Kirjoitukset avainsanalla tunnekasvatus

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Toivoin aina, että olisin päässyt ratsastamaan lapsena. Meillä oli kuitenkin rahat tosi tiukassa kun vanhemmat erosivat ja äitini jäi yksin meidän kanssa. Siksi luin kirjaston heppakirjoja, tilasin kerran omilla rahoillani Villivarsa –lehden ja haaveilin. Kokeilin jopa ratsastaa mummolan kilteimmällä lehmällä, kun olisin niin kovin paljon halunnut harrastaa ratsastusta.”  (Tässä oma heppamuistoni)

 

 

Ingrid Flygaren kirjoittama Liian pieni Putti kirja toi minulle mieleen lapsuuden ja omat haaveet ratsastuksesta. Olin aivan heppahullu ja kirjat olivat osa hepparakkauttani. Siksi olin aivan myyty, kun näin tämän kirjan. Tarina oli vielä ihanampi. Nyt on vihdoin tullut kirjasarja pienimmille heppafaneille. Tähän asti olen törmännyt vain alakoululaisille tarkoitettuihin kirjoihin, joissa ei ole juurikaan kuvia.

 

 

 

Kirjan päähenkilö on rohkea pieni Putti. Hän on Shetlanninponi Kuusikukkulan tallilla. Sarjan ensimmäinen kirja on Liian pieni Putti. Kun näytin kirjaa 4-vuotiaalle tyttärelleni, hän kiipesi heti sohvalle ja pyysi minua lukemaan kirjan. En ihmettele, sillä kansi ja kuvat vievät jo heti tarinaan. Pieni ja vähän surullisen näköinen Putti saa pienenkin lapsen pohtimaan surullisen ilmeen syytä.

 

 

 

Tarina vei mukanaan sekä minut että tyttären. Jopa kotimme koululainen tuli sohvalle kuuntelemaan tarinaan ja vauvakin jaksoi osan aikaa katsella kuvia.

 

 

Putti uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa olla taitava kuin isommat hevoset esteratsastuksessa. Hänet kuitenkin laitetaan talliin ja ystävät menevät kisaamaan. Putti on liian pieni. Kirjassa käydään hienosti läpi Putin tunteita haaveilusta pettymykseen aina itkuun asti. Ikuinen kysymys: ”Miksi minä en kelpaa?” on ilmassa. Lapseni huokaisevat sohvalla ja Putin pettymys tuntui meissäkin.

 

 

 

Käänne tulee kirjassa hienosti ja pettymyksestä siirrytään epäilyn kautta iloon. Putti huomaakin oman vahvuutensa. Kun isot hevoset pelottavat lapsia, pieni ja suloinen Putti ei. Puttin vahvuus on olla lasten ystävänä. Tässä kohdassa tarinaa ei voi olla hymyilemättä. Ihanaa Putti!

 

 

 

Kirjan lukemisen jälkeen sohvalla on mietteliäitä ja samalla tyytyväisiä lapsia. Pohdimme, toimivatko Putin kaverit oikein.  Alamme pohtia lasteni pettymyksiä ja vahvuuksia. He osaavat luetella paljon erilaisia tilanteita ja millaisia tunteita ne ovat herättäneet. Puhumme paljon kavereista.

 

 

Minusta tässä kirjassa on kaikki hyvän lastenkirjan ominaisuudet. On kiehtova, hyvin etenevä tarina, mielenkiintoiset henkilöhahmot, selvät sekä värikkäät kuvat ja aikuisellekin mukavaa luettavaa.

 

 

 

Kirjassa on myös ripaus tunnekasvatusta. Kun lapsi samaistuu Putin tunteisiin, hän on empatian ytimessä. Hän ymmärtää itsensä kautta, miltä Putin pettymys ja suru tuntuu. Kun lapsi oppii jo pienenä empatian merkityksen, hän oppii ottamaan muut huomioon.

 

 

 

Putti-kirjaa luetaan meillä lähes päivittäin. Tarinasta löytyykin aina uusia kulmia ja nyt 4-vuotias tyttömme on tutustumassa nyt Putin kavereihin Sonjaan, Attilaan ja Jumperiin. Luulenpa, että kesällä kun menemme katsomaan hevosia, lapsemme katsovat niitä uusin silmin. Seuraava Putti-sarjan kirjaa odotetaan jo innolla.

 

 

 

Haluaisitko sinä kirjan lapsillesi? Nyt siihen on mahdollisuus. Osallistu myös ihanien Liian pieni Putti -kirjojen arvontaan. Arvon kolme kirjaa.

 

 

 

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa joku hevosiin tai poneihin liittyvä muisto. Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Voit myös jättää sähköpostiosoitteesi, mikä auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu viikon päästä perjantaina klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa blogin kommenteissa arvonnan päätyttyä. Onnea kaikille arvontaan! :) 

*HUOM! Arvonta päättyi pe 29.4.2016. Voittajat löytyvät kommenteista. Heille laitan myös sähköpostia.

Kommentit (30)

strike

Hevosista olen ollut valtavan kiinnostunut jo pikkulapsesta vaikka lapsuuden perheestäni kukaan muu ei ollut. Jo kouluikäisenä oli mahtavaa saada valtavan suuri eläin jolla on kuitenkin oma tahtokin, tottelemaan ihan pienimpiäkin pyyntöjä omasta halustaan. Oivaltaminen miten hieno ja älykäs eläin se onkaan ja millaisia erilaisia persoonia ne kaikki ovatkaan. Miehenikin löysin hevospiireistä ja nykyään meillä on myös pieni tytär ja toki liuta kilpahevosia pihassa. Jännityksellä odotan miten tyttömme alkaa suhtautua meille niin rakkaaseen harrastukseen, elämäntapaan. Ensimmäisen kerran hän kävi tallissa neljän päivän ikäisenä.

Villi heppa

Pikku tyttönä kävin jonkun alkeiskurssin ja harmittaa,että jäi siihen!Tunnin alussa jaettiin hepat ja jännitys oli niin suuri,ettei vaan saisi sitä villiä heppaa😊Nyt tytärtäni kiinnostaa hepat,saa nähdä päädytäänkö taas talleille😊Tämä kirja sopisi siis täydellisesti meidän perheeseen!

amali.

Hevosia olen harrastanut enemmän ja vähemmän aktiivisesti monta vuotta ja edelleen nuo kauraturvat ovat tärkeä osa minua. 13-vuotiaana pitkäaikainen unelmani toteutui, sain oman hevosen! Se hankittiin mummolta saamani ennakkoperinnön kautta ja tein paljon tallitöitä, jotta sain maksettua karsinapaikan itse. Tuo hevonen opetti paljon ja huomattavan paljon kantapään kautta. Usein olen kuitenkin miettinyt, missä olisin tällä hetkellä jollei tuota hevosta olisi ollut. Kärsin syömishäiriöistä, masennuksesta, ahdistuneisuudesta, alakulosta, koulukiusaamisesta..tuo hevonen antoi syyn elää ❤ toivon myös 8kk tyttäreni onnistuvan hevosista, sen toki aika näyttää 😊

sussutinn

Olisin halunnut ratsastamaan, mutta se on niin kallis harrastus etten ikinä aloittanut. Lapsena odotin aina tykkimäkeen ja sirkukseen pääsyä kun tiesin pääseväni hepan selkään :)

Keinu-Ronja

Sain lapsena vaarini vanhan keinuhevosen, jota hoidin ja rakastin kuin oikeaa lemmikkiä. Oikean hevosen selkään en lapsena uskaltanut mennä, mutta kehuin kyllä muille, että omalla hevosellani ratsastan päivittäin. :) Tämä rakas keinuhevonen on kulkenut mukana osana kotiani myös koko aikuisiän ajan ja nyt se on saanut uuden hoitajan pojastani. Onneksi poikani on hieman rohkeampi ja hän on päässyt nauttimaan ratsastuksesta myös oikean ponin kyydissä.

hoitsu55
Liittynyt21.5.2015

Muistan ensimmäisen tutustumisen hevoseen  kun  lapsena kerrostalossa aikanaan asuessamme läheiseltä maatilalta tuli vanha mies myymään tuotteitaan,rappukäytävässä kaikui huuto Peeerunaa ja Pooorkkanaa ja samassa kaikki lapset tietystikin pihalla hevosta taputtelemassa,kaupunkilaislapsille iso juttu,monikaan ollut koskaan heppoja nähnyt saati koskenut.Mukava muisto vieläkin.

lllauraa

Mukavan kuuloinen kirja, en ollut aikaisemmin koko sarjasta kuullut :) varmaan tulisi meillä enempi itselleni luettavaksi kuin tulevalle vauvalle :D mielenkiinnosta täytyy käydä katsomassa mitä kaikkea sarjaan kuuluu :)

Elise H.

En ole harrastanut muuten mitään hevosiin liittyvää, mutta olin myös lapsena kova lukemaan tyttöjen hevoskirjoja. Niissä kirjoissa oli ihan oma maailmansa. Tuo Putte-kirjaa vaikuttaa aivan ihanalta :)

seija60

Tyttäreni  on ja  ollut  hevosfani, meillä  oli  ikioma  hevonen, jota  tytär  rakasti. Se että  onnetomuus tapahtui, ja  tytär  tipahti  kyydistä, ei  hidastanut vauhtia. Se  oli  hyvää  aikaa, ja  hevonen oli meille hyvin rakas.

Sininen

En ollut lapsena mikään hevoshullu, mutta luin silti sen hetkiset (90-luvun) suosituimmat hevoskirjat, koska kaikki muutkin ikäseni tekivät niin. En edes enää muista kirjasarjan nimeä tai kirjoittajaa.

Hennajenniina

Itse oli jo lapsena heppahullu, olin kaverini kanssa hevosleireillä, ratsastin myös vapaa-aikana, nyt kun oma oma lapsi niin en enää ratsasta mutta käymme katsomassa hevosia usein, meillä tykätään kaikista eläimistä paljon.

Nelliina

Meillä asuu yksi pieni heppafani, joka tykkäisi kirjasta(ja mä myös :)) 👍 Itse tykkäsin lapsena kovasti hevosista, mutta ratsastamaan en päässyt, koska se oli kallista.

Misty

Olin nuorena todellinen hevostyttö; oman huoneen seinät tapetoitu hevosen kuvilla, kirjastosta lainasin vain heppakirjoja ja suosikkikorvakorut olivat hevosenkengän muotoiset. Mutta talleille en saanut mennä, koska olin -ja olen edelleen- pahasti allerginen. Toivon, että tyttärenikin pitää hevosista. Vielä hän on kovin pieni, mutta aika näyttää. :)

SC

Ensimmäinen hevosmuistoni on tuolloin alakoululaisen isosiskoni hurjan hymyn näkeminen kun hän ensi kertaa pääsi ravihevosemme kyytiin kärryssä.

suskikoo

Olin myös pienenä hevoshullu mutta innostus laantui teini-iässä. Nyt aikuisiällä olisi kiva päästä hevosen selkään mutta en tiedä uskaltaisinko.. Tyttäreni ovat käyneet ratsastamassa pienellä ponilla muutaman kerran mutta eivät ainakaan vielä ole hurahtaneet harrastukseen. Mielelläni heitä käyttäisin tallilla koska hevosrakkaudessa on sitä jotain. En tiedä innostaisiko tämä kirja heitä tallille..? 😉

Maiski

Kävin ratsastamassa islanninhevosilla vähän aikaa sitten viimeksi ratsastin joskus 20 vuotta sitten... Ai että se oli ihanaa :)

IHHAHHAA

Tyttäreni sai ensimmäisenä joulunaan mummultaan lahjaksi oikean Shetlanninponin kokoisen pehmohevosen. Tyttö oli tuolloin vasta 7 kuukauden ikäinen. Tästä syttyi oikea heppahöperyys ja jo ennenkuin tyttö edes tapaili ensimmäisiä sanojaan, osasi hän sanoa ihhahhaa. Hepan hirnahdukset ovat kuuluuneet meidän perheen jokapäiväiseen arkeen. Tyttö on nyt täyttämässä kaksi vuotta ja yksi tärkeimmistä iltarutiineista on edelleen peitellä lattialla loikoileva heppa Pupu Tupuna -peitolla. Aika näyttää onko tämä hevosrakkaus pysyvää, mutta nyt kaikki hevosiin liittyvä on tytölle kaikkein tärkeintä. :-)

nimppu

Ihana kirja, tuo on pakko saada! Itse olen harrastanut hevosia jo ala-asteelta asti, yläasteelta asti päivittäin, hevosalan kouluja kävin sen jälkeen, olin talleilla töissä ja nyt on sitten oma talli ja omat hevoset ja tietysti lasten poni 😊 joten hevosmuistoja on kertynyt miljoonittain. Meillä on pojat 5v ja 3v ja tyttö 2kk. Ensimmäistä lasta kun odotin niin monet toivoivat meille tyttöä, että saataisiin heppatyttö. Mutta tulikin semmonen poika jota hevoset kiinnostaa ja unelmissa siintää jo saada poniravikortti, että pääsisi jo ajamaan raveihin omalla ponilla. Saapa nähdä kiinnostuuko tuo tytär hevosista ollenkaan. Että ei ole hevosharrastus vain tytöille 😊

Käyttäjä6080
Liittynyt8.3.2017

Minä olin suuresta ja köyhästä perheestä joten ei ollut puhettakaan mistään harrastuksista. Itse keksimme kaikki ja teimme sirkukset ja kauppaleikit. Sukulaisella oli hevonen joka oli Suomen työhevonen ja aika vihainen, äiti sanoi ettei saa mennä sen hepan lähellekään. Sitten 16 ja 17 vuotiaana olin ratsastusleirillä keittäjänä kahtena kesänä, minua pelotti kun isot hepat kävelivät välillä vapaina siinä pihalla. Nyt näin aikuisena ja tyttären äitinä olemme käyneet katsomassa hevosia useinkin laitumilla.

Tinttaiita

Muistan miten jännittävää oli kun ensimmäistä kertaa pääsi itse ajamaan kärryjä, tosin isän avustamana. Nyt omat lapset ovat innostuneet hevostelusta myös.

minttu47

Nuoruudessa ratsastus oli rakas harrastus usean vuoden ajan. Edelleen tallessa mm. ratsastussaappaat ja -kypärä, josko vielä joskus...

Hiisukas

Viimeksi on kärrytelty omien lasten kanssa, ihanaa nähdä heidän ensikontaktejaan hevosten kanssa. Itse olen kouluaikoina käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla ja -leireillä. Nyt on vuosia viime kerrasta. Olisipa ihana voittaa tuo kirja ja lukea sitä lasten kanssa.

Pauke

Ihahhaa! :) Mä olin hevoseton heppahullu! Ratsastustunteihin ei ollu varaa, sillä kävin kitaratunneilla ja suunnistin. Veli pelas jalkapalloa. Joku raja siinä, mihin on tavisduunariperheellä varaa. ;) Mutta mulla oli ratsastusta harrastavia kavereita, jotka osas hevosista kaikkea kertoa. Lainasin heiltä Villivarsoja ja Hevoshullu lehtiä ja ahmin niitä. Kirjastosta löytyi Merjan talli ja muita näitä heppakirjoja. Niissä kuvailtu rakkaus hevosia kohtaan tuntui äärimmäisen ihanalta. Meillä oli leikkitali ja kuvitellut hevoset. Putsasimme tallien lattioita ja laitoimme sinne heiniä. Taisimme jopa harjata toisiamme. Pidettiin esteratsastuskilpailuja. Hypimme itse näitä kepeistä tehtyjä esteitä. Palkinnotkin oli hevosmaailman tyyliin. <3 Talvisin teimme lumiheppoja ja ponnistelimme niiden päälle ratsastamaan. Luonnollisesti piirtelimme hevosia. Ai että... onkohan noita piirustuksia tallella? Osaisikohan sitä vielä piirtää hevosen? :)

Terhi J.

Lapsuudesta tulee mieleen kun pääsin ratsastamaan ekan kerran, ilman satulaa.. Se oli jännittävää mutta niin mukavaa :)

Perdita

Hevosten parissa olen itse vauvasta asti ollut.
Yksi paras muisto on hippaleikki lämppärin kanssa joka aina välillä antoi 5v tytön voittaa. Sekä pienet kottikseni joilla sain kuskata alusia ja heinää hevosille.
Nyt käydään 1v, 3v ja 5v lasten janssa ponitallilla ajelemassa, ratsastamassa ja tärkeintä harjaamassa, silittämässä ihanuuksia.

Elisa K

Olen ollut heppatyttö pienestä asti. Ratsastustunneille pääsin harvakseltaan, mutta hoitohevosta sain hoitaa ja helliä viikoittain. Omien ihanien lapsuusmuistojen kannustamana vein myös tyttäreni tallille ja mikä ilo, kun hevoskärpänen sai häntäkin puraista. Ehkäpä itsekin palaan vielä joskus satulaan.

Ihana kirja, jos ei arpaonni suosi, niin kirjastoon vie tieni. :)

Peppinen

Olen aina katsellut hevosia ihaillen, kauempaa. Varmasti ihana kirja josta lapset tykkäisivät.

Marja-Liisa

Ainakin ajatuksissa olin niin hevostyttö, kaikki kirjat piti lukea. Todellisuudessa vähän arastelin isoja heppoja.

Puhu muru

Arvonta päättyi perjantaina 29.4.2016. Ja nyt arvonta on suoritettu. Voittajat ovat kommentti nro 7 Tuula V, nro 20 Airiina ja nro 22 minttu47. Onnea voittajille ja vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille. 👏

Voittajille laitan tulemaan meiliä ja kysyn osoitetiedot, niin saadaan Liian pieni Putti -kirjat matkaan. Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana vappu! =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat