Kirjoitukset avainsanalla äitiys

Kokosin teille iltalukemiseksi viisi eniten tunteita herättänyttä blogipostaustani. Osa näistä saattaa nostaa esiin vahvoja tunteita, joten kannattaa ihan rauhassa kuulostella omia tuntemuksiasi. 

 

TOP 5 tunteita herättävät postaukset 

1. Pakotettuna

"Sain lukijaltani tarinan, joka menee luihin ja ytimiin. Tarina, jota lukiessa tunnen vihlaisun sydämessäni monestakin syystä. Seksuaalinen väkivalta parisuhteissa on edelleen tabu, ja  uhriksi joutuneen vaiettu kivulias salaisuus. Lukijani halusi omalla tarinallaan rikkoa tätä hiljaisuutta. "

2. Kaksi elävää vauvaa ja yksi kuollut - kohtuun kuollut vauva on osa perhettämme 

"Vauvastamme näkyi miten lähellä elämä oli vielä ollut. Elämä oli kuin ilmapallo, joka karkaa ja sitten sitä ei lopulta enää näe. Kuinka olisin voinut repiä sen elämän jotenkin takaisin? "

3. Uudelleen toisen luokse <3

"Kun yhteyden toiseen kadottaa, se usein katoaa pikku hiljaa. Siksi toisen luokse pääseminenkin tapahtuu pienin askelin. Molempien on tärkeää kohdata itsensä ja oma pahaolo, jotta voi pyytää toista tukemaan ja lähelle. Joskus se vaatii jopa terapiaa."

4. Äidiksi yllättäen

"Aika kului vauhdilla ja kaikki sujui hyvin. Voin mainiosti ja masu kasvoi. Jouduin kuitenkin yllättäen sairaalaan kovien supistusten alettua raskausviikolla 27. Kaikki tapahtui nopeasti ja minut siirrettiin ambulanssilla yliopistolliseen sairaalaan kätilö mukana. Olin kai shokissa. Ambulanssista soitin työnantajalleni ja ilmoitin, että maanantaina en tule vetämään uimakouluja."

5. "En ole kertonut tätä kenellekään"

"Tiesitkö, että hetki, jolloin joku ihminen kertoo sinulle itselleeen ihan valtavan merkityksellisen asian on ihmeellinen. Se hetki on paljas."

 

Mitä ajatuksia nämä postaukset sinussa herättää? Onko jokin näistä sinulle erityisen tärkeä? Mikä postaukseni on koskettanut sinua kaikken eniten kautta aikojen?

 

Minua itseäni ovat koskettaneet vuosien varrella kaikkein eniten lukijoideni koskettavat kokemukset, joita olen saanut kunnian kertoa blogissani. Kiitos teille kaikille. <3

 

* Haluaisitko jakaa oman kokemuksesi blogissani? Laitathan minulle meiliä osoitteeseen puhumuru@gmail.com ja pohditaan yhdessä millainen kirjoitus siitä tulisi. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (1)

Voin heti myöntää, etten ole pullantuoksuinen äiti. Minulle ei ole sopinut erityisen hyvin kotiäitiys. Parhaimmillani olen, kun voin toteuttaa itseäni sekä äitinä että naisena. 

 

Se on vaatinut perheeltä joustoa. Viimeisen vuoden aikana olen tietoisesti tehnyt töitä urani eteen ja muru on ottanut enemmän vastuuta perheestä. Minusta se on hyvä asia, haluan näyttää lapsille, että naisen ja miehen roolit ovat joustavina.

Parasta minussa on että olen äiti, joka rakastaa perhettään avoimesti – halii, suukottaa ja puhuu rakkaudesta. Haluan myös näyttää, että rakastan itseäni ja murua. Välillä olen nopeasti kiihtyvä ruutitynnyri mutta olen onnistunut kehittymään eli ruutitynnyri on rauhoittunut kokoajan! Osaan pyytää anteeksi ja lauhdun nopeasti. En ole kodinhengetär, ja meillä saa olla villakoiria. 

 

Muru opetti minut nauttimaan rakkaudesta ennen pakkoa tehdä kotitöitä, ne kyllä ehtii hoitaa myöhemminkin. 

 

Minusta äiti saa olla välillä ”huono äiti”. Ei äidin tarvitse aina jaksaa hymyillä ja tehdä kaikkea toisten vuoksi, uhrautua. Toki poden syyllisyyttä ja huomaan kateuden tunteita, saatan verrata itseäni eri tavoin toisiin äiteihin. Minusta kuitenkin sopivasti epätäydellinen äiti on ihanan armollinen lapsillekin, hekin tietävät ettei tarvitse olla täydellinen!

Toivon, että lapset muistuvat minut äitinä joka oli läsnä. Kotona, harrastuksissa, koulujutuissa, apuna ihmissuhteissa. Äitinä jolle voi kertoa kaiken, joka sanoo: ”Sinä selviät tästä.” ”Me selvitämme tämän.” Haluan antaa lapsilleni sisäisen uskon siihen, että he selviävät ja osaavat tarvittaessa pyytää apua muilta.

 

Tärkeänä sokerina äitiyden kakussa on leikkiminen, heittäytyminen – rakkaus liikuntaan, luontoon sekä kirjoihin. Yritän säilyttää uteliaan suhtautumisen maailmaan vielä mummunakin ja toivon, että se tarttuu lapsiinkin! Minä voin olla välillä nolo, se ei saa estää minua kokeilemasta uusia juttuja! 

 

Yritän taistella lasteni nähden epäonnistumisen pelkoa vastaan ja kääntää sen voimaksi.

Sukupolvien ketjun vahvuuden tunteen hyvin äitienpäivänä, mikä on taas tulevana sunnuntaina. Me olemme tulleet jostakin, meillä on juuret. Menneisyydellä on merkitys tässä hetkessä. 

 

Sinä ja minä, me jatkamme tavalla tai toisella tuota ketjua. Äitiys ei ole missään nimessä ainoa tapa, sukupuu kasvaa ja muotoutuu monin eri tavoin.

 

Olen saanut toivomani kolme ihanaa lasta. Nyt kun lapset kasvavat he tuottavat sanoillaan ja teoillaan myös kuvaa minusta äitinä. Yhdessä luomme heille muistot minusta heidän äitinään, tarinan heidän lapsuudestaan. <3

*Millaisena äitinä sinä toivot, että sinut muistetaan? Kerro kommenteissa toiveestasi olit sitten äiti, äidin kaltainen, mummo tai vaikka nainen joka vasta haaveilee vauvasta. Ja oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideillä ja äitien kaltaisille ihmisille! Äitiys ei ole vain biologiaa. Tsekkaa myös viime kevään kirjoitukseni Kaikki äitini <3 ja tarina, miten minusta tuli äiti eli Äidiksi yllättäen

*Kuvat ovat omasta albumista. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

Vauvakuumeen vimmassa tai vauvahaaveiden maalatessa kauniilla pensselillään kuvaa vauva-arjesta, ei todellisuuden ääni aina kuulu. Haaveiden maailmassa tuore äiti katselee kaunista vauvaa sylissään, ja kumppani katsoo heitä rakastunein silmin.Väsymyksen sumentama maailma, ikuinen äitinuttura ja ärsyttävä kumppani ovat vain jonkun muun elämää. 

 

Kunnes alkaa raskaus. Vaikka äitiys alkaa hiipimään naisen ja kumppanin elämään jo haaveesta, todellisuus näyttää kyntensä useimmiten viimeistään raskausaikana.Tässä vaiheessa tuoreet vanhemmat tarvitsisivat tietoa tulevasta muutoksesta myös seksuaalisuuden ja parisuhteen osalta.

 

Raskausaikana nainen kohtaa ensimmäisen kerran aikuisiällä tunteen, että omaan vartaloon ei ole kontrollia. Omaan seksuaalisuuteen ei myöskään ole kontrollia. Halu voi kadota tai hypätä tähtiin, kumppani käy samaan aikaan omaa matkaansa. Ja molempien on käytävä oma matkansa haaveiden, pelkojen ja todellisuuden viidakossa. Miten käy niiden yhteensovittaminen?

 

Raskauden kulkua etenkään ensimmäisen lapsen kohdalla on vaikea ennustaa. On otettava vain vastaan se mikä tulee. Eikä palautusmahdollisuutta ole! 

Tulevat vanhemmat joutuvat kiperien tilanteiden eteen. Yksin odottaja käy asiat läpi hieman eri tavalla ja lisähuolena voi olla pelko lopullisesti yksinjäämisestä.

 

Miten ottaa uudet haasteet vastaan? Stressaako tulevaisuus jompaakumpaa? Pysyvätkö he tiiminä? Miten he sopeutuvat uusiin rooleihinsa? Miten käy parisuhteen? Kuka päättää rahan käytöstä, kun toinen jää kotiin? Entä ajankäyttö – sinun aika, minun aika, meidän aika ja perheaika?

 

Eikä onnenkeksejä jaeta tasan haasteiden viidakossa. Osa joutuu kulkemaan kivikkoisemman polun.

 

Vauvan syntyessä todellisuuden imu vain vahvistuu. Uusista rooleista tulee totisinta totta. Synnytyksen kulku ja se, miten yhteinen taival vauvan kanssa  lähtee käyntiin, vaikuttavat naisen kokemukseen äitiydestä ja omasta seksuaalisuudesta. Kumppanin on samaan aikaan löydettävä oma uusi paikkansa. Mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat luonnollisia, kunhan ne eivät kasva liian suuriksi. 

 

Väsymys on vauvavuoden vihollinen numero 1. Stressi ja huoli rahasta, asunnosta tai työpaikasta voi painaa mieltä. Parisuhteen etsiessä uutta muotoa tarvitaan kärsivällisyyttä, mikä voi olla lähes mahdotonta väsyneelle mielelle. Vaikka vauva vie paljon vanhempien huomiota,  toisen huomioimista, arvostavaa puhetta ja hellyyttä ei saisi unohtaa. On ihan normaalia, että uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vie aikaa.

 

Seksuaalisuuden saralla haasteita aiheuttaa yhteisen ajan puute. Spontaanin seksin aika loppui kuin seinään. Nyt tuo pieni nyytti määrää tahdin. Halujen eriparisuus vaivaakin monia kuten myös erilaisien tarpeiden sekamelska. Kumppani kaipaa esileikkiä, toinen vain pikapanon ja nukkumaan. Imetys voi olla aiheuttaa monenlaisia tunteita ja tuntua jopa syyltä haluttomuuteen. Ja bonuksena naiselle synnytyksestä sekaisin olevat hormonit! Ja bonuksen bonuksena keho, joka voi tuntua täysin vieraalta. 

Itse kolmen lapsen äitinä haluan jakaa teille yhden parhaista ohjeista,  joka on auttanut minua pysymään järjissäni. Laura Saarikoski jalosti HS:n kolumnissaan Salamatkustaja bloggaaja Satu Rämön lainausta luoden termin "neljän vuoden kuoleman laakso":

 

"Kun neljä vuotta jaksaa tarpoa, vanhempien onnellisuus palautuu samalle tasolle, jolla se oli ennen lapsen syntymää." Satu Rämö

 

Eli aika aikaansa. Juuri nyt sinusta voi tuntua siltä, että vaellat "neljän vuoden kuoleman laaksossa", joka muodostuu arjen raadollisesta monotonisuudesta. Se rasittaa ja miltei tappaa kaiken ihanan ja saattaa saada katumapäälle koko homman suhteen. Vaikka valoa ei näkyisi, se on siellä! Joten koita jaksaa sisko! 

 

Seksuaalisuus ei lopu äitiyteen, vaan muuttuu läpi elämän ja mitä todennäköisemmin se vain syvenee . Voit lisää aiheesta postauksestani Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä. <3 

*Mikä sinulle oli äidiksi tulossa isoin muutos? Miten muutos näkyi seksuaalisuuden ja parisuhteen kannalta? Onko sinulla jotain hyvää vinkkiä tuoreille vanhemmille, jonka olisit itsekin halunnut kuulla.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

Kommentit (4)

Vierailija

Oma keho muuttui paljon. Se harmittaa, koska ihmiset kommentoivat negatiiviseen sävyyn. Etenkin mun puoliso jaksaa huomauttaa kuinka paljon kiloja on tullut. Seksiä meillä ei enää harrasteta ollenkaan mikä mua vaivaa todella paljon. Tätä vuoden ikäistä nyyttiä en vaihtais mihinkää, mutta on se mielessä käynyt kuinka joku vielä haluis mua :(

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Ikävä kuulla, että olet jäänyt yksin ison muutoksen edessä. Tuntuu varmasti kovin yksinäiseltä ja pahalta, kun kumppani yhtyy ikävien kommentoijien joukkoon. On ylipäätään todella kurjaa, etteivät ihmiset kunnioita sinua ja hienon työn tehnyttä kehoasi. Kukaan ei saisi puhua sinulle noin.

Seksin pois jääminen varmasti vaivaa ja sen taustalla oleviin syihin olisi tärkeää paneutua. Jo pelkästään tuo kehosi muutokseen liittyvä jännite välillänne ja loukkaukset vievät varmasti halujasi. Jos kaipaat tukea siihen voit soittaa esimerkiksi Sexpo-säätiön maksuttomaan seksuaalineuvonta puhelimeen. Siellä vastaavat aina koulutetut ammattilaiset ja saisit rauhassa puhua kokemuksestasi.

Onneksi näet pikkuisen voimavarana ja olet ylpeä hänestä. Olet varmasti hyvä äiti. <3

Vierailija

Moikka! Netistä en löytänyt tietoa ja opiskelen seksuaalineuvojaksi. Osaatko sanoa, mikä on seksuaalineuvojan noin palkka julkisella/yksityisellä? Entä seksuaaliterapeutin?

Vierailija

Neuvoisin huomioimaan myös kumppania sieltä vauvakuplan uumenista.
Meidän lapsemme ei ehtinyt kuin 2 kuukauden ikään, kun mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa. Noin kuukauden päästä sain tämän selville ja koen että sen myötä vauvavuosi on mennyt suurelta osin pilalle. Ahdistus ja katkeruus petetyksi tulemisesta on vienyt energiaa ja iloa nauttia lapsen ihanuudesta.

Kaupallinen yhteistyö Vauva-lehden kanssa.

 

Kun odotin esikoistani vuonna 2007, olin suoraan sanottuna aika pihalla raskaudesta ja äitiydestä. Olin vasta 21-vuotias ammattikorkeakouluopiskelija, enkä ollut ihan hirmuisesti vaivannut mieltäni vauva-asioilla. 

 

Raskaustesti tietysti muutti kaiken. 

 

Vauvan kasvaessa sisälläni tulevaisuus alkoi hahmottua hiljalleen. En kuitenkaan innostunut yhtään kaiken maailman kasvatusoppaista. Mikä oli jopa outoa, koska aina kun innostun jostain, suuntaan ensimmäiseksi kirjastoon.

 

Sain kuitenkin oman elämäni, tulevan opiskelijaäidin lottovoiton kirpputorilla. Löysin sieltä vuoden 2005 Vauva-lehden koko vuosi kerran. Hintaan 1 euro! Ihan loistodiili ja kiikutin pika-pikaa lehdet kassalle.

 

Muistan sen ilon, minkä lehdet toivat. Ne olivat tärkeä osa matkaani äidiksi. Luin Vauva-lehdet kannesta kanteen, useampaan kertaan ja prosessoin sitä, miten minulla ja pikkuisella elämä tulisi menemään. Niistä oli hyötyä, sillä vauvani syntyi jo raskausviikolla 31+4, enkä ehtinyt käymään yhdessäkään synnytys- tai perhevalmennuksessa. Tulin äidiksi yllättäen monessakin mielessä.

 

Jos sinä harkitset Vauva-lehden tilaamista itsellesi tai olet ystävä tai mummi niin se voi olla mitä mahtavin lahja odottajalle tai tuoreelle äidille. Olen minä myöhemmin lukenut kasvatusoppaitakin, mutta Vauva-lehti on pehmeä alku. Täynnä tietoa, vertaistukea ja se on rakkaudella tehty. Puhu muru suosittelee lämpimästi. <3

*Pusukuva on perhealbumista kesältä 2008 <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

Kommentit (2)

Omenapuuro

Minä sain kummitädiltäni raskauslahjaksi Vauva-lehden vuosikerran <3 Lehteä odotti innolla ja sain sieltä juuri sitä tietoa, mitä 19-vuotiaana esikoista odottava tarvitsikin.

Yhtäkään kasvatusopasta en ole lukenut, lahjaksi saadun työnsin pinnasängyn jalan alle antamaan kaltevuutta, jotta räkäisen poikasen olisi parempi nukkua.

Toista odottaessa keskityin imetysoppaaseen ja yritin sisäänhengittää monia asioita, joita en poikasta odottaessa ollut tajunnut edes etsiä. Vaipanvaihto ja pullosta syöttäminen ja vauvan hoito oli minulle tuttua jo poikasta odottaessa, olin hoitanut pariakin pientä vauvelia ennen muuttoani miehen perässä. Mutta se imetystietous jäi täysin pimentoon poikasta odottaessa. "Kyllä sen sitten ehtii" ajattelin ja niin tuntui ajattelevan koko maailma mun ympärillä. Jos olisin silloin tajunnut etsiytyä oikeasti imetystukiryhmään ja sieltä saanut jelppiä, niin ehkä vauvan päätä isompi maitoa (kermaa =D) pursuavan kovan jalkapallon kanssa ei olisi ollut niin paljon vaikeuksia.

No se siitä. Vauva-lehteä minäkin suosittelen kaikille raskaana oleville ja pienten lasten perheille :) Lehteä kannattaa luetuttaa myös kumppanilla, kummeilla, isovanhemmilla, jotta heilläkin olisi jotain uusinta tietoa vauvoista :)

Mun Vauva-lehdet lähti ilahduttamaan äitejä mun äitiysneuvolan odotusaulaan :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Omenapuuro. Ihania muistoja sinullakin Vauva-lehdestä! Ehkä juju on siinä keveydessä, mitä Vauva-lehti tarjoaa kasvatusoppaisiin nähden ja silti se sisältää paljon asiaa. Minäkin laitoin omat Vauva-lehteni kiertoon seuraavalle odottajalle vielä. Hyvä, että sinäkin veit omasi neuvolaan! =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat