Kirjoitukset avainsanalla Ilo

-Mitä poikasi harrastaa?

-Hmm. Ei mitään. Hän on vasta 3-vuotias.

-Me käymme temppujumpassa, perheuinnissa ja muskarissa.

-Päiväkodin lisäksi?

-Kyllä. Harrastukset on tärkeää aloittaa ajoissa.

 

Kävin tämän keskustelun reilut kuusi vuotta sitten. Se jäi hyvin vahvasti mieleeni. Olin untuvikko, esikoinen oli juuri aloittanut päiväkodissa. Heti ensimmäisistä viikoista lähtien kiinnitin huomiota, miten paljon lapset harrastavat. Ja miten vähän minun lapseni harrastaa muuta kuin kotoilua. 

 

Kunpa olisin silloin uskonut enemmän itseeni tai lukenut Yle uutisten jutun Lastenpsykiatri: Pikkulapsi ei tarvitse harrastuksia. Haastattelussa lastenpsykiatri Janna Rantala muistuttaa vanhempia, että pikkulapselle tärkeintä on kiireetön yhdessä olo eikä harrastuksia tarvita välttämättä lainkaan ennen kouluikää. 

 

En olisi stressannut yhtään niin paljoa! Tuntui välillä, että olen ihan huono äiti. Iltaisin puhuimme tästä monet kerrat murun kanssa.

 

Muiden esimerkkiä noudattaen aloitimme 4-vuotiaana temppujumpan. Se oli kerran viikossa ja ihan mahtavaa! Siellä poika oppi sulavasti kaikki kuperkeikasta volttiin ja sai paljon ystäviä. Kävimme temppukoulua kouluikään saakka.

 

Kokeilimme myös jalkapalloa. Paska nakki. Ei sopinut meidän pojalle, vaikka näimme, että hänellä olisi ollut kaikki edellytykset olla hyvä. Se oli ensimmäinen kerta, kun minä ja muru jouduimme kohtaamaan helpolta kuulostavan tilanteen. Oma lapsi viis veisaa tai ei pidä yhtään lajista, joka on sinulle rakas.

 

Ei ollut helppo katsoa jalkapallopeliä, jossa oma lapsi hölkkäsi vastustajan rinnalla ja hymyili iloisesti, mutta ei ottanut palloa. Tai hyppeli vain muuten vain sammakkohyppyjä. Kun pelin jälkeen kysyin, mitä siellä tapahtui poika vastasi, että hän halusi leikkiä. Mitä siihen enää voi sanoa? Hän oli silloin 5-vuotias. Joten jalkapallo jäi meidän osalta.

 

Ennen kouluun menoa kävimme terveystarkastuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kyseli kaikkea perheemme arjesta. Kun aloimme puhua harrastuksista, sanoin hieman nolona, että tällä hetkellä meillä ei ole harrastusta.

 

Terveydenhoitaja vastasi:"Hienoa!" Hän kertoi näkevänsä usein pienia poikia ja tyttöjä, jotka uupuvat, kun koulu alkaa ja harrastuksia on liikaa. Tästä on ollut myös Yle uutisissakin juttua: ”Harrastaako lapsesi liikaa?” Haastattelussa kasvatustieteiden professori Juha.T Hakala ilmaisi huolensa nykypäivän suorituskeskeisestä maailmasta myös lasten osalta. 

 

Keskustelimme harrastuksista ja olimme samaa mieltä, että yksi harrastus voisi olla hyvä.

 

Poika kokeili sählykerhoa, futiskerhoa ja liikunnallisia kesäleirejä parina kesänä. Mikään ei kuitenkaan ”iskenyt”. Aina sai olla vähän patistamassa.

 

Samaan aikaan pelien maailma veti poikaani ja hänen kavereitaan puoleensa aina vain enemmän. Välillä on tuntunut, että eivät he muusta puhukaan. Ja aina kysytään, koska saa pelata. Onneksi leikit ovat vielä olleet pelien rinnalla.

 

Hieman jo huolestutti, että joku hyvä harrastus löytyisi ennen murrosikää. Ja se löytyi!

Tammikuussa poikani kaverin äiti keksi karaten. Saimme houkuteltua sinne kaveripiiristä useamman pojan.

 

Mikä muutos! Näen poikani iloiset silmät ja kuulen innostuneen höpötyksen, ennen karateen lähtöä. Hän syö reippaasti, tekee läksyt ilman mutinoita ja lähtee karateen. Takaisin hän tulee tyytyväisenä ja alkaa heti opettaa pikkusiskoille karatea. Viime viikolla hän sai ensimmäisen vyönsä, keltaisen vyön ja into vain kasvaa.

 

Kuulin puistossa viime viikolla, miten poikani sanoi kavereilleen: ”Vitsit, mä olen iloinen, että olen aloittanut karaten.”

 

Minun sydän meinasi sulaa onnesta. Pojan lauseeseen tiivistyi, mitä hyvä harrastus voi tuoda. Iloa elämään. Uusia värejä, joita ei ole aiemmin nähnyt. Vihdoinkin hän löysi oman juttunsa. Ihka oman. <3

 

*Olen itse entinen maajoukkue koripalloilija ja urheiluhullu. Omat lapseni ovat todella olleet oppikouluni. He eivät ole erityisen kiinostuneita palloista. Poika rakastaa nyt karatea, tytär haaveilee tanssista, baletista ja karatesta. Kuopus on vielä arvoitus. On ollut hyvä huomata, että minä en voi valita. Voin korkeitaan antaa mahdollisuuksia ja auttaa heitä matkallaan. 

 

*Miten te olette löytäneet lapsille oikeat harrastukset? Koska olette aloittaneet? Millaisia kokemuksia teille on kertynyt? Nyt voi myös jakaa positiivisessa hengessä omia vinkkejä tähän monimutkaiseen harrastusasiaan. =)

Kommentit (2)

Puhu muru

Kyllä! Olen täysin samaa mieltä Westend Mum. =)  Itse ainakin voi yrittää olla avoin ja kannustaa lasta etsimään rauhassa omaa juttua. Se on vaan harmillista, että monet harrastukset ovat yllättävän kalliita. Mikä eriarvoistaa lasten mahdollisuuksia harrastaa.

Naimisiin pääsee heitellen viidensadan euron seteleitä tai alle viidensadan euron. On ollut mahtavaa nähdä vuosien varrella erilaisia tapoja mennä naimisiin. 

 

Me halusimme pienet, intiimit häät nopeasti. Muru kosi minua marraskuussa, kuten kerroin blogissani Kosinta. Hän ehdotti hääpäiväksi 12.12.12 päivää, jotta muistaisi sen. Varsin romanttista! Minulle hätähousulle se sopi mainiosti. Ja kyllä pimeään joulukuuhun aina romantiikkaa ja ihania muistoja mahtuu.

 

Päätimme pitää kihlauksen ja häät salaisuutena viime hetkille. Pyysimme vain ystäviämme kaasoksi ja bestmaniksi. He olisivat samalla todistajat ja lastenhoitajia, koska heidän lisäkseen paikalla ei ollut kuin kaksi lastamme ja maistraatin henkikirjoittaja. 

 

Järjestelyjä oli vähän. Soitto maistraattiin. Virallisten paperien täyttö netissä. Häämekko löytyi helposti omasta kaapista. Se oli murun antama yllätyslahja minulle pari kesää aiemmin ja sopi täydellisesti häämekoksi. Lopuksi varasin ajan hovikampaajaltani.

 

Isoimman työn teimme sormuksien kanssa. Teetimme isoäidiltäni ja äidiltäni saamistani vanhoista sukumme kihla- ja vihkisormuksista meille sormukset. Teimme vain yhdet molemmille, ei erillisiä kihla- ja vihkisormuksia. 

 

Oli ihanaa suunnitella oma sormus. Halusin vintage-henkisen sormuksen, johon valikoitui jalokiveksi sininen safiiri. Sormukset ovat ihanat. Ne kutkuttivat ja harjoittelimme niiden käyttöä iltaisin, kun makasimme sängyssä ennen vihkimistä. Niin innoissamme olimme.

 

Hääpäivänä jännitti ihan valtavasti. Ei sitä edes tajunnut, miten iso asia naimisiin meno on. Minun ja murun vanhempien reaktiot vahvistivat tunnelatausta. Ilmassa oli aitoa liikutusta ja jotain ikiaikaista. Me olimme virallistamassa rakkauttamme ja sukumme yhdistyisivät kauttamme. Meistä tulisi vielä enemmän me.

 

Viime hetkellä meikkasin vielä ja muru puki lapsia. Aika häsellystä! Kunnes ovikello soi. Vihkijä oli tulossa paikalle. Tuli tunne, että nyt on tosi kyseessä.

 

Rakkaus leijui olohuoneessa lasten touhutessa sivussa. Siinä me sitten pidimme murun kanssa toisiamme kädestä ja kuuntelimme maistraatin henkikirjoittajaa. Yritin muistaa hengittää. Hän puhui kauniisti, vaikken siitä mitään oikein muistakaan. Kyyneleet nousivat silmiin meillä molemmilla ja kaikki tuntui niin oikealta. Tahdon. Tahdon. Todella! Suudellaan muru. 

 

Alun kuvassa me tuoreet vaimo ja mies tanssimme häätanssia Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan -tahtiin. Ilo, onni ja rakkaus vain paistaa meistä läpi. Tämän katsominen saa minut aina hyvälle tuulelle ja onnen läikähtämään sisälläni. Rakkautta päiväänne lukijani. <3

 

*Miten te menitte naimisiin? Tai jos et ole vielä naimisissa, millaisista häistä unelmoit? Me aiomme vielä joskus pitää kunnon "hääbileet", kunhan pikkulapsivaihe hieman helpottaa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. =)

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

Kommentit (2)

petttra

Ihanasti kirjoitettu 😊 meidätkin vihittiin olohuoneessa, tosin anopin olohuoneessa ja hinta taisi olla hotelliöineen alle 350e 😁 täällä myös haaveilen suuremmasta hääjuhlasta koko suvun voimalla, kenties sitten 5 vuoden kunniaksi ja meillä on häävalssi tanssimatta joten ei ehkä valssi mutta jokin oikea tanssiesitys olisi kiva opetella miehen kanssa 😊 tammikuussa meillä on kolmas hääpäivä 😁 http://sangynalla.blogspot.fi/2014/08/11114.html

Puhu muru

Kiitos petttra. =) Hauska, että teillä oli niin samanlainen tyyli häiden suhteen. Kyllä ne isommat häät tosiaan kutkuttelee, mutta vielä ei ole voimat ja rahat riittäneet. Mutta kyllähän tässä ehtii. Sellaiset häätanssiesitykset ovat kyllä hienoja - tehkää ihmeessä semmoinen! <3 

Täytyykin käydä katselemassa sun blogia. Kiva, kun linkkasit sen tänne. Toivottavasti noita munkin lukijoita tulee katselemaan sun blogia. Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle. =)

Tätä peliä EI pelata älypuhelimella. Minulla meni ainakin heti pieleen. Luulin, että pelaamme oikeaa Pokemon Go -peliä. Ei. Radalle lähdettiin ilman älypuhelimen tuijottelua. Lapsille annettiin omatekoiset kartat ja sitten mentiin.

 

Vietimme tämän viikon maanantaina 4-vuotiaan tyttäreni päiväkodin liikuntapäivää. Se oli ihan mieletön, ehdottomasti paras päiväkodin järjestämä liikuntapäivä lapsille ja vanhemmille, jossa olen ollut. Siksi haluan jakaa idean Helsingin kaupungin Päiväkoti Vaahteran henkilökunnan luvalla teillekin.

Liikuntapäivän idea oli timanttinen ja jopa nerokas. Toteutus oli toimiva, edullinen ja lapsia sekä vanhempia osallistava. Ainoat tarvikkeet rataa varten olivat pokemon/liikuntarastit sekä kartat, jotka henkilökunta oli itse tehnyt tietokoneella. Täytyy nostaa hattua henkilökunnalle!

 

Teema oli lasten oma Pokemon Go -rata. Pokemoneja lähdettiin etsimään lapsen kanssa päiväkotipäivän jälkeen, ilman päiväkodin henkilökuntaa.

Kiersimme lapset etujoukoissa ja vanhemmat hölkäten perässä rasteja päiväkodin lähialueella. Lapset menivät kovaa! Meno oli kuin olisi juossut laitteisiin kirmaavien lasten perässä Linnanmäellä.

 

Jokaiselta rastilta löytyi Pokemon-hahmo, mistä lapset menivät innosta sekaisin. Oli liikuttavaa katsoa lasten iloa. Lapset hihkuivat ja kertoivat löytämistään Pokemoneista: "Hei mä löysin Pikachun!" "Ja täällä on Bulbasaur!"

Pokemonin lisäksi rasteilla oli aina jokin hauska liikuntatehtävä. Ohjeissa kerrottiin, tekikö lapsi sen yksin vai tehtiinkö se yhdessä vanhempien kanssa ja miten se tehdään.

 

Hikihän siinä tuli! Oli rapukävelyä, Kapteeni käskee -leikkiä, kottikärrykävelyä, kyykkyhyppyjä ja punnerrussiltaa. Huh! Aikuisen piti laittaa itsensä likoon ja siitä lapset nauttivat.

Riemun kiljahdukset johdattivat meitä rastilta toiselle ja kuopuskin intoutui isojen mukaan. Oli hienoa nähdä, miten lapset nauttivat ”johtamisesta”. En muista, koska olisin nauranut niin paljon päiväkotituttujen kanssa. Vanhempien piti todella osallistua monin tavoin ja jättää "työminä" töihin. Nyt tarvittiin rentoja äitejä ja isiä.

 

Liikuntapäivä oli niin hauska, että toivoisin idean leviävän läpi Suomen. Voisitko sinä auttaa siinä? Laitetaan Facebookissa idea kiertämään, jotta muutkin lapset pääsisivät nauttimaan näin hauskasta liikuntapäivästä.

Kertoisitteko päiväkodeille tätä ideaa? Kouluissa tällä voisi kummasti elävöittää suunnistusta. Liikuntapäivä ei ollut kallis eikä vaatinut henkilökunnalta liikoja. Sen sijaan se tuotti aitoa liikunnan iloa yhdessä lasten kanssa.

 

Suuri kiitos tästä kuuluu tyttäreni päiväkodin henkilökunnalle. Mitä innovatiivisuutta pienellä budjetilla! Kiitos Päiväkoti Vaahtera! Te olette ihan parhaita. <3 <3 <3

PS. Jos jotain olisi voinut parantaa, niin etukäteen annettuja ohjeita.  Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että pyytäisin aikuisiakin laittamaan urheiluvaatteet. Olin itse onnellinen, että minulle oli lenkkarit jalassa. Juoksuhousut olisivat olleet kivat. Pelkäsin kyykkyhypyissä, että kohta levikset repee. (naurua)

 

*Kuvissa esiintyvät aikuiset ja lapset ovat antaneet luvan julkaista kuvat. Kiitos heille - mahtavaa menoa! =)

Kommentit (4)

Vierailija

Eih! Meillä töissä tulossa hyvin samantapainen toteutus seuraavalla viikolla. Mikä sattuma! :D Hyvä, että piditte. Ehkä meidänkin liikuntailtapäivä on sitten onnistunut.

Puhu muru

Sehän on mahtavaa, että teille on tulossa samantapainen päivä. Usko, että jokainen keksii siihen aina ripauksen omaa ja jokainen osallistuja tuo myös uusia sävyjä. Toivottavasti teillekin tulee hauska päivä! =)

SannaL

Järjestin poikani 7-vuotissynttäreille Pokemonin metsästys-tehtävän ulos. Tulostin jokaiselle vieraalle oman pokemonhahmon (joka hahmosta 2 kuvaa). Toisen kuvista liimasin kirjekuoren päälle (kirjekuorissa oli synttäreistä muistoksi lyijykynä, heijastin ja karkkia) ja poikani piilotti kirjekuoria pitkin pihaamme. Jokainen poika sai valita oman Pokemonkuvan ja sai lähteä etsimään pihasta vastaavaa Pokemon-kuvalla varustettua kuorta. Voi sitä menoa ja meininkiä! Hauskaa oli 😊

Puhu muru

Ideasi kuulostaa todella toimivalta synttäreillä SannaL. Toivottavasti moni lukijoistani huomaisi kommenttisi ja voisi jalostaa ideaa omien lastenjuhliin. Kiitos, kun jaoit sen täällä!  =)

Vipinää teillä varmasti oli ja luulenpa, että lapset muistavat synttärinne pitkään. =)

"Hyvä seksi" on usein kiihkeä, intohimoinen ja orgasmiin päättyvä rakastelu. Ainakin arjen myyttinä. Onhan se hyvä vaihtoehto. Mutta seksin saralla kannattaa nauttia monipuolisuudesta. Ei ole olemassa ”oikeaa seksiä”.

 

Erityisesti pitkissä ihmissuhteissa seksi ja seksuaalisuus heijastavat muitakin elämän osa-alueita. Esittelen teille muutamia seksityyppejä.

 

LAISKAA SEKSIÄ – Molemmat ovat rättiväsyneitä. Kaikki tehdään helpoimman kautta. Arvuutellaan kumpi on vähemmän laiskalla tuulella.

 

KAUNISTA SEKSIÄ – Teille täydellinen valaistus. Tunnelmaan sopivaa musiikkia ja rauhallinen paikka. Pitkiä syviä katseita kumppanin silmiin. Kaikki on kuin elokuvista.

 

KÄNNISEKSIÄ – Molemmat huojuvat ja heiluvat. Tilanne on huvittava, mutta ei känniset ihmiset sitä onneksi itse huomaa. Koko homma saattaa loppua ennen kuin kumpikaan sitä tajuaa. Saattaa päättyä sammumiseen. Aamulla nolottaa ja ehkäisystä ei ole mitään tietoa.

RAKASTAVAA SEKSIÄ – Miten voikaan pitää toista niin hyvänä? Niin lähellä. Silmät katsovat melkein toistensa sieluihin ja muu maailma hämärtyy. Tuo ihminen kanssani on muutakin kuin vain nautintoa ja lihaa, läsnä on vahva tunneyhteys.

 

RAJUA SEKSIÄ – Toisille arkipäivää. Toisille mauste. Naapuritkin punastuvat ja katsovat rapussa rappukäytävää, kun kävelette vastaan seuraavan kerran. Paikat voivat olla hieman hellinä ja posket punaisina. Olo on raukea.

 

VAUVANTEKOSEKSIÄ – Aluksi ihanaa ja jännittävää. Toisinaan turhauttavaa tai jopa ahdistavaa. Seksi unohtuu ja lapsen saaminen vie kaiken tilan. Biologian ihmeellinen voima näyttää kyntensä. Älkää jääkö yksin, jos tuntuu liian pahalta – vaan hakekaa apua.

 

TYLSÄÄ SEKSIÄ – Aina ei vain irtoa. Toisinaan vedetään kalapuikkoja ja perunaa. Perussettiä ilman mitään ylimääräistä. Ei tylsä seksi välttämättä huonoa ole, mutta ei sitä joka päivä kannata ottaa ohjelmaan, ettei tule se ala kyllästyttää. Kumppanille kannattaa kertoa, mitä haluaisi. Joskus on joku kuulemma nukahtanutkin kesken kaiken. 

PIKASEKSIÄ – Lapsiperheen pelastustie. Pikku Kakkonen tai Netflix antaa ainakin vartin aikaa. Rusinat ja vaikka tikkarit muksuille. Hoituu samalla kun siivotaan kylppäri. Ilman lapsia jaloissa tarvittaessa vaikka baarin vessassa, kun kihelmöi riittävästi.

 

HIDASTA SEKSIÄ – Loputonta kiusaamista ja nautinnon nostatusta. Muu maailma menettää merkityksensä ja kuulet vain toisen voihkinnan. Koko ajan ei tarvitse laittaa melaa mekkoon, vaan tähän kuuluu silmiin katsominen, hengittely ja silittelykin. Aika luksusta.

 

NAURUSEKSIÄ – Toisinaan vain nauru on herkässä. Ja nauru kuuluu seksiinkin! Ihanaa nauraa ja huvitella. Leikkiä ja laittaa itsensä likoon. Tämä, jos mikä vaatii luottamusta. Ei ole helppo antautua hassuksi oman kumppanin edes. Saattaa olla helpompaa jopa satunnaisen kumppanin kanssa.

 

NEITSYYDEN MENETYS SEKSIÄ – Ei neitsyyttä menetetä vain kerran. Tulee aina ”uusia” hetkiä. Uusi kumppani. Seksiä synnytyksen jälkeen. Seksiä pitkän tauon jälkeen. Ne voivat olla yhtä jännittäviä ja herkkiä hetkiä kuin ihan ensimmäinen kertakin.

PAINEITTEN PURKU SEKSIÄ – Toisinaan täytyy vaan saada purkaa paineet. Orgasmi auttaa siihen kummasti. Sen voi tehdä yksin tai yhdessä. Rentouttaa. Tähän sopii hyvin panokaverit.

 

PAKKOPULLASEKSIÄ – Aina ei huvita. Parisuhteessa on usein niin, että toinen haluaa ja toinen ei. Aina saa sanoa ei. Mutta tarvitseeko aina haluta yhtä paljon, kunhan molemmat haluaa, edes vähän? Voi olla, että halu kasvaa siinä, kun huomaa olevansa haluttu. Voi olla, että nautinto on vain tulossa vasta seuraavalla junalla. Joskus suurinta hellyyttä on antaa rakkautta silloinkin, kun ei itsestä niin paljon siltä tunnu.

 

SEKSIÄ ON NIIN MONENLAISTA, ETTEI TÄMÄ BLOGI LOPPUISI IKINÄ. Siihen kun vielä laittaa sekaan omat ilot, sinkkumenot, parisuhdehommat tai monisuhdetanssin. Kaikkea löytyy ja jokaiselle jotakin. Sinun täytyy vain yrittää olla rohkea, tutkia ja kertoa, mitä toivoisit.

 

Me tunnemme seksuaalisesta potentiaalistamme usein vain osan. Sitten on seksuaalisuudessa on puolia, jotka ovat olemassa, mutta et ole välttämättä tunnistanut niitä vielä. Onneksi seksuaalisuus on meissä läpi elämän eikä kaikkea tarvitse löytääkään nyt.

 

Iloisia tutkimusmatkoja nautinnon maailmoihin!

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat