Kirjoitukset avainsanalla erillisyys

Parisuhteessa voi tuntua, että toinen on koko elämä. Ilman häntä ei voisi elää, kuolisi pois ja näivettyisi. Kuulostaa romanttiselta kuin amerikkalaisessa elokuvassa, mutta se on kaikkea muuta.

 

Omaan rakkaaseen on helppo takertua ja rakentaa elämä hänen ympärilleen. Voi ajatella, että minun onneni on vain tuosta ihmisestä kiinni. Minä tein niin ensimmäisessä pitkässä parisuhteessani. Kaikki tuntui tuon miehen rinnalla haalealta ja lähes turhalta. Olimme aivan kietoutuneita toisiimme.

 

Vuosien mittaan alkoi tuntua, että haluan repiä itseni irti. Olo oli melkein tukahtunut. Elämä toi vastaan uusi mahdollisuuksia ja tein isoja päätöksiä. Silti rakkaani haikaili ”vanhan-Marjan” perään. Hän kysyi: ”Miksi et ole enää se ponnaripäinen urheilijatyttö?” ”Mikset sinä ole niin kuin ennen?”

 

Suhteemme alkoi repeillä. Minä halusin luoda uutta ja muuttua. Olin surullinen, kun h’än ei tukenut minua. Kahdesta toisiinsa kietoutuneesta rakastavaisesta oli tulossa omia yksilöitä. Toinen ei vain suostunut siihen. Sitten tuli päivä, jolloin en enää jaksanut. Minä vain lähdin. En silloin osannut muutakaan tehdä.

 

Jälkikäteen ajateltuna emme olleet kunnolla erillisiä. Olimme liikaa vain me ja se alkoi tukahduttamaan minua. Rakkaani sanoi myös, että hän ei halua elää ilman minua. Se aiheutti alussa ihastusta minussa, mutta suhteen loppuvaiheessa silkkaa kauhua. Minusta niin ei voi sanoa toiselle. Jokaisen täytyy kyetä seisomaan omilla jaloillaan.

 

Se oli kuitenkin hyvä opetus minulle. Rakkauden huumassakin on osattava pitää huolta itsestään. On tärkeä pitää kiinni omista ystävistä ja itselle rakkaista asioista. Koska suhteessa tulee aina se vaihe kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Huumaa haihtuu ja pitää opetella pitämään rakkauden liekkiä yllä. Ja rakkauden liekki sammuu kovin helposti, jos on aivan kiinni toisessa. Tai toisen ihon alla.

 

Kaksi itsenäistä ihmistä rakkaudellisessa suhteessa onkin minusta aivan ihana asia. Molemmat rakastavat itseään ja silloin he osaavat rakastaa toisiaan terveellä tavalla. Molemmat tekevät myös itsensä onnelliseksi eivätkä odota toisen tekevän kaikkea työtä.

 

 

Ennen kuin tapasin murun elin vielä useampia ihmissuhteita, missä hommat meni metsään syystä tai toisesta. Jossain vaiheessa sain poikani ja olimme vain me kaksi. Silloin etsin välillä melkein epätoivoisella vimmalla rakkautta. Halusin niin valtavasti kokea olevani jollekin maailman tärkein ja rakkain. Olla toisen ihmisen kainalossa ja elää perhe-elämää.

 

Epätoivoisessa rakkauden etsintävaiheessani tuli stoppi kun törmäsin kirppisellä kirjaan ”Tyttö joka etsi onnea”. Ostin kirjan vaikka en ikinä lukenutkaan tuota kirjaa. Kirjan nimi teki kuitenkin tehtävänsä. Tajusin, että minun pitää lopettaa etsinnät ja keskittyä olemaan onnellinen yksin. Ja nauttimaan perhe-elämästä poikani kanssa.

 

Kipuilin sen jälkeenkin rakkaudennälkääni, mutta vimma etsiä omaa rakasta loppui. Aloin urheilemaan enemmän, koska rakastan urheilua. Keskityin hoitamaan opintoni loppuun ja suunnittelemaan tulevaa työelämään siirtymistä. Ja pidin enemmän yhteyttä ystäviini.

 

Puoli vuotta sen jälkeen muru vain tupsahti elämääni netin kautta. Siihen mennessä olin muuttunut itsenäisemmäksi naiseksi ja tutkinut, mikä minut tekee onnelliseksi. Rakkauden alkuhuuma ei enää sumentanut näköäni vaan me olimme alusta asti omilla jaloillamme. Ja sen tunsi silloin ja se on meidän suhteessa läsnä edelleen.

 

Seksuaaliterapeuttina ollessanikin olen pohtinut asiakkaalle tärkeitä asioita. Ja välillä se on ollut vaikeaa, jos asiakkaani on aivan kiinni kumppanissaan. Toisinaan asiakkaan kumppani on voinut olla niin mustasukkainen, ettei asiakas uskalla tehdä itselleen rakkaita asioita. Silloin olen uteliaasti kysellyt ja olemme yhdessä tutkineet, mihin tilanne on johtanut. Ja millainen asiakas toivoisi suhteen olevan.

 

Minut liikaa läheisyys ajoi nurkkaan nuorempana ja lähdin. Murun kanssa terve erillisyys on näkynyt mahdollisuutena olla aivan oma itseni ja sama koskee murua. Erillisyys on antanut tilaa rakkaudellekin enemmän. Kun ei ole koko ajan toisen iholla, on tilaa kaivata ja huomata miten tärkeä toinen on. Se antaa myös tilaa intohimolle.

 

Jokainen meistä voi valita itsenäisen polun. Päättää tehdä itsensä onnelliseksi ja rakastaa toista vahvasti omilla jaloillaan seisten. Ja vaikka suhde päättyisikin, niin sinä tietäisit selviäväsi yksinkin. Mieheni äiti kertoi lukeneensa lauseen, mikä kolahti minuun. ”Lintu voi istua oksalla pelkäämättä sen katkeamista, koska hän luottaa siipiinsä.”

 

*Kuvat ovat itse piirrettyjä.

*Jos et vielä ole Puhu murun seuraaja Facebookissa tai Instagramissa, nyt se kannattaa viimeistään! =)

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat