Kirjoitukset avainsanalla imetys

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä. 

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (9)

Tarjuska

Terveydellisistä syistäni loppui imetys 4v2kk ulkopuolisen "käskystä". Olin halunnut lopettaa lapsentahtisesti ja se oli järkyttävän suuri suru itselle ja myös ihanalle, rakkaalle tissihirmulle. Pahin tuska ja itku kesti itsellä 2 viikkoa ja vieläkin toisinaan koen haikeutta. Se side minkä imetys saa aikaan on ihmeellinen. Olen toki onnellinen imetyksen kestosta, kun se vihdoinkin kolmannen kohdalla onnistui❤
Tsemppiä teille!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Tarjuska. Oli varmasti järkytys joutua lopettamaan imetys "käskystä" niin kuin mainitsit, etenkin kun olit ajatellut ihan muuta. Haikeus jää varmaan jollain tavalla, uskoisin. Tuntuu kuin se kertoisi omalla tavallaan niistä syvistä tunteista, mitä imetykseen liittyy. En tiedä lähdettä, mutta luin joskus miten intiaanit sanovat että imetys luo elinikäisen siteen ihmisten välille. 

Kahteen aiempaan imetykseen lopettamiseen verrattaessa lapsen ikä tekee oman juttunsa. Yli kolme vuotiaan kanssa surua ja luopumista käydään läpi myös yhdessä. Me voimme puhua ja halia, toki kuopus välillä suuttuu kun joudun tuottamaan pettymyksen. Toivottavasti mekin pääsisimme eteenpäin tuollaisella kahden viikon suru ja tuska ajalla. Haikeus saa jäädä. Nyt tälle itkulle ei ole vielä loppua. <3

-TIINA-

Juuri lopetin imetyksen kun vuosi tuli mittariin kuopukselle. Lopettamisen kanssa kipuilin, mutta varmasti osittain myös siksi että pieni joutui päivähoitoon kun minulle tarjoutui unelmaduuni. Imetin kuopusta yhtä pitkään kuin esikoista, mutta se harmittaa etten hänen kanssaan saanut ollakaan kotona niin kauan kuin esikoisen. Vieroitus taisi lopulta olla tuskallisempaa äidille kuin lapselle, vaikka melkoinen tissitakiainen olikin. Vieroitusta tehtiin pitkään, kerrasta en olisi pystynyt lopettamaan. Nyt kun iskä oli lasten kanssa kotona minun lähdettyä töihin, on ollut ihana nähdä miten pienin saa lohdutusta myös tasavertaisesti isältään kun äitin tarjoamaa lohtumaitoa ei ole enää saatavilla!<3 Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin kuitenkin yhden vuoden tavoitteeseeni töistä huolimatta!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta -TIINA-. Sinulla olosuhteet vaikuttivat imetyksen lopetukseen. Siihen varmasti liittyi kipuilua, luopumista ja uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä. Minusta on hienoa, että otit unelmatyön vastaan ja kumppanisi on nyt kotona. Ja imetys taipaleesi oli hieno, voit olla oikein ylpeä siitä.

Odotan itsekin innolla tuota, miten imetyksen loppumisen jälkeen kuopus saa lohtua meiltä tasavertaisesti. Uskon, että murukin huomaa eron. <3

Jaana

Kahden lapseni kohdalla molemmilla suurin syy imetyksen lopetukseen on ollut halu saada vauvat nukkumaan paremmin öisin. Tyttö söi rintaa kymmenen kertaa yössä tai söi ja söi kuhan vain olin hänelle tuttina. Lähdin töihin hänen ollessa vuoden joten oli helppo lopettaa imetys sen myötä. Poikaa imetin vuoden ikäiseksi ja sitten väsyin yöheräilyihin. En ole osannut lopettaa pelkkiä yösyöttöjä vaan olen hiljalleen lopettanut koko imetyksen. Minulle imetys on aina aika kuluttavaa että jos en huolehdi syömisistä laihdun helposti liikaa. En voi kuin ihmetellä miten voi imettää monta vuotta, mutta hienoa ja ihan kunnioitettava asia kuitenkin!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos oman imetyskokemuksesi jakamisesta Jaana. Imetys on hyvin yksilöllinen asia ja kokemus, joten niitä ei kannata verrata. Olet toiminut minun mielestäni täysin oikein, kun olet kuunnellut itseäsi. Omien voimien puntaroiminen on äärimmäisen tärkeää. 

Minulle tämä oli oikea hetki lopettaa imetys. Yöheräilyjä on ollut, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus olen jopa nukkunut kokonaisen yön. Kolmen lapsen kanssa käy helposti niin, että kun jokaisen herää johonkin kerran niin siinä onkin jo kolme herätystä... 

Äitien jaksaminen ja uni ovat tärkeitä. Joten ei podeta syyllisyyttä! <3 

Vierailija

Kiitos kun jaoit tämän! Pitkä, yli 1,5 vuoden kestävä imetys on edelleen suhteellisen harvinaista ja vielä, väittäisin, pieni tabu. Minulla 2 v 9kk poika, imetys jatkunut tähän asti. Nyt, mikä saa pohtimaan lopettamista, on tahtoikäisen kovat paineet antaa "tissiää, tissiäää" milloin missäkin tilanteessa. Toki eniten kotona, sohvalla, mutta otteet voi olla aika raisut, ja rinnalla haluttaisiin oleilla vähän pidempäänkin. Isoksi kasvamisessa tuttu tissi tuo lohtua, ja sehän juuri on hellyyttävää.

Yöimetys ei ole ongelma. Poika nukkuu samassa sängyssä ("sivulaiva"-systeemillä) vieressä, joten satunnaiset "tissiäää" pyynnöt öisin eivät väsytä. Tissi suuhun, hetki kainalossa ja taas nukutaan.

Mitenhän tämä päättyy? Nyt olen alkanut jutella pojalle, että kun ollaan aika isoja, ei enää ole tissiä. Oma haikeus on suuri. Tuntuu luopumiselta, juuri kuin otsikossa kirjoitat.
Ja kuva kertoo kaiken: pörröpää taapero äidin kainalossa, turvassa, äiti läheisyydestä nauttien. Haikeaa ajatella, että joskus se on ohi!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Ihana kuulla, että koit kirjoitukseni tärkeäksi. <3 Ja kiitos itsellesi, että kirjoitit palan teidän imetysmatkaa. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ei pitkistä imetyksistä kauheasti puhuta ellei olla "oikeassa" seurassa. Minun onneni oli eräs ystävä joka imetti molempia tyttöjään yli 3-vuotiaaksi. Hän oli niin läheinen, että se normalisoi minullekin pitkän imetyksen. Myöhemmin tutustuin vielä Imetyksen tuen työntekijöihin ja tukiäiteihin - heiltä olen saanut paljon tietoa sekä vahvistusta. Kun epäilijöitä tuli tiesin, että tämä on oikein vaikka muut sanoisivat mitä. 

Luopuminen on ollut todella haikeaa, tunne menee luihin ja ytimiin. Jokin niin tärkeä vaihe on loppu. Nytkin alkaa kyyneleet kohoamaan silmiin. Tästä viikosta tulee ensimmäinen kokonainen viikko kun en enää imetä. Ja voi miten ikävä minulla meidän yhteisiä hyviä hetkiä. Tissi on ollut kovin rakas pienellekin ja välillä kuopus haluaa taputella "ihanaa tissiä". Sydän pakahtuu onnesta silloin, näen ja tunnen miten rakas muisto imetyksestä on hänelle jäänyt.

Anna sinä ajan kulua ihan rauhassa. Unohda "ikärajat", kuuntele kehoasi ja lasta. Imetys on kaunis ja luonnollinen asia, mille pitäisi antaa sille kuuluva arvo. Vapaus valita. Ja uskon, että hyvän imetyskokemuksen jälkeen jokin ikävä jää. Nauttikaa te yhteisistä imetyshetkistä, etenkin niistä hyvistä ja rauhallisista. <3

Vierailija

Kauniisti kirjoitettu vastaus, kiitos! Tiesin kyllä ennen vauvan saamista, että pitkäkin imetys on biologiselta kannalta normaalia, jopa kuuteen vuoteen asti. Koin kuitenkin outona ajatuksen isommasta lapsesta tissillä, liian "hippinä" minulle. Kun imetys vain jatkui, ja ongelmitta, en kuitenkaan halunnut sitä väkisin lopettaa...ja aika vierähti. Nyt taas on seesteisempi kausi, rajuimmat tissin vaatimiset ovat ohi (pari kuukautta sitäkin kesti), ja imettely on taas mukava yhteinen hetki ennen ja jälkeen päiväkotipäivien. Vielä hetkinen tätä onnea riittää <3 Kiitos neuvosta, koetan tuulettaa päästäni pois ikärajat ja kuunnella kehoa ja lasta. Ei muuta. 

Vuosi sitten tunnelma oli jotain ahdistuksen ja onnen väliltä. Olin mokannut ”varmojenpäivien” laskujeni kanssa ja pelkäsin raskautta. Kuopus oli vasta 1-vuotias. Siinä hetkessä tuntui, ettei voimat riitä uuteen raskauteen. Miten selviäisimme neljän kanssa?!!

 

Päädyin luottogynekologini Leena Väisälän suosituksesta kuparikierukkaan, koska taaperoimetykseni esti muiden jälkiehkäisymenetelmien käytön. Kuparikierukan asentaminen toimi jälkiehkäisynä, ja samalla sain ehkäisyn kuntoon seuraavaksi viideksi vuodeksi. Minulle hormonikierukka ei sopinut, sain siitä kovan aknen ja vatsa nipisteli pitkään.

 

En myöskään halunnut hormonaalista ehkäisyä jo pelkän imetyksen takia. 

 

Blogikommenteissa oli viime vuonna vilkasta keskustelua, kun postasin Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja. Moni jakoi myös kokemuksiaan kuparikierukasta, joka siinä hetkessä alkoi todella kiinnostaa. Enhän yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Pelkäsin monia asioita kuparikierukan suhteen.

 

”Meille on nyt tulossa neljäs lapsi kuparikierukasta huolimatta. Tein päätöksen tehtyäni plussatestin että saa tulla. Mies oli erimieltä ja häntä pelotti enemmän tuleva etenkin taloudellisesti. Meille tulee jatkossa joku muu ehkäisy..varmaankin mieheni käy vasektomiassa.”

 

”Itsellä ollut kuparikierukka nyt päälle vuoden,otin sen muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen.Aluksi mietti että voiko tää oikeesti ehkäistä ja tavallaan pelottikin.Mutta ainakin itsellä on toiminut oikeen hyvin,ei oo ainakaan yllätysraskauksia tullut,ja kaikki pelottelut runsaista vuodoista,pitkäkestoisista kuukautisista yms.ei ainakaan ole mulla pätenyt. Tyytyväisempi tähän vaihtoehtoon kuin pillereihin!! ”

 

Olen ollut ihan hirmuisen tyytyväinen kuparikierukkaan. KYLLÄ –TYYTYVÄINEN!!! Kuparikierukka sopii minulle: ehkäisy on kunnossa ja keho tuntuu silti toimivan oman luonnollisen rytminsä mukaan. 

Mitä kuparikierukka on tuonut mukanaan? Varmuuden. Seksistä on paljon helpompaa nauttia, kun ehkäisy on kunnossa. Seksihalut ovat jopa kohonneet! Vuoden aikana kuukautiskiertoni on ollut säännöllinen, vähän lyhentynyt ja pari päivää ennen menkkoja tulee tiputtelua. Menkat ovat hieman runsaammat (aiemmin niukat/ normaalit) ja ehkä 1-2 päivää pidemmät (yhteensä 5 päivää), mutta ei yhtään kipeämmät. 

 

Ainoa isompi miinus oli alkuvaiheessa kuparikierukan langat, jotka kävin katkaisemassa. Ne pistelivät murua seksin aikana. Gynekologi tsekkasi käynnin yhteydessä, että kaikki on kunnossa, ja kierukka on pysynyt oikeassa paikassa. 

 

Kuparikierukan kanssa hyvät puolet ovat ehdottomasti voittaneet huonot minun kohdallani. Ja se sopii hyvin taaperoimettäjälle! 

 

Kun sanoo sanan kuparikierukka, saa usein kuulla ikäviä kauhutarinoita. Tarinoita siitä, miten kuukautisvuodot muuttuvat runsaammiksi, muuttuvat kipeämmiksi, tulee tiputtelua ja raskaaksikin saattaa kuulemma tulla ”helposti”.  Uskon, että ei se toimikaan kaikilla. Omasta kokemuksestani johtuen haluan kuitenkin tuoda keskusteluun positiivisen näkökulman.

 

Korvan taakse on hyvä laittaa tieto, että kuparikierukka toimii myös tehokkaimpana jälkiehkäisykeinona ja kuuluu Käypä hoito -suositukseen. Voi olla, että sinä, ystäväsi tai tyttäresi tarvitsee sen tiedon vielä joskus. Ja jos sinä mietit hyvää ehkäisykeinoa, voit ainakin kysyä lääkäriltäsi, sopisiko kuparikierukka sinulle. Oikean ehkäisymenetelmän löytyminen on tärkeää naisen elämässä! <3

 

 

*Mikä ehkäisymenetelmä sinulla on? Oliko vaikea löytää sopiva? Tai onko sinulla kokemuksia kuparikierukasta?

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

 

*Alempi kuva Pixabay

Kommentit (4)

Omenapuuro

Lähes 36-vuotiaana olen käyttänyt erilaisia ehkäisymuotoja. 20 vuotta sitten hain ensimmäiset e-pillerit ja popsin samoja pillereitä useamman vuoden täysin tyytyväisenä. Kunnes sitten jostain kuulin/luin, että pillereistä kannattaa pitää taukoa sillon tällöin ja että heti lopettamisen jälkeen ei tule tai ei tule niin helposti raskaaksi.

Tuon päätöksen 16-vuotias tulos lähti aamulla kouluun...

Tulin siis raskaaksi heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Sen muistan, että raskaustesti näytti plussaa maaliskuussa 2001.

Poikasen syntymän jäläkeen palasin käyttämään ehkäisyä ja koska halusin imettää, niin jatkoin minipillereillä. Niillä oli valitettavasti vaikutus maidon määrään ja imetys loppui kokonaan n. 4kk kohalla. Minipillereistä yritin vaihtaa e-pillereihin, mutta en pystynyt enää käyttämään pillereitä, joissa oli estrogeenia. Tulin niin huonovointiseksi, että makasin vessan lattialla.

Onnekseni löysin ihanan gynekologin yksityiseltä. Hänen asikkaansa olen ollut ainakin 10 vuotta. Kokeilin e-pillereiden jälkeen laastaria, sitä kesti n. 2 viikkoa, sillä olen sen liimalle allerginen. Laastarin kohta tuli aivan punaiseksi ja punaisuus levisi reunoille, kutisi ja iho oli lähes vesirakkulalla. Ehkäisyrengas oli mielestäni tosi kiva! Mutta sillä oli todella voimakas paikallisvaikutus eikä se oikein pysynyt paikallaan. Ehkä myös liian huonot lantionpohjan lihakset olivat osasyy siihen, ettei ehkäisyrengas päässyt jatkoon. Seuraavaksi kokeilin minipillereitä. Gynekologini etsi mahdollisimman vähäestrogeenisen vaihtoehdon ja sitä olen käyttänyt siitä lähtien.

Päätimme pian exän kanssa jättää ehkäisyn pois elokuussa 2008. Ja nyt tiedän, että pian exä suostui toiseen lapseen vain minun mielikseni :/ Tulin ensimmäisestä kierrosta raskaaksi (mm. serkkuni ei tätä halunnut uskoa vaan tuhahti, että "ethän sinä mitenkään voi olla raskaana jo nyt!") Pieni Pinsessa syntyi keväällä 2009. Pinsessa on myös aivan mini-me, eleet, ilmeet, tavat, temperamentti. Näen hänessä sen temperamentin, jonka olen menettänyt juuri päättyneen suhteen aikana. Yritän varjella Pinsessaani siltä, ettei hänelle koskaan tulisi paineita miellyttää toista (Samin blogissa oli juuri tästä), sillä se ei ole omalla kohdallani johtanut mihinkään kivaan.

Kierukkaa en pysty mitenkään kuvittelemaan sisälleni. En vain pysty. Hormonikierukalle olisin todnäk yliherkkä estrogeenin vuoksi, kuparin vaikutuksia voi vain arvailla. Minipillerit aiheuttavat miellyttävän sivuvaikutuksen, minulla ei ole kuukautisia ollenkaan. Sen vuoksi olen jatkanut minipillereiden popsimista, vaikkei seksistä ole ollut mitään tietoa kuukausiin.

Pystyn jotenkin kuvittelemaan kierukan paikoillaan ja miltä se tuntuu. Tamponikin tuntuu ja mietin, että mitenkähän kehoni suhtautuisi kuukautiskuppiin. Minipillerit sopivat minulle juuri nyt enkä voi tietää tulevaisuudesta. Juuri nyt olen tyytyväinen vaikka joskus mietin, että olenko samanlainen ilman ehkäisyä kuin ehkäisyn kanssa? Nyt kun ei ole partneria, jonka kanssa lisääntyä, niin voisin ihan hyvin olla ilman ehkäisyä, antaa kehon puhdistua edes yhdestä lääkkeestä (dosetissa sen kaverina on 6 muuta + dvit).

En tiedä miten reagoisin kierukan laittoon. Pelkään pyörtyväni kivusta. Vaikkakin luulen, että oma gynekologini osaisi laittaa sen todella taitavasti. Silti pyörryn liian kovasta kivusta. Toisaalta, nyt olisi hyvä kipulääkekombo, että ehkä kierukan voisi nyt laittaa, jos sille olisi tarve =D Ehkä luovun minipillereistä ja kokeilen elää taas kuukautisten kanssa. Ei minulla koskaan ole mitenkään ylikipeät olleet, reiteni ovat äärettömän kipeät ja jokainen kohdun supistus tuntuu reisissä (synnytyksissä myös). Kipulääkkeillä ja kuumilla kääreillä siitä on ennenkin selvitty! Eli tämän levyn jäläkeen alakaa taas elämä iliman ehkäsyä =D

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Omenapuuro. Olet kokeillut useampaa ehkäisyä, mikä on varmasti ollut välillä todella rasittavaa. Se ei todellakaan ole itsestään selvyys, että hyvä ja sopiva ehkäisy löytyisi helposti. Ja niin kuin mainitsit keho myös muuttuu raskauksien ja synnytyksien jälkeen, mikä vaikuttaa omalta osaltaan esimerkiksi lantionpohjalihasten kuntoon. 

Oma luotto gynekologi on tärkeä juttu naisen elämässä ja onneksi sinä olet sellaisen löytänyt jo vuosia sitten. Jos et kerran nyt tarvitse ehkäisyä, niin anna kehon "levätä" vaan. Se on ihan jännää seurata, miten ehkäisyn pois jättö vaikuttaa omaan mieleen ja kehoon. Muista kuitenkin ehkäisy, jos löydät kumppanin sillä taidat olla niitä onnekkaita, jotka tulevat helposti raskaaksi. =) 

Supermarsu

Mulla on ollut kuparikierukka kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla reilun vuoden jälkeen siitä alkoi tulla ongelmia. Ensimmäisellä syyt eivät selvinneet ja toisella puolen vuoden jälkeen syy selvisi pahaksi hiivatulehdukseksi. Minun elimistö siis piti sitä vierasesineenä ja aiheutti tulehdusta. Muutoin olin hyvin tyytyväinen. Nyt odotan toista lasta ja jo mietinnässä että minkälainen ehkäisy tämän jälkeen kun hormooneihin en enää koske!

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Supermarsu. Ikävä kuulla, että kuparikierukka ilmeisesti aiheutti sinulle hiivatulehduksia. Vaikka se muuten oli hyvä. Hienoa, että olet jo nyt odotus vaiheessa pohtinut ehkäisyä vauvan synnyttyä. Keskustele ihmeessä gynekologisi kanssa vaihtoehdoista.

Oletko tutustunut Natural Cycles menetelmään, missä mitataan ruumiinlämpöä ja apuna on kännykkä app? Se on hyväksytty viralliseksi ehkäisykeinoksi Suomessa tänä vuonna. Suosittelen tutustumaan ja keskustelemaan oman gynekologin kanssa vielä, sopisiko se sinulle. 

HS:n juttu Natural Cyclesta

”Ensimmäisen lapseni imetys onnistui mutkitta. Maitoa herui helposti, ja vauva viihtyi rinnalla. Imetin lasta melkein vuoden. Vauvavuosi oli kaikella tapaa mullistava, mutta kun ajattelen sitä jälkikäteen, yksi isoimmista asioista oli haluttomuus. 

Kun muutenkin olimme väsyneitä, ja elämä olikin yhtäkkiä täysin erilaista kuin ennen, oli kamalaa huomata, että en tuntenut mitään seksuaalista vetoa miestäni (enkä ketään muutakaan miestä tai naista) kohtaan. Olisimme ehkä säästyneet joiltakin riidoilta, jos haluttomuus ei olisi vienyt minulta keinoa olla ihot vastakkain mieheni kanssa. 

Tuon vauvavuoden aikana mietin usein, että olen menettänyt täysin kykyni nauttia seksistä ja omasta seksuaalisuudestani. Ajattelin myös, että se kuului luonnollisena osana uutta rooliani äitinä, ja ajatus kauhistutti. 

Seuraavia lapsia suunnitellessa tuo haluttomuus painoi mielessäni. Toinen lapsi sen todisti: kun aloin imettää, menetin seksihaluni täysin, vaikka odotusaika olin ollut todella aktiivinen ja erittäin halukas. Neuvolassa tästä ei puhuttu. 

Olenko täysin hukassa, vai voiko imetys aiheuttaa haluttomuutta?” 

 Kysymyksesi on tärkeä, ja se koskettaa monia äitejä. Haluttomuus voi johtua osin suuresta elämänmuutoksesta perheen kasvaessa. Myös väsymys ja stressi voivat painaa.

Synnytyksen jälkeen naisen hormonituotanto muuttuu, kun estrogeeni – ja testosteroni tasot romahtavat. Se miten rajusti, on yksilöllistä. Osalle tuoreista äideistä se aiheuttaa haluttomuutta, limakalvojen ohentumista, kiihottumisvaikeuksia ja orgasmin katoamista. Osalla äideistä imetys pitää hormonitasoja matalalla ja siirtää kuukautisia. "

(Kysymys on tullut lukijaltani.)
 

Kysymyksesi on tärkeä, ja se koskettaa monia äitejä. Haluttomuus voi johtua osin suuresta elämänmuutoksesta perheen kasvaessa. Myös väsymys ja stressi voivat painaa.

 

Synnytyksen jälkeen naisen hormonituotanto muuttuu, kun estrogeeni – ja testosteroni tasot romahtavat. Se miten rajusti, on yksilöllistä. Osalle tuoreista äideistä se aiheuttaa haluttomuutta, limakalvojen ohentumista, kiihottumisvaikeuksia ja orgasmin katoamista. Imetyksen aikana on mahdollista käyttää paikallisesti estrogeenipuikkoja - tai voidetta emättimeen. Osalla äideistä imetys pitää hormonitasoja matalalla ja siirtää kuukautisten alkua. Vasta kuukautisten alettua hormonitoiminta on tasoittunut.

 

Mitä synnytyshaluttomuudelle voi tehdä? Miten voin välttää parisuhdekriisin? 

 

Puhu oman kumppanisi kanssa. Jos asia tuntuu vaikealta, voit soittaa esimerkiksi Sexpo-säätiön ilmaiseen neuvontanumeroon ja jutella asiasta seksuaalineuvojan kanssa. Ja sen jälkeen ottaa asian puheeksi oman kumppanin kanssa. Tukea saa myös Imetuksen tuki ry:n Facebook sivujen kautta, laittamalla tukipyynnön tukiäideille.

 

Kun painit haluttomuusongelman kanssa, tärkeintä on puhua siitä. Vaimeneminen ei johda muuhun kuin ahdistukseen, katkeruuteen ja riitoihin.

 

Ottakaa puolisosi kanssa nämä viisi apukysymystä haluttomuuden käsittelyyn:   

  1. Kerro tuntemuksistasi ja haluttomuudesta
  2. Mitä sinä toivot?
  3. Mitä minä toivon?
  4. Miten me toimimme?
  5. Miten me jaksamme vauva-arkea 

 

Jos teidän on vaikea puhua haluttomuudesta ja seksuaalisuudesta, suosittelen hakeutumaan ajoissa seksuaaliterapiaan. Mitä pienempiä ongelmat ovat, sen helpommin ne usein saadaan selvitettyä. Rakkautta, seksuaalisuutta ja parisuhdetta kannattaa vaalia.

 

Haluttomuus on vain ohimenevä vaihe. Kärsivällisyyttä. Tulee taas päivä, jolloin nainen huomaa sen ihanan fiiliksen – nyt tekisi vähän mieli.  <3

 

 

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin postauksessa ” Tieto auttaa - seksuaalisuus on muutoksesssa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen”.

* Voit kertoa omasta kokemuksestasi kommenteissa. Oletko sinä kokenut haluttomuutta synnytyksen jälkeen? Miten se vaikutti teidän parisuhteeseen? Haitteko apua jostain? Kunnioitetaan taas kaikki toisen kokemusta eikä kokemuksia tarvitse lähteä vertailemaan.

*Kuvat Pixabay

Kommentit (2)

Meijeri

Huomaan limakalvojen kuivuuden, oikeastaan koko iho, tai itseasiassa koko keho on kuiva. Pitäisi myös ottaa huomioon hormonaalinen ehkäisy, jota tuputetaan jälkitarkastuksessa. Sillä on valtava määrä sivuvaikutuksia, esimerkiksi maidon herumisen hidastuminen ja haluttonuus! Itsellöni haluttonuus johtui minipillereiden käytöstä, johan teki mieli, kun vain viikon ollu ollut ilman! Toki väsymys yms vaikuttaa meilläkin. Haluttomuudesta ei kuitenkaan ole ollut haittaa parisuhteellemme, pääsemme sen yli.

Lado

Annan miehelle velvollisuudesta ja ihan vain kokeillakseni josko tänään heräisi halut. Aina sama mekaaninen suoritus. Haluttomuus vaan jatkuu vaikka vauva on 8kk. En käytä hormonaalisia ehkäisykeinoja enkä imetä enää yöllä. Kuukautiset eivät ole alkaneet joten toivoa on että niiden alkaessa tilanne normalisoituu. Olen kertonut miehelle missä mennään mutta eipä tuo voi asialle mitään. Mitä minä haluan? Ei hajuakaan.

Lauantaina suuntasin Prahaan Seksuaaliterveyden maailmanjärjestön konferenssiin Prahaan. Työmatkalle lähtiessäni olin saanut syyllisyyden tunteen sivuun ja olo oli jännittynyt. Ilmassa oli silti erilaista haikeutta kuin vain ikävää. Se haikeus oli surua. Suru liittyi pohdintaan, loppuuko minun ja kuopuksen kaksivuotinen imetystaival tähän.

 

Itkin tällä viikolla lähes jokaisena iltana, kun imetin kuopusta hänen mennessään nukkumaan. 

 

Olen oppinut rakastamaan imetystä ja noita ihania yhteisiä läheisyyden hetkiä pitkin päivää. Yhteys, joka välillämme on imetyshetkinä, on jotain, mitä ei muuten ole. Kun kuopus katsoo silmiini, tuntuu kuin hän katsoisi sydämeeni. Annamme toinen toisillemme läheisyyttä ja rauhoitumme. Me vain olemme yhdessä.

Toki on ärsyttäviäkin imetykseen liittyviä hetkiä, kun taapero vain vaatii ja vaatii maitoa. Kovaa ja uhmakkaasti. Käyttäen kaikki keinot, jotka hän vain keksii. Kyllä yleensä pieni maitosuu voittaa. Tai jos hän puree. Auts! Tai huutelee läpi yön: ”Maitoooo!” Noita hetkiä ei tule ikävä.

 

Hyvät hetket ovat silti voittaneet. Aina. 

 

En itse ajatellut edes, että lopettaisimme vielä. Enemminkin olin ajatellut, että ainakin tämä kesä menee vielä imettäen.

 

Työreissuni tuli nopealla aikataululla ja erossaoloaikamme on niin pitkä, että voi olla, että imetys jää. Minulla on mukana rintapumppu, enkä sinänsä pelkää maidon loppumista. Tiedän, että se riittää.

 

Toisen lapsemme kanssa kävin Berliinissä kuuden päivän työmatkalla ja imetys jatkui lentokentällä kuin en olisi ikinä ollutkaan poissa. Tyttö oli silloin hieman yli 2-vuotias, niin kuin kuopus nyt.  Mutta lapset ovat erilaisia, joten en ihan uskalla luottaa tuohon aiempaan kokemukseeni.

 

Lisähaikeutta tähän tuo tällä kertaa lopullisuus. Voi olla, että en enää koskaan imetä. Lapsilukumme voi hyvin olla tässä. Ajatuskin siitä nostaa silmiini uudelleen ja uudelleen kyyneleet. Enkö oikeasti ikinä enää imetä? Nytkö jo tämä vaihe on ohi?

 

Voihan olla, että tästä seuraa helpotuksen tunne. Kun päästää irti, saa ehkä tilalle jotain, niin kuin kirjailija Tommy Hellsten sanoo. Onko se vapautta? Mitä se on?

Imetyksen yllättävä loppuminen voi olla helpompi kuin pitkä ja kivulias taistelu. Eikö?

 

Lopullisesti tähän saan vastauksen vasta, kun palaan kotiin huomenna. Voi toki olla, että imetän heti lentokentällä tai sitten huomaan, että tämä oli nyt tässä. Tirautan murun sylissä muutaman kyyneleen ja katson kuopusta ylpeänä. Me teimme sen, kaikista alun imetysvaikeuksista huolimatta. Me imetimme WHO:n suositteleman 2 vuotta!

 

Ehkä voin kaivaa hymyillen vintiltä esiin kaikki ne mekot, joita en ole voinut käyttää imetyksen takia? Ehkä, ehkä, ehkä. Katsotaan, mitä kuopus tekee. Olen aina halunnut edetä lapsentahtisesti imetyksessä ja niin teen nytkin.

 

I  <3 imetys 

 

LISÄYS:

Eipä loppunut imetys työmatkaani. Heti lentokentällä pikkuinen säntäsi syliini ja huusi: "Äidin maitoo!" Se oli kyllä suloista ja ihanaa. Sydän suli rakkaudesta. <3

 

*Oletko sinä tehnyt pidempiä reissuja ilman lasta kesken imetyksen? Miten meni? Jatkuiko imetys sen jälkeen?

*Onko sinulla jotain vinkkejä minulle tai muille äideille, ketkä pohtivat tätä samaa?

*Tietoa imetykseen liittyvistä asioista saat Imetyksen tuki ry. sivuilta. Suosittelen tutustumaan myös Laktivistiäitiin Facebookissa.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

Kommentit (13)

Vierailija

Taapero imetys tuntuu olevan äidille tärkeää ja lapselle vain tapa. Noin iso osaa jo rauhoittua ilman rintaa ja saa kyllä tarvitsemansa läheisyyden. Eihän 2-vuotiaana enää syödä tuttiakaa .

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Olen eri mieltä kanssasi imetyksestäni, mutta arvostan erilaisia näkökulmia ja perusteluja suuntaan ja toiseen. Tässä hieman perusteita taaperoimetyksen hyödyistä.

"Kyllä se on lapselle tapa, hyvä tapa, tietäähään lapsi itse mikä hänelle on parasta ravintoa, juuri hänelle valmistettua❤️  Kyllä moni lapsi osaa muutenkin rauhoittua, mutta miksi käyttää muita tapoja, kun tämä on nopein ja helpoin tapa❤️  Nimenomaan, tutti on tissin korvike, ei päinvastoin. Tutista on esim haittaa lapsen purennalle, rinnan imemisestä taas päinvastoin.😉  " 

-Eräs äiti taaperoimettäjien ryhmästä-

Suosittelen myös tutustumaan faktatietoihin taaperoimetyksen hyödyistä lapsille, ennen kuin alat syyllistämään äitiä. WHO:n suositus on, että imetys jatkuu 2-vuoteen saakka.  Ja onhan se ihana asia, että imetys on äidillekin tärkeää. <3

Olen itsekin kirjoittanut aiemmin blogipostauksen taaperoimetyksestä: "Olen ylpeä taaperoimettäjä - ole sinäkin". Siihenkin voit tutustua ja pohtia asiaa laajemmin. 

Vierailija

Maailman helpoin tapa kesyttää taaperon uhma on vilauttaa tissiä :D Harmi, kun tämän kehtaa tehdä vain kotioloissa. Toivottavasti tehdän imetystaival ei lopu tähän. T. Taaperoimettäjä

Vierailija

WHO suosittelee taaperoimetystä siksi että suurimmassa osassa maailmaa puhdas ja terveellinen ruoka on harvinaisuus ja ilman inetystä lapsen ravinnon saanti vaikeutuisi.

Ei lapsi tarvitse enää sitä maitoa noin vanhana, mutta äiti haluaa jatkaa itsenaä vuoksi. Hyvin erikoista minusta.

Vierailija

tosi ällöttävää imettää noin isoa lasta..! ymmärrän vielä vauvvan kun se ei tarvitse eikä halua muuta mutta että vielä sellanen omin jaloin temmeltävä ISO lapsi! imetä samantien vaa aikuis iälle asti, ihan varmasti toimii edelleen hyvänä rauhotus muotona siellä teini uhmissakin! XD YÖK! järkevä äiti osaa päästää siitä imetyksestä irti oikeaan aikaan kun ei se taapero enää TARVITSE sitä tissiä!

Vierailija

Ihana kirjoitus <3 Luonnollisesti asiaa kokemattomat eivät voi ymmärtää, miten tärkeää imetys voi olla vielä taaperollekin. Meillä ei nukuttaisi ja rauhoituttaisi ollenkaan ilman rintaa - en ikinä olisi raskausaikana voinut kuvitella, miten paljon suuremmasta asiasta kuin ruokkimisesta onkaan kyse... :) (Vaikka yhä edelleen nyt 2-vuotiaana veikkaisin, että äidinmaito on n. 20% ruoastakavaliosta, joten se on yhä merkittävä ravinnon- ja tietysti mm. immuniteetin lähde.)

On kamalaa huomata, miten kauas olemme kulttuurina ajautuneet biologisesta normaalista, kun taaperoimetys aiheuttaa niin suurta ihmetystä... ja ilmeisesti imetys on hyvä juttu vain silloin, jos äiti kärsii siitä ja vain uhrautuu lapsensa vuoksi? :-) Yllättävän sitovaa ja toisinaan äärettömän kuluttavaahan imetys on, mutta aivan upea kokemus myös, jota en vaihtaisi mihinkään :)

Tsemppiä sinulle ja kiitos ihanasta blogista <3

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta ja palautteesta Vierailija. Taaperoimetys on tosiaan ihan oma juttunsa. Kaikkien ei sitä tarvitse ymmärtää, mutta olisi tärkeää että jokaisen valintaa kunnioitetaan. Tieto auttaa usein ihmistä ymmärtämään asioita laajemmin.

 Äiti ja lapsi valitkoon heille sopivan hetken imettää ja joskus sitten lopettaa imetys. Imetys on kaunis ja hieno asia. <3

Heidi A

Onpas surullista luettavaa nuo imetysvastaiset kommentit. Olen myös miettinyt, mitä ihmiset ajattelevat kommentoidessaan taaperon julki-imetystä kovaan ääneen... 2-vuotias ymmärtää jo puhetta ja kuulee sen "NOIN ISO JA TISSILLÄ"-kommentin.

Voin luetella montakin asiaa, joita lapsi ei ravitsemuksellisesti kaksivuotiaana tarvitse, mutta yleisesti ottaen hänelle niitä silti tarjotaan. Yleensä ne ovat riskitekijä terveydelle, hampaille.. en ymmärrä miksi imetys nähdään pahana asiana kun sen hyödyt ovat niin valtaisat. Onko tässä oikeasti kyse kateudesta, tietämättömyydestä, omasta imetyspettymyksestä?

Oli miten oli, imetys on jokaisen oma asia. Lapsen luonnollinen vieroittautumisikä on 2-7 vuotta ja 7 ikävuoteen mennessä varsinainen imuote on yleensä myöskin kadonnut. Tämäkin fyysisen kehityksen askel tukee imetyksen luonnollisuutta lapsentahtiseen vieroitukseen asti.

Oma kuopukseni on 8 kk ja toivon että pääsemme ainakin kaksivuotispäivään asti imetystaipaleellamme. :)

Puhu muru

Kiitos viisaasta kommentistasi Heidi A ja tiedonannosta. Taaperoimetykseen liittyy varmasti monella tiedon puutetta ja koko asiaan mennään tunteella mukaan. Järjellä ajatellen jokainen osaa ottaa asioista selvää, nojata faktatietoon ja antaen rauha äidille sekä lapselle. Imetys ei kuulu muille. 

Itse imetän silloin, kun lapsi sitä kaipaa. Kuten päiväkodin pihalla, Kampin ostoskeskuksessa, kirjastossa tai keskellä Aleksanterinkatua Sambakarnevaalien vilskeessä. Rohkeutta sinulle imettää teille sopivalla rytmillä. <3

Toivon sinulle onnea imetystaipaleelle jatkossakin. Vertaistuki auttaa ja muilta saa hyviä vinkkejä. Facebookin Taaperoimettäjät, Laktivisti äiti ja Imetyksen tuki ry. ovat ihan huippuja. Ja toki täällä minun blogissakin aina välillä imetysjuttuja. =) 

Vierailija

Mä tein taaperoa imettäessäni pari viikonloppureissua ja tais olla joku kerta niinkin päin että lapsi oli pari yötä mummolassa ja imetys jatkui kotiin tultua ihan niinkuin ennenkin. Meillä 2-vuotias kävi 1-2 kertaa päivässä rinnalla, vähän isompana enää parin päivän välein.

Ja piti mun olla muutama päivä poissa kotoa kun synnytin kuopuksen - sairaalasta vauvan kanssa kotiuduttuamme isompi lapsi (jota siis imetin läpi raskauden) kävi vielä pari kertaa rinnalla, pikkuveljeään suloisesti kädestä pitäen, mutta lopetti omasta halustaan niihin aikoihin. Meni hienosti ja lapsi sai itse päättää kuinka kauan se sitä maitoa tarvitsi. Lapsi on itse nyt jo iso, ja voi että miten lämpimät muistot sille pitkästä imetyksestä jäi! <3

Puhu muru

Voi. <3 Tuli kyyneleet silmiin, kun luin imetystarinastanne. Tuossa on se jokin - kaiken sen ravitsemuksen ja muun lisäksi. Se yhteys ja kaunis muisto äidin sekä lapsen välillä. <3 

On kamalan surullista, että kauniista asiasta tehdään rumaa ja ällöttävää. Pitäisi muistaa aina kunnioittaa äidin ja lapsen valintaa. Ja tämä sinun esimerkkisi on kaunis tarina siitä, miten imetyksen lopetus on yksilöllistä ja parhaimmillaan se tapahtuu lapsen ehdoilla. <3

Nyt tuli paljon sydämiä!!! <3

Vierailija

Tämä oli muuten herttainen kirjoitus, mutta lopun "Me teimme sen" -hehkutus voi tuntua syyllistävältä äidistä, joka ei esim. onnistunut selättämään alkuvaikeuksia ja se tyssäsi alkuunsa.

Luin näitä kirjoituksia äsken bussissa tuoreimmasta lähtien ja tämä sai kyyneleet silmiin. 48-vuotiaana lapsettomana naisena tuntuu, että olen jäänyt paljosta paitsi. Ehkäpä elämä vielä tuo eteen rakkauden, jotta ei tarvitsisi tuntea itseään niin monella tapaa osattomaksi.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Ja kiitos palautteesta. En ajatellut postausta kirjoittaessani, että voisin loukata esim imetyspettymyksen kokenutta äitiä. Mutta olet aivan oikeassa, tekstini saattaa loukata vaikka en sitä mitenkään haluaisi tehdä.

Tähän imetyspostaukseen liittyi ennen kaikkea paljon tunnetta ja omaa elämää. Se oli meinaa karvas pettymys, että jouduin alkaa antamaan kuopukselle korviketta 3 kk iässä imetyksen ohella. Tuntui melkein, että se mitätöi kaksi edellistä imetystä taivaltani. Siksi tässä on läsnä ylpeys - sanan positiivisessa merkityksessä. Ja minusta äitinä saa olla omista onnistumisista ylpeä. <3

Jokaisen meidän elämässä on monenlaisia käänteitä. Jos esimerkiksi meidän kahden polkuja katselisi rinnakkain näkisi ihan eri maailmat. Silti niistä löytyisi ihania ja surullisia hetkiä, monenlaisia tunteita. En tiedä miltä tuntuu olla lapseton nainen 48-vuotiaana, mutta uskon että se aiheuttaa haikeutta. Onneksi rakkauden voi löytää minkä ikäisenä vain ja samalla löytää maailmasta ihan uusia värejä. <3 <3 <3

Jos haluat kertoa minulle tarinasi, kuulisin sen mielelläni. Se voisi olla tärkeä kirjoitus perheellisille ihmisille, jotta he ymmärtäisivät hitusen verran paremmin lapsetonta. Jos innostuit asiasta, voit laittaa minulle meiliä puhumuru@gmail.com 

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat