Kirjoitukset avainsanalla kauneus

Äitini eli tavallisen, hyvän lapsuuden maatilalla. Oli äiti, isä ja isoveli. Hänen, ja koko perheen aurinkoinen kesä muuttui kuitenkin synkkien pilvien ilmaannuttua horisonttiin.

 

Isoveli, joka oli juuri päässyt ripiltä, oli kalpea jo kesällä. Ensimmäisen kerran hän pyörtyi syksyllä isopapan hautajaisissa, jolloin äitini muistaa kysyneensä: ”Mikä sulla on broidi?” Äitini oli tuolloin 12-vuotias. 

 

Perheen valtasi huoli. Käynti sairaalassa vahvisti huolen aiheelliseksi. 

 

Isoveljellä oli leukemia eli verisyöpä. Tuolloin elettiin 1970-lukua, eivätkä syöpähoidot olleet vielä samalla tasolla kuin nykyään. Alussa oli toivoa, seuraavana kesänä elämä tuntui jopa olevan lähellä normaalia. Mutta ei kuitenkaan.

 

Tuli joulu. Ja sairaala kutsui taas isoveljeä. Syöpä näytti ruman voimansa nuoren eloisan pojan elämässä. Se luikerteli koko perheen elämään, täyttäen sen huolella, selviämisellä ja hiipuvana toivona. 

 

Mitään ei ollut enää tehtävissä.Oli jäljellä enää viimeiset hetket ennen lopullista luopumista. 

 

Isoveli kuoli pääsiäislauantaiina mammani ja äitini pidellessä häntä kädestä. Hän oli kuin vaipumassa vain uneen, rauhallisena ja kauniina. Äitini on sanonut, että ei silloin tajunnut, ettei isoveli heräisi enää koskaan. Jäljelle jäi valtava suru. Isoäiti haki apua jumalasta, isoisä itki yksin hiljaa isoveljen huoneessa. Äitini yritti olla vahva nähdessään vanhempiensa tuskan ja ikävän.

 

Uuden suunnan elämään antoi isoäitini raskaus. Se oli kuin valo pimeässä.

 

Äitini on isovanhempieni kanssa muistellut isoveljeä puheissaan läpi elämäni. Äitini isoveljen kuolema on ollut läsnä kauniina, mutta kipeänä muistona. Suru on ollut käsinkosketeltavaa,  ja se on näkynyt kyyneleinä poskilla. Olen itsekin itkenyt tuota minulle tuntematonta enoa, joka poissaolostaan huolimatta tuntuu läheiseltä. Tiedän, miten tärkeä hän oli. Miten paljon rakkautta ja kaipuuta elääkään hänen muistossaan.

Joskus suurin mahdollinen suru voi tuoda mukanaan jotain hyvääkin. Isoveljen kuolema nosti rakkauden merkityksen äitini perheessä uudelle tasolle. Arjessa se tarkoitti rakkauden näyttämistä kumppanille ja lapsille ilman kiirettä. Minulle se on näkynyt koko elämäni. Olen saanut kasvaa isovanhempieni ja äitini rakkaudessa. Syliin on aina päässyt ja iltaisin on annettu hyvänyönsuukot.

 

Isoveljen luona on jo hänen isänsä, minun isoisäni. Siellä jossain, missä te olette – teitä ei ole unohdettu. Suruun sekoittuu aina myös rakkautta. Ja kiitollisuutta yhteisistä hetkistä. Minunkin lapset tietävät, keitä te olette ja miten paljon teitä on rakastettu. <3

 

Voimia kaikille, jotka sitä tarvitsevat surun keskellä. <3

 

*Voit jakaa oman kokemuksesi surusta tähän, jos haluat. Tai voit kommentoida tekstiäni. Muistetaan kaikki aiheen herkkä luonne, ettei loukata toisiamme. 

*Kuvat Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (8)

Jyllannin suomineito

Tämä oli aivan uskomattoman kaunis teksti. Miten kuolemasta voikin kirjoittaa näin, elämän ja ilon kautta? ❤️🙏

Puhu muru

Kiitos Jyllanin suomineito. <3 Ehkä se joku kauneus tulee äitini ja isovanhempieni tarinoista. Kaikki se rakkaus ja menetys on niin käsin kosketeltavaa. 

Marsa.

Veljeni teki itsemurhan ollessaan reilu parikymppinen - ja minun ollessa kolme. Luonnollisestikkaan en muista häntä, mutta suren sitäkin enemmän. Milloin sitä, että en tuntenut häntä, milloin ikävää ja milloin elän mielikuvassa millaista olisi lapsuuteni ollut, jos isoveljeni eläisi..

Puhu muru

Kiitos Marsa kokemuksesi jakamisesta. <3 Olet ollut kovin pieni, kun veljesi kuoli mutta pienikin lapsi aistii surun. Tuossa iässä tunteet ovat vielä enemmän kehollisia. Koko tapahtuma on varmasti muuttanut lapsuuttasi, mistä mainitsitkin. Suru tosiaan vaihtelee muotoaan ja sitä mitä milloinkin suree. On varmasti ollut raskasta välillä olla noiden kaikkien kysymysten äärellä, mihin ei saa ikinä vastausta. Voimia sinulle. <3

Vierailija

Oli ihana teksti! Pisti itkemään, koska minulla on pikkuveli kuollut kun olin itse vasta neljä ja hän kaksi vuotta. Toi pintaan kaikkea mitä voisi olla, mutta ei ole. Toisaalta hänen on parempi olla siellä nyt. Perheessäni rakkaus on hyvin näkyvää myös, aina on aikaa haleille ja hellyydelle ja tuelle.

Puhu muru

Kiitos palautteestasi ja oman kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Tarina varmasti koskettaa, kun on oma kokemus. Olet ollut vielä pieni, kun veljesi on kuollut. Mutta ne muistot pysyvät vaikka suru muuttaa muotoaan. Ihana kuulla, että teidän perheessäkin on aina aikaa haleille, hellyydelle ja tuelle. Se kertoo, että rakkautta on paljon. <3 

Unensieppaajat

Kaunis kirjoitus.❤

Meillä myös mun isovanhemmat elää puheissa ja muistoissa,nuorempi lapsi ei koskaan ehtinyt tavata isomummia- tai pappaa. Kerron paljon tarinoita omasta lapsuudesta,se helpottaa hiukan omaakin ikävää.

Puhu muru

Kiitos palautteestasi ja kokemuksesi jakamisesta Unisieppaajat. Puheissa nuo voimme tosiaan kuljettaa läheisiämme mukanamme, vaikka he eivät olisi enää keskuudessamme. Lapsillesi se on hieno lahja saada kuulla sinun rakkaista isovanhemmistasi. Samalla kerrot tarinoita sukupuustanne. <3

Törmäsin pitkien naisten omassa facebook-ryhmässä kirjoitukseen, joka osui johonkin sisälläni. Kommentissa nainen kertoi, miten oli väsynyt nimittelyyn transuksi, etenkin jos hän laittautui. Hän pohti pitäisikö laittaa vain miesten vaatteet ja lopettaa meikkaaminen. Tuo kirjoitus nosti oudon tunteen, joka kirpaisi ja nosti vanhaa kipua esiin. Miten pitkä nuori nainen voikaan saada niin helvetin ikäviä kommentteja osakseen! Olen itsekin 180 cm pitkä ja saanut nuorena, ja aikuisenakin tosi rumiakin kommentteja. Ihmiset eivät varmasti aina edes ymmärrä, että ne sattuvat!

 

Ensimmäisen kerran mua epäiltiin mieheksi 16-vuotiaana. Oltiin kavereiden kanssa rannalla ja olin pukeutunut lökäreihin ja tankkitoppiin, hiukset olivat niin kuin aina lyhyttä pixie-tyyliä. Paikalla oli aikuinen miesporukka, joiden kanssa päädyttiin juomaan. Seuraavana päivänä mentiin taas rannalle ja olin laittanut farkkuhameen ja naisellisen t-paidan, sekä meikannut. Sama miesporukka tuli paikalle ja kommentti mulle oli "Ootko säkin muka nainen?!" Pituutta oli tuolloin 174 cm. (lukijan kommentti)

 

Nuorena on muutenkin helposti vereslihalla kaikesta muutoksesta.  Kasvu nuoresta tytöstä naiseksi saa jo olon epävarmaksi ja herkäksi muiden kommenteille. Saati sitten, jos joutuu porukan silmätikuksi negatiivisessa valossa. Itse sain kuulla yläkoulussa harva se päivä 8.-luokasta asti, että olen amatsooni pituuteni takia. Nimittely tuntui pahalta vaikka yritin esittää tosi coolia. Nielin vain hiljaa kyyneleeni.

 

Ihailin salaa itsekseni ”puolta pienempiä” ystäviäni, he tuntuivat olevan ”oikeanlaisia tyttöjä”. Onneksi pelasin koripalloa, siellä olin  juuri oikean pituinen, ja se suojasi minua. Toki olen jälkikäteen  oivaltanut, että yksi syy huuteluun oli se, että poikien pituuskasvu oli vielä ihan kesken. Minä olin heille pelottavan pitkä ja lähes aikuisen naisen näköinen. 

 

Nuorten huutelu on väärin, mutta ymmärrän sen vielä jotenkin. Mutta miksi aikuiset ihmiset kommentoivat yhtä rumasti?!!

 

23-vuotiaana kuulin silloisen mieheni ystävältä että näytän aivan "DDR:n kuulantyöntäjältä", kysyin tarkennusta ja vastaus oli, "sellaiselta mieshormoneita vetäneeltä naishirviöltä". (lukijan kommentti)

 

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle sanotaan noin? Eikö tuo ihminen tunne ollenkaan empatiaa, joka puhuu toiselle noin? 

 

On hämmentävää, että joku voi sanoa noin toiselle ihmiselle päin naamaa. Itse olen saanut kuulla olevani, kirahvi, liian pitkä nainen käyttämään korkokenkiä ja nainen, jolla on ladonoven kokoiset hartiat. Kerran kotibileissä eräs mies laittoi salaa korkokenkäni jalkaansa ja alkoi leikkiä minua niin,  että kaikki nauroivat. Se oli kuin aikahyppy yläkouluun. Olisi tehnyt mieli lähteä kotiin itkemään tyynyä vasten. 

 

Helsingissä 25-vuotiaana, kokonainen pöytäseurue seurasi minua tupakkakoppiin ja kertoivat lyöneensä vetoa siitä oonko transu. Lähdin pois kyyneleet silmissä. (lukijan kommentti)

 

Pitkien naisten facebook -ryhmän keskustelussa kävi myös ilmi, miten moni nainen oli kuullut olevansa transu. Tai että häntä oli epäilty transuksi. Ensinnäkin toisen sukupuolen arvailu tai sen kääntäminen haukkumiseksi on törkeää. Ihmisen sukupuoli on hänen asiansa, ei muiden. Me emme voi ylipäätään olettaa tai määritellä toista. Mutta mikä saa meidät haukkumaan sukupuoli  aseenamme?

Olen itsekin saanut kokea hetken, jossa kaveri sanoi minulle: ” Näytät kyllä ihan transulta!” Olin siinä vaiheessa saanut pikku joulumeikin valmiiksi ja olimme lähdössä radalle. Kaverini sitten päätti ampua vitsikkäästi nilkkaani.

 

Onneksi vuodet ovat vierineet. Enkä enää ole niin herkkä. Sanon takaisin, haastan kommentoijan ja annan kommenttien valua kuin vesi hanhen selästä. Ja kaikki kauniit kommentit säilön itseeni ja nautin niistä.

 

Kotona yritän jo nyt murun kanssa kasvattaa tyttäriämme - joista tulee pitkiä - olemaan itsevarmoja,  pituudestaan ylpeitä tyttöjä ja tulevia nuoria naisia. 

 

Älä sinä ole se, joka haukkuu pitkää naista. Ole mieluummin se, joka kehuu pitkää naista! Ja jos sinä olet pitkä nainen, lue aiempi tekstini Pitkä nainen – käytä korkokenkiä ihan rauhassa. Ja laita ihmeessä liittymispyyntö suljettuun Pitkien naisten (yli 170cm) Facebook -ryhmään. Siellä on mahtava voima vertaistuessa! Pitkät naiset ovat niin upeita kuin itse haluavat olla. Ei anneta maailman tai rumien kommenttien latistaa meidän itsevarmuutta. <3

 

 

*Oletko sinä saanut pitkänä naisena kuulla rumia kommentteja? Jos haluat, voit kirjoittaa ne tähän. Toivottavasti tämän postaukseni lukisi mahdollisimman moni, jotta ajatus haukkua toisen pituutta tai ulkonäköä häviäisi iäksi. Voit myös kirjoittaa kauniita ja ihania kommenttaja tähän, mitä olet kuullut pituudestasi! 

*Kiitoksia lukijalleni, hänen henkilökohtaisten kokemusten jakamisesta! Lukija on sama viisas, kaunis nainen, joka aloitti bongaamani keskustelun Facebookin Pitkien naisten ryhmässä. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (18)

Taru|Mutsi hoitaa

Mä oon tällainen joka suunnasta ihan keskimittainen suomalaisnainen, joten en osaa ongelmaan samaistua. Tosin monet kerrat olen ollut kateellinen 167 senttistä varttani päätä paria pidemmille naisille.

Mutta sitä vaan tulin sanomaan, että ainakin sä olet upea ilmestys 😘 Ja aivan varmasti myös ne muut naiset, jotka ovat saaneet kuulla törkeää kommentointia.

Puhu muru

Kiitos ihanista sanoistasi Mutsi hoitaa -bloggari Taru. <3 Kehuja ei kukaan saa liikaa ja uskon, että monelle pitklle naisille nuo sanat ovat hyvin tärkeitä. <3 

Lurre

Apua mitä kommentteja :o Itselle ei-niin-pitkänä ei ole kyllä tullut mieleenkään, että pituudestakin jotkut aukoo toisille päätä :/

Puhu muru

Kiitos Lurre kommentistasi. Nuo pitkien naisten saamat kommentit ovat osa niin ilkeitä, ettei sitä voi edes uskoa! Ihanaa, että sinä et ole yksi heistä. <3

Ja onnea sinulle ja perheellesi uudesta tulokkaasta. Niin pieni ja suloinen. <3 Kävin kurkkaamassa blogisi puolella. =)

Mauja

Olen ollut aina se pitkä ja hoikka tyttö jolle ei tissit kasvaneet kuin 2 vuodeksi raskauden ja imetyksen ajaksi lainaan. Olen aina tykännyt olla pitkä mutta se on myös tehnyt minut epävarmaksi ja usein myös maalitauluksi. Olemme veljieni kanssa kuulemma todella samannäköisiä. Miten tämän voisi muuten ottaa kuin että minä siis näytän pojalta... Nykyinen miehenikin on sanonut joskus että olen siinä rajoilla, vielä hiukan pidempänä olisin pelottava miehen näkökulmasta. Toki tässä oli paljon vitsiä mutta muistan sen edelleen näiden vuosien jälkeen. Mies on minua 10cm pidempi.

Tyttäremme tulee luultavasti olemaan vielä minuakin pidempi ja se huolestuttaa omien kokemusten pohjalta. Olenkin yrittänyt korostaa pituutta voimana ja ulottuvuuteen, toivottavasti se vähän auttaisi tyttöämme tulevaisuudessa..

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Mauja. Kirjoituksestasi kuulee sitä kipua, jota nuo rumasti puhuvat ihmiset ovat aiheuttaneet. Maalitaulu. Tuo tunne on minullekin kovin tuttu. Aina ei jaksaisi olla se joka huomataan niin hemmetin helposti. Ikävimmillään siihen liittyy myös haukkuminen. Vaikka joku sanoikin tulla Facebookin puolella hyvin, että pelkkä tuijotus voi sattua.

Puhuit tyttärenne kasvattamisesta ja kauniista sekä voimallisista sanoista, joita sanot hänelle. Uskon, että sanasi ja oma esimerkkisi kantaa keho ylpeydellä auttavat tytärtäsikin löytämään pituudestaan voimaa. Ja en itse näe sitä huonona, että kertoo myös hetkistä jolloin on ollut epävarma. Isomman lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, miten rumasti kommentoiville ihmisille voisi vastata. <3

Hirvikö?

Yläasteella _kaverini_ sanoi että sullahan on perse niinku hirvellä, ei yhtä iso mutta yhtä korkealla.
On muitakin kommentteja tullut vuosien varrella, mutta onneksi kuitenkin suurin osa positiivisia.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Hirvikö? Tuollainen hauska sutjautus, voi naurattaa kummasti tai satuttaa ihan helvetisti. Siinä vaiheessa, kun tuntuu että jalat on liian pitkät eikä housun lahkeet ikinä riitä - AUTS! Ehkä lyhyempi ihminen ei sitä aina edes ymmärrä. Elämistä puheen ollen, minunkin käsiä on sanottu apinan käsiksi. Vaikka minusta ne ovat ihan sopusuhtaiset. =) Itse yritän kanssa muistaa ne hyvätkin ja kauniit kommentit. <3

Vierailija

Hei! T*ansu on haukkumasana transihmisistä ja on todella ikävää, että useat ihmiset ovat joutuneet tämän haukkumasanan kohteeksi. Haluaisin kuitenkin sanoa, että sana t*ansu ei tarkoita sukupuolta, eikä liity siihen millään tavalla, se on ainoastaan erittäin ruma ja loukkaava haukkumasana.

Puhu muru

Kiitos Vierailija kommentistasi! Siinä on tärkeä pointti. Nostin transu sanan esiin, koska se tuntui toistuvan niin monen pitkän naisen kokemuksessa. Se mitä sillä haukkuja todella tarkoitti jää toki epäselväksi. Itse tulkitsin noista kommenteista, että vaihtoehtoina oli ainakin oletus:  a) mies ,joka on pukeutunut naiseksi b) mies, joka on käynyt sukupuolen korjausleikkauksen naiseksi eli transnainen c) kyse oli silkasta ilkeydestä

-> Eli osassa tapauksesta kyse oli "sukupuolen" tulkinnasta ainakin jollain tasolla.

Olen samaa mieltä kanssasi, että transu on sanana erittäin ruma ja loukkaava haukkumasana. Ja siltä se on tuntunut myös pitkistä naisista.

Puhu muru

Uskon, moni malli on yli 180cm. Pituus voi olla myös hieno mahdollisuus. <3

Kirsi

Minua on teini-iässä kiusattu pituudestani. Menen edelleen pituus edellä joka paikkaan, tietäen sen herättävän katseita ja ihmetystä. Aikuisena siitä on sanottu muutama kerta tosi rumasti, sanojina tuntemattomat miehet. En mahdu ”normimuottiin” niin se tuntuu olevan syy loukata todella pahasti.Ahdistuin lopulta niin että hakeuduin terapiaan. Olen opetelliut puolustamaan itseäni ja hyväksymään pituuteni.

Puhu muru

Kiitos Kirsi kokemuksesi jakamisesta. On todella ikävää, että sinua on kiusattu pituudestasi. Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen, kun kuulet että olet hakeutunut terapiaan ja oppinut puolustamaan itseäsi. Terapiaan meno voi olla valtavan tärkeä hetki elämässä, käännekohta. Kenenkään pitkän naisen ei tarvitse vain kestää, vaan tuollaista rumaa puhetta ja kiusaamista ei tarvitse hyväksyä. Kaikkea hyvää sinulle - jatka samaan malliin upea pitkä nainen! <3

Jossu

Sama, terapiaan hakeuduin koska ahdistuneisuus muuttui sietämättömksi. Olen elämäni aikana kuullut loukkaavia kommentteja, ne söivät itsetuntoni pois, tuntui kuin olisin pitkä enkä mitään muuta. On raskasta pelätä kommentteja koko ajan. En ymmärrä näitä jotka loukkaavat, en ikinä menisi kommentoimaan toisen ulkonäköä, jotku kokee sen tehtäväkseen. Olen opetellut sanomaan takaisin, vielä ei ole tullut tilaisuutta, mutta en enää nuole haavojani että minussa olisi joku vika vaan täältä pesee.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Jossu kokemuksesi jakamisesta. On todella ikävä kuulla, että olet joutunut ilkeiden kommenttien kohteeksi pituutesi takia. Onneksi olet ollut niin rohkea, että hakeuduit terapiaan käsittelemään kokemuksiasi. Niin kuin sanoit, on hyvin raskasta pelätä kommentteja koko ajan, mikä varmasti lisäsi ahdistuksen tunnetta. 

Omien rajojen puolustaminen on jokaisen oikeus. Hienoa, että olet opetellut itsesi puolustamista. Toivon silti, ettei sinun tarvitsisi puolustaa itseäsi. Jokainen ihminen voisi miettiä, miltä ilkeät sanat itsestä tuntuisivat ja jättää kommentoimatta toisen ihmisen ulkonäköä. Toki kauniisti saa aina sanoa. <3

P.P.

No, pitkät naiset kiusaavat ja nimittelevät lyhyitä miehiä, eli on peiliinkatsomisen paikka omassakin suhtautumisessa muihin ihmisiin.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi P.P. Ihan varmasti joku pitkä nainen on joskus kiusannut lyhyttä miestä. Ja se on väärin. Kenelläkään ei ole oikeutta kiusata toisia. 

Käyttäydythän itsekin jatkossa asiallisesti. Mikäli haluat syytellä minua jostain, kirjoitat rohkeasti oman nimesi etkä jää nimimerkin merkin taakse.

Naiset ovat jo pitkään koristelleet ja muokanneet pimpin ulkonäköä eri tavoin. Syinä siihen voi olla esimerkiksi halu muokata pimpin ulkonäköä, huono itseluottamus tai jopa viha omaa pimppiä kohtaan.  Myös kulttuuriset syyt tai terveydelliset syyt, muoti-ilmiöt tai oman kumppanin miellyttäminen voivat vaikuttaa päätökseen.

TOP Pimppitrendit

 

1.     Karvojen ajelu, vahaus ja värjääminen - shaving, waxing and coloring pubic hair

2.     Pimpin koristelu - Vazzling

3.     Yrttipallot emättimeenWomb pearls/ Herbal tampons

4.     Pimpin höyrytyshoitoVaginal steaming

5.     Pimpin valkaisuVagina bleanching

6.     Häpyhuulten pienennys leikkaus Labiaplasty

7.     ”Ole kuin neitsyt” - Artificial hymen

 

 

Itse olen kokeillut brasilialaista vahausta, missä kaikki karvat otetaan pois. Tein sen silkasta kokeilun halusta. Hyvä kokeilu, mutta ei ollut minun juttuni. Toki toimii kuitenkin hyvin niukkojen biksujen kanssa. Tuo Vazzling kuulosti ihan hauskalta- voisi olla vaikka polttarijekku ystävälle. Eikö?

 

Pahimmillaan pimppiin liittyvät trendit voivat kuitenkin olla terveydelle haitallisia. Esimerkiksi yrttipallot, jotka laitetaan emättimeen ovat aiheuttaneet emättimen tulehduksia. Sillä toisin kuin niissä luvataan emättimen puhdistava vaikutus, ne ovat haitallisia. Samalla unohtuu, että emätin puhdistaa itse itsensä.

 

Tai esimerkiksi häpyhuulten pienennys leikkaus. Vaikka häpyhuulet häiritsisivät kannattaa ensiksi keskustella lääkärin ja seksuaaliterapeutin kanssa, mistä syistä haluaisi leikkaukseen. Ikävimmillään leikkaus aiheuttaa intiimialueille tuntoherkkyyden katoamista ja seksuaalisen nautinnon vähentymistä.

 

Joskus emme edes uskalla katsoa omaa pimppiämme peilillä. Olen tavannut naisia, ketkä eivät ole ikinä katsoneet miltä oma pimppi näyttää. Miksi? Koska he ajattelevat esimerkiksi pimpin olevan niin ruma tai ällöttävä. Se on minusta hirmuisen surullista, mutta onneksi asialle voi tehdä jotain. Jokainen voi opetella katsomaan pimppiään uteliaana ja lempein silmin.

 

Naisen elämässä on hetkiä jolloin suhde omaan kehoon on muutoksessa.  Esimerkiksi murrosikä, lapsen saaminen ja vaihdevuodet muuttavat kehoa. On ihan ok, että pimppikin muuttuu. Sitä ei kannata pelätä, vaan yrittää katsoa armollisin silmin eletyn elämän merkkejä pimpissäkin.

Jokainen meistä voi hurahtaa johonkin muoti-ilmiöön! Pimppitrendit ovat osa näitä muoti-ilmiöitä. Muista kuitenkin olla kriittinen ja ottaa selvää asioista ennen kuin kokeilet niitä. Ja tarvittaessa soita esimerkiksi Sexpo-säätiön ilmaiseen neuvontanumeroon ja kysy heiltä neuvoa oman turvallisuutesi takia. Netissä on paljon myös väärää tietoa, eikä muiden suosituksiin voi aina luottaa.

 

Jos olet äiti tai isä ja mietit omia lapsiasi, parasta mitä voit tehdä on seksuaalikasvatus. Kun lapsi ja nuori saa tietoa omasta kehostaan ja ymmärrystä tunteiden viidakkoon, hän pitää itseään arvokkaana. Se antaa eväitä tehdä valintoja trendiviidakossa ja kysymään neuvoa  tarvittaessa.

 

Pimppejä on yhtä monta erilaista kuin naisiakin! Muistetaanko – olet sitten sukupuolelta mikä vain – että jokainen pimppi on omalla tavallaan kaunis. <3

 

Suosittelen jokaista aikuista katsomaan nämä kaksi ihanan tervehdyttävää videoklipiä pimpeistä. Ne kannattaa näyttää myös nuoriso-osastolle:

Your Vagina is More Beautiful Than You Think

The Great Wall of Vagina

 

*Oletko sinä kokeillut jotain pimppitrendijuttuja? Miksi kokeilit? Mitä pidit?                     

 

*Mitä ajattelet pimpistäsi? Oletko uskaltanut katsoa sitä ikinä peilillä? Toivon, että suomalaisnaiset uskaltaisivat nyt rohkeasti kehua itseään ja pimppiään! <3

 

*Tämän kirjoituksen minua innoitti tekemään Sarah Nasserzadeh, joka piti mahtavan luennon aiheesta ”Genital Practices Around The World” WAS -konferenssissa Prahassa.

*Jos et vielä ole Puhu murun seuraaja Facebookissa tai Instagramissa, nyt se kannattaa viimeistään. =)

Kommentit (26)

Vierailija

Miksi ihmeessä aikuisia ihmisiä pitää opastaa, ettei vaginaan kuulu tunkea mitään yrttejä. Juuri oli uutisissa, että älä tunge vaginaasi ampiaispesää ja joku aika sitten uutisoitiin viinaan kastetuista tamponeista, jotka laitettiin pyhimpään. Noh, itse tekstiin. Olen katsellut peilistä alapäätäni ja kaunis on. Trendeistä lähimpänä itseäni on karvanpoisto, muttei trendin vuoksi, vaan siksi, että se tuntuu paremmalta. Pidän kovasti vaginastani ja minusta on kaistapäistä, että joku menee leikkelemään ihan normaalin elimensä "kauniimman näköiseksi", eihän sitä vaginaa näe kuin vain hän jolle sen valitset näyttää ja hän aivan varmasti pitää siitä ihan sellaisenaan. 

Vierailija

Eikö se vagina ole emätin? Miksi käytät sanaa vagina, etkä pimppi?

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Ihmisillä on seksuaalisuuteen liittyvässä tietoudessa suuria eroja. Oikea tieto auttaa punnitsemaan, mitä kannattaa kokeilla ja mitä ei, samalla se antaa rohkeutta kysyä neuvoa. Seksuaalikasvatus on avain tähän. Käy katsomassa täältä kuvat ja selitykset naisen anatomiasta.

Seksuaalinen itseluottamus koostuu monesta asiasta. Sinulla se on onneksi kunnossa ja olen iloinen puolestasi. Puhut kauniisti vaginastasi. Kaikki eivät koe samalla tavalla ja pimppi voi tuntua rumalta ja se voi hävettää. Silloin saattaa leikkaus tuntua ratkaisulta. Suosittelen lämpimästi kaikille Sexpo-säätiön ilmaisia neuvontapalveluita ja tarvittaessa maksullisia seksuaaliterapia aikoja, jos oma pimppi aiheuttaa jatkuvaa pahaa mieltä, ahdistusta tai häpeää.

Ja mitä tulee sanojen käyttöön, niin ihan mahtavaa että otit sen puheeksi. Pohdin pitkään, mitä sanaa käyttäisin ja tulin siihen lopputulokseen että puhun pimpistä. Se on kaunis sana joka kuvaa "kokonaisvaltaisesti" naisen sukuelimiä. Toki sanoja on monia niin kuin vagina (tarkoittaa vain emätintä), yhdessä keskustelussa joku toivoi että käyttäisin pillu sanaa ja kolmas pyytää kukkaroa. Voit valita itsellesi sopivan sanan ja käyttää sitä. Minä valitsin pimpin.

Vierailija

Pillu, niin vieras asia jopa omistajalleen, monelle miehellekkin varmaan pitäisi laatia siitä käyttöopas.

Puhu muru

Olet aivan oikeassa siinä, että seksuaalikasvatus kuuluu kaikille. On sitten mies tai nainen anatomia on tärkeää tuntea, mutta seksuaalikasvatukseen kuuluu paljon muutakin. "Käyttöopasta pimpille" on mahdotonta tehdä, kun kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Sen sijaan ohjeita ja neuvoja voi saada esimerkiksi seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin vastaanotolla tai seksologian kirjoista.

Vierailija

Mitä sisempien häpyhuulien operointiin tulee; yhden häpyhuulen leveys on keskimäärin 25mm ja noin puolella ne näkyvät enemmän tai vähemmän ulompien välistä ja ainoastaan 37%:lla naisista ne ovat symmetriset.

Vierailija

Miksi kaikki labiaplastiikan "jälkeen"-kuvat ovat vulvista joista on poistettu sisemmät huulet kokonaan ja osa klitoriksen huppua. Jos tarkoitus on tavoitella jotain normia (pornomallia?) niin eipä ole onnistuttu. Pornossa muuten näkee ihan kaiken näköisiä alapäitä.

Taru | Mutsi hoitaa

Mä oon ajatellut, että karvattomuus on osa samanlaista ulkonäköpainetta kuin vaikkapa hoikkuus, isorintaisuus tai -pyllyisyys ja mikä tahansa muu median ja ihmisten itsensä luoma ihannekuva. Häpykarvojen poisto menee musta tavallaan samaan kastiin sääri- tai kainalokarvojen kanssa, ehkä ne vaan on niin nykypäivää. Glitteröinnit ja yrttipallerot on sitten asia joka ainakin multa menee yli hilseen.

Puhu muru

Kiitos Taru - Mutsi hoitaa -bloggari kommentistasi. Olen samaa mieltä kanssasi, että jollain tavalla karvattomuus on osa ulkonäköpaineita. Ja samalla se on osa nykypäivää. Siihen sisältyy ristiriita kulttuuristen odotusten takia "saa valita, mutta karvat ei saa näkyä". Tärkeintä on ehkä kysyä miksi poistan/ en poista karvojani? Kenen vuoksi teen niin? Jos nainen pitää karvoista - niin antaa niiden kasvaa. Tärkeintä olisi, että nainen pitää pimpistään!

Glitteröinnit, yrttipallerot, hyörytykset ja valkaisut ovat harvinaisempia Suomessa. Silti niihin voi liittyä samoja ulkonäköpaineita kuin karvojen poistoon. Usein kaiken takana on kysymys kelpaanko ja riitänkö? Olenko oikeanlainen ja normaali? 

Niin kuin aiemmin kirjoitin, oikea tieto auttaa. On tärkeää ymmärtää omaa sukuelinten anatomiaa ja miten laaja skaala pimppejä mahtuu normaalin sisään. Vain hyvin harvalla tarvitaan esim leikkauksia terveydellisistä syistä. Tieto auttaa tekemään itselle viisaita valintoja. <3

Lurre

Muistan, kun äiti on jo pienenä opettanut, kuinka pimppiä katotaan peilillä itse :D Ihan perusjuttu siis täällä, ja toki tarkkailen myös mahdollisia sisäisiä muutoksia yms, että itse tietää pimpillä olevan kaikki hyvin :)

Noista ns. trendeistä oon kokeillut karvojen ajelua -toki, ihan tavalllisiin suihkureissuihin se kuuluu, en laskisi sitä niin trendiksi :) Juu, yrttipalloja en pimpsaan tunkisi kyllä todellakaan, mutta vaginal steamingiä olen kokeillut, ja siitä itselleni apua saanut. :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Lurre. Sinulla on ollut viisas ja avarakatseinen äiti. Hienoa! Ja se on niin totta, että pimppiä kannattaa katsoa oman tiedon, nautinnon kuin terveydenkin kannalta. 

Karvojen ajelu on tosiaan jo aika normi, mutta ei toki kaikille. Yrttipallot on oma lukunsa eikä niitä tosiaan suositella kenellekään. Mielenkiintoista, että olet kokeilut vaginal steamingiä. Oliko se Suomessa? Olisi kiinnostavaa kuulla, miten koit sen. 

Lurre

Joo, siis vaginal steaming ihan itse tehtynä kotona, pimppahöyrytys kera yrttien. Ihan miellyttävä kokemus, kunhan vesi ja sitä kautta se vesihöyry ei ole liian kuumaa, ettei polta itteään :D

Motiivina asialle oli kovat, tosi kovat menkkakivut, sekä toive raskautumisesta (jota ei ollut yrityksistä  ja ovulaatioista huolimatta tapahtunut). Ajattelin, ettei siinä mitään voi hävitä, mitään vaaraahan siinä ei ole (kunhan ei höyryttele menkkojen aikaan, tai raskaana ollessa, eikä muutenkaan laita sinne pimppaan mitään). Tuloksena oli seuraavat menkat, joissa veren väri oli kuin kypsä jauheliha (ohjeissa onneksi kerrottiin kuuluvan asiaan :D ), kuulemma vanhaa verta, joka ei ole päässyt poistumaan tms. Ja juu, sain myös kivuttomat kuukautiset ja myöskin aika piakkoin siitä raskautuminen, josta syntyikin tuo meidän 9/15 tyyppi :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Syitä on monia, mutta varmasti pornoteollisuus on yksi niistä. Seksuaalikasvatus on avain. Tieto auttaa tekemään viisaita ratkaisuja.

Vierailija

Voi pimppi. Omani on ihan au naturel, vaikka kainalo- ja säärikarvat ajankin. Mies ei ole valittanut eikä sitä kukaan muu näekäään kuin me kaksi. Jokainen tyylillään ja toki jos biksuissa pyörisin niin varmaan trimmaisin, mutta kun en.

Miksi en ole bikineissä? No katsos kun olen niitä, joiden karvat ja tissit alkoi kasvamaan ensimmäisenä 3. luokalla. (kaverit oli puhunu jotain kuukautisista, mutten minä niistä mitään tiennyt kun ne alkoi) Olin se, jota kaikki osotteli ja nauroi. Hehe, tolla on pimppikarvoja ja tissit. Mitä tästä koitui? Itkien yritin sheivata pois ja sänki oli todella ärsyttävä. Päädyin toiseen ratkaisuun. Lopetin uimahallissa käymisen sekä saunomisen porukassa. Ja jos mies olisi joskus jotain muuta pimpilleni vaatinut, olisi saanut etsiä uuden naisen. Se on minun eikä hänen.

Nyt olen ihan sujut pimppini kanssa, mutta julkisesti se ei edelleenkään näyttäydy. Ahdistun gynekäynneistäkin. Omatarkkailua on kyllä.
Miesten vaatimukset karvattomaan pimppiin saa mut aina ajattelemaan sitä luonnottomuutta ja sitä, että himottaako siinä taustalla karvattomat eli alaikäiset? Noh, meitä jokaista "ällöttää" eriasiat. Jotakin kai ällöttää ne karvat vaikka kuinka luonnollista olisinki.

Kappas tästä tuli lapsuudentraumat -avatuminen :D

Mutta ihan nyt oikeasti älkää tunkeko sinne toosaanne mitään luonnotonta. Ei vaikka kuinka se kumppani ois pornopätkissä jotain jenkkifutista nähnyt sinne tungettavan.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Ei ole varmasti ollut helppoa olla ensimmäinen, jolla murrosikä näkyy. Ikävää, että jouduit olemaan niin yksin asian kanssa. Seksuaalikasvatus olisi tärkeää aloittaa pikku hiljaa ikätasoon sopivasti jo päiväkodissa, jotta jokaisella olisi oikeat tiedot esimerkiksi murrosiästä sen alkaessa.

Olet valinnut itsellesi polun ja on hienoa, että kumppanisi sitä arvostaa. Jokainen saa valita käykö uimahalleissa tai saunoissa. Jos gynekäynnit tai muuten tilanne häiritsee kannattaa siitä jutella esimerkiksi seksuaalineuvojan kanssa, mikä on Sexpo-säätiössä ilmaista. Ja tarvittaessa, jos lapsuuden kokemukset painaa mieltä olet tervetullut seksuaaliterapia vastaanotollenikin.

Lopetuksessasi piilee viisaus - kannattaa tarkoin miettiä, mitä trendiä kokeilee ja ottaa selvää onko se turvallista. Kiitos siitä. =)

Aiju

Voi hyvät hyssäkät sentään - yrttipalloja sinne ja jotain höyrytyshoitoja? Onnekseni olen jo niin vanha, että minun nuoruusaikanani tuhero kelpasi ihan au naturel. En ole koskaan omaani peilillä katsellut, nauttinut olen ihan käsikopelolla...

Näin kesän kynnyksellä muistuttaisin kaikenikäisiä tyttösiä viisaudesta, jonka aikoinani kuulin kokeneelta gynegologilta: tuuleta paikkojasi, nuku ilman pikkuhousuja ja nauti hameen alla alastomasta aarteestasi. Limakalvot tykkäävät ilmakylvyistä!

Puhu muru

Kyllähän näihin trendeihin aika vaikuttaa niin kuin sanoit. Joka sukupolvella on erilainen kasvuympäristö. Osa on silti "vanhaa" ja aina markkinat etsivät uusia kanavia rahastaa. Onneksi seksuaalikasvatuskin on parantunut ja nuoret tietävät enemmän.

Tutustuminen omaan kehoon käy käsinkin. Suosittelen kyllä silti peiliäkin, mutta jokainen voi tehdä tutkimusmatkaa omalla tavallaan. 

Tuo kokeneen gynekologin vinkki on loistava. Saman vinkin on isoäitini jakanut minulle jo pikku tyttönä. Ja niin nuo minunkin tytöt tuulettaa pimppiään. Eli kaikki naiset: Aijun jakama vinkki tuletuksesta kannattaa napata talteen! Kiitos Aiju. =) 

Anni Menossa

Pakko kommentoida tuota alapään nimittämistä: Aamulehdessä oli juuri mainio kolumni, jossa kritisoitiin nykyistä tapaa kutsua tyttölapsen pimppiä "linnuksi". WAS?! Ei ihme, jos hiukan omat sukuelimet hämmentävät...

Eivätkä nimitysasiat ole hallussa ammattilaisillakaan: kätilö opasti tuoretta äitiä tyttölapsen kakkapyllyn pesemiseen/pyyhkimiseen sanomalla "Vedä puhtaasta likaiseen päin. Niinku alapäästä alaspäin." Äitiparka alkoi olla sekaisin, joten avitin sanomalla, että hän tarkoittaa pimpistä pyllyä kohti. "Niin." Huh.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Anni. Kirjoitat tärkeästä asiasta. Kaikille kehon osille on tärkeää antaa nimet, niin myös pimpille. Sanoin  Vauva-lehden haastattelussa, että miksi lapselle ei voisi sanoa esimerkiksi emätin vrt vauvareikä. Tai klitoris tai häpyhuulet, jos niistä puhutaan tai lapsi kysyy. Pimppi on hyvä "yleissana" ja sitten voi lapsi itse keksiä lempinimiä. 

Ja toden totta. On erityisen tärkeää, että ammattilaiset hallitsevat oikeat nimet ja termit. Eivätkä turhaan aristele niiden käyttöä. 

Kävin katsomassa blogiasi. Tosi kivalta näytti ja nuo "Huonot kommentit heikkoina hetkinä" kyllä kolahti. Se on outoa, miten jotkut huonot kommentit jäävät mieleen. Tuollainen postaus niistä on varmasti hyvä tapa "päästää irti". Ihanaa kesää sinulle! Tampere on niin mahtava kesäisin. <3

Vierailija

Kaikke turhamaisuutta.. Ja vielä terveydelle haitallista. Lähtee nää pimpin valkaisut mun osalta mappi ö.hön eli sinne silikoonitissejen ja rusketusruiskeiden sekaan. Omille tytöille toivottavasti kasvaa järki ennen pimpin karvoja, siihen ainakin äitinä pyrin!

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Sinulla oli selkeä mielipide ja arvostan sitä. Turhamaisuuden voi jokainen määritellä itse, mutta terveydellä ei kannata leikkiä. Siksi tieto on valttia ja se auttaa tekemään oman hyvinvoinnin kannalta viisaita päätöksiä. Äitinä sinäkin olet tärkeä tiedon ja esimerkin antaja lapsillesi. 

Vierailija

Minusta on tärkeää puhua myös siitä, että myös ei-naisella voi olla vulva. Se on sitä sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta, jota minä olisin lapsena kaivannut. Se olisi pelastanut minut ainakin osittain dysforialta ja ahdistukselta.

Lapsena katselin peilillä vulvaani ja vertailin yltinkirjojen kuviin. Tunsin olevani jonkinlainen friikki. Minulla oli ensinnäkin sukupuolikokemus, joka ei kohdannut sen kanssa, mitä olisi "pitänyt", ja toisekseen, sukuelimeni näyttivät erilaisilta kuin kuvissa. En löytänyt virtsaputken suuta ja ulommat häpyhuuleni olivat paksummat kuin piirroskuvien ihmisillä. Pelkäsin, että vulvani on viallinen, ja sehän olisi kruunannut kaiken. Meillä kotona ei ollut normaalia puhua vulva-asioista, joten kärsin itsekseni, kunnes tutustuin Demi-lehteen ja aloin lukea sieltä asioita vulvista. Sitä helpotuksen määrää, kun yli viiden vuoden ahdistuksen jälkeen tajuat, että vulvasi onkin normaalin rajoissa!

Teininä sheivailin vulvaani. Sain sitten jonkun hirvittävän reaktion, ja koko häpykumpu peittyi finneihin... siihen jäi sheivailu. Mitään yrttipalleroita tai ampiaispesiä en ole testaillut. Kuukuppi on trendikäs, ja siihen trendiin olen mennyt ihan satasella mukaan. Limakalvoni voivat paljon paremmin nyt.

Puhu muru

Kiitos tärkeästä kommentistasi. Oli varmasti todella raskasta kokea viallisuuden pelkoa ja turhaa ahdistusta normaaliudesta. Onneksi löysit Demi-lehden. Olet aivan oikeassa, että on tärkeää ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus seksuaalikasvatuksessa, kun puhutaan anatomiasta.

Haluaisitko sinä kertoa lisää omasta kokemuksestasi minulle? Olisi hienoa tehdä siitä vaikka ihan oma postaus ja antaa sitä kokemustietoa lukijoilleni. Jos olet kiinnostunut, laittaisitko minulle meiliä puhumuru@gmail.com  ?

Ja kuukupista olen täysin samaa mieltä. Se on ihan paras - hyvä juttu hurahtaa! Lämmin suositus kaikille. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat