Kirjoitukset avainsanalla nainen

Pitäisikö kaikki jakaa puoliksi tai pitää vain omat rahat? Määrääkö suhteessa enemmän se, jolla on enemmän rahaa? Onko raha vallan väline ihmissuhteissa?

 

Raha heiluttaa tahtipuikkoa – ei voi erota, koska ei ole rahaa lähteä. Perheelliselle tilanne on vielä vaikeampi. Ei kukaan halua lähteä kaksioon kolmen teinin kanssa. Tai ulkomaanmatkaa suunnitellessa toinen joutuu säästämään hullunlailla, kun varakkaampi osapuoli haluaa kalliiseen hotelliin. Vaihtoehtona on jäädä kotiin, kun toinen lähtee.

 

Raha, jos mikä puhututtaa terapiavastaanotolla. 

 

Muistan miten kuulin joskus ruuhkabussissa keski-ikäisten miesten keskustelevan rahasta. Toisen vaimo oli kotona lapsen kanssa, ja he olivat sopineet, miten mies laittaa vaimolle säästöön rahaa eläkettä varten. Se oli hieno ele minunkin mielestäni, mutta äänen sävy oli häiritsevä. Kyse oli vallasta. Mies piti itseään hyväntekijänä, vaikka tasa-arvon näkökulmasta, hän toimi vain niin kuin piti.

 

Jokaisella meillä on kotoa opittu malli rahankäytöstä ja rahan merkityksestä perheenroolien takana. Keskustelin juuri ystäväni kanssa, joka on kotoisin maalta. Hänen perheessään oli täysin selvää, että isä toi rahaa pöytään, hoiti laskut ja äiti kodin sekä lapset. Eli hyvin perinteinen patriarkaalinen malli. Äiti oli kärsinyt siitä, että hänen piti ”pyytää” rahaa mieheltään.

Itse olen kasvanut perheessä, jossa äitini ja isäni tekivät molemmat töitä kunnes äiti jäi kotiin sairaseläkkeelle. Sen jälkeen äitini kävi satunnaisesti vapaaehtoistöissä nuorisotalolla. Näin miten hyvää se teki hänelle – äiti suorastaan nautti työstään. Kotona olo vei kuitenkin taloudellisen itsenäisyyden. Eron jälkeen äiti oli ”vapaa” vaikka meillä ei ollutkaan paljon rahaa.

 

Minulle oli pienestä asti jotenkin täysin selvää, että vaikka haluan lapsia, kotiäitiä minusta ei tule. Halusin oman uran, omat rahat ja itsenäisyyden.

 

Murulla ja minulla rahankäyttö ei ole aiheuttanut ongelmia, olemme olleet samoilla linjoilla. Rahat ovat olleet sujuvasti yhteisiä, se jolla on enemmän, siirtää toisen tilille rahaa tai maksaa laskut. Meillä on silti omat tilit, nyt myös omat yritykset. Toki kinaamme, mutta suuret linjat ovat kunnossa. Kaikkein haastavinta on ollut, kun raha on ollut tiukoilla tai silloin kun olin kotona lasten kanssa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin postauksessa Raha vaikuttaa rakkauteen – mutta miten paljon

 

Raha-asioissa apuna on ollut aina säästötili, jonne laitan rahaa pahan päivän varalle. Nyt kun kotiäiti –vuodet ovat takana ja talous alkaa tasapainottua, olen alkanut pohtia, miten voisin sijoittaa rahaa. Elämät menevät eri tahtiin, minä tein ensin lapset ja nyt luon uraa. En kuitenkaan haaveile rikastumisesta vaan taloudellisesta hyvinvoinnista. Elämästä ilman rahan tuomaa stressiä.

Olen kuitenkin tapellut aiemmissa suhteissani  rahasta, niin tappelivat omat vanhempanikin ennen eroaan. Eräs deittini ehdotti kerran, että voisiko hän ostaa meille rivariasunnon ja tehdä minusta kotirouvan. Kiitin kauniisti ehdotuksesta, emmekä nähneet enää uudelleen. Tuli olo, että nyt kannattaa lähteä karkuun ennen kuin minulta viedään itsenäisyys.

 

Raha voi olla myös ”merkityksetön” asia, kun kaikki sujuu eikä kummankaan itsenäisyys ole vaarassa valua toisen käsiin. Raha voi tuoda sopivasti hyvinvointia, kun sitä on eikä tarvitse kokoajan miettiä riittääkö se. Koska jos rahaa ei ole, sitä alkaa miettimään kokoajan. Taloudellinen tasapaino antaa usein rauhaa arkeen ja parisuhteeseen.

 

Itse ajattelen, että taloudellinen itsenäisyys tuo tietyn turvan, sukupuoleen katsomatta. Tärkeintä on, että uskallat puhua raha-asioista kumppanisi kanssa ja pitää omista rajoistasi sekä itsenäisyydestäsi kiinni. <3

 

VINKKEJÄ OMAN TALOUDEN HALLINTAAN:

 

*Millä keinoilla sinä olet pitänyt huolta taloudellisesta itsenäisyydestä? Oletko oppinut jotain, mitä meidän muidenkin olisi hyvä tietää? Miten olette parisuhteessa hoitaneet raha-asiat?

*Kuvat Muru ja Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (2)

Vierailija

Niin moni asia voi olla vallan väline, raha, pipari jne ja kaikki on aina niin tapauskohtaista. Kyllä suhteessa on hyvä olla "progressiivinen verotus" eli se joka saa enemmän antaa enemmän oli sitten nainen tai mies. Ei ole oikeudenmukaista jos toinen laittaa aina viimeisetkin roponsa yhteiseen pesään ja varakkaampi laittaa saman verran ja sitten heikommin ansaitseva on lopun aikaa varakkaamman armon varassa, vaikka toinen ei valtaansa varsinnaisesti väärin käyttäisikään niin ikäväähän sellainen on. Porvarit kuriin kaikissa suhteissa!!!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Vierailija. Olen itse samoilla linjoilla kuin sinäkin, on tärkeää suhteuttaa kulut käytettävissä oleviin rahoihin. Tämä on aihe mikä paljon puhututtaa terapiavastaanotollanikin. Ja niin kuin sanoit, vallanvälineitä on monia suhteessa. Niitä ei vain kannattaisi käyttää, sillä tasapaino suhteessa olevien ihmisten välillä luo terveen suhteen pohjaa. 

”En ole puhunut kenellekään orgasmivaikeuksistani ennen sinua.”

 

Seksuaaliterapia-asiakkaani toivoi, että kirjoittaisin teille lukijoille palan hänen tarinaansa. Hän on 50-vuotias nainen, joka ei ole koskaan yksin tai yhdessä kumppanin kanssa kokenut orgasmia. Nyt aika oli kypsä ja hänestä tuntui, että tälle asialle täytyy tehdä jotain.

 

Kymmenen vuotta hän on miettinyt, oliko tämä nyt tässä. Sitten hän päätti, ettei ole ja lähti terapiaan hakemaan apua sekä vastauksia.

 

Palataan ajassa taaksepäin pieneen suomalaiseen pitäjään lakeuksille, jonne syntyi tyttö 1960-luvulla. Kotikasvatus oli ankara ja rakkaus näytettiin tekemällä työtä ilman syliä. Hän kasvoi kiltiksi tytöksi, ettei olisi vaivaksi.

 

Kumppani löytyi nuorella iällä, yhdessä opeteltiin ja ihmeteltiin seksuaalisuutta. Lapsia syntyi vuosien varrella kaksi, pienellä ikäerolla. Lapset hän hoiti melkein yksin. Mies teki matkatyötä. Pikkulapsivaihe oli rankka ja jätti pitkäksi aikaa raskauden pelon vaanimaan jokaista rakastelua. Yritä nyt siinä nauttia!

 

Orgasmia ei vain kuulunut, nautinto jäi puolitiehen ja tilanne harmitti häntä. Vuosien varrella mieleen alkoi syöpyä ajatus oliko kumppani oikea mies hänelle? Muutamia isoja miinuksia löytyi, tupakointi – mikä esti suutelun. Ja liian lyhyt yhdyntä. Tai oikeastaan liian lyhyt esileikki. Jos kaikki oli jo ohi, juuri kun alkoi tuntua hyvältä, ei kaikki ole mennyt niin kuin toivoa soisi.

 

Itsetyydytys ei tunnu hänestä hyvältä, joten silläkin tavoin orgasmi on jäänyt kokematta.

Puhuminen oli heillä jäänyt pinnalliseksi. Ehkä sanoja ei ollut? Eikä rohkeutta aloittaa keskustelua, jossa joutuisi kohtamaan myös kipeitä tunteita?

 

Mutta elämä on onneksi mahdollisuus. Näin edessäni naisen, jonka silmissä oli palo tutkia omaa elämää ja parisuhdetta. Pohtia sitä KUKA MINÄ OLEN. Antaa tilaa omalle äänelle, naiseudelle ja seksuaalisuudelle. Hän koki, että jo orgasmikirjani lukeminen oli alkanut avaamaan uusia ovia. Hänen matkansa on alkanut. <3

 

*Oletko sinäkin elänyt elämää ilman orgasmeja? Tai oletko elänyt elämää ilman orgasmeja ja kuitenkin jossain vaiheessa oppinut niitä saamaan? Asiakkaani toivoi vertaistukea. Tarinoita naisilta, joilla on samanlaisia kokemuksia. Hän on kokenut olevansa asian kanssa yksin, mikä tekee olosta vieläkin tukalampaa. Mutta hän ei ole yksin, kaikki naiset eivät saa orgasmeja. Kiitos, jos voit jakaa tarinasi. Voit laittaa sen myös minulle meiliin puhumuru@gmail.com.

*Jos sinulla on tunne, että haluaisit jakaa tarinasi, voit laittaa minulle meiliin ajatuksiasi. Kun palaan lomalta elokuussa julkaisen taas lisää lukijoideni tarinoita.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

Kommentit (0)

Tiedätkö sen tunteen, kun huomaat verisen läntin haaroissa? Siinä vaiheessa päässä vilistää hetket, jolloin et todellakaan tiennyt, mikä on todellinen tilanne. 

 

Eräs sukulaiseni on kertonut:

"Muistan äitini kertoneen, että jossain Berliinin lentokentällä vuonna yks ja kaks (1950-luvulla) hänellä oli alkanut reilusti hameen alta veri vuotamaan jalkoja pitkin. Hän kertoi kaikkien miesten peittäneen kasvonsa sanomalehden taakse, kun hän isän käsipuolessa kiirehti lentokentän vessaan. Silloin luettiin vielä sanomalehtiä!"

 

Itse koin tämän yhden eeppisimmistä menkkamokistani tällä viikolla. Eipä ollut kyllä eka ohivuoto kokemus, mutta tämä kyllä jäi mieleen.

 

Olin murun kanssa romanttisesti päivällä treenamassa, se on meille luksusta. Päätin laittaa keltaiset trikoot jalkaan. Hölkkäsimme rennosti höpötellen uimarannalle tekemään lihaskuntoa. 

 

Treenipaikalla oli muitakin. Hymyilin iloisesti ihmisille ja annoin palaa. Muutaman kerran huomasin, miten muutama mies vilkuili minua. Ajattelin, sen olevan vain positiivista huomiota ja jatkoin treenaamista.

 

Pyysin murua ottamaan pari treenikuvaa ennen kuin lähdimme rannalta. Siinä poseeraamisen lomassa huomasin, että murulla oli vähän outo ilme… 

 

Sitten huomasin itsekin. Keltaisissa trikoissani näkyi oikein iloisesti läpi tullut veri.

Eihän siinä voinut kuin nauraa! Ensiksi ajattelin, että ihan sama, näillä mennään kotiin saakka. Mutta kyllä minun oli pakko pyytää murulta hänen trikoidensa päällä olleet shortsit. Mitään suojaa ei ollut enkä tiennyt, tulisiko vuoto vain yltymään. Kiitos kuparikierukan aina yllättävästä sivutuotteesta eli ”tiputtelusta”. Menkkani olivat olleet juuri edellisellä viikolla.

 

Halusin kertoa tämän, koska menkkamokia sattuu kaikille. Niin nuorille kuin vanhemmillekin naisille, joilla on kuukautiset. Aina se vaan tavalla tai toisella alkaa nolottamaan. Ellei jopa häpeän puna nouse poskille. 

 

Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen kirjoitti muutama vuosi sitten menkkamokista aivan huikean blogipostauksen Eeppiset menkkamokat, joka kannattaa tsekata. Tässä sieltä muutama eeppinen ohivuotomoka omani seuraksi:

 

  1. Ohivuoto liikuntatunnilla verkkareihin.
  2. Ohivuoto yökylässä serkun / ystävän vierassänkyyn.
  3. Ohivuoto kaverin perheen 100 vuotta vanhaan perintösohvaan.
  4. Ohivuoto ekana vaihto-oppilaspäivänä vaihtariperheen valkoiseen nojatuoliin.

 

Näillä puheilla, muista sinäkin, että et ole ainoa maailmassa, jolle käy hassuja kommelluksia menkkojen kanssa. Ja tähän vielä yksi pyyntö siskot: jos huomaat minun kulkevan pöksyt veressä, kerro siitä! Uskon, että muutkin naiset arvostavat sitä. <3

 

*Kerro sinäkin oma menkkamokasi tai tarina ohivuodostasi kommenteissa. Vaikka silloin se ei naurattanut, ehkä sille nyt voi jo nauraa?

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (5)

Nolopuna housuissa ja poskilla

Autokoulun ajotunnin jälkeen, noin vartti päättymisestä, huomaan, että farkut on ihan veressä. Miten paljon sitä on autokoulun auton penkillä? Ei mitään käsitystä... Ihanaa että näitä sattuu muillekin, eikä vaan ”aina mulle”. <3

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Nolopuna housuissa ja poskilla. Tuo on nuorelle naiselle niiiiin ikävä tilanne. Autokoulussa ollaan muutenkin vielä niin herkillä jännityksestä ja tietoisuus siitä, että on ehkä sotkenut auton ei auta... Näitä menkkamokia todellakin sattuu muillekin ja yhdessä näille voi nauraa iloisesti! Ollaan sitten yhdessä noloja. Menkat ovat luonnollinen osa naisen elämää. <3

Vierailija

Jännä että kuparikierukka voi aiheuttaa epäsäännöllistä tiputtelua. Itselläni ei tätä ole ollut enkä keneltäkään muultakaan kuparikierukan käyttäjältä kuullut. :)

Laura/iloa, eloa!

Musta menkkajutut on tosi hauskoja, ja on ihan parasta kun niitä jaetaan, niitä kun kuitenkin sattuu kaikille. Ei tule nyt mitään varsinaista ohivuotojuttua mieleen, mutta korvia kuumottava hetki oli kesällä, kun olin vajaan 3v:n kanssa vessassa, ja tyhjensin samalla kuukupin. Oven takana oli miespuolisia sukulaisia, ja ipana kysäisi hyvin kuuluvasti ihmetellen, että ÄITI MIHIN SÄ PISTIT SEN KUUKUPIN? Vastasin että kerron kun lähdetään vessasta :D Kerroin lapselle kyllä, mutta aattelin, ettei sitä tarvitse kaikille kertoa siinä asetteluhetkellä :'D Kuukautiset oli lapselle silloin ihan uusi ajatus, raskauden ja imetyksen vuoksi kun niitä ei ollut mulla näkynyt.

Nainen, jolla näkyy tissivako saa huomiota niin miehiltä kuin naisiltakin. Lopputuloksena voi olla tissikateus katsojassa. Eräs lukijani halusi kertoa teille oman tarinansa, miten tissikateus osoitetaan isorintaiselle naiselle luettuaan postaukseni Oi tissit, tissit.

 

Murrosiässä rintani kasvoivat hyvin aikaisin, olin vasta 10-vuotias. Siihen aikaan ei pahemmin puhuttu tisseistä. Olin meidän luokalla ensimmäinen, jolle kasvoi rinnat. Eikä kotonakaan asiasta paljoa puhuttu. Olin kaiken muutoksen keskellä kauhean yksin.

 

Luokkani tytöissä se herätti uteliaisuutta ja kateutta, mikä ilmeni rajattomana kosketteluna sekä tarkoituksellisena rintaliivien availuna. Ihan kuin muut tytöt olisivat epäilleet ovatko rintani oikeat. Erityisesti kaksi luokkani tyttöä olivat ärsyyntyneitä saamastani huomiosta. He myös lällättivät tisseistäni. Seksuaalikasvatusta olisi ollut paikallaan.

 

Pojat ihailivat ja olivat omalla tavallaan uteliaita. Mieleeni on jäänyt hyvin yhden pojan hyväntuulinen laulaminen Markku Aron Jestas sentään, mitkä rinnat –biisin mukaan. 

 

 Aikuisena keskustelut naisten kanssa kääntyvät helposti siihen, että kyllä noilla rinnoilla on kiva ostaa rintsikoita, biksuja tai vaatteita. Moni sanoi, että helppohan sinun on saada huomiota miehiltä. Isot rinnat olivat jokin naiseuden ylivoimainen mitta, mikä teki minusta erilaisen. En kuulunut joukkoon. 

Keskusteluissa muiden naisien kanssa ei ollut tilaa puhua isojen rintojen huonoista puolista. Se oli sanattomasti ilmaistu asia, että turha sinun on valittaa vaikeudesta löytää vaatteita, selkäkivuista tai miesten epämiellyttävästä koskettelusta. 

 

Onneksi on ollut myös syvällisiä kohtaamisia naisten kanssa, joissa olen saanut luvan puhua avoimesti niin, että minua on kuultu ilman mitätöintiä. Niinä hetkinä ei ole ollut väliä rintojen koolla vaan ihmisyydellä. 

 

Parasta tukea olen saanut muilta isorintaisilta naisilta, jotka ovat ymmärtäneet puolesta sanasta, mitä joudun kokemaan rintojeni takia. 

 

Kateuden ikävin kääntöpuoli tuli esiin imetyspettymyksen ja väärän tiedon myötä. Oletus siitä, että isoilla rinnoilla on helppo imettää oli minun taakkani. Kun sain esikoiseni, maitoa ei vain tullut, eikä kukaan meinannut uskoa sitä. Voi sitä ihmettelyn määrää, typeriä neuvoja ja empatian puutetta! Tuoreena äitinä koin valtavaa syyllisyyttä tuon paineen alla.

 

Totta kai minä olisin halunnut imettää. Muiden ihmisten epäusko oli käsinkosketeltavaa. Minua syytettiin, että halusin vain säästää rintojani. Toiset epäilivät, että laihdutin salaa eikä maitoa tullut siksi. 

Kuusikymppisenä naisena elämä on antanut jo perspektiiviä naiseuteen. Nainen ja naisen seksuaalisuus ei ole yhtä kuin rinnat. Olen itse ollut toisaalta välillä kateellinen pienirintaiselle naisille. Ajatus urheilusta, ilman rintojen tuomaa painoa, pukeutumisesta ilman ”sääntöjä” ja rintojen tuomaa rasittavaa huomiota houkuttelee. 

 

Kaikista tärkeintä on ollut opetella olemaan sinut itse asian kanssa. Tämä on minun kehoni. Minun ainutlaatuinen kehoni. Enää en mieti pienennysleikkaukseen menoa, vaikka niskakivut vaivaavat. Nykyään pelkoa aiheuttaa riski rintasyövästä. Löydänkö rinnoistani muutoksen tarpeeksi ajoissa, jos sellainen tulee? 

 

Toivottavasti jokainen niin nuori kuin aikuinenkin nainen osaisi edes vähän miettiä, miltä isorintaisesta naisesta tuntuu. Kateus erottaa meitä. Ymmärrys tuo yhteen. Kunpa naiset osaisivat nähdä omassa itsessään oman ainutlaatuisuutensa, rintojen koosta viis. <3

 

*Mitä ajatuksia lukijan kokemus sinussa herättää? Kommentoithan asiallisesti, vaikka kokisit asiat erilailla.

*Kuvat Pixabay

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (13)

Samavain

Koin teinigiässä kovasti kateutta kavereilta rintojen vuoksi, kun ne kasboivat äkkiä kooltaan suuremmiksi kuin muiden, vaikkakaan ei miksikään jättimäisiksi. On ollut parempi laittaa kokonaan välit poikki, koska tuollaisella naljailulla on ihan muut syyt kun minun tissini.
Enemmän itseöni on kyllä jäänyt kaivamaan äitini reaktiot kehitykseeni. Minulla on pari isosiskoa enkä ole todellakaan viimeinen lapsikatraastamme, mutta äitini oli jotenkin vaikea hyväksyä rintojani. Kun olisin halunnut jo kehittyneille rinnoille uudet nätit rintaliivit, niin sain käyttää siskojen vanhoja. Sen ikäiselle olisi ollut hyvinkin tärkeää päädtä ostamaan niitä ihan omia eikä käyttää suhteelliden kulahtaneita. Joskus äiti osti minulle sitten itse rintsikoita, lähinnä toppeja, jotka olivat jo ostohetkellä ihan liian pieniä. Onneksi jossain vaiheessa kesätyörahoilla jain jo omiani, mutta tästä on kuitenkin jäänyt vähän kaihertamaan, että mikäköhän äitini syy tälle oli. Ainakin kuukautisia odotettiin joka tytön kohdalla, että ihan selvä asia niiden alkaminen minunkin kohdallani oli.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Samavain. Ikävä kuulla, että olet joutunut nuoruudessa kaveriporukassa naljailun kohteeksi. Muita isommat rinnat voi saada yllättävän suuret mittasuhteet nuoruudessa niin kuin postaukseni nainenkin kertoi. Kaikki kateus ei välttämättä johdu rinnoista, vaan myös niiden tuomasta huomiosta. Ja siihen kun vielä lisätään lähes jokaisen nuoren epävarmuus itsestään ja omasta muuttuneesta kehosta. Teit kuitenkin varmasti parhaan mahdollisen ratkaisun itsesi kannalta sillä hetkellä, kun katkaisit teidän välit. Vaikka se ei varmasti ollut helppoa.

Äiti käytös tuntui hämmentävältä ja epäreilulta. Olisit selvästi kaivannut äidin tukea, mutta äitisi ei sitä pystynyt sinulle ihan täysin antamaan. Hänen syitään on vaikea arvailla, mutta yksi syy voi hyvin olla kateus. Hän ei silti olisi saanut toimia niin kuin toimi. Aikuisen tehtävä on aina olla aikuinen ja yrittää tukea omaa lastaan. Ehkä äitisi olisi tarvinnut tukea joltain. Pystyisitkö joskus ottamaan asian puheeksi äitisi kanssa?

Onneksi olit itse toimelias ja säästit kesätyörahoja tärkeisiin rintaliivi hankintoihin. <3

Omenapuuro

Isorintaisena voin vain samaistua.

Mutta ilmeisesti isot rinnat ovat tehneet minusta miesten mielestä liian itsevarman. Koska tiedän mitä haluan, minua ei voi lähestyä. Ei edes isojen tissien tähden.

Ja minullekin hommattiin muiden vanhoja toppeja ja liivejä. Ostin ekat sopivat vasta yli 2-kymppisenä, poika taisi olla melkein 2 jo siinä vaiheessa...

Ostan uusia liivejä nykyään usein, yhdestä tietystä liikkeestä. Aina sopivat ja kotona olen ilman liivejä. Mutta sen verran häveliäs olen, että jod on vieraita, niin laitan liivit. En oikein tiedä, miten ihmiset suhtautuvat vapaana liikkuviin isoihin rintoihin ja nöpöttäviin nänneihin...

Isoilla rinnoilla on aivan yhtä vaikea imettää, kuin muun kokoisillakin. Oli rinta minkä kokoinen tahansa, niin on löydettävä se oma niksi imetykseen. Haastateltavalle iso sympatiahali, imetyspettymys on suuri asia naisen ja äidin elämässä ja sen olemassaolo on hyvä tunnustaa. Omaa esikoistani imetin n.4kk, sitten pullo ja korvike korvasi rinnan. Olisin kaivannut enemmän tukea ja ohjausta ja minun olisi pitänyt pyytää apua. Kuopuksen kohdalla sanoin sen ääneen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ihana imetystukiäiti tuli meitä auttamaan ja imetys jatkui yli 4-vuotiaaksi.

Tytär on nyt 9 ja haluaa käyttää jo toppeja. Hänen mielestään minun rintani ovat edelleen ihanan pehmeät ja sopivat tyynyksi :P Kun sitten on ekojen liivien aika, me menemme juhlistamaan ostamalla uusia liivejä ja isot kakkupalat!

Vierailija

Tätä minäkin olen ajatellut tyttäreni kohdalla! Itse sain ekat liivit liian myöhään, mutta muistaakseni itse en halunnut niitä 🙄 Mutta tyttäreni on jo käyttänyt 9 vuotiaasta asti toppeja ja nyt 12 täytettyään odottaa kovasti ”kunnon” liivejä! Kun ne tästä hankitaan vuoden sisällä, siitä tulee juhlapäivä ❤️

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Omenapuuro kokemuksesi jakamisesta. Ja ihana kuulla, että pystyit samaistumaan postauksen tarinaan. 

Tuo kuulostaa mielenkiintoiselta, että olet ollut "liian itsevarma". Voisiko siinä olla kyse miehen jostain pelosta, ettei riitä? Pelosta, että joku muu vie oman naisen? Harmi, kun asiaa ei voi enää kysyä heiltä. Ja toki ihmisillä voi hyvin erilaisia syitä, miksi on kokenut sinut sillä tavoin eikä niitä kannata alkaa liikaa arvailemaan. Se on varmasti silti ihmetyttänyt sinua.

Moni isorintainen nosti esiin tuolla Facebookin ryhmissä tuon haasteen saada vanhemmilta ja myöhemmin löytää oikean kokoisia rintaliivejä. Ongelma voi tuntua pieneltä, mutta mitä haastattelemani lukijakin kertoi se vaikuttaa isosti elämänlaatuun. Isot rinnat kun ovat painavat ja huonosti istuvien liivien kanssa olo voi olla jopa tuskallinen.

Tuo on ihanan lupaa antava lause: " Oli rinta minkä kokoinen tahansa, niin on löydettävä se oma niksi imetykseen." Ja niinhän se on. Iso rintaisella naisella on omat haasteensa ja hankin kaipaa apua sekä tukea tarvittaessa. Imetyspettymys voi olla iso surun paikka, niin kuin sanoit. Onneksi sinä uskalsit toisen lapsen kanssa pyytää rohkeasti apua ja sait korjaavan kokemuksen imetyksestä.

Suunnitelmasi tyttäresi tulevien rintaliivien hankinnan ja kakkupalojen suhteen kuulostaa LOISTAVALTA! Minusta jokainen nuori nainen, joka joka saa ensimmäiset rintaliivit on ansainnut kakkupalan. Toki nuoren ehdoilla, hänen toiveitaan kunnioittaen. Se on hieno siirtymä hetki aikuisuuteen päin. <3

Vierailija

Koko sukuni naisilla äitini puolelta on todella isot rinnat. Nuorempana olin tyytyväinen siihen, että minulla on kunnon tissit, mutta nyt toivoisin rintojeni olevan pienemmät. Tuntuu, että ne ovat vain kasvaneet iän myötä. Rintani ovat aina kerran kuukaudessa tosi arat. Juokseminen on ihan tuskaa, nukkuminen vaikeaa, koska välillä tuntuu etten mahdu samaan sänkyyn rintojeni kanssa. 

Haluaisin käyttää kivoja vaatteita, mutta rintani eivät mahdu niihin. Tai vaatteet näyttävät koomisilta ylläni. En voi kuvitellakaan puseroita joissa on leikkaus rintojen yläpuolella, koska silloin koko pusero leijuu kaukana edessäni rintojen nostamana. En halua myöskään pukeutua huomiota herättävästi, joten tiukat t-paidat ja muut vastaavat ovat nounou. Lyhyt selkäisenä rintani ovat myös melko ylhäällä ja aina tavallaan tyrkyllä jos kaulus on vähänkin avara niinkuin melkein aina on. Haluaisin näyttää asialliselta, mutta isojen rintojen kanssa se ei aina vaan onnistu. Jakkupuvut eivät näytä ylläni tyylikkään viileiltä vaan villin seksikkäiltä. Varmaan monen mielestä hyvä juttu, mutta itse olisin mieluummin tyylikkään viileä.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Rintojen koko todella muuttuu iän myötä ja voi kasvaa. Kuukautiskierron mukaan, myös tuntemukset rinnoissa voivat olla kuvailemiasi, mikä varmasti häiritsee elämää. Oletko keskustellut kenenkään sukusi naisten kanssa rintojen muutoksesta iän myötä tai kuukautiskierron vaikutuksista? 

 Vaatehaaste tuntuu vaivaavan monia isorintaisia naisia. Istuvien vaatteiden löytäminen on monilla kiven alla ja ns. oikeanlaisia malleja sopivalla kaula-aukolla ei todellakaan ole helppo saada käsiinsä. Avaat hyvin yhden naisen näkökulmasta sitä tunnetta, mitä rintojen aiheuttama seksuaalinen lataus aiheuttaa. Jakkupuku esimerkkisi on silmiä avaava, kun joudut tahtomattasi aina muottiin "villin seksikäs" se ei ole enää kivaa ja sinut määritellään ulkoapäin. Turhautumisesi on hyvin ymmärrettävää. Ei asiallisuus ei saisi rintojen koon mukaan määriteltävissä ja sinun pitäisi saada olla tyylikkään viileä. <3

Amanda

En oikein ymmärrä tuota että ollaan kateellisia rintojen suuruudesta. Omaan silmään isot rinnat ovat aina olleet muodoltaan ei niin seksikkäät ja alkavat roikkua hyvinkin nuorena, varsinkin lasten saannin jälkeen. Isosiskollani jolla on todella isot rinnat näyttivät ekan lapsen jälkeen 22-vuotiaana ihan mummon rinnoilta, kun taas omat b-kupin rinnat ovat vielä kahden lapsen saannin jälkeen kiinteät ja pyöreät. Ja koska olen siro 154cm pätkä, nuo b-kupit näyttävät ihan tarpeeksi isoilta. Oma kokemus on pääosin ollut se(en halua kuitenkaan yleistää, poikkeuksiakin on), että isorintasilla naisilla on kauhea tarve mainostaa rintojaan suureen ääneen esim työpaikan kahvipöydässä, kun miehet vaan tuijottaa näitä, kauhee kun nää on niin isot, hei arvaa se ja sekin kehui kun mul on niin isot...ei siinä voi oikein muuta kuin pyöritellä silmiään ja ihmetellä miten huono itsetunto voi jollain olla, kun pitää koko ajan tehdä numeroa rinnoistaan. En esim itse jatkuvasti selitä sitä kuinka on niin hankala löytää istuvia housuja, joissa olisi todella kapea vyötärö mutta kuitenkin tilaa muodokkaalle pyllylleni tai että kauhee kun miehet tuijottaa ja vislailee mun takamukselle. Ja ärsyttävintä on se, että nämä naiset luulevat että pienempirintaset ovat automaattisesti heille kateellisia. Jollain miehillä on myös tällainen outo käsitys. Itse en vaan pidä kauniina isoja rintoja. En vaan viitsi olla yhtä typerä ja olen mielummin hiljaa enkä viitsi sanoa suoraan että en ole kyllä yhtään kateellinen noille sun raskausarpisille roikkareillesi. Sori, pieni ärsytys on jäänyt tän asian suhteen, koska en pidä siitä että meille naisille ja miehille tuputetaan median kautta, että isot rinnat ovat aina muodosta riippumatta tavoiteltavammat kuin pienemmät rinnat. Tuntuu, että se aivopesu tulee jo korvista ulos ja siksi kirjoitin näin kärkkäästi. On kamalaa,että nuoret tytöt, joilla on kauniit pienet rinnat eivät voi tuntea itseään seksikkääksi, koska silikonirintoja ja suuria rintoja tuputetaan joka paikasta. Nykyään ajattelen niin, että täytyy olla helkatin hyvä itsetunto ja mieleltään fiksu, että "uskaltaa"kantaa niitä pienempiäkin rintoja ylpeydellä eikä sorru ympäristön painostamana silikoneihin. Sitä paitsi, jos olisin ollut isorintanen, en olisi ollut puoleensavetävän näköinen mieheni mielestä, eikä olisi tullut iskemään minua. Joten ei, en kadehdi muiden rintoja, vaikka isorintaset naiset näin usein olettavat.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Amanda. Toit monta tärkeää pointtia esiin kirjoituksessasi. Olet aivan oikeassa, ettei KAIKKI ole kateellisia isoille rinnoille. Itse nostin asian esiin blogissani, sillä aihe kolahtaa moniin ja Facebookissa nousi iso keskustelu aiemmasta kirjoituksestani Oi tissit, tissit. Ja isojen rintojen "palvonta" tai tapa puhua niistä saa ärsyttää sinua. Erittelit hyvin, mistä ärsytyksesi kumpuaa. Kannattaa kuitenkin muistaa kunnioittava puhe ärsytyksenkin keskellä.

Amerikasta tullut kulttuuri isojen rintojen sekä silikonirintojen palvomiseen ei missään nimessä tuo mukanaan vain hyvää. Nuoruuden epävarmoina hetkinä, voi olla vaikea nauttia omasta kehostaan, etenkin jos esimerkiksi seuraa sosiaalisessa mediassa tietyn tyyppistä kuvastoa. Ja niin kuin sanoit, se varmasti vaatii hyvää itsetuntoa oli minkä ikäinen tahansa, että osaa nauttia rinnoistaan juuri sellaisina kuin ne ovat. Oli sitten isot tai pienet rinnat, paineita tuntuu monilla olevan. 

Itse en lähde määrittelemään millaiset rinnat ovat kauniit. Ajattelen, että onneksi meitä ihmisiä on erilaisia ja makuja monia. Kunpa jokainen nainen löytäisi rinnalleen ihmisen, joka näkee kauniina ja haluttavana juuri hänen rinnat sellaisina kuin ne ovat. <3

Vierailija

En lukenut edes koko juttua mutta on sairasta oelttaa että kaikki olisivat kateellisia isoista tisseistä. Itse ihannoin pieniä ja tyttömäisiä jotka ei roiku.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Vierailija. Juttu kannattaa aina lukea, että pääsee sisälle aiheeseen. En ole missään nimessä olettanut, että KAIKKI olisivat kateellisia isoille rinnoille. Postauksessani oli yhden naisen kokemus siitä, millaiselta muiden kateus isoista rinnoista on tuntunut ja miten sitä on osoitettu. 

Sinä saat ihannoida pieniä ja tyttömäisiä rintoja, jotka eivät roiku. Moni nainen on varmasti onnellinen siitä. 

Vierailija

Tyypillistä naistenlehtikamaa: Tehdään tai etsitään jostain asiasta "ongelma"  aletaan etsiä siihen parannusta ratkaisua tai helpotusta ja aina löytyy niitä jotka huokaisevat onnessaan: aivan kuin minä...

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Vierailija. Aihe ei selvästikään kolahtanut sinuun, mutta se ei tarkoita etteikö aiheella tai kirjoituksellani olisi jollekin ihmiselle suuri merkitys. Ihmiselle voi olla hyvin tärkeää huomata, ettei ole ainoa joka on kokenut tulleensa ikävästi kohdelluksi esimerkiksi isojen rintojen aiheuttaman kateuden takia. Minulle riittää, että tämä kirjoitus on tuonut yhdellekin ihmiselle tärkeän samaistumisen kokemuksen tai ahaa -elämyksen toisen ihmisen kokemuksesta. 

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat