Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä. 

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (9)

Tarjuska

Terveydellisistä syistäni loppui imetys 4v2kk ulkopuolisen "käskystä". Olin halunnut lopettaa lapsentahtisesti ja se oli järkyttävän suuri suru itselle ja myös ihanalle, rakkaalle tissihirmulle. Pahin tuska ja itku kesti itsellä 2 viikkoa ja vieläkin toisinaan koen haikeutta. Se side minkä imetys saa aikaan on ihmeellinen. Olen toki onnellinen imetyksen kestosta, kun se vihdoinkin kolmannen kohdalla onnistui❤
Tsemppiä teille!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Tarjuska. Oli varmasti järkytys joutua lopettamaan imetys "käskystä" niin kuin mainitsit, etenkin kun olit ajatellut ihan muuta. Haikeus jää varmaan jollain tavalla, uskoisin. Tuntuu kuin se kertoisi omalla tavallaan niistä syvistä tunteista, mitä imetykseen liittyy. En tiedä lähdettä, mutta luin joskus miten intiaanit sanovat että imetys luo elinikäisen siteen ihmisten välille. 

Kahteen aiempaan imetykseen lopettamiseen verrattaessa lapsen ikä tekee oman juttunsa. Yli kolme vuotiaan kanssa surua ja luopumista käydään läpi myös yhdessä. Me voimme puhua ja halia, toki kuopus välillä suuttuu kun joudun tuottamaan pettymyksen. Toivottavasti mekin pääsisimme eteenpäin tuollaisella kahden viikon suru ja tuska ajalla. Haikeus saa jäädä. Nyt tälle itkulle ei ole vielä loppua. <3

-TIINA-

Juuri lopetin imetyksen kun vuosi tuli mittariin kuopukselle. Lopettamisen kanssa kipuilin, mutta varmasti osittain myös siksi että pieni joutui päivähoitoon kun minulle tarjoutui unelmaduuni. Imetin kuopusta yhtä pitkään kuin esikoista, mutta se harmittaa etten hänen kanssaan saanut ollakaan kotona niin kauan kuin esikoisen. Vieroitus taisi lopulta olla tuskallisempaa äidille kuin lapselle, vaikka melkoinen tissitakiainen olikin. Vieroitusta tehtiin pitkään, kerrasta en olisi pystynyt lopettamaan. Nyt kun iskä oli lasten kanssa kotona minun lähdettyä töihin, on ollut ihana nähdä miten pienin saa lohdutusta myös tasavertaisesti isältään kun äitin tarjoamaa lohtumaitoa ei ole enää saatavilla!<3 Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin kuitenkin yhden vuoden tavoitteeseeni töistä huolimatta!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta -TIINA-. Sinulla olosuhteet vaikuttivat imetyksen lopetukseen. Siihen varmasti liittyi kipuilua, luopumista ja uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä. Minusta on hienoa, että otit unelmatyön vastaan ja kumppanisi on nyt kotona. Ja imetys taipaleesi oli hieno, voit olla oikein ylpeä siitä.

Odotan itsekin innolla tuota, miten imetyksen loppumisen jälkeen kuopus saa lohtua meiltä tasavertaisesti. Uskon, että murukin huomaa eron. <3

Jaana

Kahden lapseni kohdalla molemmilla suurin syy imetyksen lopetukseen on ollut halu saada vauvat nukkumaan paremmin öisin. Tyttö söi rintaa kymmenen kertaa yössä tai söi ja söi kuhan vain olin hänelle tuttina. Lähdin töihin hänen ollessa vuoden joten oli helppo lopettaa imetys sen myötä. Poikaa imetin vuoden ikäiseksi ja sitten väsyin yöheräilyihin. En ole osannut lopettaa pelkkiä yösyöttöjä vaan olen hiljalleen lopettanut koko imetyksen. Minulle imetys on aina aika kuluttavaa että jos en huolehdi syömisistä laihdun helposti liikaa. En voi kuin ihmetellä miten voi imettää monta vuotta, mutta hienoa ja ihan kunnioitettava asia kuitenkin!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos oman imetyskokemuksesi jakamisesta Jaana. Imetys on hyvin yksilöllinen asia ja kokemus, joten niitä ei kannata verrata. Olet toiminut minun mielestäni täysin oikein, kun olet kuunnellut itseäsi. Omien voimien puntaroiminen on äärimmäisen tärkeää. 

Minulle tämä oli oikea hetki lopettaa imetys. Yöheräilyjä on ollut, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus olen jopa nukkunut kokonaisen yön. Kolmen lapsen kanssa käy helposti niin, että kun jokaisen herää johonkin kerran niin siinä onkin jo kolme herätystä... 

Äitien jaksaminen ja uni ovat tärkeitä. Joten ei podeta syyllisyyttä! <3 

Vierailija

Kiitos kun jaoit tämän! Pitkä, yli 1,5 vuoden kestävä imetys on edelleen suhteellisen harvinaista ja vielä, väittäisin, pieni tabu. Minulla 2 v 9kk poika, imetys jatkunut tähän asti. Nyt, mikä saa pohtimaan lopettamista, on tahtoikäisen kovat paineet antaa "tissiää, tissiäää" milloin missäkin tilanteessa. Toki eniten kotona, sohvalla, mutta otteet voi olla aika raisut, ja rinnalla haluttaisiin oleilla vähän pidempäänkin. Isoksi kasvamisessa tuttu tissi tuo lohtua, ja sehän juuri on hellyyttävää.

Yöimetys ei ole ongelma. Poika nukkuu samassa sängyssä ("sivulaiva"-systeemillä) vieressä, joten satunnaiset "tissiäää" pyynnöt öisin eivät väsytä. Tissi suuhun, hetki kainalossa ja taas nukutaan.

Mitenhän tämä päättyy? Nyt olen alkanut jutella pojalle, että kun ollaan aika isoja, ei enää ole tissiä. Oma haikeus on suuri. Tuntuu luopumiselta, juuri kuin otsikossa kirjoitat.
Ja kuva kertoo kaiken: pörröpää taapero äidin kainalossa, turvassa, äiti läheisyydestä nauttien. Haikeaa ajatella, että joskus se on ohi!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Ihana kuulla, että koit kirjoitukseni tärkeäksi. <3 Ja kiitos itsellesi, että kirjoitit palan teidän imetysmatkaa. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ei pitkistä imetyksistä kauheasti puhuta ellei olla "oikeassa" seurassa. Minun onneni oli eräs ystävä joka imetti molempia tyttöjään yli 3-vuotiaaksi. Hän oli niin läheinen, että se normalisoi minullekin pitkän imetyksen. Myöhemmin tutustuin vielä Imetyksen tuen työntekijöihin ja tukiäiteihin - heiltä olen saanut paljon tietoa sekä vahvistusta. Kun epäilijöitä tuli tiesin, että tämä on oikein vaikka muut sanoisivat mitä. 

Luopuminen on ollut todella haikeaa, tunne menee luihin ja ytimiin. Jokin niin tärkeä vaihe on loppu. Nytkin alkaa kyyneleet kohoamaan silmiin. Tästä viikosta tulee ensimmäinen kokonainen viikko kun en enää imetä. Ja voi miten ikävä minulla meidän yhteisiä hyviä hetkiä. Tissi on ollut kovin rakas pienellekin ja välillä kuopus haluaa taputella "ihanaa tissiä". Sydän pakahtuu onnesta silloin, näen ja tunnen miten rakas muisto imetyksestä on hänelle jäänyt.

Anna sinä ajan kulua ihan rauhassa. Unohda "ikärajat", kuuntele kehoasi ja lasta. Imetys on kaunis ja luonnollinen asia, mille pitäisi antaa sille kuuluva arvo. Vapaus valita. Ja uskon, että hyvän imetyskokemuksen jälkeen jokin ikävä jää. Nauttikaa te yhteisistä imetyshetkistä, etenkin niistä hyvistä ja rauhallisista. <3

Vierailija

Kauniisti kirjoitettu vastaus, kiitos! Tiesin kyllä ennen vauvan saamista, että pitkäkin imetys on biologiselta kannalta normaalia, jopa kuuteen vuoteen asti. Koin kuitenkin outona ajatuksen isommasta lapsesta tissillä, liian "hippinä" minulle. Kun imetys vain jatkui, ja ongelmitta, en kuitenkaan halunnut sitä väkisin lopettaa...ja aika vierähti. Nyt taas on seesteisempi kausi, rajuimmat tissin vaatimiset ovat ohi (pari kuukautta sitäkin kesti), ja imettely on taas mukava yhteinen hetki ennen ja jälkeen päiväkotipäivien. Vielä hetkinen tätä onnea riittää <3 Kiitos neuvosta, koetan tuulettaa päästäni pois ikärajat ja kuunnella kehoa ja lasta. Ei muuta. 

Iltapäivälehdet täyttyvät kesälomien alkaessa seksivinkeistä. Odotukset ovat usein kesälomakriisien  suurimpia yllykkeitä. Kiireinen arki on lykännyt monta toivetta, on ehkä nielty asioita ja ajateltu, että kesällä sitten. 

 

Moni ajatteleekin, että kesälomalla ehtii sitten rakastella. 

 

Unohda rakastelu ja seksihelle hetkeksi. Keskity ensiksi itseesi. Tee asioita, jotka saavat sinulle hymyn huulille. Tarvittaessa keskustele kumppanisi kanssa, miten voitte vuorotella ajankäytön kanssa.

Kun olet itse saanut hieman ladattua akkuja, on aika huomioida myös kumppaniasi. Vanha kirjoitukseni, Kohtele rakastasi kuin ystävää, sopii hyvin ohjenuoraksi. Puhu toiselle kauniisti, ota hänet huomioon ja kuuntele, mitä hänellä on sanottavaa. 

 

Lapsiperheissä aika voi olla kortilla (tiedän kokemuksesta), mutta pienetkin asiat merkitsevät. 

 

Omaa halua voi myös hoitaa hyväksi havaituilla tavoilla. Kesälomalukemistoon voi lisätä esimerkiksi vähän eroottista kirjallisuutta, ja katsella sen jälkeen kumppania uusin silmin. Jokainen on viime kädessä itse vastuussa omasta seksuaalisuudestaan. Joskus kumppanin aktiivisuus saa koko homman uusille urille positiivisessa mielessä. 

Ja yhtä kaikki, hyvä kesäloma on sitä, minkä sinä itse koet hyväksi. Olkoon se sitten rakkauden kesä, seksihelle, aikaa olla yksin tai perheen yhteistä aikaa. Joskus kesällä voi tulla tehneeksi tärkeän päätöksen ottaa uusi iso askel seuraavaan elämänvaiheeseen. Toivottavasti sinä kuitenkin saat levättyä ja nautittua kesästä. <3

 

*Minä jään nyt lomalle viimevuotiseen tapaan heinäkuuksi ja nautin perheen kanssa lomailusta. Palaan kesätauolta elokuussa toivottavasti virkeänä ja levänneenä. Puhu muru –blogi ja somekanavat hiljenevät lomani ajaksi. On aidosti aika rauhoittua vauhdikkaan kevään jälkeen. Nähdään siis elokuussa ja kiitos teille kaikille, että olette mukana matkassani! <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

Kommentit (1)

Katson pakastebroilerinvärisiä jalkojani. Seuraavaksi kiinnitän huomiota säärikarvoihin, jotka iloisesti törröttävät jaloissani. Mieleeni pälkähtää ajatus olenko henkisesti valmis kesään, se tuli niin pirun äkkiä takavasemmalta? Olo on ristiriitainen, sillä huomaan samaan aikaan miten olen tätä odottanut! Minähän olen kesämimmi!!!

 

Naistenlehdissä kesäkunto lähtee karvojen poistovinkeistä, kiihtyy rusketuskeskusteluun ja huipennus saavutetaan kukkamekkojen top viiden kohdalla. Ja mikä sen ihanampaa. Minäkin luen noita juttuja vuodesta toiseen samalla innolla. 

 

En tiedä oletko sinä kiinnittänyt huomiota, mutta kaikki nuo vinkit ovat hyvin kehollisia. Auringon säteet ja lämpö ovat kuin yhtäläisyysmerkki nautinnolle paljastaa enemmän ihoa. Kysymys kuuluukin, onko mieli siihen valmis?

Mitäs jos päässä alkaa muodostua vain lista asioista, jotka minussa ovat pielessä? Mitä kaikkea pitää tehdä ja ostaa, jotta voi iloita kesähepenistä? Mitä sanon lapsilleni, jos en halua laittaa uimarannalla uikkaria päälleni? Mitä jos koko kesän lähestyminen vain ahdistaa?

 

Pitkän ja pimeän talven jälkeen mieli ihmettelee muuttuvaa ilmapiiriä. Ei ole mikään ihme, että tekee mieli suojautua kesältä. Olo voi olla tukala. Niin kauan kun ikävät tunteet ovat vain ohimeneviä, voit olla ihan huoleti. Jos ahdistus tai alakuloisuus vaivaa pidempään on syytä pohtia avun hakemista. 

 

Omaa mieltä voi auttaa laskeutumaan kesään unelmoinnilla. Millaisia iloisia kesämuistoja sinulle on jäänyt vuosien varrella? Onko sinulla tallessa ihania kesäisiä valokuvia?

Mieli ja keho ovat aina yhteydessä toisiinsa. Kesää voi makustella itselle mieluisan tekemisen kautta. Onko sinun juttusi laittaa pihaa kuntoon, lähteä iltalenkille vai kaivaa kesävaatteet juhlallisesti esiin? 

 

Voit kokeilla konkreettisiakin toimia. Niin kuin olen orgasmikirjassani puhunut mielen esteistä orgasmeille, voi sinulla olla oma lista mielen esteistä nauttia kesästä. Ota paperia ja kynä ja tee lista kesämielen myrkyttäjistä. Katso listaa lempeästi, mutta ole realisti. Viivaa yli ne asiat, joille et voi mitään. Kirjoita ratkaisut asioille, joille voit tehdä jotain.

 

Tapoja saada mieli nauttimaan kesästä on monia. Kuuntele rohkeasti omaa ääntäsi ja tee tästä kesästä sellainen kesä, josta sinun mielesi ja kehosi voivat nauttia. Muista, että jo pienet itselle mieluisat asiat voivat tehdä ihmeitä. Ole rohkeasti oman kesämielesi kapellimestari. <3

*Oletko sinä kokenut joskus ikäviä tunteita liittyen kesän tuloon? Mistä luulet niiden johtuneen? Mikä sinua on auttanut? Voit myös muutenkin kommentoida, jos kirjoitus nostaa sinussa ajatuksia.

*Kuvat ovat murun ottamia. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

Parisuhteessa voi kaikki vaikuttaa olevan hyvin, ehkä parisuhteesta on tullut jo perhekin  mutta silti ihmisen sisällä kasvaa päivä päivältä tarve saada jotain enemmän. Ja jos se jokin liittyy seksuaalisuuteen, ollaan helposti hyvin hankalassa tilanteessa. Saa aika paskan maineen, jos rikkoo onnellisen perheen seksin takia.

 

Mutta asia ei ole niin yksinkertainen ja heppoinen. Siksi ihmiset tulevat seksuaaliterapiaan. 

 

Seksi ei ole "vain" seksiä. Se on osa seksuaalisuutta ja ihmisenä olemista. Kaiken kaikkiaan se on valtava voima ihmisessä, jota ei saisi tukahduttaa ellei se ole vaaraksi muille.

 

Esimerkki 1

 

Olet onnellisesti heterosuhteessa, mutta tunnistat itsessäsi vahvan toiveen seksiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Voi olla, että asia välillä käy mielessäsi tai se vaivaa joka päivä. Tilanne on erityisen ristiriitainen, koska kumppanisi ei yksinkertaisesti voi täyttää toivettasi. On vaikeaa uskaltaa ottaa asiaa puheeksi. Mitä jos rakkaasi suuttuu? Tai nauraa päin naamaa?

 

Esimerkki 2

 

Suhteessasi on tyydyttävä seksielämä, mutta kumppanisi ei halua anaaliseksiä tai millään tavalla kosketusta pyllyreikäänsä. Samaan aikaan sinä olet himosta sekaisin, kun vain katseletkin häntä rakastellessasi häntä takaapäin. Asiasta on yritetty puhua, mutta toisen totaalinen kieltäytyminen saa sinut epätoivoiseksi. Mietit, voidaanko tilanteessa saada aikaan edes kompromissia?

Esimerkki 3

 

Sinulla on seksitoive, joka liittyy johonkin hieman erikoisempaan asiaan. Kumppanisi on suostunut kokeilemaan sitä kanssasi, mutta vain mieliksesi. Vuosien saatossa puhuminen on vaikeutunut, kokeilut menneet ”pieleen” uudelleen ja uudelleen ja ärtymys kasvanut epäonnistuneiden kokeilujen myötä. Et tunne itseäsi kokonaiseksi, kun sinulta viedään jotain sinulle tärkeää, vaikka kaikki on hyvin ulkopuolisen silmin.

 

Tuossa vain muutamia esimerkkejä siitä, millaisissa tilanteissa ihmiset voivat olla. Niitä kaikkia yhdistää jollain tavalla yksinäisyys. Seksitoiveiden intiimiys pakottaa pohtimaan asioita päivästä ja vuodesta toiseen yksin oman pään sisällä.

 

Seksuaaliterapiaan tullessaan ihminen on usein risteyskohdassa elämässään. 

 

Vaihtoehtona on hyväksyä olemassaoleva tilanne tai nostaa kissa pöydälle. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että luopuu niin henkisesti kuin fyysisestikin omasta toiveesta ja asettaa parisuhteen ja muun elämäntilanteen etusijalle. Se voi kyllä antaa rauhan, mutta voi synnyttää myös katkeruutta. Jos päättää hyväksyä tilanteen, olisi tärkeää, että se on oma tietoinen päätös ja valinta. Tilanteen hyväksyminen vaatii joka tapauksessa paljon töitä.

 

 Jos valinta on kissan nostaminen pöydälle, on edessä uusi risteyskohta. Siinä törmätään vaihtoehtoihin, jotka murtavat perinteisiä parisuhdenormeja. Aluksi olisi hyvä istua alas terapiaan ja pohtia sitä, voisiko oppia puhumaan tilanteesta? Onko mahdollisuutta kompromissiin? Voisiko tilanteeseen tuoda ratkaisun vapaa suhde tai sivusuhde? Tai seksityöntekijällä käynti? Vai onko meidän pakko erota?

Seksuaaliterapiassa käynti yksin ja yhdessä auttaa pohtimaan asiaa eri näkökulmista, sanoittamaan toivetta ja vähän hidastamaan vauhtia. Sinun tai kumppanisi olo ei parane siitä, että teet hätiköidyn ratkaisun, jos tunnet olevasi umpikujassa. 

 

Jokaisella, joka on oman seksitoiveensa kanssa ajautunut umpikujaan, on lupa puhua asiasta ilman pelkoa ympäristön tuomiosta. Se on ihmisoikeus.

 

*Oletko ollut tilanteessa, missä seksitoiveet eivät kohtaa parisuhteessa ja olo on kuin umpukujassa? Miten tilanne ratkesi? 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat