Kirjoitukset avainsanalla pikkulapsiperhe

Pikkulapsivaihe on rankka lähes kaikissa parisuhteissa. Vaikka sen tietää, ei ole helppoa luopua omasta ajasta, kestää jatkuvaa väsymystä ja yhteisen ajan puutetta. Arki on helposti jatkuvaa sovittelua aikatauluista, stressiä pukkaa. Ilmassa voi roikkua myös raskaita huolien pilviä. Syksyn pimeys antaa oman lisän soppaan.

 

Olen itse huomannut, että pettymykset alkavat helposti kerääntyä parisuhteessa kiilaksi  kumppanien väliin. Näen tämän seksuaaliterapiavastaanotollani, mutta myös omassa elämässäni. 

 

Pettymys voi olla pieni tai suuri. Mitä väsyneempi ja ärtyneempi on, sen raskaammin sen usein ottaa. Pinna voi olla ihan pirun lyhyt, ja toinen jo valmiiksi kuin vihollinen. 

 

Pieni pettymys – Saat kesken päivän soiton kumppaniltasi, että hän ei tulekaan ajoissa kotiin vaikka oli luvannut. 

 

Iso pettymys -  Olet jo pidempään suunnitellut tyttöjen iltaa ja kumppanisi aikataulujen / kipeäksi tulon tai muun syyn takia se peruuntuu. 

 

Molemmissa esimerkeissä kumppanisi on jollain tavalla pettymyksen aiheuttaja. Voit joko padota tunteet sisääsi, purra hammasta ja olla hiljaa. Samalla rakennat muuria välillenne, ehkä myös etäännyt hieman. 

 

Voi olla myös, että huudat, raivoat, syyttelet ja kerrot, että olet hyvin pettynyt. On tärkeää kertoa omasta pettymyksen kokemuksestaan, mutta miten sen ilmaisee, on toinen asia. Kun pulssi vähän laskee, voit yrittää puhua rauhallisemmin ilman syyttelyä. Selitä, mistä paha olosi johtuu, ja mitä toivoisit kumppaniltasi. 

 

Aika harva meistä onnistuu väsyneenä rauhalliseen keskusteluun omista tunteistaan ilman syyttelyä. Etenkin kun yleensä nämä keskustelut on mahdollista käydä ilman lasten kuuntelevia korvia vasta iltayhdeksän jälkeen.

 

Seksuaaliterapiassa tai pariterapiassa näitä pettymyksen tunteita on hyvä purkaa. Usein pettymyksen tunne on muhinut jo pidempään ja synnyttänyt kriisin. Terapeuttina kuuntelen, toistan asiakkaan sanoittamia asioita ja autan löytämään uusia näkökulmia tilanteeseen. Parien kanssa autan heitä sanoittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan toisilleen, jotta yhteinen ymmärrys taas löytyisi. 

 

Pienistä riidoista on voinnut syntyä ajan kanssa iso kiila parin välille. Joskus käytän fläppitaulua ja yritän piirtämällä hahmottaa riidan erilaisia tekijöitä asiakkailleni.  Usein näillä keinoilla saadaan purettua oletuksia ja yhteyttä palautettua. Voit lukea lisää yhteyden palauttamisesta postauksestani Uudelleen toisen luokse.

Itse olen vaimona tyyppiä raivotar. Kun kuppi menee nurin, annan kyllä helposti sanaisesta arkustani vähän liikaakin murulle. Kun olen päässyt vauhtiin, niin jarrut eivät meinaa toimia, sillä järki sumenee, ja tunteet laulavat. Olen vuosien varrella opetellut sovittelevaksi, haluan palauttaa yhteyden mahdollisimman pian ja purkaa tilanteen.

 

Anteeksi -sanalla ja halauksella on väkevä voima. 

 

Onneksi kuppikaan ei mene enää nurin ihan niin helposti. Yritän käyttää apuna liikuntaa, kirjoittamista tai vaikka soittoa hyvälle ystävälle. Usein pohdin itsekseni, mistä kenkä todella puristaa. Joskus on parempi lähteä hetkeksi ulos. Pieni hengähdys ja etäisyys asioihin auttaa. 

 

Meillä koko suhteen ajan eniten riitoja ovat aiheuttaneet murun työmatkat. Ne aiheuttavat pettymyksiä. Ja nuo pettymykset aiheuttavat minussa raivoa tai ovat vähintään sytykkeitä sille. Uskon kuitenkin, että niin kauan kuin me aktiivisesti yritämme ratkaista näitä haastavia tilanteita ja välitämme niistä – kaikki on hyvin. Emme anna tuon kiilan kasvaa välimme, pettymyksen pankin täyttyä talletuksista. Ja jos joskus emme osaa enää kaksin niitä ratkaista, olemme jo sopineet, että sitten mennään pariterapiaan ajoissa.

 

Paras lääke sovittelun ja anteeksipyynnön jälkeen on yhteinen kahdenkeskinen aika. Eli kun arjessa on aselepo, tuovat kahdenkeskiset hetket syvyyttä parisuhteeseen. Niitä me rakastamme! Ja silloin myös rakastumme uudelleen toisiimme. Aika vähän noita hetkiä on, mutta ne kantavat rakkauttamme ja yhteyttä. Pettymyksen kiila sulaa kummasti rakkauden voimasta! <3

 

 

*Lue ihmeessä myös postaukseni Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä. Ja pyydä kumppaniasikin lukemaan ne. <3

*Millaiset roolit teillä on pettymyksen hetkinä? Millaiset asiat teillä aiheuttaa pettymyksiä suhteeseen? Miten te selvitätte niitä? Oletteko joskus käyneet pariterapiassa tai esimerkiksi parisuhdeleirillä? Nyt on hyvä hetki jakaa omia kokemuksia ja ehkä oppia muiltakin jotain. 

*Kuvat Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (1)

Omenapuuro

Nykyinen suhde on "vain" 8kk vanha, pettymyksiltä ei ole vältytty, mutta niistä on puhuttu.

Edellinen suhde kesti 17kk ja 1kk. Siihen mahtui yhtä jos toista. Hyvää ja huonoa ja tosi huonoa. Pettymyksen tunne oli lopussa jo lähinnä se ainoa tunne, petyin siihen, miten vähän me oikeasti puhuimme niistä asioista, jotka hiersivät. Exä ei varmasti jossain vaiheessa edes tajunnut sitä, miltä minusta tuntui, kun peruin menojani vain siksi, ettei hän ilmeisesti halunnut olla lasten kanssa. Tai sitten hän oli mustasukkainen, että olisin mennyt viettämään aikaa ystävien kanssa.
Tai miltä minusta tuntui aiheuttaa hänelle jatkuvasti pettymyksiä kodinhoidossa, kun kärsin hermokivusta. Tai miltä minusta tuntui kieltäytyä jälleen kertan seksistä, koska minuun sattui.

Ja kuinka pettyneeltä minusta tuntui, kun hän asetti jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa lähtökohtaisesti lasten ja minun edelle. Tai ainakin siltä minusta tuntui.

Hän varmasti oli aivan yhtä pettynyt minuun, kun saimme niin vähän viettää kahdenkeskistä aikaa.

Tunteista puhumisen opettelu on edelleen menossa, mutta nykyiseen kultaani luotan enkä pelkää hänen reaktiotaan. Olen helposti räjähtävä, mutta olen pakottanut itseni aikaisemmin piilottamaan temperamenttini, enkä vieläkään aina päästä tunteitani pintaan. On helppoa sanoa "rakastan sinua", mutta vaikeaa kertoa, mikä ärsyttää ja miltä tuntuu. On vain uskallettava murtaa opitut huonot tavat ja luotettava siihen, ettei kumppani kaikkoa viereltä, kun näyttää tunteensa.

Nyt on hyvä olla, oma rakas vieressä ja koiruus myös :)

Vauvan saaminen on ihmeellinen hetki elämässä. Ei se kuitenkaan ole mikään käyntikortti onneen ja ikuiseen parisuhteeseen. Rakkaus vaati työntekoa ja tietoisia valintoja pysyäkseen vahvana.

 

Aika monessa perheessä ensimmäisen lapsen jälkeen syntyy vielä toinen. Kaksi on enemmän kuin yksi. Tai kolme on enemmän kuin kaksi. Vauhti vaan kiihtyy ja vaatimustaso nousee. Miten saada parisuhde pysymään mukana?

 

Tässä viisi vinkkiäni pienten lasten vanhemmille – rakkaus voittakoon! <3

 

1.     Ruuhkavuodet ovat yksi haastavimpia vaiheita parisuhteelle. Sen tiedostaminen auttaa suhtautumaan uuvuttaviin hetkiin ja vähän hiljaisempaan seksielämään. Jos arki muuttuu liian rankaksi, se kannattaa ottaa puheeksi ja hakea apua ennen kuin ongelmat kärjistyvät.

 

2.     Väsymys on yksi suurimpia haasteita. Väsyneenä ihmisen tunteidensäätelykeskus ei toimi aivoissa kunnolla, tarkkaavaisuus heikkenee ja olo on kuin olisi tyhmentynyt. Harva ihminen sytyttää kauheassa univelassa. Joten olkaa armollisia toisillenne ja yrittäkää nukkua vaikka vuoronperään. Pienetkin lepohetket voivat tehdä ihmeitä.

 

3.     Oma aika. Meidän aika. Perheen aika. Ajankäyttö muuttuu lasten synnyttyä eikä kaikkea voi tehdä niin kuin ennen. Siihen kannattaa varautua jo raskausaikana ja puhua omista toiveista kumppanin kanssa. On tärkeää myös kartoittaa turvaverkkoa eli ihmisiä, joilta saatte apua. Omasta hyvinvoinnista täytyy pitää huolta.

 

Oman ajan lisäksi parisuhteelle varattua aikaa ei kannata unohtaa. Vauvan kanssa rakkauden hoito voi olla jätskillä käymistä kaksin ja isomman kanssa mahdollisuus käydä hotellilomalla kumppanin kanssa kahden. Vanhempien rakkaus luo hyvää koko perheelle.

 

4.     Muistakaa puhua. Älkää olettako. Puhuminen ei todellakaan ole helppoa, mutta se luo yhteyttä välillenne ja estää turhia väärinkäsityksiä. Vaikka kotona tai töissä oleva kumppani kertoisi joka päivä samat asiat, kun kysyt mitä kuuluu, kysymyksesi on tärkeä. Se kertoo, että välität.

 

5.     Huolien pilvet voivat synkentää elämää ja laimentaa rakkautta. Rahahuolet, stressi työasioista tai pelko omasta riittämättömyydestä voivat viedä jopa yöunet. Osa vanhemmista on kovin yksinäisiä. Kumppania kannatta tukea ja olla valmiina kuuntelemaan. Neuvolassa kannattaa ottaa huolet puheeksi, he ovat teitä vanhempia varten.

 

 

Luettuasi tämän, voit hellästi muistuttaa itseäsi että jokainen parisuhde on erilainen. Polkuja hyvään, onnelliseen ja tyydyttävään parisuhteeseen on monia.

 

Seksuaaliterapia vastaanotolla olen saanut nähdä, miten valtava rakkauden voima voi olla. Jos on pienikin hiillos jäljellä, rakkauden liekin voi saada uudelleen lepattamaan. <3

 

*Tässä vielä muutama hyvä kirjavinkki parisuhteenhoitoon:

 

Janna Rantala Parintaju – Parisuhde lapsiperheessä (2016)

 

Maaret Kallio ja Osmo Kontula Happy End (2015)

 

Arto Pietikäinen Joustava mieli parisuhteessa (2015)

* Voit jakaa oman vinkkisi tai tarinasi muille pienten ja isompien lasten vanhemmille. Miten he voisivat pitää parisuhteesta ja rakkaudesta huolta?

*Blogin kirjoittaja Marja Kihlström on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS). Hänellä on terapiavastaanotto Sexpo-säätiössä Helsingissä. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (0)

Milloin olet viimeksi ollut kumppanisi sylissä? Tai kenenkään?  Sylissä, joka pitää kiinni niin, että voit täysin rentoutua. Voit tuntea olevasi turvassa ja rakastettu. Melkein kuin olisit pieni lapsi.

 

Muru tuli perjantaina kotiin melkein  viikon työmatkalta, mikä oli varmasti yksi syy minun sylipulaani. Sylissä olijoita oli kyllä riittänyt koko viikon, mutta itse en päässyt lataamaan akkuja murun turvalliseen syliin.

 

Sain kokea turvallisen sylin uudella tavalla lauantaina. Olin koulutuksessa. Meillä oli tehtävänä mennä parin syliin. Olla, rentoutua kuulostellen, miltä tuntuu puolin ja toisin.

 

Ahdistuin hetkellisesti ihan kamalasti ajatuksesta, että menen jonkun toisen syliin. Ensimmäisenä ajattelin, että painan aivan liikaa ja tuo mukava vieressä istuva nainen menee liiskaksi. Olenhan omasta mielestäni niin iso naiseksi. 

 

Pidin aluksi vierustoveriani sylissä. Hän uskalsi tulla ja siitä tuli lämmin olo. Tuntui hyvältä pitää toista sylissä.

 

Sitten tuli minun vuoroni. Hermostutti.

 

Hieman nolostellen parini kannustamana menin hänen syliinsä. Aluksi olin jäykkä kuin rautakanki. Parini kannusti rentoutumaan ja taputti hieman reittäni. Hetken päästä uskalsin päästä irti ahdistuksestani. Valahdin sylissä toisen pideltäväksi.

 

Miten ihanalta tuntui olla toisen sylissä! Toisen lämpö, syli, kädet, jotka vain pitävät minut suojassa kaikelta. Minulle tuli hirmuisen rakastettu olo. Ja kyllä. Tavoitin jollain tavalla myös sen pienen tytön itsestäni, joka oli ollut syliä vailla joskus.

 

Pikkulapsiperheen arjessa syliin tulijoita usein riittää. Tiettyinä vuosina tulee erityisesti äideille jopa syliahdistus. Sylissä on koko päivän joku. Illalla vielä kumppanikin kaipaa oman osansa.

 

”Nyt riittää, perkele!” äidin päässä vain jyskyttää.

 

Olen kuitenkin huomannut, että kyse voi olla myös siitä, ettei äiti itse pääse koskaan kenenkään syliin. Vain olemaan. Ilman seksuaalista viritystä.

 

Parhaimmillaan kumppanin kanssa on läsnä turvallinen sekä lohdullinen syli. Ja myös intiimi yhteys, johon kuuluu seksuaalinen virittäytyminen.

 

Kokemus syliharjoituksesta nosti myös kehostani muistot vuosista, jolloin olin yksinhuoltaja esikoiseni kanssa. Mieleeni muistui, kuinka kipeältä tuntui, että joka ilta katsoi yksin telkkaria lapsen mentyä nukkumaan. Yksin ilman toista aikuista. Kosketuksen puutteen synnyttämä tunne oli lähes fyysistä kipua, josta kirjoitin postauksessa Kosketuksen kaipuu viime vuonna.

 

Onko sinulla joku, jonka syliin voisit mennä?

 

Sylin ei tarvitse olla rakastetun syli. Kaikki yksinhuoltajatkin ovat oikeutettuja syliin. Silloin voi kysyä hyvältä ystävältä, saisiko olla hetken sylissä.

 

Jos sinulla syli, jossa voit vain olla, kokeile sitä. Laita läppäri kiinni, mene sohvalta aidosti toisen syliin ja tunne toisen lämpö. Pohdi sylissä olon jälkeen, miltä se tuntui. Miltä kehossasi tuntui.  Kerro se ”sylillesi”. Sitten vaihtakaa, todennäköisesti syli kelpaa myös sinun sylillesi.

 

Itse aion lasten mentyä nukkumaan ottaa murun kanssa syliterapiaa vähintään tupla-annoksen. <3

 

 

*Kommentteihin voi laittaa tunteita ja kokemuksia, mitä "syliterapia" postaus nostaa. Oletko sinäkin ollut äiti, minkä syli on ollut liiankin täysi? Muistatko jonkun erityisen hetken, kun toisen syli on antanut sinulle lohdun? Uskaltaako kumppanisi tulla sinun syliisi?

* Syli-harjoitus tehtiin psykoterapeutti, traumaterapeutti, seksologi ja tantraohjaaja Heidi Valasti järjestämässä Keho, liikkeet ja energia - workshop kehollisista menetelmistä koulutuksessa. Koulutus oli tarkoitettu seksuaali- pari - ja psykoterapeuteille. 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Mulla 1v 11kk tyttö ja imetän yhä päivällä ja yöllä, silloin kun lapsi tahtoo. Uuden raskauden myötä maito on nyt lähes loppunut ja kun tytöllä oli juuri flunssa ja kuumetta 39 oli kauheaa huomata, että tissi ei enää riittänytkään särkylääkkeeksi! Tähän saakka kaikkiin kipuihin on aina tissi ollut paras lääke. Siksi suosittelen ehdottomasti kaikkia äitejä rohkeasti jatkamaan jos siltä tuntuu! Äiti pääsee niin paljo helpommalla kun kaikkiin suruihin, pelkoihin ja vaivoihin on aina käsillä maaginen tissi. Itku loppuu kuin taikaiskusta ja paha mieli haihtuu.
Itsellä on tavoitteena imettää lapseni kolmivuotiaiksi, sillä tietääkseni uusimman tutkimustiedon mukana 3v imetyksestä on merkittävää hyötyä lapsen suolistobakteereiden kehittymisen kannalta ja niiden merkitys ihmisen terveyteenhän on äärimmäisen tärkeä koko elämän ajan.
Toivon kovasti että imetys myös tulevan lapsen kanssa onnistuu. Tämän ensimmäisen kanssa ei olisi onnistunut ilman Imetyksen tuen Facebook - ryhmän neuvoja.

Turvallisuutta ja hellyyttä

Eipä ole sellaista syliä , ollut sitten vauvavuosien . En kylläkään olisi vastaan jos jostakin löytyisi sellainen syli . Saisi vain olla eikä mistään tarvitsisi huolehtia .

Tällä viikolla ei ole ollut luppoaikaa. Muru oli työmatkalla maanantaista perjantaihin ja minä hoidin yksin arjen pyöritystä. Perjantaina vauvalla nousi kova kuume ja eilen huomasin näppylät. Tänään totesin, että vauvalla taitaa olla enterorokko. Iltapäivällä nousi myös 4-vuotiaalla tytölle kova kuume. Huh!

Olen silti ehtinyt urheilemaan peräti kolme kertaa tälläkin viikolla. Kaikki kerrat eivät ole menneet ihan putkeen, mutta olo on piristynyt kummasti. Maanantaina juoksin vähän ja jumppasin leikkipuistossa kevyesti. Tiistaina oli unelmienliikuntapäivä ja sen kunniaksi jumppasin leikkipuistossa äitikaverin kanssa. Ja torstaina kävin aamupäivällä juoksemassa rattaiden kanssa.

Kertaakaan en olisi ehtinyt urheilla ellen olisi sitä tehnyt lapsien kanssa. Iltaisin olin niin väsynyt, että nukahdin varmaan jo ennen kun pää osui tyynyyn. Yölliset heräilyt vauvan kanssa tekivät sen, etten aamulla jaksanut kuin vähän venytellä kehoa uuteen päivään. 

Joskus on ollut niitäkin viikkoja, että en vain jaksa urheilla. Silloin kannattaa kuunnella kehoa ja levätä.

Minä ajattelen, että kaikki liikunta on hyväksi minulle. Aina ei tarvitse tehdä ”koko ohjelmaa”. Vaikka toki joskus pännii, kun on hyvä treeni menossa ja sitten kuuluu: ”Äitiiii! Mulla on kakka housussa!”

Liikunta lasten kanssa vaatii myös luovaa hulluutta. Toissa kesänä näin äidin, joka juoksi isompaa leikkipuistoa ympäri hänen lasten leikkiessä leikkipuistossa. Oli pakko sanoa, että tuo on ihailtavaa sinnikkyyttä ja mahtava idea. Itse olen treenannut äitikaverini kanssa niin, että välillä toisella on kaksi vauvaa sylissä ja sitten toisella. Sillä tavalla me molemmat olemme saaneet liikkeet tehtyä.

Bonuksena liikunnasta olen saanut paremman mielen ja kunto on kohentunut hyvin raskauden jälkeen. Olen hitaasti mutta varmasti pudottanut melkein 30 kiloa raskauden aikana saatua painoa. Keho on kiinteytynyt hyvin. Eikä painollakaan niin väliä, mutta mahdun omiin lempivaatteisiini ja keho tuntuu taas omalle. Olen juossut, joogannut, leikkipuistojumpannut, käynyt harvakseltaan kuntosalilla ja syksyllä pelasin koripalloa. Aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen ja siksi minulle sopii parhaiten liikunta lasten kanssa.

Meitä vanhempia ja jumppaajia on monenlaisia. Itse olen urheillut lapsesta asti. Oikeastaan rakastan urheilua. Olen kokeillut monia lajeja, mutta koripallo on vienyt sydämeni. Siksi koen jumppaohjelmien teon helpoksi. Jos sinusta tuntuu, ettet ole varma mitä pitäisi tehdä pyydä ja etsi apua. Voit ottaa kaveriksi jonkun kokeneemman urheilijan tai personal trainerin. Myös monissa naisten lehdissä on hyviä treeniohjelmia, joita voi soveltaa puistojumppaan. Tsekkaa myös kotikuntasi liikuntapalvelut.

Minä päätin tänä keväänä satsata syntymäpäivälahjani itseeni. Päätin ostaa palveluita personal trainerilta. Kyselin tuttavilta apua ja löysin sitä kautta Liina Sieversin. Jännitti pirusti tavata hänet. Liinalle esitin toiveeni parantaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon avulla. Sivutuotteena kerroin toivovani parempaa bikinikuntoa. Sovimme, että tapaamme kolme kertaa.

Olen ollut iloinen lahjastani. Liina on huipputyyppi ja ”oma valmentaja” motivoi liikkumaan. Olemme sopineet, että tapaamme taas toukokuussa. Ja minusta tuntuu, etten voi vain lölliä vaan haluan näyttää hänelle edistyväni. Se antaa minulle motivaatiota laittaa treenitrikoot jalkaan vaikka tekisi mieli mennä pullakahville. Ja saatan mennäkin pullakahville, mutta vasta treenin jälkeen.

Toivon, että sinäkin uskaltautuisit treenaamaan lasten kanssa vaikka sitten leikkipuistossa. Se olisi mahtavaa. Sillä myönnän, että välillä minua nolottaa ihan pirusti punnertaa ja puuskuttaa siinä muiden istuskellessa. Yhdessä treenaaminen on sitä paitsi hauskempaa. <3

Kommentit (2)

Kati's way blogi

täällä myös useimmiten treenattava lasten kanssa, jos meinaa treenata ollenkaan. :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi.  Ja ihanaa, että säkin Kati treenaat lasten kanssa. Mitä useampi treenais lasten kaa, niin sitä enemmän ihmiset kehtais tehdä niin. Täytyykin tulla katsomaan sun blogia. =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat