Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhe

Raavaita remonttimiehiä ravaa rapussa jo solkenaan, aamu alkaa porauksella eikä ratikan kolistelulla. Osa rapustamme on jo putkiremontin kourissa ja oma muuttopäivämme lähestyy uhkaavasti kesän vaihtuessa syksyksi. Lokakuussa pitäisi asunto olla suojattu ja ”paketoitu” kirjaimellisesti. Viisihenkisen perheemme muutto vaatii jo hieman suunnittelua.

 

Minä olen pohtinut ihan ahdistumiseen saakka putkiremonttia. Muru ottaa rennommin, mikä on helkutin hyvä asia. Tasapainotamme toisiamme.

Isoimmat pohdinnat ovat liittyneet seuraaviin kysymyksiin:

  • Mihin muutamme remontin ajaksi – lasten päiväkoti- ja koulupaikat, työmatkat? Vuokra-asunto, AirBnB, forenom vai mummola?
  • Mitkä huoneet joutuvat työmaaksi? Jääkö mikään huone ”koskemattomaksi”?
  • Miten saamme tavarat suojaan – tarvitaanko varastoa? Vai riittääkö mummolassa tila remontin ajaksi?
  • Paljonko vuokra nousee remontin jälkeen? Joudummeko etsimään kokonaan uuden asunnon?
  • Miten kestämme lisästressin- ja väsymyksen? Vaikuttaako tämä parisuhteeseen?
  • Kuinka paljon aikaa pitää varata pakkaamiseen ym. töihin? Mitä kaikkea siihen tarvitaan?
  • Turhien tavaroiden kierrätysmahdollisuudet tai myyminen

 

Hihojen kääriminen ja hommiin ryhtyminen ovat auttaneet minua kaikkein eniten. Kesälomalla aloitin vaatteiden raivauksen, kun olin yksin kotona muutaman yön. Heinäkuussa piti myös tyhjentää kellarikomero sekä pyörävarasto. Siinä koko putkiremontti muuttui todeksi. Jokainen ylimääräinen tavara on todella ylimääräinen!

 

Olemme vieneet isot kassilliset vaatteita kierrätykseen, jätelavoille on laitettu isompia tavaroita ja kirjoja vähensimme puoleen. Kirjojen loppusijoituspaikka ei ole vielä selvinnyt. Leluja ja lasten kirjoja olemme vieneet lastemme päiväkotiin. Jotain olen myynytkin netissä, mutta siihen ei ole isommin aikaa.

Asuntoasia ratkesi onnenkantamoisella. Heti töiden alettua lempparikahvilani pitäjä oli huikannut Facebookin Helsingin vuokra-asunnot ryhmästä. Sitä selaillessa yksi kämppä kiinnitti heti huomioni ja sai tunteen, että tänne voisin perheeni tuoda. Ja kaikki sopi heille kuin meillekin! Vuokra-aika, paikka, hinta, kalusteiden määrä ja mikä tärkeintä: kaikesta voi neuvotella.

 

Mikä helpotus, että arki rullaa lähes samaan tyyliin vara-asunnostakin käsin.

 

Ensi viikolla olemme taas viisaampia. On asuntomme katselmuksen aika. Putkiremontin suorittavan firman edustajat tsekkaavat asuntomme, vuokraisäntä ja me olemme kuulemassa mitä on luvassa. Saan myös kysellä kaikki asiat, mitkä ovat mietityttäneet.

 

Mummolassa on onneksi hieman tilaa tavaransäilytykseen ja aloitamme muuttoa pikku hiljaa jo syyskuun aikana. Ystäväni antoi hyvän neuvon pitää mieli positiivisena vaikka stressitasot nousisivat muutossa: ”Kun olet tehnyt päätöksen vara-asunnosta, kiitä ja kehu itseäsi. Pysy positiivisissa puolissa ja muista muutoksen väliaikaisuus. ”

 

Oma mantrani on: ”Me selviämme tästä, me olemme hyvä tiimi.” Se on ollut minulle aina voimavarana. Oli kyse kirjan kirjoittamisesta, murun työmatkasta, vatsatautikierteestä tai nyt putkiremontista. Ehkä me tulemme vain entistä tiiviimmäksi tiimiksi? <3

*Osaisitko sinä antaa minulle jotain hyviä vinkkejä tulevaa pakkaamista, muuttoa ja paluuta varten? Mitkä tavarat sinä olet jättänyt asuntoon? Miten olet pakannut asuntoon jätettäviä tavaroita? Mitä ei missään nimessä kannata jättää asuntoon? Mitä tekisit nyt toisin, jos tietäisit kaiken sen mitä tiedät nyt? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja omista putkiremonttikokemuksista voi kertoa vapaamuotoisesti. Linkkaa myös oma blogipostauksesi, jos olet kirjoittanut aiheesta! Kiitos sinulle jo etukäteen.

 

*Marie Kondon kirja Konmari – Iloa säkenöivä järjestys (Bazar, 2016) ja suomalaisen Jenni Sarraksen kirja Tavarataidot - Arkijärjellä koti kuntoon (Tammi, 2016) ovat olleet virtuaalisessa kirjapinossani. Niistä olen saanut hyviä vinkkejä tavaroiden lajitteluun ja karsimiseen. Uusin hankintani on Satu Pihlajan Aikaan saamisen taika – Näin johdat itseäsi (Atena, 2018).

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (6)

Tassu81

Meillä oli kutakuinkin vuosi sitten sama edessä. Saimme vuokrattua kalustetun asunnon putkiremontin ajaksi. Se oli oikein loistava asia, ei tarvinnut huonekaluja muuttaa. Mukaan otimme päivittäiset vaatteet, lapsen lelut, joitakin keittiötarvikkeita (paistinpannun, puurokattilan jne.), lapsen sängyn ja liinavaatteet tietysti seka omat hygenia ja pesuvälineet. Pakkasin kotona kaikki pahvilaatikoihin (keittiö piti tyhjentää kokonaan, vaikkei siellä muuta tehtykään kun putket). Sijoitimme kaikki kotiin jäävät tavarat kahteen huoneeseen ja suojasimme ne hyvin vanhoilla lakanoilla jne. Remonttimiehet teippasi ovet huoneista kiinni. Remontti meillä koski siis ainoastaan eteistä, keittiötä ja tietysti kylppäriä. Remontin piti olla valmis reilussa kahdessa kuukaudessa, mutta venyikin melkein kuukaudella. Tähän kannattaa siis varautua. Jälkikorjauksia tehtiin vielä kotiin paluun jälkeenkin. Itsekin stressasin aivan järkky paljon sitä, mistä saamme väliaikaiskodin jne. Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin! Niin menee teilläkin!! Tsemppiä. ❤️

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Tassu81 kokemuksesi jakamisesta. Olipa huojentavaa kuulla teidän putkiremontti matkasta, koska kirjoitit tuon niin positiiviseen sävyyn. <3 Meillä on onneksi sama tilanne eli tuleva asunto on osittain kalustettu. Koko muutto lapsiperheenä on aika iso homma... Tuota mahdollista remontin venymistä ollaan pohdittu ja meillä on onneksi hieman varaa tuossa asuntojen vaihdossa ajallisesti. Ja onneksi Helsingistä saa kyllä aina AirBnB kämppiä, jos tulee lisä odottamista. Mummola on hieman kauempana, mutta sinnekin sitten pääsee. 

Otamme tsempin vastaan hymyillen ja yritämme ottaa mallia teidän positiivisesta asenteesta! <3

Vierailija

Älä luota remppaajien tekemään loppusiivoukseen! :D omassa asunnossa lähti melkoisen mustaa mönjää lattiasta vaikka "ammattilaiset" olivat sen "siivonneet"...

Mahdollisista lisätöistä pyydä kaikki tarjoukset kirjallisena.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos neuvoistasi Vierailija. Tuo loppusiivous selkeästi on hieman kuuma peruna. Facebookin puolella keskusteluissa huomasi, miten osalla on tehty todella priima loppusiivous ja taas toisaalta... Tuo mitä kerroit, kuulostaa kyllä aika pieleen menneeltä loppusiivoukselta!

Lisätöiden kanssa täytyy kyllä varmasti olla tarkkana. Me emme ole nyt niistä sinänsä vastuussa, kun olemme vuokralla. Mutta toki välitämme asunnosta ja varmaan teemme yhteistyötä vuokraisännän kanssa. 

Heli_

Hei, mitä tekisin toisin: aloittaisin pakkaamisen aiemmin (kiireessä tulee paniikki), peittäisin kaiken paremmin, pientä pölyhiukkasta tulee aivan järjettömän paljon ja sen siivoamiseen menee hermo. Valvoisin remonttia paremmin, kyseenalaistaisin, en antaisi periksi ehdotetuille ratkaisuille, asuntohan on kuitenkin minun. Tässä muutama, mutta hyvin se menee loppujen lopuksi ja ainakin meillä aikataulu piti, joten tsemppiä muuttoon ja pakkaamiseen.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Heli_ neuvoistasi! Oi pakkaaminen. Pakkaamisen AJOISSA aloittamisen taito taitaa olla nyt kultaakin arvokkaampaa. Se on hyvä, että siitä on minulle sanottu eri suunnista. Koska toden totta tavaraa on. Ja lajitelteltavaa.

Nuo remonttipölyhiukkaset vähän stressaavat, että miten kaiken saa suojattua ja mitä ei voi jättää asuntoon edes "paketoituna". Mutta kyllä tämä onneksi alkaa hahmottua pikku hiljaa. Tänään lähti mummolaan ensimmäinen pieni kuorma tavaroita. Pidämme mummolassa pikku varastoa, koska evakko asunnossa meillä ei ole mitään varastoa käytössä.

Tuo remontin seuraaminen täytyy huomioida myös. Meidän ja vuokraisännän tiimi ottaa tuon asialistalle! Ja toivon todella, että kaikki menee hyvin. Ja eiköhän se mene! Kiitos vielä kannustuksesta! <3

Luin eilen aamulla Helsingin Sanomista juttua Niskalenkki aikapulasta (Täyteen ammuttu elämä ajaa parit kriisin partaalle). Se kertoi aikapulasta lapsiperheen kiireisessä elämässä. Jutussa oli monta hyvää pointtia: ajankäytön pelisäännöt, aikataulujen suunnittelu, puhuminen, arvoista sopiminen. Se kannattaa ehdottomasti lukea ja pysähtyä itsekin sen äärelle pohtimaan, missä teillä mennään. 

Minua jäi kuitenkin hieman häiritsemään, miksi parisuhteesta puhutaan niin kainostellen. Miksi SEKSI JA SEKSUAALISUUS sanoja ei voi mainita suoraan, vaikka niissä piilee yksi lapsiperheiden parisuhdeongelmien suurimmista haasteista? Onko seksi edelleen jotain liian likaista? Irrallista? Epäolennaista muka? 

Seksillä ja seksuaalisuudella on iso rooli parisuhteessa.

En tarkoita tällä pelkkää panemista. Vaan monella tasolla tapahtuvaa toisen kohtaamista, johon kuuluu myös seksuaalinen halu kumppania kohtaan ja yhteinen matka nautintoon. Se on kaikkea koskettelua niin ei-seksuaalisella kuin seksuaalisellakin virityksellä, se on lähelläoloa, silmiin katsomista, toisen näkemistä muunakin kuin vanhempana.

Lapsiperheen arjessa oman ja yhteisen seksuaalisuuden toteuttaminen joutuu myös uuden eteen. Ja se on minusta aina mainitsemisenarvoinen asia. Sillä muutos yllättää niinkuin talvi yllättää autoilijat joka pirun vuosi. Voin omasta elämästä sanoa, että jokainen uuden perheenjäsenen syntymä on kuin se talvi, joka yllättää.

Oman kumppanin kanssa yhteinen aika vähenee ja mahdollisuus spontaaniin seksiin supistuu rajusti tai häviää kokonaan. Tieto raskauden, synnytyksen ja imetyksen vaikutuksista seksuaalisuuteen jää muun tiedon sekaan tai sitä ei edes anneta. Bloggaajakollegani Tosielämän kotileikkejä laittoi juuri postauksen Vauva tuli, halut meni. Hän kyseli siihen minulta neuvoja synnytyksenjälkeiseen haluttomuuteen, joka on valtavan yleistä. 

Onnellisissa ja seksuaalisesti aktiivisissa suhteissa seksuaalisuudella on iso merkitys myös lapsiperhevaiheessa. Silloin on hyvin tärkeää, että molemmat kokevat, että on arvokasta antaa seksille aikaa. On se sitten sitä kuuluisaa ”pikkukakkosseksiä” tai puolen tunnin nipistys yöunista. Ja samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, että ollaan elämänvaiheessa, joka on haastava.

Seksillä on oma tärkeä osansa intiimin parisuhteen luojana ja onnellisen parisuhteen ytimenä. Eikö olisi jo aika lopettaa kainostelu seksin ja seksuaalisuuden äärellä ja nostaa se esiin, kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista? Silloin annettaisiin lapsiperhearkea eläville pareille myös lupa puhua siitä ja hakea apua.

Parhaimmillaan seksi on energian lähde väsymyksen keskellä, se auttaa jaksamaan ja katsomaan omaa kumppania hymyillen maitolasien kaatuillessa. Ja orgasmit saavat sinut nukkumaan paremmin ja stressitason laskemaan – ehkä siihen kannattaisi panostaa vaikka hieman yöunistakin? <3

*Mitä mieltä sinä olet, kuinka merkittävä osa seksi ja seksuaalisuus on parisuhdettanne? 

*Tsekkaa antamani vinkit Lähiömutsi -bloggarille Pikkukakkosseksiä ja muut seksuaaliterapeutinvinkit . Voit myös käydä testaamassa, missä kunnossa parisuhteenne on tekemällä laatimani parisuhdetestin. Jos sinulla tai teillä on elämässä suurempia solmuja voit varata ajan minulle seksuaaliterapia vastaanotolleni Sexpoon. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

*Kuvat Pexels

Kommentit (3)

Vauvavuosi

Sitähän se on. Asia, joka hautautuu kaiken muun alle, vaikka kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen juttu. Seksi sinällään ja varsinkin se yhteenkuuluvuuden tunne puolison kanssa antaa voimaa arkeen. Puhumattakaan siitä euforiasta mikä seuraavaa päivää siivittää, jos niistä yöunista on napattu se puolituntinen nimenomaan seksiin. Seksi on, kumma kyllä, edelleen joku tabu. Siitä harvoin puhutaan muille kuin puolisolle ja silloinkin kuiskataan. Itse uskoudun puolison lisäksi parhaalle ystävälle, koska naama kertoo kyllä muutenkin missä mennään, että onko vaiko eikö ole saanut. Keskustelu on hyvin välitöntä ja rehellistä. Asia on meille yhtä helposti puhuttavissa kuin mitäpä söit eilen, oliko hyvää. Summa summarum, tärkeää se on itselle, mutta jalkoihin se jää silti liian usein. Vaatii eri tavalla panostusta kuin ennen, koska kiire.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vauvavuosi. Ja ihan ensi alkuun, suuret pahoittelut, että jouduit odottamaan vastaustani ihan luvattoman kauan. Meillä alkoi aika samoihin aikoihin, kun tämän julkaisin vesirokko vol. 1. Siitä kun selvittiin jouluaaton aattona alkoi vesirokko vol. 2. Tytöt olivat päiväkodissa kokonaiset neljä päivää joulukuun aikana, mikä on hieman ruuhkauttanut töitäni.

Mutta asiaan. Puhut äärimmäisen viisaasti kommentissasi. Uskallat sanoa ääneen sen, mitä varmasti moni lukijoistani pohdiskelee. Seksi ja seksuaalisuus ovat vielä monelle tabuja. Olen sen huomannut tulevaa orgasmikirjaani kirjoittaessakin, miten moni nainen on sanonut, miten ihanaa on että puhun orgasmeista. Kun ei ole ketään kenelle voisi puhua. Onneksi sinä voit puhua sekä miehesi, että ystäväsi kanssa - se on mahtavaa! Ja se riittää. 

Vauvavuosi on aika menoa, kaikki muuttuu niin paljon. Tunnistan hyvin tuon kiireen tunteen. Eikä se kauheasti helpota edes taaperon kanssa. Mutta silti, jokainen päivä kuitenkin helpottaa. Ja kaikki muuttuu. Vaikeinakin hetkinä, kun muistaisi yhden tärkeän ajatuksen - kenen muun kanssa tämä olisi muka yhtään helpompaa? Siitä voi päästä nopeasti siihen, että miten hyvä tiimi me olemme vaikeinakin hetkinä. Ei tarvitse olla täydellisiä, mutta hyvä tiimi on tärkeää olla. Tsemppiä teille vauvavuoteen! <3

SURAKKA VELI

SEURUSTELUSSA TÄRKEESTI TUTTUSTUMINEN AVOLIITTO TYTTÖ YSTÄVÄ TYTTÖKAVERI NAIS YSTÄVÄ NAISKAVERI HALU KIINNOSTUS TAHDO LÄHDEÄ ITSELLESI TÄRKEESTI SE SEURUSTELU AVOLIITTO POIKA MIES YSTÄVÄ KAVERI TÄRKEESTI ITSE TÄRISEVÄ PORNOSTTAAT PORNOSEKSI NÖRTTI NYGRI TIPSA TAPSI TAKA HUONE PÖMPELI REIKÄ SILMÄ MURMELI  MURSI PINA PIMPPA PIMPERO TENA MUKSIAVOLIITTO VAIMONA EUKKO KULTA ROUVA PUOLISO EMÄNTÄ SAMAN KATON ALLA ASUMASSA SINÄ TOISEN POJALLE SEN ETUNIMELLÄ OLLUT KYLLÄ SE ON SITTEN ITSELLENI SE  MIEHENÄ TÄRKEESTI TOISEN POIKA OLLUT NIIN OIS SE SIINÄ OLLUYT OLENSE ITSE PARISUHDE PARISKUNTA VAIMONA  RASKAANA SYNNYTTÄÄ TYTTÖ POIKA VAUVA VAIMON OMA LAPSI LASTEN LAPSENMIEHENÄ ISÄ LASTEN TARHA PÄIVÄ KOTI KERHO ESKARI ESIKOULUTYTTÖ ALA ASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 3216325 YLÄASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 97 53 VUOTTA 54 VUOTTA VÄLILLÄ POHJOISAHONKADU28D9 OUTOKUMPU SURAKKA VELIA200320140504021118A

Sinä vanhempi, oletko koskaan miettinyt lapsen sairastuessa pitäisikö lähteä lääkäriin, kun lapsen yleistilaan tulee muutos? Vanhemmat käyvät päässään läpi erilaisia ristiriitaisiakin tunteita: lähdenkö turhaan, huolehdinko turhaan, nauraako joku minulle tai tulkitseeko joku huoleni ylihysteriaksi? Tämän vieraskynä postauksen kirjoittanut äiti pohti myös tätä. Onneksi hän lähti sairaalaan pienen vauvansa kanssa.

 

Tarinallani haluan rohkaista muita vanhempia lähtemään herkästi lapsen kanssa lääkäriin, varsinkin pienen lapsen kanssa, jos yhtään on sellainen tunne, että jotakin on pielessä. 

 

Hieman ennenaikaisesti syntynyt tyttäremme oli tapahtuman aikaan paria päivää vaille kuukauden ikäinen. Laskettu aika olisi virallisesti vasta viikon kuluttua. Olimme syntymän jälkeen kotiutuneet sairaalasta nenämahaletkun kanssa, ja se oli lopulta poistettu, kun tyttö jaksoi jo syödä itse, ja paino oli noussut yli vaaditun kolmen kilon. Kontrollit oli lopetettu.

 

Ensimmäinen asia johon vauvan voinninmuutoksessa kiinnitin huomiota oli, että vauva on todella väsynyt. Aamupäivällä hän oli vielä virkeä ja normaali oma itsensä. Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle, vauva vain nukkui, eikä herännyt itse syömään, kuten hän tavallisesti oli tehnyt. Yritin syöttää lastani, jopa vähän väkisin, mutta hän ei jaksanut syödä, oli vetelä eikä reagoinut käsittelylle. Lapseni ei itkenyt. Mitään muuta oiretta ei ollut.

 

Mietin, että pitäisikö lähteä lastenpäivystykseen näytille, tarvittaisiinko sittenkin nenämahaletku takaisin? Onko kyse siitä, että vauva ei ole syönyt tarpeeksi ja on sen takia väsyneen oloinen? Odottaisinko kuitenkin seuraavaan päivään ja seurailisin vielä? Olin kahden vaiheilla. Lopulta päätin noin kuuden aikaan illalla, että kyllä me lähdetään käymään lastenpäivystyksessä. Ihan sama, vaikka ne nauraisi meidät ulos sieltä.  

 

Pakkasin tytön autoon ja lähdin köröttelemään kohti sairaalaa. Sairaalalla otin tytön autosta, kaikki oli normaalisti. Laskin kaukalon vaunuverhon alas, koska ulkona oli viileää. Päivystykseen päästyäni menin kanslian eteen ja painoin soittokelloa. Odota-valo paloi, kun hoitajalla oli toisen potilaan paperit kesken. Ajattelin, että alan riisua tyttöä valmiiksi. Avasin vaunuverhon ja kauhukseni huomasin, että rakas pieni tyttäreni oli eloton, hengittämätön ja sininen

 

Ryntäsin odotusvalosta huolimatta kansliaan ja työnsin vauvan kaukaloineen päivineen ilmoittautumisluukusta sisään hoitajan syliin ja huusin, että nyt on muuten kiire! Apua, auttakaa!

 

Hoitaja juoksi tytön kanssa lääkärin huoneeseen ja hälytti elvytystiimin. Tyttö saatiin virkoamaan ja tilanne laukeamaan tehokkaan elvytyksen ja henkilökunnan toimesta. Oli hienoa huomata, että hätätilanteen sattuessa henkilökunta tiesi täysin, mitä pitää tehdä.

Päivystyksestä lapseni joutui suoraan teholle hoitajan ja lääkärin saattelemana. Vauva oli todella huonossa kunnossa. Hänen pienet keuhkonsa eivät jaksaneet kovasta hengitystyöstä huolimatta tuulettua ja tästä syystä elimistössä oli liikaa hiilidioksidia eli hänellä oli respiratorinen asidoosi. Siirryttiin tehokkaampiin viiksiin ja sen jälkeen vielä ylipainenasaaliin eli cpapiin. Oli viittä vaille, että pieni lapseni olisi joutunut hengityskoneeseen.

 

Vauva sai usein apneoita eli hengityskatkoksia, joiden aikana saturaatio ja syke laskivat liian matalalle. Välillä apnea saatiin korjattua herättelemällä ja koskettamalla, mutta useamman kerran jouduttiin ventiloimaan eli käyttämään hengityspalkeita, joilla hoitaja manuaalisesti puhalsi ilmaa vauvan keuhkoihin. 

 

Lapsella ei missään vaiheessa ollut kuumetta ja limaisuus sekä muut huomattavat oireet alkoivat vasta myöhemmin sairaalassa.

 

Mikä oli aiheuttanut vauvalleni näin vakavan, jopa henkeä uhkaavan tilanteen? Kyseessä oli rhinoviruksen aiheuttama infektio eli aivan tavanomainen flunssa.

 

Vanhemmat, luottakaa vaistoonne! Älkää jääkö odottamaan kuumetta, koska kuume ei välttämättä nouse. Menkää herkästi näytille, jos lapsenne yleisvointi äkillisesti huononee. Jos itse olisin jäänyt seurailemaan tai odottamaan, olisi lapseni mahdollisesti kuollut kotiin. Tutustukaa lasten elvytysohjeisiin, että tilanteen vaatiessa osaatte toimia, koska aina apu ei ole lähellä ja ambulanssin tulo voi kestää.

 

Meidän tarinamme päättyi onnellisesti. Pahin on jo ohi ja vauva toipuu. Odotamme pääsyä osaston puolelle jatkamaan paranemista ja ennen kaikkea odotamme, että pääsemme kotiin perheen luokse. 

 

<3 Niinamari ja Aamu-vauva <3

*Kiitos vieraskynä kirjoituksen tehneelle Niinamarille kokemuksenne jakamisesta. Tämä aihe on hyvin tärkeä. Kaikkea hyvää pienen parantumiseen ja voimia koko perheelle. <3

*Kaksi kuvaa Niinamarin perhealbumista ja yksi kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

Kommentit (10)

Vierailija

Ihanaa että kaikki päättyi hyvin. Todellakin on vaikeaa arvioida milloin lähteä lääkäriin pienen kanssa,tämä kirjoitus rohkaisi kyllä nopeaan päätöksentekoon. Turhaa lääkärireissua ei olekaan kun on pienen terveydestä kyse.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Niinamarin hieno vieraskynä kirjoitus on onnellinen tarina, mutta muistutus siitä miten tärkeää on erityisesti pienten lasten kanssa lähteä ajoissa lääkäriin. Joskus myös isompienkin kanssa. Äidinvaisto. <3

Äiti-75

Oman vauvani hengen pelasti 12 vrk:n iässä äidinvaistoni. Halusin mennä "mielenrauha"-käynnille vauvan kanssa, koska hän hengitti niin nopeasti.
Lääkärin kuunteli sydänääniä, nosti katseensa ja sanoi "ette tulleet turhaan".
Sieltä lasten päivystykseen, josta Lastenklinikalle teholle.
Vauvalla oli ollut pahoja rytmihäiriöitä jotka vaikutti hengitykseen, oli jo munuaisten ja sydämen vajaatoiminta.
Taisteli hengestään teholla useamman vuorokauden. Onneksi selvisi.

On nyt terve ekaluokkalainen.

Lääkärin joka ensimmäisenä vaivan tutki, näin kuukausia tapahtuneen jälkeen. Hän muisti minut ja tuli sanomaan että jos olisimme jääneet kotiin, vauva olisi kuollut seuraavan yön aikana nukkuessaan.

Eläköön äidinvaisto ja rohkeus toimia sen mukaan ❤️

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Äiti-75. Meni ihan kylmät väreet, kun luin tarinasi. Olipa todella hurja tilanne, mikä onneksi päättyi vauvan sinnikkyyden ja sinun äidinvaistosi takia onnellisesti. Voit olla ylpeä itsestäsi. <3

Äitikätilö

Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Yleistilan lasku varsinkin noin nuorella vauvalla on aina hälyttävää. Vaikka kyse olisi aliravitsemuksesta, jota ko. äiti alkuun epäili, kertovat oireet siitä, että tilanne on jo liian pitkällä, ja sairaalahoitoa tarvitaan pikimmiten. Ja vaikka vauvan elvytyksen opettelu voi kuulostaa karulta, en pidä sitä lainkaan liioiteltuna.
Hienoa lukea näitä kertomuksia, joissa sekä maallikot että ammattilaiset ovat toimineet ripeästi ja tehokkaasti! Ja onneksi pienet kullanmurumme osaavat olla todella sitkeitä selviytyjiä!

Puhu muru

Kiitos palautteestasi Äitikatilö. Olen ihan samaa mieltä, että tämä oli tärkeä kirjoitus. Vaikka itselläni ei ole enää vauvaa, oli hienoa saada jakaa kaikille lukijoille Niinamarin ja Aamu-vauvan kokemus. Jokainen äiti, joka saa vahvistusta sille, että äidinvaistoa kannattaa kuunnella hyötyy siitä. Niin kuin mainitsit heidän tarinassaan äiti toimi rohkeasti, hoitohenkilökunta todella hienosti ja pikkuinen oli hyvin sitkeä. <3

Ja toisaalta, äidinvaistoa voi tarvita vielä isompienkin lasten kanssa. Tai jopa aikuisten. <3

Vierailija

Ihana, että teillä kävi lopulta onnellisesti! Olen myös aina kehottanut vanhempia luottamaan vaistoonsa. Sukulaisillani oli vähän vastaava tilanne. Olivat mökillä, jossa lapsi veti pähkinän kurkkuun. Hetken yskittyään tilanne meni ohi, perhe siivosi mökin ja ajoi muutaman sata kilometriä kotiin. Illalla nukkumassaan mennessä perheen äiti alkoi huolestua kun pojan hengitys vinkui. Samoja ajatuksia miettien ajattelin, lähteäkö vai ei. Lopulta päätti niinkuin sinä, että lähdetään käymään vaikka naurettaisiin pihalle. Tutkittuaan lääkäri kertoi, että pähkinä oli juuttunut kurkkuun ja ajan kanssa oli kerännyt limaa ympärilleen ja hiljalleen tukkinut hengitystien. Sanoi, ettei lapsi olisi selvinnyt aamuun asti. Onneksi äiti uskoi vaistoonsa ja tämäkin päättyi onnellisesti.

Puhu muru

Kiitos palautteestasi ja sukulaistesi tarinan jakamisesta. Ihanaa tosiaan, että Niinamarilla ja Aamu-vauvalla on kaikki hyvin. <3 

Tuo kertomasi tarina on pysäyttävä, niin kuin muidenkin perheiden tarinat joita tämä postaus on nostanut esiin. Miten pelottava se ajatuskin on, että kotiin jääminen olisi muuttanut kaiken lopullisesti. On ollut rohkaisevaa kuulla näitä onnellisia loppuja. Toivon myös kovasti voimia kaikille heille, joiden perheessä kaikki ei olekaan mennyt hyvin. <3

Anscu

Tuli ihan kyyneleet silmiin tästä, onneksi kerkesitte ajoissa sairaalaan! !♡♡♡

Puhu muru

Niinamari toimi upeasti ja he onneksi ehtivät sairalaan. <3 Hurja tarina, mutta onneksi onnellinen. <3

Teimme elokuun lopussa omatoimimatkan 

Meillä oli iso perhehuone, iloinen henkilökunta ja sopivan kokoinen uima-allas. Hotellin paras puoli oli, että saimme syödä aamupalaa lasten altaan vieressä, mikä helpotti pienten vesipetojemme kanssa. Toisella puolella tietä oli supermarketti ja lähimpään rantaan oli 500m. Eli toimiva paketti lapsiperheelle! Momondon kautta otimme suorat Finnairin lennot Rodokselle.

 

Matka oli kaikin puolin ihana, onnistunut ja täynnä aurinkoa sekä uimista. Lapsiin Rodos teki unohtumattoman vaikutuksen. Meidän matkaporukka koostui meistä vanhemmista ja 2v., 5v. ja 10v. lapsista. Lapset olivat sitä mieltä, että ensi vuonna uudelleen.

Meidän perheen Rodoksen suosikit:

 

Agathi Beach – Mietimme pitkään menemmekö auton vuokrauspäivänä Tsambika Beachille vai Agatha Beachille. Kysyimme neuvoa paikallisilta muutamassakin eri paikassa ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että kokeilkaa Agathi Beachia. Ja onneksi kokeilimme.

Ranta oli juuri sopivan kokoinen ja henkeäsalpaavan kaunis. Palveluita oli ihan riittävästi oli ravintoloita ja vessat, suihkut sekä pukukoppeja. Ei ollut sellaista ”turistirysä” –meininkiä. Ranta syveni hyvin loivasti ja hiekka oli hienoa. Paikka teki meihin niin suuren vaikutuksen, että kävimme kahtena eri päivänä Agathi beachilla.

Faliraki Water Park – Googletin kovasti onko vesipuisto liian hurja pienten lasten kanssa. Netin kommenttiketjuista tuli ristiriitainen olo, mutta päätimme antaa vesipedoillemme mahdollisuuden. 

Vesipuisto oli ISO. Kaiken ikäisille jotakin. Pienten alueella oli yhtä sun toista ja koululainenkin viihtyi siellä. Kävimme myös valtavan isoissa vesiliukumäissä ja aalto-altaassa. Kaikkialle emme edes ehtineet. Vesipuistossa olisi hyvin voinut olla kaksi päivää, mutta se olisi ollut liian kallista meidän lomabudjettiin.

Lindos – Rodoksen yksi tunnetuimpia kohteita, eikä ihme. Kuumuus vähän jännitti, emmekä olleet kovin kauan Lindoksessa. Jos olisimme olleet murun kanssa kaksin, pysähdys olisi ollut varmasti pidempi.

Kaunis, näkemisen arvoinen paikka. Ravintolatarjontaa on monenlaista. Sopii etenkin jos on isompia lapsia tai lomailee vain aikuisten kesken. Kannattaa kysellä vähän paikallisilta, mitkä ovat ruuhkaisimmat ovat. Menimme itse aika ruuhkaiseen aikaan ja kuulimme, että paikka olisi voinut olla kivempi illalla. Lindoksessa on myös kaksi kivaa uimarantaa.

SUOSITUS – Rodoksella on paljon nähtävää, joten ehdottomasti kannattaa harkita auton vuokrausta. Me vuokrasimme auton kahtena päivänä ja hinta oli 55e/pv. Siihen kuului vakuutukset. Ilman autoa olisimme missanneet parhaan ruokapaikan, upean Agathi Beachin, Lindoksen ja monta muuta upeaa paikkaa. Saimme autoillessa aivan eri kuvan Rodoksesta. Vanhakaupunki olisi ollut mahtavaa nähdä, mutta se jäi ensi kertaan. Onneksi lapset ovat jo päättäneet, että me lähdemme uudelleen Rodokselle. =)

Jo pelkkä haaveilu auringosta pimeinä syysiltoina tekee hyvää. Sinulle joka olet lähdössä Rodokselle, ihanaa lomaa. Nauti ja rentoudu. <3

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Oletko sinä käynyt Rodoksella? Mitkä oli sinun suosikit Rodoksella? Kerro ihmeessä niistä lukijoilleni. =)

*HUOM! Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan kaikki on maksettu omasta pussista. 

Kommentit (2)

Faijahommia

Juniorit ovat varmasti tykänneet ihan mielettömästi tuosta vesipuistosta! En malta odottaa, että meidän poika on vesipuistoikäinen! Kausarit Serenaan ja lomakohteet valitaan vesipuistojen mukaan :D

Puhu muru

Juu tuonne vesipuistoon ois pitänyt päästä vähintään kaksi kertaa kuulemma! Ja voisin kuvitella, että vielä me sinne palataan. Jos te ootte menossa Rodoksen suuntaan, niin siellä oli iso se lasten alue ja sitten oli erikseen vielä taapero alue. Lämpö tekee muutenkin kaikesta helpompaa, kun ei kukaan palele. 

Meillä vielä tuo 5-vuotias oppi uimaan heti reissun jälkeen. Treeni oli toiminut. Uiminen oli se THE juttu. =) Kannattaa ehdottomasti ottaa vesipuistot, hyvät uima-altaat ja rantakohteet suunnaksi. Yleensä me kesäisin "palellaan" stadikalle. Se on lasten suosikki. Ja tietty "mummolan uimarannat" Karkkilassa. =)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat