Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

Yhteistyö Mádaran kanssa. Ystävänpäivä. <3 Mikä ihana teko syy ottaa ystävään yhteyttä, vaikka olisi aikaa vierähtänyt tovi. Myös oman rakkaan voi yllättää iloisesti. 

 

Ihonhoito on kuin ystävyyden hoitoa. Välillä tarvitaan kosteutta, toisinaan kirkastusta ja välillä tehoöljyä. Tulee erilaisia aikoja elämäntilanteiden mukaan.

 

Rakastuin itse Mádaran upeisiin tuotteisiin toisen lapsemme raskausaikana.  Ne olivat ensimmäinen kosketukseni luonnonkosmetiikkaan. Ja ihmeekseni sain huomata, että ne olivat hyviä! Olin siihen aikaan hyvin skeptinen luonnonkosmetiikkaa kohtaan.

 

Nyt vaaka on toisin päin, harvassa on ei-luonnonkosmetiikka tuotteet kylppärissäni. Minusta ihoni voi paremmin.

 

Lisäksi minun kaksi nuorimmaistani, tytöt, rakastavat purnukoitani. He menevät niiden äärelle myös salaa. Minusta on parempi, että he voitelevat  kasvonsa luonnonkosmetiikalla. Mitä vähemmän myrkkyjä, sen parempi.

 

Sain blogissani kokeiluun näitä ihania Mádaran tuotteita, koska halusin että tekin tutustutte minun suosikkimerkkiini. Halusimme selvittää minun suosikkejani, ja pääsin myös kokeilemaan uutuuksia.

Arvonnassa on mukana ystävänpäivän kunniaksi Mádaran naamioita, joista saat valita sinulle ja ystävällesi omat naamiot:

 

* SOS INSTANT MOISTURE + RADIANCE HYDRA MASK 60ML

 

Aivan ihana kosteuttava naamio talvi-iholle. Tästä on tullut minulle luottotuote. Sopii myös hyvin kiireiseen ruuhkavuosia elävän äidin arkeen, koska naamion voi myös jättää kasvoille.

 

* BRIGHTENING AHA PEEL MASK, 60ML

 

Minusta tämä on aivan mahtava kuoriva naamio! Ihon kirkastus tapahtuu muutamassa minuutissa ja sen jälkeen on ihana laittaa, kunnon tehoseerumi iholle.

 

* ULTRA PURIFYING MUD MASK, 60ML

 

Mutanaamio on ollut jo pitkään osa ihonhoitoani. Kun aikaa on sopivasti laitan mutanaamion ja annan sen syväpuhdistaa ihoani. Jos iho on kovin kuiva, pidän naamiota vain lyhyemmän aikaa. Lapsilla on hauskaa, kun äiti näyttää hassulta naamio kasvoillaan.

 

Arvonnan ohjeet:

 

Kerro blogin kommenttikentässä, jokin ihana, hauska, koskettava muisto, joka kertoo ystävyydestänne. Muista laittaa nimimerkki ja meiliosoite, jotta voin ottaa yhteyttä voittajiin. Voittajat saavat valita itselleen ja ystävälleen täydellisen ihanat Mádaran naamiot vaalimaan kauneuttanne. Arvonta alkaa tänään ystävänpäivänä 14.2.2017 ja päättyy viikon päästä tiistaina 21.2.2017 klo 23.59. Arvon kolmelle komentoijalle ja hänen ystävälleen naamiot.

 

P.s Mieti jo valmiiksi, mitkä naamiot haluatte. Voit mennä linkeistä katsomaan lisää tietoa naamioista Mádaran sivuille.

 

*Avauskuvassa muru ja minä kokeilemme Mádaran huippua syväpuhdistavaa detox mutanaamiota. Ja samalla toivotamme kaikille Puhu muru -blogin ihanille lukijoille RAKKAUDELLISTA JA ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ. <3

Kommentit (25)

Laura1/09

Tapasin tämän rääväsuun armeijan harmaissa -09 ja naisia kun olimme miesvaltaisessa paikassa kai se oli hieman pakon sanelemaa että ystävystyimme, toki muitakin naisia olisi ollut tarjolla mutta tämä räiskyvä daami sai minut nauramaan ja ystävyys on jatkunut tähän päivään saakka ja toivottavasti vielä pitkään. Eikhän me olla äijäilty jo aikamme ja nyt on aika alkaa arvostamaan naisellisia piirteitämme joita riittää 😅 mikäpä paras aloitus kuin pullo viiniä, naamiot naamalle ja inttijuttuja muistelemaan 😄💚

Lurre

Monia ihania muistoja ajoilta, kun asuimme ystäväni kanssa kimppakämpässä. Siinä tuli maailmaa parannettua, hennat keitettyä ja  pesupähkinät testattua. Näitä aikoja on ihana muistella. Myöhemmistä ajoista, jo erillään asuttuamme, on jäänyt mieleen, kun vaalensimme hiuksiamme sitruunalla ja hunajalla, kesäpäivänä ulkona :) 

Pw

Mulla on paljon ihania muistoja tästä ystävästä. Olemme tunteneet pikku tytöistä saakka, kun asuimme samalla kadulla ja hän oli minua muutaman vuoden nuorempi eikä hän saanut poistua meidän pihaa pidemmälle. Eräänä päivänä minä sain luvan lähteä kauppaan ja hän ei olisi saanut. Vähän ennen kaupan pihaa vastaan tuli ystäväni äiti joka oli erittäin vihainen, ihmettelin syytä jolloin hän muistutti ettei heidän tyttärensä saanut tulla näin pitkälle ilman aikuista. Käännyin ja tajusin että ystäväni oli seurannut minua koko matkan, minun huomaamattani. Silloin meitä ei naurattanut mutta usein sen jälkeen kun tuota muistelemme. Seuraamme toisiamme edelleen vaikka kovin erilaisissa elämäntilanteissa olemmekin. Edelleen jaamme keskenämme meille tärkeät asiat ❤

Salli

Paras ystäväni jo lapsuuden kouluajoilta. Nuorena kävimme yhdessä tansseissa ja nyt vanhempana muistelemme noita aikoja. Ystävyys säilynyt vuosien saatossa.

Tomu2468

Olen saanut ihanan uuden ystävän äitiyden myötä ja olemme myötäeläneet näitä vauvavuoden hetkiä yhdessä, iloissa ja suruissa. Parempaa ei voisi toivoa <3

minttu47

Olen tuntenut parhaan ystäväni jo 1-vuotiaasta asti, kun muutimme naapureiksi. Eli olemme olleet ystäviä jo vuosikymmeniä. Vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet ja välillä on taukoa tapaamisessa, aina jutut jatkuvat aivan kuin olisi nähty edellisenä päivänä.

Nennne

Paras muisto on yhteinen sieniretki, joka päättyi sairaalareissuun (onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa), kun kävelin ampiaispesään :D 

Tanja

Hän ajoi kerran nuoruudessamme Helsingistä opiskelupaikkakunnalleni Turkuun, kun olin pitkään ollut flunssassa. Katsoimme yhdessä leffoja, joimme teetä ( ja punkkua) ja söimme epäterveellisesti.

Veera

Ensimmäisen puolen vuoden aikana vauvani syntymän jälkeen, olin ajoittain todella väsynyt, koska vauvan heräsi monta kertaa yössä syömään ja joskus en saanut itse unen päästä kiinni. Päivisin en saanut ikinä levättyä, koska vauva nukkui vain lyhkäisiä pätkiä kerrallaan. Joskus tätä väsymystäni valitin ystävälleni ja hän halusi auttaa. Ystäväni Miia alkoi tehdä minulle ruokia pakkaseen, jotta väsyneinä päivinä minun ei tarvitse huolehtia ruuan laitosta. Olen kasvissyöjä ja ystäväni ei ole, joten hän opetteli muun muassa kasvispihvien tekemisen. Yhtenä sunnuntaina Miia toi miehensä kanssa meidän koko perheelle itse tehdyn falafel- aterian, jossa oli salaatitkin mukana. Ruoka-apu oli meille valtavan suuri apu vauva-arjessa.

Jos voitan arvonnassa, haluan ystävälleni antaa mutanaamion ja itselleni sen kosteusnaamion, jonka voi vaikka jättää naamaan.

elliz

Ystäväni kanssa on melkeinpä saman ikäiset lapset,vietämme yhdessä aikaa.menemme lapsien kanssa yhdessä tapahtumiin ym.

sikkuralla

Tapasin ystäväni toisne ystäväni kautta. Meillä oli jonkinlainen sanaton yhteys ja ymmärsimme toistemme tunnetiloja pelkästä katseesta. Lasten saamisen jälkeen ystävyys jäi taka-alalle, mutta on toisaalta syventynyt entisestään.

Maria2536388r6w5

Tutustuimme työpaikalla, ja innostuimme urheilusta yhdessä. Kehittelemme erilaisia treeniohjelmia ja juttelemme, kikattelemme ja treenaamme siitä huolimatta yllättävän tehokkaasti yhdessä. Ihan mahtavaa on ollut löytää tämä ystävä! Meille valitsisin kummallekin SOS kosteuttavat naamiot, koska nuo kuorintanaamiot ovat jo käytössä. :)

Tuuli33

Ystäväni on minulle rakas jo vuosien takaa. Aikaa voi kulua, ettemme tapaa tai edes kirjoittele, mutta syvä yhteisymmärrys ja yhteys aina säilyy. Se on hyvän ystävyyden merkki. Meitä on lähentänyt myös samankaltainen elämäntilanne pitkän aikaa.  Arvostan ystävyydessämme yhteisiä arvoja ja hienotunteisuutta, mutta myös rehellisyyttä. Mielestäni tärkeää on myös ymmärtää ystävän muuttunutta elämäntilannetta eikä vaatia liikaa. Ystävyys säilyy, vaikka ei usein nähdäkään. 

szz

Minun paras ystäväni on pikkusiskoni ja muistoja toki riittää vaikka kuinka viimeisten 30 vuoden ajalta. Teini-iässä kierreltiin kaikki mahdolliset festarit, fanitettiin bändejä, puhuttiin pojista ja seikkailtiin yhdessä. Tänä päivänä hieman rauhallisempi meno, mutta silti mukana toistemme iloissa ja suruissa, vaikka harvemmin nähdään, koska elämä vei eri paikkakunnille. Siskoni on ihan huikea teräsnainen ja äiti❤

Asta

Haettiin yhtäaikaa opiskelemaan ja luettiin kirjastolla pääsykokeisiin ja nyt kirjoitetaan yhtä aikaa graduja ja viimeistellään opintoja. <3

Jadeline

Tapasin ystäväni aikoinaan hevostouhujen kautta. Meillä oli hurjan hauskoja ratsastusretkiä ja niihin liittyi usein myös kaikenlaisia kommelluksia, joita nyt vuosia myöhemmin olemme muistelleet hymyissä suin. Yhdessä vaiheessa tiemme erkanivat viideksi vuodeksi, ja kun jälleen "löysimme" toisemme, en laske ystävääni enää ikinä pois elämästäni, hän on mulle tärkee!
Jos voitan arvonnassa, haluaisin mutanaamion ja Sos kosteuttavan naamion :)

Vierailija

Tämä ystäväni on myös serkkuni, elämänikäinen kaverini, kaasoni ja aivan paras ihminen! Hän myös tutustutti minut luonnonkosmetiikan maailmaan, eikä takaisin ole ollut paluuta. :)

Dillero

Tutustuimme reilu 10 vuotta sitten silloisen exäni kautta. Asuimme kuitenkin eri paikkakunnilla ja olimme vain harvoin tekemisissä. 6 vuotta sitten hän muutti kuitenkin tänne maalle samalle paikkakunnalle ja siitä asti olemme päivä päivältä tulleet läheisemmäksi. Nauraa rätkätämme vedet silmissä lähes päivittäin ihan hölmöille jutuille, harrastamme paljon liikuntaa yhdessä ja saunomme siihen päälle. Mikäpä olisi mukavampaa kuin saada siihen vielä naamiot mukaan. Nyt meillä on saunaseurana myös 2,5-vuotiaat tyttäremme, jotka ovat keskenään parhaat ystävät.

Iiris

Mulla ei montaa hyvää ystävää ole, mutta tapasin uudelleen erään nuoruusaikojen tutun, jotakuinkin 200 km päässä pienen kaupungin uimahallissa. Molempien tiet oli vieneet sinne, hänellä yksi tyttö ja masussa toinen, mulla silloin vasta esikoinen. Nyt meillä molemmilla on 3 lasta ja asumme 500m päässä toisistamme. Olemme ristiin lasten kummeja, hän mun keskimmäisen ja mä hänen nuorimman. Ystävyytemme on mielenkiintoista, koska olemme tosi erilaisia ihmisiä. Silti se sanaton yhteys <3

Eteenpäin<3

On jaettu "aidan yli" niin monet lämpöiset ja tärkeät hetket, naurut ja itkut sekä elämän polkujemme retket rakkaan ja tärkeän ystäväni kanssa asuessamme 9 vuotta naapureina. <3 Kiitos kaikesta siitä, Johanna <3

Maiaji

Ystävyyttä on monenlaista, mutta vahvimmat ystävyyssuhteeni ovat syntyneet sukulaissuhteiden kautta. Helppoja nämäkään ystävyyssuhteet eivät aina ole, mutta vaivannäön arvoisia, ehdottomasti. Kun ystävä on kaiken lisäksi sukulainen, side on erityinen ja vahva. Vastoinkäymisistä huolimatta hankaluudet aina lopulta selvitetään: on rauhoittavaa kun tietää, että nämä ihmiset ovat elämässäni syystä ja voin luottaa, että he pysyvät elämässäni ja kaiken lisäksi, auttavat, nostavat ja kasvattavat minua, sekä toivovat parastani.

Hiisukas

On ollut mukava huomata, että aikuisenakin voi löytää sydänystäviä. Olen tavannut lasten myötä erilaisissa kerhoissa yms. toisia äitejä. Erityisesti yhdestä on tullut läheinen ystävä. Myös lapsemme, jotka ovat keskenään samanikäisiä, ovat hyvät ystävykset. Asumme lähekkäin, joten on vaivatonta tavata.

Henna28

Tapasin tämän ihanan ystäväni oikeastaan äitini kautta, he olivat ensin samassa työpaikassa jonne minäkin menin sitten. Äiti oli ajatellut tästä tytöstä, että onpa kiva nuori nainen varmasti Henna tykkäisi myös ja niin meistä tuli ystävät.

Puhu muru

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Arvonta on nyt päättynyt. Pidämme illalla kotona virallisen arvonnan ja ilmoitan voittajat täällä. Laitan myös kaikille voittajille henkilökohtaisesti meiliä, jotta saadaan Mádaran ihanat naamiot oikeisiin osoitteisiin. =)

Puhu muru

Nyt arvonta on suoritettu, muru oli taas "onnetar". Voittajat ovat kommentti nro 7 Nennne, nro 11 sikkuralla ja nro 19 Iiris. Onnea voittajille ja vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille. 👏

Voittajille laitan meiliä ja kysyn osoitetiedot ja toiveet naamioista. Sitten saadaan mahdollisimman pian ihanat Mádaran tuotteet teille. <3

Olimme Linnanmäellä ystäväni kanssa heinäkuun alussa. Mukaan otettiin ystäväni lapset 9-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Minulla oli mukana kaksi vanhempaa lasta eli 8-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Kuopus jäi kotiin murun kanssa, mikä tuntui ihanan vapauttavalle.

 

Päiväksi valitsimme tarkoituksella hieman pilvisen päivän, mikä on osoittautunut hyväksi. Olimme samalla porukalla viime vuonna ja silloinkin päivä oli jopa viileä. Ihmisiä on pilvisenä päivänä vähemmän ja laitteisiin pääsee helpommin. Linnanmäellä voi olla kuumana päivänä valtavasti porukkaa ja pienemmille lapsille liiankin kuuma.

Aamu on aina yhtä sekasortoa, kun tiedossa on meno Linnanmäelle. Jännitys kasaantui ja lapset olivat aivan ylikierroksilla. Minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta sitten tajusin ottaa rauhassa. Äkkiä vain ovesta ulos, kauppaan hakemaan eväät ja ratikalla Linnanmäelle. Lapset olivat niin innoissaan, että innostus tarttui minuunkin. Ratikassa fiilis vain parani, kun vaunussa oli muitakin Lintsille menijöitä. Tuli ihan oma lapsuus mieleen.

 

Otimme kaikki rannekkeet vaikka Linnanmäellä on osa laitteista ilmaisia. Tänä vuonna en ollut raskaana eikä mukana ollut pientä vauvaa. Olin salaa odottanut, että saan taas nauttia pelosta, jännityksestä ja salaa hiipivästä pahasta olosta hurjimmissa laitteissa.

Lähdimme valloittamaan Linnanmäkeä lasten ehdoilla ja minä karkailin ”salaa” hurjimpiin laitteisiin. Isommat lapset, meidän koululaiset menivät aluksi kahden ja me menimme pienempien kanssa. Lapsuuden ystävän kanssa oli helppo olla. Naurettiin päivän aikana moneen kertaan, että lomareissuja ei kannata kaikkia tehdä aviomiehen kanssa.

 

Minun päiväni koho kohta oli Kingi, joka on yksi Lintsin hurjimmista laitteista. Ihan mahtava! Tunne vapaasta pudotuksesta oli huumaava. Kävin päivän aikana myös Ukko-Pekassa ja Kirnussakin, mutta Kingi oli parhain. Ehdottomasti. Suosittelen kaikille hurjapäille.

Isommat lapset halusivat meitä myös mukaan heidän suosikki laitteisiin ja vien isot Vuoristorataan. Saimme myös mukaamme Linnanmäen maskotin Rolle-pellen ja jarrumies ei turhaan jarrutellut. Vauhtia oli aika hurjaa! Ukkosen takia toinen kierros vuoristoradassa keskeytyi, mutta menimme myöhemmin uudelleen. Koko porukalla kävimme Vekkulassa, mikä oli pienille jännittävää ja isot näyttivät ylpeinä, mistä mennään.

 

Välillä kävimme syömässä hampurilaisateriat Lintsiburgerissa. Aikaa ei kulunut turhaan ruuan odotteluun ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Ruoka, juoma ja pienet herkut ovatkin tärkeitä, kun on koko päivän Linnanmäellä. Hattaraa ja popcornia oli pakko saada ja äideille kahvia. Ihmettelimme etenkin pienempien lasten jaksamista.

Päivä kääntyi iltaan ja murukin tuli käymään kuopuksen kanssa Linnanmäellä. 1-vuotias kuopuskin pääsi murun kanssa ilmaislaitteeseen ja hän oli aivan onnessaan.

 

Lähdimme kotiinpäin melkein kahdeksan tunnin huvittelun jälkeen. Kaikki alkoivat olla jo väsyneitä, mutta lapset puhuivat jo ensi vuoden Lintsin reissusta. Onneksi meillä äideillä on vuosi aikaa levätä. Vaikka täytyy myöntää, että olin itsekin vähintään yhtä innoissani päivästä kuin lapset.

*Tiesitkö, että Linnanmäeltä saa ostettua tamponeita ja siteitä yksittäisinä Muumitalosta, hintaan 50 senttiä kappale. Sieltä saa ostettua myös yksittäisiä vaippoja lapsille. Lintsin tamponit pelasti mut tällä kertaa. Minusta tämä on mahtavaa palvelua. =)

Mikä on sinun suosikki huvipuistosi Suomessa? Miksi se on sinusta paras? Kerro ihmeessä minulle ja muille lukijoille lempparistasi. Ehkä siitä tulee meidän perheen ensi kesän retkikohde. 

Kommentit (0)

Marjan ja Samin seksisuhde syvenee. Tämä on sarjan kuudennessa osassa olemme yläasteella, molemmilla omat surunsa ja voimista vahvin rakkaus. Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja Parisuhteesta -blogissa.

 

Sami: Miten sun kaverisuhteet muuttuivat kun mentiin yläasteelle?

 

Marja: Mulla oli ala-asteella bestis ja muutamia hyviä kavereita. Korisjoukkue oli oma porukkansa. Silloin sitä aatteli, että mä ja mun bestis ollaan aina parhaat ystävät. Mikään ei ikinä tulisi meidän väliin ja ystävyys olisi väki vahvaa. Toisin kävi.

 

Luokkajaot muuttuivat yläasteelle mennessä ja me jouduttiin eri luokille. Kaveripiirit muuttuivat ja me molemmat löydettiin uusia kavereita. Vasta jälkikäteen mä ymmärsin sen pidemmän ystävyyden vahvuuden. Olin ehkä vähän hukassakin. Etsiydyin pikku hiljaa "kovistyttöjen" porukkaan. Kai mä aloin hakemaan itseäni uudella tavalla murrosiän myllerryksessä. Kiltti-Marja sai lentää roskakoriin. Iltaisin olin korisharkoissa ,nuokkarilla ja himassa.

 

Marja: Muuttuiko sulla kaverisuhteet kun menit yläasteelle?

 

Sami: Mulla on kaverit pysynyt melko samoina koko kouluiän. Yläasteella kouluun tuli paljon uusia toisen ala-asteen käyneitä oppilaita, joten sitä kautta tuli joitakin uusia kontakteja, mutta hengailin silti samojen tyyppien kanssa ja koulun ulkopuolella mä en kauheesti hengaillut kenenkään kanssa, ennen kuin aloin seurustella. Mua ei kiinnostanut notkua yhtään "mestoilla". Ehkä sekin johtui siitä kiltin pojan roolista.

 

Sami: Mitä tapahtui kun "Kiltti-Marja" lensi roskakoriin? Mitä aloit tehdä toisin?

 

Marja: Mä aloin pukeutumaan erilailla. Toisena päivänä olin urheilija ja toisena ”pissis-kovis”. Aloin meikkaamaan enemmän ja jossain vaiheessa polttamaan salaa. Pojat kiinnosti päivä päivältä enemmän ja siideriä teki mieli maistaa. Se pahis tuli musta esiin pikku hiljaa. Kapina mieltä aiheutti myös salakavalasti alkanut koulukiusaaminen. Kukaan ei oikein kiinnittänyt huomiota siihen, vaik mua huoriteltiin ja haukuttiin amazoniksi. Ja koko kiusaaminen alkoi vaan juorusta. Se sattui. Koviksena olo oli kuin haarniska pahaa vastaan. Mustaksi meikatut silmät olivat äänetön sotahuuto. Halusin esittää, et muhun ei sattunut eikä mikään tuntunut miltään.

 

Marja: Vaikuttiko yläastetta elävään kiltin pojan roolia toteuttavaan Samiin sun perhetilanne? Ja sullahan oli isosisko?

 

Sami: Tietenkin se vaikutti. Mä en halunnut pahimmissa tilanteissa tuoda meille kotiin ketään kavereita. Halusin, että kaikki ongelmat pysyy piilossa. Mulla on kolme vuotta vanhempi sisko ja oon ajatellut jälkeenpäin, että mä oon ottanut mun siskosta mallia mun valintoihin. Mun sisko alkoi seurustella ja mä aloin seurustella. Mun sisko meni lukioon, mä menin lukioon. Ei se kaikki todellakaan ollut itsestään selvää. Olisin voinut valita huonomminkin ja vaarallisempia polkuja kuljettavakseni. Mä halusin jonkun, joka näyttää mulle tietä. Ja kun yhdeksännellä luokalla aloin seurustella, niin mä tunsin, että olen löytänyt oikean tien.

 

Sami: Puuttuiko kukaan koulukiusaamiseen ja kerroitko siitä kenellekään?

 

Marja: Se mun koulukiusaaminen hyväksyttiin hiljaa. Syy siihen löytyi koko homman aloittaneesta juorusta. Olin pussaillut diskossa mua reilusti vanhempaa poikaa ja joutunut lähtemään kotiin ajoissa äidin määräyksestä. Poika kertoi muille et oltiin pantu discon vessassa. Tästä lähti juoru, mikä aloitti kiusaamisen. Ja sen jälkeen oli ihan okei sanoa mua huoraksi. Mä en kyl ikinä ymmärtänyt, miksi se olisi syy haukkua vaikka olisinkin tehnyt niin. Nuoren naisen seksuaalisuus vaan aiheuttaa lähes raivoa kanssa ihmisiin.

 

Suurin ei osa tiennyt totuudesta mitään. Luulen et monet mun kavereistakin uskoi koko homman. Opettajat eivät pahemmin puuttuneet. Kaverit olivat vain hiljaa ja katsoivat muualle. Mä yritin selviytyä "mikään ei tunnu miltään" -strategialla. Vasta kun mun pikku veli tuli yläasteelle mun mennessä ysille ja kiusaamisen muuttuessa myös fyysiseksi satuttamiseksi tuli raja vastaan. Ei itseni takia, vaan sen takia et mun veljeä  en antanut kenenkään satuttaa. Se oli syytön. Kerroin äidille ja sit se otti yhteyttä kouluun. Osa opettajista vähätteli asiaa loppuun asti. Rehtori hoiti homman hyvin. Mun ois pitänyt tehdä rikosilmoitus, mutta en jaksanut. Kiusaaminen onneksi loppui. Niin kuin yläastekin.

 

Marja: Ootko ikinä miettinyt, mitä sä oisit halunnut ihan Oikeasti valita? Jos sulla ei olisi ollut siskoa? Ja miten sä jaksoit kantaa teidän kodinongelmia hiljaa sisälläsi?

 

Sami: Ehkä mä olisin ollut vähän rohkeempi jos mä oisin saanut valita, eikä mun ois tarvinnut kantaa huolta mistään, mistä ei sen ikäisenä edes kuuluisi kantaa huolta. Ehkä olisin käynyt enemmän muualla vapaa-ajallani, tai harrastanut jotain isommin tai uskaltanut olla enemmän näkyvillä. Mulla oli omat tapani kantaa ongelmia sisälläni, joista jo kerroinkin, mutta ehkä mun kapinani olikin sitä, että yritin olla mahdollisimman kunnollinen, Mä päätin teininä, että en juo alkoholia koskaan elämässäni ja taisin ollakin jo 18-vuotias, kun ensimmäisen kerran join.

 

Sami: Miten sä selvisit sun koulukiusaamisesta. Mikä oli se voima aikuistuvalle Marjalle jaksaa eteenpäin?

 

Marja: Mä pelasin korista. Taisin hikoilla kipua pois. Siellä mut hyväksyttiin ja oli lapsuudesta asti samana pysynyt joukkue täynnä kavereita. Samoihin aikoihin pääsin nuorten maajoukkueeseen, mikä oli mun unelma. Urheilu antoi mulle vapauden. Se teki musta vahvan ja piti pois pahimmista hölmöilyistä. Koripallo meni kaiken edelle noina vuosina.

 

Niin hullulta kun se kuullostaakin, niin mä päätin olla niin kaunis et saan kenet vaan. Silloin kiusaajien puheilla ei olisi väliä. Aloin seiskan lopulla koristreenien lisäksi lenkkeillä, värjäsin tukan blondiksi ja kasvatin siitä pitkää. Aloin ostamaan vaatteita Hesasta kesätyörahoilla.

 

Ensimmäiset seurustelusuhteet veivät mut onneksi pois omalta kylältä. Rakkaus oli valtava voima. Sain rakastaa ja olla rakastettu. Sain olla oma itseni. Mä selvisin koulukiusaamisesta, vaikka haavoja tuli. Kun yläaste loppui mä suuntasin Helsinkiin urheilulukioon. Oli helpotus päästä pois ja olla lukiossa ilman historiaa.

 

Marja: Sä aloit seurustella ysillä. Miten rakkaus ja seurustelu muutti sua?

 

Sami: Mä aloin seurustella tytön kanssa, joka tuli "sillan toiselta puolelta". Mä pääsin katsomaan toisenlaista perhe-elämää läheltä. Mä koin samalla ylpeyttä omista juuristani ja samalla mä olin kateellinen niille olosuhteille, joissa tyttöystäväni sai elää. Silloin mä ekaa kertaa elämässäni ymmärsin, että mistä minä tulen ja olin siitä tavattoman ylpeä, vaikka perheeni sisällä oli suuria ongelmia. Halusin, että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen ja en halunnut lähteä mielistelyn tielle.

 

Ehkä mä koin, että ihan täysillä mua ei hyväksytty. Mun tyttöystävä hyväksyi minut. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän eli kanssani kivuliaat nuoruusvuodet. Mä en häpeillyt hänen edessään mitään. Mun sisällä asui hakatalot silloin ja vieläkin ne asuvat. Sen lisäksi että mä ymmärsin juureni, mä ymmärsin, että rakkaus on se mun juttu. Mä haluan käteeni mieluummin jonkun tytön kuin pullon. Mä sain valtavasti voimaa ja itseluottamusta ja mikään ei sen jälkeen voinut viedä mua väärille poluille.

 

Murrosikä on herkkää aikaa. Jokainen luo itsensä silloin uudelleen ja etsii elämälleen suuntaa. Vanhemmat voivat tukea, mutta valinnat tekevät nuoret itse. Mitä olisi tapahtunut Marjalle ilman koripalloa? Miksei kukaan aikuinen puuttunut kiusaamiseen? Tai miten Samin olisi käynyt ilman isosiskon näyttämää mallia tai ensi rakkauden voimaa? Jokainen meistä on kiikkunut huteralla riippusillalla teininä. Jollekin se on liian hutera ja hän putoaa. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei tuo nuori putoaisi. Aikuisten pitää olla rohkeita ja puuttua, jos he näkevät kiusaamista. Nuorille pitää opettaa tunnekasvatuksessa empatian merkitystä ja paikkoja mistä saa apua. Kukaan meistä ei ole kasvanut aikuiseksi yksin. Ja sinä voit olla se, kuka ojentaa auttavan käden nuorelle.

Kommentit (4)

Vierailija

Ihana tää tein sarja :-) itellä kans ollu tota kiusaamista, just huorittelua (ja minulla ei edes ollu mitään juoruja syyksi), ja lisäks alkoi olemaan fyysistä, meilläkään ei opettajat puuttuneet, kun huorittelu alkoi mennä siihen että koko perheemme naiset pitävät huorayritystä, sai äitini tarpeeksi ja vaati toimia, josta sitten opettaja luokan edessä ilmoitti että sellainen on rumaa, mikä taas vaan lisäsi kiusaamista.. minulla keino oli vain padota kaikki sisään..

Puhu muru

Kiitos Vierailija palautteestasi. =) Ikävä kuulla, että sinäkin olet joutunut kärsimään kiusaamisesta. Se satuttaa ja jättää arvet jokaiseen kiusattuun. Kerroit, että olet padonnut kaikki sisääsi. Toivon, että jossain vaiheessa elämää tulee hetki, että voit purkaa tuntojasi. Se tekee hyvää mielelle. <3

Vierailija

Toivottavasti et Marja pahastu kommentistani, mutta en malta olla kysymättä. Miksi et avoimesti tuonut tässä ilmi rooliasi myös kiusaajana yläasteella? Ehkä se oli ns. pakollinen osa tuota mainitsemaasi kovikseutta, mutta yhtälailla se näitä kiusattuja satutti . Vaikea kuvitella, ettei sillä ollut mitään vaikutusta sinuun.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. En voi kommentistasi päätellä, mitä tarkoitat, mutta olen pahoillani, jos olen sinua kiusannut. Kiusaaminen ei ole ikinä oikein, oli sitten syy, mikä vain. Jos haluat asiasta jutella lisää, niin voit laittaa minulle sähköpostia puhumuru@gmail.com osoitteeseen.

Huomaan välillä, miten mukava ja huomaavainen olen ystäviäni kohtaan, mutta murua kohtaan en aina ole. Etenkin väsyneenä saatan olla kuin kärttyinen teini. Kuluneen vauvavuoden aikana väsymystä on ollut ilmassa.

 

Tuntuu hassulta, miksi omaa rakastaan kohtaan on niin vaikea olla ystävällinen. Suurin osa meistä kuitenkin ajattelee, että oman puolison kanssa haluan elää tätä elämää. Silti puhumme ja käyttäydymme välillä kuin oma rakas olisi rasite meille tai pahimmillaan vihollinen. Tässä muutama esimerkkitapaus teille.

 

Tapaus 1.

 

YSTÄVÄ Kun soitan ystäville, kysyn usein: ”Mitä kuuluu?” Sitten kuuntelen ihan rauhassa vastauksen ja kerron omista kuulumisista. Keskustelu on lämmintä ja siitä tulee itse iloiseksi. Haluan viestiä ystävälleni, että minä olen kaivannut häntä.

 

MURU Kun soitan murulle, en yleensä ehdi kysellä kuulumisia, on kiire ja vauva huutaa sylissä. Saatan kiukutella jotain asiaa, joka on aamulla jäänyt hampaan koloon. Tai käymme läpi kauppalistaa ja päivällistä. Siinä ei turhia liverrellä. Siitä jää kurja olo. 

 

Tapaus 2.

 

YSTÄVÄ Tapaamisia on nykyään vaikea sopia ystävien kanssa. Minulla on lapsia ja monella heillä on lapsia ja/ tai vaativa työ. Silti saamme kalentereita tutkimalla ja omia menoja siirtämällä sovittua yhteisiä tapaamisia. Niihin varataan usein jotain erityisen mukavaa tekemistä.

 

MURU Meidän on vielä vaikeampi sopia tapaamisia eli treffejä. Huh. Lapset, työt ja arjen pyöritys vie mukamas kaiken ajan. Monta kertaa suunnittelu karahtaa siihen, että jompikumpi sanoo: ”Ei nyt jaksa” tai ”Ei se onnistu kuitenkaan”. Silloin kun jaksamme istua rauhassa alas ja pohtia, koska voisimme viettää yhteistä aikaa, sitä kyllä löytyy.

 

 

Tapaus 3.

 

YSTÄVÄ Joskus ystävienkin kanssa menee sukset ristiin. Heidän kanssaan haluan kuitenkin sopia riidan mahdollisimman nopeasti, myönnän virheeni ja osaan pyytää anteeksi.

 

MURU Erityisesti väsyneenä riitaa tulee helposti. Riita myös menee helposti syyttelyksi ja pahimmillaan toisen arvosteluksi. Loppua ei aina näy. Muru mököttää ja minä mäkätän vieressä: ”Mikset sinä puhu?!”. 

 

Tapaus 4.

 

YSTÄVÄ Kun tapaamme halaamme ja kerromme, miten ikävä on ollut. Iloinen puheen sorina alkaa heti ja jatkuu pitkälle yöhön, jos siihen on aikaa.

 

MURU  Aamulla väsyneenä ei aina jaksa kuin murista. Kun teemme vahdinvaihdon lastenhoidossa, pusu meinaa helposti unohtua. Arki-illat sujuu lapsiperhe härdelliä pyörittäessä ja keskustelu on hyvin yksioikoista: ”Toisitko maidon?” ”Kumpi pesee lasten hampaat?” Nukkumaan mennessä kaivaudumme väsyneenä peiton alle. Sitten minä kuiskaan: ”Saanko iltapusun?”.

 

Tapaus 5.

 

YSTÄVÄ Aina välillä saan olla todistamassa, kun ystävä iloitsee jännistä työkuvioista tai ihanasta matkasta. Mukana on helppo olla onnellinen, vaikka olisi itse kiinni rautapallolla kotona lasten kanssa.

 

MURU Kun muru ilmoittaa iloisena työreissusta Miamiin minua alkaa ärsyttää hulluna. Tulee olo, että haluaisin polkea jalkaa ja vaadin päästä mukaan. Tulee tunne, miksi aina minä joudun olemaan kotona. Usein myös näytän sen käyttäytymällä lapsellisesti kiukuttelemalla.

 

Oma rakas on niin lähellä ja niin tärkeä, että tunteet saavat liikaa valtaa. Olisi kuitenkin tärkeää, että vaikka on väsynyt, ei tunnetta kaataisi vain toisen päälle. Etenkin kun usein silloin myös oma kumppani on väsynyt.

 

Voimme yrittää ja opetella kohtelemaan omaa kumppania kuin hän olisi paras ystävämme. Minä ainakin voin aloittaa sen jo tänään puhumalla kauniimmin ja huomioimalla toisen vaikka väsyttäisi. Myös hellyyttä ja suukkoja voisin lisätä, niitä ei ole ikinä liikaa.

 

 

Ehkä tänään voisit yllättää rakkaasi ja kertoa hänelle, miten tärkeä hän on. Kysy hänen töistään ja kerro, miten ylpeä olet hänestä. Sitten pysähdy kuuntelemaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan voitte haaveilla seuraavasta yhteisestä treffipäivästänne sylikkäin sohvalla. Anna siivoamisen olla edes yhden illan. Keskity vain teihin.

 

Sokerina pohjalla. Kun seuraavan kerran pinna kiristyy ja tulee sanottua tyhmästi, kerro mistä kenkä puristaa. Pyydä anteeksi, kuin pyytäisit anteeksi ystävältäsi. Sillä minulle ainakin muru on myös rakas ystävä. <3

 

Kommentit (2)

Päivi

Kylläpä tutulta kuulostaa. Löysin vasta sinun blogisi ja se on ihan lempparini! Omat lapset 3 &5 mutta vielä vauvavuodet hyvässä muistissa. Kiitos kun jaat näitä sinun ajatuksiasi täällä

Puhu muru

Ihana kuulla Päivi, että tykkäät. 💕 Sullakin on ihan hetki vauvavuosista. Tää aika kuluu niin äkkiä! Meilläkin on nuo isommat jo 4v. ja 8v., joten kirjoittelen "isompienkin" lasten juttuja. Jää ihmeessä seurailemaan ja tuu kommentoimaan jatkossakin. Mua voi seuraa myös facebookissa Puhu muru -nimellä ja instagramissa puhumuru -nimellä. 😀

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat