Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Arki voi kuormittaa niin paljon, että tuntuu kuin vetäisi kivirekeä perässään. Työkiireet voivat puristaa koko kehoa. Tai perhe ja lapset, jotka vaativat yhtä sun toista. Ja vielä puolisosikin haluaa oman osansa.

 

Rakkaus voi tuntua haalealta muistolta sateisina syysaamuina. Mieli tekisi vain rähistä rakkaimmalleenkin. Tai olla vain hiljaa sulkeutuen oman mielen syövereihin.

 

Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, missä mennään. 

 

Pieni, mutta voimallinen teko voi olla puhuminen. Hetki, jolloin sinä saat sanoa miltä sinusta tuntuu. Mikä uuvuttaa, mikä kuormittaa, mikä harmittaa ja mitä toivoisit kumppaniltasi - jos sinulla sellainen on.

Liian usein kuulen vastaanotollani, miten yksin ihmiset kulkevat elämässään vaikka rinnalla on kumppani. Kumppani ei aina ehdi kuunnella, eikä edes osaa välttämättä. 

 

Toisaalta voi olla, ettei ihminen itse saa sanottua sitä mitä haluaisi. Moni sanookin, että he pelkäävät. Pelko kumpuaa mahdollisesta kumppanin reaktiosta. Mitä jos oma rakas kieltää, vähättelee, suuttuu tai tulkitsee väärin sanojani?

 

Huomaan usein, että kyse on luottamuspulasta. Piilevästä sellaisesta. Sitä et ole ehkä itsekään tunnistanut, eikä kumppanisi. Avoimuus jää luottamuspulan jalkoihin ja silloin ne tärkeimmät sanat eivät saa ääntäsi - sinä nielet ne. Patoat sisään ja tunnet outoa pahaa oloa tai ahdistusta kehossasi.

 

Terapiassa on mahdollisuus purkaa luottamuspulan syitä ja seurauksia. Opetella puhumaan ja kuulemaan. Yhtä hyvin niitä voi harjoitella herkällä korvalla kotonakin.

 

Voit jo tänään kysyä rakkaaltasi, mitä hänelle kuuluu. Sen jälkeen keskity kuuntelemaan. Pyydä myös häntä kuulemaan, miltä sinusta tuntuu ja kuuntelemaan sinua.

Älkää jääkö yksin, vaan eläkää toinen toisenne rinnalla kulkien. Koska pahinta on yksin jääminen vaikka rinnalla olisi oma rakas. Me haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, se on perustarpeemme ihmisinä. Avaa itsesi rakkaallesi, uskalla vastaanottaa se rakkaus ja lohtu, mitä hän tarjoaa.

 

Jokainen keskustelu on uusi mahdollisuus kohdata ja löytää toinen, tulla takaisin toisen luo. ❤️

 

Millaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti sinussa? Oletko sinä kokenut yksinäisyyden tunteen parisuhteessa? Miten olet ottanut asian puheeksi kumppanisi kanssa vai oletko jatkunut vain eteenpäin?

 

*Suosittelen lukemaan myös aiemmat kirjoitukseni Uudelleen toisen luokse <3 ja Valitsen sinut

*Kuvat Muru ja alin kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

– Tarinasi saattaa olla surullinen, mutta katkeruus on vielä surullisempaa. Aiotko kantaa vanhaa mukanasi vielä pitkään? hän kysyi. 

 

                      Vilkuilin ympärilleni ja pudistin sitten varovasti päätäni. Puhuiko hän minulle? Mistä hän tiesi mitään minusta tai minun tarinastani?

 

– Milloin sitten päästät irti? Sillä kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Vastaasi tulee aina kävelemään ihmisiä, jotka satuttavat tai joiden teot aiheuttavat sinulle vahinkoa tai päänvaivaa. Silloin sydän ja mieli täyttyvät helposti vihasta, jopa kostosta. Ja silloin viha ja kosto ohjaavat lopulta kaikkea tekemistä ja jokaista ajatusta. Viha halvaannuttaa. ….

 

Johanna Elomaa kirjoittaa uudessa romaanissaan Kaipuun väri on sininen (Kosmos 2018) väkevästi ja äärimmäisen osuvasti eikä lukija voi olla tuntematta sanojen vaikutusta omassa kehossaan. Hän luo romaanillaan kiehtovan matkan Intiaan, mutta ennen kaikkea se on matka länsimaisen naisen mieleen. Kustantajalta saatu ennakkokappale kosketti minua niin paljon, että halusin jakaa pohdintani kirjasta teillekin rakkaat lukijani.

Päähenkilö on kuin kuka tahansa kolmekymppinen lapseton naisystäväni. Hän kaipaa rakkautta. Hän kaipaa syvää kokemusta toisen ihmisen kohtaamisesta, joka saisi sielunkin väreilemään. Ja se saa hänet etsimään vimmatusti toista ihmistä, joka antaisi rakkauden ja sitä kautta onnen. 

 

Puitteet ovat huikeat. Intia maana ja kulttuurina luo tropiikin omaan olohuoneeseen ja saa lukijan tuntemaan syyllisyyttä yltäkylläisyyden keskellä valittamisesta. Johanna Elomaan Intiassa vietetyt vuodet saavat paikat ja ihmiset tuntumaan todellisilta. Intialaisten henkisten opettajien tarinat antavat lukijalle uusia näkökulmia, jotta hän voi katsoa tuttuja asioita toisin. Loppu on kiinni lukijasta, haluaako hän elää vain tarinassa vai kulkea myös oman elämänsä poluilla.

 

Johanna Elomaa on saanut romaanissaan taitavasti luotua taustatarinat, jotka aukeavat täysin vasta kirjan viime sivuilla. Onnen ja rakkauden etsinnän rinnalla kulkee koko kirjan läpi kolmas vahva teema, anteeksianto. Traumaattiset tapahtumat Intiassa ovat rikkoneet kaksi paikallista perhettä, kaksi ystävystä ja jäljellä on pimeys. Miten paljon helpompaa on piehtaroida vihassa, antaa vihan tekohengittää keuhkoillamme kuin antaa anteeksi? Vai voisiko pimeyden keskellä olla kuitenkin tilaa valonsäteille? 

Minua kirjan henkilöiden tarinat koskettivat aina kyyneliin saakka, enkä olisi halunnut lopettaa kirjan lukemista. Olisin halunnut tietää vielä lisää, palata vielä takaisin Intiaan. Antaa mahdollisuuden vielä kerran rakkauden löytämiselle.

 

… Toistin mielessäni Raman sanoja. Kaikki se mitä tapahtuu, tapahtuu syystä. Luottamus hukuttaa pelon alleen.

 

Mutta se onkin kirjan ydin. Ihmisen pitää ymmärtää lopettaa vimmattu rakkauden etsiminen, pysähtyä katsomaan mitä hänellä jo on. Elämälle voi  suoda mahdollisuuden antamalla anteeksi ja päästämällä irti, voi jättää ikävät muistot muiden muistojen joukkoon. Avaamme rakkaudelle tien luoksemme, vasta kun alamme luottamaan. <3

 

*Johanna Elomaalta on ilmestynyt esikoisromaani Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos) vuonna 2016. Elomaa kirjoittaa parhaillaan Thaimaan luolaoperaatioista ja sukeltaja Mikko Paasista kertovaa Sukellus valoon -kirjaa, joka julkaistaan myös syksyllä. 

 

*Kirjan upean kannen on tehnyt Sanna-Reeta Meilahti.

*KIRJA-ARVONTA. Sain Kosmokselta mahdollisuuden arpoa teille ihanat lukijani kolme kappaletta Johanna Elomaan Kaipuun väri on sininen romaania. Joten jos innostuit kirjasta, osallistu arvontaan ja kokeile onneasi. Ainahan kirjan voi antaa vaikka ystävälle lahjaksi!

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa, miksi haluaisit lukea tämän kirjan. Mitä ajatuksia postaukseni herätti? Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Suosittelen jättämään sähköpostiosoitteesi, koska se auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu ensi viikon torstaina 27.9.2018. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Laitan voittajille myös meiliä, jos he ovat jättäneet sähköpostiosoitteensa. Onnea kaikille arvontaan! =)

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (32)

Vierailija

Olen hyvien tarinoiden ystävä, ja kirjoituksesi sai herätti kiinnostusta tähän tarinaan, ja mahdollisuuteen peilata myös omaan elämään.

Usnah Cu

Tämä kirja kiinnostaa minua, koska olin viikonloppuna levillä arctic bootcämpillä, ja koin niin uskomattoman herätyksen siitä miten väärään suuntaan elämäni on menossa. Tämä kirja tulisi tarpeeseen muistuttamaan siitä että ensin pitää rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita. Ja myös anteeksiannon tärkeydestä ja siitä ettei elämä ole mustavalkoista.

Vierailija

Olen elämässäni isojen pohdintojen äärellä ja jotenkin kaipaan kovasti juuri jotain tämmöistä mielen avausta.

kukka

Kirjan esittelyteksti kuulosti erittäin kiehtovalle ja Intia tapahtumapaikkana herätti myös suuren mielenkiinnon.

Shari Love

Kyllä vain. Tässä 50+ iässä liikkuu itsekin kaiken aikaa syvissä vesissä tuumailee menneitä touhuaa nykyhetkessä ja aprikointulevia.... Ihmisenä kasvaminen on osa elämääni. Siksi....T: Shari Love

Salli

Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tykkään lukea erilaisia kirjoja. Postaus herätti hieman haikeita ja mielenkiintoisia tunnelmia.

Pähkinänsärkijätär

Vaikuttaa kyllä lukemisen arvoiselta kirjalta! Mielelläni olen arvonnassa mukana :) Lukea haluaisin sen siksi, että olen yleisesti kiinnostunut kirjoista, joissa pääsee kokemaan palasen itselle vierasta kulttuuria ja jotka avartavat ihmisen kokemusmaailmaa sekä mieltä kaikessa sen koskettavuudessaan.

Elzu

Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalta. Tilanteeseen pysähtyminen on tällä hetkellä todella ajankohtainen aihe.

MarjaKoo

Esittelysi sytytti mielenkiinnon. Luen kaikkea laidasta laitaan, mutta muu maailma kiinnostaa aina ja erilaiset pohdinnat. 

Vierailija

Olen jälleen kerran aloittamassa elämää jollain tapaa alusta. Edelleen huomaan että, opittavaa riittää 60-vuotiaanakin. Kirjan tarina vaikuttaa todella vaikuttavalta.

Syysunelmia

Kuulostaa kirjalta, joka tulisi luettua takkatulen ääressä, Intiaan "matkustaen".

Matilde

Kylläpä kolahti! ”Tarinasi saattaa olla surullinen, mutta...” Lainaukset kirjasta saivat kiinnostukseni heräämään. Myös kommenttisi kirjasta aiheuttivat sen, että aion ehdottomasti lukea Kaipuun väri on sininen - teoksen. Kirjan nimi on todella kaunis ja se jo koskettaa.

Adele

Olen itse vastaavassa tilanteessa missä katkeruus on ottamassa valtaa sielustani. Saisinpa vain omia ajatuksia kerättyä hieman kirjan avulla.

Vierailija

Kirja herätti kiinnostuksen, koska siinä käsitellään samanlaisia teemoja, joiden äärellä olen itse tällä hetkellä.

Jennas

Rakastan kaukomaille sijoittuvia tarinoita jotka vievät minut toiseen kulttuuriin ja ympäristöön. Uskon, että kirja herättäisi muutenkin ajatuksia ja tunteita. 

anna s.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja tällä hetkellä ei olekkaan mitään kirjaa luettavana :)

Vivan

Kirjan aihe kuulostaa mielenkiintoiselta, myös omaan elämään soveltuvalta pohdinnalta. Ja Intian kulttuuri se vasta kiehtovalta juuri nyt tuntuukin. Siispä arvonnassa mukana :)

Sanna P

Vaikuttaa hyvinkin sellaiselta kirjalta, johon olisi ilo näin syysiltoina tarttua. Liikuttava tarina varmasti, minua myös aina viehättävät kaukomaille sijoittuvat tarinat. 

Ompputyttö

Kirja vaikutti kiinnostavalta ja anteeksiantoa ei voi ihminen ikinä harjoitella liikaa!

Eveline

Kirja vaikuttaa jo nyt sellaiselta, että odotettavissa olisi matka syvälle omiin tunteisiin ja kipukohtiin. Tälle matkalle haluaisin lähteä, huolimatta siitä, että itkettää jo nyt. Olen havahtunut nyt 30-vuotiaana siihen tosiasiaan (10 vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen), että olen etsinyt ja kaivanut sitä oikeaa rakkautta ja ihmistä elämääni aina, siinä samalla unohtaen oman itsensä rakastamisen. Nyt on se kuuluisa korkea aika kääntää kurssi. Tämä kirja voisi olla yksi tärkeä etappi sillä matkalla :) 

Tuisku

Mukaan arvontaan! En ole kerennyt pitkään aikaan lukemaan kirjoja. Nyt olisi sen aika. Näin syksyn pimetessä olisi ihana käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa.

Suskik

Tänä vuonna minulla on paljon anteeksi annettavaa, ja välillä tuntuu että sielu poksahtaa kun se on niin hankalaa. Uskon, että kirjasta olisi minulle iloa ja hyötyä, inspiraatiota.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

Hei kaikki ihanat arvontaan osallistujat - kiitos kommenteistanne! Mahtavaa, että Kaipuun väri on sininen kirja kiinnostaa.

Ensinnäkin isot pahoittelut, että arvonnan voittajien julkistus on kestänyt. Muuttohommat ovat täyttäneet viime päivät. Olin varannut aikaa liian vähän työmäärään nähden. Onneksi nyt saatiin arvonta suoritettua ja tuota pikaa kirjat saadaan postitse voittajille. Pyysin nuoret miehet täällä kotona onnettariksi ja voittajaksi selvisivät nimimerkit nro 7 eli Pähkinänsärkijätär, nro 8 Elzu ja nro 16 Adele. Laitan kaikille voittajille vielä henkilökohtaiset meilit. Pyydän niissä teidän osoitetiedot, jotta saadaan kirjat perille. Postituksen hoitaa kirjan kustantaja Kosmoskirjat.  =)

Luin kesäkuun Kuukausiliitettä (HS) eilen aamiaispöydässä ja huomasin Perhesiteitä palstalla Martti Suosalon haastattelun. Hän kertoo juttunsa alussa, miten tapasi vaimonsa. Siitä ponnahti esiin yksi kohta ja sieltä yksi lause:

 

”Istuin yksin Manalan baaritiskillä ja mietin, mitä täällä oikein teen. Olin 33-vuotias, ja kapakkamaailma oli nähty. Sitten tiskille tuli toimittaja Virpi Suutari, ja olin myyty. Tarjosin hänelle bloody maryn, ja kohta jo suutelimme. Olin kypsä omena poimittavaksi, ja pian muutimme taitelijakommuunista Kampista Kruunuhakaan vuokrakaksioon Virpin kanssa.”

 

Muru sanoo aivan samalla tavalla itsestään. Hän oli viettänyt pitkän sinkkuvaiheen, naurattanut ihania naisia ympäri Helsinkiä kunnes me tapasimme. Kun me löysimme toisemme nettideittien kautta, muru oli kypsä omena poimittavaksi. Jos et ole lukenut, miten meidän rakkaustarina alkoi – käy ihmeessä lukemassa täältä.

Alusta asti muru oli se, joka ehdotti koti-iltaa.  Minä olin ehkä vielä hieman vauhdikas nuori äiti, mutta murun kanssa oli helppo pysähtyä. Vaikka lapsi olisi ollut hoidossa, saatoimme olla kotona. Muru, minä ja poika muutuimme nopeasti perheeksi - sitä me kaikki olimme etsineet ja kaivanneet. 

 

Asiat vain loksahtivat kohdalleen.

 

Oletko sinä ikinä ajatellut kuinka paljon sillä on väliä, miten ja koska me tapaamme mahdollisen kumppanimme? Voi olla, että olet tavannut jo hänet mutta aika olikin väärä? Tai miksi joku kumppani on melkein hyvä, mutta toisaalta kuin hieman liian pieni ”täydellinen” kenkä?

 

Uskotko kohtaloon vai onko kyse sattumista? Yksi rakastuu parturiinsa, toinen silmiin ruuhkabussissa, aina välillä Facebookissa joku etsii ihmistä, jonka oli vain ohimennen nähnyt jossain. Oletko katsonut vuonna 1998 ilmestyneen elokuvan Sliding Doors, jossa Gwynet Paltrow esittää pääosaa? Siinä metron ovet erottavat kaksi elämää, hän ehtii metroon ja toinen jää ulkopuolelle. Miten niin pieni asia voi oikeastikin olla iso, vaikka emme ikinä saisi sitä tietää.

Jatkan pohdintaa meidän esimerkillämme. Tapasimme murun kanssa vuonna 2009. Olimme kuitenkin asuneet 500 metrin matkan päässä toisistamme, käyttäneet samaa metroasemaa, ruokakauppaa ja istuneet samoissa baareissa jo vuonna 2006!  Mutta silloin emme tavanneet. Ainakaan niin, että muistaisimme. En kyllä käsitä, miten en muistaisi noin komeaa miestä…

 

Ajan piti kulua. Meidän molempien piti vielä oppia elämästä ja rakkaudesta.  Jos olisimme tavanneet vuonna 2006, tuskin olisimme vielä osanneet olla yhdessä niin kuin nyt. Meidän piti oppia vielä itsestämme.

 

Terapiavastaanotollani huomaan tämän ilmiön välillä asiakkaistani. On kuin he eläisivät eri vaiheita ja yrittäisivät samaan aikaan sulloa niitä yhden parisuhteen sisään. Tai toisaalta, ihmiset vain löytävät toisensa juuri kun sille on aidosti tullut tila. 

 

Tarinoita rakkauden löytymisestä on monia. Paras asia, minkä voit tehdä on elää elämääsi, nostaa katseen ja katsoa ympärillesi. <3

 

P.s Ole tarkkana metron ovien kanssa. <3

*Olisi ihana kuulla, miten teidän suhteenne alkoi? Rakkaustarinoiden kuuleminen luo aina hyvää fiilistä ympärilleen. Jokaisen parin kannattaakin aina välillä muistella, miten he tapasivat ja miksi he ihastuivat juuri toisiinsa. Olitko sinä raaka vai kypsä omena poimittavaksi?

*Kuvat Piia Kultalahti. Rakkaus kuvan nappasi kesälomalla äitini. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (15)

Riikka

Chatti-palstalla kirjoiteltiin 2004. Tajuttiin asuvamme puolen kilsan päästä toisistamma. Päätettiin nähdä saman tien. Pari tuntia sitten ulkoilutettiin miehen koiraa ja juteltiin. Heti kemiat kohtasi, sitten nähtiinkin jo päivittäin. Samoja kiinnotuksen kohteita. Hän sai mut nauramaan. Siitä on nyt 14 vuotta. 10 vuotta naimisissa.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Riikka ihanan tarinanne jakamisesta. <3 Tuo on melkein maailman viisainta nähdä mahdollisimman pian, jos se on mahdollista. Mikä sattuma, että asuitte niin lähekkäin. Ja niin suloista, että teillä kaikki onnistui!

Kun saa toisen nauramaan alkaa tapahtumaan ihmeitä. Minusta ainakin tuntuu, että ruuhkavuosista selviää niin paljon paremmin kun voidaan välillä nauraa oikein kunnolla toisillemme. Jatkakaa te samaan malliin! <3 <3 <3

Heinäpellon tyttö

Minä olin täysin kypsä ❤ odotin vain jotakuta, joka hakisi minut pois kotoa! Sitten nykyinen mieheni pysähtyi juttelemaan isäni kanssa, pidin häntä sinä iltana vain hidasteena nukkumaan pääsylle, mutta hänen palauttaessaan lainatavaroita auringonnousun aikaan pari viikkoa myöhemmin sydämeni suli. Olin viisi minuuttia aiemmin päättänyt lähteä "etsimään miestä", mutta etsintä jäi lyhyeksi. Täydellisen ujona ja heikkoitsetuntoisena en uskaltanut tehdä aloitetta tai edes nimeäni kertoa, mutta onneksi silloin vielä hieman ujo mieheni etsi numerotiedustelusta numeroni ja kilautti viestin. Se oli menoa kerrasta ja meno on jatkunut siitä tiiviinä ja ohi kahden vuosikymmenen vaihdoksen. Olen joskus miettinyt, miten hän sai tuurilla numeron oikein, koska samassa talossa meitä oli neljä samalla sukunimellä olevaa naista. Joskus kysyisinkin, että tulihan viesti varmasti oikeaan numeroon. Tosin sen pitäisi olla selvää, koska viesti alkoi suunnilleen näin: "Hei. Oletko sinä se vaaleanpunapaitainen nainen? Olisi kiva nähdä joskus, jos se sopisi sinulle. ..." Muutkin olivat samoilla pakoilla silloin, mutta vain minä olen meistä harrastanut vaaleanpunaisia paitoja :)

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Mikä rakkaustarina - kypsän omenan tarina todella! <3 Kiitos Heinäpellon tyttö sen jakamisesta. En voi sille mitään, mutta minusta on niin ihanaa lukea rakkaustarinoita. Miten jännien sattumien kautta sitä ihmiset löytävät toisensa.

Teidän kohtaaminen on kuin elokuvista, numerotiedustelua ja kaikkea. Tuo "rohkaistuminen" toimia, kun on sen aika on asia mistä puhun paljon asiakkaideni kanssa. Teillä onneksi rohkeus meni ujouden edelle ja johan kypsää omenaa vietiin. Ehkä teidän tarinanne voi toimia rohkaisuna jollekin toiselle! <3 <3 <3 

Omenapuro

Me tavattiin ekan kerran v.1997. Muistan, kun näin hänet ekan kerran lukion ala-aulassa, jossa odotin kaveria. Hän avasi uluko-oven ja astui tuulikaappiin ja jokin juttu tuossa täysin mustiin pukeutuneessa mustahiuksisessa sinisilmäisessä tyypissä sai mun sukat pyörimään niin vinihaa vauhtia, että se oli menoa.
Silloin seurustelu jäi muutaman kk mittaiseksi meistä molemmista johtuvista syistä. Emme olleet kypsiä toisillemme.

Elämän kypsytettyä meitä 21v kyssyin yhteiseltä ystävältä, että mitähän sille komialle uroolle kuuluu. Hän opasti kysymään itse 😂 Niinpä sitten laitoin fb-viestin melekein 8kk sitten.

Nyt ollaan palluumatkalla ja pe tärskäytettiin maistraatissa naimisiin :D Kaksi hyvinkypsynyttä hieman kolohuilla olevaa laatuomenaa!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Teidän rakkaustarina on niin liikkis! <3 Kiitos sen jakamisesta Omenapuro. Miten hassua se onkaan, että elämän pitää aina välillä kypsyttää meitä ja silti tulee se uusi mahdollisuus vielä? Näitä tarinoita ensi rakkauksien luokse paluusta aina välillä kuulee ja onhan niissä jotain taianomaista. 

Te varmasti olitte kypsiä omenoita. Eikä pienet kolhut haittaa, niitä voi yhdessä rakkaudella parannella. Onnea tuoreelle avioparille ja rakkauden täytteistä syksyä teille! Nauttikaa. <3

Arja

Näin nykyaikana Tinderin kautta tutustuttiin ja sovittiin treffit viikon päähän. Oli toukokuun alku 2017 ja olin ollut sinkkuna yli puoli vuotta, ehtinyt kyllästymään pelaamiseen ja kaipasin aitoa läheisyyttä. Miehellä oli kutakuinkin sama tilanne. Hän kutsui minut luokseen (140km päähän) ja olin hänelle ensimmäinen jonka hän kutsui suoraan kotiinsa. Vietimme ihanan illan lähekkäin ja tuntui tosi luontevalta ja rennolta olla toisen kanssa. Seuraavana päivänä kun lähdin kotiin, ajattelin miten ihanat treffit olikaan, mutta toisaalta ei haittaisi vaikka en tyypistä enää kuulisi (jostain syystä miehet jotka olin tavannut, niin olin tavannut heidät korkeintaan kaksi kertaa ja sen jälkeen heistä ei kuulunut mitään). Jatkoimme kuitenkin juttelua ja mitä enemmän juteltiin niin sitä enemmän ihastuttiin :D Pian sovittiin uusia treffejä ja kesän vietin melkein kokonaan miehen kanssa. Sain töitä hänen läheltä ja nyt ollaankin vuosi asuttu yhdessä ❤️ en muista että olisin koskaan aiemmin ollut näin rakastunut, aika oli meille molemmille todellakin kypsä, olemme täydelliset toisillemme ❤️

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Teillä on tuollainen suloinen uuden ajan Tinder lovestory. <3 Kiitos sen jakamisesta Arja. Kirjoituksesi perusteella kuulostaa siltä, että te olitte samassa vaiheessa. Yhtä kypsiä omenoista. "Pelejä" oli jo pelattu ja molemmilla oli halu aitoon läheisyyteen, niin kuin kirjoitit. Usein se vaatii myös kärsivällisyyttä. Erilaista tapaa laittaa itsensä likoon.

Pitää huolta rakkaudestanne ja antakaa sen ajan mittaan vaan syventyä lisää. <3 <3 <3

Toukokuun tyttö

Rakkaani ja minä tapasimme aikoinaan yhteisen ystävän kautta. Ystävämme totesi puoliksi vitsillä, että meistä tulisi hyvä pari. Mieheni totesi myös jälkikäteen, että olin jäänyt hänelle vahvasti mieleen. Ensimmäisen romanssimme koimme jo neljä vuotta sitten, mutta tuolloin aika ei ollut kypsä ja noin kaksi vuotta elimmekin täysin erillään. Emme pitäneet muutamaa viestiä lukuunottamatta lainkaan yhteyttä. Lähes kuin ihmeen kaupalla lopulta löysimme toisemme uudestaan keväällä 2017. Muistan yhä hyvin vahvasti, kuinka hän suuteli niskaani taloyhtiöni parvekkeella ja jalat olivat mennä alta. Nyt olemme naimisissa.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

En varmaan ammattini puolesta saisi sanoa, mutta yksityishenkilönä sanon että teidän rakkaustarinannekin kuulostaa niin kohtalolta. <3 Kuin kauniista rakkausnovellista! Kiitos sen jakamisesta Toukokuun tyttö. Jokainen meistä haluaa kokea tuon ihanan tunteen:

"Muistan yhä hyvin vahvasti, kuinka hän suuteli niskaani taloyhtiöni parvekkeella ja jalat olivat mennä alta."

Ihanaa, että löysitte toisenne uudelleen. Nyt vain rakastatte rakkautta säästelemättä. <3

Vierailija

Luin myös tuon kuukausiliitteen jutun, ja tuon lainaamasi kommentin kohdalla mietin että voiko se tosiaan olla näin helppoa!? Itse ehkä en ole koskaan sattunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan juuri oikeanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Mielettömiä kokemuksia tällaiset kuitenkin <3
kuinkatapasinsinut.blogspot.com/

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Vierailija pohdinnastasi. Tuo on hyvä kysymys, onko se tosiaan näin helppoa. Usein asiakkaideni kanssa pohdin ja muistutankin siitä, että tarvitsee tavata vain YKSI ihminen. Mutta sekin voi olla vaikeaa. Siksi itseensä tutustuminen ja omannäköisen elämän eläminen luovat hyvän pohjan tavata "tuon ihmisen". Toivottavasti sinäkin vielä kohtaat hänet. <3

Pinja

Tämä pisti miettimään. Olen ollut (hyvässä) suhteessa jo lähes 10 vuotta, mutta edelleen aika ajoin iskee olo, että ajoitus ei tavatessamme ollut oikea. Olin tosi nuori (20v.), ja vaikka tämä ei ollutkaan ensimmäinen suhteeni, jäi minulle olo että haluan vielä kokea asioita ihan yksin ennen asettumista aloilleen. Yritin tätä sanallistaa itselleni ja hänelle, mutta en jotenkin osannut ja olin toisaalta myös hyvin onnellinen suhteessa, niinpä jäin siihen. Tiesin miehen olevan minulle täydellinen kumppani, enkä siksi osannut eriytyä hänestä, sillä pelkäsin että emme enää kohtaisi ja menettäisin hänet ikuisesti, en uskaltanut ottaa sitä riskiä. Nyt olemme olleet jo pitkään yhdessä, mutta silti mietin näitä tuntemuksia välillä ja ne ovat häiritseviä, vaikka edelleen on tunne että mies on juuri se oikea minulle. Hankalaa, enkä oikein osaa vieläkään tehdä päätöksiä tai kuulostella omia tuntemuksia niin että tietäisin miten toimia. Tavallaan mietin että jäänkö murehtimaan yksinolon puutetta ikuisesti, vai opinko olemaan vain onnellinen sen oikean, nykyisen miehen kanssa.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Pinja pohdinnastasi. Uskon, että lukijoideni joukossa on monia ketkä voivat samaistua tuntemuksiisi. Lopullista vastaus ei sinulle voi kukaan antaa, mutta voit itse kirkastaa omia arvojasi. Oman elämäsi suuntaa. Minne haluat mennä? Missä haluat olla vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä? 

Kokemus itsenäisestä elämästä ja yksin olosta on tärkeä. Parisuhteessakin sitä voi vahvistaa ja opetella luonnollista erillisyyttä. Voit kokeilla pohtia, mitä asioita rakastit lapsuudessasi. Voisiko jotain niistä lisätä tähän hetkeen? Hyviä kirjoja on Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi sekä Joustava mieli parisuhteessa.

Jos sinulla on mahdollisuus niin suosittelen lämpimästi, että kävisit vaikka vain kerran puhumassa seksuaali - ja pariterapeutin kanssa tuntemuksistasi. Minultakin voi varata skype ajan, jos et asu Helsingin seudulla. Saisit sanoa ääneen kaiken, mitä olet pitänyt sisälläsi. Saisit luvan kuulostella, mitä ajatuksesi tuntuvat ääneen sanottuina. Sinun tunteissasi ei ole mitään vikaa ja on hienoa, että halua kohdata ne. 

Tein teitä lukijoita varten kurkkauksen meidän perheen kesään. Osa teistä on saattanut nähdä kesäkuvia instan puolelta, mutta tässä lisää.

Meidän kesän parhaat:

"Hetket murun kanssa samettisen lämpimässä Suomen kesäyössä ovat PARASTA. Kahden keskistä aikaa rakkaudelle ei tarvitse olla koko ajan, mutta sitä pitää olla. On ihana huomata rakkauden kuplivan rinnassa. " <3

"Päiväni murmelina -vaihe oli ihan parasta. Aamulla herätys, aamupala ja rantsuun eväät kassissa. Illalla takaisin, syömään ja nukkumaan. Tätä jatkui lähes kymmenen päivä putki. Vitsit, miten se vapautti mielen!" 

"Hurjin reissu oli yhteinen laivamatkamme Tukholmaan. Riemun kiljahduksien raikuessa me lähdimme juhannuksena reissuun tietämättä, mikä mylly olisi edessä. Lapsille se oli elämän tähtihetkiä, meille vanhemmille extreme-loma vailla hengähdystaukoja."

"Oma hauska ohjelmanumero meidän kesässä oli minun kunniatehtäväni olla bestman eli bestwoman Havaintoja parisuhteessa -bloggari Sami Minkkiselle. Polttarit sekä Katrin ja Samin häät värittivät kesää rakkauden sekä rohkeuden sanomalla. Polttarit olivatkin niin hurjat, että päätyivät Iltalehteen... "

"Ystävien, sukulaisten ja tuttavien näkeminen kirvoitti monta loistavaa keskustelua kesän aikana. Tyttöjenillat olivat tärkeää omaa aikaa! Ja oli minulla myös ihan "omaa omaa -aikaa", mikä latasi akkuja, tyhjensi kaappeja ja varmaan muutama ryppykin oikeni. Kirjojen lukeminen antoi mielelle aikaa levähtää lennättäen ajatuksen toisiin maailmoihin. Ina Westmanin uusi romaani Henkien saari palautuu vieläkin mieleeni keskellä arjen hulinoiden. Suosittelen! "

*Kuvakaappaus https://www.kosmoskirjat.fi/henkien-saari/

Tämä kesä oli ihana vaikka välillä illalla kaaduin sänkyyn kuoleman väsyneenä. Rakkautta ja naurua riitti varastoon talven pimeisiin iltoihin! Kiitos ihana lämmin kesä, muru, lapset ja te - kyllä te tiedätte ketkä. <3

Millainen sinun kesäsi oli? Kerro kommentteihin kesästäsi. Olisi kiva kuulla, miten sinulla menii. 

 

*Kuvat omasta puhelimesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä.

Kommentit (2)

YhdenrakkaustarinanOmistava1932

Onnea vaan hurjasti että kaunis rakkaustarina jatkuu ja saatte muistella sitä yhdessä, kun askel  hidastuu.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi YhdenrakkaustarinanOmistava1932. Toivon todella, että saamme kulkea elämänpolkua yhdessä murun kanssa ja vanheta yhdessä. Otetaan kuitenkin päivä kerrallaan. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat