Kirjoitukset avainsanalla kunnioitus

Seksuaaliterapiaan liittyy paljon villejä tarinoita ja toisaalta asioita, jotka on hyvä avata, ettei kukaan sen takia jätä tulematta terapiaan. Itse olen sivunnut aihetta aiemmassa blogipostauksessani Miksi minusta tuli seksuaaliterapeutti

 

TOTTA VAI TARUA

 

Tarua: Seksuaaliterapiaan kuuluu myös seksuaalisviritteinen koskettelu ja mahdolliset harjoitukset ilman vaatteita.

Totta: Seksuaaliterapiassa kunnioitetaan aina niin asiakkaan kuin terapeutinkin yksityisyyttä eikä terapiaan liity minkäänlaista seksuaalisviriteistä koskettelua. Myös vaatteet pysyvät päällä kaikilla osapuolilla.

 

Tarua: Seksuaaliterapiaan tullessa pitää osata puhua asioista asioiden oikeilla nimillä.  ”Paneminen, anaaliseksi tai pillu. Turha kainostella.”

Totta: Seksuaaliterapiassa puhutaan aina asiakkaan antamilla sanoilla. Joskus sanavarastoa laajennetaan yhdessä, mutta sekin tehdään asiakasta kunnioittaen. Mitään sanaa ei tarvitse käyttää, jos se ei tunnu hyvälle.

 

Tarua: Seksuaaliterapissa kannattaa varoa, mitä puhuu. Voi olla, että kuulet juttuja myöhemmin kaupungilla.

Totta: Seksuaaliterapeutteja koskee vaitiolovelvollisuus. Terapeutti ei voi ilman lupaa kertoa asiakasta koskevista asioista ulkopuolisille. Poikkeuksen tekee lastensuojelulaissa oleva ilmoitusvelvollisuus sekä tieto mahdollisesta tapahtuvasta tai suunnitteilla olevasta törkeästä rikoksesta.

Tarua: Seksuaaliterapia tuottaa aina suuri muutoksia. Orgasmit muuttuvat maata vavisuttaviksi, erektio-ongelmat häviää kerta käynnillä, parisuhteet saadaan kukoistamaan ja haluton haluamaan.

Totta: Seksuaaliterapian alussa on tärkeää yhdessä miettiä realistisia tavoitteita. Seksuaaliterapiassa on aina myös epäonnistumisen mahdollisuus.  Kuitenkin kaiken ytimessä on asiakas itse ja hyvä henkilökemia terapeutin sekä asiakkaan välillä.

Mikään muutos tai kehitys ei tapahdu terapeutin ”hokkus-pokkus tempuilla” vaan asiakkaan omalla uskalluksella ja motivaatiolla, jota terapeutti tukee ammattitaidollaan.

 

Tarua: Kaikki terapeutit ovat oikeita ja voit sinisilmäisesti luottaa siihen, että olet koulutetun seksuaaliterapeutin vastaanotolla.

Totta: Seksuaaliterapeutti nimike ei ole suojattu. Koulutetut ja auktorisoidut seksuaaliterapeutit tunnistat nimikkeestä: ”Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS)”  On myös olemassa ylempiä auktorisointeja. Suomen Seksologisella seuralla on asiantuntijatietokanta, josta voit tarkistaa terapeuttisi koulutuksen helposti.

 

Seksuaaliterapiaan meno jännittää lähes kaikkia. Jos harkitset seksuaaliterapiaan tuloa yksin tai yhdessä kumppanisi/ kumppaniesi kanssa ja sinulla on jokin kysymys mielessäsi, jota et uskalla kysyä, voit lähettää sen minulle meiliin puhumuru@gmail.com. Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset voit laittaa Sexpo-säätiön maksuttomaan nettineuvontaan.

 

 

*Kommentteihin voi laittaa myös kysymyksiä, pohdintaa tai omia kokemuksia seksuaaliterapiasta. 

*Kuvassa mallina kollegani seksuaaliterapeutti Oona Turunen. Kuva on otettu Sexpo-säätiön terapiahuoneessa. Kiitos Oona!

*HUOM! Suomen Seksologisen seuran nettisivut uudistuvat ja uudet sivut avataan viimeistään elokuussa 2017.

Kommentit (4)

Puhu muru

Hyvä kysymys Ylioppilas! Seksuaaliterapeutiksi kouluttautuminen vaatii sosiaali, - terveys tai kasvatus alan korkeakoulututkinnon pohjalle. Se on ns. täydennyskoulutus. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Sexpo-säätiön koulutus tarjontaan. Aluksi luetaan seksuaalineuvojaksi ja sitten seksuaaliterapeutiksi. Muita koulutuksen tarjoajia on mm Väestöliitto ja osa ammattikorkeakouluista. Suosittelen lämpimästi seksologian opintoja, jos aihe kiinnostaa. 

Olen myös kirjoittanut aiemmin aiheesta enemmän postauksessa "Miksi minusta tuli seksuaaliterapeutti". Sieltä pääset kurkistamaan yhteen polkuun tulla seksuaaliterapeutiksi. Ja jos aihe kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi lukemaan minun ja Sami Minkkisen tänä keväänä ilmestyneen Pannaan menemään - Kaksi tarinaa rakkaudesta kirjan. 

Vierailija

Se on lähinnä ihmettänyt, että seksuaaliterapeutit pitävät itse kaikenmaailman kliseitä yllä seksuaalisuudesta. En haluaisi mennä seksuaaliterapeutille ongelmieni kanssa, sillä en usko, että seksuaaliterapeutti kykenee ymmärtämään seksuaalisuutta samalla tavalla kuin minä. Seksuaaliterapeutit, seksologit yms muut asiantuntijat usein vähättelevät naisen tarvetta yhdyntään ja hokevat koko ajan kuinka on monia tapoja saada tyydytystä. Ei voida ymmärtää, että jollekin NAISELLE seksi todellakin on sama asia kuin yhdyntä. Ja että jos omien tai puolisoiden ongelmien takia ei kykene yhdyntään, niin silloin nainen ei saa seksuaalista tyydytystä. Ajatellaan usein myös, että seksuaalinen tyydytys on yhtä kuin orgasmi. Yhdyntä ei ole vain miestä varten ja vaan myös naista. Kaikki naiset eivät pidä klitoriksen suorasta hyväilystä, eikä kyse ole estoista yms vaan pelkästään siitä, että kaikilla naisilla ei ole sellaista seksuaalista tarvetta, joka täyttyy klitoriksen koskettelusta. Myös esim Sexpo-säätiön tietyn avainhenkilön negatiivinen suhtatuminen uskonnolliseen vakaumukseen saa aikaan sen, ettei henkilö, jolla on uskonnollinen vakaumus, välttämättä halua tulla juttelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka ko. taho on kouluttanut.

Puhu muru

Ikävä kuulla, että koet ettei seksuaaliterapeutille ole hyödyllistä tulla. Seksuaaliterapeutit eivät silti lähtökohtaisesti vähättele kenenkään seksuaalisia mieltymyksiä. Jokainen asiakas otetaan vastaan sellaisena kuin hän tulee ja asiakasta kuunnellen lähdetään tutkimaan, mitkä ovat hänen tarpeensa. Ihmisissä on sukupuoleen katsomatta monenlaisia toiveita seksistä ja seksuaalisuudesta, mikä on vain hieno asia. Toivon, että et sen takia jätä menemättä seksuaaliterapiaan että oletat ettei sinua ymmärretä. Asiakas on aina oman elämänsä paras asiantuntija.

Ja mitä tulee Sexpo-säätiön koulutuksiin, siellä painotetaan uskonnollisten vakaumusten kunnioittamista. Sensitiivinen työote on tärkeä osa työtämme. Ja itse ainakin koen, että seksuaaliterapeuttina minun on tärkeää kuunnella ja oppia, miten uskonto vaikuttaa asiakkaan elämään. Ja yhdessä pohtia sitä lisää, jos se on tärkeää asiakkaan prosessin kannalta.

Olet lämpimästi tervetullut varaamaan ajan vastaanotolleni ja keskustelemaan asioita, niin että voit luottaa siihen että sinua kuunnellaan ja kunnioitetaan. Voit lukea lisää ajatuksistani kotisivuiltani http://www.marjakihlstrom.fi/ .

-Mitä poikasi harrastaa?

-Hmm. Ei mitään. Hän on vasta 3-vuotias.

-Me käymme temppujumpassa, perheuinnissa ja muskarissa.

-Päiväkodin lisäksi?

-Kyllä. Harrastukset on tärkeää aloittaa ajoissa.

 

Kävin tämän keskustelun reilut kuusi vuotta sitten. Se jäi hyvin vahvasti mieleeni. Olin untuvikko, esikoinen oli juuri aloittanut päiväkodissa. Heti ensimmäisistä viikoista lähtien kiinnitin huomiota, miten paljon lapset harrastavat. Ja miten vähän minun lapseni harrastaa muuta kuin kotoilua. 

 

Kunpa olisin silloin uskonut enemmän itseeni tai lukenut Yle uutisten jutun Lastenpsykiatri: Pikkulapsi ei tarvitse harrastuksia. Haastattelussa lastenpsykiatri Janna Rantala muistuttaa vanhempia, että pikkulapselle tärkeintä on kiireetön yhdessä olo eikä harrastuksia tarvita välttämättä lainkaan ennen kouluikää. 

 

En olisi stressannut yhtään niin paljoa! Tuntui välillä, että olen ihan huono äiti. Iltaisin puhuimme tästä monet kerrat murun kanssa.

 

Muiden esimerkkiä noudattaen aloitimme 4-vuotiaana temppujumpan. Se oli kerran viikossa ja ihan mahtavaa! Siellä poika oppi sulavasti kaikki kuperkeikasta volttiin ja sai paljon ystäviä. Kävimme temppukoulua kouluikään saakka.

 

Kokeilimme myös jalkapalloa. Paska nakki. Ei sopinut meidän pojalle, vaikka näimme, että hänellä olisi ollut kaikki edellytykset olla hyvä. Se oli ensimmäinen kerta, kun minä ja muru jouduimme kohtaamaan helpolta kuulostavan tilanteen. Oma lapsi viis veisaa tai ei pidä yhtään lajista, joka on sinulle rakas.

 

Ei ollut helppo katsoa jalkapallopeliä, jossa oma lapsi hölkkäsi vastustajan rinnalla ja hymyili iloisesti, mutta ei ottanut palloa. Tai hyppeli vain muuten vain sammakkohyppyjä. Kun pelin jälkeen kysyin, mitä siellä tapahtui poika vastasi, että hän halusi leikkiä. Mitä siihen enää voi sanoa? Hän oli silloin 5-vuotias. Joten jalkapallo jäi meidän osalta.

 

Ennen kouluun menoa kävimme terveystarkastuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kyseli kaikkea perheemme arjesta. Kun aloimme puhua harrastuksista, sanoin hieman nolona, että tällä hetkellä meillä ei ole harrastusta.

 

Terveydenhoitaja vastasi:"Hienoa!" Hän kertoi näkevänsä usein pienia poikia ja tyttöjä, jotka uupuvat, kun koulu alkaa ja harrastuksia on liikaa. Tästä on ollut myös Yle uutisissakin juttua: ”Harrastaako lapsesi liikaa?” Haastattelussa kasvatustieteiden professori Juha.T Hakala ilmaisi huolensa nykypäivän suorituskeskeisestä maailmasta myös lasten osalta. 

 

Keskustelimme harrastuksista ja olimme samaa mieltä, että yksi harrastus voisi olla hyvä.

 

Poika kokeili sählykerhoa, futiskerhoa ja liikunnallisia kesäleirejä parina kesänä. Mikään ei kuitenkaan ”iskenyt”. Aina sai olla vähän patistamassa.

 

Samaan aikaan pelien maailma veti poikaani ja hänen kavereitaan puoleensa aina vain enemmän. Välillä on tuntunut, että eivät he muusta puhukaan. Ja aina kysytään, koska saa pelata. Onneksi leikit ovat vielä olleet pelien rinnalla.

 

Hieman jo huolestutti, että joku hyvä harrastus löytyisi ennen murrosikää. Ja se löytyi!

Tammikuussa poikani kaverin äiti keksi karaten. Saimme houkuteltua sinne kaveripiiristä useamman pojan.

 

Mikä muutos! Näen poikani iloiset silmät ja kuulen innostuneen höpötyksen, ennen karateen lähtöä. Hän syö reippaasti, tekee läksyt ilman mutinoita ja lähtee karateen. Takaisin hän tulee tyytyväisenä ja alkaa heti opettaa pikkusiskoille karatea. Viime viikolla hän sai ensimmäisen vyönsä, keltaisen vyön ja into vain kasvaa.

 

Kuulin puistossa viime viikolla, miten poikani sanoi kavereilleen: ”Vitsit, mä olen iloinen, että olen aloittanut karaten.”

 

Minun sydän meinasi sulaa onnesta. Pojan lauseeseen tiivistyi, mitä hyvä harrastus voi tuoda. Iloa elämään. Uusia värejä, joita ei ole aiemmin nähnyt. Vihdoinkin hän löysi oman juttunsa. Ihka oman. <3

 

*Olen itse entinen maajoukkue koripalloilija ja urheiluhullu. Omat lapseni ovat todella olleet oppikouluni. He eivät ole erityisen kiinostuneita palloista. Poika rakastaa nyt karatea, tytär haaveilee tanssista, baletista ja karatesta. Kuopus on vielä arvoitus. On ollut hyvä huomata, että minä en voi valita. Voin korkeitaan antaa mahdollisuuksia ja auttaa heitä matkallaan. 

 

*Miten te olette löytäneet lapsille oikeat harrastukset? Koska olette aloittaneet? Millaisia kokemuksia teille on kertynyt? Nyt voi myös jakaa positiivisessa hengessä omia vinkkejä tähän monimutkaiseen harrastusasiaan. =)

Kommentit (2)

Puhu muru

Kyllä! Olen täysin samaa mieltä Westend Mum. =)  Itse ainakin voi yrittää olla avoin ja kannustaa lasta etsimään rauhassa omaa juttua. Se on vaan harmillista, että monet harrastukset ovat yllättävän kalliita. Mikä eriarvoistaa lasten mahdollisuuksia harrastaa.

Vuosisatoja ajateltiin, että nainen on viettelijätär. Naisen mukana tuli synti. Kuukautiset ja synnytys tekivät naisen seksuaalisuudesta mystistä, epäilyttävää. Kuukautisista onkin tehty meille länsimaalaisille naisille riesa, johon liittyy ikäviä oireita ja peittelyä, jopa häpeää. Osa naisista vihaa omia kuukautisiaan.

Mitä jos kuukautiset olisivat naisen seksuaalisuuden ja luonnon voimannäyte? Osaisimmeko silloin suhtautua niihin eri tavalla. Osaisimmeko jopa riemuita, tuntea voima ja ajatella rakastavasti kuukautisista. Kuukautiset voi nähdä myös puhdistavana ja uudistavana ajanjaksona.

Minua ärsyttää, että kuukautisista on yritetty tehdä kaikin tavoin mahdollisimman huomaamattomat. Ne eivät saa näkyä tai kuulua. Kuukautisten voima piilotetaan sulassa sovussa. Toisaalta minun kouluaikana ne olivat ainoa asia, mitä meille tytöille kerrottiin, kun oli seksuaalikasvatusta.

Kuukautissuojamainoksissa  ydin on valkoisissa housuissa, joissa ei näy tahroja. Samalla kuukautisten kehollisuus jää tahrojen pelon varjoon. Miksi verestä on tehty niin tabu? Nuo mainokset vaikuttavat minuunkin, mutta miten ne vaikuttavat nuoriin tyttöihin. Ne luovat turhaa pelkoa ja mahdollista häpeää ”paljastumisesta”. Se on väärin! Itse muistutan nuoria siitä, että vahinkoja sattuu eikä se ole vaarallista.

Itselleni kävi reilut viisi vuotta sitten vähän nolosti, kun olin Italiassa lomalla. Olin ennakkoluulottomasti ottanut kuukautiskupin käyttööni ensimmäistä kertaan, ja suoraan reissulle. Olin ystäväni kanssa turistikaupassa Napolissa ja tunsin, että nyt vuotaa ohi. Takeltelin miesmyyjälle, että pitää päästä vessaan.

Vessa oli vanha. Kuppi oli täysi ja tyhjensin sen lennokkaasti pönttöön. Paperia ei ollut ja minulla oli vain yksi nenäliina. Ja sitten tajusin, ettei vessa toimi. Pönttö näytti siltä kuin joku olisi teurastettu. Luikin kauppaan takaisin ja sanoin kaverilleni, että meidän olisi syytä lähteä. Ulkona nauroimme kippurassa, emmekä siihen kauppaan enää palanneet, vaikka myyjä olikin söpö.

Voiko piilottelun syy olla vieläkin miesten pelko vuotavaa naista kohtaan? Tiesittekö, että vuotavat naiset ovat joutuneet eristyksiin kylän yhteisöstä esimerkiksi Intiassa? On myös ajateltu, että vuotava nainen on demoni. Eikä tuo ajatus ole kovin kaukana nykyisinkään. Donald Trump sanoi käynnissä olevan presidenttikampanjansa aikana Fox News:n toimittajasta Megyn Kellystä, että tämä vuotaa ties mistä paikoista. Syy solvaukseen oli ärsyyntyminen Kellyn tiukkoihin kysymyksiin haastattelun aikana.

Naureskelin juuri murulle, kun hän ihmetteli, miksi olin niin ärhäkkänä. Muru kyllä tiesi, että minulla oli juuri alkaneet menkat ja hän tietää, että silloin olen herkempi ärsyyntymään. Silti ymmärrys mielialan heittelyille löytyi vasta, kun muistutin syistä. Jos muru ja muutkin miehet olisivat tietoisempia kuukautisten vaikutuksista, naisetkin hyötyisivät siitä. Tällä en tarkoita iän ikuisia ”taas ne kiukkupäivät” -kommentteja, vaan aitoa halua ymmärtää ja kunnioittaa naisia. Jalkahieronta voi tehdä kuukautisten aikaan ihmeitä naiselle.

Kun aloimme toivoa toista lastamme pääsin aikuisiällä nauttimaan kehoni voimasta. Se yllätti minut. Ei ollut enää vieraita hormoneja, oli vain minun hormonini. Huomasin miten seksuaalinen haluni kasvoi kuukautiskierron mukana ovulaation lähestyessä. Ja miten kuukautisten lähestyessä olin miltei välinpitämätön seksin suhteen. Mutta samaan aikaan sain hullun himon siivota vessan ja saada keskeneräisiä asioita valmiiksi. Uusi kierto tuntui konkreettisesti uudelta alulta.

Kehoni reaktioiden seuraaminen avasi silmiäni. Miten paljon vaihtelua ja eri vaiheita kehoni kävi läpi yhden kuukauden aikana. Kuukaudet myös erosivat toisistaan, mikä oli minulle uutta. Kokemus myös teki todelliseksi sen, miten ihmeellinen naisen keho on. Minulla oli ollut aiemmin hormonikierukka, jonka vuoksi menkat jäivät pois. Keho tuntui luonnollisessa tilassaan terveeltä ja toimivalta.

Minun ja murun suhde myös muuttui. Tuntui kuin rakkaudellinen suhteeni murun kanssa olisi alkanut elämään kehoni rytmiä. Välillä muru oli melkein hämmentynyt vimmastani sulkea hänet makuuhuoneeseen tai voimasta, millä työnsi vanhaa pois ja loin uutta tilalle. Olin luovempi ja vahvempi kuin aiemmin! Voima tuntui myös henkisenä voimana.

Keskustelin kerran minua reilusti vanhemman naisen kanssa, kun odotin kuopustamme. Puhuimme raskaudestani ja mainitsin, että on niin ihanaa, kun ei ole menkkojakaan. Hän sanoi minulle: ”Sinä ymmärrät vasta kuukautisten loputtua, miten tärkeät ne olivat sinulle. Kuukautisia tulee ikävä.” Jospa opettelisimme olemaan ylpeämpiä naiseutemme yhdestä ihmeellisyydestä, kuukautisista, jo silloin kun meillä vielä on ne?

Kun me osaamme olla ylpeitä, oppivat tulevat sukupolvet olemaan ylpeitä kuukautisistaan. Äitini onnitteli ja halasi minua, kun minulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana. Se oli vahva viesti siitä, että naiseksi tulo on upea juttu! <3

Kommentit (6)

Edith

Itselläni kuukautiset kun alkoivat, neolivat kauhea häpeän aihe. Ei todellakaan olisi äidiltä halausta saanut. Koskaan en kertonut asiasta, koskaan en kuukautissuojia saanut, paperilla mentiin.

Nuorena aikuisena kärsin runsaista kivuliaista kuukautisista. Sairastan endoa joten joka kuukausi odotan ahdistuneena kipua johon lääkkeet eivät oikein tehoa.

Sitten aikuisena kun lapsia olisimme halunneet, niin niitä ei koskaan kuulunut. Joka ikinen kuukausi menkat muistuttivat tästä kipeästä lapsenkaipuusta. Monet kerrat itkin pöntöllä kun jälleen ne alkoivat vähän myöhässä, plussaamisen jälkeen. Nykyään kuukautiset kestävät 16 päivää, kierto on 23 päivää. Mikään hormoni ei tunnu auttavan. Nyt mietinnässä onkin kohdunpoisto 35 vuotiaana toivon menettäneenä. En henkisesti jaksa joka kuukautista pitkää muistutusta siitä mitä vaille jään.

Joten tuskin tulen vanhuksena kaipaamaan tätä piinaa.

Puhu muru

Kiitos jakamastasi omasta kokemuksesta Edith. Olet joutunut kokemaan rankkoja asioita kuten häpeän kuukautisista ja suurta surua liittyen lapsettomuuteen, mistä kuukautiset ovat muistuttaneet. Kunnioitan jokaisen naisen omaa kokemusta kuukautisista. Blogissani halusin nostaa esiin uusia näkökulmia nähdä kuukautiset, loukkaamatta silti ketään. En voi ymmärtää kokemustasi, mutta surusi on varmaan valtava. Voimia sinulle. <3

Chardonnay

Todella hyvä teksti, toivottavasti moni eksyy lukemaan! Ajattelen kuukautisista samalla tavalla. Lopetin pillerit 6-7 vuotta sitten enkä ikinä enää pilaisi kehoani hormooneilla, joita en tarvitse. Naisen keho on upea <3

Http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Chardonnay. <3 Ihana kuulla, että jaat mun kanssa saman ajatuksen. Täytyy käydä katsomassa sun blogisi. Kiva kun vinkkasit siitä.  =)

Hirveätkuukautiset

No et selvästi ole kärsinyt oikeasti ongelmallisinta kuukautisista. En minä niitä vihaisi jos ne eivät aiheuttaisi valtavia kipuja sekä sitä, että kerran kuukaudessa joudun jäämään kotiin kun ei mene edes tuntia ettei veret valuisi pitkin työpaikan lattioita, tuhrisi kaikkia vaatteita ja aiheuttaisi pahoinvointia. Voin sanoa rehellisesti vihaavani niitä päiviä ja tekstisi vahvisti tunnetta.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Hirveätkuukautiset. On totta, etten ole kärsinyt noin ikävistä kuukautisista kuin sinä. Tarkoitukseni ei ollut kirjoituksessa väheksyä tai aliarvioida sitä, miten paljon kärsimystä kuukautiset voivat aiheuttaa. Halusin pohtia kuukautisia positiivisemmasta näkökulmasta ja miettiä kulttuurimme sekä historian vaikutusta suhtautumisemme niihin. Blogitekstissä ei pysty ikinä ottamaan kaikkia näkökulmia huomioon, eikä ole tarpeenkaan. Pohdin kyllä vakavasti teenkö toisenkin kirjoituksen kuukautisista, missä pohdin niiden aiheuttamaa tuskaa. Kommentteja täältä ja muilta foorumeilta lukiessa se on noussut paljon esiin. Kuukautiset tuntuvat olevan vieläkin hyvin kipeä aihe. Voimia sinulle. <3

Huomaan välillä, miten mukava ja huomaavainen olen ystäviäni kohtaan, mutta murua kohtaan en aina ole. Etenkin väsyneenä saatan olla kuin kärttyinen teini. Kuluneen vauvavuoden aikana väsymystä on ollut ilmassa.

 

Tuntuu hassulta, miksi omaa rakastaan kohtaan on niin vaikea olla ystävällinen. Suurin osa meistä kuitenkin ajattelee, että oman puolison kanssa haluan elää tätä elämää. Silti puhumme ja käyttäydymme välillä kuin oma rakas olisi rasite meille tai pahimmillaan vihollinen. Tässä muutama esimerkkitapaus teille.

 

Tapaus 1.

 

YSTÄVÄ Kun soitan ystäville, kysyn usein: ”Mitä kuuluu?” Sitten kuuntelen ihan rauhassa vastauksen ja kerron omista kuulumisista. Keskustelu on lämmintä ja siitä tulee itse iloiseksi. Haluan viestiä ystävälleni, että minä olen kaivannut häntä.

 

MURU Kun soitan murulle, en yleensä ehdi kysellä kuulumisia, on kiire ja vauva huutaa sylissä. Saatan kiukutella jotain asiaa, joka on aamulla jäänyt hampaan koloon. Tai käymme läpi kauppalistaa ja päivällistä. Siinä ei turhia liverrellä. Siitä jää kurja olo. 

 

Tapaus 2.

 

YSTÄVÄ Tapaamisia on nykyään vaikea sopia ystävien kanssa. Minulla on lapsia ja monella heillä on lapsia ja/ tai vaativa työ. Silti saamme kalentereita tutkimalla ja omia menoja siirtämällä sovittua yhteisiä tapaamisia. Niihin varataan usein jotain erityisen mukavaa tekemistä.

 

MURU Meidän on vielä vaikeampi sopia tapaamisia eli treffejä. Huh. Lapset, työt ja arjen pyöritys vie mukamas kaiken ajan. Monta kertaa suunnittelu karahtaa siihen, että jompikumpi sanoo: ”Ei nyt jaksa” tai ”Ei se onnistu kuitenkaan”. Silloin kun jaksamme istua rauhassa alas ja pohtia, koska voisimme viettää yhteistä aikaa, sitä kyllä löytyy.

 

 

Tapaus 3.

 

YSTÄVÄ Joskus ystävienkin kanssa menee sukset ristiin. Heidän kanssaan haluan kuitenkin sopia riidan mahdollisimman nopeasti, myönnän virheeni ja osaan pyytää anteeksi.

 

MURU Erityisesti väsyneenä riitaa tulee helposti. Riita myös menee helposti syyttelyksi ja pahimmillaan toisen arvosteluksi. Loppua ei aina näy. Muru mököttää ja minä mäkätän vieressä: ”Mikset sinä puhu?!”. 

 

Tapaus 4.

 

YSTÄVÄ Kun tapaamme halaamme ja kerromme, miten ikävä on ollut. Iloinen puheen sorina alkaa heti ja jatkuu pitkälle yöhön, jos siihen on aikaa.

 

MURU  Aamulla väsyneenä ei aina jaksa kuin murista. Kun teemme vahdinvaihdon lastenhoidossa, pusu meinaa helposti unohtua. Arki-illat sujuu lapsiperhe härdelliä pyörittäessä ja keskustelu on hyvin yksioikoista: ”Toisitko maidon?” ”Kumpi pesee lasten hampaat?” Nukkumaan mennessä kaivaudumme väsyneenä peiton alle. Sitten minä kuiskaan: ”Saanko iltapusun?”.

 

Tapaus 5.

 

YSTÄVÄ Aina välillä saan olla todistamassa, kun ystävä iloitsee jännistä työkuvioista tai ihanasta matkasta. Mukana on helppo olla onnellinen, vaikka olisi itse kiinni rautapallolla kotona lasten kanssa.

 

MURU Kun muru ilmoittaa iloisena työreissusta Miamiin minua alkaa ärsyttää hulluna. Tulee olo, että haluaisin polkea jalkaa ja vaadin päästä mukaan. Tulee tunne, miksi aina minä joudun olemaan kotona. Usein myös näytän sen käyttäytymällä lapsellisesti kiukuttelemalla.

 

Oma rakas on niin lähellä ja niin tärkeä, että tunteet saavat liikaa valtaa. Olisi kuitenkin tärkeää, että vaikka on väsynyt, ei tunnetta kaataisi vain toisen päälle. Etenkin kun usein silloin myös oma kumppani on väsynyt.

 

Voimme yrittää ja opetella kohtelemaan omaa kumppania kuin hän olisi paras ystävämme. Minä ainakin voin aloittaa sen jo tänään puhumalla kauniimmin ja huomioimalla toisen vaikka väsyttäisi. Myös hellyyttä ja suukkoja voisin lisätä, niitä ei ole ikinä liikaa.

 

 

Ehkä tänään voisit yllättää rakkaasi ja kertoa hänelle, miten tärkeä hän on. Kysy hänen töistään ja kerro, miten ylpeä olet hänestä. Sitten pysähdy kuuntelemaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan voitte haaveilla seuraavasta yhteisestä treffipäivästänne sylikkäin sohvalla. Anna siivoamisen olla edes yhden illan. Keskity vain teihin.

 

Sokerina pohjalla. Kun seuraavan kerran pinna kiristyy ja tulee sanottua tyhmästi, kerro mistä kenkä puristaa. Pyydä anteeksi, kuin pyytäisit anteeksi ystävältäsi. Sillä minulle ainakin muru on myös rakas ystävä. <3

 

Kommentit (2)

Päivi

Kylläpä tutulta kuulostaa. Löysin vasta sinun blogisi ja se on ihan lempparini! Omat lapset 3 &5 mutta vielä vauvavuodet hyvässä muistissa. Kiitos kun jaat näitä sinun ajatuksiasi täällä

Puhu muru

Ihana kuulla Päivi, että tykkäät. 💕 Sullakin on ihan hetki vauvavuosista. Tää aika kuluu niin äkkiä! Meilläkin on nuo isommat jo 4v. ja 8v., joten kirjoittelen "isompienkin" lasten juttuja. Jää ihmeessä seurailemaan ja tuu kommentoimaan jatkossakin. Mua voi seuraa myös facebookissa Puhu muru -nimellä ja instagramissa puhumuru -nimellä. 😀

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat