Kirjoitukset avainsanalla unitutkimus

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

 

Minua jännitti ihan hirveästi kuulla unitutkimuksen tulokset. Ajattelin itsevarmasti: ”Ei minulla mitään ongelmia ole.” Takaraivossani tuntui kuitenkin outo tunne. Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin?

Tapasin mahtavat lääkärit Vilho Aholan ja  Henri Tuomilehdon uudella Oivauniklinikalla Helsingissä. Käteni hikosivat ja naamani punoitti. Tuntui, kuin olisin tullut jonkinlaiseen kuulusteluun. Oikeasti huoneessa oli hyvin lämminhenkinen tunnelma. Välittävä. Nämä lääkärit halusivat parantaa minun hyvinvointiani.

Tuloksia käytiin tarkkaan läpi ja kerroin päivärytmistäni. Yllätyin, kun kävimme myös ruokarytmini ja ruokailutottumukseni tarkkaan läpi.

Aluksi näytti, että kaikki on tosi hyvin. Hyvä minä. Mutta myös huolenaiheita löytyi. Verenpaineeni oli kohalla. Se tuntui todella oudolta, olihan minulla ollut hyvä verenpaine kolmen raskaudenkin läpi.

Onneksi löytyi myös syyt kohonneeseen verenpaineeseen. Tarkemmin sanoen löytyi viisi ongelmaa.

Ensimmäinen paljastui, kun kävimme iltarutiinejani läpi. Niissä ilmeni muutama hälyyttävä asia. Teen aivan liikaa töitä iltaisin, liian myöhään. Kyllä. Myönnän. Kirjoitan usein blogejani ja työsähköposteja lasten mentyä nukkumaan. Se ei ole minulle hyväksi. Se on ollut olosuhteiden pakko, mutta siihen täytyy nyt miettiä muita ratkaisuja.

Toinen ongelma oli ruokailurytmini. Minun pitäisi alkaa syömään useammin ja hieman enemmän. Illalla muutama tunti ennen nukkumaan menoa pitäisi syödä jopa pieni ateria. Ei vain rahkaa myslin ja hedelmien kanssa. Silloin väsymys tulisi luonnollisesti muutamassa tunnissa ja keholla oli ravintoa palautua yön aikana. Kulutan niin paljon, että saan yksinkertaisesti liian vähän polttoainetta kehoni tarpeisiin.

Kolmas ongelma löytyi myös illasta. Iltatreenini lasten mentyä nukkumaan saavat myös jäädä, jos haluan nukkua paremmin. Ne tekevät minusta, muutenkin ”iltakukkujasta” vielä virkeämmän. Se huonontaa helposti unenlaatua, mikä on kuin huijaisin itseäni. Nukun kyllä kuin tukki, mutta vain sen takia, koska olen niin väsynyt. Aikaa treenaamiselle täytyy raivata jo aiemmin, mikä ei tule olemaan helppoa.

Nukkumaan menoaikamme joutui myös syyniin. Menemme usein murun kanssa nukkumaan puolen yön aikaan. Herätys on armoton lasten kanssa, kello 6.30 - 8.00 välillä joka ikinen aamu. Emme saa riittävän pitkiä yöunia mitenkään. Ahola ja Tuomilehto suosittelivat, että aikaistaisin nukkumaan menoa vähintään tunnilla.

Tässä kohtaan puolustin parisuhdeaikaa. Ahola kuitenkin haastoi hyvin minua pohtimaan, mitä puuhaamme iltaisin. Teemme kyllä paljon kaikkea, kotitöitä, töitä, katsomme netistä ohjelmia, treenaan, pesen hiukset yksin ja hoidamme parisuhdetta. Seuraava kysymys oli, kuinka paljon sitä kaikkea muuta on kuin parisuhteen hoitoa? Mikä niistä on pakollista? Mitä voisi karsia? Totta kai, jouduin myöntämään, että karsittavaakin löytyy. Ehkä se alkaa ensimmäiseksi somen vähentämisestä iltaisin.

Viides, ja pahin, ongelma ja yllätys oli yöherätyksien määrä. Olin herännyt tutkimusyön aikana mielestäni kaksi kertaa imettämään. Todellisuus oli, että olin havahtunut hereille peräti 15 kertaa! Apua! Ei mikään ihme, että olen ollut aamuisin todella väsynyt.

Lääkärit Ahola ja Tuomilehto selittivät, että olen kuin äiti, joka nukkuu lastensa kanssa savannilla. Olen koko ajan ylivirittynyt, etteivät leijonat varmasti söisi minun lapsiani. Mutta onko se sitten tarpeen, kun asumme kivitalossa Helsingin Töölössä? Ei ole

Jatkuvat havahtumiseni, noussut verenpaine ja liian lyhyet syvänunen pätkät ovat huolestuttavia merkkejä. En palaudu riittävästi yön aikana ja nukun mielestäni hyvin vain, koska olen niin väsynyt. Aamuisin olen todella väsynyt, mitä olen ihmetellyt murullekin. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa oikeisiin uniongelmiin ja unettomuuteen.Tänään oli Helsingin Sanomissakin artikkeli univajeesta otsikolla: "Valvomme itsemme tyhmiksi ja sairaiksi - katso unilaskurilla, nukutko liian vähän tai vaarallisen paljon". Ei ole mikään pikku juttu, kun normaali suorituskyky laskee ja sairauksien riskit kasvavat kolmekymppisenä!

Pulinat pois. Minun pitäisi aloittaa elämäntaparemontti. Iltatyöt, ruokailurytmi, iltatreenit ja iltarutiinit pitäisin saada tukemaan hyviä yöunia – ei tuhoamaan niitä. Te pääsette nyt blogissani seuraamaan, miten minulle käy. Samalla olette yksi valvoja ja tsemppaava jengi minulle.

Muutos ei tule olemaan helppo. Ahola sanoi, että elämäntaparemontti lähtee hitaasti ja ensimmäiset tulokset voivat tulla vasta puolenkin vuoden päästä. Kaikki on kuitenkin minusta itsestäni kiinni. Tässä kohtaa kyllä ajattelin, että myös murusta. Meidän täytyy yhdessä miettiä, miten nämä muutokset saadaan aikaan.

Sain uuden ajan lokakuulle lääkäri Vilho Aholalle. Silloin katsomaan, miten muutosprosessini on lähtenyt käyntiin. Sain mukaani kotitehtävän pitää ”unipäiväkirjaa” ja tarkastella, miten muutos mahdollistuu. Sitten vain käärin hihat ja ryhdyn hommiin.

Yksi konkreettinen muutos on jo tapahtunut. Laitoin kuopuksen päivähoitohakemuksen, vaikka se kirpaisi. Minun oli jo aika myöntää, että töiden lisääntyessä säännöllinen lastenhoitoapu on tarpeen. Se on kaikkien etu. Virkeä äiti on perheen toinen kantava voima ja minun uupumukseni on kaikilta pois. Äidin uupumus on todellinen uhka koko perheen hyvinvoinnille.

Pitäkää ihmiset huolta itsestänne – itsenne, lasten ja parisuhteen tähden. <3

 

*Saat Oivaunen uniklinikoilta alennuksen -10% prosenttia (sis. ensikäynti, laaja-alainen unitutkimus, tuloksien läpikäynti) kun sanot aikaa varatessa koodin: BLOGI -10%. Oivaunen uniklinikoita on Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa.  

Kommentit (0)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Miksi sulla on äiti piuhoja?” kysyy 4-vuotias tyttäreni hämmentyneenä. 1-vuotias kuopus on tulossa luokseni, mutta kääntyy takaisin murun luo, kun näkee naamani.

 

Näytän siltä, että kaikki ei ole kunnossa. Päässäni on useita piuhoja, jotka valuvat niskaan nipuksi. Kasvoihin on teipattu piuhoja, jotka näyttävät murun mielestä ihan paiseilta. Kaikkien ympäri kehoa olevien piuhojen lisäksi vatsaani on kiinnitetty minitietokone. Mitä ihmettä tapahtuu?

Minua pyydettiin mukaan Oivaunen uniklinikalle testipotilaaksi. Klinikat löytyvät jo Kuopiosta ja Tampereelta, nyt on Helsingin vuoro saada omansa. Kaikki nuo oudot ja lähes pelottavan kuuloiset piuhat asennettiin minuun laaja-alaista unitutkimusta varten. Piuhoja ja antureita asensi kokenut Kuopion uniklinikan lääkäri. Kaksi Helsingin uniklinikan uutta sairaanhoitajaa olivat perehdytyksessä ja seurasivat lääkärin työskentelyä.

 

Lähdin mukaan unitutkimukseen, koska leikkipuistoissa kuulee paljon puhetta unesta ja ennen kaikkea uniongelmista. Osa äideistä ei saa unta lapsen nukahdettua tai pahimmillaan oma nukahtaminen ei onnistu vaikka lapset ovat jo koululaisia. Jonkun kumppani kuorsaa kovaäänisesti ja äiti saattaa olla huolestunut hänestä. Jonkun on vaikea saada unta ollenkaan.

 

Uni on osa hyvinvointiamme. Sen tietää viimeistään siinä vaiheessa, kun ei saa nukuttua riittävästi. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa ottaa vastaan lasten kiukuttelun, tekee mieli lähteä lenkille ja jaksaa nauttia kumppanista vielä lasten mentyä nukkumaan.

 

Ajattelen itse, että keho on minun kotini. Omassa kehossa on tärkeää voida hyvin. Siksi halusin tietää, miten ihan oikeasti nukun. Vaikka illalla näytin kyllä Star Wars - hahmolta, kun valmistauduin menemään nukkumaan kaikkien pihojen ja antureiden kanssa.

Hyvä uni vaikuttaa terveyteemme siinä, missä liikunta ja syöminen. Se ei ole mikään pikku asia. Tiukkaa faktaa on, että joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta unihäiriöistä (THL 2014). Se on hurja luku! Voidaankin puhua kansansairaudesta. Eikä unihäiriöt ole vain ”kuorsaavien miesten” tai ”vanhuksien” sairaus, niin kuin joskus vähätellen puhutaan. Se voi olla myös kolmekymppisellä naisella.

 

Kyselin Oivaunen työntekijöiltä kaikkea unitutkimukseen liittyvää. Minua kiinnosti esimerkiksi voidaanko unitutkimus ylipäänsä tehdä raskaana oville naisille tai pienten lasten äideille?  Unitutkimus voidaan tehdä jo raskausaikana tai vauvan ollessa pieni. Selvä viesti lääkäriltä oli, että jos on itse huolissaan tai pelkää unihäiriötä, on aika toimia. Tilannetta ei kannata päästä pahenemaan entisestään.

 

Saan tietää oman laaja-alaisen unitutkimukseni tulokset syyskuun alussa. Silloin minulla on aika lääkäri Vilho Aholalle. Käymme Aholan kanssa läpi tuloksia, mutta myös pitkän esitietolomakkeen terveydentilastani ja elintavoistani. Lupaan tulla vaikka häntä koipien välissä kertomaan teille tuloksistani.

Odotan innolla ja ehkä toisaalta jopa pienellä jännityksellä tuloksia… Minusta tuntuu, etten kärsi unihäiriöistä. Toki olen välillä todella väsynyt niin kuin varmaan kaikki pienten lasten äidit. Mutta mitäs, jos minulla onkin unihäiriö?

 

Kannustan aina ihmisiä pitämään huolta itsestään. Erityisesti äitejä, koska äideillä on kovat työpaineet. Mikäli sinulle yhtään tuli ajatuksia tai jopa huolia uneesi liittyen tai kumppanisi uneen, käy osoitteessa http://www.oivauni.fi/ .  Oivaunen sivuilla on esimerkiksi lyhyt unitesti, josta saat vähän suuntaa antavaa tietoa omasta tilanteestasi.

 

Muista ihana lukijani: Unta kannattaa arvostaa, sillä se on kuin rakkaus. Uni ei ole itsestäänselvyys ja myös se vaatii huolenpitoa.  <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat