Kirjoitukset avainsanalla omaa aikaa

NYT! Minun vuoroni lähteä, sillä yleensä muru lähtee työmatkalle. Lähden ensi viikolla Maailman seksuaaliterveysjärjestön (WAS) konferenssiin Prahaan edustamaan Suomen Seksologista Seuraa. Olen ihan superinnoissani ja motivoitunut. Mutta. Syyllisyys on hiipinyt myös mieleeni.

 

Mistä kummasta tämä syyllisyys on tullut? Tätähän olen odottanut! Vaikeina hetkinä se on ollut unelma, jota kohti menen pikku hiljaa askel askeleelta. Jokainen pyykkikoneen läpi meno, lapsen kiukkukohtauksen rauhoittelu tai imetys ovat olleet askelia.

 

Suomen Mielenterveysseuran sivuilla syyllisyydestä sanotaan, että syyllisyyden tunteisiin kuuluvat häpeä, tunnontuskat ja katumus. Tunnistan heti tunnontuskat. Ne liittyvät vahvasti tulevaan työmatkaani ja ne tuntuvat kehossa asti. Välillä on melkein pahaolo, kun ajattelee liikaa tulevaa matkaa syyllisyyden kautta.

 

Edellisen kerran olin työmatkalla Berliinissä melkein kolme vuotta sitten! Se voi tuntua kaukaiselta, mutta aika on mennyt äkkiä äiti-hommissa. Tässä välissä olen ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt töitä enemmän ja vähemmän. Niin ja tehtiin me Samin kanssa Pannaan menemään kirjakin!

 

Järjellä ajateltuna voisin lähteä vailla turhia syyllisyyden tuskia. Tunteet eivät kuitenkaan aina järkeä kuuntele. Ikävä kyllä.

 

Siksi teen itselleni saman kuin jos pyydän asiakkaitani tekemään. Raakalista siitä – MISTÄ SYYLLISYYTESI JOHTUU? Sitten käyn listan läpi, katson jokaisen asian taakse ja mietin, mitä ne tarkoittavat. Mistä juuri tuo syyllisyyden tunne kumpuaa?

 

* Miten lapset pärjäävät?

* Miten muru jaksaa?

* Miten imetyksen käy?

* Pelko omasta ikävästä – mitä jos en osaa nauttia yksin olosta?

* Mitä jos minulla on liian kivaa?

 

Nämä asiat nousivat spontaanisti. Melkein nolotti kirjoittaa niitä. Miten ihmeessä lapset tai muru eivät muka pärjäisi ilman minua, totta kai he pärjäävät! Ajattelenko, että olen jotenkin korvaamaton? Tai imetys. Voisin olla jopa helpottunut, että se loppuisi luonnollisesti. Mutta samaan aikaan suren imetyksen loppumista jo etukäteen.

 

Pelko omasta ikävästä ja siitä nautinko yksinolosta, on tärkeä kohta listallani. Se on kuin huutomerkki. Tämän äidin on korkea aika lähteä pidemmäksi aikaa ja kauemmaksi kuin yhdeksi yöksi Turkuun. Minä tarvitsen äitinä, naisena ja vaimona varmuuden siitä, että riitän itselleni omana itsenäni. Haluan huomata, miten ihanaa on olla yksin.

 

Jos minulla on liian kivaa, niin mitä sitten?! Pahinta, mitä se voi aiheuttaa on onnellinen nainen, joka palaa työmatkalta kotiin perheensä luokse.

 

Listan teko auttoi minua. Tai oikeastaan koko tämän blogipostauksen teko. Koska on ihan turhaa kantaa harteillaan syyllisyyttä, joka ei ole tarpeen. Ensi viikolla varmaan kipuilen lähtöä hieman ja valutan kyyneliä laittaessani lapsia nukkumaan. Saatan myös voivotella, miten osaan nukkua ilman murua. Se on ihan ok.

 

Lauantaina kun lähden, lähden työmatkalle ilman taakkaa. Aion nauttia innostuksestani työtäni kohtaan, aamupaloista ilman lapsiperheen sirkusta, lounaista kiinnostavien työkollegoiden kanssa ja illalla voin nauttia lasin viiniä terassilla. 

 

Ikävä kotiin on sitä rakkautta, mikä saa minut hymyilemään ja rakastaan perhettäni vieläkin enemmän.  Ehkä pieni välimatka tekee meille kaikille hyvää. Avain on kaunis kaipaus. <3

 

 

*Oletteko te tunteneet syyllisyyttä työmatkalle tai lomalle lähtiessänne, jos lähdette ilman perhettä? Miten olette selättäneet syyllisyyden vai oletteko kantaneet siitä taakkaa mukananne matkalla?

 

*Laittakaa minulle ihmeessä hyviä vinkkejä syyllisyyden kanssa. Tai vaikka matkavinkkejä Prahaan. Toivottavasti ehdin edes pienen hetken kurkata, millainen Praha on kongressikeskuksen ulkopuolella. =)

Kommentit (6)

Laamu

Lähdin huhtikuussa Tukholman risteilylle ystävän kanssa. Olin ensin innoissani, matkan lähestyessä lähinnä kauhuissani. Ihan samalla tavalla Oodin syyllisyyttä, pohdin ja mietin joka kantilta matkan hyviä ja huonoja puolia. Sitä miten ne pärjää ilman mua. Hamstrasin poikaa varten ruokaa ydintalven varalle, siivosin, järjestelin. Itkin ja kaipasin jo etukäteen. Kerroin myös kummeille että tietäisivät pyytää isää ja poikaa sitten mukaan puuhaamaan jotain kivaa, että päivät kuluisivat huomaamatta, ja iskä saisi vähän levähtää siinä sivussa.
Tavallaan sitä toki tiedostaa tän kelan älyttömyyden, mutta kai ne on pakko kelata läpi. Lopulta syyllisyys helpotti jo kun matkasin bussilla keskustaa kohti. Matka meni hyvin, en itkenyt ikävääni, ja kotiin saavuttua oli mahtavaa huomata miten kivaa isällä ja pojalla oli ollut. Kehtasivat bondata oikein kunnolla mun poissaollessa.
Lopulta tuollainen pieni irtiotto oli vain hyväksi isän ja pojan suhteelle, ja ihan tervetullut herääminen mulle, että kaikki sujuukin oikein hyvin vaikka en ole kaikista naruista vetelemässä.
Hyvää matkaa sinulle!

Puhu muru

Kiitos Laamu! Tuo kuulostaa melkein kuin minun matkalle lähdöltäni. Niin samoja tunteita ja tuo jännä helpotus, kun saa lähdettyä. Lentokoneessa oli jo paljon kevyempi olo.

Olen nyt ollut Prahassa neljä yötä. Kotona murulla ja lapsilla sujuu hyvin niin kuin täälläkin. Olen nukkunut neljä yötä kokonaan! Tavannut todella mahtavia ihmisiä ja kuunnellut mielenkiintoisia luentoja. Eli kyllä tämä taisi kaikille tehdä hyvää vaikka välillä on ollut ikävä. Huomenna sitten kotiin. <3

Soikku

Tunnistan. Oltiin häämatkalla 8vrk kun kuopus oli 11kk. Imetys oli siinä juuri loppunut mutta koin kauheaa syyllisyyttä ensimmäiset pari päivää. Sitten kyllästyin itsesääliin ja loppuloma menikin mukavasti. Lapset olivat toki kaivanneet meitä mutta mitään traumoja ei jäänyt. Mummot ja vaarit hoitivat lapset hyvin.
Praha on ihana. Mahtavia oluita, kieroja taskuvarkaita...

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Soikku. Ihanaa, että sinäkin kuitenkin sitten parin päivän jälkeen annoit itsesi nauttia häämatkasta. Minäkin päätin, että nautin täällä ja onhan tämä ollut mahtavaa. Ja Praha on kyllä kaunis. <3 

Karita

Hei, tuolla syyllisyyden tunteella on myös merkityks ajatellen äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta. Omien tunteiden lisäksi olisi hyvä miettiä myös mitähän pieni lapsi mahtaa miettiä äidin poissaolosta. Poissaolon valmistelu ja yhteydenpito lapseen voi auttaa lasta kestämään eron aiheuttamia tunteita ja pitämään äidin mielessä. MLL:n Vanhempainnetistä löytyy muuten osuva Pirni lapsi erossa vanhemmistaan -teksti tällaisiin pohdintoihin: mll.fi/Vanhempainnetti/tukivinkit/erossa_vanhemmista

Puhu muru

Kiitos kommentista ja tiedon jaosta Karita. Laitankin tuo linkin suosikkeihin. Me valmisteltiin poissaoloa puhumalla lapsille matkastani, hieman yhdessä pakattiinkin  ja nyt ollaan soitettu skypepuheluita. Lapset ovat kuitenkin isänsä kanssa eikä heillä ole mitään hätää. Tämä on varmasti vain syventänyt heidän suhteitaan, mikä on hyvä asia. <3

Kesällä kannattaa nauttia lomasta perheen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö äiti voisi välillä ottaa omaa aikaa ja ladata akkuja kunnolla syksyä varten. 

Lukeminen

Kesällä minuun iskee vastustamaton vimma lukea. Löysin tämän kesän tajunnan räjäyttävän kirjan ohikulku matkalla eräältä huoltoaseman pokkarihyllyltä. Tiesin heti tässä se on, minun ”lomaromanssini”. Luin sitä seisoessani trampoliinin vierellä, pidentämällä vessassa oloa, illalla lasten mentyä nukkumaan tai pyytämällä murulta tunnin omaa aikaa mummolan takapihalla. Tuo ihana kirja loppui jo, vaikka kuinka yritin jarrutella, ettei se loppuisi. Se avasi minulle taas uuden maailman.

Auringonotto

Minä tiedän, että auringonotto on pahasta. Mutta se on niiiiiin ihanaa. Auringon lämpö iholla antaa jotain ”ihme energiaa”, mikä auttaa syksyn pimetessäkin jaksamaan. Auringonotto vaan ei ole kolmen lapsen kanssa kovin helppoa! Enemmänkin se on sitä, että niska ja selkä palaa, kun koko ajan seuraa lapsia ja kyykkii niiden perässä – niin kuin ystäväni tiivisti. Makoilu on silloin vain haave, jonka muru voi toteuttaa viemällä lapset vaikka jätskille minun jäädessä rannalle. Parhaimmillaan auringonotto on, kun kädessä on hyvä hömppä-lehti tai kirja. Toisinaan on vain ihana levätä lämmössä.

Treenaaminen

Aamuinen juoksulenkki, hikinen kahvakuulla treeni, sykkeen nostava mäkitreeni, kundaliinijoogaa mökin terassilla, katukorista Hietsussa, kuntopiiri mummolassa, uintia järvessä tai trampoliinitreeni lapsilta salassa. Kesä on täynnä mahdollisuuksia! Jos vain edes vähän saisi treenattua väsymyksen ja loman tiimellyksessä olen onnellinen. Ja kehokin kiittää, mutta en halua ottaa stressiä. Ja siksi tämä lista on vain inspiraatiota varten.

Tyttöjen kanssa bilettäminen

Kesämekko, kevyt meikki ja ihana rusketus. Ympärillä upeita naisia, syviä ja kevyitä keskusteluita herkkujen sekä kuoharin äärellä. Illalla lähdetään johonkin aurinkoiselle terassille, tanssitaan villisti, pieni flirtti päällä ja hymy huulilla. Yksi tyttöjen illan parhaita hetkiä on kävellä auringon noustessa Helsingin keskustan läpi kohti kotia ja kömpiä sitten murun viereen. Silloin on ihan pakahtua siitä rakkaudesta, mikä meillä on.

Shoppailu kesäalessa

Raha on tiukalla hoitovapaalla, mutta jos vain suinkin mahdollista ”karkaan” kesäaleen yksin, ilman lapsia. Muru on kyllä loistavaa shoppailuseuraa, jos vain lapset saadaan hoitoon. Tänä kesänä olen metsästänyt alesta laadukkaita, luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita lempimerkeiltäni. Listalla on myös ihana kesämekko. Voi kun sen löytäisin! Lapsille katselen myös vaatteita sen mukaan, mitä seuraavaksi tarvitaan. Ostoksia ennakoidessa voi säästää pitkän pennin.

Kommentit (0)

Ilma on ollut ihan mieletön ja on ollut ihana lukea taas hyviä kirjoja. Etenkin kun loma alkaa ja murukin on  taas kotona, tiedän pääseväni lukemaan. Nytkin kuopuksen päiväuni aikaan tai illalla lasten mentyä nukkumaan voin syventyä hetkeksi hyvään kirjaan.

Haluan esitellä teille muutamia kirjasuosikkejani. Niitä on vaikea laittaa lopulliseen paremmuusjärjestykseen. Jokainen näistä on minulle rakas omalla tavallaan ja suosittelen niitä kaikkia teille. Kesän aikana saatte lisää hyviä lukuvinkkejä ja kommenteissa saat jakaa niitä myös muille.

Katja Kettu – Kätilö

Luin Katjan Ketun Kätilö–kirjan jo toissa kesänä. Ajattelin, että lukisin sen uudelleen, sillä tämä kirja on huikea. Se on vahva kuvaus naisesta, mutta myös rujo ja koskettava. Elämä on läsnä kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan. Katja Ketun upea taiturimainen suomen kielen käyttö kruunaa kaiken. En voi muuta sanoa kuin, että älä luovuta alussa, vaikka et heti ymmärrä. Kun pääset loppuun, tiedät, että kirja on jättänyt pysyvän jäljen sinuun.

Emma Hooper –Etta ja Otto ja Russel ja James

Elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Kaikki vaikuttaa siihen, minne me lopulta päädymme. Kirja kuvaa kauniisti, jopa kaihomielisesti ja äärimmäisen koskettavasti erään naisen tarinan. Luin tämän ihan hetkessä, sillä minun piti saada tietää, mitä sitten tapahtui ja sitten…


Ina Westman – Syliin

Luin tämän kirjan muutama viikko sitten loppuun kyyneleet silmissä. Ehkä kyse on äitiydestä ja elämäntilanteesta, mutta tämä kirja puhutteli minua. Se melkein lohdutti, halasi ja sanoi kuin paras ystävä: ”Kyllä väsymys vielä helpottaa, minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Kaikki on hyvin. Sinä olet kyllin hyvä.” Sain myös nauraa ja hymyillä ilkikurisesti kirja kädessä. Tämä on juuri sopivan syvällinen ja silti myös kepeä kesäkirja. Vahva suositus!

Pauliina Rauhala – Taivaslaulu

Lähes jokainen äiti miettii, riittääkö rakkaus kaikille lapsille. Riitänkö minä kaikille, itselle, miehelle ja lapsille? Taivaslaulu on puhutteleva ja aito tarina rakkaudesta. Se on myös rohkea avaus naisen maailmaan, jossa ehkäisyllä ei ole sijaa. Olen suositellut tätä Pauliina Rauhalan kirjaa kaikille ystävilleni, sillä vaikka suru ja tuska tulee tutuksi, myös toivo on läsnä.

Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

Westön Missä kuljimme kerran on ikisuosikkini. Sain tämän kirjan jo kymmenen vuotta sitten isovanhemmiltani. Se tempaisi minut heti mukaansa ja koukutti lukemaan. Olen lukenut kirjan kaksi kertaa ja ehkä tänä kesänä olisi kolmas kerta. Tarinassa on kiinnostavat hahmot, hieno kuvaus Helsingin historiasta ja elämästä. Sen jälkeen olen katsonut Töölön kivitaloja ja Kallion katuja ihan uusin silmin. Kirja muistuttaa vahvasti siitä, miten paljon jo ennen meitä on tapahtunut ja miten se kaikki vaikuttaa meihin edelleen.

Toivottavasti lukukärpänen puraisi sinua, edes pikkuisen. Kirjastoon vaan tai sitten ihanien kesäkirppiksien valikoimista kirjoja metsästämään. Lukeminen antaa hyvän hetken nauttia äitinä ihan omasta ajasta. Se on itsestä huolehtimista. Samalla saat annetaa lapsille hyvää esimerkkiä. =)

Ihania, hauskoja ja koskettavia lukuhetkiä! <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat