Kirjoitukset avainsanalla murrosikä

”Elämä kuluu aivan liian nopeasti, poika, niin olisin halunnut sanoa, se kuluu aivan helvetin liian nopeasti.

Sillä yhtenä hetkenä olet pikkuinen piltti, ihmisjyvä joka kieppuu ympäriinsä tuoksuen märältä villalta, syysomenilta, lastenshampoolta, mudalta ja hiekalta.

Ja seuraavassa hetkessä olet näppylänaamainen kapinallisenplanttu, joka haisee jalkahieltä ja runkkaukselta ja haluaa repiä maan tasalle kaikki koulut. Minusta olisi kuitenkin mukavaa että joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni päässä keikkuu nolostuttavan omapäinen kulli.”

(Kjell Westön kirjan Leijat Helsingin yllä takakannesta)

Muistan, kun luin tämän tekstin lukiossa. Olin juuri ostanut kirjan, koska se oli pakollinen lukukirja. Luettuani takakannen ajattelin, miltäköhän  tuntuu seurata, kun omasta lapsesta tulee teini. Miltä tuntuu luopua omasta vauvasta? Nyt kun luen tätä, olen ihan roska silmässä. Tunnen kouraisun vatsanpohjassa ja mieleni täyttää haikeus.

Olen nyt tulossa ensimmäistä kertaa tähän outoon, jopa pelottavaan ja samalla hienoon luopumisen hetkeen. Sain esikoiseni nuorena ja olen vasta 31-vuotias. Nyt esikoiseni, poikani, alkaa muuttua pikku pojasta murrosikäiseksi. Mielessä pyörii hämmennys. Nytkö jo? Jos joku olisi sanonut hänen ollessaan vauva, että aika kuluu näin nopeasti, en olisi varmaan uskonut.

Vastahan hän oli pienen pieni suloinen vauva ja minä olin hänelle kaikki kaikessa. Vuodet ovat menneet niin nopeasti, että tuntuu hassulta, ettei hän meinaa mahtua edes syliini enää. Kaverit ovat minua jo tärkeämpiä ja maailma kodin ulkopuolella kiinnostaa häntä päivä päivältä enemmän. Aistin muutoksen jo ilmassa.

Jalkahiki on alkanut haista, nuori mies on välillä hyvin äkäinen, hän on kasvanut pituutta ja äiti on alkanut muuttua hänen silmissään naiseksi. Olen huomannut miten hän katsoo minua eri tavalla, jos olen alasti. Hän on tullut herkäksi kaverisuhteistaan. Pojat myös keskenään yrittävät urkkia toisensa pippeleitä vessassa käydessä.

Työni puolesta minulla on paljon tietoa ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, mutta oman lapseni kanssa olen äiti. Tunnemyrsky ravistelee minuakin ja tunnen välillä avuttomuutta. Yhtenä iltana poikani tuli ihmettelemään kikkeliään ja näyttämään sitä minulle. Hänellä seisoi. Sanoin, että se on täysin normaalia ja kehuin, että hänen kehonsa toimii hienosti. Muistutin samalla lempeästi, että kikkeliä voi helliä ihan rauhassa omassa sängyssä ja kokeilla, mikä tuntuu hyvälle.

Mielessäni ajattelin, mihin voin oikein katsoa. Saanko katsoa hänen kikkeliään? Pohdin myös, että nytkö jo kikkeli vie häntä iloisesti ja täällä aletaan salaa katsoa pornoa iltapäivisin, kun me olemme pois kotoa. Toki hän leikkii vielä legoilla innoissaan, mutta siihen rinnalle on tulossa isojen poikien juttuja ja minun on annettava siihen tilaa murun kanssa. Ja samalla meidän pitää myös pitää rajoista huolta.

Tuttavalleni oli käynyt vähän samalla tavalla hänen tyttärensä kanssa. Tyttö oli pyytänyt äitiä huoneeseensa ja halunnut näyttää pimppiään. Hän oli ihmeissään sinne ilmaantuneista karvoista ja valkovuodosta. Tuttavani, perheen äiti oli hieman hämmentynyt, mutta pystyi hienosti kertomaan tytölleen: ”Sinulla on alkanut murrosikä ja kehosi toimii juuri niin kuin pitääkin.” Perheenäiti oli vielä kertonut hieman kuukautisista ja muista tulevista kehon sekä mielen muutoksista.

Samaan aikaan tuttavani, perheenäiti, oli ollut hyvin hämmentynyt. Hän jopa mietti, oliko hän pedofiili, kun katsoi lapsensa pimppiä. Ei, hän ei ole pedofiili. Hän toimi aivan oikein ja normalisoi luontevalla käytöksellään myös tyttärensä hämmennystä.

Puhuimme tuttavani kanssa, miten tärkeää on nähdä noissa meille sattuneissa tilanteissa lapsen antama luottamus. Lapsemme luottivat meihin ja uskalsivat tulla näyttämään sekä ihmettelemään kehoaan meille. Kun me annoimme sen tapahtua ja kerroimme lempeästi, mistä oli kyse luottamus myös vahvistui. Lapsi, joka kasvaa nuoreksi tarvitsee vahvan luottamuksen vanhempaansa, jotta voi kertoa, jos jotain ikävää tapahtuu.

Murun työtoveri oli kysellyt häneltä: ”Sinun vaimosi, kun on seksuaaliterapeutti, niin milloin noista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voi alkaa puhumaan lapselle?” Murukin on oppinut matkan varrella ja hän oli vastannut kysymyksellä: ”Kenet sinä haluat hänelle opettavan asioita seksuaalisuudesta? Sinä ja vaimosi? Vai hänen kaverinsa? Isommat koululaiset? Kenties porno?”

Seksuaalikasvatus on paljon helpompaa, kun on taaperona saanut kysyä, miksi isillä on iso pippeli tai miksi äidillä on isot tissit ja minulla ei ole. Jokainen kysymys ja vastaus kertovat lapselle, onko seksuaalisuus hyvä asia ja saako siitä puhua.

Seksuaalisuuteen kuuluu tärkeänä osa myös tunteet. Lapsena on hyvä oppia tunnistamaan erilaisia tunteita ja pikku hiljaa käsittelemään niitä.  Murrosiän kynnyksellä oleva lapsi on välillä hurjassa tunnemyrskyssä ja itku on herkässä. Tunnemyrskyt tempaavat helposti mukaansa aikuisenkin. Huomaan itse ärsyyntyväni välillä ihan liikaa, kunnes tajuan hengittää ja muistutan itseäni mistä on kyse. Toisinaan on parempi vaihtaa ohjaksiin muru ja itse tehdä jotain muuta.

Minusta on hirveän tärkeä osoittaa kasvavalle lapselle ja nuorelle rakkautta ja antaa kokemus, että häntä voi rakastaa. Sillä kun ihminen rakastaa itseään, hän kohtelee itseään ja muita hyvin. Mutta jos me emme rakasta itseämme, voimme tehdä asioita, jotka satuttavat meitä ja muita. Tästä olen puhunut kotona, ystävilleni kuin myös työssäni lapsille ja nuorille.

Olen yrittänyt muistaa kehua, kertoa rakkaudesta ja antaa vastuuta hiljalleen enemmän. Aina se ei ole helppoa niskuroivan ja ”kuuroksi” tulleen nuoren miehen kanssa. Vastauksen kaikuu turhankin usein: ”Ihan sama.” Onneksi tulee niitä hetkiä, kun ollaan ihan kahden, kun esimerkiksi pienet jo nukkuvat. Silloin hän alkaa puhua ja kertoo niin kivoista asioista kuin huolistaan. Ne hetket ovat meille molemmille tärkeitä ja silloin saan vielä antaa iltapusun.

Vielä hetken olen pojalleni maailman tärkein ihminen. Mutta pian minun on aika antaa tilaa. Voi tätä rakkautta. <3

* Jos sinulla on hyviä vinkkejä lasten murrosikään valmistautuville vanhemmille, täällä saa ehdottomasti kertoa niitä. Ja tosi tarinoita elämästä murrosikäisten lasten kanssa voi kertoa myös. Vertaistuessa on meinaa voimaa.

Kommentit (8)

Vierailija

Samoja ajatuksia käydään läpi täälläkin kohta 10v pojan kanssa. Meillä on puhuttu aina avoimesti ja mun mielestä on ollut hienoa, että kuukautiset tai se miten lapsia tehdään, on ollut hänelle jo pitkään tiedossa ja pitää niitä täysin luonnollisena asiana. Viimeksi mummolassa käydessä lainasimme vanhemman serkun kirjaa (muistaakseni nimeltä "mitä minussa tapahtuu"), jossa käytiin perusasioita murrosiän muutoksista läpi kuvin ja lyhyin tekstein. Poika luki sen läpi, eikä kertaakaan sanonut "hyi" tai "yök". Eihän näitä asioita toki voi pelkän kirjan varaan jättää, mutta toimii Siinä sivussa lisätiedon antajana.

Puhu muru

Ompa ihana kuulla noin avoimesta asenteesta. Hienoa. Sun lapsesi saa uteliaana kysellä ja uskon, että hän uskaltaa puhua vielä isompanakin kanssasi. Minusta nuo mainitsemasi kirjat ovat hyvä lisä tukemaan kodin kasvatustyötä. Mekin ollaan katsottu esimerkiksi "Nyt puhutaan seksistä" -kirjaa. Seksi on siinä aika sivuosassa, on kehonkuvasta, murrosiän muutoksista, erilaisista seksuaalisista suuntauksista ja itse seksistä ym.  piirroskuvin ja tekstein. Etenkin mun poikaa innosti sarjakuvat. Kirja on suunnattu vähän isommille, mutta me vähän selailtiin ja ihmeteltiin sitä. Sanoin myös, että kirjaa voi lueskella itsekseenkin, jos kiinnostaa.

Vierailija

Kiitos näistä teksteistä, herättelee hyvin. Itse en ole koskaan saanut minkäänlaista seksuaalikasvatusta kotona, muistan vain muutaman nolon tilanteen lapsuuddsta, josta jäi tunne että seksuaalisuutta pitää hävetä. Myöskään murrosiän muutoksista tms. Ei puhuttu, ja muistan kun minulle oli tullut postissa joku seksuaaliterveyden esite niin äitini heitti sen pois ja sanoi että "tiedäthän ettei nämä liity uskovaisen tytön elämään" (uskonnollisesta perheestä kun olen). Nyt itselläni on kaksi lasta, ja olen paljon miettinyt seksuaalikasvatusta. Onneksi olen ihanan puolison kanssa saanut tutustua turvallisesti omaan seksuaalisuuteen, eikä siihen enää liity paljon häpeää, mutta huomaan, että lapsen kanssa (kohta 4 v) on hyvin vaikea puhua, varsinkin kun ei ole tullut suoria kysymyksiä mistään, esimerkiksi miesten ja naisten eroista tms. Ja jotenkin esimerkiksi pimpin nimeäminen tuntuu tosi vaikealta. Osaisitko sanoa, mistä saisi apua tällaiseen ongelmaan tai miten lähteä luomaan avoimempaa kulttuuria? Haluaisin toimia paremmin kuin omat vanhemmat aikoinaan...

Puhu muru

Kiitos vierailija palautteestasi. Hienoa kuulla, että se on antanut positiivisella tavalla  ajattelemisen aiheutta. Lähtökohdat lapsillasi ovat aivan erilaiset kuin itsellesi jo nyt, koska tiedostat seksuaalikasvatuksen tärkeyden ja mietit asiaa. 

Seksuaalikasvatus lähtee aina siitä, että aikuinen pohtii omaa kasvuaan ja asennettaan seksuaalisuuteen. On tärkeää tunnistaa itselle vaikeat asiat. Tätä keskustelua kannattaa käydä oman kumppanin kanssa. Avuksi voi myös hakea kirjastosta seksuaalikasvatukseen ja murrosikään liittyviä kirjoja. Kirjastonhoitajat osaaavat neuvoa, mistä ne löytyvät. Yksi hyvä laajempi teos on esimerkiksi Raisa Cacciatoren Huomenna pannaan pussauskoppiin -opas vanhemmille. Siinä käydään läpi vauvasta nuoreen aikuiseen seksuaalinen kehitys, pohditaan juuri vanhemman roolia ja miten seksuaalisuudesta voi puhua lapsen kanssa. 

Luulenpa, että täältä minun blogistakin saa lisää vinkkejä jatkossa. Tuntuu, että moni muukin kaipaa ohjeita seksuaalikasvatukseen kotona. Jatka samaan malliin miehesi kanssa. Teillä sujuu varmasti hienosti ja lapsenne saa positiivisen kuvan kehostaan ja seksuaalisuudestaan. =)

Vierailija

Hei,

juttusi on viisas ja asioista on helppo olla samaa mieltä. Jäin kuitenkin miettimään tätä juttua poikasi intimiteettisuojan kannalta. On ihan ok kirjoittaa omista ajatuksista ja tunteista murrosikäisen äitinä, mutta kuinka paljon voi ja kannattaa kirjoittaa sen murrosikäisen asioista silloin kun hän on tunnistettavissa oleva henkilö? Sinä esiinnyt omalla nimelläsi ja kasvoillasi, joka tarkoittaa, että myös poikasi on identifioitavissa tästä. On totta, että suurin osa lukijoista on aikuisia naisia, jotka hakevat vertaiskokemuksia, mutta avoimessa blogissa on aina vaarana, että teksti päätyy vääriin käsiin (ja myös säilyy ikuisesti). Lähinnä mietin tuota kohtaa, jossa poikasi tuli näyttämään seisovaa kikkeliään. Se on äärimmäinen luottamuksen osoitus sinulle, joten kannattaako tätä luottamusta rikkoa jakamalla näin herkkä asia kaikkien kanssa? Jos teksti päätyy esimerkiksi lapsesi kiusaamiseen taipuvaisen koulutoverin nähtäväksi, voi jälki olla pahaa.

Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi!

Puhu muru

Kiitos Vierailija palautteestasi. =) On kiva kuulla positiivista palautetta, mutta myös muunlaisia mielipiteitä. Olen pohtinut paljon esittämääsi huolta, poikani intimiteettisuojaan liittyen. Siksi keskustelin ja luetutin kirjoitukseni työnohjaajallani sekä hänen ohjeistamana, luin sen myös pojalleni. Ymmärrän huolesi, mutta annan tekstin olla sellainen kuin se on. 

Oikein aurinkoista kesää sinullekin ja perheellesi! =)

Vierailija

Hei, kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Aloin itse pohtimaan tuota kohtaa, jossa kerrot poikasi olevan hamillaan, kun nakee sinut alasti. Tulisiko alastomuutta mielestasi valttaa teini-ikaisten lasten seurassa? Omassa perheessani ei saunottu yhdessa enaa tietyn ian jalkeen ja olen pohtinut kovasti, etta mika linja olisi paras. En halua traumatisoida poikiani herkassa iassa (esim. etta hammentyvat, tuntevat syyllisyytta ajatuksistaan jne.). 

Puhu muru

Kiitos palautteestasi Vierailija. Omien lasten kanssa on tärkeää, että vanhempi huomioi kasvavan lapsen/ nuoren.  Siksi on todella hienoa, että pohdit asiaa etukäteen. Sinun ei tarvitse pelätä lastesi traumatisoimista, suhtaudut selkeästi viisaasti asiaan. Voit myös pohtia, miten itse koit lapsena/nuorena omien vanhempiesi alastomuuden tai vähäpukeisuuden? Tai miten koit saunakulttuurin liittyvän tapanne? Jos rinnallasi on kumppani, niin kysy hänenkin kokemuksistaan ja lapsuudenkodin tavoista.

 Kun pojillasi tulee ensimmäisiä vaivaantumisen tai hämmentymisen merkkejä tulee, ei tarvitse säikähtää. Voit itse kiinnittää huomiota asiaan poikiesi lähestyessä murrosikää. Lapselta voi myös kysyä, häiritseekö vanhemman vähäpukeisuus tai alastomuus. Jossain vaiheessa murrosikää nuori usein itse toivoo, että saisi käydä esimerkiksi saunassa yksin tai samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa. Silloin nuoren pyyntöä on tärkeää kunnioittaa.

Aikuisen tehtävä on antaa nuorelle tilaa ja yksityisyyttä, kun hän sitä toivoo. Löydätte varmasti hyvän tavan kasvattaa poikianne, heidän kehitystään kuunnellen. Ja silloin kun tarvitaan, olet tukena, turvana ja antamassa oikeaa tietoa. Siksi suosittelen rohkeasti itsekin ottamaan lisää selvää murrosiästä ja seksuaalisuudesta. Kirjastosta löytyy paljon hyviä kirjoja aiheeseen liittyen.

Marjan ja Samin seksisuhde syvenee. Tämä on sarjan kuudennessa osassa olemme yläasteella, molemmilla omat surunsa ja voimista vahvin rakkaus. Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja Parisuhteesta -blogissa.

 

Sami: Miten sun kaverisuhteet muuttuivat kun mentiin yläasteelle?

 

Marja: Mulla oli ala-asteella bestis ja muutamia hyviä kavereita. Korisjoukkue oli oma porukkansa. Silloin sitä aatteli, että mä ja mun bestis ollaan aina parhaat ystävät. Mikään ei ikinä tulisi meidän väliin ja ystävyys olisi väki vahvaa. Toisin kävi.

 

Luokkajaot muuttuivat yläasteelle mennessä ja me jouduttiin eri luokille. Kaveripiirit muuttuivat ja me molemmat löydettiin uusia kavereita. Vasta jälkikäteen mä ymmärsin sen pidemmän ystävyyden vahvuuden. Olin ehkä vähän hukassakin. Etsiydyin pikku hiljaa "kovistyttöjen" porukkaan. Kai mä aloin hakemaan itseäni uudella tavalla murrosiän myllerryksessä. Kiltti-Marja sai lentää roskakoriin. Iltaisin olin korisharkoissa ,nuokkarilla ja himassa.

 

Marja: Muuttuiko sulla kaverisuhteet kun menit yläasteelle?

 

Sami: Mulla on kaverit pysynyt melko samoina koko kouluiän. Yläasteella kouluun tuli paljon uusia toisen ala-asteen käyneitä oppilaita, joten sitä kautta tuli joitakin uusia kontakteja, mutta hengailin silti samojen tyyppien kanssa ja koulun ulkopuolella mä en kauheesti hengaillut kenenkään kanssa, ennen kuin aloin seurustella. Mua ei kiinnostanut notkua yhtään "mestoilla". Ehkä sekin johtui siitä kiltin pojan roolista.

 

Sami: Mitä tapahtui kun "Kiltti-Marja" lensi roskakoriin? Mitä aloit tehdä toisin?

 

Marja: Mä aloin pukeutumaan erilailla. Toisena päivänä olin urheilija ja toisena ”pissis-kovis”. Aloin meikkaamaan enemmän ja jossain vaiheessa polttamaan salaa. Pojat kiinnosti päivä päivältä enemmän ja siideriä teki mieli maistaa. Se pahis tuli musta esiin pikku hiljaa. Kapina mieltä aiheutti myös salakavalasti alkanut koulukiusaaminen. Kukaan ei oikein kiinnittänyt huomiota siihen, vaik mua huoriteltiin ja haukuttiin amazoniksi. Ja koko kiusaaminen alkoi vaan juorusta. Se sattui. Koviksena olo oli kuin haarniska pahaa vastaan. Mustaksi meikatut silmät olivat äänetön sotahuuto. Halusin esittää, et muhun ei sattunut eikä mikään tuntunut miltään.

 

Marja: Vaikuttiko yläastetta elävään kiltin pojan roolia toteuttavaan Samiin sun perhetilanne? Ja sullahan oli isosisko?

 

Sami: Tietenkin se vaikutti. Mä en halunnut pahimmissa tilanteissa tuoda meille kotiin ketään kavereita. Halusin, että kaikki ongelmat pysyy piilossa. Mulla on kolme vuotta vanhempi sisko ja oon ajatellut jälkeenpäin, että mä oon ottanut mun siskosta mallia mun valintoihin. Mun sisko alkoi seurustella ja mä aloin seurustella. Mun sisko meni lukioon, mä menin lukioon. Ei se kaikki todellakaan ollut itsestään selvää. Olisin voinut valita huonomminkin ja vaarallisempia polkuja kuljettavakseni. Mä halusin jonkun, joka näyttää mulle tietä. Ja kun yhdeksännellä luokalla aloin seurustella, niin mä tunsin, että olen löytänyt oikean tien.

 

Sami: Puuttuiko kukaan koulukiusaamiseen ja kerroitko siitä kenellekään?

 

Marja: Se mun koulukiusaaminen hyväksyttiin hiljaa. Syy siihen löytyi koko homman aloittaneesta juorusta. Olin pussaillut diskossa mua reilusti vanhempaa poikaa ja joutunut lähtemään kotiin ajoissa äidin määräyksestä. Poika kertoi muille et oltiin pantu discon vessassa. Tästä lähti juoru, mikä aloitti kiusaamisen. Ja sen jälkeen oli ihan okei sanoa mua huoraksi. Mä en kyl ikinä ymmärtänyt, miksi se olisi syy haukkua vaikka olisinkin tehnyt niin. Nuoren naisen seksuaalisuus vaan aiheuttaa lähes raivoa kanssa ihmisiin.

 

Suurin ei osa tiennyt totuudesta mitään. Luulen et monet mun kavereistakin uskoi koko homman. Opettajat eivät pahemmin puuttuneet. Kaverit olivat vain hiljaa ja katsoivat muualle. Mä yritin selviytyä "mikään ei tunnu miltään" -strategialla. Vasta kun mun pikku veli tuli yläasteelle mun mennessä ysille ja kiusaamisen muuttuessa myös fyysiseksi satuttamiseksi tuli raja vastaan. Ei itseni takia, vaan sen takia et mun veljeä  en antanut kenenkään satuttaa. Se oli syytön. Kerroin äidille ja sit se otti yhteyttä kouluun. Osa opettajista vähätteli asiaa loppuun asti. Rehtori hoiti homman hyvin. Mun ois pitänyt tehdä rikosilmoitus, mutta en jaksanut. Kiusaaminen onneksi loppui. Niin kuin yläastekin.

 

Marja: Ootko ikinä miettinyt, mitä sä oisit halunnut ihan Oikeasti valita? Jos sulla ei olisi ollut siskoa? Ja miten sä jaksoit kantaa teidän kodinongelmia hiljaa sisälläsi?

 

Sami: Ehkä mä olisin ollut vähän rohkeempi jos mä oisin saanut valita, eikä mun ois tarvinnut kantaa huolta mistään, mistä ei sen ikäisenä edes kuuluisi kantaa huolta. Ehkä olisin käynyt enemmän muualla vapaa-ajallani, tai harrastanut jotain isommin tai uskaltanut olla enemmän näkyvillä. Mulla oli omat tapani kantaa ongelmia sisälläni, joista jo kerroinkin, mutta ehkä mun kapinani olikin sitä, että yritin olla mahdollisimman kunnollinen, Mä päätin teininä, että en juo alkoholia koskaan elämässäni ja taisin ollakin jo 18-vuotias, kun ensimmäisen kerran join.

 

Sami: Miten sä selvisit sun koulukiusaamisesta. Mikä oli se voima aikuistuvalle Marjalle jaksaa eteenpäin?

 

Marja: Mä pelasin korista. Taisin hikoilla kipua pois. Siellä mut hyväksyttiin ja oli lapsuudesta asti samana pysynyt joukkue täynnä kavereita. Samoihin aikoihin pääsin nuorten maajoukkueeseen, mikä oli mun unelma. Urheilu antoi mulle vapauden. Se teki musta vahvan ja piti pois pahimmista hölmöilyistä. Koripallo meni kaiken edelle noina vuosina.

 

Niin hullulta kun se kuullostaakin, niin mä päätin olla niin kaunis et saan kenet vaan. Silloin kiusaajien puheilla ei olisi väliä. Aloin seiskan lopulla koristreenien lisäksi lenkkeillä, värjäsin tukan blondiksi ja kasvatin siitä pitkää. Aloin ostamaan vaatteita Hesasta kesätyörahoilla.

 

Ensimmäiset seurustelusuhteet veivät mut onneksi pois omalta kylältä. Rakkaus oli valtava voima. Sain rakastaa ja olla rakastettu. Sain olla oma itseni. Mä selvisin koulukiusaamisesta, vaikka haavoja tuli. Kun yläaste loppui mä suuntasin Helsinkiin urheilulukioon. Oli helpotus päästä pois ja olla lukiossa ilman historiaa.

 

Marja: Sä aloit seurustella ysillä. Miten rakkaus ja seurustelu muutti sua?

 

Sami: Mä aloin seurustella tytön kanssa, joka tuli "sillan toiselta puolelta". Mä pääsin katsomaan toisenlaista perhe-elämää läheltä. Mä koin samalla ylpeyttä omista juuristani ja samalla mä olin kateellinen niille olosuhteille, joissa tyttöystäväni sai elää. Silloin mä ekaa kertaa elämässäni ymmärsin, että mistä minä tulen ja olin siitä tavattoman ylpeä, vaikka perheeni sisällä oli suuria ongelmia. Halusin, että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen ja en halunnut lähteä mielistelyn tielle.

 

Ehkä mä koin, että ihan täysillä mua ei hyväksytty. Mun tyttöystävä hyväksyi minut. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän eli kanssani kivuliaat nuoruusvuodet. Mä en häpeillyt hänen edessään mitään. Mun sisällä asui hakatalot silloin ja vieläkin ne asuvat. Sen lisäksi että mä ymmärsin juureni, mä ymmärsin, että rakkaus on se mun juttu. Mä haluan käteeni mieluummin jonkun tytön kuin pullon. Mä sain valtavasti voimaa ja itseluottamusta ja mikään ei sen jälkeen voinut viedä mua väärille poluille.

 

Murrosikä on herkkää aikaa. Jokainen luo itsensä silloin uudelleen ja etsii elämälleen suuntaa. Vanhemmat voivat tukea, mutta valinnat tekevät nuoret itse. Mitä olisi tapahtunut Marjalle ilman koripalloa? Miksei kukaan aikuinen puuttunut kiusaamiseen? Tai miten Samin olisi käynyt ilman isosiskon näyttämää mallia tai ensi rakkauden voimaa? Jokainen meistä on kiikkunut huteralla riippusillalla teininä. Jollekin se on liian hutera ja hän putoaa. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei tuo nuori putoaisi. Aikuisten pitää olla rohkeita ja puuttua, jos he näkevät kiusaamista. Nuorille pitää opettaa tunnekasvatuksessa empatian merkitystä ja paikkoja mistä saa apua. Kukaan meistä ei ole kasvanut aikuiseksi yksin. Ja sinä voit olla se, kuka ojentaa auttavan käden nuorelle.

Kommentit (4)

Vierailija

Ihana tää tein sarja :-) itellä kans ollu tota kiusaamista, just huorittelua (ja minulla ei edes ollu mitään juoruja syyksi), ja lisäks alkoi olemaan fyysistä, meilläkään ei opettajat puuttuneet, kun huorittelu alkoi mennä siihen että koko perheemme naiset pitävät huorayritystä, sai äitini tarpeeksi ja vaati toimia, josta sitten opettaja luokan edessä ilmoitti että sellainen on rumaa, mikä taas vaan lisäsi kiusaamista.. minulla keino oli vain padota kaikki sisään..

Puhu muru

Kiitos Vierailija palautteestasi. =) Ikävä kuulla, että sinäkin olet joutunut kärsimään kiusaamisesta. Se satuttaa ja jättää arvet jokaiseen kiusattuun. Kerroit, että olet padonnut kaikki sisääsi. Toivon, että jossain vaiheessa elämää tulee hetki, että voit purkaa tuntojasi. Se tekee hyvää mielelle. <3

Vierailija

Toivottavasti et Marja pahastu kommentistani, mutta en malta olla kysymättä. Miksi et avoimesti tuonut tässä ilmi rooliasi myös kiusaajana yläasteella? Ehkä se oli ns. pakollinen osa tuota mainitsemaasi kovikseutta, mutta yhtälailla se näitä kiusattuja satutti . Vaikea kuvitella, ettei sillä ollut mitään vaikutusta sinuun.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. En voi kommentistasi päätellä, mitä tarkoitat, mutta olen pahoillani, jos olen sinua kiusannut. Kiusaaminen ei ole ikinä oikein, oli sitten syy, mikä vain. Jos haluat asiasta jutella lisää, niin voit laittaa minulle sähköpostia puhumuru@gmail.com osoitteeseen.

Tämä on jatkoa Marjan ja Samin seksisuhteelle. Viime viikolla julkaisimme kolmannen osan ja nyt tulee neljäs osa, jossa utelemme toisiltamme murrosiän ihmeistä. Juttusarja jatkuu läpi kevään vuoron perään Puhu muru ja Havaintoja parisuhteesta –blogeissa.

 

Marja: Milloin sulla alkoi murrosikä omasta mielestäsi? Lähtikö ääni kimenemään ja madaltumaan yllättäen vai kasvoiko karvoja outoihin paikkoihin?

 

Sami: Mä sanoisin, että se alkoi kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välisenä kesänä. Mä kasvoin kesän aikana pituutta yli kymmenen senttiä. Anttilan kuvastot alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Sitä ennen lähinnä neppailin pikkuautoilla pihassa.

 

Marja: Oliko se siis yksi kaunis päivä ja sä näit kaikki tytöt uudessa valossa? Ja neppailu autot laitettiin kirppikselle? Kerro lisää!!!

 

Sami: Kyllä! Voi hyvänen aika, kun koulussa alkoi katse harhailla tytöissä. Muistan yhden tanssin koulun diskossa. Tanssin tytön kanssa, johon olin suunnattoman ihastunut. Kirjoitin hänen nimeä vihkooni kymmeniä kertoja. Kuvittelin, että hän on nainen kuvastossa. En uskaltanut sanoa hänelle koskaan, että olen ihastunut. Hänen myötä menetin sydämeni tytöille. Häntä ajatellessa tuli outo olo. Naamaan puhkesi finnejä.

 

Sami: Milloin sä huomasit, että sun kehossa tapahtuu jotain uusia jänniä juttuja?

 

Marja: Kolmannella luokalla jo sain kommentteja äidiltä ja muilta aikuisilta et jalka kasvoi ennen tyttöä. Käytin äidin kenkiä vaikka olin päätä lyhyempi. Silloin en tajunnut et se liittyy murrosiän alkamiseen.

 

Nelosluokalla huomasin, et ei hitto mulla kasvaa kainalokarvat. Hain äkkii äidin sheiverin ja ajoin ne pois. Olin kyllä jo aiemmin katsellut koristreenien jälkeen pukkarissa isompia tyttöjä ja tiesin, mitä odottaa. Se oli jännittävää aikaa. Karvoja alkoi tulla pikku hiljaa lisää muuallekin. Tarkkailin itseäni tosi paljon.

 

Sami: Miltä tuntui kun sulla alkoi menkat?

 

Marja:  Olin aivan innoissani! Niin hullulta kun se kuulostaakin. Olin odottanut myös menkkojen alkua. Olin ottanut selvää ja tiesin mitä oli tulossa. Halusin olla NAINEN.

 

Muistan sen hetken täysin kirkkaasti. Olin yläkerran vessassa ikää 11v. kun huomasin verisen tahran pikkareissa. Juoksin alakertaan ja pyysin äitiä sivummalle. Oli veljeni nimipäivä ja meillä oli vieraita. Äiti kaappasi minut syliin ja halasi minua, onnitteli ja kertoi olevansa ylpeä kun minusta on tullut nainen. Se oli hämmentävää ja ihanaa. <3

 

Marja: Vasta kysymys. Koska sulla alkoi siemensyöksyt? Näitkö yöllä niitä kuuluisia märkiä unia?

 

Sami: Mä muistan mun ekan. Luulin että kuolen. En tiennyt että mitä teen. Makasin mahallani sängylläni. Olin hereillä. Liikutin itseäni patjaa vastaan, koska se tuntui jännältä. Yhtäkkiä jotain tapahtui. Säikähdin valtavasti. Pelkäsin oikeasti että sain jonkun kohtauksen. Ajattelin huutaa äitiä apuun. Onneksi en huutanut. Olisi myöhemmin hävettänyt. Pikku hiljaa tajusin, että mun liikkeellä oli vaikutus siihen mitä sen jälkeen tapahtuu. En enää säikähtänyt.

 

Sami: Ootko koskaan ajatellut, että pojat ois huomannut että susta oli kuoriutumassa nainen niiden kaikkien tyttöjen keskellä, joilla ei ollut vielä menkat alkaneet?

 

Marja: Kyl mä luulen et kyl ne huomasi. Keho muuttui muutenkin. Tissiliivejä paukuteltiin ja katseet muuttuivat. Olo oli itsellä erilainen. Mä näin pojat eri tavalla. Ehkä siksi aloin myös haaveilemaan vanhemmista pojista. Oman ikäiset pojat tuntuivat niin lapsilta vielä ja olivat päätä lyhyempiä. Oli tyttöjenkin joukossa ekoja kenellä alkoi murrosikä, niin pojat tulivat vielä enemmän jäljessä. Joskus tuntui, että olin väärän ikäinen. Niihin aikoihin onneksi koin sen ihanan ja ikimuistoisen ensimmäisen kunnon suudelman. Se muutti mua. Lapsuus alkoi jäädä taakse.

 

Marja: Miten sulla kävi tyttöjen kanssa kun olit ollut heidän ystävänsä ja sitten näitkin heidät erilailla? Onnistuiko ystävänä olo sen jälkeenkin?

 

Sami: Mä en koskaan lähestynyt sillai tyttöjä. Onneksi tytöt olivat aloitteellisia. Mä olin vähän kuin lelu, jolla oli helppo leikkiä. Se sopi minulle hyvin. Ja täytyy sanoa, että sitten kun pääsin lähelle tyttöä, mikään ei saanut minua pois siitä.

 

Sami: Onko jotain mitä sä kaipaat varhaisnuoruudesta, jolloin seksuaalisuus alkoi herätä? Jotain asiaa, tunnetta tai tunnelmaa, joka olisi ihana lisä aikuisuuden seksuaalisuudessasi?

 

Marja: Mä olin silloin varhaisnuoruudessa niin ihanan naiivi ja itsevarma. Mä jotenkin näin itseni tosi ihana, enkä ollu epävarma. Olisi ihana nähdä itsensä edelleen yhtä kokonaisena ja hyvänä juuri sellaisena kun on. Itsensä rakastaminen kaikkine virheineen ei oo aikuisena aina niin helppoa.

 

Ei se ihan yhdessä yössä tapahtunut, mutta nopeasti kuitenkin. Kaikki muuttui. Juuri me olimme niitä viattomia ja suloisia lapsosia.  Marja sai olla riehakas poika tyttö ja Sami herkkä poika, joka ymmärsi tyttöjä. Sitten vierus pulpettien kaverit alkoivat kiinnostaa uudella tavalla ja omaan kehoon tuli uusia muotoja. Mielessä myllersi ja elämä alkoi maistua jännemmältä.

 

Ensi viikolla jatkamme muistelua pidemmälle kohti villejä teinivuosia Havaintoja parisuhteesta -blogissa.

 

*Neliökuva on Kroppa koppa kirjasta, jonka ovat toimittaneet Stina Andersson ja Håkan Östlundh. Kroppa koppa kirja oli Marjan ”matkaopas” murrosiän ihmeellisyyksiin ja sitä luettiin kannesta kanteen koko kaveriporukan voimin. Pyysin sen papaltani joululahjaksi vuonna 1996. Valitsemani kuva nuoresta tytöstä, joka odottaa rintojen kasvua kuvastaa hyvin sen ajan fiiliksiä.

Kommentit (2)

Elna

Siis jutteletteko te sun miehen kasn oikeesti tollain keskenänne, vai onko tää juttusarja lähinnä sellasta kuvitteellista dialogia? (Mä niin toivon et nää keskustelut on ihan täyttä totta!)

Itse oon seurustellut saman miehen kanssa kohta 6 vuotta, joista kaksi oltu naimisissa ja voi kuinka oonkaan koittanut saada sitä juttelemaan mun kanssa jostain tämmösistä, pienistä, mutta kiinnostavista jutuista elämän varrelta. Mutta ei kun ei. Se vaan kiusaantuu eikä nää mitään pointtii jutella tommosista "turhanpäiväisyyksistä".

   No, kommentin pointti joka tapauksessa oli, että nää dialogit saa hymyn mun huulille. Kiitos.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi ja palautteestasi Elna. Siitä tuli hyvä mieli. ❤️

Nää on aivan aitoja keskusteluja. Osa on käyty kasvotusten ja osa mesessä, koska asutaan eri paikkakunnilla. Havaintoja parisuhteesta -bloggari Sami Minkkinen ei tosiaan ole mun mies. Muru on täällä kotona, tuossa vieressä sohvalla. Käydään tätä keskustelua pikku hiljaa lapsuudesta tähän päivään saakka Samin kanssa vuoronperään meidän blogeissa. Vielä ei itsekään tiedetä, mitä jännää on edessä.

Me toivotaan, et tää herättäisi ihmiset pohtimaan omaa seksuaalihistoriaansa ja sen vaikutuksia parisuhteeseen. Juuri niin ku sä toit esille. Ja jos vielä lisäksi saa lukijalle hymyn huulille ja välillä nauramaan ollaan onnistuttu hienosti. 😀

Parisuhteessa voi olla monesta syystä vaikea puhua omasta seksuaalihistoriasta. Toista ei kannata siihen painostaa, mutta voi kertoa, että sinusta se tuntuisi hyvälle. Voit pyytää kumppaniasi selittämään tarkemmin, mitä hän tarkoittaa "turhanpäiväisyydellä". Jos asia painaa ettekä pysty keskustelemaan asioista, voi apua etsiä esimerkiksi seksuaaliterapeutilta.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat