Kirjoitukset avainsanalla Syliin-kirja

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Syliin-kirja avaa upeasti tulevan äidin tunnemyrskyä aina siihen hetkeen, kun lapset ovat jo isoja ja pärjäävät omillaan. Se ei maalaa ruusunpunaista arjen todellisuudesta poikkeavaa myyttiä ihanasta äidistä, vaan avaa todellisuuden karun kauneuden. Ina Westman tekee äideille palveluksen kirjoittamalla näin rohkeasti ja suoraan vaikeistakin asioista.

 

Aloin ahmia tätä kirjaa ensimmäisistä sivuista lähtien. Tein varmaan jonkin sortin uuden ennätyksen, kun luin koko kirjan vajaassa kolmessa päivässä. Se on kova suoritus kolmen lapsen äidille ja hurraahuuto Syliin-kirjalle. Tällaisella ahmimisella kirjan on oltava koukuttava!

 

On hirveän tervehdyttävää lukea äitiyden vaikeista tunteista, kun itsekin on keskellä kaaosta säännöllisesti. Vaikka kuinka artikkeleissa ja blogeissa annetaan lupa äideillekin väsyä, tämä on eri asia.

 

Westman kirjoittaa kirjan äidit niin lähelle, että he ovat melkein äitituttujasi perhekerhosta. Et kuule vain hetkeä heidän elämästään, vaan kuljet näiden naisten rinnalla reilut 200 sivua. Kirjan luettuasi, mietit mitenköhän kirjan äideillä menee nyt. ”Pidettäiskö naisten ilta ja puhuttaisi asiat halki?”

Kirjan äitien ja naisten tullessa iholle, tuntuu, että myötäelää heidän elämäänsä. Heidän kipunsa, surunsa, onnensa ja halunsa tulevat käsin kosketeltaviksi. Kyyneleet valuivat useaan kertaan pitkin poskiani ja tuli tarve jakaa tekstin nostattamat tunteet murun kanssa. Tuli tarve päästä lohdutettavaksi, kun samaan aikaan olisi halunnut lohduttaa kirjan väsynyttä äitiä.

 

Nauroin myös ääneen tuntien ilon tarttuvan kirjasta. Hymyilin leveästi ja ilkikurisesti! Nyökyttelin. Tunnelmat vaihtuivat hienosti eikä minua haitannut yhtään pieni rönsyily. Kun kuulin, että Westman on kirjoittanut tätä myös kotona lasten nukkuessa päiväunia, hän sai kaiken anteeksi. Kumpi onkaan tärkeää, hieno yhtenäinen tarina – vai upea autenttisuus? Minä valitsen ehdottomasti jälkimmäisen.

 

Olen sitä meiltä, että tämä voisi olla osana äitien ”pakollista” lukupakettia. Se kuuluu samaan kastiin Pauliina Suden Ruuhkavuosi-kirjan ja Eve Hietamiehen Yösyöttö-kirjan kanssa. Äidiksi tulo, äitiys ja pikkulapsiperheen parisuhteen hoito ovat jotain, mitä ei perinteisistä oppaista voi lukea. Syliin-kirja kuuluisi äitiyspakkaukseen!

 

”Äitikirjoista” voi oppia ennen kaikkea armollisuutta itseä kohtaan tarinan avulla. Lempeyttä omaa parisuhdetta kohtaan. Ne tekevät myös armollisemmaksi muita äitejä kohtaan. Tarinat tunnetusti lisäävät ihmisen empatiakykyä. Jos vaikka me äidit arvostelisimme vähemmän toinen toisiamme?

Kumppanisi ei todennäköisesti lue niitä, mutta hänelle voi sohvalla lukea pätkiä, jotka ovat hänen erityisen tärkeää ymmärtää. Kuten Westman hyvin opettaa, älä soittele kotiin ja herätä nukkuvaa äitiä työjuttujesi takia. Tunsin melkein omankin raivon nousevan, tuon herätetyn äidin puolesta.

 

Syliin-kirja ravistelee reippaalla kädellä myös pikkulapsiperheen parisuhdetta. Se ei ole helppoa vaihe – sen kaikki tietävät. Mutta, Westman menee syvemmälle, kun nainen hullaantuu nuoremmasta miehestä ja löytää taas seksuaalisuutensa. Eihän kukaan toivo, että pettäminen nostaa suhteen uuteen nousuun, mutta niinkin voi käydä.

 

Seksuaaliterapeuttina olen iloinen, että Westman uskaltaa puhua seksuaalisuudesta ja naiseuden kadottamisesta sekä uudelleen löytämisestä. Uskon, että moni äiti nyökkäilee näissä kohdissa.

 

Olen monta kertaa kirjan lukemisen jälkeen pohtinut lopussa ollutta kohtausta, jossa pahimmat ruuhkavuodet ovat jo ohi yhdellä perheellä. Sillä nyt kun on myrskyn silmässä, on vaikea muistaa, että tämäkin on vain vaihe. Se lohduttaa. Ja muistuttaa, että lapset huutavat vain hetken näin intensiivisesti ”Äitii!!!”.

 

En edelleenkään tiedä, miten Westman sen teki. Mutta hän onnistui antamaan minulle Syliin-kirjallaan toisen äidin ymmärtävän katseen ja halauksen sanojen voimalla. Suosittelen lämpimästi tätä. Kiitos Ina.  <3

 

*Arvon blogissani kolme ihanaa Ina Westmanin Syliin-kirjaa. Joten jos innostuit kirjasta, osallistu arvontaan ja kokeile onneasi. Ainahan kirjan voi antaa vaikka ystävälle lahjaksi.

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa joku hetki äitiydestä, mikä on jäänyt mieleesi. Tai jos et ole vielä äiti, kerro joku muisto omasta äidistäsi tai ajatuksia millainen äiti sinusta tulee.  Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Suosittelen jättämään sähköpostiosoitteesi, koska se auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu ensi viikon sunnuntaina 25.9. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Onnea kaikille arvontaan! =)

Kommentit (91)

Pikkupikkarainen

5kk vanhan vauvan äitinä päällimmäisenä ajatuksena on ihmetys - kuinka paljon todellakin voi tapahtua näin lyhyessä ajassa! Alkuun pienokainen tuntui kiittämättömältä vaatimuksineen, mutta jo nyt hellyytää, sulostuttaa, ihastuttaa ja hauskuuttaa oivalluksineen!

Tanjatuuliaa

Esikoisen syntymä tulee heti ensimmäisenä mieleen, hetki kun minusta tuli äiti. Muistan olla joka päivä kiitollinen siitä, että saan olla äiti nyt jo kahdelle pojalle.

Heinähattu

Voi, kirja kuulostaa hyvältä! Haluan osallistua arvontaan! Niitä hetkiä, jotka äitinä muistan erityisesti, on paljon... ❤ Tässä voisin mainita hetket, jolloin ensimmäisen kerran sain syntyneet vauvat syliini. Valton vauvojen teho-osastolla ja Viljon heti synnyttyään.

Kaisa

Kuulostaapa kirjalta,joka kannattaa lukea :-) Mukana siis arvonnassa.
Tänään esikoisen syntymäpäivänä päällimmäisenä muistona on ensimmäinen äidiksi tulo ja synnytys Kätilöopistolla :-)

Sanna P

Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta kirjalta hyvinkin, joten arvontaan mukaan heij! Olen 5-vuotiaan pojan äiti. Lapseni synnyttyä olin ensin aivan avuton ja peloissani, sillä minulla ei ollut minkäänmoista lapsenhoitokokemusta entuudestaan, vaikka ikää olikin jo kertynyt. Silloisilla ystävilläni ei ollut lapsia, ja sukummekin vähälapsinen. Sairaalassa alkuun itkua tihrustin, kun en meinannut uskaltaa ottaa edes syliin, kun pelkäsin hajottavani pienen hauraan. Siitä se kuitenkin lähti kulkemaan :)

Susanna

Se ihmetys muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa - kuinka joku voi heti tuntua niin omalta? Juuri tämän pienen ihmeen piti tulla juuri meidän perheeseen. <3

Noora86

Mieleenpainuvia hetkiä on paljon, mutta yksi ehkä mieleenpainuvimmista hetkistä oli se kun isoveli kohtasi huhtikuussa ensimmäisen kerran pikkuveljensä. Se rakkauden ja ihmetyksen määrä oli jotain niin suurta ja käsin kosketeltavaa ja sitä muistellessa itselleni tulee väkisinkin kyyneleet silmiin.

Paahtoleipä

Minullakin, kuten monella muullakin, mieleenpainuvimpia muistoja ovat lasten syntymät. Mutta kyllä ne epätoivonkin hetket ovat kirkkaasti muistissa :) Olisi hienoa voittaa tämä kirja!

Maja

Ensimmäisenä toki plussaa näyttävä testi (piiiiiitkän yrittämisen jälkeen) ja monta päivää kestänyt synnytys, joka päättyi siihen valtavaan onneen kun sai oman pienen nyytin syliinsä. Kaikki päivät (ja yöt) ei oo aina helppoja, mutta silti joka päivä sitä muistaa olla kiitollinen siitä, että saa olla äiti.<3 mukana ehdottomasti arvonnassa. :)

Vierailija

Jäin lapsen kanssa kaksin kun lapsi oli 2kk. Vaihka on ollut hyvin raskasta ja tunnemyrskyistä elämää mennyt vuosi , silti on jaksanut tämän pienen ihmisen voimin jatkaa eteenpäin. Se tunne side mikä meidän välille on syntynyt , se on sanoinkuvaamattoman kaunista.

jadore

Mukana arvonnassa, ihan vain siksi, että olen lukenut kuopukseni syntymän jälkeen kirjasta luvun osastosta 42. Ja juuri sellainen paikka se oli. Siinäpä karu muistoni kuopuksen odotusajasta.

Pirtsakka

Tää kirja on päästävä lukemaan!Mieleenpainuvia hetkiä äitinä olossa ovat ne,kun 4-vuotia ja 1-vuotias haluavat molemmat yhtä aikaa syliin.Kumpikin tarvitsee äitiä ihan yhtä paljon,mutta eri tavoin.Noina hetkinä tuntee olevansa todella rakastettu :D

Peppiina

Muistoja on reilun vuoden aikana kertynyt monia mutta yksi ihanimmista on ensimmäinen yö pikkuisen poikani kanssa. Vaikka väsytti enemmän kuin koskaan, en malttanut nukkua vaan ihastelin vain kainalooni käpertnyttä tuhisijaa. Poikaa, joka oli niin ihmeellinen, mutta silti niin oma ja tuttu.

HeiniV

Yksi ihanimmista hetkistä on herätä isosta parisängystä molemmat lapset vierellä, toinen toisella puolella ja toinen toisella. Mitään muuta ei tarvita. ❤️

Vierailija

Ehkä nyt, taaperon äitinä tulee ensimmäisenä mieleen tunne kun pieni poikani halaa minua <3 Kirja olisi mukava lukea!

Alexandra

Tuon kirjan haluan lukea, joten olen mukana arvonnassa!

Nykyään mietin usein sitä, miten paljon voimakasluonteisen lapsen kasvattaminen vaatii, ja miten kuluttavaa se voi olla, kun vastassa on "ja minähän en muuten periksi anna tässä asiassa" tyyppinen lapsi.

Tyttäremme on kuitenkin parhaimmillaan aivan ihana pieni tyttö!<3 Saattaa tervehtiä kadulla tuntemattomia ihmisiä vilkuttamalla ja moikkaamalla heitä, innostuu ihan pienistäkin asioista, kuten puusta tippuneesta lehdestä, halaa lujaa ja muistaa aina sanoa, jos jokin asia menee vähän pieleen, että " No mutta ei se mitään äiti, ei se haittaa" <3

KooRi

Kirja kuulostaa hyvältä.

4kk ikäisen pojan yh:na miettii millaista odotus ja alku olisi ollut, jos mukana olisi ollut toinen aikuinen. Samalla tiedän, että kaikella on tarkoitus. Elämä pikkumiehen kanssa on upeaa, ihanaa ja ihmeellistä. Samalla tämä kaikki on lähentänyt minua suurimman tukeni, oman äitini kanssa.

Hmm83

Ensimmäisenä mieleeni tulee viime yö kun 1v5kk poikani heräsi noin 10 kertaa huutamaan äitiä. On ihanaa olla pienelle miehelle tärkeä, mutta jo yli vuoden joka yö heränneenä odotan että saisin nukkua yön heräämättä :)

Cadis

Tuoreimpana tulee mieleen, kun silloin vielä vähän vajaa 5-vuotias kuopukseni sanoi haulavansa päiväunille, mitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin, ellei lapsi ole ollut sairaana. Niin sitä sitten kahdestaan köllöteltiin ja hän nukahti pitkästä aikaa kainalooni. Haikeushan siinä iski, että nämäkin hetket on jo niin harvinaisia. En raaskinut ihan heti herättää, vaikka illalla tiesin nukkumaan menemisen olevan hankalaa. Katselin nukkuvaa kuopusta ja muistoksi otin muutaman kuvankin. Taisi vähän tippakin tulla silmäkulmaan. Mielelläni omistaisin tämän kirjan, varmaan osuu ja uppoaa kolmen lapsen äitiin.

Karhun elämää

Tulisi tarpeeseen tänne. Äidiksi päädyin vain kahden kuukauden raskauden jälkeen kun 7kuulla kuulin olevani raskaani. Nyt tuo pieni on jo vuoden enkä vaihtaisi pois :)

Lyyti

Tämä olisi ihanaa luettavaa pian alkavalle elämän ensimmäiselle äitiyslomalle! :) Toivotaan, että onni suosii! Eteenpäin antaisin sen luettavaksi myös äideistä parhaimmalle eli omalleni! ;)

Huhtihaikara

En ole vielä äiti varsinaisesti, mahassani potkuttelee pieni tyttö, jota odotan saapuvaksi Marraskuussa. Olen kuitenkin miettinyt millainen äiti haluaisin olla. Haluaisin olla äitinä Turvallinen. En ehkä voi tarjota uusimpia pelejä ja leluja, en monineliöistä taloa, tai omaa autoa ja ajokorttia heti kun lapsi täyttää 18. Voin kuitenkin tarjota turvallisen ympäristön, jossa on rakastava ilmapiiri, lämpöä, huolenpitoa ja ymmärrystä. En ole rikas (kaikkea muuta!), mutta kaikesta huolimatta uskon ja toivon voivani tarjota lapselleni rikkaan lapsuuden.

MarikaH

Kuulostaa hyvältä ja ajankohtaiselta kirjalta. Parhaiten on minullakin jäänyt mieleen se kovasti odotettu hetki kun sain esikoisen syliini ensimmäistä kertaa. Sitä tunnetta ei vaan unohda ikinä <3

Käyttäjä2225
Liittynyt30.12.2015

Muodostimme muutama vuosi takaperin uusioperheen, minä ja tyttöni + mieheni ja hänen poikansa. Äitiyteni hetkistä aivosoluni jaksavat päivittäin kummastella (ja kiitellä) kuinka mahtava lahja on saada omalle kohdalleen tilanne jossa äitiys laajenee biologian yli ja äidiksi tuleminen tapahtuu kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen. Tällä hetkellä minulla on kolme lasta, kaksi heistä ovat olleet kuulemassa sydämeni sykettä kehoni sisäpuolella ja yksi valloittanut sieltä itselleen tilan.

Vierailija

Äitiys on rankkaa ja raastavaa, huonoa omatuntoa kun ei jaksanut leikkiä tai tiuski turhasta, pinna ei kestänyt. MUTTA onneksi eniten ihanaa ja hauskaa, jostain syystä mieleeni on jäänyt kun poikani, 3 vuotta, kesällä telttaretkellä selitti juuri tapaamalleen teini ikäiselle tytölle vakavalla, "tärkeällä" äänenpainollaan että nämä sandaalit olivat ennen mun sisäkengät mutta nyt ne on ulkokengät. Jotenkin niin hellyyttävää, että hän valitsi kertoa juuri sen asian silloin.

ahannahi

Odotan ensimmäistä lastani. Neuvoja ja mielipiteitä on sadellut joka suunnasta jo tässä vaiheessa ja olen huomannut, että äidit joutuvat kasvattamaan melko paksun nahan itselleen. Äitinä pyrin muistamaan olemaan armollinen itselle ja muille. Se, mikä toimii minulla ei välttämättä ole sama muille. :)

Äitiys - tunteiden vuoristorata

Äitiys on yllättänyt sekä positiivisesti että negatiivisesti.
Tällä hetkellä minulla on pojat 3v9kk ja 9kk, niin rakkaita, mutta toisinaan niin ärsyttäviä.
Kuitenkin silmäkulma kostuu, kun katsoo heidän yhteisiä leikkejä ja kuuntelee, miten pienempi oikein hihkuu ilosta. Isoveli on hänelle niin tärkeä.
Noina hetkinä mietin, että kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa.

P.S. Kirja olisi ihana palkinto!

Vierailija

Vau kuulostaapa ihanalta kirjalta. Täytyy laittaa nuo muutkin mainitsemasi kirjat lukulistalle! :)
Mulle on jäänyt erityisesti mieleen ensimmäinen yö esikoisen kanssa. Kun ekan kerran katsottiin toisiamme silmiin vuode-osastolla, pienellä oli niin tiivis katse ja minä sanoin että hei, tässä äiti. Vieläkin alkaa ihan itkettään kun ajattelen sitä! Nyt 7kk myöhemmin en voi muuta sanoa kuin että kyllä äitinä oleminen on ihanaa ja tärkeää on se armollisuus. Ei sole nii justiinsa niitte pyykkien ja siivouksen kanssa ;D

Wappunen

Esikoiseni nyt 2kk ja parhaiten tähän mennessä jäänyt mieleen muutama päivä synnytyksen jälkeen kotona kun tajusin, että olen tälle pienelle nyytille maailman kaikkein tärkein ja korvaamaton. Se samaan aikaan hirvitti, pelotti ja tuntui maailman parhaalta <3

MRED

Se kun lapsi oppi halaamaan minua oma-aloitteisesti tuntui todellisesta rakkauden osoitukselta<3

Myme

Musta tulee äiti helmikuussa ja en ole muuta miettinyt kun että haluan olla lapseni turvasatama, se johon voi aina luottaa ja jonka luona on hyvä olla. Tunteille ja ajatuksille annetaan sijaa, on ne sitten minkälaisia tahansa.

Vierailija

Äitiydestä on jäänyt erityisesti mieleen se hetki, kun ensimmäisen kerran katsottiin toisiamme silmiin.

Merkurius

Kun haen 2v tytärtä kerhosta, ja tämä tunnistaa mut jo kaukaa ja juoksee ohjuksen lailla SYLIIN. <3 Siinäpä kirja jonka haluan ehdottomasti lukea. Kiitos vinkistä!

SarpPa

Vauvakuumeisena ehdottomasti tahdon lukea tämänkin kirjan, joten olen mukana arvonnassa. En ole vielä äiti, en edes raskaana, mutta viime vuosien haaveilu on tuottanut tulosta ja mieheni kokee ajan olevan kypsä lapselle. Näin ollen olemme pystyneet puhumaan lapsista ja etenkin lasten kasvatuksesta niin, ettei kumpaakaan ahdista. Juuri tänään juttelimme siitä, kuinka äitinä tahtoisin lastemme haluavan olla kotona. Jotta koti olisi sellainen paikka, jossa on mukavampaa kuin pahanteossa tai kokeilemassa asioita joihin ovat aivan liian nuoria. Tahtoisin myös olla äiti, jolle voi puhua niistä vaikeistakin asioista, niinkuin oma äitini on.

HerculePoirot

Minulle vauvan saaminen syliin ensimmäistä kertaa ei ollut mikään tähtihetki, lähinnä olisin halunnut mennä nukkumaan ja unohtaa koko jutun. Kaikki äidit evät lastaan heti rakasta ja minä olen yksi heistä. Kun tyttäreni oli suunnilleeni kolmen kuukauden ikäinen, huomasin vain yhtenä iltana, että minähän rakastan häntä!

jonnavee

Esikoinen on 4kk ja jo nyt ikimuistoisia hetkiä on ehtinyt kertyä monia. Mielenpainuvin tietysti hänen syntymänsä, mutta ihana hetki oli myös esim se hetki jolloin hän hymyili ensimmäisen kerran tietoisesti minulle, äidilleen ❤️

ArjaKo

Synnytyksestä äitiys konkretisoitui ja sen jälkeen sen kokonaisvaltaisuus alkoi paljastua - rakkautta valtavasti, mutta äiti saa osakseen myös itkua ja kitinää <3

dlovere

Lapsen syntymä oli minulle hieman shokki. Minulla ei ollut peilauskuvaa äitiyteen, joten vauva-arki tuntui vieraalta ja epävarmalta. Nyt kun vauva täyttää pian jo vuoden olen huomannut että erilaiset tunteet kuuluvat äitiyteen eikä niistä tule potea turhaa syyllisyyttä. Syyllisyyden sijaan tunnen nyt iloa, onnellisuutta ja rakkautta.

Vierailija

Tytär 10kk vietti elämänsä ensimmäiset 5,5kk sairaalassa. Voi sitä iloa ja pelkoa, kun hän kotiutui. Pärjätäänkö, mutta samalla ilo, että päästään koko perhe kotiin.

Vauhtiina

Harvoin innostun näin mistään kirjasta, koska en juurikaan lue. Pakko osallistua arvontaan!
3- ja 4-vuotiaiden viikareiden äitinä on myönnettävä, etten juuri muista näistä vuosista mitään muuten kuin kuvien perusteella. :D eilisen kuitenkin vielä muistan ja sen kuinka näin lapset onnellisena saadessaan pienet tuliaislelut minun ja poikaystäväni rentoutumisreissulta. Esikoinen avasi paketin ja huusi "äiti KIIITOS tämä on paras lahja ikinä" ja halasi minua. Kuopus piti pieniä koirahahmoja käsissään, irvisti ja tärisi onnesta.
Se oli taas muistutus siitä kuinka pienestä lapset tulevat onnelliseksi ja miten se pitäisi itsekin muistaa arjen riepotuksissa.

Wilmis

Kauan toivotun lapsemme syntymän lisäksi mieleen on jäänyt erityisesti tytön ensimmäinen hymy. <3

Hansu123

Esikoiseni on nyt 4,5kk ja nyt alan pikkuhiljaa tajuamaan kuinka erityistä äitiys ja vanhemmuus on. Tämä rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on yllättänyt minut ja opettanut elämästä jo nyt hirmuisesti. Samalla myös käsittämättömät pelon tunteet ovat nostaneet päätään. Olen ymmärtänyt että elämä on tässä ja nyt, ja siitä pitää osata nauttia!
Oma lapsi on parasta maailmassa <3

Mukana arvonnassa!

Dasf

Vauvani syntyi juuri sektiolla. Se hetki kun vauva alkoi parkua tullessaan maailmaan, sanoin, miten sen ääni kuulostaakin heti omalta. Ja kun vauvaa sain hetken lähellä pitää ennen heräämöön siirtymistä.

N

Esikoisen syntymä, se hetki ja tunne kun sain ensimmäisen kerran pienen syliini, miten paljon voikaan rakastaa omaa lasta niin paljon<3

NorppaNoo

Äitiydessä ehdottomasti yllättävintä ja huikeinta, mutta samalla niin kovin raastavaa ja pelottavaa on ollut rakkaus tuohon pieneen ihmiseen. Se on niin suurta ja syvää, etten voinut sellaista koskaan kuvitella. Valtava onni ja kiitollisuus syvällä minussa, mutta samalla huoli ja suru siitä miten voin suojella tätä pientä kaikilta maailman vaaroilta ja pettymyksiltä. Vasta nyt ymmärrän äidinrakkaus termin. Se on kaikkivoipaa, ehdotonta ja suurinta kaikesta.

Vipperi

Kolmen lapsen syntymä, se tunne kun saat syliin oman lapsen ❤️ neljännen laskettu aika on ylihuomenna, koen sen tunteen vielä kerran 💖

aira

Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kirjan! Päällimmäisenä mieleen tulee ensimmäisen lapsen odotettu syntymä ja se onnen ja ihmetyksen tunne.

Sininensitruuna

Kuulostaa niin mahtavalta kirjalta, että osallistun arvontaan. 

Äitiyden kohokohtia ovat olleet kaikkien kolmen lasten syntymät <3

Tiisu

Haluan ehdottomasti lukea Syliin-kirjan, voitinpa sen tai en...Osallistun arvontaan ja äitiydessä on ihaninta se, kun oma lapsi katsoo sua suoraan silmiin, nauraen, siitä saan aina voimaa huonosti nukuttujen öitten jälkeenkin.

Hannaelisa

Kiinnostavan oloinen kirja, ehdottomasti haluan lukea. :> Äitiydessä ihmeellisin hetki oli se, kun katsoi ensimmäisen kerran omaa pientä ihmettä ja se mieletön, kokonaisvaltainen rakkaus vaan valtaa sydämen. <3 Ja parasta, että se tunne tulee päivittäin. :)

Kahden yh

Vanhimmaisen ollessa 4v aloin odottaa nuorimmaistani. Puolivälissä raskautta jäin odottamaan lasta tuon nelivuotiaan kanssa kahden. Yöt meni surressa, päivät touhutessa töissä ja lapsen kanssa. Erään erityisen raskaan päivän (ja työrupeaman) jälkeen olimme saunassa. Äitiysloman oli enää hetki. Vauva oli eka kertaa saunassa mullinmallin liikkeellä joten pyysin vieressä istuvaa lasta laittamaan käden ladulle, jolloin vauva painoi oman lämmenensä lujaa vasten toista kättä niin että sattui. Tuli itku ei kivusta ei väsymyksestä vaan enää kertaa moneen kuukauteen olin onnellinen ja varma että me selvitään.

Johannakatariina

Lapseni täyttää kohta vuoden, ja äitiyteen liittyviä hetkiä on tietysti paljon, mutta nyt tuli ensimmäisenä mieleen se hetki, kun lapsi ensimmäisen kerran noin 4 viikon iässä viimein söi rinnasta ilman rintakumia itsensä kylläiseksi. Silloin tuntui noiden stressaavien ja ahdistavien ensimmäisten imetystaisteluviikkojen jälkeen ihanalta, kun vauva tuhisi tyytyväisenä iholla.

Äidiksi sittenkin

Hetki äitiydestä.. Se hetki kun minusta tuli muidenkin ihmisten silmissä äiti. Sitä ennen oli ollut keskenmenoja, niin että olin ollut raskaana 2v7kk melkein yhtä kyytiä. Syntymättömien lasten vuoksi olin kärsinyt raskauspahoinvoinnista kauan, sitä palkintoa ei vain meinannut tulla. Eikä sitä äidin roolia. Onneksi vihdoin sitten tuli ❤

Tania

Paras hetki on ollut ensimmäinen äiti sana! Mutta mieleenpainuvin oli hetki, kun ainokaiseni vastasi minun hyvän yön toivotuksiini sanalla rakas. Kyyneleet nousivat silmiini.

SKSM

Nyt lähes 8kk tytön äitinä täytyy sanoa, että matkan varrella on kertynyt jo iso joukko unohtumattomia muistoja. Mutta ehkä vahvin on edelleen se hetki, kun pitkän synnytyksen päätteeksi sain nähdä sektiolla syntyneen kirkkaanpunaisen huutavan tyttöni ensimmäistä kertaa ennen kuin hänet vietiin isän lämpimään syliin. Kuinka ihmeellinen hän olikaan <3

Vierailija

Vuosien kaipuusta syntyi kuin syntyikin vihdoin pieni poika, jonka olemassaoloa jaksaa ihmetellä. Huippuja hetkiä on myös oman vauvan hampaaton hymy :)

Vierailija

2,5v ja 7kk pojat ja kyllä mielessä on tähän aikaan illasta pusut kuolalla ja ilman, halit, äidin kullaksi kutsumiset ja muut ihanuudet. Molemmat nukkuvat nyt 👌

inkailluusia

Parasta äitiydessä on se, että minulla on kolme ihanaa aivan erilaista ja omanluonteista poikaa. ❤️

Anmamal

Yksi parhaimmista hetkistä äitiydessä on ollut, kun esikoinen sai pikkuveljensä ensimmäistä kertaa syliinsä.

Eetla

Meidän ensimmäistä vauvaa synnytin jo ennen kuin muut häntä vauvaksi olisivat sanoneetkaan. Olin kulkenut kuitenkin aikamoisen matkan äitiyteen ja siinä minä sitten yhtäkkiä aivan keskeneräisenä supistelin ja ponnistelin kylppärin lattialla. Vuosia myöhemmin - silloin jo muidenkin silmiin äitinä - synnytin taas verisiä haaveita. Kaikki nämä synnyttämäni ovat opettaneet paljon, ovat he sitten päässeet jatkamaan kasvuaan tai joutuneet jo aiemmin luovuttamaan. Keskenmenneet ovat antaneet valtavan pohjan sille, miten perhe-elämää ja äitiyttäni nyt katson. Ja auttaneet myös siinä, miten muiden äitien kasvutarinoita kuuntelen, kaikkea en voi ymmärtää ja nähdä heti ulospäin. Nöyrä kiitollisuus siitä, millaisia yhteiset matkamme ovat olleet. Olen saanut paljon <3

NINNA

Se hetki, kun minun kolme lastani pelasivat ekaa kertaa Unoa keskenään. Ilman riitaa, sopuisasti, kaikki viihtyivät. Ihana hetki :)

mammi ja aarre

Pakahduttavan onnellinen, pieni poikamme on saanut kasteen ja nimen edellisenä päivänä ja nukkuu kuin enkeli kainalossani anoppilan sohvasängyllä ja on elämäni ensimmäinen äitienpäivänaamu äitinä <3

mammi ja aarre

Pakahduttavan onnellinen aamu, pieni poikamme on saanut kasteen ja nimen edellisenä päivänä ja nukkuu kuin enkeli kainalossani anoppilan sohvasängyllä ja on elämäni ensimmäinen äitienpäivänaamu äitinä <3

Hellis83

Se, kun lapsi painaa päänsä syliin ja väläyttää sen rakkaudentäyteisen hymynsä 💖

Elluskainen

Kirjahirmu en ole ja luettua tulee ihan luvattoman vähän, mutta tämä kirja on kyllä pakko saada lukuun!! Mieleenpainuvimmat hetket äitinä on olleet tietysti lasten syntymät, mutta myös nämä yhteiset arjen ilot, joita lasten kanssa saa kokea <3

käyttäjä-11710
Liittynyt23.3.2015

Kaiken pysäyttäviä kokemuksia äitiyden ajalta on kaksi -ensimmäinen, kun kävelen lastenklinikan käytävällä ja tajuan lapseni saaneen anafylaksian pienen virheen takia. Suru, hätä, voimattomuus ja pelko tulvahtivat päälle kuin hyökyaalto. Kaikki piti kuitenkin niellä nopeasti, jotta pystyin olla poikani tukena. Toinen hyökyaalto tuli kuopuksen syntymässä. Vauva vietiin kiireellä salista lisähappea saamaan, mutta kaiken piti olla hyvin. Kun tunnin päästä kätilö tuli kertomaan monista komplikaatioista ja siitä että vauvan menehtyminen on olllut hyvin lähellä, elämältä lähti melkein pohja kokonaan. Nyt nuo lapset ovat jo 5,5v ja 1,5v ja välissä häärii 3,5v. Nuo kokemukset ovat jättäneet kuitenkin syvät jäljet. Arki on hulabaloota ja välillä ei tahdo kärsivällisyys riittää. Uskon, että tämä kirja olisi hyvä väline armollisuuden opettelussa itseään kohtaan.

Miiruli

Niin monta ihanaa hetkeä ois haettavana mut päädyin sitten vatsatautiin. Mulla on 2-vuotias tytär ja 5-vuotias poika, joista poika sairasti keväällä vatsataudin ensin. Aloitti oksentelu yöllä, kun aamulla oli lento Kreetalle. Onneksi osumatarkkuus tuon ikäiselle on jo 100% ja autossa, kentällä ja koneessa vaihdettiin vain muovipussia tämän tästä. Perillä hän oli kunnossa. Kaksi päivää myöhemmin tyttö ripuloi. Vaippaan. Yli vaipan. Housuihin. Ja liukumäkeen. Oksensi rinnuksilleni, kolmesti. Pari viikkoa reissun jälkeen uusi kierros, viimeisenä minä. Perusteellinen tyhjennys ja kevyemmin kohti kesää, kaikki pois, molemmista päistä. Mies päätti olla avuksi ja lähteä futiskentälle illalla kun olin pahimmillani. Otti pojan mukaan että saan levätä - 2-vuotiaan kanssa, joka oli jo terve ja täynnä virtaa. Mutta selvisin siitäkin. Miehen mukaan en näyttänyt kovin sairaalta.

Carlos

Rakkauden määrä ja puolesta tekemisen valtava tahto, vaikka ymmärtää, että itse jokaisen pitää asiat kokea ja kokeilla.

AnuBM

En ole vielä äiti, mutta pelkään ryhtyväni suorittaja-äidiksi, joka vaativuudessaan ahdistuu kaikesta. Toivoisin oppivani armollisuutta itseäni ja muita kohtaan, jotta lapsellakin olisi mahdollisuus terveen minäkuvan ja psyyken muodostumiseen.

Olive373

Esikoisen täytettyä juuri 16 vuotta sitä huomaa, kuinka äitiys jatkuu kuitenkin alati muuttaen muotoaan. Elämäni jännittävin tutkimusmatka! Mieluusti mukana kirja-arvonnassa :)

Pullapulla

Se hetki, kun aamulla kaiken taistelun jälkeen uhmaikäinen tuleekin antamaan oma-aloitteisesti pusun äidin poskelle päivähoitoon lähtiessä.

Viimatyttö

Tunsin valtavaa onnea ja rakkautta tullessani äidiksi toukokuussa,mutta samalla vanhemmuus on ollut oman kasvuni kannalta myös tietyllä tapaa suuri kriisi. Mutta pienin askelin, päivä päivältä ja hetkistä nauttien olen saanut kerättyä takaisin vahvuuttani ja kasvan itsekin käsi kädessä upean vauvani kanssa. Kirja voisi tarjota eheyttävän lukukokemuksen ❤

MiiamariaM

Ihania hetkiä on paljon, mutta mieleen tuli eräs eiliseltä. Päivä oli taas ollut vähän vaikea, väsymystä ja tavallista enemmän kitinää. Kaikki murheet kuitenkin unohtui, kun 9kk pienokainen, maailman suloisin tuhisija nukahti syliin. Niitä kasvoja katsellessa olin pakahtua rakkaudesta ja muistin taas kuinka onnekas olenkaan kahden pienen pojan äitinä❤️

HeNNie

Mukana arvonnassa. Mieleenpainuvia hetkiä on paljon, yksi pakahduttavimmista hetkistä oli kun poika 3v tulee aamuyöstä minun ja tuoreen pikkusiskon viereen. Vauvaa harmittaa ja hän parahtaa itkuun. Isoveli toteaa: vauva ei hätää, veikka on tässä! ♡

Elizabet

Ihania hetkiä paljon, mutta äitiyden pisimmät minuutit ovat olleet esikoisen ollessa leikkauksessa. Kammoan itse nukuttamista ja oli ihan kamalaa saattaa tyttäreni leikkaussalin ovelle.

Kolmenäiti

Kuulostaapa hyvältä kirjalta 😊 ! Äkkiseltään tulee mieleen hetki, kun isommat (5,5v ja3,5v) halusivat vaihtaa pikkusiskolleen (5,5kk) itse vaipan. Ja hienosti se sujuikin, äidin ihanat apulaiset ❤ .

äityli

Se kun itsellä on alkuraskauden kaamea pahoinvointi, etkä pysty selittämään sitä taaperolle samalla kun oksennat. Taapero tulee ja ihmettelee vieressä että mikä äitiä vaivaa. Muttei menekään paniikkiin vaan alkaa silitellä äitiä hiuksista (ponnarilla onneks sillon) <3 nämä täysin yllättävät hellyyden hetket ovat parasta <3

kahdeksan äiti

Juuri ääneen kaipailinkin aikaa jonkun kirjan lukemiseen ja tämä vaikutti heti sellaiselta kirjalta, jonka haluaisin lukea.

Minusta tuli äiti noin 15v sitten. Näihin vuosiin ja jokaiseen päiväänkin mahtuu lukemattomia mieleen jääneitä hetkiä.

Yksi todella kaunis muisto on nuorimmaisen syntymän hetki tammikuulta. Synnärillä oli oikein rauhallinen yö ja kätilötkin ehtivät rauhoittua meidän kanssa vauvan syntymä odottelemaan. Mihinkään ei ollut kiire ja sain rauhassa kylpeä ammeessa, johon vauvakin syntyi sitten, kun kaikki oli valmista häntä varten. Sain pitää vauvaa rinnoillani parisen tuntia ennen punnituksia ja pukemisia ja mieheni kirjoitti syntymähetken tunnelmista runon meille muistoksi. Vaikka olen kokenut syntymän ihmeen jo useamman kerran, jokainen kerta on kivuista ja peloista huolimatta ainutlaatuisen hieno ja arvokas. Ja jokainen lapsi rakas ja ihana omalla tavallaan.

Kohta 5 vuotta täyttävä poikamme ilahdutti minua suuresti viimeksi perjantaina, kun raskaan työviikon jälkeen olin jo aika uuvuksissa. Hän tuli yllättäen halaamaan sanoen: "Äiti on ihanin!" Kyllä siinä väsymyksestä häviää vähintään puolet.. :)

MarjaKoo

Äitiys on ollut suurinta ja parhainta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Silti muistan elävästi pettymyksen hetken (itseeni), kun ajattelin, että minusta ei koskaan olisi pitänyt tulla äitiä. Ajatus oli ja meni, oli vain hetkellinen kiukkupuuska, mutta silti totta,

Puhu muru

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, arvonta on nyt PÄÄTTYNYT. Kirjoititte todella kauniisti ja koskettavasti äitiyden kokemuksesta tai ajatuksista, millainen äiti teistä tulee. Olin monena päivänä kyyneleet silmissä kun luin kommenttejanne. Olette upeita. Hieno äitejä hyvinä ja huonoina päivinä. Teidän rakkaus kuului kirjoituksistanne. <3

Pidän huomenna arvonnan ja tyttäreni toimii taas onnettarena. Ilmoitan täällä blogissa voittajat ja laitan meiliä voittajille vielä henkilökohtaisesti. Jos ette jättäneet meili osoitettanne käykää katsomassa, ketkä olivat onnelliset voittajat.

Ja vaikka ette voittaisi nyt kirjaa, suosittelen lukemaan sen. Lainatkaa kirjastosta tai pyytäkää vaikka lahjaksi. Sen lukeminen tekee hyvää. <3

Puhu muru

Nyt arvonta on suoritettu, muru oli tälläkin kertaa "onnetar". Lapset ehtivät nukkumaan ennen arvonnan suorittamista.  Voittajat ovat kommentti /nimimerkit nro 4 Kaisa , nro  9 Maja ja nro 27 Marrasvauvatulossa. Onnea voittajille ja vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille. 👏

Voittajille laitoin tulemaan meiliä ja kysyin nimen ja osoitetiedot, niin saadaan Ina Westmanin Syliin -kirjat matkaan. =)

AaHoo

Haluaisin, että olisi syy kirja itselleni tilata, mutta lapsettomuuden syövereissä painitaan. Haluaisin kuitenkin antaa kirjan (jos mahdollista, niin enkkuversio) lahjaksi pian esikoisen saavalle ihanalle ystävälleni, joka aina tukee minua.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat