Kirjoitukset avainsanalla pelot

NYT! Minun vuoroni lähteä, sillä yleensä muru lähtee työmatkalle. Lähden ensi viikolla Maailman seksuaaliterveysjärjestön (WAS) konferenssiin Prahaan edustamaan Suomen Seksologista Seuraa. Olen ihan superinnoissani ja motivoitunut. Mutta. Syyllisyys on hiipinyt myös mieleeni.

 

Mistä kummasta tämä syyllisyys on tullut? Tätähän olen odottanut! Vaikeina hetkinä se on ollut unelma, jota kohti menen pikku hiljaa askel askeleelta. Jokainen pyykkikoneen läpi meno, lapsen kiukkukohtauksen rauhoittelu tai imetys ovat olleet askelia.

 

Suomen Mielenterveysseuran sivuilla syyllisyydestä sanotaan, että syyllisyyden tunteisiin kuuluvat häpeä, tunnontuskat ja katumus. Tunnistan heti tunnontuskat. Ne liittyvät vahvasti tulevaan työmatkaani ja ne tuntuvat kehossa asti. Välillä on melkein pahaolo, kun ajattelee liikaa tulevaa matkaa syyllisyyden kautta.

 

Edellisen kerran olin työmatkalla Berliinissä melkein kolme vuotta sitten! Se voi tuntua kaukaiselta, mutta aika on mennyt äkkiä äiti-hommissa. Tässä välissä olen ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt töitä enemmän ja vähemmän. Niin ja tehtiin me Samin kanssa Pannaan menemään kirjakin!

 

Järjellä ajateltuna voisin lähteä vailla turhia syyllisyyden tuskia. Tunteet eivät kuitenkaan aina järkeä kuuntele. Ikävä kyllä.

 

Siksi teen itselleni saman kuin jos pyydän asiakkaitani tekemään. Raakalista siitä – MISTÄ SYYLLISYYTESI JOHTUU? Sitten käyn listan läpi, katson jokaisen asian taakse ja mietin, mitä ne tarkoittavat. Mistä juuri tuo syyllisyyden tunne kumpuaa?

 

* Miten lapset pärjäävät?

* Miten muru jaksaa?

* Miten imetyksen käy?

* Pelko omasta ikävästä – mitä jos en osaa nauttia yksin olosta?

* Mitä jos minulla on liian kivaa?

 

Nämä asiat nousivat spontaanisti. Melkein nolotti kirjoittaa niitä. Miten ihmeessä lapset tai muru eivät muka pärjäisi ilman minua, totta kai he pärjäävät! Ajattelenko, että olen jotenkin korvaamaton? Tai imetys. Voisin olla jopa helpottunut, että se loppuisi luonnollisesti. Mutta samaan aikaan suren imetyksen loppumista jo etukäteen.

 

Pelko omasta ikävästä ja siitä nautinko yksinolosta, on tärkeä kohta listallani. Se on kuin huutomerkki. Tämän äidin on korkea aika lähteä pidemmäksi aikaa ja kauemmaksi kuin yhdeksi yöksi Turkuun. Minä tarvitsen äitinä, naisena ja vaimona varmuuden siitä, että riitän itselleni omana itsenäni. Haluan huomata, miten ihanaa on olla yksin.

 

Jos minulla on liian kivaa, niin mitä sitten?! Pahinta, mitä se voi aiheuttaa on onnellinen nainen, joka palaa työmatkalta kotiin perheensä luokse.

 

Listan teko auttoi minua. Tai oikeastaan koko tämän blogipostauksen teko. Koska on ihan turhaa kantaa harteillaan syyllisyyttä, joka ei ole tarpeen. Ensi viikolla varmaan kipuilen lähtöä hieman ja valutan kyyneliä laittaessani lapsia nukkumaan. Saatan myös voivotella, miten osaan nukkua ilman murua. Se on ihan ok.

 

Lauantaina kun lähden, lähden työmatkalle ilman taakkaa. Aion nauttia innostuksestani työtäni kohtaan, aamupaloista ilman lapsiperheen sirkusta, lounaista kiinnostavien työkollegoiden kanssa ja illalla voin nauttia lasin viiniä terassilla. 

 

Ikävä kotiin on sitä rakkautta, mikä saa minut hymyilemään ja rakastaan perhettäni vieläkin enemmän.  Ehkä pieni välimatka tekee meille kaikille hyvää. Avain on kaunis kaipaus. <3

 

 

*Oletteko te tunteneet syyllisyyttä työmatkalle tai lomalle lähtiessänne, jos lähdette ilman perhettä? Miten olette selättäneet syyllisyyden vai oletteko kantaneet siitä taakkaa mukananne matkalla?

 

*Laittakaa minulle ihmeessä hyviä vinkkejä syyllisyyden kanssa. Tai vaikka matkavinkkejä Prahaan. Toivottavasti ehdin edes pienen hetken kurkata, millainen Praha on kongressikeskuksen ulkopuolella. =)

Kommentit (6)

Laamu

Lähdin huhtikuussa Tukholman risteilylle ystävän kanssa. Olin ensin innoissani, matkan lähestyessä lähinnä kauhuissani. Ihan samalla tavalla Oodin syyllisyyttä, pohdin ja mietin joka kantilta matkan hyviä ja huonoja puolia. Sitä miten ne pärjää ilman mua. Hamstrasin poikaa varten ruokaa ydintalven varalle, siivosin, järjestelin. Itkin ja kaipasin jo etukäteen. Kerroin myös kummeille että tietäisivät pyytää isää ja poikaa sitten mukaan puuhaamaan jotain kivaa, että päivät kuluisivat huomaamatta, ja iskä saisi vähän levähtää siinä sivussa.
Tavallaan sitä toki tiedostaa tän kelan älyttömyyden, mutta kai ne on pakko kelata läpi. Lopulta syyllisyys helpotti jo kun matkasin bussilla keskustaa kohti. Matka meni hyvin, en itkenyt ikävääni, ja kotiin saavuttua oli mahtavaa huomata miten kivaa isällä ja pojalla oli ollut. Kehtasivat bondata oikein kunnolla mun poissaollessa.
Lopulta tuollainen pieni irtiotto oli vain hyväksi isän ja pojan suhteelle, ja ihan tervetullut herääminen mulle, että kaikki sujuukin oikein hyvin vaikka en ole kaikista naruista vetelemässä.
Hyvää matkaa sinulle!

Puhu muru

Kiitos Laamu! Tuo kuulostaa melkein kuin minun matkalle lähdöltäni. Niin samoja tunteita ja tuo jännä helpotus, kun saa lähdettyä. Lentokoneessa oli jo paljon kevyempi olo.

Olen nyt ollut Prahassa neljä yötä. Kotona murulla ja lapsilla sujuu hyvin niin kuin täälläkin. Olen nukkunut neljä yötä kokonaan! Tavannut todella mahtavia ihmisiä ja kuunnellut mielenkiintoisia luentoja. Eli kyllä tämä taisi kaikille tehdä hyvää vaikka välillä on ollut ikävä. Huomenna sitten kotiin. <3

Soikku

Tunnistan. Oltiin häämatkalla 8vrk kun kuopus oli 11kk. Imetys oli siinä juuri loppunut mutta koin kauheaa syyllisyyttä ensimmäiset pari päivää. Sitten kyllästyin itsesääliin ja loppuloma menikin mukavasti. Lapset olivat toki kaivanneet meitä mutta mitään traumoja ei jäänyt. Mummot ja vaarit hoitivat lapset hyvin.
Praha on ihana. Mahtavia oluita, kieroja taskuvarkaita...

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Soikku. Ihanaa, että sinäkin kuitenkin sitten parin päivän jälkeen annoit itsesi nauttia häämatkasta. Minäkin päätin, että nautin täällä ja onhan tämä ollut mahtavaa. Ja Praha on kyllä kaunis. <3 

Karita

Hei, tuolla syyllisyyden tunteella on myös merkityks ajatellen äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta. Omien tunteiden lisäksi olisi hyvä miettiä myös mitähän pieni lapsi mahtaa miettiä äidin poissaolosta. Poissaolon valmistelu ja yhteydenpito lapseen voi auttaa lasta kestämään eron aiheuttamia tunteita ja pitämään äidin mielessä. MLL:n Vanhempainnetistä löytyy muuten osuva Pirni lapsi erossa vanhemmistaan -teksti tällaisiin pohdintoihin: mll.fi/Vanhempainnetti/tukivinkit/erossa_vanhemmista

Puhu muru

Kiitos kommentista ja tiedon jaosta Karita. Laitankin tuo linkin suosikkeihin. Me valmisteltiin poissaoloa puhumalla lapsille matkastani, hieman yhdessä pakattiinkin  ja nyt ollaan soitettu skypepuheluita. Lapset ovat kuitenkin isänsä kanssa eikä heillä ole mitään hätää. Tämä on varmasti vain syventänyt heidän suhteitaan, mikä on hyvä asia. <3

”Mä tiedän, että mun pitäs olla ok, kun mies katsoo pornoa. Mut se jostain syystä satuttaa mua ja saa olon tosiepävarmaksi. Olen omasta mielestä tosi avoin seksin suhteen ja valmis kaikenlaiseen ja haluan seksiä lähes joka päivä. Mies on paljon töissä eikä aina ole aikaa kahden lapsen takia. Mies ei katso usein pornoa, mut en tiedä miksi musta tuntuu, etten riitä tai kelpaa?!!! Porno sinänsä ei haittaa, voitas katsoa yhdessä, mut se et mies katsoo yksin alastomia naisia harrastamassa seksiä satuttaa mua ja haluaisin päästä yli tästä tunteesta.”

 

Tässä osa erään naisen kysymyksestä. Sain tämän kysymyksen netin kautta ja pyysin häneltä luvan jakaa se blogissakin. Tämä viisas nainen ei syyttänyt miestään, vaan halusi tutkia omia tunteitaan ja etenkin niitä ikäviä tunteita, mitä miehen pornon katselu herätti. Siksi halusin vastata hänelle, vaikka usein nettivastaus ei riitä näin laajassa aiheessa.

 

Porno koskettaa meitä kaikkia jollain tavalla, koska nettiporno on niin helposti kaikkien saatavilla. Se tunkee parisuhteisiin, puhuttiin sitä tai ei. Tunteet heittelevät laidasta laitaan, toiset nauttivat siitä salaa ja toiset vain keskittyvät tuomitsemaan. Seksuaaliterapeutin työssä kartoitan lähes poikkeuksetta asiakkaan pornon käytön.

 

”Ennen vanhaan” porno tuntui olevan vain miesten juttu, mutta ei enää. Itsekin katson pornoa silloin tällöin ja olemme murun kanssa puhuneet, mikä asema pornolla on meidän parisuhteessa. Kaikista suurimman mörön pornosta saa kätkemällä sen, kuvittelemalla mitä toinen siitä saa ja raivoamalla kertomatta todellista syytä.

 

 

Vastaukseni saamaani kysymykseen:

 

” Sinä kerroit, että miehesi satunnainen pornon katselu satuttaa ja tekee olosi epävarmaksi. Sinulle tulee tunne, ettet riitä tai kelpaa. Se on ihan normaalia, että sinulla on edellä mainittuja tuntemuksia. Hienoa, että otat ne nyt puheeksi.

 

Voisiko miehesi toiminta uhata jollain tavalla turvallisuuden kokemustasi teidän suhteessa? Teillä on menossa erityinen vaihe elämässä. Sinä olet kotona lasten kanssa ja teillä on ensimmäinen yhteinen vauva. Sinä kerroit, että olet tottunut olemaan toimelias, työssäkäyvä uranainen. Nyt sinulla on uusi, hieno, tärkeä rooli kotiäitinä. Uusi roolisi voi itsessään lisätä epävarmuuden ja kelpaamattomuuden tuntemuksia. Se voi myös aiheuttaa ristiriitaa, mikä purkautuu esimerkiksi juuri epävarmuutena parisuhteessa.

 

Pikkulapsiperhe vaihe on haastava vaihe parisuhteen kannalta, kun aikaa on vähän ja väsymys painaa. Mahdollisuudet rakastelulle voivat olla vain aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Voisiko miehesi pornon käyttöön vaikuttaa yksinkertaisesti se, ettei teillä ole aina aikaa rakastella? Jos porno onkin hänelle enemmän vain "paineiden purkuun"?

 

Yritä katsoa tunteidesi taakse. Mistä ne voivat juontaa juurensa? Mitkä asiat sinua satuttavat erityisesti? Mitkä asiat tekevät sinut epävarmaksi? Entä mistä johtuu riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteesi? Millainen on oma suhteesi pornoon?

 

Onko sinulla aiempia ikäviä kokemuksia liittyen kumppanin pornon katseluun ja parisuhteeseen? Jos on, niin niitä on syytä tutkia tarkemmin ja pohtia voisiko ne vaikuttaa nyky-hetkeen. Jos ei ole, niin hyvä niin.

 

Oletko puhunut miehesi kanssa hänen pornon katselustaan ja sinun tuntemuksistasi? Yritä kertoa hänelle avoimesti tunteistasi ilman syytöksiä. Uskalla olla epävarma ja herkkä. Kysy, voisiko hän selittää tarvettaan katsoa pornoa yksin. Jo pelkästään se, ettei sinun tarvitse arvailla ja olettaa, miksi hän tekee niin helpottaa todennäköisesti oloasi. Tässä kohtaa voit myös mainita, että voisitte katsoa yhdessäkin pornoa.

 

Pornoon voi liittyä myös miehesi fantasiat. Kumppanille ei ole aina helppo kertoa kaikkein kiihottavimpia fantasioita tai seksuaalisia ärsykkeitä, vaikka haluaisikin. Voi olla niin, että hän pelkää sinun suuttuvan, nauravan, ihmettelevän, ärsyyntyvän, ahdistuvan tai kokevan juuri riittämättömyyttä. Esimerkiksi, jos hän tykkää katsoa pornoa missä on isorintaisia naisia, homopornoa tai pissa- & kakkaleikkejä. Vähän erikoisemmista jutuista voi olla vielä vaikeampi puhua omalle rakkaalle.

 

Tai jos tykkää jostain, mitä omassa rakkaassa ei ole. Se ei silti tarkoita sitä, ettetkö sinä riittäisi hänelle. Tässä kohtaa voi myös pohtia, tarvitseeko ihan kaikkea omasta seksuaalisuudesta jakaa oman kumppanin kanssa.

 

Voi olla myös, että yhteinen vauvanne ja roolisi hänen lapsensa äitinä on muuttanut hänen tapaansa nähdä sinut naisena. Millainen nainen äiti saa olla hänen mielestään?

 

Puhuminen voi helpottaa oloasi ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Porno on muuttunut jonkinlaiseksi uhaksi parisuhteessanne, mikä ei ole hyvä asia. Keskusteluun kannattaa yrittää varata hetki jolloin lapset nukkuu, eikä ole liian väsynyt tai kiire mihinkään. Usein nämä tulee sanottua juuri, kun toinen on menossa töihin.

 

Yksi keskustelukerta ei välttämättä riitä. Voi olla, että tämä on yksi teidän "vakiriidoista", mutta silti siitä pitää jaksaa puhua, kuunnella toisen tuntemuksia ja välittää. Se ei häviä, mutta muuttuu siedettäväksi ja sinut kuullaan. Tämä voi olla myös tutkimusmatka itseesi. Tästä voi vaikeuden ja erkaantumisen tunteiden sijaan tulla teitä opettava ja yhdistävä asia, kun se on käsitelty.

 

Tämä teidän tilanne on myös hyvin normaali "tulosyy" tulla seksuaali- ja pariterapiaan. Se on joskus hyvä vaihtoehto. Ulkopuolinen ihminen, voi olla joskus tarpeen. Sitä ei kannata hävetä vaan ottaa yhtenä mahdollisuutena. Voimia ja rohkeutta pohdintaan ja puhumiseen.”

Halusin jakaa tämän kysymyksen ja vastauksen teidän kanssanne, koska tiedän että tämä nainen ei ole yksin tuntemustensa kanssa. Parisuhteessa ei kannata antaa pelkojen vallata tilaa joka kuuluu rakkaudelle. En tiedä onko porno hyvä vai paha asia, sillä siinä on molempia ja paljon muuta. Ajattelen itse pornosta samoin kuin isäni opetti suhtautumaan tuleen: "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä." Tosielämän seksuaaliset ilot kannattaa pitää arvossaan ja nähdä vaivaakin vähän. Porno voi olla sitten se yksi lisuke muiden joukossa.

 

Sain tältä naiselta viestin vielä jälkeenpäin, missä hän kertoi että oli uskaltanut ottaa tunteensa puheeksi. Keskustelu oli nostanut esille paljon uusia tunteita, herkistänyt molemmat ja ennen kaikkea se oli purkanut olettamuksia. Ja sitä kautta keskustelu oli vahvistanut heidän parisuhdettaan. Se ei varmasti ollut heidän viimeinen keskustelu pornosta, mutta se vähensi naisen ahdistusta ja lisäsi rakkautta. <3

 

*Onko porno häirinnyt teidän parisuhdetta? Apua voi hakea esimerkiksi Sexpo-säätiöltä ja Väestöliitolta tai yksityisiltä seksuaalineuvojilta ja seksuaaliterapeuteilta.

Kommentit (6)

Puhu muru

Kiitos kommentistasi 964. En tiedä tosiaan sinun miehestäsi ja voihan olla, ettei hän sitä ole katsonut.

Porno vaan on yhtä saatavilla kuin Iltasanomien nettisivut. Sitä se ei ole ollut aina. Siksi haluan aidosti herätellä sinua ja muitakin lukijoitani miettimään, millainen asema pornolla on elämässänne ja parisuhteessa. Onko se ilon aihe vai salainen mörkö sängyn alla?

Vierailija

Huomasin vahingossa miesystävän koneella ollessani että hän kattoo teinipornoa.. Mulle tuli tosi huono olo.. Etenkin kun mulla on kaksi tytärtä, toinen teini-iässä sekä toinen teini-iän kynnyksellä. Mun oli pakko lopettaa suhde siihen paikkaan. En vaan voi hyväksyä.

Puhu muru

Ikävä kuulla, että sinulle on käynyt noin. Kuuntelit rohkeasti vaistoasi ja lopetit suhteen. Joskus tuollaisessa tilanteessa voi vielä yrittää keskustella, mutta joskus se voi rikkoa luottamuksen lopullisesti ja suhteen päättäminen on ainoa mahdollisuus. Toimit varmasti parhaalla mahdollisella tavalla tilanteeseen nähden. Jos asia painaa sinua vielä, voit esimerkiksi soittaa maksuttomaan Sexpon-säätiön puhelinneuvontaan. 

Vierailija

tuossa on varmasti kyse juurikin kunnioittamisesta, oman uusioperheen lapsista? mikää on oikein ja mikä väärin.. en itsekkään hyväksyisi tuollaista, menee liian lähelle omaa perhettä  =/    ps. löysin vasta tämän blogin vauvaryhmän linkin kautta  <3 kiitos tästä , jatkan lukemista loppuun asti

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Olet oikeilla jäljillä. Kunnioitus ja aikuisen vastuu ovat avain asemassa. Uusperheessä pitää ottaa huomioon aina kaikki perheeseen kuuluvat lapset ja nuoret. 

Todella hauska kuulla, että löysit blogini vauvaryhmän linkin kautta. Toivottavasti innostut seuraamaan blogia jatkossakin. Mulla on Facebookissa Puhumuru -sivut ja Instagramista löytyy myös puhumuru, niissä on aina vähän sit muutakin. =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat