi kehopositiivinen ja avoin ilmapiiri, jossa kuukautisten alkuakin juhlittiin.

 

Vasta kavereiden myötä ymmärsin, miten erilailla seksuaalisuuteen suhtaudutaan. Saattoi olla, että seksuaalisuudesta ei saanut puhua ollenkaan ja se oli jotain pahaa.

 

Valmistuin yhteisöpedagogiksi Mikkelin ammattikorkeakoulusta vuonna 2009. Olin töissä nuoriso-ohjaajan sijaisena nuorisokodissa ja seurakunnalla. Vakinaisen paikan sain kaupungilta. Kun tein seksuaalikasvatusta moniammatillisessa tiimissä tutustuin kahteen seksuaaliterapeuttiin. Se räjäytti mieleni ja hoitovapaalla lähdin opiskelemaan.

 

Sexpo-säätiö oli loistovalinta opinahjoksi. Vuosi seksuaalineuvojaopinnoissa oli mullistava vuosi elämässäni. Se käänsi ja väänsi mieltäni sekä parisuhdettani murun kanssa. Jouduin katsomaan peiliin ja siitä alkoi matka itseeni. Luulin olevani avoin. Luulin, että osaan suhtautua seksuaalisuuteen liittyviin ilmiöihin. Olin väärässä.

 

Yksi kaikkein hienoimpia hetkiä oli huomata, miten paljon seksologiaan kuuluu. Niin paljon, etten ikinä ehdi ottamaan kaikkea haltuun. Ja samalla se antaa mahdollisen oppia läpi elämän uutta. Tässä työssä en voi kyllästyä vaan innostua vain lisää ja se tekee tästä unelmatyötä.

 

Hieman ennen valmistumistani Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen tuli kysymään, haluanko Sexpoon töihin. Teki mieli kiljua onnesta, vaikka esitin toki coolia.

 

Työ Sexpossa avasi oven taas uuteen maailmaan, jossa nuorisotyö ja seksologia kohtasivat täydentäen tosiaan. Tein seksuaalineuvojan ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin työtä yhdessä huikean kollegan Antti Ervastin kanssa. Oli täysin selvää, että halusin jatkaa opintoja seksuaaliterapeutiksi.

 

Seksuaaliterapia opinnot olivat hyvin erilaiset kuin neuvojaopinnot. Nyt mentiin syvemmälle ja kaikki muuttui vaativammaksi. Terapiatyön haastavuus tuli esiin nopeasti ja motivoi tekemään entistä enemmän töitä. Matkaa omaan itseen jatkettiin ja menimme kohti omia haavojamme.

 

Sain myös elämältä pikku yllätyksen ja kolmas lapsemme ilmoitti tulostaan heti ensimmäisen seminaarin jälkeen. Uskon, että raskaana olo syvensi matkaa omaa ydintäni kohti. Valmistuin seksuaaliterapeutiksi kuukauden ikäinen vauva sylissäni. Tukenani oli murun lisäksi koko mahtava opiskeluporukka ja äitini sekä hänen miehensä. Ilman lastenhoitoapua tämä ei olisi ollut mahdollista.

 

Ja mikä upeinta, rinnallani on muru – mies joka arvostaa vaimoaan tasa-arvoisena kumppanina. Koko vauvavuoden ajan taiteilimme, niin että me molemmat teimme töitä. Toki minä tein vähemmän, mutta tein. Sain heti seuraavana keväänä erityistason seksuaaliterapeutin (NACS) auktorisoinnin ja Puhu muru blogikin oli laitettu pystyyn.

 

Matalla profiililla olen ottanut seksuaaliterapia-asiakkaita kokoajan vastaan, tehnyt keikkaa Tyttöjen Talon nuorten seksuaalineuvonta Pop in –vastaanotolla, blogannut, pitänyt synnytysvalmennuksissa seksuaalisuusluentoja, seksuaalikasvatustunteja sekä muita luentoja tilauksesta. Viime keväänä minut valittiin myös Suomen Seksologisen Seuran hallitukseen.

 

Kuopus on aloittanut päiväkodissa ja olen taas kunnolla työelämässä. Aloitin juuri Sexpo-säätiöllä seksuaaliterapeuttina. Ja maaliskuussa minun ja Havaintoja parisuhteesta bloggaaja Sami Minkkisen kirja julkaistaan. Ja totta kai kirjoitan blogiani. Tänä vuonna tapahtuu!

 

Moni varmasti miettii, mitä siellä seksuaaliterapiassa oikein tehdään? Tai milloin sinne kannattaa mennä?

 

Seksuaaliterapia on tarkoitettu ihmisille, joita mietityttää seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Seksuaalisuus kun ei ole mikään irrallinen asia elämässä ja siksi se vaikuttaa niin moneen muuhun elämän osa-alueeseen. Samoin muut elämän osa-alueet vaikuttavat seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus on meissä läpi elämän ja tarve seksuaaliterapiaan voi tulla nuorena tai vasta eläkepäivillä.

 

Minusta on tärkeää, että jokaisella ihmisellä olisi edes yksi ihminen kenelle voisi puhua myös seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus voi olla vaikea aihe ja se on hyvin intiimi. Jo pelkästään asioiden ääneen sanominen voi auttaa valtavasti ja parhaimmillaan terapian kautta ihminen oivaltaa jotain ihan uutta itsestään tai elämästään.

 

On etuoikeus saada olla kuuntelemassa ihmisten tarinoita, kulkea kanssa kulkijana hetken ja olla tukena. En ikinä unohda erästä vanhempaa rouvaa joka halusi käydä läpi elämäntarinansa ennen kuolemaansa. Hän sai sanoa kaikki ne asiat, joita oli vuosikymmenet pitänyt sisällään, saaden rauhan itselleen.

 

Jokaisella ihmisellä on oikeus nautintoon. Seksuaalisuus on parhaimmillaan valtava voima elämässä. <3

 

*Olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni Sexpo-säätiölle Helsinkiin. Tarjoan myös mahdollisuutta nettiterapiaan Skypen välityksellä ja minulta voi myös tiedustella terapeutteja muualta Suomesta. Voit jakaa tämän postauksen ja kertoa tuttavillesi, miten löytää luokseni.

 

Kommentteihin voit laittaa kysymyksiä, jos joku asia mietityttää sinua seksuaaliterapiassa. Henkilökohtaisemmat kysymykset kannattaa laittaa minulle meiliin puhumuru@gmail.com.

 

*Voit seurata minua Puhu murun facebook sivuilta sekä Puhu murun instagramista. Niiden kautta pääset tutustumaan vieläkin paremmin arkeeni ja työhöni. =)

Kommentit (2)

Netta A

Mahtavaa, että löysin blogisi (myös kirjasi on ostolistalla). Olen itse yhteisöpedagogi, joka on työskennellyt niin lasten, nuorten kuin vanhusten parissa ja päässyt siinä näkemään laajasti ihmisen seksuaalisuuden kaaren. Lisäksi olen pohtinyt pitkään seksuaaliterapeutin opintoja. Se, että sinulla on sama koulutus, lisäsi motivaatiotani hurjasti - taitanpa jäädä opintovapaalle jossakin vaiheessa! Kiitos blogista.

Puhu muru

Hienoa kuulla! Kiitos Netta A., kivasta palautteestasi. Suosittelen sinulle lämpimästi seksuaaliterapeutin opintoja. Sinun täytyy tosiaan aluksi käydä seksuaalineuvojan opinnot ja sitten seksuaaliterapeutin. Hyviä koulutuksia tarjoaa muun muassa Sexpo-säätiö ja Väestöliitto. Näistä olisi varmasti hyötyä työssäsi yhteisöpedagogina.

Kirjastani pääset hyvin jo alkuun. Se saa käyntiin prosessin pohtia omaa seksuaalihistoriaa, mikä tärkeää työssäsi ja erityisen tärkeää, jos lähdet opiskelemaan seksologiaa.

Ja jatka ihmeessä blogini seuraamista, täällä käsittelen erilaisia seksuaalisuuteen liittyviä ilmiöitä. Ja jos tulee kysyttävää tai vaikka juttu idea minulle voi laittaa meiliä puhumuru@gmail.com. Minulla on myös omat kotisivut http://www.marjakihlstrom.fi/ , josta löydät lisää tietoa. =)

"Vain kesyt linnut haaveilevat. Villit lentävät." -Elmer Dictonius

 

Kuopus on jo kohta 1,5-vuotias ja minut alkaa vallata levoton olo. Tunne on tuttu. Vauva ei ole enää vauva. Olen ollut kotona taas jo lomaa pidemmän pätkän. Tosin tällä kertaa olen tehnyt töitä enemmän kuin koskaan ennen kotiäitiyden ohella.

 

Olo on ristiriistainen. Tunnemyrsky nousee horisontista. En tiedä kauanko, jaksan olla vielä kotona. Miten pystyn hoitamaan työni? Siksi laitoin haikeana kuopuksen päivähoitohakemuksen elokuussa. En tiedä toisaalta haluanko, että yhteinen kotona olo kuopuksen kanssa päättyy vielä. Ehkä tämä on viimeinen hoitovapaani.

 

On päiviä, jolloin tulevaisuus tuntuu ihan kirkkaalta. Kuopus menee hoitoon vuoden vaihteessa ja minä alan tehdä uraani. Tätä hetkeä olen odottanut pitkään! Ihanaa. Pääni on täynnä haaveita ja tavoitteita, suunnitelmia ja jo sovittuja töitä. Perheemme tuntuu juuri oikean kokoiselta ja palaset loksahtelevat kohdilleen. Eikö tämän näin kuulukin mennä?

 

Ei se ole kuitenkaan niin selvää. Ei todellakaan! On päiviä, jolloin minuun iskee valtava vauvakuume. Silloin en todellakaan halua luopua vauvatavaroistamme. Vauvanvaatteista luopuminen aiheuttaa edelleen kyyneliä ja samaan aikaan helpotuksen tunnetta. Huh.

Mitä jos sittenkin haluamme vielä yhden lapsen? Oliko tämä ”vauva-aika” nyt tässä? Tarvitseeko muru itselleen biologisen pojan? Eikö nyt kannattaisi tehdä vielä yksi eikä viiden vuoden päästä? Ei minun tarvitse kuin katsoa ystävieni facebook- ja instagramkuvia ihanista vauvamahoista tai vasta-syntyneistä, niin vauvan kaipuu täyttää mielen.

 

Kysymysten meressä on helppo velloa. Ei oikeaa vastausta taida kukaan minulle antaa.

 

Minun pitää löytää itsestäni vastaus ja puhua murun kanssa. Ja kyllä me olemme puhuneet. Faktaa on, että jaksamisemme on käynyt aika äärirajoilla jo kolmen kanssa. Tukiverkko voisi olla vahvempikin. Hoitoapua saamme entistä vähemmän, mitä enemmän meillä on lapsia. Neljäs lapsi on myös taloudellinen kysymys. Raha ei kasva puussa ja hoitovapaalla penniä venytetään kokoajan.

 

Fakta on myös, että olemme molemmat haaveilleet neljännestä lapsesta. Muru jakaa kaipuuni. En varmaan enää haaveilisi vauvoista, ellei muru olisi niin hyvä ja upea isä. Ja samaan aikaan ihana mies minulle. Varsinainen pirulainen tuo muruni, kun aiheuttaa vauvakuumetta!

 

Ura. Minun urani ja haaveeni. Aion perustaa seksuaaliterapiayrityksen. Terapiapalveluita ja luentoja, kaikkea en edes vielä tiedä. Haluan tehdä tätä, mistä pidän, mitä rakastan. Sitä sanotaan intohimotyöksi. Blogia jatkan, totta kai. Minun ja Samin kirja tulee ulos ensi keväänä. Teemme siitä hyvän ja myyvän kirjan. Haluan tehdä tulevaisuudessa lisääkin kirjoja. Ehkä oman radio- tai tv-sarjan? Saahan sitä haaveilla! Mutta en halua vain haaveilla vaan haluan toteuttaa ne.

 

Huomaan jo nyt, miten innoissani olen haaveistani. Ne ovat niin kauan pyörineet mielessäni. Ja nyt ne pääsevät pikku hiljaa pinnalle. 

Haluan myös opiskella lisää. Psykoterapiaopinnot ovat suunnitelmissani. Täytyy vaan säästää hieman rahaa.  On paljon asioita, jotka kiinnostavat ja joista haluan tietää lisää. Pienempiä koulutuksia tulee varmasti käytyä. Haluan laajentaa osaamistani ihmisestä kokonaisuutena.

 

Välillä iskee valtavat pelot ”tuleeko tästä mitään” tai ”pystynkö tähän”. Saanko ikinä tienattua palkkani itse yrittäjänä? Silloin olen kuin jänis, jonka tekee mieli työntää päänsä pensaaseen. Mietin, että jos palaankin vain tekemään yhteisöpedagogina nuorisotyötä. Ei. Ei. Ei. Niin sanoivat työnohjaanikin. Nyt pitää uskoa unelmiin ja alkaa tehdä töitä rohkeasti! Ei vain haaveilla vaan siirtyä toteuttamaan.

 

Pitää uskaltaa ajatella suuresti ja ottaa riskejä. Muuten valitan mummuna: ”Kun en silloin tehnyt, mistä haaveilin… Olisin ollut onnellisempi.” Yritän opetella sietämään epävarmuutta tulevasta ja nauttimaan itse matkasta. 

 

Olen aina tavoitellut asioita, mitkä voivat tuntua hulluilta. Liian isoilta. Olen silti saavuttanut niitä kovaa työtä tekemällä ja hippusella onnea. En usko, että tässäkään mitään oikotietä on. Töitä on hirmuisesti vielä edessä, pettymyksiäkin mutta myös onnistumisia. Muru on luvannut olla tukenani. Ja minä hänelle. Se antaa voimaa.

 

Haluan kokeilla luoda itse itselleni unelmatyöpaikan! Nyt se on sanottu ääneen. Se ei ole enää vain haave. Minulla on tavoite, jota kohti olen lähdössä. =)

Kommentit (2)

Puhu muru

Kiitos ihana Laura. <3 Niin se täytyy, kääriä hihat ja lähteä toteuttamaan. Ihan niin kuin sinä teit, te teitte. Ootte olleet rohkeita. Terkkuja takaisin Töölön serkuilta! =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat