Oletko sä SEKSIterapeutti on yksi yleisimpiä kysymyksiä, jota kuulen. Seksuaaliterapeutin työhön liittyy paljon ”mystisyyttä”, ennakkoluuloja ja jopa virheellistä tietoa.

Seksuaaliterapeutit ovat koulutettuja sosiaali-, terveys tai kasvatusalan ammattilaisia, jotka ovat käyneet seksologian opinnot täydennyskoulutuksena. Ikävä kyllä seksuaaliterapeutti nimike ei ole suojattu.  Siksi auktorisoinnit ovat tärkeitä, koska niitä ei saa ilman oikeita koulutuksia.

Minulle tuli pyyntö blogiin kertoa polustani seksuaaliterapeutiksi. Ei ole sattumaa, että minusta tuli seksuaaliterapeutti. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisyydestä ja aika nuoresta myös seksuaalisuudesta. Meillä kotona vallitsi kehopositiivinen ja avoin ilmapiiri, jossa kuukautisten alkuakin juhlittiin.

Vasta kavereiden myötä ymmärsin, miten erilailla seksuaalisuuteen suhtaudutaan. Saattoi olla, että seksuaalisuudesta ei saanut puhua ollenkaan ja se oli jotain pahaa.

Valmistuin yhteisöpedagogiksi Mikkelin ammattikorkeakoulusta vuonna 2009. Olin töissä nuoriso-ohjaajan sijaisena nuorisokodissa ja seurakunnalla. Vakinaisen paikan sain kaupungilta. Kun tein seksuaalikasvatusta moniammatillisessa tiimissä tutustuin kahteen seksuaaliterapeuttiin. Se räjäytti mieleni ja hoitovapaalla lähdin opiskelemaan.

Sexpo-säätiö oli loistovalinta opinahjoksi. Vuosi seksuaalineuvojaopinnoissa oli mullistava vuosi elämässäni. Se käänsi ja väänsi mieltäni sekä parisuhdettani murun kanssa. Jouduin katsomaan peiliin ja siitä alkoi matka itseeni. Luulin olevani avoin. Luulin, että osaan suhtautua seksuaalisuuteen liittyviin ilmiöihin. Olin väärässä.

Yksi kaikkein hienoimpia hetkiä oli huomata, miten paljon seksologiaan kuuluu. Niin paljon, etten ikinä ehdi ottamaan kaikkea haltuun. Ja samalla se antaa mahdollisen oppia läpi elämän uutta. Tässä työssä en voi kyllästyä vaan innostua vain lisää ja se tekee tästä unelmatyötä.

Hieman ennen valmistumistani Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen tuli kysymään, haluanko Sexpoon töihin. Teki mieli kiljua onnesta, vaikka esitin toki coolia.

Työ Sexpossa avasi oven taas uuteen maailmaan, jossa nuorisotyö ja seksologia kohtasivat täydentäen tosiaan. Tein seksuaalineuvojan ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin työtä yhdessä huikean kollegan Antti Ervastin kanssa. Oli täysin selvää, että halusin jatkaa opintoja seksuaaliterapeutiksi.

Seksuaaliterapia opinnot olivat hyvin erilaiset kuin neuvojaopinnot. Nyt mentiin syvemmälle ja kaikki muuttui vaativammaksi. Terapiatyön haastavuus tuli esiin nopeasti ja motivoi tekemään entistä enemmän töitä. Matkaa omaan itseen jatkettiin ja menimme kohti omia haavojamme.

Sain myös elämältä pikku yllätyksen ja kolmas lapsemme ilmoitti tulostaan heti ensimmäisen seminaarin jälkeen. Uskon, että raskaana olo syvensi matkaa omaa ydintäni kohti. Valmistuin seksuaaliterapeutiksi kuukauden ikäinen vauva sylissäni. Tukenani oli murun lisäksi koko mahtava opiskeluporukka ja äitini sekä hänen miehensä. Ilman lastenhoitoapua tämä ei olisi ollut mahdollista.

Ja mikä upeinta, rinnallani on muru – mies joka arvostaa vaimoaan tasa-arvoisena kumppanina. Koko vauvavuoden ajan taiteilimme, niin että me molemmat teimme töitä. Toki minä tein vähemmän, mutta tein. Sain heti seuraavana keväänä erityistason seksuaaliterapeutin (NACS) auktorisoinnin ja Puhu muru blogikin oli laitettu pystyyn.

Matalla profiililla olen ottanut seksuaaliterapia-asiakkaita kokoajan vastaan, tehnyt keikkaa Tyttöjen Talon nuorten seksuaalineuvonta Pop in –vastaanotolla, blogannut, pitänyt synnytysvalmennuksissa seksuaalisuusluentoja, seksuaalikasvatustunteja sekä muita luentoja tilauksesta. Viime keväänä minut valittiin myös Suomen Seksologisen Seuran hallitukseen.

Kuopus on aloittanut päiväkodissa ja olen taas kunnolla työelämässä. Aloitin juuri Sexpo-säätiöllä seksuaaliterapeuttina. Ja maaliskuussa minun ja Havaintoja parisuhteesta bloggaaja Sami Minkkisen kirja julkaistaan. Ja totta kai kirjoitan blogiani. Tänä vuonna tapahtuu!

Moni varmasti miettii, mitä siellä seksuaaliterapiassa oikein tehdään? Tai milloin sinne kannattaa mennä?

Seksuaaliterapia on tarkoitettu ihmisille, joita mietityttää seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Seksuaalisuus kun ei ole mikään irrallinen asia elämässä ja siksi se vaikuttaa niin moneen muuhun elämän osa-alueeseen. Samoin muut elämän osa-alueet vaikuttavat seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus on meissä läpi elämän ja tarve seksuaaliterapiaan voi tulla nuorena tai vasta eläkepäivillä.

Minusta on tärkeää, että jokaisella ihmisellä olisi edes yksi ihminen kenelle voisi puhua myös seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus voi olla vaikea aihe ja se on hyvin intiimi. Jo pelkästään asioiden ääneen sanominen voi auttaa valtavasti ja parhaimmillaan terapian kautta ihminen oivaltaa jotain ihan uutta itsestään tai elämästään.

On etuoikeus saada olla kuuntelemassa ihmisten tarinoita, kulkea kanssa kulkijana hetken ja olla tukena. En ikinä unohda erästä vanhempaa rouvaa joka halusi käydä läpi elämäntarinansa ennen kuolemaansa. Hän sai sanoa kaikki ne asiat, joita oli vuosikymmenet pitänyt sisällään, saaden rauhan itselleen.

Jokaisella ihmisellä on oikeus nautintoon. Seksuaalisuus on parhaimmillaan valtava voima elämässä. <3

*Olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni Sexpo-säätiölle Helsinkiin. Tarjoan myös mahdollisuutta nettiterapiaan Skypen välityksellä ja minulta voi myös tiedustella terapeutteja muualta Suomesta. Voit jakaa tämän postauksen ja kertoa tuttavillesi, miten löytää luokseni.

Kommentteihin voit laittaa kysymyksiä, jos joku asia mietityttää sinua seksuaaliterapiassa. Henkilökohtaisemmat kysymykset kannattaa laittaa minulle meiliin puhumuru@gmail.com.

*Voit seurata minua Puhu murun facebook sivuilta sekä Puhu murun instagramista. Niiden kautta pääset tutustumaan vieläkin paremmin arkeeni ja työhöni. =)