Kirjoitukset avainsanalla Tasa-arvo

Somessa roikkuminen on välillä aivan loistavaa ajanvietettä. MUTTA. Se tunne kun kateus ja oman minän sättiminen alkaa kasvaa, ei ole kiva. On todella helppo saada ulkonäköpaineet liikkeelle! 

 

Onneksi on olemassa uimahallit ja ympärillä hyvinvointivaltio, mikä suo uimahallissa käynnin kaikille mahdolliseksi. Uimahalli on aina ihanan aito, rehellinen eikä siellä totta vie kukaan voi kaunistautua millään lisäfilttereillä! Kun omassa pukukopissa ollaan alasti, riisutaan myös tietty tulotaso ja tittelit pois. Ihminen on hetken vapaa yhteiskunnan asettamista rooleista. 

 

Olemme vain ihmisiä, meille annetussa kehossa. Ja se keho ei ole kaikki, mitä olemme.

 

Uimahallissa kohtaavat pikkuinen tytön tylleröinen, koululainen, nuoreksi naiseksi kuoriutunut teinityttö, aikuinen nainen, lasta odottava tuleva äiti, keski-ikäinen nainen, isoäidit ja  myös hyvin iäkkäät naiset. Mikä rikkaus on nähdä koko ihmisen elämänkaari! Katsella menneeseen ja peilata tulevaa.

 

Olen itse käynyt huikeita keskusteluja eri-ikäisten ja erilaisista kulttuureista tulevien naisten kanssa uimahallin saunan lauteilla. Miten eri tavoin  suhtaudummekaan alastomuuteen tai esimerkiksi taaperon imetykseen saunassa. 

Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta uimahalli on loistava! Pienet lapset saavat aikuisten mukana mahdollisuuden nähdä kummankin sukupuolen omat pukukopit. Isompana on tärkeää nähdä erilaisia vartaloita oman sukupuolen sisällä. On helpompi kasvaa aikuiseksi naiseksi, kun tietää miten erilaisia tissejä, pimppikarvoituksia tai pyllyjä naisilla on. On helpompi hyväksyä oma vartalon malli tai peniksen koko, kun huomaa, miten monenlaisia miehiä on. 

 

Muistan miten pikkuinen tyttö katsoi minua suu auki uimahallissa, kun odotin toista lastamme. Minulla oli jo iso maha ja tuon lapsen silmät suorastaan tuikkivat uteliaisuutta. 

 

Mutta kyllä aikuisetkin tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja erilaisten vartaloiden hyväksyntää! Minusta on ihanaa nähdä selluliittia muillakin naisilla. Ei sen tarvitse estää uikkarien tai bikinien pukemista ja uimaan menoa!

 

Itse olen kerran ollut kirjaimellisesti aivan suu auki, kun vastapäiseen suihkuun tuli nainen jolla oli JÄTTI-isot silikonirinnat. Se oli hämmentävää. Lisäksi vierelläni oli kymmenen uimakoululaista, jotka tuijottivat minua ja tuota naista vuoron perään. Kunpa olisin silloin uskaltanut reippaasti sanoa, että tässä te lapset näette, miten erikokoisia tissejä naisilla on. Mutta en ollut valmis siihen, sen sijaan jonkun olisi pitänyt sanoa minulle niin.

 

Joten menkää ihanat ihmiset uimaan yksin, ystävän tai perheen kanssa. Olkaa alasti pukukopissa. Näyttäkää lapsille ja nuorille mallia, mitä tarkoittaa ylpeys omasta kehosta sekä sukupuolesta. Normalisoikaa kehonkuvaa aidolla omalla itsellänne. Antakaa alastomuudelle positiivinen merkitys osana ihmisenä oloa. 

 

Oman kehon hyväksyminen ja kehosta tykkääminen on yksi seksuaalisen nautinnon kulmakivistä. Oman kehon hyväksyminen ja seksuaalikasvatus myös suojaa meitä, jotta emme antaisi rikkoa rajojamme. Tähän kulmakiveen kannattaa todella panostaa. <3

 

*Mikä on sinun hyvä uimahallimuistosi, jonka haluaisit jakaa muillekin? 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

Kommentit (4)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Kiitos tästä kirjoituksesta! Se on todellakin juuri noin, miten asian ilmaisit kirjotuksessasi. Uimahallissa todella ollaan juuri sellaisenaan, omana itsenämme. Erilaiset vartalot kunniaan ja ollaan jokainen ylpeitä omasta kehostamme :)

Helena Kekkonen

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos ihanasta palautteestasi Helenamaria. <3 On ollut hienoa huomata, miten moni on ajatellut samalla tavalla kuin minäkin. Uimahalleista on selvästi moneksi ja niillä on hyvin tärkeä oma paikkansa eri vaiheissa elämää.

PiP

Pakko kommentoida, että filtteri kirjoitetaan filtteri eikä flitteri.
Juttu sinänsä oli sellaista mukatiedostavaa höttöä. Kaipaisin muutakin kuin "blogipintaa".

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos PiP kommentistasi ja palautteestasi. Ja hyvä, kun huomasit tuon kirjoitusvirheen. Korjasin sen oitis.

Kirjoitan blogiani kuunnellen omia fiiliksiäni eikä kaikki ole niin syvälle meneviä. Ja niin kuin itsekin pointtasit "blogipintaan", on tärkeä muistaa että tämä on blogi. Asiantuntija artikkeli on eri asia, enkä halua niitä sekoittaa.

Osalle lukijoistani, tämä teksti on ollut tärkeä ja puhutteleva, mikä osoittaa sen miten eri tavoin tekstit puhuttelevat meitä. Harmillista, että tämä ei kolahtanut sinuun.

Kotitöitä riittää silmän kantamattomiin. Kun katson eteiseen näen pienen sekasorron, keittiössä on aina jotain siivottavaa, olkkarissa on leluja hujan hajan enkä tiedä, uskallanko katsoa lastenhuoneeseen. Minun ja murun makuuhuone on varmasti siistein tila, koska siellä lähinnä nukutaan ja iloitaan elämästä.

 

Tiedät varmaan sen pirullisen ahdistuksen, joka alkaa kasvaa, kun pyykkipino kasvaa? Sama koskee monia muita kotityötä. Minä en ainakaan voi silloin rentoutua ja vain sulkea silmiä, niin kuin neuvotaan. Jossain takaraivossa on ikävä tunne. Toisinaan se saa aikaiseksi turhaa tiuskimista ja marttyyri asenteen. Muru on silloin kohde numero 1.  Pahimmillaan tulee mehevä riita.

 

Voisin sanoa kuitenkin, että meillä on erinomainen tilanne. En ylpeile taloudenhoitajalla tai siivoojalla. Mutta voin sanoa, että olen aidosti ylpeä miehestä, murusta, joka tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Se saa sukat pyörimään jaloissa ja rakkauden nousukiitoon!

 

Olen siis etuoikeutettu. Tiedän sen. Ja olen todella kiitollinen.

 

Mutta olen kyllä tavannut monenmoisia miehiä vuosien varrella ennen murua. On ollut ”super-hyper-siivousnipo”, täysin holtiton kotitöihin kykenemätön jannu sekä kaikkea siltä väliltä. Ennen kuin sain omat lapseni, olen kokeillut myös olla uusperheen ”äitipuoli” ja todennut, että mies laittaa minut tekemään kaikki kotityöt muksujen tullessa viikonlopuksi. Mitä v*****?!!!!

 

Tämä ”kotityöasia” ei muuten koske vain heteropareja. Uskon, että kotitöiden kanssa taiteillaan kaikissa suhteissa, joissa jaetaan yhteinen talous jollakin tavalla.  Eikä tämä koske tiettyä sukupuolta, miehiä. Naiset ja muun sukupuoliset voivat olla yhtä hyvin aivan hukassa tai liiankin kartalla kotitöiden kanssa.

 

Pariterapiassa kotitöistä puhutaan yllättävän usein – yllätys, yllätys.

 

Jonkun verran voi yrittää itse auttaa kumppania ymmärtämään kotitöiden merkityksen. Ei kannata syytellä, vaan voit yrittää kertoa, miltä itsestäsi tuntuu. Syyttäminen, haukkuminen ja ilkeily pahentaa vain tilannetta. Puhu mahdollisimman rauhassa, mieluiten johonkin järkevään kellonaikaan. Väsyneenä homma lähtee lapsesta lähes varmasti.

 

Esimerkki:

 

Tapa nro 1

 

”Miksi sinä AINA jätät aamupala astiat pöytään ja oletat, että minä korjaan ne?!!”

 

Tapa nro 2

 

” Olen välillä todella väsynyt aamuisin ja kaipaisin apuasi. Kun jätät aamupalan jälkeen astiat pöytään, minusta tuntuu, ettet välitä minusta.”

 

Tämä esimerkki on hyvä, mutta pirullisen vaikea toteuttaa arjen huiskeessa. Tiedän itsekin, miten kumppanille pitäisi puhua arvostaen. Käytännössä onnistumisprosenttini on ehkä 40%. Riippuen unen ja yleisen väsymyksen määrästä. Vaikka TIEDÄN, miten pitäisi toimia. Pikkulapsiperheessä arki on kotitöiden täytteistä eikä armoa anneta. Jokainen on miinakentällä ja räjähdyksiä tulee vahingossakin.

Puhuminen on tärkeää, vaikka se menisikin välillä metsään. Sillä jos vain nielet kaiken kiukun tekemättömistä kotitöistä ja annat kumppanisi possuilla, sinusta tulee todella vihainen. Sisällesi kasvaa raivo, viha, pettymys, ärtymys ja jopa suru. Saatat tulla kateelliseksi muille heidän kumppaneistaan. Pahimmillaan se voi ajaa sinut pettämään, koska sinusta tuntuu, ettei kumppanisi arvosta sinua.  Haluatko tätä vai haluatko edes yrittää puhua?

 

Älä siis asennoidu kotitöihin kuin asemasotaan, vaan heiluta valkoista lippua rauhan merkiksi. Vaikka kumppanisi olisi minkälainen siipeilijä ja huolimaton kotitöiden kanssa, anna hänelle tilaisuus kuulla, miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit. Ja loppu onkin kiinni hänestä. Et voi muuttaa ketään, mutta voit olla ihanin, kuumin ja tärkein cheerleader tässä matsissa.

 

Kumppanin tai kumppanien – voi olla, että teitä on useampikin, on tärkeää nähdä kotiyöt mahdollisuutena. Aitona arjen sankaritekona, joka voi parhaassa tapauksessa pelastaa päivän ja tuoda onnellisuutta suhteeseenne. Vaikka toinen olisi kotona lapsen kanssa, toisen pitäisi aina auttaa. Kotona oleva uupuu ihan varmasti kotitöihin ja silloin turha sivellä reittä iltakymmenen jälkeen toivoen seksiä.

 

Olen monesti paasannut, että ”vessansiivous on rakkauslahja”. Silloin todellakin tiedän, että on muru on ajatellut minua. Vessanpesu kun ei ole hänenkään mielihomma. Ja sen kyllä palkitsen aina rakkaudella ja isolla kiitoksella. 

 

Kehu, kiitä ja huomioi kotiöitä tehnyt kumppanisi. Ole itsellesi reilu, äläkä ruoski itseäsi liikaa, vaikka puhuminen olisi vaikeaa. Voit yrittää pitää mielessä, miten hyvälle tuntuu tiskaamisen  jälkeen aito kiitos, silmiin katsominen ja suudelma. Tekee melkein mieli tiskata heti uudelleen, eikö? <3

 

*Tekeekö teillä kumppanisi kotitöitä? Oletko huomannut, vaikuttaako se onnellisuuteesi?

Kommentit (3)

Vierailija

Hyvä kirjoitus ja juuri noinhan se menee. 

Meillä ei ole juurikaan koskaan ollut vääntöä kotitöistä. Molemmat tekevät kun huomaavat. Ehkä myös saman tasoinen siisteys käsitys auttaa tässä? 

Tällä hetkellä olen viimeisilläni raskaana ja toisin kuin edellisissä raskauksissa minulla on paljon kipua ja esim. kurottelu laukaisee supisteluja. Mies on ollut ihana. En valita jokaista supistusta mutta kai sen huomaa kasvoista kun koitan nostella märkiä pyykkejä tai tyhjentää tiskikonetta ja sattuu. Hän tekee enemmän ja kieltää minua tekemästä. 

Uupunut

Ei tee kotitöitä yhtään ja olisin onnellinen jos edes jotain. Vastaus aina koska sä oot kotona ja hän käy töissä.

s.k.s

Teen kotitöitä omassa perheessä ja työkseni ja kyllä annan kiitokset jos/kun joku niissä on avuksi❤ Töitä tauotta rakkaudella, tasapuolisesti vastuuta annan jokaiselle ja näin jaksaa arjessa päivästä toiseen ❤

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat