Kirjoitukset avainsanalla lääkärileikit

Tällä viikolla yhtenä iltana 4-vuotias tyttäremme leikki naapurin tytön kanssa. Me äidit olimme pienempien kanssa olohuoneessa ja juttelimme. Meidän makuuhuoneen ovi kävi ja tytöt tulivat peräkanaa olohuoneeseen.  Tyttömme kaverilla oli pikkuhousut alhaalla ja niihin oli mennyt punaviiniä. Olimme hetken ihmeissämme. He olivat kuulemma leikkineet lääkärileikkiä makuuhuoneessamme. Punaviini oli ollut lääkettä, jota tyttäreni oli laittanut kaverinsa pimppiin. ”Lääkepunaviini” oli keittiöstä löytynyt tyhjä viinipullo.

Kyllä. Lastenlääkärileikit saavat aikuisen hämilleen. Vaikka minun pitäisi tietää, olin silti ihmeissäni. Tytöille juttu oli hauska ja he olisivat voineet jatkaa sitä. Kyselimme heiltä hieman leikistä. Molemmat olivat olleet mukana siinä omasta tahdostaan. Me aikuiset otimme asian rauhallisesti ja hymyillen. Olisi voinut olla kuitenkin toisin.

Puhuin tapahtuneesta työpaikallani ja kollegani kertoi oman tarinansa lapsuudestaan.

Leikimme naapuruston lapsien kanssa meidän mielestä tosi hauskaa leikkiä. Menimme vuoron perään kaverini leikkimökkiin. Se kuka meni mökkiin, riisui itsensä alastomaksi. Ja muut kurkkivat innoissaan ikkunoista. Leikki loppui siihen kun naapurin äiti huomasi sen ja oli hyvin vihainen. En hetkeen kehdannut mennä heille leikkimään, koska minua hävetti niin paljon. Olihan hän keksinyt leikin.

Nykyään työkaverini osaa nauraa asialle vaikka se ei silloin naurattanut. Aikuisten reaktiot voivat olla joskus rajuja, koska aikuinen pelästyy tai hämmentyy niin paljon. Työkaverinikin tunnistama häpeän kokemus, voikin seurata aikuisen reaktiosta. Ei niinkään siitä, mitä tapahtui.

Kävimme meille tapahtunutta tilannetta läpi tekstiviesteillä samana iltana ja puhuimme siitä vielä leikkipuistossakin. Minusta olimme toimineet hyvin ja tytöt tuskin saivat ikävää muistoa. Lapsille voi kuitenkin puhua ja pyytää anteeksi, jos on reagoinut liian voimakkaasti.

Lähes kaikilla meillä vanhemmilla on omat lääkärileikkimuistomme. Muistatko sinä omaasi? Muistan vain kihelmöiviä hetkiä kun löysimme mummolasta vanhoja pornolehtiä 70-luvulta. Niissä oli jotain todella kiinnostavaa ja kutkuttavan olon muistaa vieläkin. Jostain kumman syystä lehdet olivat kadonneet kun seuraavan kerran etsimme niitä.

On hyvä pohtia omia kokemuksia. Sillä kun me kohtaamme omat lapsemme lääkärileikkien pauloissa omat kokemuksemme vaikuttavat meihin. Onko sinulle huudettu? Onko sinulle ollut joku vihainen? Onko sinulle oltu ymmärtäväisiä ja juteltu asiasta? Nolottaako muistot sinua?

Lasten lääkärileikit kuuluvat onneksi normaaliin seksuaalikehitykseen. Se liittyy ylpeyteen ja uteliaisuuteen omaa vartaloa kohtaan. Niistä ei useimmiten tarvitse olla huolissaan. Lapselta voi kysyä, oliko hän leikissä mukana vapaaehtoisesti. Samalla voi kertoa, että on hyvä osata selkeästi sanoa kun haluaa leikkiä ja kun ei halua. Lääkärileikit kuuluvat samanikäisille kaveruksille. Jos toinen lapsista on isompi tilannetta kannattaa seurata tarkemmin.

Nyt varmaan pohdit, mitä hyvää lääkärileikeissä sitten on?

Kun puhumme kehosta ei pimppiä tai pippeliä kannatta arvottaa erilailla kuin sormia tai nenää. Silloin kerromme lapsillemme, että niistä voi olla ylpeä ja niistä voi puhua. On tärkeää, että tyttö tietää että hänellä on pimppi. Ja poika, että hänellä on pippeli. On hyvä kertoa, että alapään koskettelu tuntuu hyvälle. Kun pimpeistä ja pippeleistä saa puhua ne ovat myös olemassa. Ja kun ne ovat olemassa voivat lapsemme myöhemmin oppia nauttimaan omasta seksuaalisuudestaan.

Minä ainakin haluan kuulua äitinä siihen sukupolveen, mikä kasvattaa tytöt ja pojat kokonaisiksi ihmisiksi. Ja siihen kuuluu utelias ja iloinen suhtautuminen seksuaalisuuteen. 

Kommentit (2)

Pimu

Hienoa, että nostit tämän aiheen vanhemmille pohdittavaksi ja annat vanhemmille luvan hämmentyä ja ihmetellä. Se ei häpäise lasta, niinkuin jyrkkä kieltäminen tai leikin lopettaminen ilman keskustelua. Itse muistan häpeän ja korvissa soi kaverin vanhempien käsky " nyt vaatteet päälle ja sinä lähdet heti kotiin!" Olimme kaverin kotona n. 6- vuotiaina ja piilouduimme ilman vaatteita vaatehuoneen.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Pimu. Olet ihan asian ytimessä. Haluan antaa luvan puhua ja ihmetellä. Olla hämmentynyt. Lapsen kanssa voi ihmetellä yhdessä.

Meitä vanhempia painaa usein juuri omat kokemuksemme. Niin kuin itsekin mainitsit esimerkin lapsuudestasi. Häpeä ei tee meille tai lapsille hyvää. Onneksi lapsilta voi pyytää anteeksi, jos menee pieleen. Empatia on hyvää lääkettä häpeälle. Ei meidän vanhempien tarvitse olla täydellisiä. Asian pohdinta voi tehdä kuitenkin hyvää.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat