Kirjoitukset avainsanalla raskaus

Vauvakuumeen vimmassa tai vauvahaaveiden maalatessa kauniilla pensselillään kuvaa vauva-arjesta, ei todellisuuden ääni aina kuulu. Haaveiden maailmassa tuore äiti katselee kaunista vauvaa sylissään, ja kumppani katsoo heitä rakastunein silmin.Väsymyksen sumentama maailma, ikuinen äitinuttura ja ärsyttävä kumppani ovat vain jonkun muun elämää. 

 

Kunnes alkaa raskaus. Vaikka äitiys alkaa hiipimään naisen ja kumppanin elämään jo haaveesta, todellisuus näyttää kyntensä useimmiten viimeistään raskausaikana.Tässä vaiheessa tuoreet vanhemmat tarvitsisivat tietoa tulevasta muutoksesta myös seksuaalisuuden ja parisuhteen osalta.

 

Raskausaikana nainen kohtaa ensimmäisen kerran aikuisiällä tunteen, että omaan vartaloon ei ole kontrollia. Omaan seksuaalisuuteen ei myöskään ole kontrollia. Halu voi kadota tai hypätä tähtiin, kumppani käy samaan aikaan omaa matkaansa. Ja molempien on käytävä oma matkansa haaveiden, pelkojen ja todellisuuden viidakossa. Miten käy niiden yhteensovittaminen?

 

Raskauden kulkua etenkään ensimmäisen lapsen kohdalla on vaikea ennustaa. On otettava vain vastaan se mikä tulee. Eikä palautusmahdollisuutta ole! 

Tulevat vanhemmat joutuvat kiperien tilanteiden eteen. Yksin odottaja käy asiat läpi hieman eri tavalla ja lisähuolena voi olla pelko lopullisesti yksinjäämisestä.

 

Miten ottaa uudet haasteet vastaan? Stressaako tulevaisuus jompaakumpaa? Pysyvätkö he tiiminä? Miten he sopeutuvat uusiin rooleihinsa? Miten käy parisuhteen? Kuka päättää rahan käytöstä, kun toinen jää kotiin? Entä ajankäyttö – sinun aika, minun aika, meidän aika ja perheaika?

 

Eikä onnenkeksejä jaeta tasan haasteiden viidakossa. Osa joutuu kulkemaan kivikkoisemman polun.

 

Vauvan syntyessä todellisuuden imu vain vahvistuu. Uusista rooleista tulee totisinta totta. Synnytyksen kulku ja se, miten yhteinen taival vauvan kanssa  lähtee käyntiin, vaikuttavat naisen kokemukseen äitiydestä ja omasta seksuaalisuudesta. Kumppanin on samaan aikaan löydettävä oma uusi paikkansa. Mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat luonnollisia, kunhan ne eivät kasva liian suuriksi. 

 

Väsymys on vauvavuoden vihollinen numero 1. Stressi ja huoli rahasta, asunnosta tai työpaikasta voi painaa mieltä. Parisuhteen etsiessä uutta muotoa tarvitaan kärsivällisyyttä, mikä voi olla lähes mahdotonta väsyneelle mielelle. Vaikka vauva vie paljon vanhempien huomiota,  toisen huomioimista, arvostavaa puhetta ja hellyyttä ei saisi unohtaa. On ihan normaalia, että uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vie aikaa.

 

Seksuaalisuuden saralla haasteita aiheuttaa yhteisen ajan puute. Spontaanin seksin aika loppui kuin seinään. Nyt tuo pieni nyytti määrää tahdin. Halujen eriparisuus vaivaakin monia kuten myös erilaisien tarpeiden sekamelska. Kumppani kaipaa esileikkiä, toinen vain pikapanon ja nukkumaan. Imetys voi olla aiheuttaa monenlaisia tunteita ja tuntua jopa syyltä haluttomuuteen. Ja bonuksena naiselle synnytyksestä sekaisin olevat hormonit! Ja bonuksen bonuksena keho, joka voi tuntua täysin vieraalta. 

Itse kolmen lapsen äitinä haluan jakaa teille yhden parhaista ohjeista,  joka on auttanut minua pysymään järjissäni. Laura Saarikoski jalosti HS:n kolumnissaan Salamatkustaja bloggaaja Satu Rämön lainausta luoden termin "neljän vuoden kuoleman laakso":

 

"Kun neljä vuotta jaksaa tarpoa, vanhempien onnellisuus palautuu samalle tasolle, jolla se oli ennen lapsen syntymää." Satu Rämö

 

Eli aika aikaansa. Juuri nyt sinusta voi tuntua siltä, että vaellat "neljän vuoden kuoleman laaksossa", joka muodostuu arjen raadollisesta monotonisuudesta. Se rasittaa ja miltei tappaa kaiken ihanan ja saattaa saada katumapäälle koko homman suhteen. Vaikka valoa ei näkyisi, se on siellä! Joten koita jaksaa sisko! 

 

Seksuaalisuus ei lopu äitiyteen, vaan muuttuu läpi elämän ja mitä todennäköisemmin se vain syvenee . Voit lisää aiheesta postauksestani Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä. <3 

*Mikä sinulle oli äidiksi tulossa isoin muutos? Miten muutos näkyi seksuaalisuuden ja parisuhteen kannalta? Onko sinulla jotain hyvää vinkkiä tuoreille vanhemmille, jonka olisit itsekin halunnut kuulla.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

Kommentit (4)

Vierailija

Oma keho muuttui paljon. Se harmittaa, koska ihmiset kommentoivat negatiiviseen sävyyn. Etenkin mun puoliso jaksaa huomauttaa kuinka paljon kiloja on tullut. Seksiä meillä ei enää harrasteta ollenkaan mikä mua vaivaa todella paljon. Tätä vuoden ikäistä nyyttiä en vaihtais mihinkää, mutta on se mielessä käynyt kuinka joku vielä haluis mua :(

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Ikävä kuulla, että olet jäänyt yksin ison muutoksen edessä. Tuntuu varmasti kovin yksinäiseltä ja pahalta, kun kumppani yhtyy ikävien kommentoijien joukkoon. On ylipäätään todella kurjaa, etteivät ihmiset kunnioita sinua ja hienon työn tehnyttä kehoasi. Kukaan ei saisi puhua sinulle noin.

Seksin pois jääminen varmasti vaivaa ja sen taustalla oleviin syihin olisi tärkeää paneutua. Jo pelkästään tuo kehosi muutokseen liittyvä jännite välillänne ja loukkaukset vievät varmasti halujasi. Jos kaipaat tukea siihen voit soittaa esimerkiksi Sexpo-säätiön maksuttomaan seksuaalineuvonta puhelimeen. Siellä vastaavat aina koulutetut ammattilaiset ja saisit rauhassa puhua kokemuksestasi.

Onneksi näet pikkuisen voimavarana ja olet ylpeä hänestä. Olet varmasti hyvä äiti. <3

Vierailija

Moikka! Netistä en löytänyt tietoa ja opiskelen seksuaalineuvojaksi. Osaatko sanoa, mikä on seksuaalineuvojan noin palkka julkisella/yksityisellä? Entä seksuaaliterapeutin?

Vierailija

Neuvoisin huomioimaan myös kumppania sieltä vauvakuplan uumenista.
Meidän lapsemme ei ehtinyt kuin 2 kuukauden ikään, kun mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa. Noin kuukauden päästä sain tämän selville ja koen että sen myötä vauvavuosi on mennyt suurelta osin pilalle. Ahdistus ja katkeruus petetyksi tulemisesta on vienyt energiaa ja iloa nauttia lapsen ihanuudesta.

On paljon asioita raskaudesta, jotka kerrotaan vauva-lehdissä. Jos sinulla on jo lapsen saaneita ystäviä, heitä kannattaa kuunnella. Tosin suodattimen kanssa. Tulet kuulemaan niin kauhutarinoita kuin onnenhetkien muistelua. Mutta entäs ne nolot muistot, mitkä kaikki haluaisi unohtaa?

 

Tämä on huumoripitoinen lista, joka perustuu kolmen oman raskauteni kokemuksiin.

 

·      Pahoinvointi voi ilmentyä yllättävänä miespahoinvointina. Huomaat istuvasi ruuhkabussissa ja aina kun lähellesi tulee mies, olet oksentaa tai oksennat. Ihana, kamala tilanne. Harvemmin sitä komeat miehet oksettavat.

·      Kumppania voi varoittaa jo etukäteen, että saatat piereskellä unissasi. Suhteellisen huvittavaa. Etenkin, jos kumppanisi kuuluu niihin, joiden maailmassa naiset eivät piereskele.

·      Yhtenä päivänä haukut kumppanisi, miten helvetissä hän saattoi sinut tähän tilaan. Seuraavana päivänä kerrot, ettet ole ikinä ollut niin onnellinen kuin raskaana ollessasi.

·      Muisti ei toimi normaalisti. Et saa päähäsi neuvolassa, mikä kumppanisi nimi on. Neuvolatäti katsoo sinua ymmärtäväisesti, mutta pikku hiljaa näet häivähdyksen epäuskoa.

·      Erikoiset pelot. Säikähdin aurinkoa ottaessa, että lapsivesi alkaa kiehua kuumuudesta ja soitin äitiyspolille. Sain ehkä hieman huvittuneen vastauksen, että kaikki on hyvin. Kotona tajusin, että pelkoni taisi ennen kaikkea johtua palaneen masun kuumotuksen tunteesta.

·      Seksi muuttuu päivä päivältä kankeammaksi. Lopputulos on, että mies saa hoitaa työt ja sinä makaat erikoisessa asennossa tyynymeren keskellä. Olo on lähimpänä sinivalasta kuivalla maalla.

·      Vimma alkaa kutoa. Olen tehnyt kaulaliinan murulle, joka jostain syystä jäi kaappiin. Onneksi muru vakuutti, että ajatus on kaunein. Loukkaannuin silti verisesti.

·      Itkeminen. Itku tulee, kun bussi menee nenän edestä, paahtoleipä palaa tai telkkarissa näkyy suloinen kissanpentu. Toki aidostikin liikuttavat asiat itkettää, mutta niin myös kaikki, josta ei aina tarvitsisi itkeä…

·      Erikoiset ruokahimot. Vuorokauden ajalla ei ole väliä. Kaurapuuro maistuu maailman parhaalta, suklaa oksettaa ja tekisi mieli melkein syödä hiiliä takasta. Aamupala ei maistu, mutta tekisi mieli snägäriruokaa. Olen jopa kuullut, että joku on syönnyt mokkapaloja sinapilla.

·      Seksin himo. Loputon himo, mikä vain pahenee, kun saa seksiä. Orgasmit ovat parempi kuin koskaan ja olo superseksikäs. Kumppani on melkein peloissaan. 

·      Täysi haluttomuus. Mielenkiinto seksiin on nolla. Ihmettelet itsekin, miten tämä vauva edes saatiin alulle. Kumppani on aivan ihmeissään, miten tässä näin kävi.

·      Synnytysinto. Päädyt netin keskustelupalstoille ja facebookryhmiin melkein fanittamaan synnytystä. Katsot innoissasi Youtube-videoita ja lainaat kirjastosta kirjoja. Käyt ylimääräisissä synnytysvalmennuksissa ja odotat kuin kuuta nousevaa synnytystä. Synnyttäneet ystäväsi katsovat sinua kummissaan.

·      Kun synnytys tulee, iskee fiilis,en mä nyt ihan vielä haluakaan synnyttää. Kysyt kumppanilta melkein tosissasi, voiko tämän perua. Tiedustelet samaa kätilöltä vielä synnytysalissa.

·      Oli synnytys, millainen tahansa, en voi mitenkään kuvailla, miten ihmeellisen se hetki on, kun saat oman vauvasi syliisi. Kaikki se, mikä raskaus aikana ärsytti häviää rakkauden tieltä. <3

 

Jokainen äiti kokee raskauden ja vauvan saamisen omalla tavallaan. Noita hullunkurisia muistoja kannattaa kirjoittaa vauvakirjoihin tai omaan päiväkirjaan. Kun lapset ovat isompia heidän kanssaan on hauska muistella, mitä hassuja juttuja tapahtui, kun he olivat äidin mahassa.

 

Ihanaa raskausaikaa kaikille teille, jotka olette nyt raskaana. Onnea teille, ketkä olette jo siitä selviytyneet. Ja nyt vain pusimaan omaan murua, jos tämän jälkeenkin mieli tekee omaa vauvaa. <3 <3 <3

 

* Kerro ihmeessä blogin kommenteissa, mitä kaikkea hullua sinulle on tapahtunut raskausaikana. Millaisia mielitekoja sinulla oli? Noloimmat hetket? Ikimuistoisimmat tilanteet? Nauretaan ja itketään yhdessä niille muistoille!

Kommentit (8)

Päivi

Terveysintoilijana oli kamalaa, kun raskaana en pystynyt syömään mitään terveellistä, kaikki terveellinen oksetti. Kuukaudessa meni makkaraperunoita ihan älytön määrä. Verenpaineet oli alkuraskaudesta tosi matalia mikä ehkä vaikutti asiaan. Loppuraskaudessa tilanne kostautui ja sairastuin verenpainetautiin. Huvittavaa oli että synnärillä eka ateria synnytyksen jälkeen oli uunimakkara! Ja sen syöminen oliki sitte vaikeeta 😁

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Päivi. Tuohon sun kokemukseen oli helppo samaistua. Mulla oli kanssa toisessa raskaudessa kamala pahoinvointi. Ainoa mitä teki teki mieli ja sai alas oli ranskalaiset ja porkkanaraaste. Muutaman kerran mäkkärin juustohampurilainen ja pirtelö. Niitä sit menikin monta viikkoa reilummin. Ihme, että tuli painoa... ;)

Vaivainen

Mulla raskausaikana kaikki mahdolliset hajut oksetti ja tuntui että miehen vehkeet haisi jatkuvasti hänen ollessa vieressä. Pussailu ei kovinkaan hyvin onnistunut, yökötti. Ja koko raskauden ajan haluttomuutta. Onneksi kaikki mahdollinen mitä raskausaikana tuli tai vaivasi, jäi synnytyssaliin.. :D

Puhu muru

Voi apua! Oli sullakin varmasti mies hieman ihmeissään. :D Onneksi noi kummallisuudet jää aika hyvin synnytysaliin. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi Vaivainen.

Näistä kyllä pitäisi puhua enemmän. Siksi näiden kokemuksien jakaminen on äärimmäisen tärkeää. Tuo sinun ja teidän kokemuksenne voi saada pahimmillaan parisuhteen ihan solmuun. Ihan turhaan.

Janni

Hikoilu. Johon mikään ei auttanut. Kuljin marraskuussa (raskaus)legginseissä, takin virkaa toimitti usein ohut pitkä huppari (mallia lörppä, joten ylti mahan päältä) sain kummaksuvia katseita, koska muilla oli toppavaatteet!
Öisin oli pahinta. Meillä oli ikkuna auki (vaikka mittari oli melkein pakkasen puoella) ja minulla oli TUULETIN! Miehelläni oli nukkuessa jopa kaulahuivi, koska halusi sitkeästi olla vieressäni. Hän pukeutui aina ennen nukkumaanmenoa pitkähihaiseen sekä pitkiin kalsareihin ja veti sukat jalkaansa. Todellista rakkautta <3
Mahani oli todella todella iso ja sen kanssa törmäilin milloin mihinkin. Tuntui että kaupan alahyllylle kumartuessa en meinannut päästä enää ylös. Viimeisinä viikkoina en ilman apua noussut matalasta autostamme, saati saanut sukkia/kenkiä jalkaan.
Nukahdin myös töissä kesken palaverin, alkuraskaudessa. Silmät vaan menivät kiinni!

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Janni. Ei sinullekaan varmaan kukaan kertonut, että hikoilua olisi luvassa ympärivuorokauden. Tai miten oikeasti voi olla vaikeaa, jos maha on iso. Ja miten hassuja tilanteita siitä voikaan seurata. Kyllä sun mies todella näytti, miten rakastaa sua ja haluaa nukkua vieressä. <3

Toi nukahtelu oli kyllä todella surkuhupaisaa. Olen nukahtanut itsekin luennolle ja jopa kesken työpuhelun. Onneksi asiakas ei sitä tajunnut, puhui vain. Kun eihän sille mahda mitään, kun pahin väsymys on päällä! :D

Nam, kumisaappaita

Esikoispoikaa odottaessa bensa ja öljy tuoksui taivaalliselta, jos ne olis ollut turvallisia henkäillä niin mulla olis varmaa ollut joku bensakannu kotonakin mitä olisin imppaillut. Ja uudet kumisaappaat - voi luoja miten herkullisilta ne sitten tuoksui, niin hyviltä että piti kerran mennä cittarin kenkäosastolle nuuhkimaan. Ois tehnyt mieli imeskellä niitä saappaita 😳
Ja hyvin erikoinen mieliteko tämäkin: linja-autopysäkillä näin linja-auton vähän ruosteisen helman, ja olis kauheasti tehnyt mieli haukata siitä.

Puhu muru

Ihan mahtavia nuo sun raskausmuistot! Nauroin ääneen. :D Joskus luulin, että tuo bensan haistelu on vain urbaanilegenda, mutta taitaa se olla totta. Ja nuo kumisaappaan haistelut! Eikä tuo erikoinen mieliteko haukata linja-auton ruosteista helmaakaan, mikään ihan perus oo. Kiitos hirmuisesti, kun jaoit nämä muistot kanssani! =)

Meillä synnytysvalmennus oli täynnä vain synnytysjuttuja. Perhevalmennus keskittyi vauvoihin. Mutta missä oli tieto ja neuvot parisuhteen hoitoon synnytyksen jälkeen?

 

Parisuhteen unohtaminen tuntui oudolta. Kai parisuhde olisi vielä tärkeä vauvan saamisen jälkeenkin? Eikö ikäviin erotilastoihinkin voisi auttaa pieni opastus tai neuvonta ennen kuin parit sukeltavat yhteen haasteellisimmista parisuhteen vaiheista?

 

Suomessa on paljon koulutettuja terveydenhoitajia sekä kätilöitä, jotka ovat myös seksuaalineuvojia ja seksuaaliterapeutteja. Heidän pitäisi vain päästä käyttämään taitojaan paremmin. Toivottavasti jossain vaiheessa poliitikotkin tämän ymmärtäisivät.

 

Voin itse auliisti myöntää, että ilman tietoa, jota olen saanut koulutuksistani voisin olla jo murun kanssa eri osoitteissa. On ollut paljon asioita, joissa ongelmat ja kriisit on vältetty tiedon avulla. Tieto antaa luvan ja neuvoo, jopa rauhoittaa. On hyvä tietää, mitkä asiat useimmat pariskunnat kokevat haastaviksi.

 

Minulta on seksuaaliterapeuttina kysytty hyvin huolestuneena, miksi seksuaalinen halu on tuoreella äidillä aivan kateissa vielä reilun puolen vuoden päästä synnytyksestä.

 

Tässä yksi vastaus asiakkaani luvalla.

 

Kyselin eräältä naiselta hänen kokemuksestaan. Hän kertoi, että haluaisi haluta, mutta halu on aivan kateissa. Hän kertoi myös, miten limakalvot olivat kuivat, kiihottumisen tunteita ei löytynyt, vaikka teki mitä, eikä orgasmia kuulunut. Liukuvoiteita oli käytetty, pornoa katsottu ja kumppani oli tehnyt kaikki temppunsa. Aiemmin seksi oli toiminut heillä hyvin. Edes itsetyydytys ei tuntunut miltään.

 

Levottomuus ja turhautuminen alkoi jo vaivata molempien mieltä. Pelko, että jotain saattaisi olla pielessä painoi. Kysyin vielä kuukautisista ja imetyksestä, eikä naisella ollut vielä kuukautisia ja imetys oli käynnissä edelleen.

 

Ikävä tilanne naiselle ja hänen kumppanilleen, mutta onnellinen sillä kaikki oli ihan hyvin. Rauhoittelin heitä. Annoin tietoa ja luvan. Synnytyksen jälkeen etenkin imettävällä naisella hormonitasot, estrogeenin ja testosteronin osalta, voivat olla kuukausia hyvin matalat. Miten matalalla hormonitasot ovat, on yksilöllistä. Ne voivat olla lähellä vaihdevuositasoa.

 

Tilanne korjaantuu usein vasta, kun munasarjat aloittavat toimintansa ja kuukautiset alkavat. Vasta silloin naisen oma hormonituotanto käynnistyy normaalisti. Milloin kuukautiset alkavat, on hyvin yksilöllistä. Kuukautiset voivat alkaa muutaman kuukauden päästä synnytyksestä tai vasta imetyksen loputtua.

 

Vaikka naisen haluttomuus olisi täysin luonnollista ja hormoneista johtuvaa, se voi aiheuttaa ison parisuhdekriisin, mista oli asiakkaallanikin huoli. Kumppanien pitäisi osata puhua vaikeassa tilanteessa tunteistaan ja olla joustavia. Olisi tärkeää yhdessä miettiä juuri heille sopivaa tapaa toimia uudessa tilanteessa. Mitä ”haluton” nainen kaipaa tai miten huomioidaan kumppani, jolla on normaalit ”halut”?

 

Aika parisuhde taituri saa olla, että osaa hoitaa näin haastavat hetket ilman oikeaa tietoa.

 

Seksuaalisuus muuttuu raskauden ja synnytyksen aikana monella tapaa. Naisen keho käy läpi ison muutoksen luodessaan uutta elämää. Muutokseen valmistutuminen auttaa haastavissa hetkissä ja tieto olisi tarpeen niin tulevalle äidille kuin isälle. Ei riitä, että vain äiti tietää. Tästä pitäisi puhua enemmän!

 

Äidin kehoon liittyvät muutokset voivat yllättää tuoreet vanhemmat. Palautuminen on aina yksilöllistä ja siihen pitää antaa aikaa. On ihan epäreilua, jos äitiä hoputetaan aloittamaan seksielämä tai palautumaan heti omiin mittoihin. Kukaan ei tiedä, miten synnytys menee, miten keho toimii tai millaisen vauvan saa.

 

Eräs äiti kertoi, että hänen kumppaninsa uskonnon takia yhdyntäseksi oli kielletty 60 päivän ajan. Se oli tuntunut hänestä hyvälle ja turvalliselle. Oli lupa palautua rauhassa, ilman paineita seksistä.

 

Tarvitaan lempeyttä, kannustusta ja tietoa parisuhteesta sekä seksuaalisuudesta vauvaa odottaville perheille. <3 Tämä tieto pitäisi saada helposti. 

 

*Käy tutustumassa kollegani terveydenhoitaja-kätilö (ylempi amk) ja seksuaalineuvoja Essi Kinnusen tekemään hyvää oppaaseen Seksuaalisuus raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Se kannatta lukea itse ja pyytää kumppaniakin lukemaan. =)

*Tulen jatkamaan "seksuaalisuus ja parisuhde raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen" aiheesta blogissani jatkossakin. Jos sinulla on jokin oma kokemus tai asia, josta haluaisit tietää enemmän, laita minulle vaikka meiliä puhumuru@gmail.com. Sinun kokemuksesi voi olla jollekin toiselle tärkeä ja antaa lohtua vertaistuen muodossa. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (2)

-lorea

Mulla oli just sama, halusin haluta mut ei vaan onnistunut. Puolen vuoden kuluttua, kun menkat taas alkoivat, tilanne muuttui kuin taikaiskusta - taas himotti ja kroppa toimi niin kuin ennenkin. Kärsivällisyyttä! <3
On hyvä kuitenkin muistaa mies ja hänen mahdolliset tarpeensa. Meillä miehenkin halut vähenivät tuoksi ajaksi, mutta välillä piti paineita päästää ulos joko yksin tai yhdessä. Halut heräsivät sitten kunnolla puolen vuoden jälkeen kun minullakin. En voi olla kiitollisempi miehelleni joka ymmärsi ja lohdutti. Auttoi vauvanhoidossa ja oli kärsivällinen.<3

Puhu muru

Kiitos -lorea, kun jaoit kokemuksesi. Teidänkään tilanne ei varmasti ollut helppo, mutta aika auttoi. Hormonitoiminnan palauduttua ennalleen palasi halutkin. Tarinasi varmaan tsemppaa ja lohduttaa vastaavassa tilanteessa olevia äitejä. ❤️ Sinulla on myös ihana viisas mies rinnallasi. Kaikkea hyvää teille. 😀

Huoleton muuttuu huolehtimiseksi. Ei ole enää vain minä ja sinä. Alkaa valmistautuminen elämän isoimpaan seikkailuun, jonka jälkeen, mikään ei ole niin kuin ennen.

 

Toisesta tuli äiti. Yksin. Toisesta tuli isä. Yhdessä.  

 

Marja: Mitä tapahtui, kun rakkauden valmennuskurssi oli käyty, hengailut loppuivat ja suuntasit elämässä eteenpäin?

 

Sami: Mä olin kuin tuulen liikuttama lehti ja tuuli vei minut seuraavaan parisuhteeseen. Halusin kiivaasti jäädä johonkin kiinni. Saada elämään pysyvyyttä ja turvaa. Alkaa rakentaa jotain ympärilleni. Jotain, joka olisi enemmän pysyvää kuin kaikki aikaisempi. Muutettiin nopeasti yhteen. Perustettiin koti. Alettiin suunnitella häitä. Kaiken muun lisäksi sisältäni alkoi kuoriutua isä.

 

Elämä meni askel kerrallaan eteenpäin. Kerrostaloasunto muuttui rivitaloasunnoksi. Oli puhetta koirasta. Aamu alkoi kello seitsemältä ja ilta päättyi  ennen yhtätoista. Elämä alkoi saada rytmiä. Tuli suunnitelmia, joita kohti mennä.

 

Kaiken uuden sisällä pysyi vanhakin elämä vahvana. Kuljin kohti arkea ja rutiinia, mutta tietoisesti halusin myös rikkoa niitä. Jos arki meni liian turvalliseksi, tuli halu rikkoa sitä jollakin tavalla. Enkä tarkoita hajoittavalla tavalla, vaan pyrin ainakin toteuttamaan rutiinien rikkomista niin, että se olisi vain piristävää. Halusin samaan aikaan elämääni jotain aivan uutta, mutta samalla en ollut vielä valmis päästämään irti vanhasta.

 

Sami: Miten sinun romanttinen elokuva jatkui kauniin alkukohtaamisen jälkeen?

 

Marja: Se oli alusta asti tunteiden paloa. Intohimo näytteli pääosaa, sivuosissa oli rakkaus, viha ja mustasukkaisuus. Me mentiin kovaa ylämäkeen ja seuraavana päivänä alamäkeen. Elämä oli melkein hengästyttävää jopa niin, että se välillä ahdisti. Sitten taas joku outo voima imaisi mut, kun tuo mies puhui hetken kauniita ja suuteli sen jälkeen läpi yön kunnes annoin kaiken anteeksi.

 

Se taisi olla sitä kuuluisaa vaarallista rakkautta. Erityisen vaarallista siitä teki mustasukkaisuus, mikä oli kuin myrkkyä. Silti syksyn tullen, me muutettiin yhteen. Mä olin saanut opiskelupaikan Mikkelistä ja mies seurasi mua. Hetken oltiin niin ihanaa kotileikkiä, kunnes homma meni entistä hullummaksi.

 

Marja: Sä olit kahden maailman välissä. Valitsitko uuden ja turvallisen elämän vai palasitko vielä vanhaan vähän turvattomaan?

 

Sami: Kyllä mä valitsin turvallisemman elämän. Se tuntui hyvältä. Oli vakituinen työpaikka. Se oli syy tai pakko herätä aamulla. Oli vakituinen suhde. Se herätti halun miettiä tulevaisuutta enemmän kuin päivän tai viikon päähän. Oli vakituinen saunavuoro. Oli vakituinen sulkapallovuoro.

 

Ensimmäistä kertaa elämässä kaikki asiat olivat vain hoitamista vaille valmiina. Toisinaan se aiheutti pelon ja kauhun sekaisia tunteita. Ajatuksia, että rakentaako sitä vapaaehtoisesti muuria itsensä ja elämän välille. Eikä niissä ajatuksissa mitään väärää ollut.

 

Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitääkin toisinaan pohtia sitä, että elääkö elämää, jota haluaa elää. Koska helposti käy niin, että luulee elävänsä haluamaansa elämää. Minulla oli tunne, että suunta johon olin menossa oli oikea. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin rakentaa tulevaisuutta pala kerrallaan.

 

Sami: Mitä Mikkelissä ollessa tapahtui? Olit vieraassa kaupungissa. Kaukana kaikesta. Alkoiko todellisuus lyödä kasvoille?

 

Marja: Ei me vaan osattu olla yhdessä. Mulla oli valtava palo elää opiskelija elämää, tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen kaupunkiin. Koripallokin tuli taas elämään ja tuntui, kuin olisin tullut kotiin koripallohallissa. Meidän kodin seinien sisäpuolella ilma oli kuitenkin sakea epäilyistä, painostuksesta, epämääräisestä pelosta ja salaisuuksista. Ehkä siksi oli ihanaa hengittää kodin ulkopuolella.

 

Nyt kun katson tuota aikaa, näen nuoren naisen vieraalla paikkakunnalla täynnä elämän iloa. Suhde, jota kutsuin parisuhteeksi oli kuin rautapallo jalassani. Se piti minut otteessaan, eikä antanut minun ikinä mennä ilman painolastiaan. Silti minä tein siitä rautapallosta niin kovin rakkaan, että annoin sen satuttaa ja kutsuin sitä siltikin rakkaudeksi. Pelkäsin ottaa ohjat omiin käsiini ja olla taas yksin.

 

Marja: Millainen tulevaisuus noista paloista muodostui? Oliko se sitä elämää, mitä halusit elää?

 

Sami: Kyllä se siihen kohtaan riitti helposti. Palapeli oli vain yhtä palaa vailla. Se pala alkoi kasvaa vaimoni vatsassa. Minulla oli yhdeksän kuukautta aikaa muuntautua isäksi. Ystävä, joka oli tullut vajaata vuotta aikaisemmin isäksi alkoi opastaa minua, että lapsen tultua elämä muuttuu tyystin. Mikään ei ole kuin ennen ja minkään ei edes halua olla kuin ennen. Hän sanoi nukkuneensa kuukauden ajan kaksi tuntia yössä, mutta näytti siitä huolimatta onnelliselta ja levolliselta.

 

Yhdeksän kuukauden kuluttua minusta kuoritui isä. Oli lokakuu. Kello löi kuusi illalla. Lapsi makasi pienenä ja hentona äitinsä rinnoilla. Minun sisälläni liikahti pala, joka ei ole liikahtanut vieläkään paikoilleen. Se oli se palapelin puuttunut pala, joka on määritellyt elämäni tuosta hetkestä eteenpäin ja tulee määrittelemään elämäni loppuun asti. Pala, joka jo itsessään saa tämän maailman kauniiksi.

 

Sami: Uskalsitko lopulta ottaa ohjat käsiisi ja tehdä ratkaisun?

 

Marja: Elämä antoi mulle yllätyksen. Oudolle väsymykselle löytyi syy ja testiin ilmestyi kaksi palloa kylmänä helmikuisena perjantaina. Tuo hykerryttävä, ihmistä vavisuttava yllätys sai mun päässä asiat järjestymään. Raivasin yllätykselle turvallisen pesän, jossa minun oli hyvä olla ilman, että minua määrättiin.

 

Kävin sen kevään terapiassa, tapasin lastenvalvojaa, tutustuin neuvolaan ja kasvatin onnellisena mahaani. Olin halunnut äidiksi pikku tytöstä asti. Uhosin aina, että haluan nuorena äidiksi. Ennen kuin sain pienen yllätyksen käsivarsilleni, elämä yllätti vielä kerran. Se melkein kysyi haluatko varmasti tulla äidiksi ja ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä? Minä halusin, joka solullani.

 

Synnytin kesän kuumimpana päivänä lokakuisen vauvani, kaksi kuukautta liian aikaisin. Koko synnytyssali hiljeni ja sitten kuului pieni vaikeroiva vauvan itku. Kaikki tapahtui nopeasti, vauvaa näytettiin ja sitten se vietiin vauva-teholle. En osannut itkeä. Katsoin vain turtana synnytyksessä mukana ollutta äitiäni. Vauvani ei ollut enää kohdussani, mutta sylinikin oli tyhjä. En halunnut lähetellä viestejä vauvani syntymästä, koska en tiennyt sainko olla onnellinen. En tiennyt edes olinko äiti.

 

Vasta neljän päivän päästä sain tuon pienen, puolentoista kilon ihmistaimen syliini ja lupasin rakastaa häntä aina vaikka minua pelotti. Sillä hetkellä minusta tuli äiti. <3

 

Onko elämässä olemassa oikeaa hetkeä tulla vanhemmaksi? Tai eihän sitä saa edes valita. Se hurja lottoarvonta, missä me olemme ihmisinä edelleen luonnon armoilla. On olemassa toivottuja, kaivattuja, vahinkoja ja yllätyksiä – monenlaisia tapoja tulla raskaaksi. Se pieni ihminen, mikä meille suodaan on meille kuin peili elämästämme. Se karistaa kaikkivoipaisuuden meistä avaamalla suunsa leijonan karjaisuun kerta kerran jälkeen. Sillä on taito löytää heikkoutesi ja opettaa sinulle lisää, jos suostut oppimaan. Pieni ihminen raivaa sydämeesi merkin, joka on kuin tatuoitu sinuun iäksi. Enää vain sinun tulee antautua rakkaudelle, hoivata ja pian taas päästä irti. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat