Kirjoitukset avainsanalla tytär

Muutaman kerran olen kohdannut asioita, mitä ei ole voinut järjellä täysin selittää. Useimmiten nämä asiat ovat tapahtuneet minulle unessa. Näitä unia kutsutaan enneuniksi. En tiedä, mistä ne tulevat minulle, ne vain annetaan. Enneunissa olen saanut etiäisiä tulevasta, ja unet ovat olleet hyvin selkeitä sekä loogisia. Yhdessä enneunessa minulle kerrottiin toisen tyttäremme nimi. Äitini on kertonut, että hänen serkkunsa on myös nähnyt enneunia. Ehkä enneunien näkeminen kulkee meillä suvussa?

Lukiossa näin unen, jossa olin hautajaisissa. En vain tiennyt, kenen hautajaiset olivat ja se ihmetytti minua. Päätin mennä omaisten mukana katsomaan arkkuun. Siellä oli vanha mies, mutta en edelleenkään tiennyt, kuka siellä oli.

Kun seuraavana päivänä ihmettelin, missä ystäväni oli, sain kuulla, että hänen pappansa oli kuollut yöllä. Tämän kuultuani minulle tuli kylmät väreet. Melkein pelotti. Kuoleman läsnäolo hätkähdytti. Uni tuntui niin todelta. Silloinen poikaystäväni oli todella ihmeissään, sillä olin kertonut hänelle aamulla unesta ja illalla kerroin ystäväni papan kuolemasta.

Olen nähnyt myös unen, jossa olin entisen poikaystäväni uudessa kodissa. Tiesin, etten saisi olla siellä. Hän ei ollut paikalla, mutta hänen vaimonsa oli. Nainen tuli ajamaan minua pois, mutta ehdin nähdä yhdessä huoneessa pinnasängyn. Heillä oli ennestään jo yksi lapsi ja tämän unen jälkeen tunsin, että heille on tulossa toinen.

Muutamaa kuukautta myöhemmin yhteinen vanha ystäväni kertoi ilman, että kysyin, heidän uudesta raskaudesta. Tämä uni oli jälleen hyvin todellinen kuin eri taajuudella verrattuna normaaleihin uniin. Tunnistin heti sen enneuneksi. Ihmettelin vain, miksi tämä tieto kerrottiin minulle. Siihen en ole vieläkään saanut vastausta.

Kaikista rakkain enneuneni on kuitenkin uni keskimmäisen lapsemme, tyttäremme nimestä. Silloin oli enää muutama viikko laskettuun aikaan. Näin yöllä unen, jossa pidin tulevaa vauvaani sylissä. Tiesin, että tämä on minun vauvani. Olin iki-onnellinen, mutta ihmeissäni, sillä en nähnyt hänen kasvojaan. Kysyin, miksi en näe hänen kasvojaan. En nähnyt ketään, mutta naisen ääni sanoi minulle: ”Et näe hänen kasvojaan, koska vauvasi ei ole vielä syntynyt. Mutta hänen nimensä on Ebba.” Ja siihen uni päättyi.

Uneni tuntui todelta vielä aamullakin. Se oli juuri sellainen tarkkakuvainen ja aidon tuntuinen uni, että tiesin jälleen sen kuuluvan enneuniin. Oloni oli silti oudon levollinen ja onnellinen. Olin myös samaan aikaan hämilläni, että kerroin unesta murulle ja pojallemme vasta illalla.

Selvittelimme yhdessä murun kanssa Ebba-nimen etymologiaa ja nimi tuntui entistä enemmän meidän tytölle tarkoitetulta. Ebba-nimi on germaaninen ja feminiini lyhennelmä nimestä Eberhard. Suomen Wikipediassa sanotaan, että se tarkoittaa ”pelkäämätön kuin villikarju” ja yhdestä ruotsinkielisestä lähteestä löytyi, että se tarkoittaa vahvaa sielua. Murun sukujuuret ovat Suomessa ja Saksassa, joten germaaninen nimi tuntui oikealta.

Seuraavana iltana menin poikamme kanssa leikkimään läheiselle luistinradalle. Oli jo pimeää ja jään päällä oli ohut valkoinen lumikerros. Kun saavuimme luistelukentälle, näin, että jäälle oli kirjoitettu valtavin kirjaimin EBBA. Vatsaani kouraisi, sain kylmiä väreitä ja otin poikani kainaloon. Selitin hänelle, mitä jäällä luki. Hänkin ihmetteli sitä. Minua melkein pelotti. Tuntui, että pitäisi katsella ympärilleni ja kysyä, kuka minulle puhuu.

Siellä jäällä päätin, että uskon sitä naisääntä. Tuo naisääni oli ollut lempeä ja turvallinen, muttei tuttu minulle. Lupasin hiljaa itsekseni, että vielä syntymättömästä tytöstämme tulee Ebba. Poikammekin oli innoissaan siitä. Siihen mennessä ehdottamamme nimiehdotukset olivat hänen mielestään olleet kaikki vääriä. Ebba oli hänestä todella hyvä.

Olen kertonut tyttäremme nimen tarinaa monelle ihmiselle ja joka kerta, niin kuin nytkin, minulle tulee siitä kylmiä väreitä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jokin selittämätön aiheuttaa sen.

Tyttäremme on nyt jo 4-vuotias ja Ebba-nimi sopii hänelle minusta täydellisesti. Olen kiitollinen, että sain nähdä tuon ihmeellisen unen. Silti enneunien näkeminen hämmentää minua edelleen. Enkä koskaan voi tietää, koska näen seuraavan enneunen.

*Oletko sinä nähnyt enneunia? Ovatko ne ikinä liittyneet lapsiisi? Miltä unet ovat sinusta tuntuneet? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ihmisten enneunista.

Kommentit (6)

4äiti

Odottaessani poikaani, näin hänet unessani. Aamulla kerroin miehelleni, kuinka yöllä olin nähnyt n. kaksivuotiaan lapsen, joka oli tuntunut tavattoman tutulta. Naureskelin, että olisi voinut olla oma, jos ei olisi ollut vaaleatukkainen sinisilmä. Ajattelin tietenkin kahden tummatukkaisen saavan tummatukkaisen ja pojan perivän isänsä ruskeat silmät. Kuinka väärässä olinkaan 😊 Poika on tismalleen saman näköinen hymypoika kuin unessani.Varsinkin nyt 2,5 vuotiaana. Aiemmin tyttöjä odottaessa en nähnyt heitä, saati tiennyt sukupuolta.

Puhu muru

Olipa jännittävä enneuni, että näin noin pitkälle tulevaan. Ehkä siinä oli myös joku viesti valmistautua poikanne erilaiseen ulkonäköön? Vaikea edes kuvitella, sun tuntemuksia nyt kun poika on saman ikäinen pieni suloinen vaaleatukkainen sinisilmä. Ihanaa, kun jaoit tarinasi mulle ja kaikille lukijoille 4äiti. <3

NooraMiia

Mieheni näki enneunen ennen kuin olimme edes tosissamme miettineet lasten hankkimista. Hän pohdiskeli, että olisiko vielä valmis isäksi. Eräänä yönä hän sitten näki unen, jossa nosti vaunuja auton takakonttiin. Oli talvi ja meillä oli pieni poikavauva. Myös nimi mainittiin unessa. Olimme joskus mahdollisia nimiä pohdiskelleet, mutta yhteisiä suosikkeja ei ollut. Tämä nimi kuulosti molemmista heti oikealta. Jonkun ajan kuluttua tulin raskaaksi. Koko raskauden ajan monilla, myös minulla, oli vahva "tyttöfiilis", mies taas "tiesi", että poika sieltä tulee. Niinpä jo rakenneultrassa näkyi selvä poika ja poikahan sieltä syntyi elokuun loppupuolella, talvella meillä siis oli pieni poikavauva, jolla oli se nimi, joka oli unessa mainittu. :) Minun puoleltani monikin sukulainen on nähnyt enneunia, itse en niinkään. Miehen puolella taas ei ainakaan lähipiirissä ole niitä ollut. Tämä uni oli tuntunut erilaiselta, siitä jäi miehelle hyvä fiilis, että ehkä hänestä voisi olla isäksi. :) Ja aivan loistava isä hän on ollutkin, paras mahdollinen meidän lapsille.

Puhu muru

Olipa kaunis enneuni tarina NooraMiia, kiitos kun ajoit sen blogissani. <3 Mielenkiintoista, että miehesi näki sen. Se kyllä varmasti antoi varmuutta tulevaan isyyteenkin, niin kuin mainitsit. Miten ihmeellisiä nämä tarinat onkaan. Sinunkin miehesi näki pitkälle tulevaan. Ehkä sinäkin vielä näet joskus enneunia, jos teillä on sitä suvussakin.  =)

Boogy
Liittynyt10.7.2014

Kaikenlaisia unia on tullut nähtyä mutta ehkä sellainen herättävä uni on ollut se kun ihan pienenä näin omituista unta, muistan sen erittäin hyvin edelleen. Oli kylmä, kuulin koirien haukuntaa vieressäni, ne nykivät käsiäni. kova sumu ja järkyttävä haju ympäröi minua. Edessäni kulki harmaita ihmisiä katseet maassa, loputon marssi. Kunnes näin silmät, jotka katsoivat suoraan sieluuni, ne porautuivat minuun niin syvälle, että ne syöpyivät mieliini lähtemättömästi.
En miettinyt juuri untani, en kerran edes ymmärtänyt sitä silloin. 2011 lähdimme mieheni kanssa häämatkalle Krakovaan, Kazimierziin ja kävimme myös Auschwitzissa. Parakki 11 seinällä on metri kaupalla vankien kuvia mutta minä kävelin yhden kuvan luo, samat silmät katsoivat minua samalla tavoin kun unessani, jonka olin lapsena nähnyt ja jota en ymmärtänyt. Nyt ymmärsin, vanki 34751 katsoi minua unessa ja katsoi uudelleen kuvassa seinässä.

http://villananna.blogspot.fi/

Omenapuuro

Näin lapsena unta, että olin isäni kanssa pakettiautossa. Isä ajoi ja minulla oli punainen samettimekko päällä. Ajoimme kohti isäni enon kesäpaikkaa. Kun tulimme perille, portti olikin kiinni ja isä alkoi kääntämään autoa. Siinä vieressä virtasi Siikajoki. Penger petti ja suistuimme jokkeen. Pakettiauton tavaratilassa oli kaloja ja myös hai.

Heräsin.

Tuon saman unen olen nähnyt useamman kerran. Jotain on aina tapahtunut unen näkemisen jäläkeen.

Yhtä unta en ole kertonut kenellekään, se on niin todentuntuinen ja toivon sen totteutuvan.

Kolmannen lapseni synnytys alkoi lapsiveden menolla aamulla vähän yli kello 8. Olin juuri noussut sängystä ja menossa vessaan. Aluksi vettä tuli vähän ja pian se jo lorisi lattialle. Huusin innoissani murua tuomaan pyyhettä. Kyllä, olin odottanut synnytystä.

 

Oloni oli mainio. Olin edellisenä iltana käynyt osteopaatilla. Sen jälkeen nukuin täydelliset yöunet. En ollut edes käynyt pissalla yöllä, mikä oli ihme.

 

Aamupalalla tunnelma oli jännä. Kerroin lapsille, että vauva tulee tänään pois mahastani. Ilmassa oli muutosta. Meitä olisi kohta yksi enemmän. Lapsia nauratti kovasti pikkupöksyjeneni vuoraus jätti siteillä ja pyyhe istuintyynyllä.

 

Soittelin parille tutulle kätilökaverilleni ja Kätiöopiston sairaalaan. Sovimme, että lähtisin aika pian, jos supistukset muuttuisivat säännöllisiksi. Esitin puhelimessa toiveet luomusynnytyksestä ja ammeesta. Takarajaksi sairaalaan menolle sovittiin illalla kello kuusi, jos mitään ei tapahtuisi.

 

Vaikka lapsivedet olivatkin menneet, oli silti myös perusarkinen aamu. Toukokuinen perjantai ja päiväkodissa äitienpäivän aamupala. Kolmevuotias tyttöni odotti minua kovasti sinne.  Lisää vaan siteitä päällekkäin ja lähdimme kohti päiväkotia. Kerrostalon hississä otin viimeisen mahakuvani, vaikka silloin en sitä tiennyt.

 

 

Päiväkodilla alkoi pikku hiljaa tuntua epäsäännöllisesti supistuksia. Tunsin kyllä, että vauva oli laskeutunut lisää. Oli jännittävää käydä keskusteluja tuttujen hoitajien ja äitien kanssa. Miten ihmeellinen päivä se tosiaan oli. Tiesin, että kohta synnytän ja se tieto oli kuin energiaa ilmassa.

 

Lähdin kävelylle meren rantaa kohti, jotta supistukset saisivat vauhtia. Oloni oli edelleen mainio. Kello oli hieman vajaa 10. Soitin kävellessä äidilleni ja sitten kaverilleni. Kaverini odotti myöskin vauvaa ja lasketut aikamme olivat samalla viikolla. Selitin tilanteen ja olin kävellyt lähelle meren rantaa, kun ensimmäinen kunnon supistus tuli. Tiesin heti, että nyt pitää lähteä äkkiä kotia kohti.

 

Tulin puolen kilometrin matkan Hesperianpuiston puita halaillen. Supistuksia alkoi tulemaan viiden minuutin välein. Soitin miehelleni, että kun tulen kotiin lähdetään synnärille.

 

Päätin vielä matkalla käydä huikkaamassa ekaluokkalaisen poikani iltapäiväkerhoon leikkipuistoon, etteivät ihmettele jos poikaa jännittää. Siellä tutut leikkipuisto-ohjaajat kysyivät, että kuinka usein mulla supistaa, kun selitin tilannetta. Ja sen kuultuaan ne nauraen käskivät lähteä synnyttämään.

 

Autossa supistukset tulivat kivuliaammiksi ja tihentyivät jo kolmeen minuuttiin. Soitin kättärille, että olemme tulossa. Matkalla jo käskin murua ajamaan päin punaisia kun kipu yltyi niin nopeasti. Kello oli puoli 11.

 

Hissiä ei tullut. Sitten se oli varattu raksamiehille. Odotin seuraavaa supistusta ja juoksin neljänteen kerrokseen. Ovelle tuli oikein mukavan oloinen kätilö. Hän teki perustutkimuksen, jonka mukaan olin 5cm auki. Pääsisin ammehuoneeseen, ammetta täytettiin juuri. Supistuksia tuli ja minun oli pakko alkaa käyttää ääntä avuksi kipuun. Puhuimme muutamalla sanalla toiveistani. Ei kivunlievitystä, mahdollisimman luomuna ja synnytysveteen, jos mahdollista.

 

Pääsimme siirtymään ammehuoneeseen. Matkalla muutama napakka supistus.

 

Vesi tuntui ihanalle. Lämmin ja pehmeä vesi. Tunsin itse pitkästä aikaa kevyeksi kun vesi kannatteli minua. Olin aluksi kontallani altaan reunaa vasten. Supistukset tuntuivat niin rajuilta, että päätin kääntyä. Kätilö oli samaa mieltä, hänestä synnytys eteni nopeasti.

 

Keskityin vain tuntemaan, miten vauvani teki matkaa kohti syliäni. Yritin hokea itselleni, että jokainen supistus toisi  hänet kohti meitä. Kipu yltyi ja muu maailma alkoi hävitä ympäriltäni. Ei ollut muuta kuin vesi, supistukset, minä ja vauvani. Muru piti minut kiinni todellisuudessa antamalla välillä vettä ja pitämällä kädestä kiinni.

 

Lauloin synnytyslaulua entistä matalammalla äänellä. Supistukset pitenivät ja tihenivät. Ne menivät aaltoina kehoni läpi. Oloni oli vahva ja tiesin, mitä teen.

 

Paine lisääntyi ja tiesin, että kohta alkaa viimeinen vaihe. Ponnistus. Kätilö kysyi hetkeä myöhemmin ponnistuttaako. Hän katsoi veden päältä ja sanoi, että saa ponnistaa. Ekalla ponnistuksella kalvot puhkesivat, sitten tuli päälaki näkyviin ja kolmannella tunsin, miten vauvani syntyi veteen huutoni saattelemana.

 

Vauva päästi suloisen parkaisun, kun kätilö nosti hänet vedestä syliini. Ihana, maailman söpöin pieni tyttäremme oli syntynyt. Miten rauhallinen ja tyytyväisen oloinen hän oli etsiessään rintaani. Ja miten onnellisia me olimme muruni kanssa, kun katsoimme toisiamme.

 

 

Tyttäremme syntyi kello 11.38. Ehdimme juuri olla tunnin synnärillä. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti ja tuntui huimalta, että olin vain paria tuntia aiemmin ollut päiväkodilla äitienpäivä aamupalalla.

Tämä oli kolmas synnytykseni. Nyt olen nähnyt kolme hyvin erilaista synnytystä. Olen onnellinen jokaisesta kokemuksestani. Olen kiitollinen keholleni hienosta työstä, ylpeä  murustani ja otettu siitä, miten ammattitaitosten kätilöiden kanssa olen saanut synnyttää.

 

Minusta on hyvä kuulla iloisia ja positiivisia tarinoita synnytyksestä. Siksi halusin jakaa tarinan Eddan syntymästä. <3

Kommentit (4)

Puhu muru

Kiitos palautteesta MinimalDistribution. 😀

Eräs ystävättäreni koki todella kauniin ja voimaannuttavan luomusynnytyksen kaikkine kipuineen esikoisen syntymäni jälkeen. Hänen tarinansa on ollut minulle vahva tuki ja se loi mielikuvan siitä, että minussakin on tuo sama voima. Niin kuin meissä kaikissa naisissa. Toki tilanteet ja olosuhteet vaihtuu. Siksi hyvä synnytys on minusta aina synnyttäjän oma kokemus. ❤️

marsus

Olen uusi lukija blogissasi ja jäin kyllä heti koukkuun! Mahtavan kuuloinen synnytys. Meidän kuopuksen synnytys sujui yhtä rivakasti, mutta minä vaadin ja sain puudutuksen! :)

Puhu muru

Ihana kuulla marsus! Kiva saada uusia lukijoita ja kommentoi ihmeessä jatkossakin. Jos facebookissa tuut tykkämään Puhu muru -sivua, niin sit saat aina ekojen joukossa uudet postaukset. 

Rivakat synnytyksetkin voi olla niin monenlaisia. Hyvä, että kerkesit saamaan puudutuksen. Mä sain ekassa epiduraalin ja olin aivan liian puutunut. Se jätti olon, et haluan kokeilla vielä ilman puudutusta. Mut ehdottomasti parasta on kun äidit saa valita, olla ilman tai ottaa. :)

Rakastan huonekasveja. Yritän hoitaa niitä, kun muistan, mutta jokainen talvi on vienyt jonkun kasvin hengen. Yksi Anopinkieli kuoli jo muuton jälkeen, kun unohtui kirjahyllyn päälle.

Syksyllä lisääntyneet yövalvomiset ovat aiheuttaneet taas kasveille kuivia jaksoja. Kun ne riittävästi nuupahtavat, tulen hätiin vesikannun kanssa.

Siitä keksimmekin loistoidean ja päätimme alkaa antaa laimennettua lapsen pissaa kasveille tehokuurina. Mieheni ehdotti, että soittaisin hänen äidilleen. Muistelimme, että hän olisi kesämökillä laittanut lastenlasten pissaa vedellä lantrattuna ulkokasveille. Pohdin, mutta annoin olla. Ajattelin, että googlaan. Sekin unohtui ja viime viikolla vaan ryhdyin toimeen.

Pissaa päätettiin alkaa keräämään pian nelivuotiaalta tytöltämme. Hän oli innoissaan roolistaan alun epäilyn jälkeen. Pikku hiljaa se muuttui suorastaan ylpeydeksi. En tyhjentänytkään pissapottaa vessaan vaan lisäsin siihen vettä ja vein kasveille. Siitä tuli ihan voittajaolo. Olimme ylpeitä tytön kanssa testimme alkamisesta.

Testi jatkuu, aina kun vain muistan. Murukin on ollut mukana ja olemme seuranneet kasveja koko poppoo. Lastenhuoneen Anopinkieli on terhakoitunut selvästi. Limoviikuna ja Rahapuu ovat myöskin paremman näköisiä kuin aiemmin.

Tänä aamuna aloin epäillä, että jollain lapsista olisi tullut pissa jonnekin olohuoneeseen. Epäilin vuoron perään kaikkia lapsia. Sain kummastuneen katseen koululaiselta, melkein neljävuotias oli loukkaantuneen näköinen. Olin ymmälläni.

Istuskelin aamukahvin jälkeen ikkunalaudalla olohuoneessa ja tajusin, että pissahajuhan tuli kasveista. Ikkunalaudan alla oli patteri, joka paahtoi pakkasten takia kuumana. Ei mikään ihme, että pissa haisi. Saimme makeat naurut. Lapsilta pyysin anteeksi. Ehkä ensi kerralla voisin perehtyä asiaan hieman paremmin. Vaikka pieni epäilys jäi vielä onko melkein nelivuotias tehnyt kepposen ja itse tyhjentänyt potan kasveille…

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat