Kirjoitukset avainsanalla syyllisyys

NYT! Minun vuoroni lähteä, sillä yleensä muru lähtee työmatkalle. Lähden ensi viikolla Maailman seksuaaliterveysjärjestön (WAS) konferenssiin Prahaan edustamaan Suomen Seksologista Seuraa. Olen ihan superinnoissani ja motivoitunut. Mutta. Syyllisyys on hiipinyt myös mieleeni.

 

Mistä kummasta tämä syyllisyys on tullut? Tätähän olen odottanut! Vaikeina hetkinä se on ollut unelma, jota kohti menen pikku hiljaa askel askeleelta. Jokainen pyykkikoneen läpi meno, lapsen kiukkukohtauksen rauhoittelu tai imetys ovat olleet askelia.

 

Suomen Mielenterveysseuran sivuilla syyllisyydestä sanotaan, että syyllisyyden tunteisiin kuuluvat häpeä, tunnontuskat ja katumus. Tunnistan heti tunnontuskat. Ne liittyvät vahvasti tulevaan työmatkaani ja ne tuntuvat kehossa asti. Välillä on melkein pahaolo, kun ajattelee liikaa tulevaa matkaa syyllisyyden kautta.

 

Edellisen kerran olin työmatkalla Berliinissä melkein kolme vuotta sitten! Se voi tuntua kaukaiselta, mutta aika on mennyt äkkiä äiti-hommissa. Tässä välissä olen ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt töitä enemmän ja vähemmän. Niin ja tehtiin me Samin kanssa Pannaan menemään kirjakin!

 

Järjellä ajateltuna voisin lähteä vailla turhia syyllisyyden tuskia. Tunteet eivät kuitenkaan aina järkeä kuuntele. Ikävä kyllä.

 

Siksi teen itselleni saman kuin jos pyydän asiakkaitani tekemään. Raakalista siitä – MISTÄ SYYLLISYYTESI JOHTUU? Sitten käyn listan läpi, katson jokaisen asian taakse ja mietin, mitä ne tarkoittavat. Mistä juuri tuo syyllisyyden tunne kumpuaa?

 

* Miten lapset pärjäävät?

* Miten muru jaksaa?

* Miten imetyksen käy?

* Pelko omasta ikävästä – mitä jos en osaa nauttia yksin olosta?

* Mitä jos minulla on liian kivaa?

 

Nämä asiat nousivat spontaanisti. Melkein nolotti kirjoittaa niitä. Miten ihmeessä lapset tai muru eivät muka pärjäisi ilman minua, totta kai he pärjäävät! Ajattelenko, että olen jotenkin korvaamaton? Tai imetys. Voisin olla jopa helpottunut, että se loppuisi luonnollisesti. Mutta samaan aikaan suren imetyksen loppumista jo etukäteen.

 

Pelko omasta ikävästä ja siitä nautinko yksinolosta, on tärkeä kohta listallani. Se on kuin huutomerkki. Tämän äidin on korkea aika lähteä pidemmäksi aikaa ja kauemmaksi kuin yhdeksi yöksi Turkuun. Minä tarvitsen äitinä, naisena ja vaimona varmuuden siitä, että riitän itselleni omana itsenäni. Haluan huomata, miten ihanaa on olla yksin.

 

Jos minulla on liian kivaa, niin mitä sitten?! Pahinta, mitä se voi aiheuttaa on onnellinen nainen, joka palaa työmatkalta kotiin perheensä luokse.

 

Listan teko auttoi minua. Tai oikeastaan koko tämän blogipostauksen teko. Koska on ihan turhaa kantaa harteillaan syyllisyyttä, joka ei ole tarpeen. Ensi viikolla varmaan kipuilen lähtöä hieman ja valutan kyyneliä laittaessani lapsia nukkumaan. Saatan myös voivotella, miten osaan nukkua ilman murua. Se on ihan ok.

 

Lauantaina kun lähden, lähden työmatkalle ilman taakkaa. Aion nauttia innostuksestani työtäni kohtaan, aamupaloista ilman lapsiperheen sirkusta, lounaista kiinnostavien työkollegoiden kanssa ja illalla voin nauttia lasin viiniä terassilla. 

 

Ikävä kotiin on sitä rakkautta, mikä saa minut hymyilemään ja rakastaan perhettäni vieläkin enemmän.  Ehkä pieni välimatka tekee meille kaikille hyvää. Avain on kaunis kaipaus. <3

 

 

*Oletteko te tunteneet syyllisyyttä työmatkalle tai lomalle lähtiessänne, jos lähdette ilman perhettä? Miten olette selättäneet syyllisyyden vai oletteko kantaneet siitä taakkaa mukananne matkalla?

 

*Laittakaa minulle ihmeessä hyviä vinkkejä syyllisyyden kanssa. Tai vaikka matkavinkkejä Prahaan. Toivottavasti ehdin edes pienen hetken kurkata, millainen Praha on kongressikeskuksen ulkopuolella. =)

Kommentit (6)

Laamu

Lähdin huhtikuussa Tukholman risteilylle ystävän kanssa. Olin ensin innoissani, matkan lähestyessä lähinnä kauhuissani. Ihan samalla tavalla Oodin syyllisyyttä, pohdin ja mietin joka kantilta matkan hyviä ja huonoja puolia. Sitä miten ne pärjää ilman mua. Hamstrasin poikaa varten ruokaa ydintalven varalle, siivosin, järjestelin. Itkin ja kaipasin jo etukäteen. Kerroin myös kummeille että tietäisivät pyytää isää ja poikaa sitten mukaan puuhaamaan jotain kivaa, että päivät kuluisivat huomaamatta, ja iskä saisi vähän levähtää siinä sivussa.
Tavallaan sitä toki tiedostaa tän kelan älyttömyyden, mutta kai ne on pakko kelata läpi. Lopulta syyllisyys helpotti jo kun matkasin bussilla keskustaa kohti. Matka meni hyvin, en itkenyt ikävääni, ja kotiin saavuttua oli mahtavaa huomata miten kivaa isällä ja pojalla oli ollut. Kehtasivat bondata oikein kunnolla mun poissaollessa.
Lopulta tuollainen pieni irtiotto oli vain hyväksi isän ja pojan suhteelle, ja ihan tervetullut herääminen mulle, että kaikki sujuukin oikein hyvin vaikka en ole kaikista naruista vetelemässä.
Hyvää matkaa sinulle!

Puhu muru

Kiitos Laamu! Tuo kuulostaa melkein kuin minun matkalle lähdöltäni. Niin samoja tunteita ja tuo jännä helpotus, kun saa lähdettyä. Lentokoneessa oli jo paljon kevyempi olo.

Olen nyt ollut Prahassa neljä yötä. Kotona murulla ja lapsilla sujuu hyvin niin kuin täälläkin. Olen nukkunut neljä yötä kokonaan! Tavannut todella mahtavia ihmisiä ja kuunnellut mielenkiintoisia luentoja. Eli kyllä tämä taisi kaikille tehdä hyvää vaikka välillä on ollut ikävä. Huomenna sitten kotiin. <3

Soikku

Tunnistan. Oltiin häämatkalla 8vrk kun kuopus oli 11kk. Imetys oli siinä juuri loppunut mutta koin kauheaa syyllisyyttä ensimmäiset pari päivää. Sitten kyllästyin itsesääliin ja loppuloma menikin mukavasti. Lapset olivat toki kaivanneet meitä mutta mitään traumoja ei jäänyt. Mummot ja vaarit hoitivat lapset hyvin.
Praha on ihana. Mahtavia oluita, kieroja taskuvarkaita...

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Soikku. Ihanaa, että sinäkin kuitenkin sitten parin päivän jälkeen annoit itsesi nauttia häämatkasta. Minäkin päätin, että nautin täällä ja onhan tämä ollut mahtavaa. Ja Praha on kyllä kaunis. <3 

Karita

Hei, tuolla syyllisyyden tunteella on myös merkityks ajatellen äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta. Omien tunteiden lisäksi olisi hyvä miettiä myös mitähän pieni lapsi mahtaa miettiä äidin poissaolosta. Poissaolon valmistelu ja yhteydenpito lapseen voi auttaa lasta kestämään eron aiheuttamia tunteita ja pitämään äidin mielessä. MLL:n Vanhempainnetistä löytyy muuten osuva Pirni lapsi erossa vanhemmistaan -teksti tällaisiin pohdintoihin: mll.fi/Vanhempainnetti/tukivinkit/erossa_vanhemmista

Puhu muru

Kiitos kommentista ja tiedon jaosta Karita. Laitankin tuo linkin suosikkeihin. Me valmisteltiin poissaoloa puhumalla lapsille matkastani, hieman yhdessä pakattiinkin  ja nyt ollaan soitettu skypepuheluita. Lapset ovat kuitenkin isänsä kanssa eikä heillä ole mitään hätää. Tämä on varmasti vain syventänyt heidän suhteitaan, mikä on hyvä asia. <3

Ystäväni istui eteeni ja näytti lähes pelokkaalta. Juttelimme niitä näitä, mutta hän kiemurteli edessäni. Katse harhaili ja levottomuus leijui ilmassa.

 

Miksi ystäväni oli niin levoton?

 

Olimme sopineet treffit, koska hän halusi puhua. Puhelimessa hän ei kertonut, mistä oli kyse. Äänenpaino oli kuitenkin sellainen, että aistin asian olevan hänelle hyvin tärkeä. Sanaton viesti oli, älä kysele enempää.

 

Tuli hetki mennä kohti. Ystäväni aloitti. Hän ei katsonut minuun, vaan sormiinsa. Kädet vapisivat hieman, kaula punoitti. Hän yritti kerätä kaiken rohkeutensa saadakseen sanat suuhunsa ja sieltä ulos.

 

”En ole kertonut tätä kenellekään. Tämä on vaikeaa…. (Hiljaisuus) …. Minä pelkään, että tuomitset minut. Ethän tuomitse? (Hänen silmät kostuvat kyynelistä.) Minä olen rakastunut toiseen ihmiseen… Eikä se toinen ole aviopuolisoni...”

 

”En tuomitse. Olen tässä hetkessä vain sinua varten.”

 

Keskitin kaiken energian ystävääni, katseeseen kaiken lempeyden ja kehoon luvan tulla halattavaksi.

 

Tiesitkö, että hetki, jolloin joku ihminen kertoo sinulle itselleeen ihan valtavan merkityksellisen asian on ihmeellinen. Se hetki on paljas.

 

Silloin kuuntelijan pitää olla varuillaan.  Sinä joka kuuntelet,  sinulla on valta ja vastuu.

 

Molemmat teistä, kertoja ja kuuntelija ovat rohkeita. Mutta paljaus luo jännitteitä.

 

Sinulla pitää olla kyky kuunnella ja ymmärtää. Voit ottaa toisen halun puhua juuri sinulle suurena luottamuksenosoituksena.

 

Voit satuttaa viiltävällä tavalla, jopa murskata tuomiollasi. Saatat arvostella, ihmetellä tai ilmeillä ja eleilläsi. ”Hui kamalaa, miten sinä nyt noin…. ” Mitä luulet, mitä tämä lause tekee ihmiselle, joka on juuri avautunut? Se sulkee suun.

 

Toisaalta voit antaa luvan, empatiaa joka kesyttää häpeää ja auttaa toista seisomaan omilla jaloillaan. Kyse ei ole pikku jutusta. ” Hienoa, että uskallat puhua ja lähdet kohti elämää, jota haluat elää. ” Näiden sanojen jälkeen syntyy syvää helpotusta, uskoa itseen ja elämään.

 

Suuret asiat sisällämme ovat todennäköisesti usein painavia. Suuret salaisuudet, joita kannamme, tuntuu kehossa asti.

 

Mitä tapahtui ystävälleni, kun hän sai kerrottua kaiken?

 

”Helpotti ihan helvetisti, että sai kertoa. Olo on heti kevyempi.”

 

Minusta tuntui, että me olimme taas astetta läheisempiä. Päätäni hieman jomotti, sillä asia oli painavaa. Olen silti äärettömän kiitollinen saamastani kunniasta kuulla hänelle suuren asian ensimmäisenä. Minun tehtäväni ei ollut moralisoida häntä, vaan kuunnella ja auttaa pohtimaan vaihtoehtoja.

 

Ethän sinäkään tuomitse? Ole mieluummin ja kuuntele rauhassa. Anna toisen löytää oma polkunsa. <3

 

 

 

*Oletko sinä ollut joskus samassa tilanteessa? Tilanteessa, jossa otat ilman mitään valmistautumista vastaan jotain todella suurta toiselta ihmiseltä.  Kerro rohkeasti kokemuksestasi tai kysy neuvoa minulta.

 

*Tai oletko itse uskaltanut kertoa joskus jollekin ihmiselle sinulle hyvin tärkeän asian, jota et ole ikinä kertonut kenellekään. Miltä se tuntui? Tai haluaisitko kertoa, muttet uskalla? Sinäkin voit laittaa tänne kommentin. Ehkä minä tai joku muu lukijani voi rohkaista sinua.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

* Tutustu myös Puhu muru -bloggari Marja Kihlströmin kotisivuihin: www.marjakihlstrom.fi

Kommentit (7)

Hyvää ei saa jättää kesken

Nämä jutut jää vähän tyngiksi. Lukisin mielelläni lisää pohdintaasi aiheesta sen sijaan, että kysyt lukijan kokemuksia aiheesta.

Puhu muru

Kiitos palautteestasi nimimerkki Hyvää ei saa jättää kesken. Olen todella iloinen, että kirjoitit palautteesi. Kirjoitan mielelläni lisää pohdintaa juttuihin. Toisinaan painopiste on myös siinä, että pyrin saamaan lukijankin pohtimaan. Antamatta valmiita vastauksia. Eikä minulla niitä kaikkeen olekaan. =)

Vierailija

Sekä tätä edeltävä vihanpurkauskirjoitus että tämä teksti koskettivat itseä hyvin läheltä. Tällä viikolla jouduin tilanteeseen jota on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Minulle (ennen) todella läheinen ihminen (lähisukulaiseni) sai silmittömän raivokohtauksen syystä, jota en ymmärrä.

Erosin kuun alussa pitkästä ja haastavasta suhteesta, ja en ole tahtonut puhua vielä asiasta kovin monelle ihmiselle. Tämän läheiseni kanssa olen keskustellut parisuhteestanikin useasti, ja saanut paljon neuvoja ja tukea (toisaalta toisinaan myös aivan pyytämättä, ja jälkeenpäin ajateltuna ajatuksiani ehkä myös hieman ohjaillen). Olen tarvinnut nyt juuri omaa aikaa asiani käsittelyyn, enkä ole tahtonut puhua hänelle.

Tällä viikolla tuli tilanne, että minun oli pakko kertoa. Jännittyneenä aloitin, että minulla on asia, josta en pysty vielä puhumaan enempää... Ja tämä henkilö tiuskaisi kiukkuisesti "Selvä, minä lähdenkin heti sitten pois!". Olin täysin äimistyneenä, sillä tämä oli jo toinen kerta kun henkilö meinasi lähteä luotani ovet paukkuen aivan yllättäen! Taisin tiuskaista kiroten ihmeissäni, että miksi juokset taas pois, jolloin hän alkoi kiroilla silmittömästi minulle. Hädissäni koitin puolustautua ja (typerästi) kiroilin takaisin hetken, kunnes tämä toinen henkilö kuitenkin "voitti" uskomattomilla lyönneillään. Kun itkien kerroin että yritin kertoa erostani, joka on minulle vaikea asia, hän ei siltikään rauhoittunut, vaan jatkoi kylmästi ja itsekeskeisesti minua soimaten ja tunteitani määritellen. Tilanne tuntui painajaiselta, olisin tahtonut paeta paikalta (mutta henkilö tukki oviaukon) ja aloin lähes hyperventiloida itkiessäni.

Tilanne kuulostaa myös näin kirjoitettuna suoraan sanoen täysin sairaalta. Tässäkin tilanteessa oli kuitenkin läsnä kahden ihmisen henkilöhistoriat ja minun elämäni mittainen ihmissuhteemme, mutta en silti voi ymmärtää tai hyväksyä hänen käytöstään. Kerroin jopa, että minua on pelottanut hänen (erään sairauden jälkeen) muuttunut käytöksensä (mikä oli myös osasyy siihen, etten tahtonut puhua hänelle), mutta hän vain kiukustui siitäkin, sekä ivallisesti kyseli, luulenko minä olevani täydellinen ihminen.

Joudun eroni jälkeen muuttamaan väliaikaisesti hänen naapuriinsa, ja minua suoraan sanottuna pelottaa oman henkisen hyvinvointini puolesta. Jos jotain hyvää, niin nämä blogikirjoituksesi antoivat tukea sitä tunnettani kohtaan, että läheiseni reaktio oli kohtuuton, ja tämän asian jäsentely tähän auttoi minua hahmottamaan minun ja hänen välisen suhteensa ongelmia. Ei minun tarvitse asettautua paljaaksi kenenkään analyysiin, jotta henkilö saisi mielihyvää neuvomisestani.

Kiitos blogistasi, tekstejäsi on ilo lukea! <3

Puhu muru

Kiitos Vierailija kommentistasi. Sinulla oli painavaa asiaa. Olet käynyt läpi isoa elämänmuutosta parisuhteesi päätyttyä. On luonnollista, että olet tukeutunut läheiseen ihmiseen. Nyt olet kuitenkin joutunut hyvin ristiriitaiseen tilanteeseen tämän viikon tapahtumien takia. Onko sinulla ketään muuta ihmistä kenelle voisit puhua tilanteesta? Voit myös hakea ulkopuolista apua tai soittaa mainitsemaani Suomen mielenterveysseuran Kriisipuhelimeen.

Sanoit juuri oikein tekstisi lopussa, läheisesi reaktio on ollut kohtuuton. Asiat eivät ikinä ole niin yksiselitteisiä, mutta kaikkeen käytökseen ei ole silti selitystä mikä antaisi luvan toimia väärin toista kohtaan. Voit ymmärtää tiettyyn rajaan asti, katsoa asioiden taakse mutta jossain vaiheessa sinun täytyy suojella itseäsi. Erityisesti, jos sinua pelottaa hänen käytöksensä on syytä kuunnella sitä, vaikka se johtuisikin sairaudesta.

Vahvista omaa tunnettasi siitä, että olet hyvä ja riittävä, eikä sinua voi kohdella huonosti. Voit harjoitella sitä vaikka peilin edessä. Kehu ja kannusta itseäsi. Voit myös opetella peilin avulla sanomaan: "Ei!" "Tämä ei käy, et voi kohdella minua noin." Vahvista mielessäsi oivallustasi, mistä kerroit minullekin ettei "sinun tarvitse asettua paljaaksi kenenkään analyysiin, jotta henkilö saisi mielihyvää neuvomisestasi."  On tärkeää, että pidät huolta itsestäsi. Toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan pikku hiljaa. <3

Kiitos vielä kauniista palautteetasi, se tuntui hyvälle lukea se. Olen iloinen, jos olen voinut vahvistaa sinua ja antaa jotain lohtua tai vertaistukea. Yritän pitää blogissani armollisuuden läsnä, mutta myös nostaa esiin vaikeita häpeää tuottavia asioita. Nämä kaksi viimeistä kirjoitusta lukeutuvat niihin. Ei ole todellakaan helppoa ottaa toisen ihmisen raivon puuskaa vastaan, etenkin jos se menee uhkaavaksi. Läheisenkin on oikeus hakea apua itselleen, jos toinen pelottaa.

vuosia puristuksissa

Tähän haluaisin vain sinulle kommentoida että siirrä sivuun elämästäsi ne ihmiset jotka aiheuttavat sinulle ahdistusta. itse kun joitain vuosia sitten lopetin parisuhteen missä oli vahvasti aggressiivinen henkinen väkivalta läsnä niin en todellakaan kaivannut lisää horjuttavia ihmisiä ympärilleni. nyt oma hyvinvointi etusijalle ja katse vai positiivisin ihmisiin ja asioihin. toisten vihanpurkaukset eivät ole sinun ongelmasi! Tsemppiä!

Puhu muru

Kiitos kommentistasi nimimerkki vuosia puristuksissa. Olet aivan oikeassa, että on tärkeää keskittyy hyvää tuoviin asioihin elämässä. Saatoit tarkoittaa tuota kommenttia tuohon "Hissiepisodi" - juttuun? 

Kirjoitan blogiini erilaisista aiheista. Jokainen aiheista on puhutellut minua omalla tavallaan. Toisinaan haluan vain purkaa kokemukseni, toisinaan haluan saada lukijanikin miettimään asiaa tai sitten annan ammattini puolesta tietoa. 

Pidän vinkkisi mielessäni ja yritän pitää itsestäni hyvää huolta. Pidä sinäkin - ihanaa kevättä. <3

Vierailija

Sydämelliset kiitokset teille kummallekin kommenteistanne! <3 <3 :)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat