Kirjoitukset avainsanalla itseluottamus

”Kauhtuneet alusvaatteet vituttavat aamutuimaan. Olen jo viikkoja haaveillut epäsopivien rintaliivieni roskiin heitosta, mutta laitan ne kuuliaisesti päälleni joka aamu. Stringeistä törröttää langanpätkät, nekin pirun halpikset eivät kestä…”

 

Yritä siinä sitten tuntea itsesi seksikkääksi, kun alusvaatteet herättävät itsessäkin inhoa. Melkein kuuden vuoden yhtäjaksoinen raskaus–imetys–raskaus–imetys –jakso on muovannut  tissejäni, eikä oikeasta kuppikoosta ole hajuakaan. Olen taiteillut raskausajan rintaliivien, imetysliivien ja vanhojen ”oikeiden” liivien välillä. Harmi vain, että kuppikoko on vaihdellut b-kupista dd-kuppiin?!!

 

Jokainen nainen tarvitsisi toisen naisen, joka antaisi luvan pitää itsestä huolta ja antaisi luvan mennä alusvaate ostoksille. Voisiko maksimi väli olla esimerkiksi kolme vuotta? 

 

Muru on yrittänyt omalta osaltaan pitää huolta pikkupöksyistäni. Saan usein niitä tuliaisiksi työmatkoilta. Ne ovat ehkä kompensoineet tilannetta rintaliivien osalta. Olen silti erehtynyt halpisketjujen laareille ja ostanut halpaa. Ja aina ne pikkarit lahoaa käsiin. Ainoat, mitkä ovat kestäneet kuin torakat ydinsodassa ovat Lidlin stringit. Ne ovat maailman parhaita urheiluun ja kestävyyttä piisaa!

 

Tiistaina tuli muutoksen hetki. Tajusin, että käyttäydyin itse juuri niin, että tarvitsisin herätyksen. Tämä koko tilanne oli kuin pieni osa jonkun asiakkaani seksuaaliterapia käyntiä. Liian monta kertaa olin ostanut lapsille jotain tai uuden neuleen itselleni, ajatuksella ettei alusvaatteita näe kuin minä ja muru. Kyse on oivalluksesta. Kiitos nyt riitti! 

 

Menin alusvaateliikkeeseen ja sanoin myyjälle: Kaikki rintaliivini ovat vääränkokoisia. Aivan kuin joka helkkarin aamu laittaisin liian pienet kengät jalkaani, vaikka kyse on tisseistä. Sillä mieluummin valitsen hieman ylipursuavan kuin nahistuneet rusinat –fiiliksen.

 

Myyjä: Ymmärtäväinen hymy ja toimintaa.

 

Tunti sovittelua ja ahaa–elämys. Löysin kolmet ihanat rintaliivit ja kolmet stringit, osa oli jopa alerekistä.  Myyjä oli mitä loistavin!

 

Tuntui kuin kehopositiivisuus ja seksuaalinen itseluottamus olisi noussut siinä hetkessä muutaman pykälän. Se, että tuntee itsensä seksikkääksi lähtee mielestäni korvien välistä. Ei siihen tosiaan välttämättä tarvitse uusia alusvaatteita, mutta jos fiilis on sellainen kuin minulla oli (=ällötys) niin jotain kannattaa tehdä. Koska vaikka huonoon fiilikseen tottuu se vaikuttaa sinuun. Se syö naista ja vie ryhdin kumaraan. 

Huomasin itse, että murun alkaessa riisua minua autoin häntä liiankin hanakasti. Iski tunne, että on parempi olla alasti kuin näyttää kauhtuneita alusvaatteita rakkaalleni. Kuulostaa nopeasti hyvältä, mutta takana on häpeän tunne. Ja se taas vaikuttaa omaan fiilikseen ja kykyyn nauttia. Ihanasta yhteisestä hetkestä kannattaa poistaa kaikki turhat häiriö tekijät. Ja yhteinen hetki alkaa usein jo paljon ennen vaatteiden riisumista mielen tasolla.

 

Sitä paitsi alusvaatteet ovat NIIN ihana osa naiseutta! Alusvaatteet ovat ihoasi vasten. Tunne siitä, miten kangas hyväilee ihoa ja tuo kurvien parhaat puolet esiin on huumaava.

 

Laitoin heti yhdet uusista rintaliiveistä päälleni ja heitin vanhat juhlallisesti roskikseen myymälässä. Lähdin liikkeestä kirjaimellisesti rinnat pystyssä. Esittelin jopa kollegalleni uusia liivejä, niin innoissani olin.

 

Nyt voin taas auliisti antaa murun kurkkia pöksyihini! Saatan jopa vähän yllyttää häntä siihen, kun lapset katsovat Pikku Kakkosta. <3

 

 

*Oletko samaa mieltä? Onko sinulle käynyt lasten saamisen myötä niin, että omat alusvaatteet ovat vain jääneet päivittämättä? Onko alusvaatteilla vaikutusta siihen, miten seksikkääksi koet itsesi naisena? 

*Kuvat murun ottamia. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (5)

Ropi Kotler

Esikoinen täytti juuri neljä, kuopus on 1,5 ja imetän enää aamuisin sängyssä kun nukun ilman yöpaitaakaan. Silti samat imetysliivit jotka on pelkkää joustavaa lycraa ja jotka ostin kun esikoinen syntyi... :D 

Tai sitten ihan vaan kulahtanut urheilutoppi jos ne molemmat parit on pesussa. Tarttis EHKÄ tehdä jotain. :D 

Ei vaan kiinnosta, ei oo rahaa ja tissitkin on mallia ajokoirankorvat ja vielä pienet sellaiset. Ehkä sitten kun meen syksyllä töihin. Ehkä. 

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Ropi Kotler. Ymmärrän hyvin fiilistäsi. Olisin vuosi sitten voinnut kirjoittaa aivan saman tekstin. Kaapissa oli lähinnä vääränkokoisia rintaliivejä ja muutama löysä urheilutoppi. Ja raha tottakai vaikuttaa, kotihoidontuella ollessa ei ole pahemmin ylimääräisiä euroja. Se ei mieltä ylennä. :D

Huomaan kuitenkin, että välität asiasta. Uusille ihanille alusvaatteille tulee varmasti oikea aika ja voi olla hyvä, jos pystyy että odottaa imetyksen loppuvan. Rinnat palautuvat imetyksen loputtua useamman kuukauden. Joten vaikka ne aluksi tuntuvat ihan "tyhjiltä", yritä odottaa rauhassa niiden palautumista. Oikean kokoisilla ja istuvilla rintaliiveillä saat taas ihan erilaisen fiiliksen rinnoistasi. Se auttoi minua kovasti! En itsekään ole mikään povipommi ja imetys on jättänyt jälkensä. =)

Tsemppiä loppupätkään kotona ja uuden alkuun sitten ensi syksynä. Toivottavasti pääset uusi työvaatteita päivittäessä ehkä myös pienille alusvaateostoksille. <3

Vierailija

Tuttu juttu. Nyt on toinen lapsi tulossa ja imetysliivit ovat olleet käytössä ensimmäisen imetysajoilta lähtien, muutaman vuoden. Turhaa vaihtaa kun nämä ovat parhaat mitä on. Uusia ei vaikuta ostaa koska oma kuppikoko on suuri verrattuna rinnanympärykseen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kokoani löytyy kolmessa seksikkäässä värissä; musta, valkoinen ja ihonvärinen. Tarjonta on minimaalinen mutta hinta on hirvittävä. Pitsistä tmv härpäkkeestä voi vain haaveilla, sillä niiden koot loppuvat juuri kuppikokoa-kahta pienempään. Ehkä imetys pienentäisi päätyttyään näitä sen verran että saisi edes kalliita sopivia pitsihärpäkeliivejä.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiva, että kommentoit tänne vaikka alusvaatteiden hankinta hetki ei ole sinulle otollisin. Muistan itse hyvin tuon tuskastuttavan tunteen. Käytin raskausaikana jo imetysliivejä tai urheilutoppeja, kun muut tuntuivat ikäviltä. On aika "turha" hankkia odotus aikana uusia liivejä, kun koko tulee vielä vaihtumaan. Ja etenkin, jos sinulle ei edes löydy kivoja liivejä. 

Juuri nyt tämä voi ärsyttää, mutta yritä muistaa että tuo aika on onneksi aika lyhyt. Pidä kirkkaana mielessä, että kun tiedät koon olevan lähellä "oikeaa" on sinun aika hemmotella itseäsi. Tässä ajassa ehtii hyvin säästää rahat laadukkaisiin alusvaatteisiin. Olet todella ne ansainnut kaikkine pitsihärpäkkeineen.

Onnea odotukseen ja voimia pikkulapsiarkeen. <3

Clara

Alusvaatteilla on vain vähän merkitystä siihen, miten seksikkääksi koen itseni naisena. Tottakai alusvaatteet pitää olla omantyyliset ja -näköiset. Itse haluan värikkäämpiä ja persoonallisia alusvaatteita eli en halua esim. beigejä tai valkoisia alusvaatteita. Kaarituettomat rintaliivit on parhaimpia.

Naiset ovat jo pitkään koristelleet ja muokanneet pimpin ulkonäköä eri tavoin. Syinä siihen voi olla esimerkiksi halu muokata pimpin ulkonäköä, huono itseluottamus tai jopa viha omaa pimppiä kohtaan.  Myös kulttuuriset syyt tai terveydelliset syyt, muoti-ilmiöt tai oman kumppanin miellyttäminen voivat vaikuttaa päätökseen.

TOP Pimppitrendit

 

1.     Karvojen ajelu, vahaus ja värjääminen - shaving, waxing and coloring pubic hair

2.     Pimpin koristelu - Vazzling

3.     Yrttipallot emättimeenWomb pearls/ Herbal tampons

4.     Pimpin höyrytyshoitoVaginal steaming

5.     Pimpin valkaisuVagina bleanching

6.     Häpyhuulten pienennys leikkaus Labiaplasty

7.     ”Ole kuin neitsyt” - Artificial hymen

 

 

Itse olen kokeillut brasilialaista vahausta, missä kaikki karvat otetaan pois. Tein sen silkasta kokeilun halusta. Hyvä kokeilu, mutta ei ollut minun juttuni. Toki toimii kuitenkin hyvin niukkojen biksujen kanssa. Tuo Vazzling kuulosti ihan hauskalta- voisi olla vaikka polttarijekku ystävälle. Eikö?

 

Pahimmillaan pimppiin liittyvät trendit voivat kuitenkin olla terveydelle haitallisia. Esimerkiksi yrttipallot, jotka laitetaan emättimeen ovat aiheuttaneet emättimen tulehduksia. Sillä toisin kuin niissä luvataan emättimen puhdistava vaikutus, ne ovat haitallisia. Samalla unohtuu, että emätin puhdistaa itse itsensä.

 

Tai esimerkiksi häpyhuulten pienennys leikkaus. Vaikka häpyhuulet häiritsisivät kannattaa ensiksi keskustella lääkärin ja seksuaaliterapeutin kanssa, mistä syistä haluaisi leikkaukseen. Ikävimmillään leikkaus aiheuttaa intiimialueille tuntoherkkyyden katoamista ja seksuaalisen nautinnon vähentymistä.

 

Joskus emme edes uskalla katsoa omaa pimppiämme peilillä. Olen tavannut naisia, ketkä eivät ole ikinä katsoneet miltä oma pimppi näyttää. Miksi? Koska he ajattelevat esimerkiksi pimpin olevan niin ruma tai ällöttävä. Se on minusta hirmuisen surullista, mutta onneksi asialle voi tehdä jotain. Jokainen voi opetella katsomaan pimppiään uteliaana ja lempein silmin.

 

Naisen elämässä on hetkiä jolloin suhde omaan kehoon on muutoksessa.  Esimerkiksi murrosikä, lapsen saaminen ja vaihdevuodet muuttavat kehoa. On ihan ok, että pimppikin muuttuu. Sitä ei kannata pelätä, vaan yrittää katsoa armollisin silmin eletyn elämän merkkejä pimpissäkin.

Jokainen meistä voi hurahtaa johonkin muoti-ilmiöön! Pimppitrendit ovat osa näitä muoti-ilmiöitä. Muista kuitenkin olla kriittinen ja ottaa selvää asioista ennen kuin kokeilet niitä. Ja tarvittaessa soita esimerkiksi Sexpo-säätiön ilmaiseen neuvontanumeroon ja kysy heiltä neuvoa oman turvallisuutesi takia. Netissä on paljon myös väärää tietoa, eikä muiden suosituksiin voi aina luottaa.

 

Jos olet äiti tai isä ja mietit omia lapsiasi, parasta mitä voit tehdä on seksuaalikasvatus. Kun lapsi ja nuori saa tietoa omasta kehostaan ja ymmärrystä tunteiden viidakkoon, hän pitää itseään arvokkaana. Se antaa eväitä tehdä valintoja trendiviidakossa ja kysymään neuvoa  tarvittaessa.

 

Pimppejä on yhtä monta erilaista kuin naisiakin! Muistetaanko – olet sitten sukupuolelta mikä vain – että jokainen pimppi on omalla tavallaan kaunis. <3

 

Suosittelen jokaista aikuista katsomaan nämä kaksi ihanan tervehdyttävää videoklipiä pimpeistä. Ne kannattaa näyttää myös nuoriso-osastolle:

Your Vagina is More Beautiful Than You Think

The Great Wall of Vagina

 

*Oletko sinä kokeillut jotain pimppitrendijuttuja? Miksi kokeilit? Mitä pidit?                     

 

*Mitä ajattelet pimpistäsi? Oletko uskaltanut katsoa sitä ikinä peilillä? Toivon, että suomalaisnaiset uskaltaisivat nyt rohkeasti kehua itseään ja pimppiään! <3

 

*Tämän kirjoituksen minua innoitti tekemään Sarah Nasserzadeh, joka piti mahtavan luennon aiheesta ”Genital Practices Around The World” WAS -konferenssissa Prahassa.

*Jos et vielä ole Puhu murun seuraaja Facebookissa tai Instagramissa, nyt se kannattaa viimeistään. =)

Kommentit (26)

Vierailija

Miksi ihmeessä aikuisia ihmisiä pitää opastaa, ettei vaginaan kuulu tunkea mitään yrttejä. Juuri oli uutisissa, että älä tunge vaginaasi ampiaispesää ja joku aika sitten uutisoitiin viinaan kastetuista tamponeista, jotka laitettiin pyhimpään. Noh, itse tekstiin. Olen katsellut peilistä alapäätäni ja kaunis on. Trendeistä lähimpänä itseäni on karvanpoisto, muttei trendin vuoksi, vaan siksi, että se tuntuu paremmalta. Pidän kovasti vaginastani ja minusta on kaistapäistä, että joku menee leikkelemään ihan normaalin elimensä "kauniimman näköiseksi", eihän sitä vaginaa näe kuin vain hän jolle sen valitset näyttää ja hän aivan varmasti pitää siitä ihan sellaisenaan. 

Vierailija

Eikö se vagina ole emätin? Miksi käytät sanaa vagina, etkä pimppi?

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Ihmisillä on seksuaalisuuteen liittyvässä tietoudessa suuria eroja. Oikea tieto auttaa punnitsemaan, mitä kannattaa kokeilla ja mitä ei, samalla se antaa rohkeutta kysyä neuvoa. Seksuaalikasvatus on avain tähän. Käy katsomassa täältä kuvat ja selitykset naisen anatomiasta.

Seksuaalinen itseluottamus koostuu monesta asiasta. Sinulla se on onneksi kunnossa ja olen iloinen puolestasi. Puhut kauniisti vaginastasi. Kaikki eivät koe samalla tavalla ja pimppi voi tuntua rumalta ja se voi hävettää. Silloin saattaa leikkaus tuntua ratkaisulta. Suosittelen lämpimästi kaikille Sexpo-säätiön ilmaisia neuvontapalveluita ja tarvittaessa maksullisia seksuaaliterapia aikoja, jos oma pimppi aiheuttaa jatkuvaa pahaa mieltä, ahdistusta tai häpeää.

Ja mitä tulee sanojen käyttöön, niin ihan mahtavaa että otit sen puheeksi. Pohdin pitkään, mitä sanaa käyttäisin ja tulin siihen lopputulokseen että puhun pimpistä. Se on kaunis sana joka kuvaa "kokonaisvaltaisesti" naisen sukuelimiä. Toki sanoja on monia niin kuin vagina (tarkoittaa vain emätintä), yhdessä keskustelussa joku toivoi että käyttäisin pillu sanaa ja kolmas pyytää kukkaroa. Voit valita itsellesi sopivan sanan ja käyttää sitä. Minä valitsin pimpin.

Vierailija

Pillu, niin vieras asia jopa omistajalleen, monelle miehellekkin varmaan pitäisi laatia siitä käyttöopas.

Puhu muru

Olet aivan oikeassa siinä, että seksuaalikasvatus kuuluu kaikille. On sitten mies tai nainen anatomia on tärkeää tuntea, mutta seksuaalikasvatukseen kuuluu paljon muutakin. "Käyttöopasta pimpille" on mahdotonta tehdä, kun kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Sen sijaan ohjeita ja neuvoja voi saada esimerkiksi seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin vastaanotolla tai seksologian kirjoista.

Vierailija

Mitä sisempien häpyhuulien operointiin tulee; yhden häpyhuulen leveys on keskimäärin 25mm ja noin puolella ne näkyvät enemmän tai vähemmän ulompien välistä ja ainoastaan 37%:lla naisista ne ovat symmetriset.

Vierailija

Miksi kaikki labiaplastiikan "jälkeen"-kuvat ovat vulvista joista on poistettu sisemmät huulet kokonaan ja osa klitoriksen huppua. Jos tarkoitus on tavoitella jotain normia (pornomallia?) niin eipä ole onnistuttu. Pornossa muuten näkee ihan kaiken näköisiä alapäitä.

Taru | Mutsi hoitaa

Mä oon ajatellut, että karvattomuus on osa samanlaista ulkonäköpainetta kuin vaikkapa hoikkuus, isorintaisuus tai -pyllyisyys ja mikä tahansa muu median ja ihmisten itsensä luoma ihannekuva. Häpykarvojen poisto menee musta tavallaan samaan kastiin sääri- tai kainalokarvojen kanssa, ehkä ne vaan on niin nykypäivää. Glitteröinnit ja yrttipallerot on sitten asia joka ainakin multa menee yli hilseen.

Puhu muru

Kiitos Taru - Mutsi hoitaa -bloggari kommentistasi. Olen samaa mieltä kanssasi, että jollain tavalla karvattomuus on osa ulkonäköpaineita. Ja samalla se on osa nykypäivää. Siihen sisältyy ristiriita kulttuuristen odotusten takia "saa valita, mutta karvat ei saa näkyä". Tärkeintä on ehkä kysyä miksi poistan/ en poista karvojani? Kenen vuoksi teen niin? Jos nainen pitää karvoista - niin antaa niiden kasvaa. Tärkeintä olisi, että nainen pitää pimpistään!

Glitteröinnit, yrttipallerot, hyörytykset ja valkaisut ovat harvinaisempia Suomessa. Silti niihin voi liittyä samoja ulkonäköpaineita kuin karvojen poistoon. Usein kaiken takana on kysymys kelpaanko ja riitänkö? Olenko oikeanlainen ja normaali? 

Niin kuin aiemmin kirjoitin, oikea tieto auttaa. On tärkeää ymmärtää omaa sukuelinten anatomiaa ja miten laaja skaala pimppejä mahtuu normaalin sisään. Vain hyvin harvalla tarvitaan esim leikkauksia terveydellisistä syistä. Tieto auttaa tekemään itselle viisaita valintoja. <3

Lurre

Muistan, kun äiti on jo pienenä opettanut, kuinka pimppiä katotaan peilillä itse :D Ihan perusjuttu siis täällä, ja toki tarkkailen myös mahdollisia sisäisiä muutoksia yms, että itse tietää pimpillä olevan kaikki hyvin :)

Noista ns. trendeistä oon kokeillut karvojen ajelua -toki, ihan tavalllisiin suihkureissuihin se kuuluu, en laskisi sitä niin trendiksi :) Juu, yrttipalloja en pimpsaan tunkisi kyllä todellakaan, mutta vaginal steamingiä olen kokeillut, ja siitä itselleni apua saanut. :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Lurre. Sinulla on ollut viisas ja avarakatseinen äiti. Hienoa! Ja se on niin totta, että pimppiä kannattaa katsoa oman tiedon, nautinnon kuin terveydenkin kannalta. 

Karvojen ajelu on tosiaan jo aika normi, mutta ei toki kaikille. Yrttipallot on oma lukunsa eikä niitä tosiaan suositella kenellekään. Mielenkiintoista, että olet kokeilut vaginal steamingiä. Oliko se Suomessa? Olisi kiinnostavaa kuulla, miten koit sen. 

Lurre

Joo, siis vaginal steaming ihan itse tehtynä kotona, pimppahöyrytys kera yrttien. Ihan miellyttävä kokemus, kunhan vesi ja sitä kautta se vesihöyry ei ole liian kuumaa, ettei polta itteään :D

Motiivina asialle oli kovat, tosi kovat menkkakivut, sekä toive raskautumisesta (jota ei ollut yrityksistä  ja ovulaatioista huolimatta tapahtunut). Ajattelin, ettei siinä mitään voi hävitä, mitään vaaraahan siinä ei ole (kunhan ei höyryttele menkkojen aikaan, tai raskaana ollessa, eikä muutenkaan laita sinne pimppaan mitään). Tuloksena oli seuraavat menkat, joissa veren väri oli kuin kypsä jauheliha (ohjeissa onneksi kerrottiin kuuluvan asiaan :D ), kuulemma vanhaa verta, joka ei ole päässyt poistumaan tms. Ja juu, sain myös kivuttomat kuukautiset ja myöskin aika piakkoin siitä raskautuminen, josta syntyikin tuo meidän 9/15 tyyppi :)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Syitä on monia, mutta varmasti pornoteollisuus on yksi niistä. Seksuaalikasvatus on avain. Tieto auttaa tekemään viisaita ratkaisuja.

Vierailija

Voi pimppi. Omani on ihan au naturel, vaikka kainalo- ja säärikarvat ajankin. Mies ei ole valittanut eikä sitä kukaan muu näekäään kuin me kaksi. Jokainen tyylillään ja toki jos biksuissa pyörisin niin varmaan trimmaisin, mutta kun en.

Miksi en ole bikineissä? No katsos kun olen niitä, joiden karvat ja tissit alkoi kasvamaan ensimmäisenä 3. luokalla. (kaverit oli puhunu jotain kuukautisista, mutten minä niistä mitään tiennyt kun ne alkoi) Olin se, jota kaikki osotteli ja nauroi. Hehe, tolla on pimppikarvoja ja tissit. Mitä tästä koitui? Itkien yritin sheivata pois ja sänki oli todella ärsyttävä. Päädyin toiseen ratkaisuun. Lopetin uimahallissa käymisen sekä saunomisen porukassa. Ja jos mies olisi joskus jotain muuta pimpilleni vaatinut, olisi saanut etsiä uuden naisen. Se on minun eikä hänen.

Nyt olen ihan sujut pimppini kanssa, mutta julkisesti se ei edelleenkään näyttäydy. Ahdistun gynekäynneistäkin. Omatarkkailua on kyllä.
Miesten vaatimukset karvattomaan pimppiin saa mut aina ajattelemaan sitä luonnottomuutta ja sitä, että himottaako siinä taustalla karvattomat eli alaikäiset? Noh, meitä jokaista "ällöttää" eriasiat. Jotakin kai ällöttää ne karvat vaikka kuinka luonnollista olisinki.

Kappas tästä tuli lapsuudentraumat -avatuminen :D

Mutta ihan nyt oikeasti älkää tunkeko sinne toosaanne mitään luonnotonta. Ei vaikka kuinka se kumppani ois pornopätkissä jotain jenkkifutista nähnyt sinne tungettavan.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Ei ole varmasti ollut helppoa olla ensimmäinen, jolla murrosikä näkyy. Ikävää, että jouduit olemaan niin yksin asian kanssa. Seksuaalikasvatus olisi tärkeää aloittaa pikku hiljaa ikätasoon sopivasti jo päiväkodissa, jotta jokaisella olisi oikeat tiedot esimerkiksi murrosiästä sen alkaessa.

Olet valinnut itsellesi polun ja on hienoa, että kumppanisi sitä arvostaa. Jokainen saa valita käykö uimahalleissa tai saunoissa. Jos gynekäynnit tai muuten tilanne häiritsee kannattaa siitä jutella esimerkiksi seksuaalineuvojan kanssa, mikä on Sexpo-säätiössä ilmaista. Ja tarvittaessa, jos lapsuuden kokemukset painaa mieltä olet tervetullut seksuaaliterapia vastaanotollenikin.

Lopetuksessasi piilee viisaus - kannattaa tarkoin miettiä, mitä trendiä kokeilee ja ottaa selvää onko se turvallista. Kiitos siitä. =)

Aiju

Voi hyvät hyssäkät sentään - yrttipalloja sinne ja jotain höyrytyshoitoja? Onnekseni olen jo niin vanha, että minun nuoruusaikanani tuhero kelpasi ihan au naturel. En ole koskaan omaani peilillä katsellut, nauttinut olen ihan käsikopelolla...

Näin kesän kynnyksellä muistuttaisin kaikenikäisiä tyttösiä viisaudesta, jonka aikoinani kuulin kokeneelta gynegologilta: tuuleta paikkojasi, nuku ilman pikkuhousuja ja nauti hameen alla alastomasta aarteestasi. Limakalvot tykkäävät ilmakylvyistä!

Puhu muru

Kyllähän näihin trendeihin aika vaikuttaa niin kuin sanoit. Joka sukupolvella on erilainen kasvuympäristö. Osa on silti "vanhaa" ja aina markkinat etsivät uusia kanavia rahastaa. Onneksi seksuaalikasvatuskin on parantunut ja nuoret tietävät enemmän.

Tutustuminen omaan kehoon käy käsinkin. Suosittelen kyllä silti peiliäkin, mutta jokainen voi tehdä tutkimusmatkaa omalla tavallaan. 

Tuo kokeneen gynekologin vinkki on loistava. Saman vinkin on isoäitini jakanut minulle jo pikku tyttönä. Ja niin nuo minunkin tytöt tuulettaa pimppiään. Eli kaikki naiset: Aijun jakama vinkki tuletuksesta kannattaa napata talteen! Kiitos Aiju. =) 

Anni Menossa

Pakko kommentoida tuota alapään nimittämistä: Aamulehdessä oli juuri mainio kolumni, jossa kritisoitiin nykyistä tapaa kutsua tyttölapsen pimppiä "linnuksi". WAS?! Ei ihme, jos hiukan omat sukuelimet hämmentävät...

Eivätkä nimitysasiat ole hallussa ammattilaisillakaan: kätilö opasti tuoretta äitiä tyttölapsen kakkapyllyn pesemiseen/pyyhkimiseen sanomalla "Vedä puhtaasta likaiseen päin. Niinku alapäästä alaspäin." Äitiparka alkoi olla sekaisin, joten avitin sanomalla, että hän tarkoittaa pimpistä pyllyä kohti. "Niin." Huh.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Anni. Kirjoitat tärkeästä asiasta. Kaikille kehon osille on tärkeää antaa nimet, niin myös pimpille. Sanoin  Vauva-lehden haastattelussa, että miksi lapselle ei voisi sanoa esimerkiksi emätin vrt vauvareikä. Tai klitoris tai häpyhuulet, jos niistä puhutaan tai lapsi kysyy. Pimppi on hyvä "yleissana" ja sitten voi lapsi itse keksiä lempinimiä. 

Ja toden totta. On erityisen tärkeää, että ammattilaiset hallitsevat oikeat nimet ja termit. Eivätkä turhaan aristele niiden käyttöä. 

Kävin katsomassa blogiasi. Tosi kivalta näytti ja nuo "Huonot kommentit heikkoina hetkinä" kyllä kolahti. Se on outoa, miten jotkut huonot kommentit jäävät mieleen. Tuollainen postaus niistä on varmasti hyvä tapa "päästää irti". Ihanaa kesää sinulle! Tampere on niin mahtava kesäisin. <3

Vierailija

Kaikke turhamaisuutta.. Ja vielä terveydelle haitallista. Lähtee nää pimpin valkaisut mun osalta mappi ö.hön eli sinne silikoonitissejen ja rusketusruiskeiden sekaan. Omille tytöille toivottavasti kasvaa järki ennen pimpin karvoja, siihen ainakin äitinä pyrin!

Puhu muru

Kiitos kommentistasi. Sinulla oli selkeä mielipide ja arvostan sitä. Turhamaisuuden voi jokainen määritellä itse, mutta terveydellä ei kannata leikkiä. Siksi tieto on valttia ja se auttaa tekemään oman hyvinvoinnin kannalta viisaita päätöksiä. Äitinä sinäkin olet tärkeä tiedon ja esimerkin antaja lapsillesi. 

Vierailija

Minusta on tärkeää puhua myös siitä, että myös ei-naisella voi olla vulva. Se on sitä sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta, jota minä olisin lapsena kaivannut. Se olisi pelastanut minut ainakin osittain dysforialta ja ahdistukselta.

Lapsena katselin peilillä vulvaani ja vertailin yltinkirjojen kuviin. Tunsin olevani jonkinlainen friikki. Minulla oli ensinnäkin sukupuolikokemus, joka ei kohdannut sen kanssa, mitä olisi "pitänyt", ja toisekseen, sukuelimeni näyttivät erilaisilta kuin kuvissa. En löytänyt virtsaputken suuta ja ulommat häpyhuuleni olivat paksummat kuin piirroskuvien ihmisillä. Pelkäsin, että vulvani on viallinen, ja sehän olisi kruunannut kaiken. Meillä kotona ei ollut normaalia puhua vulva-asioista, joten kärsin itsekseni, kunnes tutustuin Demi-lehteen ja aloin lukea sieltä asioita vulvista. Sitä helpotuksen määrää, kun yli viiden vuoden ahdistuksen jälkeen tajuat, että vulvasi onkin normaalin rajoissa!

Teininä sheivailin vulvaani. Sain sitten jonkun hirvittävän reaktion, ja koko häpykumpu peittyi finneihin... siihen jäi sheivailu. Mitään yrttipalleroita tai ampiaispesiä en ole testaillut. Kuukuppi on trendikäs, ja siihen trendiin olen mennyt ihan satasella mukaan. Limakalvoni voivat paljon paremmin nyt.

Puhu muru

Kiitos tärkeästä kommentistasi. Oli varmasti todella raskasta kokea viallisuuden pelkoa ja turhaa ahdistusta normaaliudesta. Onneksi löysit Demi-lehden. Olet aivan oikeassa, että on tärkeää ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus seksuaalikasvatuksessa, kun puhutaan anatomiasta.

Haluaisitko sinä kertoa lisää omasta kokemuksestasi minulle? Olisi hienoa tehdä siitä vaikka ihan oma postaus ja antaa sitä kokemustietoa lukijoilleni. Jos olet kiinnostunut, laittaisitko minulle meiliä puhumuru@gmail.com  ?

Ja kuukupista olen täysin samaa mieltä. Se on ihan paras - hyvä juttu hurahtaa! Lämmin suositus kaikille. <3

Pitkä nainen kuulee elämänsä aikana useita kertoja: ”Kuinka pitkä sä oikein olet?” Se loukkaa monia, vaikka kysyjä ei edes sitä tarkoittaisi loukkaavaksi. Kuitenkin tilanne on samankaltainen kuin, jos kyseessä olisi pyöreä ihminen.  Heitä loukkaa kysymys: ”Kuinka paljon sä oikein painat?” On selvää, ettei niin saisi kysyä toiselta ihmiseltä.

 

Pituus aiheuttaa helposti naiselle häpeän tunteita, mikä on mielestäni väärin. Nainen saattaa pohtia kelpaako hän naisena. Onko hän ruma, pelottava tai epäsopivan kokoinen? Kelpaamattomuuden tunne johtaa helposti siihen, että ryhti menee kumaraan ja nainen yrittää olla lyhyempi.

 

Olisi tärkeää saada olla ylpeä itsestään kaiken kokoisena. Pitkiä naisia on koko ajan enemmän, mutta silti se on joillekin ongelma.  Voi olla hyvin, että nainen on itse tyytyväinen ulkomuotoonsa, kunnes joku kommentoi ilkeästi hänen pituuttaan. Se voi olla joku ventovieras mummu, joka sanoo: ”Ai kauhee ku sää oot pitkä! Mistäs luulet miehen löytäväs?”

 

Monia pitkiä naisia huolettaakin seurustelukumppanin löytäminen. Moni pelkää kelpaanko, löytyykö minua pidempää kumppania, voinko olla itseäni lyhyemmän kumppanin kanssa tai mitä muut ajattelee. Treffeillä saattaa kuulla typeriä kommentteja pituudesta ja niitä alvariinsa viljelevät kannattaa jättää kahvilan pöytään yksin istumaan. Kengän kokoa tai housujen lahkeen pituutta kyselevät dillet eivät ole useinkaan elämänkumppanimateriaalia. Voit vastata iloisesti, ettet aio kutistua lähivuosina ja sitten vain lähdet.

Olen itse 180 cm pitkä. Olen kuullut monenlaisia kommentteja ja mielipiteitä pituudestani elämäni aikana. Miksi käytän korkokenkiä tai mitä olen oikein syönyt, kun minusta tuli näin pitkä. Baarissa useampi vastakkaista sukupuolta edustava ”känni-urpo” on tullut inttämään, etten saisi käyttää korkokenkiä. Paras kommentti on ollut ehdottomasti: ”Et kuuletko sä ees pieruas?”

 

Toiset taas ovat suorastaan palvoneet pituuttani ja ihailleet pitkiä sääriäni. Heistä pitkä nainen saa sukat pyörimään jaloissa ja kiinnittää huomion paikassa kuin paikassa. Erityisesti on ihana kuulla, kun toinen nainen ihailee rohkeutta näyttää naisellisuutensa 110 prosenttisesti.

 

Murrosiässä ei ole helppo olla pitkä nuori nainen. Pojat laahaavat perässä pituuskasvussa ja suurin osa tytöistäkin on pienempiä. Sitä pohtii helposti, miksi ihmeessä minua rangaistaan pituudella. Tulee olo, ettei kuulu joukkoon tai on jotenkin vääränlainen. Itse kuulin huutelua kirahviksi ja amatsoniksi. Se tuntui todella pahalta ja teki lommon herkkään nuoren naisen itseluottamukseen.

 

Minun onneni oli, että pelasin koripalloa. Siellä pituus oli hyvä asia ja siitä oli hyötyä. Sain olla pitkien naisten ympäröimä positiivisella tavalla. Olen tavannut niin monta upeaa pitkää naista! Kukaan heistä ei varmaan ole aikuiseksi kasvanut ilman omaa kipuilua pituuden kanssa, mutta jokainen heistä on saanut voimaa huomatessaan, ettei ole ainoa.

Viime keväänä kuuntelin ostoksilla ollessani äidin ja teini-ikäisen tyttären keskustelua. Tyttö oli varmaan minun pituiseni ja äiti muistutti häntä koko ajan, ettei kannata ostaa mitään kenkiä, joissa on korkoa. Olin järkyttynyt. Miten tuo äiti ajatteli? Voi olla, että hän ”suojeli” tytärtään. Samaan aikaan hän epäsuorasti sanoi, että tytär ei kelpaa.

 

Minun oli pakko mennä äidin ja tyttären luokse. Sanoin ystävällisesti, että kannattaa ihmeessä ostaa sellaiset kengät, joista tykkää. Pitkät naiset ovat upeita korkokengissä. Kerroin myös, että itsekin ujostelin nuorempana käyttää korkokenkiä, mutta nykyään käytän niitä aina juhlissa ja muulloinkin. Tyttö hymyili minulle arasti, myyjä nyökytteli ja äiti katsoi poispäin.

 

Jokaisella vanhemmalla onkin tärkeä rooli pitkän tytön ja nuoren naisen itsensä hyväksymisen tiellä. Jos kotoa tulee viesti, että sinä olet upea, on muun maailman kommentit helpompi kestää. Vanhemmat voivat myös opettaa oikeanlaista asennetta ottaa vastaan kaikki ”lannistaja-siat”. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä kaikkia kannata kuunnella.

 

Älkää siis sisaret ikinä lopettako korkokenkien käyttöä! Ainakaan kenenkään miehen takia.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (7)

Linda

Mä pystyin samaistumaan tähän tekstiin NIIN hyvin! Oon tosin sitä toista ääripäätä, eli todella lyhyt. Samat kipuilut on silti käyty pituuden suhteen, ja samallai saa kaikkialla kuulla kommenttia ja kyselyitä siitä miks oon näin lyhyt ja miten muka pystyn tekee asian xyz ja näin. Ihanaa et kerroit sille tuntemattomalle tytölle että sil on oikeus käyttää just semmosia kenkiä ku tykkää, ja et ite oot rohkeesti pituutes kaa niin korkkareilla ku ilmankin.

Ja haluun viel lisätä tähän että siinä missä pitkä nainen on ihan yhtä oikeutettu korkkareihin ku lyhyemmätkin yksilöt, ni myös lyhyillä on oikeus olla käytämättä niitä korkkareita ja kulkea tasan niin matalapohjaisissa kengissä ku haluaa. Ei oo kerta eikä kaks ku ihmiset on tullu sanomaan et mun kannattais käyttää korkkareita et näyttäisin pidemmältä. En tajuu miks ihmisten pitää kulkea ympäriinsä kertomassa muille että et oo tarpeeks hyvä noin ja tekisit ny jotain ettei muut huomaa sun kamalaa "vikaas" (joita varmaan löytyy ain pituudesta ja leveydestä hiusten väriin ja ties mihin). Mut ihana et on sit niitäki jotka näkee muissa sen ainutlaatuisen kauneuden eikä yritä tunkee ketään ahtaisiin muotteihin.

Puhu muru

Kiitos Linda kommentistasi. ❤️ Mielenkiintoista, että pystyit samaistumaan tähän. Olen itsekin nuorempana lukenut kirjailija Anna-Leena Härkösen kirjoituksia hänen "lyhyydestään" ja olen kokenut samoin kuin sinä nyt. Niissä on ollut jotain tuttua ja lohduttavaa. Samaan aikaan toisen kokemus jopa syrjinnästä, sai minut suuttumaan.

Se on väärin, että ihmisen pituus antaa oikein suositella korkokenkiä - tai kieltää niiden käytön, niin kuin mainitsit. Ihan kuin keskiarvo mitasta poikkeaminen muuttaisi ihmisen "vapaaksiriistaksi" - ihmiseksi jonka ulkomuotoa voi kommentoida avoimesti.

Siksi on tärkeää tietää, ettei ole yksin. Eikä ikävää käytöstä tarvitse sietää. Kannattaa pitää puoleensa ja yrittää nauttia elämästä.

Toivon myös, että ne ikävien kommenttien sanojat miettisivät omia puheitaan. Eivät kaikki tarkoita sitä pahalla - mutta silti heitäkin pitää vähän ravistella. Sanokaa mieluummin jotain kaunista ja kannustaa pitkälle - tai lyhyelle. 😀

Se pitkä tyttö

En yleensä liikutu mistään teksteistä, mutta nyt silmät kostuivat.

Omaa pituutta (joitakin senttejä yli 180, se liene niin tarkkaa enää) on tullut murehdittua ja harmiteltua. Toisinaan on ollut kyllä myös päiviä, kun on ollut omasta pituudestaan tyytyväinen ja ylpeä. Jotenkin vain typerää, että omaan fiilikseen vaikuttaa ratkaisevasti se, onko viimeisin kommentti pituuteeni liittyen ollut se, että äiti on sanonut minun oleva ihana juuri tällaisena, vai onko kaupan kassalla joku tehnyt minusta kuin sirkuseläimen, jota ruvetaan sitten yhdessä ihmettelmään ja kommentoimaan. Toivottavasti muiden ihmisten ajatusten vaikutus vähenee, kun vielä vähän vanhenen ja kasvan.

Sehän on selvää, että harvinaisempi pituus, oli se sitten normaalia (no, kuka nyt on normaalia määrittelemään, mutta kuitenkin) huomattavasti pidempi tai lyhyempi, tuo omat lisähaasteensa, mutta ne eivät harmita niin paljon, kuin julkinen kommentointi ja lähes pituudelle naureskelu.

Joskus huomaa myös sen, että etenkin puolitutuille ja muille ihmisille, joita ei tunne jne. (joskus myös sukulaiset ja läheisemmätkin ihmiset, you know) olen usein "se pitkä tyttö" tai muuta vastaavaa. Eihän siinä, minä olen pitkä, se on osa identiteettiäni ja varmaan siitä minut tunnistetaan, mutta olisihan se mukavaa olla joskus muutakin kuin vain pitkä. Mukava, fiksu, kaunis, taiteellinen, musikaalinen, lukutoukka, urheilullinen, ihan mitä vaan, mikä on osa itseä. Tähän voivat samastua varmasti monet muutkin, kuin vaan pitkät tai lyhyet. Sokeat, kehitysvammaiset, gootit (yms. tyylisuunnalle uskolliset), oikeastaan kaikki, joilla on jokin (etenkin ulkoisessa olemuksessa näkyvä) selkeä "erityis"piirre. Siitähän meidät tunnistetaan ja muistetaan.

Toisinaan tuntuu myös hieman hupsulta, että sellainenkin asia kuin pituus aiheuttaa ihmisissä edelleen niinkin paljon hämmennystä, että sitä (pituutta) on pakko jäädä kommentoimaan. Annettaisiin ihmisten olla ja elää ihan rauhassa. Maailmankaikkeutta ajatellen se on sitä paitsi ihan sama, sattuuko joku ihminen olemaan 130cm, 140cm, 150cm, 160cm, 170cm, 180cm, 190cm, 200cm, 210cm, 220cm, vai jne.

Että kun tämmöstä älyllistä elämää tänne on nyt sattunut syntymään, niin olisi kiva elää se elämä tuntematta itseään huonoksi tai kykenemättömäksi johonki vain, koska sattuu olemaan 15cm keskivertoa naista pidempi.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Se pitkä tyttö. Ja ihan ensiksi haluan pahoitella, että vastaan sinulle vasta nyt. Pidän jokaista kommenttia arvokkaana ja sinun kirjoituksesi kosketti myös minua.

Nuo tunteet, mitä olet kokenut pituutesi takia kuulostavat niin tutuilta. On kurjaa olla aina se "pitkä tyttö", kun toivoisi että ihmiset näkisivät muutakin. Ja on todellakin epäreilua, että joudut tuntemaan itsesi huonoksi tai kykenemättömäksi pituutesi takia. Ihmisten pitäisi ymmärtää, mikä rikkaus se on kun olemme erilaisia. Onneksi jokainen meistä voi omilla teoillaan, muuttaa ihmisten käsityksiä.

Toivottavasti voit pikku hiljaa alkaa nauttimaan upeasta pituudestasi useammin ja useammin. Koska sinä olet upea juuri sellaisena kuin olet. <3

Vierailija

Minä saavutin nykyisen pituuteni, 176cm, jo 14 vuotiaana. Olen varsinkin äitini puolelta tosi pitkästä suvusta. En ole koskaan kokenut pituuttani ongelmana ja käyttänyt aina halutessani korkkareita. Olen melkeimpä ajatellut olevani parempi, kuin muut, koska pituus on ylivoimaa. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan se, että myöskin pitkä äitini, on aina ollut todella sinut otsensä kanssa, ja tosiaan omassa suvussani olen lyhyimmästä päästä. :D

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Vierailija oman kokemuksesi jakamisesta. Aina on ihana kuulla, että pitkä nainen nauttii pituudestaan. Minusta jokainen sinun kaltainen kannustaa, meitä luottamaan enemmän itseemme, kenelle se on ollut vaikeampaa. 

Äitisi hienolla esimerkillä on varmasti ollut osuutensa siihen, että olet noin itsevarma. Toivottavasti itse jatkat tuota kaunista tapaa omille tai joillekin lähipiirisi lapsille. Jokainen pitkä tyttö kaipaa rinnalleen aikuisen naisen, joka on ylpeä pituudestaan.

Koko kirjoituksestasi huokui ylpeys pituudesta ja pitkien ihmisten sukuun syntymisestä. Se on kaunista. <3

Tessu

Eihän nyt kai kukaan korkokenkiä jätä käyttämättä jos mies käskee? aika outo on ollu mieskin koska itse pidän naisista jotka niitä käyttävät.
jos nainen vaan voi käytää niin sen kun vaan käyttää ja antaa toisten ihmetellä

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat