Kirjoitukset avainsanalla itsenäisyys

Pitäisikö kaikki jakaa puoliksi tai pitää vain omat rahat? Määrääkö suhteessa enemmän se, jolla on enemmän rahaa? Onko raha vallan väline ihmissuhteissa?

 

Raha heiluttaa tahtipuikkoa – ei voi erota, koska ei ole rahaa lähteä. Perheelliselle tilanne on vielä vaikeampi. Ei kukaan halua lähteä kaksioon kolmen teinin kanssa. Tai ulkomaanmatkaa suunnitellessa toinen joutuu säästämään hullunlailla, kun varakkaampi osapuoli haluaa kalliiseen hotelliin. Vaihtoehtona on jäädä kotiin, kun toinen lähtee.

 

Raha, jos mikä puhututtaa terapiavastaanotolla. 

 

Muistan miten kuulin joskus ruuhkabussissa keski-ikäisten miesten keskustelevan rahasta. Toisen vaimo oli kotona lapsen kanssa, ja he olivat sopineet, miten mies laittaa vaimolle säästöön rahaa eläkettä varten. Se oli hieno ele minunkin mielestäni, mutta äänen sävy oli häiritsevä. Kyse oli vallasta. Mies piti itseään hyväntekijänä, vaikka tasa-arvon näkökulmasta, hän toimi vain niin kuin piti.

 

Jokaisella meillä on kotoa opittu malli rahankäytöstä ja rahan merkityksestä perheenroolien takana. Keskustelin juuri ystäväni kanssa, joka on kotoisin maalta. Hänen perheessään oli täysin selvää, että isä toi rahaa pöytään, hoiti laskut ja äiti kodin sekä lapset. Eli hyvin perinteinen patriarkaalinen malli. Äiti oli kärsinyt siitä, että hänen piti ”pyytää” rahaa mieheltään.

Itse olen kasvanut perheessä, jossa äitini ja isäni tekivät molemmat töitä kunnes äiti jäi kotiin sairaseläkkeelle. Sen jälkeen äitini kävi satunnaisesti vapaaehtoistöissä nuorisotalolla. Näin miten hyvää se teki hänelle – äiti suorastaan nautti työstään. Kotona olo vei kuitenkin taloudellisen itsenäisyyden. Eron jälkeen äiti oli ”vapaa” vaikka meillä ei ollutkaan paljon rahaa.

 

Minulle oli pienestä asti jotenkin täysin selvää, että vaikka haluan lapsia, kotiäitiä minusta ei tule. Halusin oman uran, omat rahat ja itsenäisyyden.

 

Murulla ja minulla rahankäyttö ei ole aiheuttanut ongelmia, olemme olleet samoilla linjoilla. Rahat ovat olleet sujuvasti yhteisiä, se jolla on enemmän, siirtää toisen tilille rahaa tai maksaa laskut. Meillä on silti omat tilit, nyt myös omat yritykset. Toki kinaamme, mutta suuret linjat ovat kunnossa. Kaikkein haastavinta on ollut, kun raha on ollut tiukoilla tai silloin kun olin kotona lasten kanssa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin postauksessa Raha vaikuttaa rakkauteen – mutta miten paljon

 

Raha-asioissa apuna on ollut aina säästötili, jonne laitan rahaa pahan päivän varalle. Nyt kun kotiäiti –vuodet ovat takana ja talous alkaa tasapainottua, olen alkanut pohtia, miten voisin sijoittaa rahaa. Elämät menevät eri tahtiin, minä tein ensin lapset ja nyt luon uraa. En kuitenkaan haaveile rikastumisesta vaan taloudellisesta hyvinvoinnista. Elämästä ilman rahan tuomaa stressiä.

Olen kuitenkin tapellut aiemmissa suhteissani  rahasta, niin tappelivat omat vanhempanikin ennen eroaan. Eräs deittini ehdotti kerran, että voisiko hän ostaa meille rivariasunnon ja tehdä minusta kotirouvan. Kiitin kauniisti ehdotuksesta, emmekä nähneet enää uudelleen. Tuli olo, että nyt kannattaa lähteä karkuun ennen kuin minulta viedään itsenäisyys.

 

Raha voi olla myös ”merkityksetön” asia, kun kaikki sujuu eikä kummankaan itsenäisyys ole vaarassa valua toisen käsiin. Raha voi tuoda sopivasti hyvinvointia, kun sitä on eikä tarvitse kokoajan miettiä riittääkö se. Koska jos rahaa ei ole, sitä alkaa miettimään kokoajan. Taloudellinen tasapaino antaa usein rauhaa arkeen ja parisuhteeseen.

 

Itse ajattelen, että taloudellinen itsenäisyys tuo tietyn turvan, sukupuoleen katsomatta. Tärkeintä on, että uskallat puhua raha-asioista kumppanisi kanssa ja pitää omista rajoistasi sekä itsenäisyydestäsi kiinni. <3

 

VINKKEJÄ OMAN TALOUDEN HALLINTAAN:

 

*Millä keinoilla sinä olet pitänyt huolta taloudellisesta itsenäisyydestä? Oletko oppinut jotain, mitä meidän muidenkin olisi hyvä tietää? Miten olette parisuhteessa hoitaneet raha-asiat?

*Kuvat Muru ja Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (2)

Vierailija

Niin moni asia voi olla vallan väline, raha, pipari jne ja kaikki on aina niin tapauskohtaista. Kyllä suhteessa on hyvä olla "progressiivinen verotus" eli se joka saa enemmän antaa enemmän oli sitten nainen tai mies. Ei ole oikeudenmukaista jos toinen laittaa aina viimeisetkin roponsa yhteiseen pesään ja varakkaampi laittaa saman verran ja sitten heikommin ansaitseva on lopun aikaa varakkaamman armon varassa, vaikka toinen ei valtaansa varsinnaisesti väärin käyttäisikään niin ikäväähän sellainen on. Porvarit kuriin kaikissa suhteissa!!!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Vierailija. Olen itse samoilla linjoilla kuin sinäkin, on tärkeää suhteuttaa kulut käytettävissä oleviin rahoihin. Tämä on aihe mikä paljon puhututtaa terapiavastaanotollanikin. Ja niin kuin sanoit, vallanvälineitä on monia suhteessa. Niitä ei vain kannattaisi käyttää, sillä tasapaino suhteessa olevien ihmisten välillä luo terveen suhteen pohjaa. 

Parisuhteessa voi tuntua, että toinen on koko elämä. Ilman häntä ei voisi elää, kuolisi pois ja näivettyisi. Kuulostaa romanttiselta kuin amerikkalaisessa elokuvassa, mutta se on kaikkea muuta.

 

Omaan rakkaaseen on helppo takertua ja rakentaa elämä hänen ympärilleen. Voi ajatella, että minun onneni on vain tuosta ihmisestä kiinni. Minä tein niin ensimmäisessä pitkässä parisuhteessani. Kaikki tuntui tuon miehen rinnalla haalealta ja lähes turhalta. Olimme aivan kietoutuneita toisiimme.

 

Vuosien mittaan alkoi tuntua, että haluan repiä itseni irti. Olo oli melkein tukahtunut. Elämä toi vastaan uusi mahdollisuuksia ja tein isoja päätöksiä. Silti rakkaani haikaili ”vanhan-Marjan” perään. Hän kysyi: ”Miksi et ole enää se ponnaripäinen urheilijatyttö?” ”Mikset sinä ole niin kuin ennen?”

 

Suhteemme alkoi repeillä. Minä halusin luoda uutta ja muuttua. Olin surullinen, kun h’än ei tukenut minua. Kahdesta toisiinsa kietoutuneesta rakastavaisesta oli tulossa omia yksilöitä. Toinen ei vain suostunut siihen. Sitten tuli päivä, jolloin en enää jaksanut. Minä vain lähdin. En silloin osannut muutakaan tehdä.

 

Jälkikäteen ajateltuna emme olleet kunnolla erillisiä. Olimme liikaa vain me ja se alkoi tukahduttamaan minua. Rakkaani sanoi myös, että hän ei halua elää ilman minua. Se aiheutti alussa ihastusta minussa, mutta suhteen loppuvaiheessa silkkaa kauhua. Minusta niin ei voi sanoa toiselle. Jokaisen täytyy kyetä seisomaan omilla jaloillaan.

 

Se oli kuitenkin hyvä opetus minulle. Rakkauden huumassakin on osattava pitää huolta itsestään. On tärkeä pitää kiinni omista ystävistä ja itselle rakkaista asioista. Koska suhteessa tulee aina se vaihe kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Huumaa haihtuu ja pitää opetella pitämään rakkauden liekkiä yllä. Ja rakkauden liekki sammuu kovin helposti, jos on aivan kiinni toisessa. Tai toisen ihon alla.

 

Kaksi itsenäistä ihmistä rakkaudellisessa suhteessa onkin minusta aivan ihana asia. Molemmat rakastavat itseään ja silloin he osaavat rakastaa toisiaan terveellä tavalla. Molemmat tekevät myös itsensä onnelliseksi eivätkä odota toisen tekevän kaikkea työtä.

 

 

Ennen kuin tapasin murun elin vielä useampia ihmissuhteita, missä hommat meni metsään syystä tai toisesta. Jossain vaiheessa sain poikani ja olimme vain me kaksi. Silloin etsin välillä melkein epätoivoisella vimmalla rakkautta. Halusin niin valtavasti kokea olevani jollekin maailman tärkein ja rakkain. Olla toisen ihmisen kainalossa ja elää perhe-elämää.

 

Epätoivoisessa rakkauden etsintävaiheessani tuli stoppi kun törmäsin kirppisellä kirjaan ”Tyttö joka etsi onnea”. Ostin kirjan vaikka en ikinä lukenutkaan tuota kirjaa. Kirjan nimi teki kuitenkin tehtävänsä. Tajusin, että minun pitää lopettaa etsinnät ja keskittyä olemaan onnellinen yksin. Ja nauttimaan perhe-elämästä poikani kanssa.

 

Kipuilin sen jälkeenkin rakkaudennälkääni, mutta vimma etsiä omaa rakasta loppui. Aloin urheilemaan enemmän, koska rakastan urheilua. Keskityin hoitamaan opintoni loppuun ja suunnittelemaan tulevaa työelämään siirtymistä. Ja pidin enemmän yhteyttä ystäviini.

 

Puoli vuotta sen jälkeen muru vain tupsahti elämääni netin kautta. Siihen mennessä olin muuttunut itsenäisemmäksi naiseksi ja tutkinut, mikä minut tekee onnelliseksi. Rakkauden alkuhuuma ei enää sumentanut näköäni vaan me olimme alusta asti omilla jaloillamme. Ja sen tunsi silloin ja se on meidän suhteessa läsnä edelleen.

 

Seksuaaliterapeuttina ollessanikin olen pohtinut asiakkaalle tärkeitä asioita. Ja välillä se on ollut vaikeaa, jos asiakkaani on aivan kiinni kumppanissaan. Toisinaan asiakkaan kumppani on voinut olla niin mustasukkainen, ettei asiakas uskalla tehdä itselleen rakkaita asioita. Silloin olen uteliaasti kysellyt ja olemme yhdessä tutkineet, mihin tilanne on johtanut. Ja millainen asiakas toivoisi suhteen olevan.

 

Minut liikaa läheisyys ajoi nurkkaan nuorempana ja lähdin. Murun kanssa terve erillisyys on näkynyt mahdollisuutena olla aivan oma itseni ja sama koskee murua. Erillisyys on antanut tilaa rakkaudellekin enemmän. Kun ei ole koko ajan toisen iholla, on tilaa kaivata ja huomata miten tärkeä toinen on. Se antaa myös tilaa intohimolle.

 

Jokainen meistä voi valita itsenäisen polun. Päättää tehdä itsensä onnelliseksi ja rakastaa toista vahvasti omilla jaloillaan seisten. Ja vaikka suhde päättyisikin, niin sinä tietäisit selviäväsi yksinkin. Mieheni äiti kertoi lukeneensa lauseen, mikä kolahti minuun. ”Lintu voi istua oksalla pelkäämättä sen katkeamista, koska hän luottaa siipiinsä.”

 

*Kuvat ovat itse piirrettyjä.

*Jos et vielä ole Puhu murun seuraaja Facebookissa tai Instagramissa, nyt se kannattaa viimeistään! =)

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat