Kirjoitukset avainsanalla huumori

Uusi suhde tuntuu aiheuttavan etenkin osalle naisista kakkaongelman, joka liittyy häveliäisyyteen. Tämä on aihe, jonka halusin nostaa esiin, koska se puhuttaa uudelleen ja uudelleen ystäväpiirissäni, terapiavastaanotolla ja netin keskustelupalstoilla.

 

Kyse on luvanannosta ja huumorista. En suosittele tätä postausta liian tosikoille.

 

Ongelma: Jo pelkkä pieru tuntuu aiheuttavan elinikäisen noloussydrooman. Kakkaamista saatetaan lykätä, hoitaa esim ravintolassa tai silloin, kun uusi kumppani ei ole paikalla. Naiset eivät yksinkertaisesti halua kumppanin kuulevan kakkaamisen ääniä tai haistavan kakan hajua. Eikä tämä riitä. Ajatus seksistä voi alkaa nolottamaan jo etukäteen, jos tietää että on kakkahätä. Silloin voi olla vaikea rentoutua.

Helppo ratkaisu: Sanot vaan rohkeasti, meneväsi “kakalle”, “paskalle” tai “kakkoselle”, juuri sillä sanalla mikä sopii sinulle. Laita vaikka lempparibiisilistasi soimaan. MUTTA. Helppohan se on sanoa, että senkun menet kakalle ja lopetat vauhkoamisen luonnollisista asioista. Jos homma olisi noin helposti ratkaistavissa, tuskin kukaan kärsisi kakan panttaamisesta suhteiden alussa.

 

Hidas ratkaisu: Odota, että tutustutte hieman lisää. Anna häveliäisyyden sulaa itsestään viikkojen tai kuukausien kuluessa. Muistuta itseäsi, että kakkaaminen on ihan normaalia ja kumppanisikin käy kakalla. Se ei hälvennä sinun viehätysvoimaasi eikä kenenkään kakka tuoksu ruusuilta. 

 

Vauva.fi käytännön ratkaisuohjeita:  Kakkaa  silloin kun miehesi menee röökille. Kakkaa niin, että vuoraat pöntön paperilla (ei molskahduksia) ja vedä vessa mahdollisimman nopeasti, ettei haju ehdi levitä. Kaikki perusvinkit käyttöön kuten vessanhana auki ja parfyymia kehiin. Ja viimeisimpänä, muttei vähäpätöisimpänä älä päästä kumppaniasi hetkeen vessaan. Hyväile ja helli häntä vaikka se aika. 

Ratkaisu johon et itse voi vaikuttaa: Olin ensimmäisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa suhteen alkuvaiheessa Egyptissä lomalla ja saimme molemmat kolmantena päivänä kunnon turistiripulin. Siinä sitten juoksimme kilpaa hotellin vessaan altaan reunalta tai meren rannalta ja nauroimme vedet silmissä. Kaikki aiempi nolous ja häveliäisyys sai kyytiä. 

 

Voin vain toivottaa tsemppiä kaikille kakkaongelman kanssa painiville. Harvemmin sitä onneksi kuulee, että ongelma jää päälle. Pitkissä suhteissa kakkaaminen on usein niin luonnollista, että on melkein parisuhdeteko antaa toisen istua rauhassa vessassa keskellä ruuhkavuosihärdelliä.

 

Ja kakkaongelmallekin voi nauraa myöhemmin ja muistella rakkaudella sitä aikaa, kun “meillä meni kakkaneitsyys”. <3

 

*Kerro ja kommentoi, milloin sinä menetit kakkaneitsyytesi? Ja auta kanssasiskoja – tai veljiä pääsemään häveliäisyydestä. 

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (13)

PistePilkku

Löysin joitain vuosia sitten nuoruuden rakkauteni ja matkustin ulkomaille hänen luokseen.. Asunto oli pieni& vessasta kuului kaikki äänet läpi. Jännitti niin, että olin kolme ensimmäistä päivää päivää kakkaamatta. Myöhemmin kun hän palasi suomeen, ja luokseni, hänellä iski ripuli. Oli tästä nolona.. Myöhemmin nauroimme tälle :)

Seuraavan kumppanin kohdalla kerroin heti alkuun, että prinsessatkin käy kakalla ja piereskelee. Ongelmaa ei ollut :)

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta PistePilkku. Elämä tuntuu aina välillä opettavan meidän puolesta, niin kuin tuo poikaystäväsi vatsatauti. Vaikka eihän se toki vain siitä johdu. Onneksi osasitte nauraa asialle. 

Parasta on kuitenkin, että sinä olet päässyt turhasta häveliäisyydestä eroon - uskallat kakata ja piereskellä. Soisin jokaiselle sen. Toki nämä asiat ovat kovin intiimejä ja niihin liittyy monia asioita. 

Vierailija

Olen ollut mieheni kanssa jo viisi vuotta yhdessä ja olemme menossa naimisiin. Vieläkin kakalla käynti nolottaa. Hoidan asian mahdollisuuksien mukaan niin ettei mies ole kotona. Jos hän on kotona niin vesihana ja parfyymikikat ovat käytössä.
En ole kenenkään poikaystävän kanssa käynyt avoimesti kakalla. Eikä tämä haittaa ainakaan usein.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Jos asia ei sinua kovasti häiritse, niin voit antaa sen vain olla. Ihmiset elävät niin eri tavoin. Olen nyt illan ajan seurannut aiheesta keskustelua facen puolella ja siinä huomaa hyvin miten moneen junaan meistä on. Osalle on päivän selvä juttu "mennä paskalle" ja osa ei pitkissäkään suhteissa ota asiaa puheeksi mitenkään.

Terapeuttina sanoisin, että kannattaa pohtia mihin oma nolouden tunteesi johtaa? Jos asia alkaa vaivaamaan joskus enemmän, niin soita esimerkiksi Sexpon maksuttomaan neuvontanumeroon. Siellä asiasta voi puhua nimettömästi ammattilaisten, seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin kanssa. 

Ihania häitä teille. <3 <3 <3

Nolo itse?

Entäs kun on ollut 6v yhdessä ja edelleen hävettää? Alussa lähdin kotoamme esim lähi nesteelle, vanhemmilleni. Kyllä, keskellä yötä kun mies nukkuu. Seuraava vaihde oli, että mies meni ulos. Jopa se ahdisti. Ja kyllä, yöllä usein kovilla pakkasillakin. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että mulla on ärtyneen paksusuolen oireyhtymä,ja maha seilaa miten sattuun ja millon sattuun. Nykysin mies saa olla sisällä, mutta kuulokkeet päässä musiikkia kuunnellen. Me puhutaan tästä avoimesti ja mies sanoo ettei ole mtn noloa ja on hyvin ymmärtäväinen. En vaan pääse tästä irti :/

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Nolo itse? Hyvä asia on se, että olet pystynyt puhumaan asiasta miehesi kanssa. Se ei silloin ole enää oma salaisuutesi. En tiedä ymmärsinkö oikein, että haluaisit kuitenkin päästä nolouden kokemuksesta irti?

Voit pohtia, onko nolouden tunteen juuret menneisyydessä? Millaisiin vessatapoihin totuit lapsuuden perheessäsi? Tai mahdollisessa hoitopaikassa? Onko joku joskus sanonut sinulle ilkeästi, mikä vaivaa edelleen? Liittyykö nolouden kokemus enemmän sinuun vai siihen, että ujostelet miestäsi?

Jos asia vaivaa, niin käy rohkeasti puhumassa siitä. Terapeutit eivät ajattele, "että onpa noloa". He ovat sinua varten.

Vierailija

Seurustelun alkuaikoina kävin poikaystävälle kylässä ollessa jalalla yöllä. Siitä tietysti seurasi turvotusta ja mahakipua. Jälkeen päin huvittaa kyllä.
Ongelma ratkesi kuitenkin kuin itsestään. Naimisiin menetämme muutimme yhteen ja heti ensimmäisenä iltana mieheni tyynesti istahti pöntölle tekemään tarpeitaan, vaikka olin itsekin vessassa pesemässä hampaita tms. Häpeä kaikkosi liukkaasti. Nyt kun on vauva-arki päällä, suorastaan kilpailemme siitä, kumpi saa kakata rauhassa. Mikäs sen mukavampaa!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Tarinaasi voi kutsua lämmöllä ja sopivalla huumorilla "onnelliseksi kakkatarinaksi". Alussa oli nolostelua, mutta hienosti te pääsitte siitä yli! Ja se on kyllä niin totta, että vauva-arjessa rauhassa kakalla käymisestä kilpaillaan.  =) Hyvä te! <3

Samavain

Nykyisen miehen kanssa muistan yhden ainoan kerran laittaneeni musiikin päälle ennen kun menin kerran kakkoselle.
Ikimuistoisempi hetki oli aikoinaan kun olin alkanut juuri seurustella entisen poikakaverini kanssa. Olin ollut hänen luonaan yötä jonkun kostean illan jälkeen, enkä ollut tätä kyseistä asiaa tullut edes ajatelleeksi. Meillä oli yhteinen kaveri, sanotaan nyt vaikka Minna, ja poikaystäväni sitten tokaisi että voin ihan hyvin käydä hänen luonaan paskalla, koska Minnakin oli käynyt. En tiedä mistä ajatus hänen päähän pälkähti, mutta en kuitenkaan rientänyt riemuissani vessaan siltä istumalta...

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksiesi jakamisesta Samavain. Mahtavaa, että nykyisen kumppanisi kanssa kakkosella käynti on normaali juttu eikä vaadi nolostelua. 

Tuo tarina entisen poikakaverisi heitosta sai minut nauramaan, vaikka ymmärrän hyvin ettei se sinua välttämättä silloin naurattanut. Välillä sitä yrittää sanoa jotain, mikä auttaisi mutta ei se aina mene putkeen... Ehkä hänen olisi ollut parempi vain tokaista, että "älä nolostele kakalla käyntiä" tai jotain vastaavaa. =)

Vierailija

En muista tämän asian aiheuttaneen itselleni mitään ongelmia, kunnes aloin seurustella erään entisen poikaystäväni kanssa. Kaikki alkoi lähes huomaamattomasti, kun koin hänen suhtautuvan minuun hieman oudosti käytyäni kakalla. Asia sai pikkuhiljaa oudompia ja oudompia käänteitä, kun hän alkoi kontrolloida syömisiäni, ettei vatsani menisi löysälle. Hänellä oli myös sääntöjä siitä milloin kakkosella saisi käydä, esimerkiksi ei ennen ruokailua. Mikäli vatsani temppuili, olin toki saanut sen itse aikaan ajattelemattomuuttani häntä kohtaan. Kaikki ehkä kulminoitui siihen, kun hieman ennen kuin tajusin lähteä suhteesta erään kiukuttelukohtauksensa seurauksena hän kutsui minua ”kuraperseeksi”. Tämä kakkaongelma ei toki ollut hänen ainoa kontrollointikeinonsa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kaikista käsittämättömin. Että tällainen tarina minulla, ei ehkä ihan sitä mitä pyydettiin.. Onneksi koen tästä jo päässeeni yli, ja nykyään voin suhtautua tuohon karmivaan aikaan elämässäni lähinnä silmiä pyöritellen... Ja kakkaaminenkin on taas ihan normaalia.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Hurja tarina, onneksi havahduit tilanteeseen ja päätit lopettaa suhteen. Toisen ihmisen kontrollointi vessakäyntien suhteen on hyvin rajua vallankäyttöä, mitä ei pidä hyväksyä. Koska kyse on niin intiimistä asiasta, se voi tuntua vaikealta pyytää ulkopuoliselta apua. Halusin tämän kirjoittaa, jos joku lukee tämän kommentin kenellä on samankaltainen tilanne.

Olet selvästi onneksi saanut asiaan etäisyyttä ja niin kuin sanoit, olet päässyt sen yli. Jos asia joskus vielä vaivaa, niin hae sitten rohkeasti apua. Hienoa, että sinulla on nyt kaikki hyvin. <3

Kaupallinen yhteistyö Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen kanssa

 

Olin ensi sivuista asti myyty! Miksi tämä kirja ei ilmestynyt jo vuonna 2007, kun minä tulin yllättäen äidiksi. Olisin todella tarvinnut tätä. Tätä olisi voinut lukea väsyneenäkin, toisin kun jotain tylsää opasta.

 

Ami Lindholmin Vauvakirjassa on kaikki olennainen tiivistettynä hauskoihin, mutta koskettaviin kuviin. Kolmen lapsen äitinä nauroin ääneen kuville. Toisaalta osa koskettaa joitain tunnemuistoja niin syvältä, että meinaan alkaa itkeä.

 

Tämä kirja ei pihtaa, vaan näyttää koko totuuden. Ruusunpunaisista unelmista päästään suoraan helvettiin vauvavuoden aikana. Välillä hyvinkin lyhyen ajan sisällä.

Ihana vauva on usein rakkauden ilmentymä , mutta joinain hetkinä (tai useampinakin) vauvavuonna, voi tuntua että vauva repii vanhemmat erilleen.

 

Ehdotan jälleen kunnon kirjaa äitiyspakkaukseen opasvihkojen rinnalle täydentämään perheiden tietopakettia vanhemmuudesta ja vauvanhoidosta. Aiemmin suosittelin esimerkiksi Ina Westamanin Syliin kirjaa äitiyspakkaukseen. Tämä Vauvakirja täydentäisi sitä hyvin. Vielä kun löytyisi jotain, joka ei olisi heteronormatiivista, olisi jokaiselle jotakin, sillä perheitä on monenlaisia.

 

Voisiko tällä jopa alentaa pikkulapsiperheiden erolukuja? Ihan oikeasti. Voisi tietty realismi ja toisaalta vertaistuki auttaa perheitä? Neuvolassakin voisi aloittaa keskustelun näyttämällä kuvaa kirjan sivulta. Kertoa, että väsyttää niin paljon ettei meinaa osaa keittää kahvia. Tai miten parisuhde tuntuu oudolta, kun ei olla enää kahden.

Minusta pikkulapsiperheen yksi suurimpia voimavaroja on myös rakkaus. Ami Lindholm tuo Vauvakirjassaan kauniisti esille rakkauden erilaisia vaiheita vauvavuoden aikana, mikä on tärkeää. Kirja muistuttaa lempeästi, että vauvavuosi ei ole rakkauden hehkeintä aikaa mutta tulee aika toinenkin.

 

VAHVA lukusuositus Vauvakirjaan - äitinä, vaimona ja seksuaaliterapeuttina. Suositus lahjaksi esimerkiksi babyshoweriin ystävälle. Sopii myös lahjaksi isovanhemmille. Ja lahjaksi itselle tai kumppanille, kun bebe on tulossa. Tämän voi antaa sitten vaikka omille lapsille eteenpäin, kun he saavat lapsia. <3

 

*Sain kunnian arpoa Ami Lindholmin Vauvakirjaa kolme kappaletta blogini lukijoiden kesken. Käy kommentoimassa nimimerkin ja sähköpostin kera, mitä odotat vauvavuodelta tai mitä olisit siitä halunnut tietää etukäteen. Arvonta päättyy ensi sunnuntaina 9.4.2017 klo 23:59. Ilmoitan täällä kommenteissa voittajat ja laitan heille kaikille myös henkilökohtaisesti sähköpostia. Kirja voidaan lähettää myös suoraan ystävälle yllätyslahjaksi, jos niin toivot. Onnea kaikille arvontaan! =)

Kommentit (47)

Fanny

Odotan nähdä vauvan kehitystä. Ensimmäinen hymy, nauru, sana ja ensimmäiset askeleet.

Emna

Olen jo yhden lapsen äiti ja silti en koe tietäväni paljoa vauvoista. En tiedä millainen tyyppi on joka syntyy perheeseemme toukokuussa. Ehkä hän onkin ihan erilainen. Helpompi? Vaikeampi? Samanlainen? Varmasti kuitenkin yhtä rakas.

Ellulellu

Toivoisin ensisijaisesti itseltäni ymmärrystä vauvavuoden rankkoihin ja väsyneisiin hetkiin, puolisoni taas on niin ihanasti tukena ja läsnä koko ajan ja jo yhden pojan isä, joten hänelle tämä on tuttua, kun taas itselleni ensimmäinen tulossa niin kaikki on vielä uutta ja tuntematonta..:)

käyttäjä-5232
Liittynyt11.4.2014

Olisin etukäteen halunnut tietää kaiken sen onnen ja kiitollisuuden keskellä nousevista pelon ja huolen tunteista. Miten sitä pelästyikin vauvan ensimmäistä oksennusta!

Hannammari

Vauvavuodelta odotan kiireetöntä yhdessä oloa ja tutustumista uuteen perheenjäseneen.
Olisin toivonut, että olisin tiennyt etukäteen refluksista. Kaikki "pelottelevat" vain koliikilla, mutta ei ole refluksikonkaan kipua helppoa katsoa :(

Anntsuu

Odotan, että osaisin nyt toisen lapsen kanssa nauttia ja ottaa rennommin. Nauttia ihanasta vauvasta <3

Tinttarii

Olisin halunnut ymmärtää, kuinka iso merkitys unella on! Vauvan uni, oma uni, yöuni, puolison uni, päiväuni jne....

Lurre

Esikoisen vauvavuosi oli ihana. Se meni niin nopeasti! Lokakuussa syntyvän pikkusisaruksen kanssa odotan ihan sitä arkea, ihania ja ärsyttäviä hetkiä kahden ipanan kanssa. Ja sisarusten toisiinsa tutustumista <3 

Odottaja-80

Odotan vauvavuodelta ennen kaikkea tutustumista lapseeni. Odotan myös sitä, että minusta ja miehestäni tulee usean vuoden odotuksen jälkeen vanhempia. Meillä ei ole isovanhempia tukena, joten minua hieman jännittää kuinka pärjäämme varsin pienen tukiverkoston varassa. Toivoisin tietoa siitä, miten pärjätä mahdollisen unettomuuden tai väsymyksen kanssa - ja miten saa parisuhteen pidettyä virkeänä.

Kolmen mamma

Etukäteen olisin halunnut tietää vauvan mahdollisista vaivoista, esim koliikista, refluksista, allergioista..
Nyt siskoni odottaa esikoista ja toivoisin saavani lahjoittaa kirjan hänelle. Uskon, että olisi tarpeen nuorille yllätysvauvan vanhemmille.

ElinaM

Odotan että selviydyn tästä toisesta vauvavuodesta ainakin melkein kunniakkaasti. 6kk takana ja silmänaluset tummuu. Kyllä piristäisi kirja nyt :)

Hebedi

Olisin toivonut että joku olisi kertonut kuinka ilkeetä on kun pikkusella on vatsanväänteitä.

Hanna P

Olisin halunnut tietää, että toisen vauvan kanssa olen ihan yhtä väsynyt, kuin ensimmäisen kanssa. Vaikka toisella ei ollutkaan rankkaa koliikkia, niin nyt on kaksi lasta, jotka herättelee öisin, eikä tietoakaan äidin päiväunista. Olisin myös halunnut tietää, että toisen lapsen jälkeen meidän parisuhde voi vähän heikosti, että kuinka paljon tämä koettelee parisuhdetta.

Mammaliini

Juurikin tuollainen kirjan tyylinen vauva-arjen iloittelu olisi ollut mukavaa tukea vauvavuoteen. ☺

Melli

Esikoisen kohdalla olisin halunnut tietää etukäteen, että vauvat eivät välttämättä nuku edes päivällä...tai että täyden yön nukkuva 1v saattaa aivan yhtäkkiä alkaa valvoa öitä. Nyt toisen kanssa kaikki on erilaista: väsyttää vähemmän ja vertaistukea on enemmän, mutta aika menee nyt pikakelauksella.

Tiinaaa

Saimme esikoisemme reilu kaksi viikkoa sitten. Vauvavuosi, pelottaa ja jännittää, mutta toisaalta en lakkaa päivittäin hämmästelemästä pientä ihmettämme. Hän kasvaa ja kehittyy päivä päivältä ja odotan innolla sitä kun saan nähdä tämän kaiken. <3

anna s.

En usko, että ensimmäiseen vauvavuoteen voi valmistutua suuresti.  Itselle ainakin tuli sen rankkuus yllätyksenä, vaikka kuinka yritin valmistautua. Ihanaa se silti oli <3 Muistakaa olla itsellenne armollisia :)

Mumma 2014 ja 2017

Sain ekan lapseni täysin tietämättömänä, miten vauva-elämä muuttaa arjen ja jokapäiväisen elämän! Olisin totisesti tarvinnut tätä kirjaa!

Tulitikkutyttö

Tämä kirja vaikuttaa niin mahtavalta! Odotan kovasti sitä, että pienokainen oppii uusia taitoja ja kehittyy. Sen seuraaminen on varmasti upeaa. (:

Liina666

Olisin toivonut tukea ja oivalluksia siihen miten parisuhde muotoutuu vauvavuoden aikana ja miten siitä kaikesta selviää!

Hiillostus

Kirja vaikuttaisi todellakin lukemisen arvoiselta. Itselläni ei oikeastaan mikään ole tullut yllätyksenä vauvavuoden kuluessa (tytär nyt 8kk), mutta on silti mukava lukea toisten kokemuksista ja näkökulmista :)

Paadi

Olisin halunnut etkäteen tietää, että todellakin väsyttää välllä niin paljon ettei osaa sitä kahvia keittää 😂!! Tai että vauvat eivät vain herää aikaisin aamulla, voivat valvoa koko yön ( ilman koliikkiakin) ja ruveta nukkumaan vasta aamulla 😂!!

Jane123

Kuulostaa ihanalta!:)

Vauvavuosi parin päivän päästä ohitse<3 haikein mielin! Olisin kaivannut itseltäni hieman stressittömyyttä, ettei kaikkea tarvitse päästä heti tekemään. Tärkeintä kuitenkin yhdessäolo ja yhdessä vietetty aika:)

Vemppe

Onhan vauvavuosi aina mielenkiintoinen, onko samanlainen vai eri kuin eka? :) niitä saapi jännittää. Mukaan arvontaan tietty :) 

myrsky
Liittynyt21.5.2015

Imetyksen ongelmat. Vauvan oireisiin vastaaminen, esim. kun kaikki ei ole vain ns. normaalia pulauttelua. Paljon on asioita, joita tietäisi mielellään etukäteen. Yleensä se tieto on kuitenkin tarpeen vasta sitten kun vauva on tullut. Jokaisella omat kysymysmerkit.

Amine

Voi kun joku olisi mulle sanonut etukäteen, että ei tarvii kiskoa itseään henkihieveriin lapsenhoidossa. Apua saa pyytää. Ja että ns. "Helppo" vauvakin voi niissä hormonihuuruissa ja väsymyksessä tuntua mahdottoman vaikealta.

Silvia

Odotan innolla, jännityksellä sekä hieman pelonsekaisin tuntein sitä,kuinka pikkuvauva-arki asettuu uomiinsa kun talossa on myös paljon huomiota vaativa, uhmaileva, äärimmäisen touhukas ja ihana taapero. Odotan sitä, että pääsen aitiopaikalta seuraamaan sisarussuhteen syntymistä.

Hannag

Kirja kuulostaa todella hyvältä. Esikoista odotan ja tuntuu että tarvisin todellakin baby-for-dummies kirjaa. Pelon ja rakkaudentäyteistä vuotta odotan. Olen todella epävarma itsestäni äitinä ja luulen että oma maailmankuva muuttuu täysin vauvan synnyttyä.

Äitiysdementia

Juuri eilen päättyi kuopuksen vauvavuosi, johon mahtui paljon naurua ja iloa, vauhtia ja vaaratilanteita. 😁 Etukäteen yritin itselleni sanoa, että kirjoita ylös asioita esim. vauvakirjaan, koska ne monet jutut unohtuvat nopeasti. No en kirjoittanut, vaan yritän epätoivoisesti puoli vuotta myöhemmin muistella ryömimisiä ja konttaamisia. 😑 Mielellään lukisin kirjan itsekin, mutta enemmän saattaisi olla hyötyä ystävälle, joka odottaa esikoistaan ❤

AK

En osaa odottaa mitään ja odotan kaikkea. Ensi kertaa tässä odottelen lokakuista papua. Haluan oppia jakamaan vauvahoidon vastuun kumppanini kanssa, enkä halua omia vauvaa. Onkohan se ihan mahdoton ajatus? :) Haluan kirjan!

Banaanikeiju

Esikoinen tulossa ja kohta alkaa vauvan kanssa yhteinen matka. Ensimmäiseltä vauvavuodelta odotan ensimmäistä hymyä ja vanhemmaksi kasvamista yhdessä vauvan kanssa. Erityistä aikaa <3

Mimmu++

Ekan lapsen yritys alkanut ja vauvoista en tiedä juuri mitään (eniten huolestuttaa se, että puoliso tietää vielä vähemmän). Taitais tulla kirja tarpeeseen...! :D

Mamiiii

Vauvavuosi lopuillaan, pienen flunssien, korvakierteen, koliikin jne helpotuskeinot olisi ollut hyvä tietää etukäteen.

Sujarvin

Odotan yhteisiä hetkiä, uusia kokemuksia, elämän ja maailman tutkimista pienokaisen silmin. Uuden oppimista, iloa ja rakkautta. Väsymystä, silmäpusseja ja tyhjää kukkaroa unohtamatta :)

Nimetönlukija

Kirja kuulostaa tärkeältä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta lähipiiriin on juuri syntymässä pikkuinen. Olisi mukavaa antaa tämä kirja lahjaksi.

MTP

Odotan paljon uusia, ihmetystäkin aiheuttavia kokemuksia ja suuria tunteita, joita ei ole saanut kokea koskaan aiemmin. Ennen kaikkea paljon uuden oppimista ja myös sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen niin, että vuodesta tulisi onnellinen koko perheelle :)

Laura jii

Tulevaa vauvavuotta odotan vaihtelevin tuntein - välillä ruusunpunalasit silmillä, välillä kauhunsekaisin fiiliksin. Emmeköhän mekin pärjää ja pidetä pieni ihan toimivana ihmisenä, jos kerran muutkin..👍

Maikki-Silva

Vertaistuki olisi niin tärkeää...! Itse en ainakaan osannut ollenkaan arvata, millaista vauvan kanssa olisi ja miten se vaikuttaa arjen aikaan. Ensimmäiset viikot imetin puhelin kädessä samalla googlaten milloin mitäkin pulmaa. Ja parisuhde todella tuntuu mullistuvan.

AaHoo

Haluaisin, että olisi syy kirja itselleni tilata, mutta lapsettomuuden syövereissä painitaan. Haluaisin kuitenkin antaa kirjan (jos mahdollista, niin enkkuversio) lahjaksi pian esikoisen saavalle ihanalle ystävälleni, joka aina tukee minua.

Vierailija

En tiedä mitä odottaa.. pelkoa, toivetta, jännitystä, epävarmuutta, onnea, iloa ja rakkautta.. oisko se sitä kaikkea.. se selvinnee kesällä, kun ensimmäinen lapsi saapuu maailmaan ja perheeseemme..

kesäheinä3006

Aika on kulunut älyttömän nopeasti ja meidän pikkuinen on jo 9kk! Itseni yllätti alun rankkuus, kukaan ei oikein ollut koskaan kertonut, miten väsyttävää vauvan kanssa voi oikeasti olla. Kommentit olivat yleensä vain luokkaa "kohta teidänkin koko elämä sitten muuttuu". No, muuttuihan se kovin ja kyllä sen tavallaan tiesikin, mutta kukaan ei koskaan varsinaisesti antanut esimerkkejä siitä, että miten se oikein muuttuu. Ehkä kukaan ei vain halunnut pelotella sen enempää tulevia vanhempia? Itse kuitenkin ajattelen näin jälkikäteen, että olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi hieman ehkä varoitellutkin siitä väsymyksen määrästä, minkä vauva voi mukanaan tuoda. Nyt on jo kuitenkin onneksi helpompaa, kun ensimmäisistä kuukausista on selvitty. Kirja olisi mieluisaa luettavaa vielä itsellekin, sillä onhan tätä vuotta vielä jäljellä, samoin muistelumielessä että tulevaisuutta ajatellen varmasti rikastava lukukokemus. Toisaalta hyvä ystäväni odottaa juuri esikoistaan, joten kirja voisi olla kiva lahja myös hänelle. Mukana arvonnassa siis :)

Jaelle

Olisin halunnut tietää vauvavuoden vaihtelevasta tunneskaalasta. Valloittavasta onnesta, mutta toisaalta yhtä aikaa suuresta epävarmuudesta ja väsymyksestä. Ja kuinka yllättävää oli vauvavuoden tuoma yksinäisyys. Vinkkejä vertaistukeen ja tsemppausta jaksamiseen unettomien öiden, viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana..

Tämä kirja menisi ystävälleni joka on pari viikkoa vanhan tyttövauvan äiti <3

Puhu muru

Arvonta on päättynyt. Onnettarena toimi tällä kertaa ihana nainen kahvilassa, joka istui viereisessä pöydässä. Arvonnassa voittivat nro 2 eli Fanny, nro 7 Anntsuu, nro 8 Tinttarii. Onnea kaikille voittajille ja kiitos valtavasti arvontaan osallistuneille! =)  Voittajille laitan vielä henkilökohtaisesti meiliä ja pyydän osoitetiedot, jotta kustantaja voi lähettää kirjat voittajille.

Jos innostuit Ami Lindholmin Vauvakirjasta ja olet menossa Lapsimessuille, nappaa kirja sieltä mukaasi messuhintaan 20e. Kirjailija Ami esiintyy Lapsimessuilla perjantaina 'neuvolassa': 

*Vauvakirjan 10 vinkkiä vanhemmuuteen: Tätä neuvola ei kerro!

pe  21.04.2017 · 12:00 - 13:00

Suosittelen! <3

Tekisi mieli. Mutta muksut ovat hereillä. Onko pakko odottaa kymmeneen illalla? Ei välttämättä. Oletko valmis seikkailuun kumppanisi kanssa? Seksuaaliterapeuttina ja pienten lasten äitinä, koen että arjessa tarvitaan luovia ratkaisuja. Myös seksin saralla.

Lapsien mentyä nukkumaan tarvitsee usein oman hetken. Ja sitten kun on istunut sohvalle alkaa väsyttämään. Myös parittomat sukat ja tiskit huutelevat ainakin minulle iltaisin. Pikaseksi päivällä voi olla myös kompromissi, jos toinen haluaisi aamulla ja toinen illalla.

Aina ei kannata jäädä odottamaan täydellistä hetkeä rakastelulle. Nautintoon ei tarvita kynttilän valoa, romanttista musiikkia ja satiinilakanoita. Siihen riittää kun kohtaat salaoperaatio pikaseksissä rakkaasi lapsilta salaa keittiössä ja nostat hameen helmaa.

Hyvä strategia on kaikki kaikessa. Lisäksi tarvitaan tiimityötä ja pilkettä silmäkulmissa. Salaoperaatioon valmistautuminen on osa nautintoa. Mistä aloitetaan?

Tässä salaoperaation vaiheet:

1.Vapaapäivät ovat usein suotuisia tilaisuuksia pikaseksille.

2.Pienimpien lasten kohdalla kannattaa ehdottomasti hyödyntää päiväuniaikaa. Pyykit ja tiskit sikseen. Oma lounaskin voi odottaa.

3.Oikea oppinen harhautus on kaiken a ja o. Isompien lasten harhautuksessa ota käyttöön tv, dvd, älypuhelin tai tietokone. Anna katseltavaksi tai pelattavaksi, jotain mitä lapsi (tai lapset) rakastaa. Heidän olisi hyvä istua paikallaan ainakin vartti.

4.Kun virität lasten harhautusta, valmistele samalla mielessäsi itseäsi lähestyvään operaatioon. Nauti siitä, että olet kuin salaa syömässä karkkia hetken kuluttua. Voit herätellä seksuaalisuuttasi käymällä pikasuihkussa. Suihkun jälkeen voit laittaa alapäähän intiimihierontaöljyä päästäksesi tunnelmaan. Voit myös muistella lempifantasiaasi tai sipaisemalla korvan taakse lempituoksuasi.

5.Laita päällesi kivat vaatteet, joita ei tarvitse kokonaan riisua. Jos meinaatte jäädä kiinni kesken operaation, saat vaatteet päällesi helposti.

6.Etsikää sopiva paikka pikaseksille. Tärkeää on, että teitä ei voi yllättää liian helposti. Pitää olla hyvä näköyhteys, lukollinen ovi tai erityisen hyvä kuulo. Käyttäkää mielikuvitusta. Onko teillä esimerkiksi jumppamattoa? Sen saa levitettyä mihin vain. Myös hyvällä korkeudella olevat tasot kuten pöydät ja kodinkoneet kannattaa huomioida.

7.Ja itse asiaan. Nauttikaa toisistanne! Avuksi kannattaa ottaa vaikka loraus kookos- tai oliiviöljyä tai ihan tavallista liukuvoidetta.

8.Voi olla hyvä antaa toisen keskittyä nauttimaan enemmän ja toinen kuulostelee lapsia. Eli se joka tuottaa nautintoa myös kuulostelee. Ja sitten roolien vaihto. Muistakaa, että te molemmat olette vastuussa omasta nautinnostanne. Puhukaa murullenne, mitä tarvitsette juuri nyt nautintoonne. Ja yrittäkää silti olla mahdollisimman hiljaa.

9.Pikaseksin ei ole pakko olla yhdyntäseksiä. Se voi olla käsi-, suu- tai muilla tavoin tuotettua nautintoa toiselle. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa nauttia. Te olette tämän leffan tähdet.

10.Teidät saatetaan keskeyttää. ”Äiti, pissahätä!”  ”Isi, isiiiii toi ei anna mun kattoo…” Hengittäkää syvään ja hoitakaa tilanne. Toinen odottaa. Jos mahdollista yrittäkää jatkaa. Naurakaa. Nauru keventää tunnelmaa kummasti.

11.Kun pikaseksi on saatettu hekumalliseen loppuunsa molempien osalta on aika heittää ylävitoset. Te teitte sen. Suukko, silmänisku, halaus. Mahtavaa saitte todennäköisesti aimo annoksen energiaa päiväänne. Ja rakkaudellinen siteenne vahvistui taas.

12.Lopuksi lapset taas irti elektroniikasta tai jos lapset vielä nukkuu, niin nyt syömään, tekemään kotihommia tai itsekin nukkumaan. Ja päivä jatkuu.

Pikaseksi on usein mainettaan parempaa ja voi jopa yllättää. Ihan hyvä on lapsiperheessä minusta ainakin parempi kuin ei mitään.

P.s Kaikki edellä antamani ohjeet on tehty rikottaviksi nautinnon nimissä. Muistakaa pitää hauskaa!

Kommentit (12)

Leijona

Tätähän se lapsiperheen arki on - ilon ottamista siellä missä ja milloin voi. Harmillista, että siitä ei uskalleta puhua. Ja jos uskaltautuu sen tekemään, niin katseet ovat sitten sen mukaiset - siis ihan noin karrikoidusti.  Ihana, että otit tämän esille - varmasti moni kiitollisena lukee ja saa pyyhittyä tunontuskat pois sisältään.

Puhu muru

Kiitos Leijona palautteestasi. Hienoa kuulla, että se tuntui tärkeältä aiheelta.👍

Olen huomannut saman, että parisuhteesta kyllä voi puhua, mutta harvoin seksuaalisuudesta. Kumppanien välinen seksuaalinen kipinä ja itse seksi ovat kuitenkin hyvin tärkeitä syitä sitoutua parisuhteeseen. Ja siksi niistä on tärkeää myös puhua.

Lapsiperheen arkea vaanii tavanomaisuus, rutiinit ja siitä johtuva halujen väheneminen. Tilannetta voi yrittää helpottaa tällaisilla pienillä teoilla kuten salaoperaatio pikaseksillä. 😉

Niin kuin "Me hoidamme rakkautta" kirjoituksessa mainitsin. Vanhempien välinen rakkaus on lasten tärkein koti. Ja rakkauden ylläpidossa pienetkin teot ovat tärkeitä. ❤️

Henski

Vapaapäivinä hyödynnetään aamu Pikku Kakkonen lähes aina, lapset (2- ja 4-vuotiaat) pysyvät melko tiiviisti sen parissa. :) Itse olen pitänyt päiväuniaikaa itsestään selvänä parisuhteen hoitoaikana.

Puhu muru

Kiitos Henski jo keväisestä kommentistasi! Pikku Kakkonen on kyllä melkein parisuhdepalkinnon ansainnut ohjelma. Se tuli esille jopa Osmo Kontulan ja Maaret Kallion Happy End -kirjassa, missä tutkittiin hyviä pitkiä patrisuhteita. Siinä kävi ilmi, että niiden ydin on hyvä seksuaalisuus ja Pikku kakkonenkin mainittiin.

Ja ihan mahtavaa, myös että hyödynnätte päiväuniaikaa! Siitä voi helposti potea turhaa huonoa omaatuntoa vaikkei tarvitsisi. Kodin siivous voi kyllä välillä odottaa... ;)

Vierailija

Moikka :) Mulla olisi postausidea, josta olisi todella mielenkiintoista lukea! Ois kiva, jos voisit kirjoittaa postausta siitä, miten päädyit opiskelemaan seksuaaliterapeutiksi, missä opiskelit, oliko koulu maksullinen (netistä sain sellaisen käsityksen, ettei ilmaisia kouluja tähän ole), kauanko se kesti, mitä mieltä sun lähipiiri oli sun opiskelusta (seksuaaliterapeutti kun ei oo se perinteisin vaihtoehto), millaista itse opiskelu oli, ootko kokenut sen täysin omaksi jutuksesi, koetko että sen opiskeleminen on auttanut sua omassa elämässäsi myös töiden ulkopuolella ja minkälainen fiilis sulla ylipäätänsä on alasta? Ootko tykännyt siitä, millainen työtilanne alalla on ja työllistyykö suurin osa yksityiselle vai omaan yritykseensä? :D

Puhu muru

Kiitos kommentistasi ja loisto ideastasi Vierailija! Olipa jännä sattuma, että juuri nyt ehdotit tätä. Olen meinaa suunnitellut samantyyppistä kirjoitusta jo pitkään. Seksuaaliterapeuttina huomaa säännöllisesti, että joutuu taklaamaan erikoisia myyttejä ja oletuksia. Se miksi minusta tuli seksuaaliterapeutti on ollut oma pitkä tie ja olen hirmuisen iloinen, että olen tähän päätynyt.

 Nyt kun aloitan ensi vuoden alussa heti loppiaisen jälkeen Sexpo-säätiöllä seksuaaliterapeuttina, on hyvä hetki tehdäkin tästä kirjoitus. Seuraile blogia, uskoisin että saat kirjoituksen jo tällä viikolla. =)

Puhu muru

Kiitos palautteestasi! Jatkakaa samaan iloiseen tyyliin! <3 <3 <3

Katri / Tohkeissaan

Juuri näin! Kerroin ystävälle näistä meidänkin käyttämistä strategioista ja oli kyllä metka ilme.. Mutta taisi höllentää omiakin estoja ja ottaa vinkeistä vaarin!:) ennen se oli päiväuniaika, nyt telkkari. Aluksi tuntuu pieni pisto sydämessä, mutta naurahdetaan sille yhdessä. Olemme yhtä mieltä siitä, että tässä on yksi suhteemme salaisuuksista. Olen kyllä miettinyt, että mitä sitten kun ovat varhaisteini-/teini-ikäisiä?! Kiitos rohkeasta postauksesta!

Puhu muru

Kiitos Katri! Jokainen joka sopivalla tavalla pystyy ystävilleen antamaan "luvan" tekee ison palveluksen. Parisuhteissa kannetaan niin paljon kotoa tai muualta kasvuympäristöstä opittuja sääntöjä, jotka pahimmillaan estävät kivoja ja jännittäviä asioita. Yksikin lause oikeassa kohtaa voi muuttaa sen, niin kuin itse mainitsit.

Mahtavaa, että sinulla ja kumppanillasi on tällainen oma salaisuus. Se vahvistaa kummasti parisuhteen seksuaalisuutta ja pitää jännitettä yllä.

 Hieman itseänikin pelottaa tuo esikoisen tuleva murrosikä... Mutta mitä nyt tuon 9-vuotiaan kanssa huomaa, on se että hän ei ole kotona enää niin paljoa. Se antaa taas omia mahdollisuuksia. Toki olen kuullut ystäväperheistä, missä on nuoria - heillä on omat ongelmansa. Nuoret liikkuvat itsekseen ja toisinaan tulevat kotiin esimerkiksi liian aikaisin... Täytyy varmaan sitten et tehdä uusi pikaseksinstrategia! ;)

Kiva, kun linkkasit osoitteesi. Täytyy stekata se! =)

Seksi on nykyään pakollinen paha

Entä sitten kun itse ei saa tyydytystä pikaseksistä, vaan tarvin pitkän lämmittelyn :( Meillä vaan on tahtonut mennä siihen, että pikaseksiä harrastetaan, mutta mies on ainut joka siitä saa jotain.

Vierailija

Sama. Ennen seksistä sai nauttia. Nykyään tulee vaan paha mieli kun se vartti ei ehdi tuntua oikeen missään...

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat