Kirjoitukset avainsanalla kesä

Tein teitä lukijoita varten kurkkauksen meidän perheen kesään. Osa teistä on saattanut nähdä kesäkuvia instan puolelta, mutta tässä lisää.

Meidän kesän parhaat:

"Hetket murun kanssa samettisen lämpimässä Suomen kesäyössä ovat PARASTA. Kahden keskistä aikaa rakkaudelle ei tarvitse olla koko ajan, mutta sitä pitää olla. On ihana huomata rakkauden kuplivan rinnassa. " <3

"Päiväni murmelina -vaihe oli ihan parasta. Aamulla herätys, aamupala ja rantsuun eväät kassissa. Illalla takaisin, syömään ja nukkumaan. Tätä jatkui lähes kymmenen päivä putki. Vitsit, miten se vapautti mielen!" 

"Hurjin reissu oli yhteinen laivamatkamme Tukholmaan. Riemun kiljahduksien raikuessa me lähdimme juhannuksena reissuun tietämättä, mikä mylly olisi edessä. Lapsille se oli elämän tähtihetkiä, meille vanhemmille extreme-loma vailla hengähdystaukoja."

"Oma hauska ohjelmanumero meidän kesässä oli minun kunniatehtäväni olla bestman eli bestwoman Havaintoja parisuhteessa -bloggari Sami Minkkiselle. Polttarit sekä Katrin ja Samin häät värittivät kesää rakkauden sekä rohkeuden sanomalla. Polttarit olivatkin niin hurjat, että päätyivät Iltalehteen... "

"Ystävien, sukulaisten ja tuttavien näkeminen kirvoitti monta loistavaa keskustelua kesän aikana. Tyttöjenillat olivat tärkeää omaa aikaa! Ja oli minulla myös ihan "omaa omaa -aikaa", mikä latasi akkuja, tyhjensi kaappeja ja varmaan muutama ryppykin oikeni. Kirjojen lukeminen antoi mielelle aikaa levähtää lennättäen ajatuksen toisiin maailmoihin. Ina Westmanin uusi romaani Henkien saari palautuu vieläkin mieleeni keskellä arjen hulinoiden. Suosittelen! "

*Kuvakaappaus https://www.kosmoskirjat.fi/henkien-saari/

Tämä kesä oli ihana vaikka välillä illalla kaaduin sänkyyn kuoleman väsyneenä. Rakkautta ja naurua riitti varastoon talven pimeisiin iltoihin! Kiitos ihana lämmin kesä, muru, lapset ja te - kyllä te tiedätte ketkä. <3

Millainen sinun kesäsi oli? Kerro kommentteihin kesästäsi. Olisi kiva kuulla, miten sinulla menii. 

 

*Kuvat omasta puhelimesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä.

Kommentit (2)

YhdenrakkaustarinanOmistava1932

Onnea vaan hurjasti että kaunis rakkaustarina jatkuu ja saatte muistella sitä yhdessä, kun askel  hidastuu.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi YhdenrakkaustarinanOmistava1932. Toivon todella, että saamme kulkea elämänpolkua yhdessä murun kanssa ja vanheta yhdessä. Otetaan kuitenkin päivä kerrallaan. <3

Bikinikausi kirjaimellisesti yllätti suomalaiset. Samalla se laukaisi monta kesämekkokriisiä, varpaiden kynsihuoltokriisiä mutta myös karvakriisejä. Sain tähän myös vahvistuksen kosmetologiltani. Karvanpoistot täyttävät päivät ja kalenteri on buukattu täyteen.

 

Vuosikaudet olen itsekin taistellut karvojeni kanssa. Eipä 1980-luvulla syntyneiden ystävättärieni keskuudessa ole luomukarvapuskia näkynyt. Itse meinasin järkyttyä eräässä maajoukkuepelissä, kun italialainen naispelaaja nosti kädet ylös ja hänellä oli oikein mustat kainalokarvat. 

Me olemme sheivanneet, epiloineet kotona, nyppineet ja avuksi on otettu myöhemmin myös kosmetologit. Vahaus ja sokerointi ovat taanneet vähän pitempiaikaiset tulokset sekä kukkaron keventymisen. Karvataistelun kohteena ovat olleet niin kainalo-, pimppi kuin säärikarvat.

 

Ja silti ne karvat vain piru vie kasvaa vaikka mitä tekisi! 

 

Suoraa puhetta aiheesta on onneksi käyty ystäväpiirissä. Se helpottaa kummasti omaakin tuskaa, kun voi ääneen sanoa, että kyseessä on pitkääkin pidempi asemasota. Ja ääneen ihmetellä, eikö tämä ikinä lopu?!!  

 

Yksi iso syy, miksi niin moni meistä karvoja poistaa, on tietysti esteettisyys. Kivoissa biksuissa ei välttämättä ole eduksi jos karvat valuvat eroottisesti pitkälle reiteen. Onneksi markkinoilla on nykyään monenlaisia biksuja ja uikkareita, joten ratkaisuja tähänkin pulmaan löytyy. Joskus toisen ikävä kommentti jää painamaan mieltä.

 

Olen myös kuullut, että miehet voivat pitää hyvin eroottisena naista, jonka biksuista näkee hieman läpi pimppikarvoja…

 

Kaikilla meillä ei ikinä ole ollut edes luomupuskaa eli meillä on vain oletus siitä. Eli voipi olla, että me hullaantuisimme täysin puskastamme. Saati mahdolliset seksikumppanit. Ehkä todellinen tuoksumme tulisi paremmin esiin ja tekisi ihmeitä.

 

Toki tässä on kyse myös hieman arpapelistä. Oletko saanut vaaleat viikinkikarvat vai kreikkalaisen esiäidin karvoituksen. Se kuinka montaa karvaa olet saanut on määräytyy perimästä ja hormoneista.* Karvan määrissä ON eroja!

Toinen syy  karvanpoistoon on seksi ja nautinto. Ja erityisesti suuseksi aiheuttaa päänvaivaa. Rentoutuminen voi tuntua haastavalta, jos pohtii vaan karvojen aiheuttamia kauhuskenaarioita. ”Onko toisen suu täynnä karvoja?” ”Pystyykö kumppani edes hengittämään?” ”Onko tilanne aivan kamala/ oksettava / ällö hänen mielestään?”

 

Kosketus aiheuttaa erilaisia tuntemuksia karvojen kanssa tai ilman. Ristiriitaa aiheuttaa ihanne karvattomasta tai huolellisesti sheivatusta pimpistä sekä tieto, että karvojen kautta saamme erityisiä tuntemuksia. Sillä karvatuppiin kytkeytyy tärkeitä hermopäitä.* 

 

Kolmantena tulee oma fiilis. Omista karvoista voi olla ylpeä tai ne voivat ällöttää. Karvoihin voi suhtautua uteliaisuudella tai vitsauksena. Elämäntilanteetkin vaikuttavat. Sinkkuna voi olla erilaiset tarpeet kuin pidemmässä parisuhteessa. Ja sitten on pikkulapsivaiheen aikoja, jolloin ei vain jaksa. Hengissä selviytyminen ajaa kaikkien karvojen edelle. 

 

On hyvä pysähtyä miettimään, mikä sopii minulle jos oikeasti haluan karvojani poistaa. Kaikille ei sovi sheivaus, vaan se voi saada ihon tulehtumaan tai sokerointi, joka voi aiheuttaa sisäänpäin kasvaneita karvoja. Naisporukassa on monta kertaa todettu, että tapoja on monia. Olen pohtinut aiheutta aiemminkin Pimppitrendejä - Miksi me naiset hurahdamme näihin? postauksessani.

Minusta tärkeintä on muistaa, että kyse on sinun karvoistasi. Jos et ehdi, jaksa tai yksinkertaisesti halua ajaa karvojasi – älä aja. Jos nautit ja haluat elää vähemmillä karvoilla tai karvattomana – anna palaa. Kunhan teet päätöksesi ennen kaikkea itseäsi varten! 

 

Olen tämän trooppisen toukokuun aikana ottanut oikein tavaksi, että en enää stressaa niin paljon karvoistani. Se ei ole huonoa käytöstä, jos naisella on karvoja. Koska se on minun asiani! Tuulen vire tuntuu aivan erilaiselta, kun karvat lepattavat pyöräillessä!<3

Mikä sinusta paras karvamalli? Miksi? Kerro rohkeasti näkemyksesi anna meille muillekin ajateltavaa.

 

*Suosittelen lukemaan norjalaisen mahtavan bloggarikaksikon Nina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin kirjan Wau, mikä vagina! He käyvät kaiken muun mahtavan tiedon naisen sukuelimistä ja mukana on myös kaikki karvatietoa. 

**Kuvat Pixabay

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

Kommentit (2)

Anniiina

Itse aloitin sääri- ja kainalokarvojen sheivaamisen muistaakseni murrosikäisenä. Nykyään (ikää lasissa 25) en edes kyseenalaista tätä toimintaa, sheivaaminen tulee niin luonnostaan ja olo on huolitellumpi sheivaamisen jälkeen. Häpyalueen karvoitus taasen on aiheuttanut enemmän päänvaivaa ja pohdittavaa. Kaikki karvani hiuksista häpykarvoihin ovat hyvin tummia, lisäksi luonnollinen puskani on nimensä veroisesti melkoinen puska :D Ennen ensimmäisiä seksikertoja en tehnyt häpykarvoitukselle mitään, annoin vain olla ja tuulessa lepattaa. Nykyisin pyrin harventamaan ja siistimään (en aja kokonaan pois) pöheikköä säännöllisesti joko a) kun tapaan fwb-kaveriani tai b) lähden viihteelle, sillä koskaan ei voi tietää, jos päätyykin petipuuhiin elämänsä miehen kanssa. Miksi sitten sheivaan ja siistin alapäätä? Siksi, että tuntemattomien kommentit pelottavat, mutta myös oman nautinnon takia. En vain osaa rentoutua suuseksin aikana, jos puska on täydellisesti au natural. Fwb-kaveriltani taasen olen suoraan kysynyt, että minkälaisesta hän pitää. En ole vielä ollut vakavassa parisuhteessa, mutta uskon, että oikeanlaisen ihmisen kanssa tämä karva-asia(kin) on sellainen, mistä voidaan avoimesti puhua ja päästä vaikka kompromissiin. Siitä kuitenkin olen aika varma, että saa olla melkoinen ympäripuhuja, että suostuttelee koko puskan matalaksi ajamaan! :D

Huh, tulihan tästä melkoinen monologi!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Anniina kokemuksesi jakamisesta. Ihan mahtavaa, että kirjoitit monologin tänne karvoistasi. Sanoit hyvin, että tuntemattomien kommentit häpykarvoista pelottaa. Se on ihan luonnollista, koska jos joku sanoisi niistä ilkeästi se tuntuisi ikävältä. Seksuaalisuus ja oma keho ovat intiimejä asioita, jolloin ihminen on paljaampi kuin alastomana. 

Ja mikä tärkeintä, sinun on helpompi nauttia kun ajelet tai siistit karvojasi! Silloin teet sen itseäsi varten. Ja se on hienoa! 

Parhaimmillaan pidemmässä suhteessa kaikenlaisista asioista voi puhua avoimesti ja yhdessä tutkia, mikä on hyvä. Joten kun löydät kumppanin, yritä alusta asti opetella hänen kanssaan puhumaan kaikista asioista. Se ei haittaa, että ujostuttaa tai nolostuttaa. Siitäkin kannattaa puhua.

Nauti kuitenkin sinkkuelämästä ihan rauhassa! <3

Katson pakastebroilerinvärisiä jalkojani. Seuraavaksi kiinnitän huomiota säärikarvoihin, jotka iloisesti törröttävät jaloissani. Mieleeni pälkähtää ajatus olenko henkisesti valmis kesään, se tuli niin pirun äkkiä takavasemmalta? Olo on ristiriitainen, sillä huomaan samaan aikaan miten olen tätä odottanut! Minähän olen kesämimmi!!!

 

Naistenlehdissä kesäkunto lähtee karvojen poistovinkeistä, kiihtyy rusketuskeskusteluun ja huipennus saavutetaan kukkamekkojen top viiden kohdalla. Ja mikä sen ihanampaa. Minäkin luen noita juttuja vuodesta toiseen samalla innolla. 

 

En tiedä oletko sinä kiinnittänyt huomiota, mutta kaikki nuo vinkit ovat hyvin kehollisia. Auringon säteet ja lämpö ovat kuin yhtäläisyysmerkki nautinnolle paljastaa enemmän ihoa. Kysymys kuuluukin, onko mieli siihen valmis?

Mitäs jos päässä alkaa muodostua vain lista asioista, jotka minussa ovat pielessä? Mitä kaikkea pitää tehdä ja ostaa, jotta voi iloita kesähepenistä? Mitä sanon lapsilleni, jos en halua laittaa uimarannalla uikkaria päälleni? Mitä jos koko kesän lähestyminen vain ahdistaa?

 

Pitkän ja pimeän talven jälkeen mieli ihmettelee muuttuvaa ilmapiiriä. Ei ole mikään ihme, että tekee mieli suojautua kesältä. Olo voi olla tukala. Niin kauan kun ikävät tunteet ovat vain ohimeneviä, voit olla ihan huoleti. Jos ahdistus tai alakuloisuus vaivaa pidempään on syytä pohtia avun hakemista. 

 

Omaa mieltä voi auttaa laskeutumaan kesään unelmoinnilla. Millaisia iloisia kesämuistoja sinulle on jäänyt vuosien varrella? Onko sinulla tallessa ihania kesäisiä valokuvia?

Mieli ja keho ovat aina yhteydessä toisiinsa. Kesää voi makustella itselle mieluisan tekemisen kautta. Onko sinun juttusi laittaa pihaa kuntoon, lähteä iltalenkille vai kaivaa kesävaatteet juhlallisesti esiin? 

 

Voit kokeilla konkreettisiakin toimia. Niin kuin olen orgasmikirjassani puhunut mielen esteistä orgasmeille, voi sinulla olla oma lista mielen esteistä nauttia kesästä. Ota paperia ja kynä ja tee lista kesämielen myrkyttäjistä. Katso listaa lempeästi, mutta ole realisti. Viivaa yli ne asiat, joille et voi mitään. Kirjoita ratkaisut asioille, joille voit tehdä jotain.

 

Tapoja saada mieli nauttimaan kesästä on monia. Kuuntele rohkeasti omaa ääntäsi ja tee tästä kesästä sellainen kesä, josta sinun mielesi ja kehosi voivat nauttia. Muista, että jo pienet itselle mieluisat asiat voivat tehdä ihmeitä. Ole rohkeasti oman kesämielesi kapellimestari. <3

*Oletko sinä kokenut joskus ikäviä tunteita liittyen kesän tuloon? Mistä luulet niiden johtuneen? Mikä sinua on auttanut? Voit myös muutenkin kommentoida, jos kirjoitus nostaa sinussa ajatuksia.

*Kuvat ovat murun ottamia. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

On aivan ihanaa, että koulut ja päiväkodit alkoivat taas tänään. Kesän villi ja vapaa meno rauhoittuu arjen alkaessa. Esikoinen meni kouluun ja keskimmäinen päiväkotiin, ainoastaan taapero jää kotiin kanssani. Murukin meni töihin jo viime viikolla.

Kesä oli rankka, tapahtumarikas ja muistoihin jäi paljon onnellisia hetkiä. En olisi uskonut, miten paljon hommaa kolmessa liikkuvassa lapsessa onkaan! Viime kesä oli helppo, kun kuopus oli vielä sylivauva. Toisaalta, tänä kesänä näki miten hauskaa lapsilla on keskenään. Ja miten paljon sisarukset hiovat toistensa kulmia.

Esikoinen ja keskimmäinen oppivat tappelemaan yhdessä. Toisaalta välillä he leikkivät pitkään yhdessä ja puolustivat toisiaan, kun paikalla oli muita lapsia. Kuopuksesta taas on tullut mustasukkaisuuden kohteen sijaan porukan suloinen ja temperamenttinen maskotti. Meidän pikku termiitti!

Murun kanssa yhdessä istutut kesäillat oli kuin rakkautta olisi säilönyt hillopurkkiin. Sokeriksi laitettiin rakastelulle varastetut hetket ja kansi purkille on meidän vahva tiimihenki. Me selvittiin tästäkin savotasta ja entistä isomman pesueen luotsaaminen onnistui meiltä.

Sain viettää hetkiä myös itsekseni, kiitos murun ja mummolan. Otin rauhassa aurinkoa, luin kaksi hyvää kirjaa, urheilin, shoppailin, kävin bilettämässä tyttöjen kanssa, etsin metsässä sieniä ja join rauhassa kahvia. Nukuin jopa muutamat päiväunet. Omat hetket tekivät todella hyvää minulle. Ja sitä kautta koko perheelle.

Olo on vielä vähän kuin olisi saanut iskun palleaan ja ilmat olisi pihalla. Mieli maalailee jo rauhallisia hetkiä kuopuksen kanssa, urheilua keskellä päivää ja lounaita äitituttujen kanssa. Saatan saada nukkua jopa päiväunet kuopuksen kanssa silloin tällöin.

Minulla on silti haikea olo. Melkein kaiho mieli. Välillä itkettää.

Helpotus ja haikeus sekoittuvat ihmeelliseksi ristiriidaksi. Tekee melkein mieli äristä vähän murulle. Tuntuu kuin laumani olisi hajonnut. Minulla on ikävä heitä, välillä tuntuu kuin heidät olisi lähetetty jonnekin paljon kauemmas paljon pidemmäksi aikaa. Illalla on tuntuu hyvälle, kun kaikki ovat kotona viimeistään iltapalalla.

Tuntuu kuin tämä haikeus vaan kasvaisi sisälläni vuosi vuodelta. Mietin jo, miten erilainen kesä meillä on edessä ensi vuonna. Sillä joka kesä huomaa, miten äkkiä lapset kasvavat. Viime kesänä meillä oli pieni vastasyntynyt vauva, nyt pieni 1-vuotias ja ensi kesänä kuopuskin on vauhdikas taapero.

Kesän loppuminen onkin myös luopumista. Haluan täyttää mieli onnellisilla muistoilla, jotka lämmittävät sitten kun on surkea ilma, illat pimenevät ja väsyttää.

Hetket, jolloin katsoin kauniina kesäiltana murua onnellisena elämästä, kun isommat lapset juoksivat veteen ilosta kiljuen tai kun kuopus nukahti syliini kesken iltapalan uupuneena hauskasta päivästä. Ne hetket haluan tallentaa sydämeeni.

Kesästä kannattaa puhua lastenkin kanssa. Muistella iltapalalla ja kertoa, miten ihanaa teidän kanssa oli. Miten hyvä jengi me ollaan! Se kasvattaa lasten itseluottamusta, he ovat osa perhettä, jossa jokaisella on tärkeä tehtävä.

Sano myös kumppanillesi, miten ihanaa hänen kanssaan oli. Rakkaus ei kulu tai laimene hehkutuksesta. Yhteiset muistot liimaavat teidät yhteen.

Minä olen ainakin kaikesta loma kiukuttelusta huolimatta entistä rakastuneempi muruun. Ja tulipahan tänäkin kesänä tehtyä juttuja, jotka hymyilyttävät vielä pitkään. <3

*Onko sinulla ollut samanlaisia haikeuden fiiliksiä kesäloman loputtua?

Kommentit (2)

Puhu muru

Kiitos mieltä lämmittävästä palautteestasi Vierailija. =)  Tämä kirjoitus tuli kyllä suoraan sydämestä ja auttoi mua itseänikin ymmärtämään haikeaa oloani. Kirjoittamisessa on voimaa. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat