Kirjoitukset avainsanalla kosketuksen kaipuu

Milloin olet viimeksi ollut kumppanisi sylissä? Tai kenenkään?  Sylissä, joka pitää kiinni niin, että voit täysin rentoutua. Voit tuntea olevasi turvassa ja rakastettu. Melkein kuin olisit pieni lapsi.

 

Muru tuli perjantaina kotiin melkein  viikon työmatkalta, mikä oli varmasti yksi syy minun sylipulaani. Sylissä olijoita oli kyllä riittänyt koko viikon, mutta itse en päässyt lataamaan akkuja murun turvalliseen syliin.

 

Sain kokea turvallisen sylin uudella tavalla lauantaina. Olin koulutuksessa. Meillä oli tehtävänä mennä parin syliin. Olla, rentoutua kuulostellen, miltä tuntuu puolin ja toisin.

 

Ahdistuin hetkellisesti ihan kamalasti ajatuksesta, että menen jonkun toisen syliin. Ensimmäisenä ajattelin, että painan aivan liikaa ja tuo mukava vieressä istuva nainen menee liiskaksi. Olenhan omasta mielestäni niin iso naiseksi. 

 

Pidin aluksi vierustoveriani sylissä. Hän uskalsi tulla ja siitä tuli lämmin olo. Tuntui hyvältä pitää toista sylissä.

 

Sitten tuli minun vuoroni. Hermostutti.

 

Hieman nolostellen parini kannustamana menin hänen syliinsä. Aluksi olin jäykkä kuin rautakanki. Parini kannusti rentoutumaan ja taputti hieman reittäni. Hetken päästä uskalsin päästä irti ahdistuksestani. Valahdin sylissä toisen pideltäväksi.

 

Miten ihanalta tuntui olla toisen sylissä! Toisen lämpö, syli, kädet, jotka vain pitävät minut suojassa kaikelta. Minulle tuli hirmuisen rakastettu olo. Ja kyllä. Tavoitin jollain tavalla myös sen pienen tytön itsestäni, joka oli ollut syliä vailla joskus.

 

Pikkulapsiperheen arjessa syliin tulijoita usein riittää. Tiettyinä vuosina tulee erityisesti äideille jopa syliahdistus. Sylissä on koko päivän joku. Illalla vielä kumppanikin kaipaa oman osansa.

 

”Nyt riittää, perkele!” äidin päässä vain jyskyttää.

 

Olen kuitenkin huomannut, että kyse voi olla myös siitä, ettei äiti itse pääse koskaan kenenkään syliin. Vain olemaan. Ilman seksuaalista viritystä.

 

Parhaimmillaan kumppanin kanssa on läsnä turvallinen sekä lohdullinen syli. Ja myös intiimi yhteys, johon kuuluu seksuaalinen virittäytyminen.

 

Kokemus syliharjoituksesta nosti myös kehostani muistot vuosista, jolloin olin yksinhuoltaja esikoiseni kanssa. Mieleeni muistui, kuinka kipeältä tuntui, että joka ilta katsoi yksin telkkaria lapsen mentyä nukkumaan. Yksin ilman toista aikuista. Kosketuksen puutteen synnyttämä tunne oli lähes fyysistä kipua, josta kirjoitin postauksessa Kosketuksen kaipuu viime vuonna.

 

Onko sinulla joku, jonka syliin voisit mennä?

 

Sylin ei tarvitse olla rakastetun syli. Kaikki yksinhuoltajatkin ovat oikeutettuja syliin. Silloin voi kysyä hyvältä ystävältä, saisiko olla hetken sylissä.

 

Jos sinulla syli, jossa voit vain olla, kokeile sitä. Laita läppäri kiinni, mene sohvalta aidosti toisen syliin ja tunne toisen lämpö. Pohdi sylissä olon jälkeen, miltä se tuntui. Miltä kehossasi tuntui.  Kerro se ”sylillesi”. Sitten vaihtakaa, todennäköisesti syli kelpaa myös sinun sylillesi.

 

Itse aion lasten mentyä nukkumaan ottaa murun kanssa syliterapiaa vähintään tupla-annoksen. <3

 

 

*Kommentteihin voi laittaa tunteita ja kokemuksia, mitä "syliterapia" postaus nostaa. Oletko sinäkin ollut äiti, minkä syli on ollut liiankin täysi? Muistatko jonkun erityisen hetken, kun toisen syli on antanut sinulle lohdun? Uskaltaako kumppanisi tulla sinun syliisi?

* Syli-harjoitus tehtiin psykoterapeutti, traumaterapeutti, seksologi ja tantraohjaaja Heidi Valasti järjestämässä Keho, liikkeet ja energia - workshop kehollisista menetelmistä koulutuksessa. Koulutus oli tarkoitettu seksuaali- pari - ja psykoterapeuteille. 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Mulla 1v 11kk tyttö ja imetän yhä päivällä ja yöllä, silloin kun lapsi tahtoo. Uuden raskauden myötä maito on nyt lähes loppunut ja kun tytöllä oli juuri flunssa ja kuumetta 39 oli kauheaa huomata, että tissi ei enää riittänytkään särkylääkkeeksi! Tähän saakka kaikkiin kipuihin on aina tissi ollut paras lääke. Siksi suosittelen ehdottomasti kaikkia äitejä rohkeasti jatkamaan jos siltä tuntuu! Äiti pääsee niin paljo helpommalla kun kaikkiin suruihin, pelkoihin ja vaivoihin on aina käsillä maaginen tissi. Itku loppuu kuin taikaiskusta ja paha mieli haihtuu.
Itsellä on tavoitteena imettää lapseni kolmivuotiaiksi, sillä tietääkseni uusimman tutkimustiedon mukana 3v imetyksestä on merkittävää hyötyä lapsen suolistobakteereiden kehittymisen kannalta ja niiden merkitys ihmisen terveyteenhän on äärimmäisen tärkeä koko elämän ajan.
Toivon kovasti että imetys myös tulevan lapsen kanssa onnistuu. Tämän ensimmäisen kanssa ei olisi onnistunut ilman Imetyksen tuen Facebook - ryhmän neuvoja.

Turvallisuutta ja hellyyttä

Eipä ole sellaista syliä , ollut sitten vauvavuosien . En kylläkään olisi vastaan jos jostakin löytyisi sellainen syli . Saisi vain olla eikä mistään tarvitsisi huolehtia .

Muru tekee säännöllisen epäsäännöllisesti työmatkoja ulkomaille. Reilun kuuden vuoden yhdessä olonkin jälkeen ikävä aina yllättää voimallaan. Ikävä tuntuu kehossa ja se täyttää ajatukset. Välillä se saa ärsyyntymään ja ärjymään. Joskus se tekee minut mustasukkaiseksi.

Ikävä alkaa hiipiä jo ennen kuin muru lähtee lentokentälle. Mielen täyttää haikeus ja olo tulee vähän alakuloiseksi. Äitinä minun täytyy kuitenkin pitää ”hymyä huulilla” , sillä en ole ainoa, jota ikävä painaa. Lapset reagoivat myös ikävään, kukin omalla tavallaan. Puhumme yhdessä ikävästä ja kaipauksesta. Silti lasten ikävöinti on välillä yllättävän rankkaa. Kolmen kanssa yksi syli käy välillä ahtaaksi.

Eilen saimme ennen päivällistä iloisen puhelinsoiton murulta. Se kuitenkin päättyi valtavaan itkuun isomman tyttömme kohdalla. Tuntui kuin pato olisi auennut ja itku sekä huuto tulvivat hänestä. Koko rappu varmaan raikasi sydäntä särkevistä ”Isiiiiiii, isiiiiiiii, isiiiii” -huudoista. Vauva ei ihan ymmärtänyt, mitä tapahtui, mutta yhtyi itkuun kuitenkin.

Yritin lohduttaa tyttöä parhaani mukaan, vaikka en isi ollutkaan. Itku jatkui pitkään ja helpotti vasta, kun muru soitti skype -puhelun. Minä näin siinä kaiken kaaoksen keskellä valtavasti rakkautta. Tunsin jopa ylpeyttä, miten vahva suhde tytöllämme on isäänsä. Esikoisella ja kuopuksellakin oli ikävä isää, mutta he näyttivät sen eri tavoin. Esikoinen vain puhui taukoamatta ja vauva kitisi puhelimen perään.

Huomaan itsekin vasta murun ollessa pois arjen hulinoista, miten valtavasti rakastan häntä. Ajattelen häntä enemmän. Kaipaus on tärkeä tunne. Se auttaa näkemään lapsiperhe arjessa haalistuneen rakkauden piinkovan ytimen. Silloin tiedän, miksi haluan jakaa elämäni juuri tuon miehen kanssa.

Ikävä koskee välillä kehossa ja odotan hänen kotiintuloa yhtä paljon kuin lapset. Iltahetkemme tv-sarjoja katsellen saa kultareunukset. Ei telkkarin katsominen yksin rentouta yhtään niin paljon. Ikävöin murua silittämässä minun hiuksia ja hieromassa hartioita. Vaikka positiivista on, että yksin ollessani teen kotitöitä paremmin, kun en ole nauttimassa elosta murun kainalossa. (naurua)

Kaipaan kosketusta, hellyyttä ja seksiä. Olen työmatkojen ajan rakkauden vankilassa odottamassa murun kotiintulo päivää. Välillä se tuntuu kuin olisi muurahaisia pöksyissä. Olo on kuin laihduttajalla. Ajattelen seksiä enemmän kuin normaalisti, koska en saa nauttia siitä. Sooloseksi on toki ihanaa, mutta seksiin kuuluu yhteys toiseen ja sitä ei saa yksin. Odotus onneksi palkitaan intohimoisella jälleen näkemisellä lasten mentyä nukkumaan. Joskus intohimo menee yli ja muuttuu tappeluksi, kun toinen on liian väsynyt matkan jälkeen.

Toisinaan ärisen murulle puhelimessa, koska ikävä saa olon ärsyyntyneeksi. Tulee helposti motkotettua: ”Miksi aina sinä pääset ulkomaanreissuille?” Vaikka oikeasti minun tekisi mieli sanoa: ”Halkean kohta tästä ikävästä, tule nyt piru vie pian kotiin sieltä.”

Huomaan myös, että tulen erilailla herkäksi murun puheille, kun hän on matkalla. Tulkitsen helposti hänen äänensävyään tai sanomisiaan. Ikävä värittää niitä. Saatan ajatella, että eihän tuolla ole yhtään ikävä minua, vaikka muru olisi vain hyvin väsynyt. Näinä hetkinä on myös otollinen hetki tulla mustasukkaiseksi.

Muutamia vuosia sitten muru lähti Serbiaan työmatkalle ja matkaseurana oli Suomesta kovimpien mallitoimistojen ”seksikkäimmät mallit”. Vaikka kuinka yritin, ärisin murulle joka toisella kerralla, kun puhuttiin puhelimessa vain mustasukkaisuuden takia. Tiukkasin jopa suoraan: ”Joko olit panemassa?” Naurettavaa, mutta niin totta.

Luottamus on kuitenkin parisuhteen yksi kulmakivi. Ei ulkomaille asti tarvitse lähteä pettämään. Jokaisessa suhteessa on omat säännöt, jotka on hyvä puhua selviksi. Meillä on omat sääntömme.

Muru on muistuttaa minua usein ennen työmatkalle lähtöä, että pettäminen on valinta. Hän on valinnut minut. Tuota lausetta murun täytyy toistaa minulle vielä pitkään, sillä se auttaa. Puhuminen ylipäänsä auttaa. Työmatkan aikana on vielä tärkeämpää varoa oletuksia. Niistä syntyy helposti turhaa riitaa ja mielipahaa.

Työmatkat voivat mielestäni vahvistaa rakkautta. Lapsienkin on hyvä oppia käsittelemään kaipauksen ja ikävän tunteita. Samalla he oppivat luottamaan, että vanhemmat tulevat aina takaisin. Rakkaus on läsnä, vaikka ihmiset olisivat eri paikoissa. Työmatkaviikkoina meidän aikuisten ei tarvitse kinata, kumpi pesee kakkapyllyn. Sen sijaan voimme illalla ikävöidä toisen lämmintä ihoa ja tuttua tuoksua.

Ehkä nämä matkat tekevät minulle ja murulle oikein hyvää. <3

Kommentit (0)

Kahdeksan vuotta sitten, keskospoikani päästyä sairaalasta, olimme kahden. Käperryimme ihanaan vauva-arkeen, kotiimme. Yksiöni oli kuin pieni pesä meille. Rakkaus vauvaan oli valtava. Pidin poikaani sylissä, kantoliinassa ja nukuimme vierekkäin. Meillä kävi kylässä ystäviä ja omaa perhettä, muuten varoimme pöpöjä. Välillä menimme mummolaan lepäämään, kun en enää jaksanut valvoa vauvan kanssa.

Miten ärsyttikin tiskata väsyneenä pitkän päivän jälkeen, pojan vihdoin nukahdettua. Ja olohuoneessa odotti vain tyhjä sohva ja telkkari. Nukkumaan mennessä otin vanhan nalleni kainaloon. Hellyyden kaipuu tuntui kipuna kehossa. Miten paljon voikaan ikävöidä toisen aikuisen kosketusta?

Pelkäsin, etten kelpaisi enää ikinä kenellekään. Huolisiko kukaan meitä molempia? Sanoisiko joku minulle vielä ne maailman kauneimmat sanat: Minä rakastan sinua.

Olin nuori nainen ja minulla oli myös seksuaaliset tarpeeni, mutta eipä miehiä isketä vaunujen kanssa noin vain. Saanko naisena ja äitinä haluta seksiä ilman sitoumuksia? Tekeekö se minusta jotenkin huonon?

Onneksi välillä oli omaa aikaa. Poikani meni mummolaan hoitoon. Urheilin, tapasin ystäviä ja välillä käytiin viihteellä. Ne harvat vanhat ystävät, jotka olivat vielä kuvioissa ja uudet äitiystävät olivat korvaamattomia. Toiset äidit auttoivat jaksamaan arkenakin ja lenkkeillessä parannettiin maailmaa.

Kokeilin seurusteluakin ja oli ihanaa kokea, miltä tuntuu kahden vanhemman perhe. Minun oli silti pakko jatkaa matkaani. Halusin jakaa lapsen tuoman ilon toisen aikuisen kanssa, mutta en halunnut tyytyä ”ihan hyvään” suhteeseen. Halusin rakastaa joka solullani ja tulla rakastetuksi. Halusin haluta ja tehdä töitä, jotta suhde kestäisi.

Yksin oleminen teki hyvää minulle. Opin, mitkä valtavat voimat minulla on ja perhe sekä ystävät tukenani. Minulla oli kaikki hyvin. Mutta minulta puuttui silti jotain tärkeää.

Kommentit (2)

Vierailija

Samat fiilikset. Hyvin kirjoitettu ja hyvä kun kirjoitat, niin ei tunnu siltä kuin olisin ainoa jolla tämmönen olo...ja kuva tietää, että toivoa on. :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Se oli minulle todella tärkeä, sillä tiivistät siinä juuri sen miksi kirjoitin tämän. Halusin, että niin monen yksin elävän vanhemman aito suru ja pelko liittyen toisen aikuisen ihmisen kaipuuseen tulee näkyväksi.

Koin sen itse ja mielestäni aiheesta puhutaan vielä aivan liian vähän. Sekin auttaa, että tietää ettei ole ainoa, niin kun sanoit. Ja toivoa on. ❤️

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat