Kirjoitukset avainsanalla haaveet

Jouduin kesäloman aikana myöntämään itselleni, että housut kiristävät. Bikinit eivät näyttäneet päälläni ihan siltä, miltä olisin toivonut. Olo oli turvonnut. Enkä ollut raskaana. Kyse oli paljon enemmästä kuin ulkonäöstä – en voinut hyvin. Jo ennen lomaa tuntui, että luovuus alkoi tyrehtyä ja työ muuttua raskaammaksi vaikka rakastin sitä!

 

Aikani siitä valitin ja vaikeroin murulle. Muru kuunteli ihanan kärsivällisesti, lohdutti ja sanoi minua kauniiksi juuri sellaisena kuin olen. Samaan aikaan hänkin oli huolissaan voinnistani.

 

Minulla oli huono olo, väsymys vaivasi, stressi tuntui pitävän minut tiukassa otteessaan, vaikka olin lomalla.

 

Vatsa turposi joka ruokailun jälkeen ja nukkumaan mennessä mietin työasioita. Kuopus herätteli minua joka yö, mistä seurasi ”kiukku-Marja”. Pinna oli tosi kireällä eikä se ollut kenellekään kivaa.

 

Päätin tehdä muutoksen. Resepti on tuttu naistenlehdistä, mutta se ei ole helppo. Ravinto, liikunta ja uni pitää saada kuntoon. Työasioita täytyisi pohtia uudelleen, jotta stressi helpottaisi. Voisiko jostain vähentää? Avuksi otin päiväkirjan, johon kirjaan asioita ilman huijausta.

Parempaa ruokaa. Päätin karsia kaiken ”turhan” eli kesäherkut ja alkoholin, vähensin kahdesta leivästä yhteen ja pienensin hieman annoskokoa. Aion vältää vehnää ja liiallista punaisen lihan syöntiä. Ja YRITÄN syödä säännöllisemmin. Koin itse tämän Ruokavalion tsekkauslistan hyväksi avuksi, kun mietin miten voisin syödä paremmin.

 

Lisää liikuntaa. Aloitin taas kehonpainoharjoittelun. Tavoitteeni on tehdä ohjelma ainakin kolme kertaa viikossa ja kiinnittää huomiota arkiliikuntaan. Lisäksi aion kiinnittää kehonhuoltoon huomiota ja jatkaa taas rakasta iltajoogailua. Tsekkaa Suomen Mielenterveysseuran kirjoitus: Liikunta - kehon kuunteleminen.

 

Parempaa unta. Kesän aikana aloitin lempeästi, mutta päättäväisesti kuopuksen imetyksen vähentämisen. Etenemme pienin askelin, enkä aio vielä lopettaa ellei ole pakko. Muutimme esimerkiksi iltarutiinia, josta muru ottaa nyt enemmän vastuuta eikä kuopus nukahda rinnalle. Jos sinuakin on vaivannut uni-asiat tee helppo Oivaunen unitesti.

 

Työasioiden läpikäynti. Työn rytmitys - ilta töiden vähentäminen. Säännöllinen työnohjaus Heidi Valastin luona, sillä terapeutin työ on ajoittain hyvin rankkaa. Mikä oikeasti innostaa minua? Mikä vie kohti unelmien työtä? Voiko jostain karsia? Syksyn aikana muutoksia on luvassa ja uskon, että ne ovat positiivisia muutoksia. Suosittelen lukemaan nettiuutisen Työasioiden vatvominen vapaa-ajalla uuvuttaa helposti.

 

Ihania asioita elämään lisää. Luin kesällä yhden kirjan. Vietimme murun kanssa kaksi kertaa aikaa kahden, mikä oli mahtavaa. Rakastelu päiväsaikaan on vaan niin energistä! Olemme urheilleet yksin ja yhdessä, mitä rakastan. Kävin mustikassa isoäitini kanssa – rakastan metsää. Äidin kanssa olemme käyneet monta pitkää keskustelua. Ja olemme nauttineet uimisesta säistä piittaamatta. Nämä Hidasta elämää sivuston 13 asiaa, jolla teet elämästäsi ihanaa saa minut hymyilemään. Juuri näin!

Kahdessa viikossa olen huomannut pientä painon laskua, turvotus on hävinnyt ja mikä parasta olo on parempi. Kuopus on jo ajoittain nukkunut paremmin imetyksen vähennyttyä. Fiilikseni on ollut parempi, mikä on heijastunut parisuhteeseen ja perheeseen. Luovuus alkaa taas virtaamaan ja uusia ideoita alkaa pulpahdella mieleen, kun nukutan lapsia. 

 

Nyt elämäntaparemonttini joutuu puntariin, kun loma on loppu.

 

Pystynkö jatkamaan säännöllistä treeniä epäsäännöllisten töideni kanssa? Miten syömisen kanssa käy kiireen keskellä? Osaanko vaalia elämän ihania asioita syksyn pimetessä? 

 

Haaveissa olisi, jos syksyllä ehtisin nähdä enemmän ystäviäni. Toivon myös, että saisin budjettiini mahtumaan vielä personal trainerini Liina Sieversin tapaamisia. Hän on elämäntapavalmennuksen ammattilainen, joka osaa nähdä kokonaisuuden. Yksin puurtaessa homma voi lähteä hyvin, mutta tyssätä helposti esimerkiksi liian rajuun harjoitteluun tai liialliseen kalorien laskentaan. Tsemppi ja hyvät vinkit tulee varmasti tarpeeseen!

 

Tärkein minulla onneksi on eli tahtoa löytyy! Ja murun ja lasten tuki on taattu. <3

 

*Onko lukijoissani muita, jotka ovat päättäneet muuttaa elämäänsä suunnan? Ei vain laihduttaa ja keskittyä ulkonäköön, vaan panostaa hyvään oloon ja pysyviin muutoksiin. Miten sinä olet edennyt? Miksi lähdit muuttamaan elämäntapojasi? Mikä on ollut helppo ja mikä vaikeaa? Oletko saanut apua esimerkiksi ystäviltä tai personal trainerilta? Vinkkejä otetaan vastaan. Ja tsemppiä! =)

Kommentit (2)

Aaaaa

Huomenta! Hyvä että sulta löytyy itsekuria ja oot huomannu mihin asioihin voi kiinnittää huomiota kun kroppa ei voi hyvin. Ruoka on yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin tuojia. Kun suolisto voi hyvin, yleensä kaikki muukin voi paremmin. 😊
Mää oon kärsinyt uniongelmista, energian puutteesta, iho-ongelmista, ahistuksesta, liiallisesta mahan toiminnasta, ja huonosta palautumista. Nää vaivat oli joka päiväisiä, enkä olis uskonu, että ravinnolla olis merkitystä näiden hoitamisessa, mutta niin vain on. 😊
Rupesin syömään laadukkaita ravintolisiä, jotka imeytyvät lähes 100% solutasolle, ja hoitavat suolistoa, mistä lähtee meidän hyvinvointi ja terveys. Niin rupesin saamaan pikkuhiljaa vaivojani pois. Oon kyllä niin kiitollinen tästä olotilasta. 😊
Jos haluat lisää tietoa tuotteista, voin laittaa sähköpostia. 😊
Mukavaa loppukesää!

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Anni. =) Huomaan hyvin, että tiedät mistä puhun. Vaikka olotila olisi ikävä sitä saattaa sinnitellä yllättävän kauan. Mulla tuntuu nyt ruokavalion ja liikunnan yhdistäminen auttavan, turvotukset ovat vähentyneet. Ja oloni on muutenkin virkeämpi sekä jollain tapaa keveämpi. Unen laatu vaihtelee, mutta se taitaa kuulua ruuhkavuosiin. Pohdin tarjoustasi, kiitos siitä!

Yritetään pitää molemmat hyvästä olosta kiinni omilla ratkaisuillamme. <3

"Vain kesyt linnut haaveilevat. Villit lentävät." -Elmer Dictonius

 

Kuopus on jo kohta 1,5-vuotias ja minut alkaa vallata levoton olo. Tunne on tuttu. Vauva ei ole enää vauva. Olen ollut kotona taas jo lomaa pidemmän pätkän. Tosin tällä kertaa olen tehnyt töitä enemmän kuin koskaan ennen kotiäitiyden ohella.

 

Olo on ristiriistainen. Tunnemyrsky nousee horisontista. En tiedä kauanko, jaksan olla vielä kotona. Miten pystyn hoitamaan työni? Siksi laitoin haikeana kuopuksen päivähoitohakemuksen elokuussa. En tiedä toisaalta haluanko, että yhteinen kotona olo kuopuksen kanssa päättyy vielä. Ehkä tämä on viimeinen hoitovapaani.

 

On päiviä, jolloin tulevaisuus tuntuu ihan kirkkaalta. Kuopus menee hoitoon vuoden vaihteessa ja minä alan tehdä uraani. Tätä hetkeä olen odottanut pitkään! Ihanaa. Pääni on täynnä haaveita ja tavoitteita, suunnitelmia ja jo sovittuja töitä. Perheemme tuntuu juuri oikean kokoiselta ja palaset loksahtelevat kohdilleen. Eikö tämän näin kuulukin mennä?

 

Ei se ole kuitenkaan niin selvää. Ei todellakaan! On päiviä, jolloin minuun iskee valtava vauvakuume. Silloin en todellakaan halua luopua vauvatavaroistamme. Vauvanvaatteista luopuminen aiheuttaa edelleen kyyneliä ja samaan aikaan helpotuksen tunnetta. Huh.

Mitä jos sittenkin haluamme vielä yhden lapsen? Oliko tämä ”vauva-aika” nyt tässä? Tarvitseeko muru itselleen biologisen pojan? Eikö nyt kannattaisi tehdä vielä yksi eikä viiden vuoden päästä? Ei minun tarvitse kuin katsoa ystävieni facebook- ja instagramkuvia ihanista vauvamahoista tai vasta-syntyneistä, niin vauvan kaipuu täyttää mielen.

 

Kysymysten meressä on helppo velloa. Ei oikeaa vastausta taida kukaan minulle antaa.

 

Minun pitää löytää itsestäni vastaus ja puhua murun kanssa. Ja kyllä me olemme puhuneet. Faktaa on, että jaksamisemme on käynyt aika äärirajoilla jo kolmen kanssa. Tukiverkko voisi olla vahvempikin. Hoitoapua saamme entistä vähemmän, mitä enemmän meillä on lapsia. Neljäs lapsi on myös taloudellinen kysymys. Raha ei kasva puussa ja hoitovapaalla penniä venytetään kokoajan.

 

Fakta on myös, että olemme molemmat haaveilleet neljännestä lapsesta. Muru jakaa kaipuuni. En varmaan enää haaveilisi vauvoista, ellei muru olisi niin hyvä ja upea isä. Ja samaan aikaan ihana mies minulle. Varsinainen pirulainen tuo muruni, kun aiheuttaa vauvakuumetta!

 

Ura. Minun urani ja haaveeni. Aion perustaa seksuaaliterapiayrityksen. Terapiapalveluita ja luentoja, kaikkea en edes vielä tiedä. Haluan tehdä tätä, mistä pidän, mitä rakastan. Sitä sanotaan intohimotyöksi. Blogia jatkan, totta kai. Minun ja Samin kirja tulee ulos ensi keväänä. Teemme siitä hyvän ja myyvän kirjan. Haluan tehdä tulevaisuudessa lisääkin kirjoja. Ehkä oman radio- tai tv-sarjan? Saahan sitä haaveilla! Mutta en halua vain haaveilla vaan haluan toteuttaa ne.

 

Huomaan jo nyt, miten innoissani olen haaveistani. Ne ovat niin kauan pyörineet mielessäni. Ja nyt ne pääsevät pikku hiljaa pinnalle. 

Haluan myös opiskella lisää. Psykoterapiaopinnot ovat suunnitelmissani. Täytyy vaan säästää hieman rahaa.  On paljon asioita, jotka kiinnostavat ja joista haluan tietää lisää. Pienempiä koulutuksia tulee varmasti käytyä. Haluan laajentaa osaamistani ihmisestä kokonaisuutena.

 

Välillä iskee valtavat pelot ”tuleeko tästä mitään” tai ”pystynkö tähän”. Saanko ikinä tienattua palkkani itse yrittäjänä? Silloin olen kuin jänis, jonka tekee mieli työntää päänsä pensaaseen. Mietin, että jos palaankin vain tekemään yhteisöpedagogina nuorisotyötä. Ei. Ei. Ei. Niin sanoivat työnohjaanikin. Nyt pitää uskoa unelmiin ja alkaa tehdä töitä rohkeasti! Ei vain haaveilla vaan siirtyä toteuttamaan.

 

Pitää uskaltaa ajatella suuresti ja ottaa riskejä. Muuten valitan mummuna: ”Kun en silloin tehnyt, mistä haaveilin… Olisin ollut onnellisempi.” Yritän opetella sietämään epävarmuutta tulevasta ja nauttimaan itse matkasta. 

 

Olen aina tavoitellut asioita, mitkä voivat tuntua hulluilta. Liian isoilta. Olen silti saavuttanut niitä kovaa työtä tekemällä ja hippusella onnea. En usko, että tässäkään mitään oikotietä on. Töitä on hirmuisesti vielä edessä, pettymyksiäkin mutta myös onnistumisia. Muru on luvannut olla tukenani. Ja minä hänelle. Se antaa voimaa.

 

Haluan kokeilla luoda itse itselleni unelmatyöpaikan! Nyt se on sanottu ääneen. Se ei ole enää vain haave. Minulla on tavoite, jota kohti olen lähdössä. =)

Kommentit (2)

Puhu muru

Kiitos ihana Laura. <3 Niin se täytyy, kääriä hihat ja lähteä toteuttamaan. Ihan niin kuin sinä teit, te teitte. Ootte olleet rohkeita. Terkkuja takaisin Töölön serkuilta! =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat